Näytetään tekstit, joissa on tunniste raiskaus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste raiskaus. Näytä kaikki tekstit

12. heinäkuuta 2011

Jännästi voi vaikuttaa

HS: 11.7.2011: Murharyhmän Elomaa: Seksuaalirikoksen riskiin voi itse vaikuttaa

(...) Elomaa ei lähtisi antamaan naisille kehotuksia pukeutumisen suhteen. Hän kuitenkin sanoo, että ihmiset voivat myös itse vaikuttaa riskiinsä joutua seksuaalirikoksen uhriksi.

"Lapsia varoitetaan, että tuntemattomien matkaan ei saa lähteä. Neuvolle ei ole ikärajaa. Kyllä aikuisille ihmisille pitää pystyä sanomaan, että ovat varovaisia, kenen mukaan lähtevät."

"On tietysti kuuma aihe pyytää ihmisiä pitämään huolta itsestään ja kavereistaan ja katsomaan alkoholinkäyttöään, mutta kyse ei ole syyllistämisestä." (...)


Jos ihminen ei totalitäärisessä valtiossa ole toisinajattelija, niin hänen riskinsä joutua vangituksi ja kidutetuksi on tosiaan pienempi kuin toisinajattelijalla. Ei tämä ole mitään syyllistämistä, vaan fakta.

Silti olen sitä mieltä, että jos tosiaan halutaan maailman paranevan ja kaikenlaisen kiduttelemisen vähenevän, niin ehkä kumminkin se dissaus pitäisi kohdistaa roistovaltioon - ei toisinajattelijaan.



Samasta aiheesta:

10. helmikuuta 2011

Kevät

HS 9.2.11: Sammuneen raiskaus rikoslakiin

Sukupuoliyhteys puolustuskyvyttömän henkilön kanssa katsotaan vastedes aina raiskaukseksi.

Eduskunnan lakivaliokunta puoltaa hallituksen esitystä, jonka mukaan tekijä tuomitaan aina raiskauksesta, jos hän ollut sukupuoliyhteydessä puolustuskyvyttömässä tilassa olevan kanssa.

Nykyisin tekijä tuomitaan vastaavissa tapauksissa seksuaalisesta hyväksikäytöstä, jos hän ei ole saattanut toista puolustuskyvyttömäksi. Jatkossa tekijän osuudella uhrin tilaan ei ole merkitystä, vaan teosta saa aina raiskaustuomion.
(...)


Vaikkei aina uskoisi, niin talvi ei ole ikuinen.

1. tammikuuta 2011

Sisämaankirjeenvaihtajat

Joskus mietin, että mitä minäkin täällä turhaan näitä juttujani kirjoittelen, kun Lehti kuitenkin sanoo kaiken niin usein niin paljon paremmin:

Lehti 30.12.10: Katsaville tulvii tukea



Samasta aiheesta:

30. joulukuuta 2010

Puhu siitä!

Jotain hyvääkin kaikesta tästä assangeerauksesta sentään koituu. Ruotsissa on alettu keskustella seksin ja epäseksin rajoista:

HS 21.12.10: Assange-epäilyt nostattivat Ruotsissa keskustelun seksin rajoista

(...)
Koljonen naputteli kysymyksen, joka liittyi Wikileaksin perustajaan Julian Assangeen. Sen ydin oli siinä, mitä oikein pitäisi ajatella loanheitosta, jota Assangea raiskauksesta syyttävät ruotsalaisnaiset ovat saaneet internetissä niskaansa.

Että miten tuntuikin niin mahdottomalta saada otetta Assange-jupakasta? Ja miksi esimerkiksi Englannissa näyttäisi olevan itsestään selvää, että kyse on jonkinlaisesta salaliitosta?

"Ruotsissa tapausta sentään pidetään sellaisena, että sille kuuluisi normaali oikeuskäsittely", Koljonen sanoo työhuoneellaan Tukholman Södermalmilla.

Koljonen ja kaverit pohdiskelivat twiiteissään, että Assangen tapauksessa mitä ilmeisimmin liikuttiin syvällä seksin harmaalla alueella. Jossain, mistä vaietaan – ja juuri vaikeneminen on yksi suurimmista ongelmista.
(...)


Loistava aloite!



Samasta aiheesta:

27. joulukuuta 2010

Wikilanka

HS 22.12.2010: Sofi Oksanen: Ulkopoliittinen kondomi
(...)
Seksuaalirikosten tuomioiden tiukentamiseen tähtäävässä keskustelussa mallimaana on pitkään pidetty Ruotsia. Minä en voi enää tehdä niin, sillä Ruotsi on osoittanut, että sen seksuaalirikoslainsäädäntöä voidaan käyttää ulkopoliittisiin tarkoitusperiin tavalla, joka pilkkaa uhreja ympäri maailman.
(...)


En tiedä sen kummemmin kuin tekään, tekikö Assange sen, mistä häntä syytetään. Hän on tietenkin syytön, kunnes toisin todistetaan. Mutta sen tiedän, ettei mikään tapauksesta kerrottu sinänsä ole millään lailla ruotsalaisnaisten syytteet tai Ruotsin oikeuslaitoksen toiminnan kyseenalaistavaa.

Näistä syistä:

  1. Yksi paha teko ei oikeuta toista

    Se, että jossain päin maailmaa meidänlaisiamme ihmisiä kidutetaan hirvittävillä tavoilla, ei tarkoita, että länsimaissa saisi tehdä mitä vain. Se, että raiskaamisesta epäilty kuuluisa jäbä jätettäisiin Ruotsissa syyttämättä ja tapaus tutkimatta, ei millään lailla hyödyttäisi Kongon kidutettuja naisia. Päinvastoin.

    Jos tässä jotain loukkaavaa on, se on tietenkin se, että Interpol ei pane samaa energiaa myös maailman lukemattomien muiden seksirikoksesta epäiltyjen ihmisten jahtaamiseen.

