Ammattimies

Tänään töllöttimessä:

HS 20.9.10: HBO:n sarja miesprostituoidusta ei heittäydy härskiksi

(...)

Tänään alkava Hung (USA 2009) kertoo keski-ikäisestä Raysta (Thomas Jane), joka ryhtyy prostituoiduksi. Mutta ei HBO ole heittäytynyt härskiksi. Raylla on pakottavat perusteet valinnalleen.

Opettajan palkalla ei pärjää, kun avioero hajottaa perheen ja tulipalo hävittää kotitalon. Ray vertautuu Suomessa helposti Aleksi Salmenperän hienoon elokuvaan Miehen työ.

(...)

Kappas vain. En ole tätä sarjaa nähnyt, joten en osaa sanoa laadusta yhtään mitään. Rispektiä kuitenkin rohkealle aihevalinnalle!

---

Samasta aiheesta:

• Seksualistin päiväkirja: Synnin musta säkki
  
• MM: Osta prostilta!
  
• MM: Spei suae patria dedit
  

Kontrolliväkivalta

HS 19.3.10: Stubb: Mamu-keskustelu on muuttunut vastenmieliseksi

Ulkoministeri Alexander Stubbin (kok) mukaan Suomessa vellova maahanmuuttokeskustelu on kääntynyt pahasti vinksalleen. "Maahanmuuttokriittinen näkökulma, se ääripää, dominoi keskustelua. Keskustelu on liian yksipuolista. Siinä haiskahtaa rasismi, siinä haiskahtaa nationalismi, populismi ja ksenofobia (muukalaisviha). Se on hyvin vastenmielistä", Stubb sanoo.

Stubb on oikeassa. Mutta yhden asian hän unohtaa: Maahanmuuttorähinässä löyhkää myös naisviha. Nimenomaan naispoliitikkoja (ja jopa -tutkijoita!) on solvattu ja uhkailtu. Kukaan tuskin on saanut niin paljon sontaa niskaansa kuin Astrid Thors.

Ei ole mikään sattuma, että juuri naispuolisten päättäjien kimppuun käydään. Se on kontrolliväkivaltaa.

Jotkut miehet pitäisivät mielellään maailman sellaisena, että naiset kulkisivat pelosta varpaisillaan ja tekisivät työnsä ilmaiseksi. Kun nainen käyttää valtaa ja sanoo mielipiteensä, se pelottaa näitä miehiä. Pelkoreaktio saattaa olla niin hysteerinen, että mies joko turvautuu väkivaltaan tai uhkailee naista sillä. (Fyysisellä väkivallalla uhkailuhan on jo sinällään henkistä väkivaltaa.)

Kontrolliväkivallalla koetetaan järjestelmällisesti pitää jokin tietty ihmisluokka pois valta-asemasta.


Maahanmuuttorääkynän uhkailukuvio on identtinen erään toisen kontrolliväkivallan muodon kanssa: Naispoliitikkojen uhkailu toimii samoin kuin koulukiusaaminen.

Molemmissa uhri koetetaan mölisten ja uhkaillen pelotella hiljaiseksi. Koulussa ja politiikassa kiusaaja toimii rakenteen varassa: hän luottaa siihen, että uhri ei voi tehdä mitään. Uhrin ongelma on se, että hänen käytettävissään olevat keinot ovat joko tehottomia (esimerkiksi opettajalle kertominen) tai aivan liian tehokkaita (esimerkiksi raaka väkivalta). Mitään välimuotoja ei ole.

Koulukiusaajat - ainakin ne homman aivot - ovat usein aika fiksuja. Heillä on kyky havaita systeemin porsaanreiät. Kiusatessaan he pysyttelevät tyypillisesti juuri sillä rajalla, että uhriin ei tule jälkiä tai että kukaan ei muuten voi todistaa mitään. Niin heitä ei voida vetää edesvastuuseen teoistaan. Kiusaajat voivat vapaasti pelotella ja uhkailla, pyrkiä pilaamaan uhrinsa elämän. Koulukiusatulle on hirveä hetki tajuta, että kukaan ei voi auttaa häntä.

Anonyymit nettiuhkailijat taas luottavat omaan näkymättömyyteensä, ja siihen maan tapaan, että miehellä on aina "oikeus" ilmaista vihansa naista kohtaan. Naisella ei ole vastaavaa oikeutta syytää raivoaan miehen niskaan. Nimetön vainoaja ehkä soittelee uhkailusoittoja, julkaisee uhrinsa nimen ja osoitteen Facebookissa, suoltaa pahimmillaan tappouhkauksia uhrilleen ja tämän läheisille. Hänelle on hyvin vaikea tehdä mitään. Hän on pelkuri, hän iskee kuin varas yöllä.


