"(...) Kaskeala sanoo Hufvudstadsbladetille, että Haavisto on ollut ansiokkaasti mukana rauhanturvaoperaatioissa. Hän muistuttaa antaneensa Haavistolle sotilasansiomitalin tämän roolista Tshadin operaatiossa.
(...)
Kaskealan mielestä Haaviston pätevyys on täysin riittävä puolustusvoimien ylipäällikölle.
- Hän vieläpä tuntee melko hyvin puolustusvoimien rakenteen, ja olen aina kunnioittanut hänen tietämystään sotilaallisissa asioissa."
Jos nyt ihan suoraan sanon, niin minusta sosiaalisessa mediassa (ja välillä siinä epäsosiaalisessakin) esiintyvä huolehtiminen Haaviston sivariudesta on vähän semmoista silmänlumetta, ulkokultaisuutta. Voihan siinä joidenkin kohdalla olla oikeaakin huolta puolustusvoimien selviytymisesta sivarijohtajan karskeissa kourissa - mutta Haaviston kansainvälisen kokemuksen nyt luulisi pätevöittävän ihan hyvin meikäläiseenkin kriisinhallintaan.
Huolehtijoiden motiivien vilpittömyyttä epäilen siksi, että muistanpa vielä ihan hyvin, kuinka ihan tasalleen samaa sanottiin aikoinaan Halosesta: ei armeijaa käymätön ihminen voi olla Puolustusvoimien ylipäällikkö! Tuntuu, että tuo Haaviston sivariuden kauhistelu onkin vain Halosen kauhistelun päivitetty versio. Kun ei haluta ääneen sanoa, että "hyi mä en halua äänestää naista" tai "hyi mä en halua äänestää homoa", niin sitten vedotaan maagiseen asepalvelukseen.
Ehkä se on hyväkin merkki, että ihmiset ylipäänsä tarvitsevat tekosyyn. Aika harvalla sentään nykyään on pokkaa dissata tyyppiä avoimesti tämän homoudesta.
Samasta aiheesta:
- Rehellisin näkemäni vaalikone