  2. Ei raiskaus aina näytä siltä kuin elokuvissa

    Väkivallan ja rajojensa rikkomisen kohteiksi ehkä joutuneet ihmiset eivät aina käyttäydy sisäsiististi ja rationaalisesti. On täysin mahdollista, että he twitteröivät "mahtistyypistä" ja kiroavat "huonoa panoa".

    Kun kyseessä on "harmaa raiskaus" - siis sellainen verraten väkivallaton seksuaalirikos, jossa toisen rajat murretaan hitaalla hivuttamisella pikemminkin kuin vaikka napakalla nyrkiniskulla - sitä ei yleisen käsityksen mukaan sovi kutsua "raiskaukseksi". (Tämän määritelmän mukaan "oikea raiskaus" sitten taas olisi kai lähinnä sellainen hyvin selkeä tapaus, jossa pyhäkoulusta palaavan viljanvaalean neitseen kimppuun kävisi maahanmuuttajamies puukkoineen.)

    Raiskaussyytteen nostaviin ihmisiin ei välttämättä suhtauduta kovinkaan rakentavasti. Osaksi tämä johtuu naisia kohtaan tunnetuista ennakkoluuloista, osaksi ihan tapausten itsensä rakenteesta: "harmaata raiskausta" on jo tapauksen luonteen takia hyvin vaikea todistaa. Kun jälkiä ei jää, siinä on melkein aina sana sanaa vastaan.

    Jos olet nainen, vastaa tähän: jos sinua lähenneltäisiin niin kuin Assangen syytetään lähennelleen - uskaltaisitko nostaa syytteen? Miten lähipiirisi todennäköisesti sinuun sen jälkeen suhtautuisi? Niinpä niin.

    Jos olet mies, vastaa tähän: Jos heräisit esimerkiksi siihen, että naisesi olisi tunkenut sormensa perseeseesi, etkä olisi etukäteen antanut siihen lupaa - uskaltaisitko edes oman pääsi yksinäisyydessä ajatella, että sinut on raiskattu? Niinpä niin.

  3. Syyttäjän motiivit ovat epäolennaiset
    Erittäin todennäköisesti Assangen syyttämisessä on poliittinen motiivi taustalla. Haloo: hänhän on vihoissa maailman mahtavimman suurvallan kanssa! Milloin viimeksi muka maailman valtaapitävät ovat näin piitanneet naisten oikeuksista?

    Mutta nyt tulee knoppi: Entä sitten? Vaikka Assange todennäköisesti on tuomiolla yksinomaan Wikileaksin tähden, ei sillä ole mitään merkitystä hänen mahdollisen syyllisyytensä kannalta. Jos (jos) hän on raiskannut ne naiset, niin hänet on siitä tuomittava, Wikileaksia tai ei. Kaikki muuhan merkitsisi sitä, että yleishyödyllisen palvelun pystyttäminen muka antaisi oikeuden toisten riistämiseen!

  4. "Framing the guilty party"

    Sellainen asia on olemassa kuin framing the guilty party. Se tarkoittaa sitä, että jos ihmistä ei jostain syystä voida syyttää sellaisesta, mistä häntä oikeasti tahdottaisiin syyttää, niin syyttäjät kaivavat esiin jonkin toisen rikoksen B. Mutta eihän se tarkoita, että syytetty olisi automaattisesti viaton tähän asiaan B!

    Jos syytteissä ei olisi yhtään mitään perua, jos ne olisi kokonaisuudessaan vain nyhjäisty täysin tyhjästä ilmasta - niin kaipa sitten olisi samalla vaivalla tekaistu jotain huomattavasti raflaavampaa ja suureen yleisöön vetoavampaa. Aika harva ihminenhän valitettavasti osaa pitää nukkuvan kimppuun käymistä "oikeana raiskauksena".


Emme tiedä, onko Assange syyllinen vai ei. Mutta tämä asia on selvä: naisten oikeuksia ei saa myydä. Ei ole mitään niin tärkeää asiaa, että sen varjolla saisi tehdä meille väkivaltaa. Ei yksikään asia ole niin merkittävä tai tärkeä.


Samasta aiheesta:

9. joulukuuta 2010

Wikihmettely

HS 7.12.10: Ruotsalaissyyttäjä: Assange-jutun taustalla ei salaliittoa

"Julian Assangeen kohdistuvaa oikeusprosessia Ruotsissa ajava syyttäjä Marianne Ny kiisti tiistaina, että Assangesta annettu pidätysmääräys liittyisi millään tapaa Wikileaksin toteuttamiin arkaluontoisiin tietovuotoihin. Ny sanoi Aftonbladetille, että epäilyt kohdistuvat Assangeen henkilökohtaisesti, eivät hänen johtamaansa järjestöön.

Ny kiisti myös arviot siitä, että kyseessä olisi Assangeen kohdistuva mustamaalauskampanja.

"Ei ole mitään näyttöä siitä, kyseessä olisi salaliitto (Assangea vastaan)", Ny sanoi.

Myös ruotsalaisnaisten asianajaja korosti, ettei Assange ole tapauksessa tuomiolla Wikileaksista."


Nyt kun olemme kyllin naureskelleet tuolle viimeiselle lauseelle, mietin, että raiskauksethan ovat joka tapauksessa pirun vaikeita todentaa. Ihmiset eivät myöskään helposti miellä muita kuin puskaraiskauksia tai muita raakoja pakottamisia raiskauksiksi.

Joten jos kyseessä siis olisi ollut nimenomaan näiden naisten - eikä esim. suurvaltojen - henkilökohtainen salaliitto, niin kaipa heidän sitten olisi saman tien kannattanut syyttää Assangea paljon suuremmasta ja selkeämmästä väkivallasta? Siis sellaisesta (anteeksi ilmaus) raiskaus-raiskauksesta, että se laarin pohjimmaisinkin lehdenlukija olisi valmis yhtään epäröimättä kutsumaan sitä raiskauksen nimellä?


Kuten Tiger Beatdown sen paremmin sanoo:

"You guys, why are these women engaging in the (risky, socially consequential, unlikely-to-succeed) act of charging a socially prominent man with lots of supporters of sexual assault? They’re spies, right? Or they’re feminists who go around tricking men into having sex with them so they can make rape accusations? Whatever the case may be, it sounds like this is totally just about broken condoms, of all things! HOW BIZARRE!