HS 19.3.10: Thors: Hallituksen tuomittava hyökkäykset ilmaisuvapautta kohtaan

Maahanmuuttoasioista vastaava ministeri Astrid Thors (r) toivoo hallituksen ja koko poliittisen järjestelmän olevan tarkkoina, jos hyökkäykset ihmisten ilmaisu- ja sananvapautta kohtaan jatkuvat maahanmuuttoasioissa. Thorsin mielestä poliitikoilla on oltava nollatoleranssi sitä kohtaan, että joku yritetään pelotella hiljaiseksi.

Tässä on kyse sananvapaudesta. Nainen, olit mitä tahansa mieltä maahanmuutosta, sinun kannattaa huomata eräs seikka: maailma, jossa kyrvät saavat pelotella jonkun naisen hiljaiseksi, on automaattisesti paha kaikille meille naisille. Sinun kannattaa muistaa, kenen puolella mamumankujat ovat: vitivalkean, etuoikeutetun itsensä. Älä petä itseäsi. He haluavat sinut hellan ääreen, nyrkin saaliiksi.

Astrid Thors on oikeassa. Väkivaltahuorat eivät saa hallita tätä maata. Kontrolliväkivallalle täytyy olla nollatoleranssi.

---

Samasta aiheesta:

• HS 15.2.10: Tutkijat joutuivat rasististen uhkailujen kohteiksi
  
• Anna Kontula: Sananvapauden muistolle
  
• Ikkunaiines: Eläköön humanismi ja persjalkaisuus
  
• HS 19.2.10: Naisen ajotapa ei miellyttänyt – mies menetti täysin malttinsa
  

Omia kirjoituksiani:

• MM: Tutkainta vastaan
  
• MM: Pyhä sonni
  
• MM: Heikompi astia
  

Heikompi astia

Iltalehti 2.1.10: Tanja Karpela kommentoi Sellon surmia:
Väkivalta ei mikään maahanmuuttajien ongelma

Kansanedustaja viittaa tragedian syihin, joiden epäillään liittyvän tekijän ja yhden naisuhrin väliseen suhteeseen. Karpela toteaa parisuhdeväkivallan olevan tuttu ilmiö niin Suomessa kuin kaikkialla maailmassa.

- Lähes aina surmaaja on mustasukkainen mies. Surmat ovat äärimmäinen osoitus omistushalusta ja epätoivosta.

Karpela toivoo, että järkyttävät tapahtumat herättävät pohtimaan miesten pahoinvointia. Kyseessä on Karpelan mielestä alkaneen vuosikymmenen tärkein tasa-arvokysymys. Karpelan mielestä nainen on vapautunut sukupuoliroolien kahleista paremmin kuin mies.

- Miehet ovat tässä suhteessa vielä lähes sata vuotta naisia jäljessä, Karpela kirjoittaa.

- Miehisessä ihannekuvassa mies edelleen ottaa ja jättää, mies on elättäjä ja perheen pää. Kun näin ei tosielämässä käy, on miehen kunnia ja naisen henki vaarassa.

Hyvä, Tanja Karpela!

Mutta asian voisi sanoa vieläkin selkeämmin: hysteerisen itsekkäät miehet ovat naisten turma. Kaikki miehet eivät eivät ole tällaisia. Mutta ne väkivallakot jotka ovat, ovat maamme loiset. Sama se, minkä värisiä he ovat.


Antakaa kun kerron teille, mitä "miesten pahoinvointi" on. Se on miesten heikkoutta. Se on pelkurimaista takertumista täysin epärealistiseen kuvitelmaan, vimmattua halua pysyä turvallisen saippuakuplan sisällä. Siinä nätissä sadussa mies on perheen kaikkitietävä pää ja uljas leivänhankkija, vaimoke puuhastelee jotain pikkukivaa jossain ja näyttää sievältä. Sellaista maailmaa ei koskaan ole oikeasti ollut. Muijat ovat aina raataneet vähintään yhtä paljon kuin ukkonsakin. Mutta ihmismielen kyky itsepetokseen on suunnaton.

Nyt pitäisi kai sääliä ja olla ymmärtäväinen: Poikaparoilla on niin vaikeaa, miehen rooli on niin murroksessa! Miehet eivät enää tiedä, mitä heiltä halutaan. Mutta olen liian vihainen. Nämä tämänkertaiset horomurhat ovat polttaneet minusta sen viimeisenkin hyysäri-paapoja -ämmän. Olen kyllästynyt iniseviin pumpulipoikiin, pyhiin sonneihin saatana. Miehillä on vaikeaa vain siksi, että he eivät uskalla luopua hullusta sadustaan. Naiset maksavat sen leikin hinnan.


Toden totta aikuiseksi kasvaminen on raskasta. Se on tuskallista ja kurjaa. Se sattuu niin. Mutta mitä oikein kuvittelit, mies? Että sinun ei jostain syystä tarvitsisi lähteä sille tielle? Että se tie on sinulle liian kova ja raskas, että haluaisit mieluummin elää mukavassa maailmassasi, söpöjen pikku kunniakuvitelmiesi keskellä?

Voi kuule. Tikahdun kyyneliini.


