30. elokuuta 2009

Piiskat, ketjut ja vyöt

Kysykääpä minulta: "Myytinmurtaja, voiko nainen olla feministi, jos tykkää seksissä saada mieheltä piiskaa pepulleen?"

Minä vastaan: "Tottakai voi, senkin höpönassu. Älä häiritse minua joutavuuksilla, kun lasken käsirautakokoelmaani."


Masokistiset seksifantasiat eivät ole missään ristiriidassa feminismin kanssa. Miksi olisivat?

Aika omituista olisi, jos naisille seksissä sälytetty kaksinaismoraali (tiivistettynä: jos olet nainen, olet huora ja sinut saa hakata, jos olet mies pääset aina kuin koira vanhasta veräjästä) ei mitenkään vaikuttaisi seksikuvitelmiisi.

Maailma ei ole oikeudenmukainen paikka, emmekä me kasva tyhjiössä. Me naiset olemme sorrettu yhteiskuntaluokka. Vallassa oleva luokka, miehet, kontrolloivat meitä väkivallalla. Sen väkivallan uhka on ilmassa aina, niin kuin raskas ilmanpaine ukkosmyrskyn alla. Jos olet älykäs ja herkkä, et voi olla tuntematta sitä. Olet tuntenut sen lapsuudestasi saakka. Jotta voisit nauttia seksistä - vittu, elämästä! - niin kuin oikeutesi on, sinun on reagoitava tuohon epäoikeudenmukaisuuteen jollain tavalla.

Alistuvuus seksissä on yksi empaattisen, luovan ja rohkean ihmisen monista tavoista käsitellä tätä seksin turhaa ristiriitaa. Jos olet masokismiin päin kallellasi, voit erotisoida sen, että koko maailman syntitaakka on kasattu sinun sukupuolesi niskoille. Lisäksi voit kuvitelmissasi täysin hallita kiusaajiasi. Voit kuvitella heidät millaisiksi vain. Voit komentaa heitä ruoskimaan sinua oman tahtosi mukaan. Tärkeää on myös se, että kun käytät heitä - niin kuin ruma läski keski-ikäinen setä thaimaalaista teiniä - sinun ei tarvitse myöntää, että käytät. Naisen on oltava hyvä, ja virallisestihan vain pahat hirviöpsykopaatit käyttävät muita ihmisiä (vaikka vain kuviteltujakin) omien mielihalujensa tyydyttämiseen. Sankari alistuu, sankaria kidutetaan. Hyvä ihminen häpäistään.

(Merkittävin ero naisten ja miesten välillä tässä yhteiskunnassa on tosin se, että kun nainen uhrautuu, kärsii ja joutuu kidutetuksi, häntä ei kukaan kutsu Jeesukseksi. Jeesus oli subeista suurin. Jos hänellä olisi ollut seksifantasioita, ne olisivat koostuneet siitä, että ylipappi Kaifas ja parit raamikkaat legioonalaiset piiskavat hänen piukkaa pyllyään roskaväen naureskellessa.)


En tiedä, olisiko masokismi täydellisessä maailmassakin joillekin ihmisille tyypillistä. En tunne bdsm:n teoriaa (jos sitä on), eikä se suuremmin kiinnosta minua. Mutta luulen, että alistuvaisuus voi hyvinkin olla yksi ihmisen luontaisista seksireaktioista.

Jokainen meistä kaipaa joskus paluuta äidin helmoihin. ("Äiti" voi tässä tietenkin olla lihaksekas, kaksimetrinen nahkanatsi/amatsoni.) Joskus tekee hyvää olla jonkun itseään vahvemman käsissä komennettavana, käskettävänä, hoivattavana. Jos sinut kuvitelmissasi esimerkiksi piestään nöyryyttävästi koko hovin katsellessa, sinä olet huomion päätähti. Kaikki pahikset näkevät hirveästi vaivaa vuoksesi, vain sinun nujertamiseksesi. Se tekee egolle eetvarttia. Yleensähän kiltti, hyvin kasvatettu aikuinen osaa antaa muillekin tilaa loistaa. Kuvitelmissa ei tarvitse, tärkeä olet vain sinä.

(Siksi monet naiset käyvät mielellään kampaajien luona pesettämässä hiuksensa. Kun kampaaja kontrolloi tilannetta täysin, asiakas voi vain keskittyä nauttimaan. Asiakas voi tietenkin milloin tahansa katkaista tilanteen.)