Samasta aiheesta:

8. joulukuuta 2010

Wikivuoto

Wikileaksin Julian Assange on nyt pidätettynä:

HS 7.12.10: Wikileaksin Assange pysyy vangittuna, vastustaa luovutusta

Wikileaks-sivuston perustaja Julian Assange on määrätty vangittavaksi Britanniassa. Hänet halutaan Ruotsiin, jossa häntä epäillään raiskauksesta, seksuaalisesta ahdistelusta sekä laittomasta pakottamisesta. Assange vastustaa luovutustaan.

Poliisin mukaan Assange pidätettiin aamupäivällä poliisiasemalla, jonne hän oli saapunut vapaaehtoisesti. Hänen vangitsemisestaan päätti brittiläinen tuomioistuin iltapäivällä.
(...)



Ainakin Guardian-lehden mukaan Assangea vastaan nostetut syytteet ovat vakavampia kuin aikaisemmin oli mainittu:


(...)
The fourth charge accused Assange of having sex with a second woman, Miss W, on 17 August without a condom while she was asleep at her Stockholm home.
(...)


Sanotaan näin: näinhän maailman pitäisikin toimia: että kun ukkelia (tai akkelia) epäillään raiskauksesta tai muusta seksuaalisesta vahingoittamisesta, asia otetaan niin vakavasti, että tyypistä annetaan kansainvälinen pidätysmääräys.

Jotenkin epäilen, että Yhdysv- siis Ruotsilla ei ehkä aivan ole tässä näiden neljän naisen oikeus sinä päällimmäisenä motiivinaan. Mutta olisihan se hienoa, jos olisi.



Samasta aiheesta:

21. elokuuta 2010

Avada Kedavra

Mitä hittoa? Wikileaksin perustajaa, Julian Assangea, syytettiin eilen raiskauksesta - ja nyt syyte ilmeisesti on peruttu. Ajoitus on mielenkiintoinen:

BBC News: 21.8.10: Swedish rape warrant for Wikileaks' Assange cancelled


(...)

Last month, Wikileaks published more than 75,000 secret US military documents on the war in Afghanistan.

US authorities criticised the leak, saying it could put the lives of coalition soldiers and Afghans, especially informers, at risk.

Mr Assange has said that Wikileaks is intending to release a further 15,000 documents in the coming weeks.



Täytyy sanoa, että jos tässä on kyse jostain poliittisesta juonittelusta tai toiminnan kampittamisesta, niin hyvin valitsivat syytteensä. Olen itse ollut hyvin vaikuttunut Wikileaksista ja Assangen teoista. Mutta raiskaus on sen kertaluokan paha teko, etten sitä voisi ohittaa. Se jättäisi tekijänsä kunniaan niin mustan tahran, että tämän muulta toiminnalta putoaisi pohja pois. Raiskaaminen on niin kuin Harry Potterin anteeksiantamattomat kiroukset. Joka sellaisesta jäisi kiinni, olisi iäkseen merkitty mies (tai nainen), epäluotettava.


Nyt kyllä odotan kiinnostuneena lisätietoja.



Samasta aiheesta:

5. toukokuuta 2010

Säästöpakkaus

Helsingin Sanomissa oli eilen oiva pääkirjoitus:

HS 4.5.10: Raiskaustuomiot kertovat arvoista

Suomalaiseen oikeuskäytäntöön sisältyy kummallisuus, jonka mukaan väkivallan käytöstä ei tuomita erikseen, jos se liittyy raiskaukseen. Tapon yrityksestä ilman raiskausta voidaan tuomita neljän vuoden vankeusrangaistus, mutta jos raiskaaja uhkaa tappaa uhrinsa ja vahingoittaa tätä, voi tuomio olla vain kaksi vuotta vankeutta. Tapon yrityksestä ilman raiskausta tuomio voi olla kaksinkertainen.

(...)

Huolimatta raiskauksessa käytetyn väkivallan laadusta ja määrästä raiskauksista annetut tuomiot ovat suurelta osin melko samanlaisia. Vankeusaika vaihtelee puolestatoista vuodesta kahteen ja puoleen vuoteen. Samanlaisen väkivallan käyttö ilman raiskausta tuottaisi pidemmän tuomion.


Siis jos pahoinpitelee, ei kannata jättää raiskaamatta! Nykyisestä oikeuskäytännöstähän tosiaan saisi vaikka näppärän teeveemainoksen kaikille viiripäisille väkivallakoille:

"Ajattelitko hakata? Älä hyvä mies unohda myös raiskata! Nyt kaksi sekotekoa yhden hinnalla.

Oikeus-Light: Melkein kuin aito."





Samasta aiheesta:

9. huhtikuuta 2010

[Trigger warning] Lämpimikseen puhuu

[Triggeri: Raportti eräästä raiskauksesta ja sen tutkinnasta. Siinä viranomaiset ja lääkärit mokailevat rankasti ja lyövät velvollisuuksiaan laimin. Varmaa vitutusmateriaalia.]



The Sexist: Amanda Hess: Test Case: You're Not a Rape Victim Unless Police Say So


That weekend, Hannah claims that she was provided the following excuses for why she could not receive a sexual assault medical forensic examination: She was drunk; she ate a sandwich; she was a liar; she didn’t know her attacker’s last name; the police had to authorize the exam; she was outside the hospital’s jurisdiction; she wasn’t reporting a real crime; she was blacked out; she changed her story; her case was already closed.

(...)

According to the girls’ testimony, when a doctor finally saw Hannah, she determined that she was too incoherent to consent to receive a rape kit, because she couldn’t verbally confirm that she had been raped. According to the girls, the doctor told them to take Hannah home, let her sleep it off, make sure she didn’t shower, and then return to Howard University Hospital for a rape kit the next day. When the girls begged the doctor to treat Hannah’s symptoms of sexual assault and drugging, the girls claim that the doctor told them to leave the ER. (The doctor testified that she informed Hannah’s friends that they would have to wait six to eight hours before Hannah was treated, and that the girls chose to leave the hospital without treatment). When Kerston and Sade took Hannah back to her dorm, she threw up again.