Vittu! On tässä muillakin ollut vaikeaa. Naiset ovat siksi nyky-Suomessa näinkin vahvassa asemassa, että me ja meidän esiäitimme taistelivat tiensä edes tähän valta-asemaan. Ymmärrätkö? Me emme ole saaneet mitään ilmaiseksi. Jos nyt pystymmekin keskimäärin vähän paremmin kuin miehet yhdistämään elämämme eri puolet, järjen ja tunteen, työn ja kodin, se on yksinomaan oman rajun ja raa'an työmme ansiota. Me otimme selville ne keinot, joilla pääsisimme päämääriimme. Me ajattelimme ja tunsimme tiemme kauhun ja pelon läpi. (On hirvittävän pelottavaa murtautua ulos vanhasta ajatusmallistaan.) Me olemme uhmanneet henkistä ja fyysistä väkivaltaa tavoitellessamme sitä asemaa, joka meille kuuluu. Otsamme hiessä me olemme aina leipämme ansainneet.

Jos me pystyimme siihen, vielä nykyistä paljon hirveämmissä olosuhteissa, niin miksi nykymiehet eivät muka pysty?


Töihin siitä, laiskat luntut. Aika palaa hukkaan.

---

Samasta aiheesta:

• Tanja Karpelan blogimerkintä aiheesta
  
• HS 2.1.10: Tutkija haluaa lähestymiskiellon lisäksi vainoamiskiellon lakiin
  

Horatsulla oli vähän vaikeeta kato

HS 31.12.09: Ampuja tappoi viisi ihmistä ja itsensä Espoossa

Jaha jaha. Minulla oli tähän pidempikin kirjoitus, mutta enpä julkaise sitä. Ennen kuin aika vahvasti editoituna, meinaan.


Mutta tämän neuvon annan: Älä tästä tämänkertaisesta ammuskelusta puhuessasi sano "mustasukkaisuusdraama".

Sano: Vittu se vitun itsekäs, pilalle hemmoteltu kyrpä, jonka mielestä sen oma kallisarvoinen kärsimys on vittu viiden muun ihmisen hengen arvoinen.

Ehdotus uudeksi huorittelukäytännöksi

Älä huorittele naisia. Huorittele miehiä.


"Huora" on yhtä paha sana kuin "neekeri". Nuo sanat toimivat samoin: niillä haukuttu leimataan täysin vialliseksi, perisyntiseksi. Haukkuja taas on kaikesta pahasta vapaa. Valkoiselle miehelle ei ole mitään "huoraa" vastaavaa haukkumasanaa.

Huorittelu nykymuodossaan on täysin irrationaalista. Sanana "huora" ei sinänsä tarkoita mitään. Se ei tarkoita seksiä myyvää ihmistä, koska ketä tahansahan naista voidaan huoritella. Ja vaikka tarkoittaisikin, eihän kukaan prostituoitu työllään vahingoita muita kuin ehkä itseään.

Lähin arkikielen vastine "huoralle" olisi kai "tuhma, tottelematon nainen, seksuaalisesti kelvoton henkilö". Mutta kun enemmistö tämän mailman seksirikollisista – siis ne oikeasti seksuaalisesti täysin kelvottomat ihmiset, esimerkiksi raiskaajat – kuitenkin ovat miehiä, on täysin älytöntä huoritella naisia.

"Huoran" tarkoitus on typistää nainen pelkkään vanhaan pahaan lisääntymisrooliinsa, ympärisilpoa hänet yhdellä sanalla. Huoritteluun ei ole mitään vastasanaa ja kuka tahansa mies saa määrätä kenet tahansa naisen huoraksi. Perinteinen naisten huorittelu on siis kuin koulunpihalta tuttu klassikko, "mäsanoinensin, loppueivoineäämuuttaaloppu!"


Näin siis "huora" on taikasana. Taikasanat kumotaan kääntämällä ne omistajaansa vastaan. Miehiä voi huoritella esimerkiksi näin:

1. Seksin haluamisen tai seksikkyyden osoittamisen takia
   
   LISSU: "Joo-o, siellä baarissa oli perjantai-iltana huoraa pilvin pimein! Ainakin Kari, Jari ja Ilari olivat siellä. Ilari, se se on niin nätti lutka."
   
   tai
   
   MISSU: "Jumalauta mikä jakokulli Kari onkaan! Taas uuden naisen kanssa. Hemmetti siinä on pilluhaukka mieheksi."
   
   Tämä on vähän arveluttava huoritteluperuste, sillä runsaassa sekstaamisessa ei tietenkään oikeasti ole yhtään mitään pahaa. (Miten olisikaan? Älytön ajatus.) Mutta jos naisia arvostellaan ja uhkaillaan valtoimesta panemisesta, täytyy miehiäkin.
   
   
2. Muuten vaan, vihan vimmassa, arkisena joka sään haukkumasanana
   
   (Tämä on minusta edellistä suositeltavampi käytäntö):
   
   SISSU: (riitelee kälättävän Jarin kanssa) "Turpa umpeen TYHMÄ HUORA!"
   
