Jännästi voi vaikuttaa

HS: 11.7.2011: Murharyhmän Elomaa: Seksuaalirikoksen riskiin voi itse vaikuttaa

(...) Elomaa ei lähtisi antamaan naisille kehotuksia pukeutumisen suhteen. Hän kuitenkin sanoo, että ihmiset voivat myös itse vaikuttaa riskiinsä joutua seksuaalirikoksen uhriksi.

"Lapsia varoitetaan, että tuntemattomien matkaan ei saa lähteä. Neuvolle ei ole ikärajaa. Kyllä aikuisille ihmisille pitää pystyä sanomaan, että ovat varovaisia, kenen mukaan lähtevät."

"On tietysti kuuma aihe pyytää ihmisiä pitämään huolta itsestään ja kavereistaan ja katsomaan alkoholinkäyttöään, mutta kyse ei ole syyllistämisestä." (...)

Jos ihminen ei totalitäärisessä valtiossa ole toisinajattelija, niin hänen riskinsä joutua vangituksi ja kidutetuksi on tosiaan pienempi kuin toisinajattelijalla. Ei tämä ole mitään syyllistämistä, vaan fakta.

Silti olen sitä mieltä, että jos tosiaan halutaan maailman paranevan ja kaikenlaisen kiduttelemisen vähenevän, niin ehkä kumminkin se dissaus pitäisi kohdistaa roistovaltioon - ei toisinajattelijaan.

---

Samasta aiheesta:

• MM: Ohjenuorat
  
• Eräs nuori vihainen mies: Nainen, älä kerjää raiskausta!
  
• Lehti: Poliisi toivoo naisten vähentävän itsensä raiskaamista
  

Lisävaloa

Tänäänkin on erityisen hyvä päivä olla hakkaamatta rakkaitaan.

Valoa, ei väkivaltaa: 25.11. on naisiin kohdistetun väkivallan vastainen päivä.

---

Samasta aiheesta:

• Suomenmaa: Keskustanaiset haluaa väkivallan vastaista valistusta myös armeijaan
  
• Tietysti.fi: Miesten puhe väkivallasta ei ole pelkkää retoriikkaa
  
• MM: Kaatuneiden muistopäivä
  

Avada Kedavra

Mitä hittoa? Wikileaksin perustajaa, Julian Assangea, syytettiin eilen raiskauksesta - ja nyt syyte ilmeisesti on peruttu. Ajoitus on mielenkiintoinen:

BBC News: 21.8.10: Swedish rape warrant for Wikileaks' Assange cancelled

(...)

Last month, Wikileaks published more than 75,000 secret US military documents on the war in Afghanistan.

US authorities criticised the leak, saying it could put the lives of coalition soldiers and Afghans, especially informers, at risk.

Mr Assange has said that Wikileaks is intending to release a further 15,000 documents in the coming weeks.

Täytyy sanoa, että jos tässä on kyse jostain poliittisesta juonittelusta tai toiminnan kampittamisesta, niin hyvin valitsivat syytteensä. Olen itse ollut hyvin vaikuttunut Wikileaksista ja Assangen teoista. Mutta raiskaus on sen kertaluokan paha teko, etten sitä voisi ohittaa. Se jättäisi tekijänsä kunniaan niin mustan tahran, että tämän muulta toiminnalta putoaisi pohja pois. Raiskaaminen on niin kuin Harry Potterin anteeksiantamattomat kiroukset. Joka sellaisesta jäisi kiinni, olisi iäkseen merkitty mies (tai nainen), epäluotettava.


Nyt kyllä odotan kiinnostuneena lisätietoja.

---

Samasta aiheesta:

• Wikileaks
  
• Jonathan Fildes/BBC:What is Wikileaks?
  
• Mashable: WikiLeaks Founder Julian Assange Accused of Rape [UPDATED]
  

Tutkainta vastaan

Olen huomannut, että vaikka yhteiskunta virallisesti sallisikin yleisestä käytännöstä poikkeamisen, väki kuitenkin saatetaan pitää ruodussa epäsuorin keinoin. Esimerkiksi mies, joka haluaa rikkoa sukupuolirooleja ja pukeutua hameeseen, on kyllä lain suojelema. Käytännössä hamemiehen tie ei välttämättä ole ollenkaan niin yksinkertainen.


*

Yläasteella oli hirveää. Meillä oli sellainen kuvio, että luokassa pari päsmäripoikaa määki ja määräsi, ja kaikki muut istuivat hartiat koholla laskien hetkiä yläasteen loppumiseen. Erityisesti kuvioon kuului se, että tytöt eivät saaneet puhua luokassa. Varsinkaan mielipiteitä ei saanut sanoa. Jos tyttö sanoi mielipiteen ääneen, häntä tervehti pahispoikien mölinäkuoro: "Mööh!" Välitunnilla seurasi toki armoton vittuilu ja hävetyttäminen. Aika pian siinä oppi vaikenemaan: pennun ei ole helppo nousta yksin koko silloista tunnettua maailmaansa vastaan.