Jos sinut on huumattu ja sitten raiskattu, niin tapausta ei voida tutkia kunnolla - koska sinut kerran on huumattu, etkä pysty antamaan tapahtumista koherenttia selostusta. Kafkako tämän kirjoitti?

"Hannahin" rohkeus ja kestävyys on kuitenkin todella vaikuttavaa.




Samasta aiheesta:

2. huhtikuuta 2010

No niin!

HS 1.4.10: Puolustuskyvytöntä hyväksikäyttävän rangaistus kovenemassa
STT

Puolustuskyvytöntä hyväksikäyttävä saa vastaisuudessa nykyistä kovemman rangaistuksen, jos oikeusministeriön kaavailema uudistus toteutuu. Ministeriö ilmoitti torstaina valmistelevansa uudistusta, jolla sukupuoliyhteys puolustuskyvyttömän kanssa säädettäisiin aina raiskaukseksi.

Nykyisin sukupuoliyhteys puolustuskyvytöntä tilaa hyväksi käyttäen on raiskaus, jos tekijä on itse aiheuttanut puolustuskyvyttömyyden. Uhri voi olla puolustuskyvytön esimerkiksi humalaan juottamisen takia.

Seksuaalinen hyväksikäyttö on sen sijaan nykyisin kyseessä, jos käytetään hyväksi sitä, että uhri on puolustuskyvytön esimerkiksi sairauden tai vammaisuuden vuoksi.

(...)



Jo oli aikakin. Toivottavasti tämä ei ole aprillipila.




Samasta aiheesta:

31. maaliskuuta 2010

Raiskausmyyttejä

Murranpa joutessani pari raiskausmyyttiä:


Myytti 1: "Nainen halusi tulla raiskatuksi."

Raiskaus merkitsee sitä, että joku pakottaa toisen ihmisen sukupuoliyhteyteen vastoin tämän tahtoa. Näin nainen (tai mies) ei siis voi "tahtoa", että hänet raiskataan. Se on looginen mahdottomuus.

  • Jos X tahtoo Y:n nussivan häntä tilanteessa ja olosuhteissa Z, tavalla T, silloin Y ei, nussiessaan X:ää tämän tahdosta ja sanottujen ehtojen Z ja T täyttyessä, voi raiskata X:ää. Se on mahdotonta.
  • Jos X haluaa seksiä Y:n kanssa, ja Y nussii häntä, silloin Y ei raiskaa X:ää.
  • Jos X ei halua seksiä Y:n kanssa, mutta Y nussii häntä, silloin Y raiskaa X:n.


Myytti 2: "Mies raiskasi naisen, mutta mies teki sen vahingossa/pikaistuksissaan/provokaation alla. Miestä ei siis voi syyttää raiskauksesta."

Raiskausta ei voi tehdä vahingossa tai pikaistuksissa. Ihminen voi yleensäkin "pikaistuksissaan" tehdä noin yhden liikeen, eleen tai yksinkertaisen teon. Esimerkki: "Jari-Mari vittuuntui äkisti. Hän iski salamana nyrkkinsä pöytään". Enempää Jari-Mari ei yksinkertaisesti ehdi tehdä: jos hän ryhtyy suorittamaan pahoinpitelyn tai raiskauksen tai huoneen kaluston hajottamisen kaltaista monimutkaista, useita eri tekoja vaativaa toimenpiteiden sarjaa, hän ei enää toimi "pikaistuksissaan". Hän tekee valinnan.

Raiskaus on yksinkertaisesti liian monimutkainen teko, jotta sitä voisi tehdä "vahingossa".

("Provokaatio", katso Myytti 1.)


Todistus ohitetaan triviaalina.




Samasta aiheesta:

28. maaliskuuta 2010

Svea-mamman povi

HS 26.3.10: Teiniraiskaajan suojelu kuohuttaa Ruotsia:

Ruotsissa on noussut kohu teiniraiskauksista, joissa pieni Bjästan kylä Örnsköldsvikin liepeillä on suojellut 15-vuotiasta raiskaajaa ja kääntänyt selkänsä raiskatuille tytöille. Tapauksen käänteet olivat perjantaina useiden ruotsalaisviestimien ykkösuutisena.

Kohu nousi koko kansan tietoisuuteen, kun Ruotsin tv:n ajankohtaisohjelma Uppdrag granskning kertoi kylän tapahtumista. Viime vuoden keväällä poika raiskasi koulun vessassa 14-vuotiaan tytön. Muutamaa kuukautta myöhemmin sama poika raiskasi 17-vuotiaan tytön koulun kevätjuhlan yhteydessä.

Poika myönsi 14-vuotiaan tytön raiskauksen ja sai siitä tuomion ja lähestymiskiellon. Siitä huolimatta kyläyhteisö piti pojan puolta ja tuomitsi 14-vuotiaan tytön. Tähän epäoikeudenmukaiseen kohteluun osallistuivat niin koulu, kirkko kuin kunnan viranomaisetkin.

Poika pääsi lähestymiskiellosta huolimatta koulun kevätjuhlaan, joka pidettiin osin kirkossa. Kylän pappi Lennart Kempe oli sitä mieltä, että kirkko on avoin kaikille. Tilaisuus päättyi suosionosoituksiin pojalle.

Pappi ei sen sijaan huomannut, että 14-vuotias tyttö oli poissa kevätjuhlasta. Nyt pappi katuu toimiaan ja haluaa pyytää anteeksi tytöltä.

"Kadun syvästi tapahtunutta", hän sanoi Ruotsin television haastattelussa. Hän sanoi toimineensa väärin tyttöä kohtaan ja myönsi, ettei hän olisi saanut päästää poikaa kirkkoon.

Härnösandin hiippakunnan tuomiokapituli harkitsee Kempen oikeutta jatkaa pappina.

Kevätjuhlan jälkeen poika raiskasi 17-vuotiaan tytön.

(...)


Bjästan kylä? FAIL.