   Niin helppoa se on. Yhdellä taikasanalla ukko saa enemmän ajattelemisen aihetta kuin koko aiemmassa elämässän koskaan.
   
   
3. HUOM! Älä huorittele naisia
   
   Älä kuitenkaan huorittele naisia! Älä ainakaan tosissasi. Naisten keskinäinen huorittelu voi kyllä voi olla tehokas vitsi: Yhdysvaltain mustat veljet kutsuvat (ainakin elokuvissa!) toisiaan joskus "niggereiksi". Sellainen on sanan hyvää hallitsemista, pahan sanan ottamista omaan suuhun:
   
   KRISSU: "Zissu! Ihana nähdä sua, missäs sä oletkaan viime ajat huorannut, senkin letukka? Hih hii!"
   ZISSU: "Krissu my girl! Hemmetin huora, älä käy mulle aukomaan! Heh hee!"
   
   (Nauravat ja halaavat.)
   

Näin siis sama sana voi aivan hyvin olla naiselle voitonmerkki ja miehelle suuren häpeän. (Samoin seksityöläinen voi hyvin haluta, että hänen ammatistaan käytetään sanaa "huora". Se on aivan okei. Mutta jos muuten huorittelet naisia tai tyttöjä, olet pelkuri. Kuulut pitkän päättelyketjun kautta niihin naisiin, jotka hyväksyvät pikkutyttöjen ympärisilvonnat.)



Jos et uskalla avoimesti huoritella miestä, jos mielesi ei taivu tämän uuden totuuden ympärille, kokeile tätä: kirjoita vessan seinään jonkin ärsyttävän jätkän nimi, ja lisää sen jälkeen "huora":

"Ilari on huora!"

Se on vapauttavaa. Huorittelemalla miestä olet ottanut vallan itsellesi: sinä olet se, joka päättää, kuka tässä maailmassa on huora ja kuka ei. Kukaan mies ei sitä päätä, vaan sinä yksin. Tästä lähin se sana on sinun aseesi, ei hänen. Yhdellä sanalla voi kääntää koko maailmanhistorian.


Sano se siis niin kuin narua hyppäisit:

Jakokulli, mätäpalli, huora, lutka, vosu!
Jakokulli, mätäpalli, huora, lutka, vosu!

Sanasta miestä

Tietokoneiden ohjelmointikielissä on usein sellainen juttu, että tietty muuttuja voi saada vain tiettyjä arvoja. Jos esimerkiksi olio osaa käsitellä vain kokonaislukuja (esim. 1, 5, 3563), sen muuttujille ei saa antaa arvoksi esimerkiksi ("kurpitsaa").

Ihmistenkin kielissä on samantyyppisiä asioita. Ne kertovat paljon siitä, miten ajattelemme ja miten saamme ajatella. Mies-olio ei voi esimerkiksi koskaan saada arvoja {"nätti", "hysteerikko", "kälättäjä", "seksikäs", "nalkuttaja", "oikkupussi", "rasittava komentelija", "huora"}.

Tämä on hyvin kätevää. Näin miehen ei tarvitse vahtia omaa käytöstään: Jos vaikka "irrationaalisuutta" pidetään miehelle sopimattomana ominaisuutena, ilman tätä ennalta määrättyä arvoväliä mies joutuisi oikeasti ilmentämään rationaalisia ominaisuuksia. Mutta nyt hän voi huutaa naama punaisena tai istua vaikka vuoden itsepäisenä tuppisuuna tai ostaa city-maasturin, ja silti häntä kutsutaan "rationaaliseksi." Tai hän voi aina yrittää kastaa melaansa joka lammessa, eikä häntä silti saa sanoa "huoraksi".

Naisolio ei saa käsitellä esimerkiksi arvoja {"looginen", "rohkea" (paitsi esiintyessään vähissä vaatteissa iltapäivälehtien kannessa), "johtamiskykyinen", "reilu"}. Jos joku nainen olisi "rohkea" ja "reilu", hänestä sanottaisiin silti, että hän on "manipuloiva" "selkäänpuukottaja".


Se on kuin korttitemput! Tiedättehän, ne joissa taikuri pyytää sinua valitsemaan yhden kortin, minkä tahansa, hänelle näyttämättä, ja aina hän kuin ihmeen kaupalla tietää, minkä kortin valitsit. Tosiasiassa taikatemput tehdään usein niin, että valinnanvara on vain näennäinen.

Siis jos ajateltaisiin vaikka sellaista kieltämättä vähän laimeaa korttitemppua, jossa taikuri kerskuisi pystyvänsä arvaamaan valitsemasi kortin värin, se voisi mennä vaikka näin: Sinä luulet, että taikurin korttipakassa on normaali määrä mustia ja punaisia kortteja. Mutta todellisuudessa taikuri onkin sinun sitä tietämättäsi yhdistänyt kahden eri korttipakan musta kortit ja jättänyt hertat ja ruudut kokonaan pois! Näin luulet, että sinulla on valinnanvaraa, vaikka todellisuudessa sitä ei ole ollenkaan.