Eräällä häröpäisellä hissanmaikalla oli jotain naisia vastaan. Sen näki ja tunsi hänen opetuksessaan. Kerran hän heitti meidän teinimieltemme purtavaksi tämän vanhan helmen:

"Kyllä miehet ovat älykkäämpiä kuin naiset. Sen näkee siitäkin, että kaikki maailman suuret keksinnöt ovat miesten keksimiä!"

Pojat hekottelivat hyvillään.

"Noo? Eikös tytöillä ole mielipidettä tähän asiaan? Vaikeneminen on myöntymisen merkki!"

Me emme sanoneet mitään.

"Heh hehe! Kyllä jokainen saa sanoa, jos on sanottavaa. Jos ei sano, niin sitten ei selvästikään ole sanottavaa!"


*

Toisella kertaa, paljon vanhempana, olin aloittanut erään itsepuolustuslajin harrastamisen. Se kurssi oli varsin miesvaltainen, naisia oli vain muutama. Kun peruskurssi vaihtui varsinaiseen treenaamiseen, ne loputkin naiset katosivat. Vetäjä oli oikein mukava ja asiallinen mies, kuten olivat myös monet pidempään harrastaneista. Mutta osa niistä sen paikan treenarijätkistä oli penseitä ja nuivia. He eivät halunneet ketään naista pilaamaan peliään, joten he kerääntyivät penseäksi palloksi. He kohottivat sievät nenänsä kohti kattoa ja antoivat minun ymmärtää, että olin astunut sopivaisuuden rajan yli.

Sain tuta heidän paheksuntansa. Minulle ei puhuttu. Kukaan ei koskaan mielellään treenannut minun kanssani. (Noissa lajeissa tehdään paljon pariharjoituksia. Jos parilla on kovin suuri voimaero, tiettyjen juttujen treenaaminen voi olla vaikeaa tai jopa vaarallista. Kyse ei kuitenkaan ollut fyysisistä eroista johtuvasta vierastamisesta, vaan pelkästä dissaamisesta.) Salin kulttuuriin kuului tietynlainen toverillinen vitsailu treenatessa - mutta minun vitseihini ei koskaan vastattu.

Tämä oli yksinkertaisesti se tyypillinen "käyn naisena rautakaupassa" –ilmiö. Kun itse olen herkkä lauman tunnelmille, tiesin pian, mitä minulta haluttiin:

"Sä et kuulu tänne, nainen! Tämä ei ole sua varten! Sun on mentävä pois."

(Sillä kertaa) lopetin treenaamisen.


*

Lapsena joskus ihmettelin historiankirjoista lukemiani vanhojen aikojen ihmisten kummallisia tapoja. Siis vaikka näitä, että naiset eivät saaneet yksin tehdä sitä-tai-tätä. Miksi ne hulluun muottiin ahdetut naiset eivät vain silkalla tahdonvoimalla ja pokalla nousseet älyttömimpiä sopivaisuussääntöjä vastaan?

Mutta se on niin, että eri mieltä oleminen on hyvin tuskallista. Se on pelottavaa jo sinänsä, varsinkin nuorelle. Rikkuria saattaa uhata ihan oikea väkivalta. Vaikka kukaan ei suoranaisesti vetäisikään sinua turpiin, laumaeläimelle on raskasta tuntea muiden paheksunta. Päivästä ja tunnista toiseen.


Maailman rajat eivät välttämättä ole ne, jotka paljain silmin näet. Älä siis sano, että "No kyllähän naiset voivat mennä teknisille aloille! Miehet voivat ruveta sairaanhoitajiksi jos heitä huvittaa! Se on ihan omasta halusta ja tahdonvoimasta kiinni!". Aina se ei riitä.

Totta kai laillinen oikeus on se suurin voitto ja tärkein asia, mutta myös olosuhteet on otettava huomioon. Jos jonkun täytyy tietyssä asemassa ollakseen nähdä kolmin verroin vaivaa, torjua kolmin verroin epäoikeudenmukaisia hyökkäyksiä, hänen mahdollisuutensa tuohon asemaan eivät ole samat kuin sellaisen henkilön, jonka kimppuun ei koskaan käydä. Jos saat turpiisi siksi, että miehenä käytät hametta, sinulla ei ole täyttä mahdollisuutta käyttää hametta.

On tekopyhää väittää muuta.

---

• FSP: He Must Be Joking
  
• MM: We Don't Talk About Fight Club
  

We Don't Talk about Fight Club

Olin taannoin juhlissa ja tuli kotiinlähdön aika. Juttelin siinä yhden miespuolisen ja yhden naispuolisen ystäväni kanssa siitä, millä keinoin menisimme kukin koteihimme. Se mies sanoi sille naiselle, että kun tämä kerran asui siinä-ja-siinä kaupunginosassa, hänenhän kannattaisi pikemminkin ottaa bussilinja X eikä sitä kaavailemaansa bussilinja Y:tä.

"Koska, sähän pääset sillä paljon nopeammin!"