3. marraskuuta 2009

We Don't Talk about Fight Club

Olin taannoin juhlissa ja tuli kotiinlähdön aika. Juttelin siinä yhden miespuolisen ja yhden naispuolisen ystäväni kanssa siitä, millä keinoin menisimme kukin koteihimme. Se mies sanoi sille naiselle, että kun tämä kerran asui siinä-ja-siinä kaupunginosassa, hänenhän kannattaisi pikemminkin ottaa bussilinja X eikä sitä kaavailemaansa bussilinja Y:tä.

"Koska, sähän pääset sillä paljon nopeammin!"

Mutta ei se ole niin helppoa. Juhlapaikalta bussilinja X:n pysäkille kuljetaan nimittäin pimeän metsänpätkän läpi. Miespuolisen ystävämme mieleenkään ei tullut, että naispuolinen ystävämme ei voisi juosta bussille suorinta reittiä. Se ei kerta kaikkiaan ollut juolahtanut hänen päähänsä.


*


Itse kuntoilen mielelläni. Kotini lähellä on viheralue, jolla kävelen mielelläni päivisin. Se on lenkkeilymaastoa, omalla tavallaan kaunista aluetta. Tykkään kävellä ja ajatella siellä.

En koskaan elämäni ikänä tule näkemään sitä aluetta yöllä. Se on puskaista ja syrjäistä aluetta, melko kaukana asutuksesta. Se on kolmen kilometrin päässä kotoani, mutta yhtä hyvin se voisi olla Kuussa.


*


Eräs tuttavamieheni (eri tyyppi kuin edellä mainittu) kertoi minulle kerran, että häntä oli eräänä yönä, eräässä raskaassa ihmissuhdetilanteessaan, alkanut ahdistaa niin paljon, ettei hän enää kerta kaikkiaan voinut olla asunnossaan.

"Mulla oli se tunne, että mä halkean, jos jään siihen kämppään", hän sanoi. "Mun oli pakko päästä ulos."

"No mitä sitten teit?" kysyin minä.

"No mä lähin juoksulenkille! Vedin oikeen kunnon hikilenkin ja kyllä se auttokin. Hiki nimittäin tehoo vitutukseen!"

Hän lähti juoksulenkille. Öiselle teollisuusalueelle. Aamuyöstä.


*


Kerran monta vuotta sitten olin rakastunut. Minä ja silloinen rakastettuni olimme kesäisessä Helsingissä erään ihanan päivän ajan. Me emme tehneet muuta kuin kuljimme päämäärättä katuja ees ja taas, puhuimme, nauroimme ja olimme rakastuneita. Se oli ihanaa!

Sitten tuli ilta ja alkoi pimetä. Jatkoimme yhä kävelyä, ei siinä mitään. Kello oli ehkä yksitoista illalla. Olimme tulleet Katajanokalta päin, Unioninkatua Varsapuistoon. Mieheni selitti jotain asiaa innostuneena – ja yhtään epäröimättä, yhtään ympärilleen vilkuilematta hän kääntyi kohti KAISANIEMEN PUISTOA! Hänen mielestään voisimme kulkea yöllä siinä puistossa, onhan se kesällä kaunis.

Hänen mieleensäkään ei tullut pelätä.


*



Luin monta vuotta sitten jostain viihdelehdestä tai keskustelupalstalta erään nuorukaisen tilityksen. Häntä ärsytti. Hän, kaksivitonen jätkä, oli jäänyt miettimään Fight Club –elokuvaa. Elokuvassahan niillä miehillä on keskinäinen hakkauskerho, jonne he voivat vetäytyä tappelemaan keskenään. Kaksvitonen leikitteli ajatuksella, että sellainen taistelukerho pitäisi perustaa oikeasti:

"Koska miehet vaan on sellaisia, että ne tarvitsee kamppailua ollakseen miehiä! Maailma on nykyisin liian turvallinen! Ei mitään vaaraa missään!"


*


Kyllä minä tiedän tosiasiat. Tunnen tilastot. Kotiseutuni ei suinkaan ole mikään 70-luvun Bronx. Ei esimerkiksi ole niin, että joutuisin jatkuvasti kauppareissuillani torjumaan narkkareiden puukkohyökkäyksiä tai että aina yöllä kotiutuessani juokseman henkeni edestä. Ei todellakaan. Ajatuskin on vitsi.

Todellisuudessahan myös miehet ovat vaarassa kaduilla, nuorukaiset varsinkin.

Tiedän myös, että ulkona kulkiessani kimppuuni hyökkäämisen todennäköisyys on pieni. Niitä kuuluisia puskaraiskaajia ei pörrää joka kadunkulmassa. Oikeasti naisella suurin riski kuolla väkivaltainen kuolema on parisuhteessa, oman miehensä nyrkeissä. Jos lähtisin lenkille yöllä, kuka siellä öisellä polulla nyt värjöttelisi minua vaanimassa? Aika vannoutunut raiskari täytyisi olla, jos olisi yön yön perästä valmis venttailemaan mustassa metsässä pururadan varressa, siltä varalta että joku yksinäinen nainen sattuisi lenkkeilemään ohi. No, toisaalta minä olen järkevä ihminen enkä koskaan ota turhia riskejä.


Silti joka kerran, kun väistän mölisevää miesporukkaa, joka kerran kun jonotan taksia vaikka haluaisin kävellä kotiin, joka kerran kun kuljen valaistua, vilkkaasti liikennöityä katua sen nopean oikokujan sijaan, joka kerran kun olen lähdössä ulos iltakymmenen jälkeen, ajattelen noita elämäni pelottomia fightclub-miehiä.

Ja Jumalan vittu kuinka minä olen katkera.