Minkä kortin valitsetkin, se on tietenkin aina musta.

Piiskat, ketjut ja vyöt

Kysykääpä minulta: "Myytinmurtaja, voiko nainen olla feministi, jos tykkää seksissä saada mieheltä piiskaa pepulleen?"

Minä vastaan: "Tottakai voi, senkin höpönassu. Älä häiritse minua joutavuuksilla, kun lasken käsirautakokoelmaani."


Masokistiset seksifantasiat eivät ole missään ristiriidassa feminismin kanssa. Miksi olisivat?

Aika omituista olisi, jos naisille seksissä sälytetty kaksinaismoraali (tiivistettynä: jos olet nainen, olet huora ja sinut saa hakata, jos olet mies pääset aina kuin koira vanhasta veräjästä) ei mitenkään vaikuttaisi seksikuvitelmiisi.

Maailma ei ole oikeudenmukainen paikka, emmekä me kasva tyhjiössä. Me naiset olemme sorrettu yhteiskuntaluokka. Vallassa oleva luokka, miehet, kontrolloivat meitä väkivallalla. Sen väkivallan uhka on ilmassa aina, niin kuin raskas ilmanpaine ukkosmyrskyn alla. Jos olet älykäs ja herkkä, et voi olla tuntematta sitä. Olet tuntenut sen lapsuudestasi saakka. Jotta voisit nauttia seksistä - vittu, elämästä! - niin kuin oikeutesi on, sinun on reagoitava tuohon epäoikeudenmukaisuuteen jollain tavalla.

Alistuvuus seksissä on yksi empaattisen, luovan ja rohkean ihmisen monista tavoista käsitellä tätä seksin turhaa ristiriitaa. Jos olet masokismiin päin kallellasi, voit erotisoida sen, että koko maailman syntitaakka on kasattu sinun sukupuolesi niskoille. Lisäksi voit kuvitelmissasi täysin hallita kiusaajiasi. Voit kuvitella heidät millaisiksi vain. Voit komentaa heitä ruoskimaan sinua oman tahtosi mukaan. Tärkeää on myös se, että kun käytät heitä - niin kuin ruma läski keski-ikäinen setä thaimaalaista teiniä - sinun ei tarvitse myöntää, että käytät. Naisen on oltava hyvä, ja virallisestihan vain pahat hirviöpsykopaatit käyttävät muita ihmisiä (vaikka vain kuviteltujakin) omien mielihalujensa tyydyttämiseen. Sankari alistuu, sankaria kidutetaan. Hyvä ihminen häpäistään.

(Merkittävin ero naisten ja miesten välillä tässä yhteiskunnassa on tosin se, että kun nainen uhrautuu, kärsii ja joutuu kidutetuksi, häntä ei kukaan kutsu Jeesukseksi. Jeesus oli subeista suurin. Jos hänellä olisi ollut seksifantasioita, ne olisivat koostuneet siitä, että ylipappi Kaifas ja parit raamikkaat legioonalaiset piiskavat hänen piukkaa pyllyään roskaväen naureskellessa.)


En tiedä, olisiko masokismi täydellisessä maailmassakin joillekin ihmisille tyypillistä. En tunne bdsm:n teoriaa (jos sitä on), eikä se suuremmin kiinnosta minua. Mutta luulen, että alistuvaisuus voi hyvinkin olla yksi ihmisen luontaisista seksireaktioista.

Jokainen meistä kaipaa joskus paluuta äidin helmoihin. ("Äiti" voi tässä tietenkin olla lihaksekas, kaksimetrinen nahkanatsi/amatsoni.) Joskus tekee hyvää olla jonkun itseään vahvemman käsissä komennettavana, käskettävänä, hoivattavana. Jos sinut kuvitelmissasi esimerkiksi piestään nöyryyttävästi koko hovin katsellessa, sinä olet huomion päätähti. Kaikki pahikset näkevät hirveästi vaivaa vuoksesi, vain sinun nujertamiseksesi. Se tekee egolle eetvarttia. Yleensähän kiltti, hyvin kasvatettu aikuinen osaa antaa muillekin tilaa loistaa. Kuvitelmissa ei tarvitse, tärkeä olet vain sinä.

(Siksi monet naiset käyvät mielellään kampaajien luona pesettämässä hiuksensa. Kun kampaaja kontrolloi tilannetta täysin, asiakas voi vain keskittyä nauttimaan. Asiakas voi tietenkin milloin tahansa katkaista tilanteen.)



Jos naisten vuosituhantisen sorron pahan jännitteen pystyy ottamaan sellaisenaan hyötykäyttöön, on voittanut. Se on luovuutta. Sitähän kaikki taide on, tunteen – myös voiman ja pelon - kanavoimista. Maailma yleensä ja miesten ja naisten suhde erityisesti on niin rikki ja paskaiseksi pilattu, että jos nainen vaan saa jostain kuvitelmastaan hyvän seksityydytyksen, niin se kaikki on feminististä voittoa. Jos et oikeasti vahingoita ketään tai kiusaa lapsia, niin kaikki on kotiinpäin.