Mutta ei se ole niin helppoa. Juhlapaikalta bussilinja X:n pysäkille kuljetaan nimittäin pimeän metsänpätkän läpi. Miespuolisen ystävämme mieleenkään ei tullut, että naispuolinen ystävämme ei voisi juosta bussille suorinta reittiä. Se ei kerta kaikkiaan ollut juolahtanut hänen päähänsä.


*

Itse kuntoilen mielelläni. Kotini lähellä on viheralue, jolla kävelen mielelläni päivisin. Se on lenkkeilymaastoa, omalla tavallaan kaunista aluetta. Tykkään kävellä ja ajatella siellä.

En koskaan elämäni ikänä tule näkemään sitä aluetta yöllä. Se on puskaista ja syrjäistä aluetta, melko kaukana asutuksesta. Se on kolmen kilometrin päässä kotoani, mutta yhtä hyvin se voisi olla Kuussa.


*

Eräs tuttavamieheni (eri tyyppi kuin edellä mainittu) kertoi minulle kerran, että häntä oli eräänä yönä, eräässä raskaassa ihmissuhdetilanteessaan, alkanut ahdistaa niin paljon, ettei hän enää kerta kaikkiaan voinut olla asunnossaan.

"Mulla oli se tunne, että mä halkean, jos jään siihen kämppään", hän sanoi. "Mun oli pakko päästä ulos."

"No mitä sitten teit?" kysyin minä.

"No mä lähin juoksulenkille! Vedin oikeen kunnon hikilenkin ja kyllä se auttokin. Hiki nimittäin tehoo vitutukseen!"

Hän lähti juoksulenkille. Öiselle teollisuusalueelle. Aamuyöstä.


*

Kerran monta vuotta sitten olin rakastunut. Minä ja silloinen rakastettuni olimme kesäisessä Helsingissä erään ihanan päivän ajan. Me emme tehneet muuta kuin kuljimme päämäärättä katuja ees ja taas, puhuimme, nauroimme ja olimme rakastuneita. Se oli ihanaa!

Sitten tuli ilta ja alkoi pimetä. Jatkoimme yhä kävelyä, ei siinä mitään. Kello oli ehkä yksitoista illalla. Olimme tulleet Katajanokalta päin, Unioninkatua Varsapuistoon. Mieheni selitti jotain asiaa innostuneena – ja yhtään epäröimättä, yhtään ympärilleen vilkuilematta hän kääntyi kohti KAISANIEMEN PUISTOA! Hänen mielestään voisimme kulkea yöllä siinä puistossa, onhan se kesällä kaunis.

Hänen mieleensäkään ei tullut pelätä.


*


Luin monta vuotta sitten jostain viihdelehdestä tai keskustelupalstalta erään nuorukaisen tilityksen. Häntä ärsytti. Hän, kaksivitonen jätkä, oli jäänyt miettimään Fight Club –elokuvaa. Elokuvassahan niillä miehillä on keskinäinen hakkauskerho, jonne he voivat vetäytyä tappelemaan keskenään. Kaksvitonen leikitteli ajatuksella, että sellainen taistelukerho pitäisi perustaa oikeasti:

"Koska miehet vaan on sellaisia, että ne tarvitsee kamppailua ollakseen miehiä! Maailma on nykyisin liian turvallinen! Ei mitään vaaraa missään!"


*

Kyllä minä tiedän tosiasiat. Tunnen tilastot. Kotiseutuni ei suinkaan ole mikään 70-luvun Bronx. Ei esimerkiksi ole niin, että joutuisin jatkuvasti kauppareissuillani torjumaan narkkareiden puukkohyökkäyksiä tai että aina yöllä kotiutuessani juokseman henkeni edestä. Ei todellakaan. Ajatuskin on vitsi.

Todellisuudessahan myös miehet ovat vaarassa kaduilla, nuorukaiset varsinkin.

Tiedän myös, että ulkona kulkiessani kimppuuni hyökkäämisen todennäköisyys on pieni. Niitä kuuluisia puskaraiskaajia ei pörrää joka kadunkulmassa. Oikeasti naisella suurin riski kuolla väkivaltainen kuolema on parisuhteessa, oman miehensä nyrkeissä. Jos lähtisin lenkille yöllä, kuka siellä öisellä polulla nyt värjöttelisi minua vaanimassa? Aika vannoutunut raiskari täytyisi olla, jos olisi yön yön perästä valmis venttailemaan mustassa metsässä pururadan varressa, siltä varalta että joku yksinäinen nainen sattuisi lenkkeilemään ohi. No, toisaalta minä olen järkevä ihminen enkä koskaan ota turhia riskejä.


Silti joka kerran, kun väistän mölisevää miesporukkaa, joka kerran kun jonotan taksia vaikka haluaisin kävellä kotiin, joka kerran kun kuljen valaistua, vilkkaasti liikennöityä katua sen nopean oikokujan sijaan, joka kerran kun olen lähdössä ulos iltakymmenen jälkeen, ajattelen noita elämäni pelottomia fightclub-miehiä.

Ja Jumalan vittu kuinka minä olen katkera.