30. lokakuuta 2009

Parisuhderaiskausten häpeä ja hämmennys

[Huom! Tämä ei ole oma kirjoitukseni. Eräs tuttavani pyysi minua julkaisemaan tämän. -MM]




Pyysin Myytinmurtajaa julkaisemaan tämän kirjoituksen, koska jos tekisin sen omassa blogissani, liian moni tietäisi, keistä on kyse, enkä jaksa sitä väittelyä, joka väistämättä seuraa melkein nimeltä mainitsemisesta. On inhimillinen tarve etsiä syitä, syyllisiä ja puolusteluja, mutta minulla ei ole voimia sellaiseen keskusteluun. Minulla ei ole voimia tai uskallusta edes nimetä kokemustani selvästi. Haluan silti kertoa siitä siinä toivossa, että asioista puhuminen todellisin esimerkein voi olla vain kaikkien eduksi.

Seurustelin ja elin avoliitossa yhteensä noin kolme vuotta miehen kanssa, josta tuli vähitellen väkivaltainen. En tiedä, kuinka usein uhrin kyvyttömyys lähteä väkivaltaisesta suhteesta johtuu juuri siitä mallista, joka minulle osui: väkivalta alkoi vähemmästä kuin suorasta lyömisestä – retuuttamisesta, maahan painamisesta, käsivarren vääntämisestä – ja eteni vasta vähän kerrassaan nyrkkeihin. Näin meihin molempiin ehti pesiytyä se asenne, ettei se ollut varsinaista väkivaltaa – ja että muutos oli aina niin vähäinen kerrallaan, ettei sitä oikeastaan ollutkaan - ja että hänhän oli hyvä ja kiltti ihminen, joten minun vain piti oppia olemaan yllyttämättä häntä - ja minun emotionaalisen turvallisuuteni särkyminen tapahtui niin hitaasti, ettei realistista järkytyksen hetkeä ehtinyt tulla ennen kuin jo ajatuskin siitä, että hän hylkäisi minut lopullisesti, oli pahempi kuin kuolema. (Ei, se ei ole liioittelua. Pitkäaikaisen perheväkivallan uhrin todellisuudentaju hämärtyy ja toisen hyväksynnän nälkä kasvaa suuremmaksi kuin mikään muu: oman minän rajat liukenevat ja toisen vihan - ja itsevihan - imee itseensä kuin sienen.)

Lopulta tunnustimme ongelman, ja hän suostui käymään ratkaisukeskeisessä lyhytterapiassa. Se viivytti lyömistä – jonkin aikaa.

Se lyöminen on tässä nyt kuitenkin vain taustaa.

Väkivalta oli aiheuttanut aiemmin vahvan seksuaalisen haluni huomattavan vähenemisen. Keskustelimme asiasta avoimesti: minä vakuutin uskovani sen korjaantuvan vähitellen, kun luottamuskin korjautuisi, ja hän vakuutti ymmärtävänsä. Päätös jatkaa yhdessä oli vapaa valinta, ei ollut lapsia tai muita ulkoisia pakottavia syitä.

Ymmärrystä ei kestänyt kovin kauan. Jälleen vähitellen (kun minun hänen mielestään olisi pitänyt jo olla kunnossa) hän alkoi vaatia seksiä todisteena rakkaudesta. Jos en antanut, se todisti paitsi etten rakastanut häntä, myös että halusin juuri siinä ja silloin tahallani olla hänelle ilkeä. Illat liukuivat enemmän ja enemmän noudattamaan samaa kaavaa. Nukkumaan mentyämme hän teki aloitteen ja oli hyväksyvinään mahdollisimman kiltin ja nöyrän kieltäytymiseni. Hetken kuluttua hän kuitenkin lähti mielenosoituksellisesti ”nukkumaan” toiseen huoneeseen. Jos en seurannut pian perästä ja kysellyt, mikä oli hätänä, hän palasi makuuhuoneeseen, kiskoi minut sängystä lattialle ja löi, koska en taaskaan välittänyt hänestä, kun en reagoinut hänen selvään kärsimykseensä.

Välttääkseni väkivallan aloin siis mennä perästä, vaikka tiesin siitä seuraavan vain tuntikausien ihmissuhdepuintia, jossa mikään ei edennyt minnekään, koska ei sen kummempaa puitavaa ollut. Hän halusi seksiä eikä hyväksynyt sitä, että minä en, vaikka oli vakuuttanut hyväksyvänsä – sekä sillä kerralla että ylipäänsä. Olin periaatteessa valmis sietämään moista heikosti naamioitua manipulointia saman aiheen ympärillä, koska tunsin syyllisyyttä kieltäytymisestäni. Ongelma oli siinä, ettei minulla ollut aikaa eikä energiaa käydä sellaisia draamoja, koska minun oli noustava aamulla töihin kahdeksaksi (hänen ei tarvinnut). Työni vaati heti aamusta täyttä tarmoa ja hyväntuulista esiintymistä, joten riittävä yöuni oli välttämättömyys.

Niinpä minä lopulta sanoin, että koska minun oli saatava nukkua, niin jos se nyt sitten oli ratkaisevaa, hän voisi minun puolestani tehdä mitä halusi. Siis käyttää ruumistani seksiin, jos voisin vain maata ja sitten heti saada nukkumarauhan. Minä en sitä halunnut, ja sen sanoin.

Mutta minä silti annoin hänelle luvan. Niin että ei kai se siis ollut raiskaus. Tai siis ne. Minähän suostuin, eikä hän edes uhannut lyödä, jotta suostuisin (hänhän löi vasta sitten, kun osoitin, etten välittänyt hänen tunteistaan). Minä myin ruumiini hyödykkeestä, unesta.

Vai mitä?

Ai että kunnon mies olisi tuossa tilanteessa hävennyt ja antanut olla? Niin minäkin uskon.

Mutta minähän se olin tehnyt hänen olonsa kurjaksi. Ja annoinhan minä luvan. Ja pahempaahan se lyöminen oli jo ollut, joten ei kai tuo nyt edes ollut mitään mainitsemisen arvoista.

…Vai mitä?

(Ja sitten on vielä sekin, että hän tiesi, että minulla oli hiukan normeista poikkeavia seksuaalisia toiveita – ei edes kovin outoja tai harvinaisia, mutta silti ei-vaniljaisia. Ja koska minä halusin kummallisia, poikkeavia asioita, minun seksuaalisuuteni oli joka tapauksessa alempiarvoista kuin hänen ja siten vähemmän merkittävää. Minun haluni ei ollut yhtä puhdasta eikä sitä – sanoi se sitten kyllä tai ei - siten tarvinnut kuunnella yhtä paljon.)