Paskassa voi kasvattaa ruusuja.

---

Lähetä liippaavia:

• Bitchy Jones: My Hero
  
• Anna Kontula: Rakkaustarina (skrollaa alimpaan arkistoituun merkintään)
  
• Feministing: Ask Professor Foxy: Submissive Feminists?
  

Spei suae patria dedit

Me olemme vapaita sinä päivänä, kun ylioppilasjuhlissa juhlakalun isä sanoo, ääni ylpeydestä väristen:

"Meidän Ville-Eemelistapä tuleekin isona huora!"


Ja Ville-Eemeli elämäntyönään myy munaansa ja kieltään.

Tämä arpa ei voita

Jos työskentelet perinteisellä naisten alalla, olet heikko etkä osaa pitää kiinni eduistasi.
Jos työskentelet perinteisellä miesten alalla, et ole sinut naisellisuutesi kanssa.

Jos olet huono ohjelmoimaan tai kokoamaan IKEAn huonekaluja, se kertoo siitä, että naisilla ei ole matemaattista kykyä tai kolmiulotteisuuden tajua.
Jos olet hyvä ohjelmoimaan tai kokoamaan IKEAn huonekaluja, se johtuu siitä, että kaikki naiset ovat lammasmaisen huolellisia ja tykkäävät noudattaa orjallisesti sääntöjä.

Jos et ole valta-asemassa, se johtuu siitä, että naiset eivät luonnostaan sovellu valta-asemaan.
Jos olet valta-asemassa, olet kylmä narttuhirviö.

Jos sanot avoimesi mielipiteesi naisvihaajille, olet kastroiva narttu.
Jos et sano avoimesti mielipidettäsi, saat syyttää itseäsi: mitäs et saa suutasi auki?

Jos perustelet tunteella, olet hysteerikko.
Jos perustelet järjellä, olet robotti.

Joe et puolustaudu väkivaltaa vastaan, ansaitset lyönnit.
Jos puolustaudut väkivaltaa vastaan, ansaitset lyönnit.

Jos jäät kotiäidiksi, olet laiska paska.
Jos pidät kiinni kodin ulkopuolisista rahatöistäsi, olet itsekäs paska.

Jos sinulla on pienet tissit, olet epänainen.
Jos sinulla on isot tissit, olet huora.
Jos sinulla on sopivat tissit, olet sekä epänainen että huora.

Jos et halua seksiä, olet frigidi lesbohuora.
Jo haluat seksiä, olet myöskin frigidi lesbohuora.

Jos olet äiti, olet huono äiti.

Perse edellä puuhun

Iltis tahtoo lisää lukijoita: Kirjailija Timo Hännikäinen esittää, että nuoret naiset olisi pakotettava työskenetelmään prosuina ilotaloissa. Näin saataisiin ratkaisu maamme suurimpaan epäkohtaan eli siihen, että miehet kuulemma eivät saa seksiä sitten millään.

Hännikäinen ehdottaa, että naisille säädettäisiin asevelvollisuuden kaltainen pakollinen seksipalvelus valtion ylläpitämissä ilotaloissa.

Hömppää, joo, mutta minua ärsyttää, että lehtien täytyy aina kaivaa näitä sekoboltsijuttuja vaikka kiven alta. Meitä feministejähän tavallisimmin syytetään rintamalinjojen vetämisestä sukupuolten välille, mutta juuri nämä lyhytnäköisimmät naisvihaajat ovat ne, jotka pitävät yllä epäluuloa sukupuolten välillä. He lietsovat eripuraa ja epäsopua. Lisäksi he kaivavat omaa hautaansa seksin "saamisen" suhteen.

Onnettominta meidän kaikkien kannalta on se, että nämä sunnuntailaasaset turmelevat seksin. He vaativat sokeasti sellaista, minkä voi saada vain pyytämällä. Se, mitä nämä miehet kutsuvat "pillunkaipuuksi" on vain lyhennysmerkintä sille, mitä he oikeasti tahtovat: naisen rakkautta, kumppanuutta, seksiä ja välittämistä. Mutta kirjoittamalla "naiset prosuiksi!" -juttuja pääsee vain kauemmaksi pillusta. Nuo jutut eivät todellakaan saa naisia himoitsemaan munaa.

Useimmille miehillehän tämä ei olekaan ongelma, mutta niille, joille on, tahdon vääntää rautalangasta: Karu, kylmä tosiasia on se, että seksi vaatii välittämistä. Sinun on pantava itsesi likoon. Jos tahdot naista/miestä/muuta, sinun on tehtävä itseäsi tykö. Sinun on oltava kiinnostava ja viehättävä ihan niin kuin kaikkien muidenkin tässä maailmassa. Sinun on kasvettava aikuiseksi ja otettava pääsi pois perseestäsi. (Tämä yksinkertainen toimenpide jo kaunistaa kasvosi naista miellyttäviksi, kevätvinkki kaikille!)

Se, että naiset naiset ovat "haluttomia" eivätkä "anna", on selitettävissä hyvin helposti. Jos tunnette historiaa yhtään, miettikääpä vähän, mitä seksi naisille merkitsee. Jos nainen vanhassa pahassa maailmassa halusi seksiä, häntä parhaimmillaan huoriteltiin. Seksi kuului vain miehille. Naisten tilanne oli epäoikeudenmukainen ja hirveä. Luuletteko todella, että noin suuri muutos tapahtuu yhdessä yössä? Käsi sydämelle: kuinka monta kertaa olet itse huoritellut seksikästä, seksiä haluaavaa naista? Vaikka ajatuksissasikin? Siis sellaisessa tilanteessa, jossa et olisi huoritellut vastaavasta käyttäytyvää miestä? Niinpä.

Tässä on pahan kehä, ongelman ydin: Naisia huoritellaan, kun he haluavat seksiä. --> Siis naiset ryhtyvät varomaan seksin haluamista. --> Tietty miesaines alkaa heittää tämäntasoisia kyllä miesten pitää saada! –kommentteja.--> Sen seurauksena naiset haluavat yhä vähemmän. --> Kaikki häviävät.


(Autistisemmalle ainekselle esitän saman asian varmuuden vuoksi myös nyt niin muodikkaalla tekniikka-analogialla: Jos tunnette tietokoneita niin kuin minä, tiedätte, ettei pakolla päästä kovin pitkälle. Jos koneenne ei toimi niin kuin tahtoisitte sen toimivan, jos jumi on paha, tiedätte, että on edettävä varovasti. Te ette suinkaan huuda tietokoneellenne, että sen pitäisi antaa teille nyt saatana heti se access saatana heti koska teillä on saatana oikeus tai vittu muuten! Ei, te etenette varovasti ja kärsivällisesti, intuitionne varassa yhtä paljon kuin jo aikaisemmin tietokoneista hankkimanne tiedon varassa. Te mietitte ja tarkkailette, kokeilette erilaisia ratkaisuita. Jokainen it-ammattilainen sen tietää: pelkkä näppäimistön hakkaaminen tilttaa koneenne varmasti.)

Hyvään seksiin ja parisuhteeseen on vain yksi tie: empatian opetteleminen. Vittu, kysyminen! Keskusteleminen! Kiinnostuminen, vaivan näkeminen! Se sattuu, sen voin taata. Mutta muuta tietä ei ole.

RTFM, pösilöt.

Synti suuri surkia

Teeveestä tuli eilen Sin City. Vastenmielinen elokuva vastenmielisestä (mutta nätistä) sarjakuvasta.

Sin City pohjautuu Frank Millerin samannimisiin film noir -sarjakuviin. Elokuva on kuvakulmia myöten täysin uskollinen jäljennös näistä. Joka sana, joka liike on samanlainen kuin alkuteoksessa.

Piirtäjänä Miller on valon ja varjon mestari. Hän on ihmeellisen taitava. Pelkillä mustavalkosilueteilla hän luo suurkaupungin sateen, naisen ääriviivat, esteettisen(!) ampuma-asetaistelun. Miller onkin kuuluisa guru. Hän on nörd- eikun sarjakuvapiireissä Alan Mooren jälkeen ihailluin sarjakuvantekijä. Ei se ole pelkkää tyhjää yliarvostusta. Itse pidän erityisesti Millerin teoksesta Martha Washington Goes to War.

Sin City kuitenkin iljettää minua. Sen – sekä leffan että sarjakuvien - maailma on eräänlaista 30-luvun kyberpunkia, film noiria. Maailma on paha ja hysteerisen korruptoitunut. Kaikki pettävät, hyvyyttä ei ole. Väkivalta on kovin valuutta ja ainoa valuutta. Naisen ainoa sallittu työ on olla prosti, mutta siitä työstään häntä rangaistaan halveksunnalla ja kuolemalla. Naisille ei ole tarjolla seksiä. Seksi ei ole naisia varten, he ovat vain sen välittäjiä. Sin Cityssä on tiivistettynä patriarkaatin, huoravallan, pahin kuva. Mustavalkoinen, onneton, turha maailma, kaaoksen ja yön valtojen yhteiskunta. Sievä ja tyhjä.

Sin Cityn joka tarinassa naiset ovat täydellisen avuttomia. He epäonnistuvat kaikessa, mitä yrittävät tehdä. He koettavat heittää kapuloita rattaisiin, panna kampoihin lukuisille uhkaajilleen. He epäonnistuvat joka kerran. Prostituoidut ovat kyllä sen verran vahvoilla, että ovat järjestäytyneet ammattikunnaksi ja hallitsevat omaa aluettaan tarinoitten tapahtumakaupungissa. Mutta tämäkin naisten kaupunki on olemassa vain asemiesten, mafian ja korruptoituneen poliisin, luvalla. Naisille ei ole mitään omaa. Kun heidän suunnitelmansa menevät hirveällä tavalla pieleen, miessankari Dwight ottaa komennon. Hänen rohkeutensa ja neuvokkuutensa pelastaa heidät kaikki.

Sin City iski minuun siksi niin pahasti, että oikeassa elämässä juuri tuo avuttomuuden tarina on naisille pahinta myrkkyä. Ainakin itse olen kärsinyt siitä enemmän kuin mistään muusta naisten sorrosta. Olosuhteet voivat maailmassa olla miten hirveät tahansa, mutta jos voin luottaa omiin kykyihini, omaan nokkeluuteeni, voin selvitä. Mutta jos tarina on kirjoitettu siten, että jo lähtökohtaisesti olen avuton nukke pahojen voimien puristuksessa, mitä toivoa minulla on?

Tietenkään Sin Cityn ei ole tarkoituskaan olla mikään tosielämän dokumentti. Se on satua, söpöä ihquhömppää miehille, tajunnatäytettä karkkikuorella. (Naisille on tarjolla vastaavaa soopaa niin sanottujen romanttisten komedioiden muodossa, näitä "Oi, olen aina kaaso ja siksi elämäni on tyhjää, kunpa vain törmäisin siihen oikeaan" -humppia.) Mutta se on musta peili joka kuvastaa maailmaamme.

Minua häiritsee sekä se, että tätä fantasiaa markkinoidaan miehille, että se, että he usein haluavat ostaa sen. (En tykkää myöskään romanttisista "komedioista". Ne eivät yleensä ole romanttisia eivätkä hauskoja.)

Huora!

En hyväksy sitä, että naisia huoritellaan. Minusta meidän on otettava sana huora! haltuumme ja ryhdyttävä huorittelemaan miehiä.

Naiselle ei ole mitään muuta haukkumasanaa kuin huora! ja sen johdannaiset. Nainen ei voi olla idiootti, pelkuri, pelle, eikä edes murhaaja tai sotarikollinen. Vaikka hän tekisi miten hirveitä tekoja, hän on vain huora!. Tämä ei ole viisasta.

Huora! on pahin haukkumasana. Se on täysin epäloogista: Oli prostituoiduista mitä mieltä tahansa, heidän työnsä on viatonta. Miesten historiallinen vastinammatti taas on kaikkea muuta. Jos ihmisen pitäisi valita, rupeaako työkseen a.) ottamaan peniksen sisäänsä vai b.) tappamaan ihmisiä palkkasoturina, kohta a. on se sankarin valinta. Historiassa prostituoituja on kuitenkin aina halveksittu enemmän kuin palkkasotureita. Prostituoituja on pidetty niin kelvottomina henkilöinä, että pelkkä heidän joukkoonsa lukeutuminen on merkinnyt suuren väkivallan uhkaa.

Kun mies huorittelee naista, se on tappouhkaus. Mies muistuttaa naista yhteisöllisesti ylemmästä asemastaan, siitä, että hän itse on koskematon. Huorittelemalla haukkuja (joka tietysti voi olla nainenkin) yrittää sanoa, että huoritellun ei pitäisi olla yhteisön osa. Jos huoriteltu ei pidä varaansa, häntä voidaan kohdella niin kuin lauman ulkopuolelle jätettyä. (So. hänet voidaan pahimmillaan ottaa hengiltä. Se on lajimme perinteinen tapa kohdella vieraita.)

Miehelle ei ole mitään vastaavaa haukkumasanaa. Kuuluisa homo! on toki huoran partneri. Mutta sen leiman voivat miehelle antaa vain miehet. Kun naiset haluavat iskeä miestä vyön alle, he voivat haukkua miestä tuhkamunaksi tai sanoa, että mies on kyvytön. Mutta huoran! kaltaista yksittäistä pahaa taikasanaa ei miehelle ole olemassa. Mies on vapaa ja turvassa. Hän ei koskaan voi osoittautua täysin kelvottomaksi, yhdellä sanalla tuhottavaksi. Tämä on epäviisasta.

Jos siis olet nainen ja sinua huoritellaan, huorittele takaisin. Huuda aivan pokkana: Itse olet huora! Isäs oli huora kun sua teki! Sanat merkitsevät sitä, mitä niiden sanotan merkitsevän. Kun jotain sanaa käytetään tarpeeksi, se menettää pahan hohtonsa.

Jos olet mies, huorittele kundeja. Se antaa heille ajattelemisen aihetta.

Hyvin käyttäytyvä ihminen ei tietenkään hauku ketään, ellei syytä ole. Mutta jos syytä haukkumiseen on, tasapainottakaa haukkujanne. Haukkukaa naisia heidän tekojensa mukaan: "Pelkuri! Roisto! Hölmö!"

Vastapainoksi huoritelkaa miehiänne.