Jos naisten vuosituhantisen sorron pahan jännitteen pystyy ottamaan sellaisenaan hyötykäyttöön, on voittanut. Se on luovuutta. Sitähän kaikki taide on, tunteen – myös voiman ja pelon - kanavoimista. Maailma yleensä ja miesten ja naisten suhde erityisesti on niin rikki ja paskaiseksi pilattu, että jos nainen vaan saa jostain kuvitelmastaan hyvän seksityydytyksen, niin se kaikki on feminististä voittoa. Jos et oikeasti vahingoita ketään tai kiusaa lapsia, niin kaikki on kotiinpäin.


Paskassa voi kasvattaa ruusuja.





Lähetä liippaavia:

26. elokuuta 2009

Pintaa pitkin

Seuraa kaksi järisyttävää henkilökohtaista paljastusta. Yksi, pidän pornosta ja vielä tarkemmin eroottisista kuvista. Kaksi - tiedättekö, en ihan oikeasti ole biseksuaali. Alastomien naisten näkeminen esimerkiksi elokuvissa ei ole minusta erityisen seksikästä. Katselisin paljon mieluummin komeita miehiä kelteisillään. Eikä vain mitä tahansa alastomia miehiä. Haluan nimenomaan näteiksi bodattuja, pornoistettuja miehiä.

Mutta he ovat harvinaisempia kuin yksisarvinen.


Aaltopahvia kirjoitti taannoin:

Kun siis katson homo-ohjaajan elokuvaa, saan vain aavistuksen siitä, millainen maailma on miehille koko ajan. Nyt ymmärrän, miksi monet naiset suhtautuvat pornoon lähinnä vastentahtoisesti ja miksi monet miehet eivät ymmärrä heitä. Jos maailma olisi molemmille samanlainen, voitaisiin asiasta puhua vähemmän tunteellisesti. Mutta on vaikea tuntea oloaan täysin kotoisaksi, jos nelikymmenkiloisten silikonilla buustattujen 18-vuotiaiden katseleminen on aviomiehen pääasiallinen iltojen ratto. Kuka taas ei paheksu sitä kolmikymppistä konttorineitiä, joka etsii netistä barely legal beach boyseja? Tikkuinen on tie kauniin miehen luokse, sen vaan sanon.

(...)

Minä luulisin, että opitun häveliäisyyden ja nautinnon ilon kieltämisen lisäksi syy sille, miksi moni nainen ei hyväksy pornoa, ei johdu itse seksiaktin esittämisestä muodossa tai toisessa. Luulen, että syy on siinä, ettei pornoa ole suunnattu naisille. Olen joskus törmännyt naisille suunnattuun pornoon, ja suoraan sanottuna, pitkästyin kuoliaaksi. Sukkahousujen läpi kuvattu kevyt koskettelu luonnon keskellä ei vain kerta kaikkiaan ole sitä, mitä pornon pitäisi tarjota.



Kyllä!

Porno aiheuttaa parisuhdeongelmia, koska sitä ei tehdä naisille. Mies ei ole naisen seksiesine.


Heteromiesten pornossa tai muussa erotiikassa tyypillinen kuvio on Hugh Hefner –fantasia. Se menee niin, että hillittömän ruma tai vanha äijä nai kauniin nuoren tytön kanssa. Ymmärrän kyllä tuon kuvitelman alkujuuren. Sen on tarkoitus lohduttaa katsojaansa. Sellaista kohtausta katsoessaan tavallinen, ei erityisen hottis heteromies voi ajatella:

"No jos tuo vanha rumilus saa noin kaunista naista, sitten minullakin on mahiksia."

Korostan, ettei tuossa ruma mies/nätti nainen –fantasiassa sinänsä ole mitään vikaa. Mutta minulle, heteronaiselle, se on antiseksi itse. En kerta kaikkiaan tahdo nähdä jotain vanhaa setää naimassa kauniin nuoren naisblondin kanssa. En kiihotu siitä. Minusta on mukava katsoa komeita miehiä, heidän liikkeitään, ilmeitään ja vartaloitaan. Mutta miehet on kuin verhottu burkaan: heitä saa kuvata alasti vain taiteellisissa yhteydessä tai vitsiksi, ei koskaan naisen silmäkarkiksi.



Sillä on väliä, kuka on alasti ja kenelle. Jos olet heteromies, ajattele asia näin: Mitä, jos kaikki tarjolla oleva porno olisi sellaista, jossa joku vanha täti nussisi komeita nuoria miehiä? Kamera nuolisi miesten ihoa, keskittyisi heidän ilmeisiinsä ja urahduksiinsa. Jos mukana joskus olisikin nuorempia naisia, kamera olisi kuitenkin kohdistettu vain paneviin uroihin? Naisista näkyisi ehkä joku tissinkärki joskus.

Jos olisitkin enemmän hienostuneemman materiaalin perään, voisit mennä museoon tai kirjastoon. Mutta siitäkään ei olisi sinulle suurta iloa, sillä "erotiikan klassikot" koostuisivat vain miesten kropista. Ainoa ero pornoon olisi se, että "eroottisessa materiaalissa" miehet olisi piirretty taiteellisin liituviivoin.


Tekisikö gutaa?




Samasta aiheesta:

22. elokuuta 2009

Myyttiksen vinkit, osa 2: Gluteus Maximus

On ajanhukkaa huolehtia siitä, että takapuolesi muka olisi liian leveä. Makuja on tietysti monenlaisia ja monenmalliset vartalot ovat kauniita. Mutta noin keskimäärin - ei kuunaan ole tämän maailman valoa nähnyt se hetskumies, jonka sydäntä ja muita ruumiinosia ei leveä perse sykähdytä.

(Sama pätee isoihin tisseihinkin.)


Iso perse naisella on niin kuin leveät hartiat miehellä. Ja isot tissit ovat kuin miehen pituus. Ei mikään noista (paitsi pituus) ehkä ole kovin eleganttia, mutta eihän seksin kuulukaan olla.


Sir Mix-a-Lot sanoo sen niin somasti.

17. elokuuta 2009

Veri ja vessanpönttö

Feminismissä on kyse sekä vessanpöntön kannen asennosta että verestä.

Arki, vessanpönton kansi, on hyvä koetinkivi. Ainakin minun itseni on usein helpointa lähteä purkamaan suurempaa sortoa juuri jonkin arkipäiväisen epäkohdan kautta: Kuka vie lapset tarhaan? Kuka maksaa tämän viikon ruuat? Sopiiko minun laittaa korkokengät tuohon tilaisuuteen? Onko reilumpaa jättää kansi alas vai ylös? En siis suinkaan ole sitä mieltä, että vain suuret talouden ja politiikan kysymykset olisivat sopivaa ajateltavaa feministille.

Mutta niinä väistämättöminä hetkinä, kun tuo hyvä arkipohdinta vesittyy iltapäivälehtimoskaksi ("On ihmisoikeusrikos, ettei X saa pillua!", "Se on ihan peruskohteliaisuutta muita kohtaan, että meikkaa!"), tekee hyvää muistaa myös veri.

Naisten sorto on ihan oikea, maailmanlaajuinen ihmisoikeusrikos. Tai pikemminkin rikosten vyyhti.





The Independent: Malalai Joya: The woman who will not be silenced

The warlords who make up the new "democratic" government in Afghanistan have been sending bullets and bombs to kill this tiny 30-year-old from the refugee camps for years – and they seem to be getting closer with every attempt. Her enemies call her a "dead woman walking". "But I don't fear death, I fear remaining silent in the face of injustice," she says plainly. "I am young and I want to live. But I say to those who would eliminate my voice: 'I am ready, wherever and whenever you might strike. You can cut down the flower, but nothing can stop the coming of the spring.'"

(...)

When her turn came, she stood, looked around at the blood-soaked warlords on every side, and began to speak. "Why are we allowing criminals to be present here? They are responsible for our situation now... It is they who turned our country into the centre of national and international wars. They are the most anti-women elements in our society who have brought our country to this state and they intend to do the same again... They should instead be prosecuted in the national and international courts."






Samasta aiheesta:

13. elokuuta 2009

Neljä kiloa riman yli

Mielenkiintoista!


HS 9.8.09: Syömishäiriöpuheet inhottavat korkeushyppääjä Friedrichiä

Berliini. Vihjailut syömishäiriöstä kiusaavat Berliinin MM-kisoihin valmistautuvaa saksalaista korkeushyppytähteä Ariane Friedrichiä. 179-senttinen Friedrich kertoo pudottaneensa painonsa 61 kilosta 57 kiloon.

"Minustakin olisi mukavampaa, jos lantioluuni eivät törröttäisi", Friedrich tunnustaa sanomalehti Tagesspiegelin haastattelussa.

"Toisaalta on turha taputtaa Saksan ennätykselleni, mutta valittaa, että olen liian laiha. Neljän kilon pudotus kuulostaa mitättömältä. Mutta neljän kilon nostaminen yli kahden metrin on kaikkea muuta kuin mitätöntä", Friedrich selvittää.



Friedrich ei hurskastele. On harvinaista, että huippu-urheilija ottaa suoraan kantaa sekä urheilun että naisen ulkonäkövaatimusten kaksinaismoralismiin. Viimeksi mainituthan ovat hyvin samanlaisia ilmiöitä: Molemmissa vaaditaan mahdottomia, jopa luonnottomia tuloksia. Mutta noihin tuloksiin pääsemiseen vaadittavia keinoja käyttäviä henkilöitä paheksutaan avoimesti.

8. elokuuta 2009

Taivaan kuningatar

Aaltopahvia kirjoittaa Madonnasta:

Madonnaa ei voi olla kunnioittamatta – onhan hän ehkä maailman kuuluisin nainen. Madonna menestyy, Madonna uudistuu, Madonna on bisness-nero, Madonna on esiintyvän taiteen kuningatar.

(...)

Sillä oleellisinta Madonnan konsertissa oli läsnäolo. Madonnan mikistä huokui henkäilyjä ja huudahduksia, hän puhutti yleisöä varsin vaateliaasti, mutta tarjosi samalla varmuuden siitä, että tämä nainen ei häpeä – ei edes miltei sadantuhannen ihmisen edessä – vaatia juuri sitä, mitä haluaa. Piirre, jonka naiset huomattavan usein piilottavat, olivat artisteja tai eivät. Siitä Madonnaa on pakko ihailla, vaikka juuri sen vuoksi häntä ei haluaisikaan henkilökohtaisesti tuntea.


Madonnasta - tai rockin supertähdistä yleensä - olen samoilla linjoilla kuin Aaltopahvia tässä tai Raapimapölkky taannoisessa kirjoituksessaan.


Ihailen Madonnan häpeämättömyyttä. Millainen pokka hänellä onkaan! Supertähden osa se vasta onkin naisilta kielletty. Mutta Madonna on voimallaan ja tarmollaan ottanut sen roolin itselleen. Hän on rakentanut sen itselleen.

Itse olen herkkä häpeälle. Annan sen usein vaientaa minut. Minulla ja monilla muilla naisilla on hillitön kasvojen menettämisen pelko. Emme uskalla astua esille, tehdä aloitteita, järjestää tempauksia. Elämme pienintä mahdollista elämää, ettei häpeä saisi meitä. Ikään kuin arkiasemamme muka olisi niin hyvä, että meillä oikeasti olisi jotain menetettävää.


Madonna opettaa rohkeutta ja itseluottamusta. Hävetähän tietysti pitää, jos on tehnyt jotain oikeasti pahaa. Mutta jos ei ole, ei pidä hävetä. Turha häpeä on hyödytöntä. Niin yksinkertaista se on. Ehkä tätä voi pitää synninpäästönä.

Madonna on nimensä ansainnut.

4. elokuuta 2009

Ei femakoille hyi!

Feministingissä kerrottiin Lady Gagan haastattelussaan antamasta kommentista:

Lady Gaga: You see, if I was a guy, and I was sitting her with a cigarette in my hand, grabbing my crotch and talking about how I make music 'cause I love fast cars and fucking girls, you'd call me a rock star. But when I do it in my music and in my videos, because I'm a female, because I make pop music, you're judgmental, and you say that it is distracting. I'm just a rock star.


Haastattelija: Are you also a feminist?

Lady Gaga: I'm not a feminist - I, I hail men, I love men. I celebrate American male culture, and beer, and bars and muscle cars...



Lady Gagaa vastaan minulla ei ole mitään. Hän on tässä tekstissä vain kimmoke. Olen kyllästynyt siihen, että ihmiset pelkäävät sanaa feministi.

Sanon nyt niin, että kaikki kuulevat: Aikuisella, terveellä, normaaliälyisellä ihmisellä ei ole oikeutta eikä perusteita olla olematta feministi. Vieläkin selkeämmin:

Jos et ole feministi, olet laiska paska.


Perustelu: Jos olet tavallinen perusvauras(*) Suomen kansalainen, sinulla on mahdollisuus hankkia niin puolueetonta tietoa kuin tästä maailmasta ylipäänsä on saatavissa. Sinulla on jossain elämäsi vaiheessa sen verran vapaata aikaa, että tiedonhankinta onnistuu. Pääset joko yleiseen kirjastoon tai nettiin, ja voit siten perehtyä maailman historiaan ja yhteiskuntajärjestelmiin. Sinulla on kaikki tieto kättesi ulottuvilla. Voit vertailla eri lähteitä. Voit itsekin tehdä havaintoja maailmasta, sillä sinua ei todennäköisesti ole lapsuudestasi asti aivopesty tai nälkiinnytetty vähä-älyiseksi. Pystyt empatiallasi tavoittamaan muiden kärsimyksen. Jos olet normaaliälyinen tai älykkäämpi ja mielesi on terve, pystyt tekemään päätelmiä hankkimasi datan perusteella.

Jos teet kaiken tämän, et voi olla rupeamatta feministiksi. Monista feminismin kysymyksista voi toki olla erilaisia mielipiteitä, mutta perusfakta on tämä: Ei ole mitään perusteltua syytä, miksi miehillä pitäisi olla paremmat olot kuin naisilla.

Jos olet sitä mieltä, että naisetkin ovat ihmisiä, olet feministi.



Ymmärrän kyllä, että asiaan perehtymätöntä saattaa pelottaa. Feminismi on ladattu sana. Voi hyvin olla, että ensi kertaa feministeistä kuullessasi vierastit meitä. Oletit ehkä, että olemme miesvihaajia, sekopäitä, kyrvänsilpojia. Olit ehkä lukenut jonkun raaimman raivopään houruisimpia vaahtoamisia.

Tai ehkä olit vain lukenut liikaa iltapäivälehtiä. Keltainen lehdistö latistaa mielellään sukupuolten resurssiväännön vaikkapa laimean seksyksi kiistaksi vessanpöntönkannen asennosta.

("Siis kaikki miehet jättää aina kannen ylös, hihihii!" "No kaikki naispomot on juoruakkoja, ja ne laittaa ripsaria suu auki, höh höh höö!" Olisihan se kyllä siistiä, jos tämä olisi koko totuus sukupuolten välisestä yhteiskunnallisesta epäoikeudenmukaisuudesta!)


Mutta tässä on tärkein pointti: Jos et tuon mahdollisesti karun alkukokemuksen jälkeen omaehtoisesti selvittänyt asioita tarkemmin, olet joko laiskuri tai pelkuri. Joko olit niin hyvillä päivillä, että sinusta tuntui siltä, että maailman asiathan ovat ihan hyvin tällaisenaan. Tai sitten olit pelokas, ettet uskaltanut tunnustaa todeksi sitä mitä omin silmin näit. Kumpikaan asenne ei ole sinulle järin mairitteleva.



Aikuisen ihmisen työ on ottaa selville, mitä suurten aatteiden taustalla todella on. Jos et ole feministi, et joko tunne historiaa tai maailmaa ympärilläsi. Jos vastustat feminismiä jonkun yksittäisen itseään feministiksi kutsuvan vääräsuun takia, se on yhtä rehellistä kuin jos vastustaisit demokratiaa siksi, että muinaisessa Kreikassahan "demokraatit hyväksyivät orjien pitämisen!"

Jos taas et parinkymmenen vuoden ikään mennessä ole huomannut maailmassa yhtään mitään vikaa - sinussa on jotain vikaa.






(*) Me olemme kaikki perusvauraita verrattuna monien kehitysmaiden asukkaisiin. Tämä pätee syrjäytyneisiinkin: kaikesta kärsimyksestään huolimatta he elävät silti maassa, jonka poliittiset olot ovat vakaat. Ilman muuta minusta syrjäytyneittenkin asemaa on kuitenkin parannettava.