26. lokakuuta 2009

Ohjenuorat

Olen huomannut, että naisille annettavassa raiskausvalistuksessa käytetään samoja tehottomia ja vahingollisia neuvontatapoja kuin naisille suunnatussa viinavalistuksessa. Molemmissa naisille kerrotaan, että jos he törkeässä hybriksessään rohkenevat vaatia vain miehille kuuluvia etuoikeuksia (rentoutumista viinan kautta; vapaana öisillä kaduilla kulkemista), naisille käy välittömästi huonosti. Dokaavat miehet kuvataan lähinnä sankareina tai olosuhteitten onnettomina uhreina. Raiskaajat taas ovat jonkinlainen luonnonvoima, jota ei sovi vetää vastuuseen teoistaan.

Äh! Onko ihmekään, ettei valistus pure?


Tässä pari tälle vuosituhannelle päivitettyä neuvoa raiskauksentorjuntavinkkiä meille kaikille (näitä saa konstaapelikin hyödyntää ihan vapaasti):

"Nainen! Ei kannata dokata liikaa eikä varsinkaan liikkua huonojen miesten kanssa. Raiskaajat kyllä käyvät muutenkin kimppuusi, ilman, että se riippuisi yhtään mistään mitä itse teet. Raiskaushan on aina vain raiskaajan päätös! Mutta pelkureiden on helpompi hyökätä, jos olet kovin humalassa."


tai

"Nainen! Raiskaus on epäoikeudenmukainen teko. Se on yksi kidutuksen ja terrorin muoto. Raiskaus on vain raiskaajan syytä, ei koskaan hänen uhrinsa. Jos helvetti olisi olemassa, se raiskaaja se kirkuisi siellä ikuisesti kivusta, pallit sinimustana muussina. Yksin hän.

Katso silti vähän juomasi viinan määrä, nainen. Selvinpäin sinun on helpompi puolustautua tai paeta, jos raiskaaja päättää hyökätä kimppuusi. (Mutta vaikka olisit koomakännissä, raiskaus on silti vain raiskaajan vika.)"



tai

"Nainen! Ikävä totuus on se, että pieni osa miehistä on huoria ja loisia. He ovat valmiita raiskaamaan ja muutoinkin pahoinpitelemään sinut. Useimmat miehet eivät ole loisia, mutta jotkut ovat. Et voi välttämättä päältä päin nähdä, kuka on huono mies ja kuka ei.

Ei ole oikein, että sinä, vapaan yhteiskunnan vapaa kansalainen, joudut suojelemaan itseäsi irrationaaliselta terrorilta. Me teemme kaikki työtä, jotta yhteiskunta saataisiin muutetuksi oikeudenmukaisemmaksi. Mutta vielä toistaiseksi: suojele itseäsi. Älä juo liikaa miehen seurassa, ellet ole satavarma siitä, että se mies on sen arvoinen. On miehen asia todistaa oma arvoisuutensa.

Jos mies alkaa käyttäytyä omituisesti, muista, että sinä saat milloin tahansa häipyä kotiisi tai huutaa ohikukijat apuun. Sinun ei tarvitse selitellä sanallakaan."



Tässä kuitenkin kaikkein tärkein ja tehokkain vinkki raiskauksien kitkemiseen:

Mies! Älä raiskaa.




24. lokakuuta 2009

"Itsepä sitä kerjäsit!"

Iltalehti 23.10.2009: Lehti: Jopa puolet raiskauksista olisi estettävissä

Raiskauksien määrä voisi Savon Sanomien mukaan jopa puolittua, jos naiset välttäisivät riskikäyttäytymistä.

- Tutkimistani 181 raiskauksesta puolet olisi voitu estää sillä, että uhri olisi toiminut yleisesti hyväksyttävällä tavalla, sanoo lehden haastattelema vanhempi rikoskonstaapeli Ville Hahl Varsinais-Suomen polisiilaitoksesta. Hän teki aiheesta oikeustieteen pro gradu -lopputyön Joensuun yliopistoon.

Hahlin mukaan lähes kaikkiin näihin tapauksiin liittyi naisen kohtuuton alkoholinkäyttö. Uhriksi joutunut nainen oli tolkuttomassa humalassa tai jopa sammunut. Riskikäyttäytymiseksi Hahl laskee myös sen, jos kosteaa iltaa päädytään jatkamaan tekijän tai uhrin asuntoon.


Raiskaukset loppuvat maailmasta yhdellä ainoalla tavalla: heti, kun miehet lopettavat raiskaamisen. Ei se ole mitään korkeampaa matematiikkaa.

Onneksi sentään jollain on kylliksi pillua panna stoppi uhrin syyttämiselle:

HS 23.10.09: Kansanedustaja ärtyi konstaapelin raiskausnäkemyksistä


Kansanedustaja Toivakan mielestä Suomea ei saa rakentaa sen ajatuksen varaan, että naisten liikkumapiiri olisi kapeampi kuin miesten. Suomen pitää olla vapaa ja turvallinen maa molemmille.


Hyvä, kansanedustaja Lenita Toivakka!


Käytänpä logiikkakortin: Jos olette sitä mieltä, että esimerkiksi humalaisen naisen "saa raiskata", siitä väistämättä seuraa, että teidän on myös pakko olla sitä mieltä, että kadulle sammuneelle miehelle saa samoin tehdä ihan mitä tahansa sattuu huvittamaan. Todellako olette valmiita lähtemään tuolle tielle? No sitä minäkin.

Syyllisyys sille, jolle syyllisyys kuuluu.




Erittäin hyvät kirjoitukset aiheesta:

1. lokakuuta 2009

Keisarin vanhat vaatteet

Kannattaa lukea, mitä Kate Hardingilla on sanottavanaan Roman Polanskin tekemisistä:



Hardingin alkuperäinen, paljon kohua herättänyt juttu.



Harding kertoo Polanskin elokuva-alan ihmisiltä saamasta tuesta. (!)



And it turns out a whole lot of people were waiting to hear someone say just that, straight-up, unencumbered by a bunch of bullshit about the importance of his work, his artistic genius, his age, whether his victim looked 13 or not, the judicial misconduct that marred his case or, most gallingly, the “punishment” he’s already “suffered” by spending more than 30 years in “exile.” (If being wealthy, successful and almost completely free to roam Europe counts as exile, sign me up.) A whole lot of people really just wanted to hear someone in the media say, “He raped a child. He fled the country. He damn well should have been arrested, he should be extradited, and it really shouldn’t have taken three fucking decades to make that happen. The end.” But very few people in the media did.

Why is that? Why have so few journalists stated the obvious? Why have I only heard about three people in the film industry (Kevin Smith, Luc Besson and Greg Grunberg) saying, in essence, “He fucking drugged and raped a kid, and he’s not above the law,” while hundreds of celebrities are signing petitions demanding his release, wearing “Free Polanski” buttons and trying to spin his arrest as an attack on artistic freedom?



Minua kiinnostaa erityisesti viimeisen jutun viimeinen kappale: miksi Polanski saa niin paljon tukea? Hänen tapauksensa on kuitenkin täysin mustavalkoinen. Kyse ei ole esimerkiksi kahdesta kännissä säheltäneestä teinistä. Polanski teki valinnan, eikä siinä valinnassa ollut mitään harmaata, ei mitään epäselvää. Loogisesti


  1. Roman Polanski raiskasi lapsen.
  2. Henkilö, joka raiskaa lapsen, on lapsenraiskaaja.
  3. Siis Roman Polanski on lapsenraiskaaja.


Mikä oli todistettava. Miksi kukaan haluaisi tukea lapsenraiskaajaa?


Kutsun tätä Kekkos-ilmiöksi: laumanjohtajaa tai muulla tavoin ansioitunutta urosta suojellaan, vaikka tämä tekisi mitä. "Pomon" luonneviatkin nähdään vain joko pikkuvikoina tai värikkäinä persoonallisuuden osoituksina, jolloin ne vain kiillottavat ihailun kohteen kilpeä entisestään.

Kekkos-ilmiön huomaa myös arkisessa perhe-elämässä, erityisesti niissä perheissä, joissa isä hakkaa muita perheenjäseniä. Joskus vaimo ja lapsetkin tahtovat pitää yllä sellaista selittelykulttuuria, jossa hakkaajahorolla muka oli "oikeutus" tekoonsa. Klassisestihan piestyt lapset (äitinsä tai isänsä hakkaamat) kasvavat usein sellaisiksi aikuisiksi, jotka uskovat valta-aseman väärinkäytön olevan vain "kasvattavaa". Hakanneen vanhemman, pomon, sankarin, täytyy olla täydellinen. Sitä kuvaa ei koskaan saa särkeä.


Ajattelin ensin, että ilmiön taustalla on ehkä alkukantainen halu elää lauman johtajan kautta. Kaikki voima ja kunnia, koko lauman tarmo kanavoidaan häneen. Näinhän kohdellaan esimerkiksi urheilusankareita juuri ennen kisoja. Ajatuksena lienee se, että TähtiMies tekee ainutlaatuisilla kyvyillään koko muulle laumalle niin suuren palveluksen, että hänen paapomisensa on ihan oikeutettua. Siis TähtiMies on muun lauman suojeleva esitaistelija, champion. Häneen eivät päde samat lait kuin muihin. Kotioloissa tämä voisi kääntyä äidin ja lasten haluksi pitää kiinni perheen miehestä, ettei tämä vain lähtisi omille teilleen ja veisi pois työpanostaan.


Mutta toisaalta, eihän mies ole koskaan, missään yhteiskunnassa ollut perheen ainoa ruuanhankkija tai suojelija! Naiset ovat aina tehneet vähintään yhtä paljon ja yhtä välttämätöntä työtä kuin miehet. Kyllä vain: lasten tekeminen (=raskaana oleminen, synnyttäminen, lapsen hoito seuraavat 15 vuotta) on ihan aikuisten oikeaa työtä. Kodinhoito, perheen ruokkiminen, kasvien kerääminen, villan kehrääminen – se kaikki on rankkaa työtä. Ei mikään yhteisö toimi vain tähtösten varassa.


Miksi siis näitä miehiä yhä hyysätään? Miksi on rakennettava henkilökultti? Kyllähän jonkun saavutuksia voi ihailla, vaikkei ihailisi tämän luonnetta. Useat historian suuret poliitikot, tutkijat ja taiteilijat ovat joka tapauksessa olleet ihmisinä tosi paskiaisia.

28. syyskuuta 2009

Polanskin painajainen

Hesari kunnostautuu:

HS 27.9.2009: Elokuvaohjaaja Roman Polanski pidätettiin Sveitsissä

Polanski, 76, oli saapunut Sveitsiin ottaakseen festivaaleilla vastaan palkinnon elämäntyöstään. Yhdysvallat antoi pidätysmääräyksen Polanskista jo vuonna 1978.

Polanski tuomittiin vankeuteen Yhdysvalloissa, kun oikeus katsoi hänen harrastaneen seksiä 13-vuotiaan tytön kanssa.

(...)

Tragediat ovat varjostaneet Polanskin elämää.



Polanski-parka. Mutta ehkä se tuolloin 13-vuotias tyttö olisi kannattanut jättää raiskaamatta, vai mitä? Hitsi, Roman, toivottavasti se elämäntyöpalkinto maistuu makealta!

Homemunan säälittely on käsittämätöntä. Kaikissa lukemissani jutuissa ladotaan framille Romanin raskas menneisyys, Krakovan getosta Sharon Taten murhaan. Tai niissä korostetaan hänen taiteellisia ansioitaan. Mutta tiedättekö mitä? Polanski on silti raiskaaja. Siispä 13-vuotiaan tytön perse on arvokkaampi kuin Polanskin koko sielu.

Se, että tämä edes täytyy erikseen sanoa, on järjetöntä.




Samasta aiheesta: