Aina välillä kuuluu sellaista huolta, että yhteiskuntamme olisi jotenkin "yliseksualisoitunut". Itsehän vain tuhahdan tällaiselle, sillä valitettavasti pornottoman päivän viettäminen on todella helppoa: täytyy vaan olla semmoinen ihminen, joka seksuaalisesti kiihottuu miehistä. Varsinkin täytyy olla heteronainen. Silloin - sen takaan - katukuvasta tai lehtipisteestä ei hevin löydy mitään pornoon tai seksiin viittaavaakaan.
Mies, joka esittelee sulojaan nimenomaan naisille, on kulttuurimme kestävimpiä ja kummallisimpia tabuja. Miehen fyysinen suorituskyky (niin seksissä, urheilussa kuin töissäkin) on kyllä tärkeä asia, mutta erotiikan saralla miehen vartalon kuuluu olla seksitön - suorastaan neutri. Miesvartalo saa olla eroottinen vain homomiehille tarkoitetussa aineistossa. Heteroiden parissa koko seksikkyys ylipäänsäkin on vain naisiin liitettävä ominaisuus.
Heteronaisen ei oleteta olevan kiinnostunut miesten ulkonäöstä. Hänen kuuluu ikään kuin kierrättää halunsa naisten kuvien kautta: kypsän ja sivistyneen heteronaisen kuuluu ajatella, että naisen vartalo on "kauniimpi" ja "eroottisempi" kuin miehen kroppa. Naisen ei sovi himoita miestä - ei ainakaan tämän ulkoisten avujen vuoksi. Miehessä sopii erotisoida karismaattista persoonaa, ei kaunista persettä.
Koska hetskunaisten ei oleteta piittavan miesten katselemisesta, meille sopivaa pornoaineistoakin on tarjolla varsin vähän. Heteropariskunnillekin tarkoitetussa seksimateriaalissa on yleensä huomattavasti enemmän naiskauneutta kuin mieskauneutta. Ajatuksena on ilmeisesti se, että miehiä ei tarvitse juurikaan näyttää, koska seksifantasioissaan myös se heteroparin nainen samaistuu pornokuvan naiseen. Tämän oudon oletuksen mukaan heteromiehen ja -naisen seksuaalisuus on täsmälleen samanlaista - molemmat ihailevat ja haluavat naisia.
Ja mikäs siinä, jos se jollekulle pelittää. Itse en vaan toimi noin, en ole koskaan toiminut. Minua kiihottavat komeat miehet. Kyllä minustakin on mukavaa katsella kuvia paneskelevista pariskunnista. Ehkä vähän samaistun naiseenkin, jos hän on vähän niin kuin ihannoitu versio minusta (ei kuitenkaan liian kaunis, sehän vaan vituttaisi). Mutta kyllä se kuvan olennaisin asia on kuitenkin se niissä komeileva miehenpuoli. Mitä minä naisen vartalosta piittaan? Jos kuvassa tai videossa ei ole hyvännäköisiä miehiä tositoimissa, joudun istumaan kuivin "suin".
Olen aika visuaalinen ihminen, nautin kauniista kuvista. Minusta on mukavaa, jos minulle myydään jotain seksin varjolla. Olisin mielissäni, jos minulle olisi tarjolla enemmän erotiikkaa ja pornokuvaa. Näin siis minun mielestäni "yhteiskunnan pornoistuminen" ei sinänsä ole mikään ongelma. Ongelma on se, ettei kivoja kuvia tarjoilla tasapuolisesti. Henkkamaukan bikinimainoksissa ei olisi minusta mitään vikaa, jos firmalla olisi aina tarjota vastaavat komeat nuoret kundit katukuvaa piristämään.
Joten helvetti, antaisitteko vähän sitä kuuluisaa yliseksualisoitumista tännekin päin? Himot ne on hiirelläkin, saati heteronaisilla.
Samasta aiheesta:
Näytetään tekstit, joissa on tunniste katseen valta. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste katseen valta. Näytä kaikki tekstit
29. kesäkuuta 2011
20. kesäkuuta 2011
Siskonsa vartijat
Olen pitkään ihmetellyt niitä heteronaisia, jotka käyttävät aikaansa toisten naisten ulkonäön ja pukeutumisen arvostelemiseen. (Tiedättehän, "Siis mikä hirve-ee huorahtava roiskeläppä Lissulla on päällä!") En tajua heitä.
Kuulkaas tädit, mitä ihmeen väliä toisten naisten ulkonäöllä voi olla teille? Heteroina olette seksuaalisesti kiinnostuneita miehistä, vai mitä? Miksette siis pane energiaanne äijien ulkonäön dissaamiseen? Ja jos olettekin jotenkin kyltymättömän kilpahenkisiä ja tunnette syvää tarvetta "voittaa" muut naiset, niin silloinkaan toisten arvosteleminen ei käy järkeen. Olisitte vaan iloisia, että kuviteltu kilpasiskonne "pukeutuu huonosti" - sittenhän hän ei "kilpaile teidän miehistänne".
Samasta aiheesta:
Kuulkaas tädit, mitä ihmeen väliä toisten naisten ulkonäöllä voi olla teille? Heteroina olette seksuaalisesti kiinnostuneita miehistä, vai mitä? Miksette siis pane energiaanne äijien ulkonäön dissaamiseen? Ja jos olettekin jotenkin kyltymättömän kilpahenkisiä ja tunnette syvää tarvetta "voittaa" muut naiset, niin silloinkaan toisten arvosteleminen ei käy järkeen. Olisitte vaan iloisia, että kuviteltu kilpasiskonne "pukeutuu huonosti" - sittenhän hän ei "kilpaile teidän miehistänne".
Samasta aiheesta:
19. helmikuuta 2011
Myyttiksen vinkit, osa 8: Lyijyvalkoinen
Tässä taas yksi vinkki ulkonäköahdistuksen torjumiseen! Jos joskus tulee rumaolo, niin hae kirjastosta jokin pukuhistorian tai taidehistorian kirja. (Tavallinen hissankirjakin kelpaa, kunhan siinä on paljon kuvia.)
Nyt, ala lukea kirjaa: näetkö, millaisia hirvityksiä, miten kummallisia otuksia on aikaisemmin pidetty kauneuden ruumiillistumina? Pönkkähameisia pallinaamoja, olminvalkeita turilaita, kierosilmaisia kaljupäitä? Miten outoja ja toisistaan eroavia kroppia on pidetty parhaina vartalomalleina? Miten höpsöt vaatteet - valevatsat, kalukukkarot, korsetit ja kaulukset - ovat aikoinaan olleet muodin viimeinen sana? Miten kummallisia asioita on pidetty tyylikkäinä ja haluttavina?
Eikä tarvitse välttämättä edes mennä historian hämäriin asti. Vanhat valokuvat ja muotilehdet lohduttavat nekin kummasti. Kun ajattelee, että 80-luvulla neonvärejä ja pörröpäätä aivan vilpittömästi pidettiin tyylikkäinä, ja 90-luvulla liimatukkaa ja mattameikkiä, niin nykyajan muumikirahvi-tyylikin asettuu oikeisiin mittasuhteisiin: tämä on nyt muotia, mutta ei kauaa. Jo kymmenen-kahdenkymmenen vuoden päästä sen ajan teinit tulevat hirnumaan nykyreleille, meikeille ja vartalomuodeille.
Löllyvät läskit, S-selkäranka, nollakoko; heroin chic, rokokoo-babyface, torpedotissit. Kaikki tulee ja menee. Ei ole olemassa yhtä pysyvää muotikauneutta. Jos et mahdu tämän ajan mittoihin, so vitun what? Voit ajatella vaan, että olet aikaasi edellä.
Samasta aiheesta:
Nyt, ala lukea kirjaa: näetkö, millaisia hirvityksiä, miten kummallisia otuksia on aikaisemmin pidetty kauneuden ruumiillistumina? Pönkkähameisia pallinaamoja, olminvalkeita turilaita, kierosilmaisia kaljupäitä? Miten outoja ja toisistaan eroavia kroppia on pidetty parhaina vartalomalleina? Miten höpsöt vaatteet - valevatsat, kalukukkarot, korsetit ja kaulukset - ovat aikoinaan olleet muodin viimeinen sana? Miten kummallisia asioita on pidetty tyylikkäinä ja haluttavina?
Eikä tarvitse välttämättä edes mennä historian hämäriin asti. Vanhat valokuvat ja muotilehdet lohduttavat nekin kummasti. Kun ajattelee, että 80-luvulla neonvärejä ja pörröpäätä aivan vilpittömästi pidettiin tyylikkäinä, ja 90-luvulla liimatukkaa ja mattameikkiä, niin nykyajan muumikirahvi-tyylikin asettuu oikeisiin mittasuhteisiin: tämä on nyt muotia, mutta ei kauaa. Jo kymmenen-kahdenkymmenen vuoden päästä sen ajan teinit tulevat hirnumaan nykyreleille, meikeille ja vartalomuodeille.
Löllyvät läskit, S-selkäranka, nollakoko; heroin chic, rokokoo-babyface, torpedotissit. Kaikki tulee ja menee. Ei ole olemassa yhtä pysyvää muotikauneutta. Jos et mahdu tämän ajan mittoihin, so vitun what? Voit ajatella vaan, että olet aikaasi edellä.
Samasta aiheesta:
13. helmikuuta 2011
Homoporno ja minä
Turussa on Tom of Finlandin retrospektiivinen näyttely. Kellontarkasti joku onkin jo ehtinyt paheksua Laaksosen teosten esillepanijoita nuorison turmelemisesta:
Ilta-Sanomat 18.1.2011: Rohkea Tom of Finland -näyttely hämmentää vanhempia: Onko tämä pornoa?
Niinpä. Joku aikuinenkin voi vaikka ehtiä katsastaa puoletkin näyttelystä, ennen kun tajuaa, että herranjestas, viimeiset puoli tuntiahan tässä onkin epähuomiossa katseltu sitä kauheen hirveetä pornoa. No, ei nyt ole tarkoitukseni tällä kertaa hihitellä Iltiksen lukijanhankkimistempuille. Rupesin miettimään paljon kauniimpaa aihetta: Tom of Finlandin teoksia ja omaa suhdettani niihin.
Ei ole mikään salaisuus, että sievemmästä sukupuolesta kiinnostunut heteronainen (tai -tyttö) joutuu toisinaan hankkimaan nähtävyytensä jostain ihan muualta kuin sallituista paikoista. Kun omaa materiaalia ei aivan helposti ole tarjolla, on niin sanotusti käytävä lainaamassa sokeria naapurin homomiehiltä.
Ensimmäiset Tomin enkelini taisin nähdä joskus yläasteella, jossain salaa selaamassani lehdessä. Muistan ne kuvat yhä. Olin häikäistynyt siitä, että miehiä saatettiin kuvata näin, ihmeellisen veikeinä ja muodokkaina, yhtä mahdottoman kauniina kuin sarjakuvien naiset. Tom of Finlandin miehet eivät tietenkään teininäkään edustaneet minulle mitään realistista näkemystä miehen ruumiista - eihän se ole pornotaiteen tarkoituskaan. Pikemminkin he olivat miehisyyden ikoni, Paratiisin mies. Tompan pojat ovat ylimaallisen kauniita. Minun makuuni suorastaan liian kauniita: heidän täydelliset kasvonsa, herttaiset silmänsä ja tietenkin kaikkia aineen lakeja uhmaavat, kurvikkaat ihmevartalonsa ovat melkein liikaa, barokkisen ylettömiä kaikessa koristeellisuudessaan. Silti silmä ja mieli lepäävät siinä kauneudessa ja eräät muut ruumiinosat taas eivät lepäile.
(Viiksistä en itse asiassa niin pidä, mutta Kaken kavereille ne sopivat kuin - nyt ei tule mieleeni kuin tuhmia ja mauttomia vertauksia.)
Laaksosen teoksissa ei naisia juuri esiinny. Paradoksaalisesti niitä on juuri siksi hetskutytön helppo tutkia, sillä niihin ei monissa muissa teoksissa (vaikka joissain Ralf Königin sarjakuvissa) pesivä naisviha yksinkertaisesti mahdu. En tarkoita, että Tomin teokset olisivat feministisiä - aihetta ei vain juuri käsitellä. Sekin voi jo riittää helpottavaan hetkeen, pakoretkeen.
Pakoretken tarjosi myös monissa Laaksosen kuvissa mukana oleva huumori. Silloin, kuten nyt, minua tympi erotiikassa ja monissa alakulttuureissa usein läsnä oleva ryppyotsaisuus: että kun tässä nyt kerran tavalla tai toisella käsitellään seksuaalisuutta, niin HYMY PYLLYYN! Vaikka seksi onkin tärkeä elämän osa-alue, ei ihan kaiken erottisen materiaalin silti tarvitse olla tylsää synkistelyä! Välillä voi nauraa ja pitää hauskaakin. Romanttinenkin saa olla.
Ei tämä tietenkään ole mikään ongelmaton rakkaudentunnustus. Laaksosen teoksissa oli ja on minulle aina se ongelma, että niitä ei tietenkään ole tarkoitettu minulle. Ne lähtökohtaisesti sulkevat minut pois, minulle ei tarjoilla tässä baarissa. Silti, samaan aikaan, Laaksosen kuvien katsominen on hyvin vapauttavaa. Seinälle nostetut Tomin kaunokaiset on välähdys maailmasta, jota ei ole: maailmasta, jossa minun seksuaalisuuttani kunnioitettaisiin yhtä paljon kuin miesten seksuaalisuutta, jossa minulla olisi mahdollisuus ihailla ja katsoa, eikä aina vain olla katseen kohde.
(Tietysti, paras ratkaisu olisi antaa tässä erotiikan erämaassa ihan oma pornokeidas myös meille heteronaisille. Sitä odotellessa malja Tompalle ja hänen elämäntyölleen.)
Samasta aiheesta:
Ilta-Sanomat 18.1.2011: Rohkea Tom of Finland -näyttely hämmentää vanhempia: Onko tämä pornoa?
Logomossa on esillä vuonna 1991 kuolleen Touko Laaksosen piirtämiä ja maalaamia, miesten välistä homoerotiikkaa rohkeasti kuvaavia teoksia. "Tomin miehet" ovat inspiroineet lukuisia taiteilijoita vaatesuunnittelija Jean-Paul Gaultierista laulaja Freddie Mercuryyn.
Näyttely on puhuttanut paljon kulttuurikeskuksessa vierailleiden isien ja äitien keskuudessa.
Monet ovat ihmetelleet, miksi pornoa tuodaan lasten silmien eteen. Toiset ovat taas pitäneet näyttelyä taiteena, jolla ei ole pornon kanssa mitään tekemistä.
(...)
Niinpä. Joku aikuinenkin voi vaikka ehtiä katsastaa puoletkin näyttelystä, ennen kun tajuaa, että herranjestas, viimeiset puoli tuntiahan tässä onkin epähuomiossa katseltu sitä kauheen hirveetä pornoa. No, ei nyt ole tarkoitukseni tällä kertaa hihitellä Iltiksen lukijanhankkimistempuille. Rupesin miettimään paljon kauniimpaa aihetta: Tom of Finlandin teoksia ja omaa suhdettani niihin.
Ei ole mikään salaisuus, että sievemmästä sukupuolesta kiinnostunut heteronainen (tai -tyttö) joutuu toisinaan hankkimaan nähtävyytensä jostain ihan muualta kuin sallituista paikoista. Kun omaa materiaalia ei aivan helposti ole tarjolla, on niin sanotusti käytävä lainaamassa sokeria naapurin homomiehiltä.
Ensimmäiset Tomin enkelini taisin nähdä joskus yläasteella, jossain salaa selaamassani lehdessä. Muistan ne kuvat yhä. Olin häikäistynyt siitä, että miehiä saatettiin kuvata näin, ihmeellisen veikeinä ja muodokkaina, yhtä mahdottoman kauniina kuin sarjakuvien naiset. Tom of Finlandin miehet eivät tietenkään teininäkään edustaneet minulle mitään realistista näkemystä miehen ruumiista - eihän se ole pornotaiteen tarkoituskaan. Pikemminkin he olivat miehisyyden ikoni, Paratiisin mies. Tompan pojat ovat ylimaallisen kauniita. Minun makuuni suorastaan liian kauniita: heidän täydelliset kasvonsa, herttaiset silmänsä ja tietenkin kaikkia aineen lakeja uhmaavat, kurvikkaat ihmevartalonsa ovat melkein liikaa, barokkisen ylettömiä kaikessa koristeellisuudessaan. Silti silmä ja mieli lepäävät siinä kauneudessa ja eräät muut ruumiinosat taas eivät lepäile.
(Viiksistä en itse asiassa niin pidä, mutta Kaken kavereille ne sopivat kuin - nyt ei tule mieleeni kuin tuhmia ja mauttomia vertauksia.)
Laaksosen teoksissa ei naisia juuri esiinny. Paradoksaalisesti niitä on juuri siksi hetskutytön helppo tutkia, sillä niihin ei monissa muissa teoksissa (vaikka joissain Ralf Königin sarjakuvissa) pesivä naisviha yksinkertaisesti mahdu. En tarkoita, että Tomin teokset olisivat feministisiä - aihetta ei vain juuri käsitellä. Sekin voi jo riittää helpottavaan hetkeen, pakoretkeen.
Pakoretken tarjosi myös monissa Laaksosen kuvissa mukana oleva huumori. Silloin, kuten nyt, minua tympi erotiikassa ja monissa alakulttuureissa usein läsnä oleva ryppyotsaisuus: että kun tässä nyt kerran tavalla tai toisella käsitellään seksuaalisuutta, niin HYMY PYLLYYN! Vaikka seksi onkin tärkeä elämän osa-alue, ei ihan kaiken erottisen materiaalin silti tarvitse olla tylsää synkistelyä! Välillä voi nauraa ja pitää hauskaakin. Romanttinenkin saa olla.
Ei tämä tietenkään ole mikään ongelmaton rakkaudentunnustus. Laaksosen teoksissa oli ja on minulle aina se ongelma, että niitä ei tietenkään ole tarkoitettu minulle. Ne lähtökohtaisesti sulkevat minut pois, minulle ei tarjoilla tässä baarissa. Silti, samaan aikaan, Laaksosen kuvien katsominen on hyvin vapauttavaa. Seinälle nostetut Tomin kaunokaiset on välähdys maailmasta, jota ei ole: maailmasta, jossa minun seksuaalisuuttani kunnioitettaisiin yhtä paljon kuin miesten seksuaalisuutta, jossa minulla olisi mahdollisuus ihailla ja katsoa, eikä aina vain olla katseen kohde.
(Tietysti, paras ratkaisu olisi antaa tässä erotiikan erämaassa ihan oma pornokeidas myös meille heteronaisille. Sitä odotellessa malja Tompalle ja hänen elämäntyölleen.)
Samasta aiheesta:
25. elokuuta 2010
Uskottava juonteenkäänne
Tiedättekö, mitä luulen? Tulevaisuudessa rypyt ovat vallan merkki.
Jos ilmastonmuutos tai muu keikaus ei tuhoa länsimaitten infrastruktuuria, veikkaan, että tulevaisuudessa kauneusleikkaukset ja muut ulkonäön buustaukset helpottuvat ja halpenevat tuntuvasti. Silloin ihan tavallisillakin ihmisillä on mahdollisuus "korjauttaa" naamansa muodikkaiksi, ties mistä teknisistä meikkiaineista nyt puhumattakaan.
Kun tällainen mahdollisuus kerran on, siitä todennäköisesti tulee myös velvoite: kaikkien on näytettävä tietyn mallin mukaisilta. Kaikkien - paitsi niiden, jotka ovat todella kovassa asemassa.
Ne, joilla on rahaa ja valtaa, voivat erottautua massasta. Heidän kasvonsa voivat olla niin kuin taidevalokuvien suomenruotsalaisten kalastajien: uurteisia, voimakkaita, ilmeikkäitä. Heidän ei tarvitse pokkuroida, ja he myös tahtovat osoittaa sen kaikille.
Joten jos elämän suuntaa mietit, ehkä on hyvä idea keskittyä hommaamaan itselleen raharikas valta-asema, ennemmin kuin uudistetut tissit.
Samasta aiheesta:
Jos ilmastonmuutos tai muu keikaus ei tuhoa länsimaitten infrastruktuuria, veikkaan, että tulevaisuudessa kauneusleikkaukset ja muut ulkonäön buustaukset helpottuvat ja halpenevat tuntuvasti. Silloin ihan tavallisillakin ihmisillä on mahdollisuus "korjauttaa" naamansa muodikkaiksi, ties mistä teknisistä meikkiaineista nyt puhumattakaan.
Kun tällainen mahdollisuus kerran on, siitä todennäköisesti tulee myös velvoite: kaikkien on näytettävä tietyn mallin mukaisilta. Kaikkien - paitsi niiden, jotka ovat todella kovassa asemassa.
Ne, joilla on rahaa ja valtaa, voivat erottautua massasta. Heidän kasvonsa voivat olla niin kuin taidevalokuvien suomenruotsalaisten kalastajien: uurteisia, voimakkaita, ilmeikkäitä. Heidän ei tarvitse pokkuroida, ja he myös tahtovat osoittaa sen kaikille.
Joten jos elämän suuntaa mietit, ehkä on hyvä idea keskittyä hommaamaan itselleen raharikas valta-asema, ennemmin kuin uudistetut tissit.
Samasta aiheesta:
16. elokuuta 2010
Yksityisalue
Vielä Kullikollaasista:
HS 12.8.10: Leena Parkkinen: Peppu on yksityisasia
Täsmälleen. Turkun salakuvaajan horoilun herättämässä "kohussa" on kyse vain siitä, että eräät miehet eivät soisi etuoikeuksiaan kavennettavan. He tahtovat pitää yhteiskunnan sellaisena, että naisilla ei ole samaa ruumiin koskemattomuuden turvaa eikä vapaan liikkumisen mahdollisuutta kuin miehillä. Ehdotteleminen ja vittuilu ja salakuvaaminen on sitä itseään: kontrolliväkivaltaa. Sillä yritetään pitää naiset pelon alla ja ahtaassa elämänpiirissä.
Jos sama rutiininomaisesti tehtäisiin miesväelle, voi sitä nettikirjoittelijauroitten vonkunan ja säksätyksen määrää! (Mutta ihan oikeutetusti he toki silloin raivoaisivat. Kaikilla on oikeus fyysiseen koskemattomuuteen ja omasta seksistään päättämiseen.)
HS 12.8.10: Leena Parkkinen: Peppu on yksityisasia
(...)
Viime viikolla kotikaupungissani Turussa pidätettiin naisten hameenaluksia salakuvannut mies. Ilta-Sanomat kutsui miestä peppumieheksi. Miehen pidättäminen aiheutti valtavan myrskyn netissä. Kyse ei ollut niinkään siitä, että yleisö olisi kokenut miehen käytöksen ahdistavana, vaan siitä, että poliisi oli määrännyt tälle sakot. Eihän näin saisi tapahtua, kyllä julkisella paikalla pitäisi saada kuvata ihmisiä! Ja naiset ovat kerjänneet katseita, jos ovat kerran laittaneet hameet.
Logiikka ei ole kovinkaan kaukana burkan puolustajien perusteluista, joissa pelkkä naisen olemassaolo tekee hänestä seksuaalisen toiminnan kohteen. Se, että nainen hengittää, on jo sinänsä provokaatio.
Turun tirkistelijä oli todennäköisesti melko harmiton kylähullu, piilokamera kuulostaa kymmenenvuotiaitten pikkupoikien keksinnöltä, ja uhrit olivat aikuisia naisia. Mutta miten ihmeessä kukaan teinityttö voi oppia, mikä on oikein tai väärin, mitä hänelle on sopivaa tehdä ja mihin saa reagoida, jos aikuisetkaan eivät osaa erottaa sitä? Jos kadut ovat täynnä ihmisiä, joiden mielestä naisten hameiden alle vilkuilu on jonkinlainen jokamiehenoikeus?
(...)
Täsmälleen. Turkun salakuvaajan horoilun herättämässä "kohussa" on kyse vain siitä, että eräät miehet eivät soisi etuoikeuksiaan kavennettavan. He tahtovat pitää yhteiskunnan sellaisena, että naisilla ei ole samaa ruumiin koskemattomuuden turvaa eikä vapaan liikkumisen mahdollisuutta kuin miehillä. Ehdotteleminen ja vittuilu ja salakuvaaminen on sitä itseään: kontrolliväkivaltaa. Sillä yritetään pitää naiset pelon alla ja ahtaassa elämänpiirissä.
Jos sama rutiininomaisesti tehtäisiin miesväelle, voi sitä nettikirjoittelijauroitten vonkunan ja säksätyksen määrää! (Mutta ihan oikeutetusti he toki silloin raivoaisivat. Kaikilla on oikeus fyysiseen koskemattomuuteen ja omasta seksistään päättämiseen.)
12. elokuuta 2010
Ken on heistä kaikkein kaunein
Eino Empaatti kirjoittaa oivaltavasti miesten ulkonäkökysymyksistä:
Tuosta tuli mieleeni pohtia miesten keskinäistä ulkonäön kontrollointia:
Eräs tuttavani, Onni (nimi muutettu) on selkeästi komea mies. En itse ole mitenkään ruma, eikä sitä ole muukaan tuttavapiirini, mutta Onni on meitä kaikkia paremman näköinen. Ei hän ole mikään murskaava filmitähti, mutta hän kirjaimellisesti kääntää kadulla katseita ihan eri määrin kuin kukaan muu meistä. Onni on hyvännäköinen, sen huomaavat kaikki.
Siksi onkin vähän erikoista, että sosiaalisissa medioissa ja kaveriporukalla tavattaessa Onnin miespuoliset tutut aika usein dissaavat Onnin ulkonäköä:
"Hah, äijä! Että joutuu taas sun paskaa pärstääsi katselemaan!"
"Pää nyt edes paita päälle, argh, silmät sokaistuu."
"No, me ollaan kaikki vähän tällaisia isoja, rumia, karvaisia ukkoja."
Nyt on tärkeää huomata, että nämä ovat Onnin hyviä kavereita. He eivät suinkaan tarkoita ilkeillä Onnille. Päinvastoin: näiden miesten kesken on kohteliasta sanoa toista miestä rumaksi äijäksi. Onni vaikuttaa olevan ihan hyvillään tällaisen läpän suhteen: hän on äijä äjien joukossa, ja hänen komeutensa kiistämällä kaverit ottavat hänet mukaan äijyyteen.
Minun havaintojeni mukaan miehet pitävät toisensa joskus aika tiukassa kurissa hyvältä näyttämisen suhteen. Tässä ilmiössä on kyse ensinnäkin siitä, että ei ole "miehen arvolle sopivaa" olla seksiesine, halun kohde. Toisekseen asiaan ehkä vaikuttaa homostelutabu: olisi vallan kauheaa olla kaunis mies, koska, tiedättehän te! Itse kuitenkin uskon, että miestenkeskisen rumistelun määräävin tekijä on miesten keskinäisen kateuden torjunta. Jantelagenin mukaan kukaan mies ei saa olla toista komeampi, ettei muille tule paha mieli.
Yksittäisten miesten kuulee joskus jopa sanovan, että he eivät ainakaan "osaa sanoa", millainen on hyvännäköinen mies! Että he eivät muka nyt vaan kerta kaikkiaan tiedä, mikä tekee miehestä komean, että he eivät näe, kuka on komea ja kuka ei. En usko, että he puhuvat totta. Kyllä miehet tunnistavat komeat veljensä, ja useimmat tietävät erittäin hyvin myös kauniin naaman ja komean kropan vaikutuksen naissukupuoleen. Komea ihan yksinkertaisesti saa osakseen naisten suosion, seuran ja pillut.
On kova paikka olla se pliisumman näköinen. Tässä suhteessa miehet ja naiset ovat siis samalla viivalla. Harva meistä on todella ruma tai vastenmielisen näköinen, mutta jotkut nyt vaan ovat komeampia kuin toiset. Se on vaan hyväksyttävä. Koska ulkonäköön ei ole niin helppo vaikuttaa kuin taloudelliseen tai sosiaaliseen asemaan, toisten parempiosaisuuden sietämiseen on kehitettävä muita keinoja.
(...)
Tosimiehen alapuolella ovat ne muut, joilla ei saumaa yksinkertaisesti ole – tätä eivät siis kerro naiset, vaan toiset miehet. Ja miksipä saumaa olisikaan, kun omaan viehättävyyteen ei voi vaikuttaa oikeanlaisella pukeutumisella, koristautumisella tai vastaavalla: flaksin määrää oma paikka miesten hierarkiassa eikä ulkoisilla tekijöillä ole mitään tekemistä asian kanssa, paitsi kenties jollain luonnon langettamalla vakiolla, kuten peniksen koolla – näin siis miesten keskuudessa kerrotaan. Eikä koristautuminen ole edes sallittua miehelle – naismaista, homojen hommaa, miehen pitää suhtautua väreihin ja tuoksuihin omassa nahassaan epäillen, vaikka naisilta niitä toki vaaditaankin.
(...)
Tuosta tuli mieleeni pohtia miesten keskinäistä ulkonäön kontrollointia:
Eräs tuttavani, Onni (nimi muutettu) on selkeästi komea mies. En itse ole mitenkään ruma, eikä sitä ole muukaan tuttavapiirini, mutta Onni on meitä kaikkia paremman näköinen. Ei hän ole mikään murskaava filmitähti, mutta hän kirjaimellisesti kääntää kadulla katseita ihan eri määrin kuin kukaan muu meistä. Onni on hyvännäköinen, sen huomaavat kaikki.
Siksi onkin vähän erikoista, että sosiaalisissa medioissa ja kaveriporukalla tavattaessa Onnin miespuoliset tutut aika usein dissaavat Onnin ulkonäköä:
"Hah, äijä! Että joutuu taas sun paskaa pärstääsi katselemaan!"
"Pää nyt edes paita päälle, argh, silmät sokaistuu."
"No, me ollaan kaikki vähän tällaisia isoja, rumia, karvaisia ukkoja."
Nyt on tärkeää huomata, että nämä ovat Onnin hyviä kavereita. He eivät suinkaan tarkoita ilkeillä Onnille. Päinvastoin: näiden miesten kesken on kohteliasta sanoa toista miestä rumaksi äijäksi. Onni vaikuttaa olevan ihan hyvillään tällaisen läpän suhteen: hän on äijä äjien joukossa, ja hänen komeutensa kiistämällä kaverit ottavat hänet mukaan äijyyteen.
Minun havaintojeni mukaan miehet pitävät toisensa joskus aika tiukassa kurissa hyvältä näyttämisen suhteen. Tässä ilmiössä on kyse ensinnäkin siitä, että ei ole "miehen arvolle sopivaa" olla seksiesine, halun kohde. Toisekseen asiaan ehkä vaikuttaa homostelutabu: olisi vallan kauheaa olla kaunis mies, koska, tiedättehän te! Itse kuitenkin uskon, että miestenkeskisen rumistelun määräävin tekijä on miesten keskinäisen kateuden torjunta. Jantelagenin mukaan kukaan mies ei saa olla toista komeampi, ettei muille tule paha mieli.
Yksittäisten miesten kuulee joskus jopa sanovan, että he eivät ainakaan "osaa sanoa", millainen on hyvännäköinen mies! Että he eivät muka nyt vaan kerta kaikkiaan tiedä, mikä tekee miehestä komean, että he eivät näe, kuka on komea ja kuka ei. En usko, että he puhuvat totta. Kyllä miehet tunnistavat komeat veljensä, ja useimmat tietävät erittäin hyvin myös kauniin naaman ja komean kropan vaikutuksen naissukupuoleen. Komea ihan yksinkertaisesti saa osakseen naisten suosion, seuran ja pillut.
On kova paikka olla se pliisumman näköinen. Tässä suhteessa miehet ja naiset ovat siis samalla viivalla. Harva meistä on todella ruma tai vastenmielisen näköinen, mutta jotkut nyt vaan ovat komeampia kuin toiset. Se on vaan hyväksyttävä. Koska ulkonäköön ei ole niin helppo vaikuttaa kuin taloudelliseen tai sosiaaliseen asemaan, toisten parempiosaisuuden sietämiseen on kehitettävä muita keinoja.
25. joulukuuta 2009
Jouluenkeli
Murisen usein ja mielelläni siitä, että taiteessa ja viihteessä ei ole kylliksi vähäpukeisia mieshahmoja (allegorisia tai muita). Nakuja muijia taas on tunnetusti kasapäin.
Etsivä kuitenkin löytää: Tässä Wes Hempelin kaunis madonna-mukaelma:
[Huom! Hempelin gallerian kuvat eivät ole work safe. Mutta jos ne olisivat naisten kuvia, ja taidemuseossa esillä, kukaan ei korvaansa lotkauttaisi.]
Kukakohan kuvan mies on? Ehkä se on Marius, Jumalan isä. Hän näyttää kyllä vähän rasittuneelta. Mutta ei ihmekään, kun on viisi lasta hoidettavana.
Hyvää joulua!
Etsivä kuitenkin löytää: Tässä Wes Hempelin kaunis madonna-mukaelma:
(Wes Hempel: Fatherhood)
[Huom! Hempelin gallerian kuvat eivät ole work safe. Mutta jos ne olisivat naisten kuvia, ja taidemuseossa esillä, kukaan ei korvaansa lotkauttaisi.]
Kukakohan kuvan mies on? Ehkä se on Marius, Jumalan isä. Hän näyttää kyllä vähän rasittuneelta. Mutta ei ihmekään, kun on viisi lasta hoidettavana.
Hyvää joulua!
6. joulukuuta 2009
Kiiltosilkki kuuluu kaikille
Hesarin ihanassa jutussa kerrotaan Lasse Svartströmistä, äijästä, joka tykkää pitää hametta:
HS 3.12.09 Ville Similä: Alaston mies
Lasse on asiallisestikin oikeassa. Historian miehethän ovat enimmäkseen olleet hameväkeä. Rooman sotilaat – jos heitä nyt tahtoo jäljitellä – valloittivat silloisen tuntemansa maailman minihameissa ja legginseissä. Sukkiksetkin keksittiin, jotta miehet saisivat esitellä isoja reisilihaksiaan (ja niiden yhtymäkohdassa olevaa strategisesti tärkeää paikkaa).
Mutta nykyaikana miesten "kuuluu" pukeutua kuin kainoimmat siveyden sipulit:
Pihlajatar 6.12.09: Linnanjuhlat, housut ja hameet
Näin juuri. Hyvät herrat, puku-burqa pois ja väriä peliin! Kukaan ei vapauta teitä tylsän joululahjakravatin ikeestä, ellette itse tee sitä.
Kunpa Lasse Svartström olisi saanut kutsun Linnan juhliin. Saataisiin ehkä nähdä sitä sähkönsinistä kiiltosilkkiä kerrankin myös miehen päällä.
Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille!
HS 3.12.09 Ville Similä: Alaston mies
"Että mua otti ohimoon!" Lasse manaa. "Tyttö voi pitää hametta ulkona, mutta minä vain sisällä kotonani."
Nyt pitää muistaa, että 1960-luvun Suomessa homoseksuaalisuus on vielä rikos. Ja vaikka ei joutuisi tuomituksi, voi joutua hoitoon: homous on Suomessa tauti aina 1980-luvulle asti.
Lasse ei ole homo. "Jätkistä mä en pidä", hän sanoo.
Mutta yritäpä selittää sitä 1960-luvulla. Naisten vaatteissa ei pääse ravintolaan edes nainen, jolla ei ole seuralaista. Entä sitten mies?
(...)
Mutta miksi Lasse haluaa pukeutua hameisiin?
Sitä hän ei oikein yritäkään selittää.
Pikemminkin: miksi ei? Nehän ovat vain tekstiilejä.
Ja olihan jo roomalaisilla sotilailla hameet. "Ja ne eivät olleet mitään akkoja!" Lasse kivahtaa.
Lassen käsi puristuu nyrkkiin. Ääni kohoaa. "Miehet on ahdistettu nurkkaan! Tämä on täyttä naurettavuutta!"
Sitten Lasse rauhoittuu taas.
"Mannerheimilla oli korkeat ratsastussaappaat. Miksi sellaisia saisivat käyttää vain naiset?"
Lasse on asiallisestikin oikeassa. Historian miehethän ovat enimmäkseen olleet hameväkeä. Rooman sotilaat – jos heitä nyt tahtoo jäljitellä – valloittivat silloisen tuntemansa maailman minihameissa ja legginseissä. Sukkiksetkin keksittiin, jotta miehet saisivat esitellä isoja reisilihaksiaan (ja niiden yhtymäkohdassa olevaa strategisesti tärkeää paikkaa).
Mutta nykyaikana miesten "kuuluu" pukeutua kuin kainoimmat siveyden sipulit:
Pihlajatar 6.12.09: Linnanjuhlat, housut ja hameet
Miesten päällä nähdään mustaa, mustaa, mustaa, mustaa, komea samelaisjuhla-asu, mustaa, mustaa, mustaa, afrikkalaisen diplomaatin komea kansallisasu, mustaa, mustaa, mustaa, poliiseilla ja militanteilla jotain keltaisia naruja olkapäällä ja rihkamanolosia killuttima rintapielessä, mustaa, mustaa, mustaa... Miesten juhlapukeutuminen on äärettömän pitkäveteistä katseltavaa.
(...)
Miksi miehet eivät emansipoidu ja pukeudu vapautuneemmin?
Näin juuri. Hyvät herrat, puku-burqa pois ja väriä peliin! Kukaan ei vapauta teitä tylsän joululahjakravatin ikeestä, ellette itse tee sitä.
Kunpa Lasse Svartström olisi saanut kutsun Linnan juhliin. Saataisiin ehkä nähdä sitä sähkönsinistä kiiltosilkkiä kerrankin myös miehen päällä.
Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille!
15. lokakuuta 2009
Fashion Disaster
Juuri kun pääsin bloggaamasta erään muodinluojan kärsimyksistä (miesparalla on liian läskinilkkainen malli), saan kuulla, että toisellakin luovalla nerolla on ongelmia.
Ralph Lauren joutui kuulemma antamaan potkut malli Filippa Hamiltonille, koska muotinäytösvaatteet olivat tälle liian pieniä:
Lainauksessa viitataan muotitalo Ralph Laurenin taannoiseen, paljon huomiota saaneeseen kuvankäsittelymokaan:
Jotta asia niin sanotusti asettuisi oikeisiin mittasuhteisiinsa, irtisanottu Filippa Hamilton on siis sama nainen kuin tässä kautta netin paljon pilkatussa, (huonosti) käsitellyssä mainoskuvassa:
Kuva on siis muokattu. Tosielämässä Hamilton on sentään peräti kokoa 4. Eurooppalaisessa mitoituksessa se vastaa kokoa 34.
Dr. Violet Socks tiivistää sen niin hyvin!
Ralph Lauren joutui kuulemma antamaan potkut malli Filippa Hamiltonille, koska muotinäytösvaatteet olivat tälle liian pieniä:
The New York Local News: Photoshopped Ralph Lauren Model Fired for Being Too Fat?
Ralph Lauren's Photoshop of Horrors saga, wherein an ad escaped with a severely distorted Picasso of a bobble head on top of a shrunken, crooked body, has taken another ugly twist. This morning on the TODAY Show, the photoshopped model, Filippa Hamilton revealed that she was, in fact, fired for being too fat.
Lainauksessa viitataan muotitalo Ralph Laurenin taannoiseen, paljon huomiota saaneeseen kuvankäsittelymokaan:
New York Local News: Ralph Lauren Admits Responsibility For 'Distorted' Ad
Fashion House Ralph Lauren has confirmed that an ad, which sparked uproar online over what appeared to be an abnormally thin model, was indeed an approved photo released by the company.
(...)
On Wednesday, the advertisement, which features model Filippa Hamilton, went viral not only because the image featured the model looking like her hips were smaller than her head, but also because the company demanded that culture blog Boing Boing take the image down over claims of copyright infringement.
Jotta asia niin sanotusti asettuisi oikeisiin mittasuhteisiinsa, irtisanottu Filippa Hamilton on siis sama nainen kuin tässä kautta netin paljon pilkatussa, (huonosti) käsitellyssä mainoskuvassa:
Kuva on siis muokattu. Tosielämässä Hamilton on sentään peräti kokoa 4. Eurooppalaisessa mitoituksessa se vastaa kokoa 34.
Dr. Violet Socks tiivistää sen niin hyvin!
14. lokakuuta 2009
Liian paksua
Kenkäsuunnittelija Christian Louboutin tahtoo suunnitella Barbie-nukelle kenkiä. Maestrolla on kuitenkin ongelma: Hänen mielestään Barbiella on liian paksut nilkat. Ei, oikeasti! Lukekaa vaikka.
Tai katsokaapa tätä kuvaa:
Sorry, Barbie! Olet selkeästi aivan liian läski. Ei kai tässä auta sinunkaan muu kuin panna photoshopaten.
(Via Feministing.)
Tai katsokaapa tätä kuvaa:
Sorry, Barbie! Olet selkeästi aivan liian läski. Ei kai tässä auta sinunkaan muu kuin panna photoshopaten.
(Via Feministing.)
20. syyskuuta 2009
Valtion varoilla
Näin naapurissa:
IS 13.9.09: Valtio rahoitti pornoleffan
Hieno uutinen! Elokuvataiteen säätiö, milloinkas Suomeen saadaan sama? Tai no, taiteen ja taiteen. Enemmän kai tuo menee viihteen tai KELAn piikkiin. Mutta nami nam.
(Muskelotille kiitos linkistä!)
Samasta aiheesta:
IS 13.9.09: Valtio rahoitti pornoleffan
Ruotsissa feminismi otti taas askeleen eteenpäin, kun verovaroilla rahoitettu naisten pornoleffa sai ensi-iltansa Tukholmassa.
Dirty Diaries -niminen leffa koostuu 12 lyhyestä pornokohtauksesta. Elokuva kuvaa naisten seksuaalisia fantasioita.
Sen ohjaaja Mia Engberg sai leffaansa varten puoli miljoonaa kruunua, eli 48 000 euroa valtion tukea Ruotsin elokuvainstituutilta.
- Pornoa ovat aina tehneet miehet miehille, perusteli Engberg naisten oman pornoleffan tarvetta.
- Tätä elokuvaa ei ole tehty miesyleisön miellyttämiseksi, eikä rahan tekemisen vuoksi.
Engbergin mielestä hänen pornoelokuvansa feministisyys tulee siitä, että elokuva näyttää naisen seksuaalisuutta luonnollisella tavalla poisulkien sellaiset perinteisen pornon kaavat, joissa nainen on vain objekti.
Hieno uutinen! Elokuvataiteen säätiö, milloinkas Suomeen saadaan sama? Tai no, taiteen ja taiteen. Enemmän kai tuo menee viihteen tai KELAn piikkiin. Mutta nami nam.
(Muskelotille kiitos linkistä!)
Samasta aiheesta:
8. syyskuuta 2009
Silmäkarkkialtistus
Muskelotti kirjoitti taannoin asiaa aikakauslehtien käsitellyistä kuvista:
Jäin erityisesti miettimään tuota Trendi-lehden jutun siteerausta toiston merkityksestä. Noinhan se juuri on. Usein nähtyinä posliini-iho, megatissit ja hypermuna saavat kaikki tavalliset kropat vaikuttamaan vähäpätöisiltä, tylsiltä, jopa luonnottomilta(!).
Tässä anekdootti omasta elämästäni:
Kuten sanottu, minusta on mukava katsella (myös) lihasmiehiä. Heitä ei ole ihan helppo löytää, esimerkiksi kätevästi minulle tarkoitetun pornolehden muotoon pakattuina. Kerron joskus myöhemmin tarkemmin näistä harharetkistäni käyttökelpoisen eroottisen materiaalin löytämiseksi. Tällä kertaa riittäköön se tieto, että muun muassa vapaapainin kohdalla tärppäsi viimein. Kyllä vain, vapaapainin. Vieläpä amerikkalaisen vapaapainin.
Vapaapainihan on aivan älytöntä. Se ei ole urheilua nähnytkään ja sen juonet ovat sekä loukkaavia että typeriä. Mutta se on ainoa laji uimahyppyjen lisäksi, jossa miehillä on vähemmän päällään kuin naisilla. Kuolasin siis Batistaa aikani.
No, ajan myötä kaipasin kovempaa kamaa. En ole itse mikään bodari, mutta olen kiinnostunut fitnessistä ja luen mielelläni naisille suunnattuja kuntoilulehtiä. Luontaisesti päätin sitten vilkaista myös miesten bodauslehtiä.
Huh! Liika on liikaa. Nämä ukot olivat jo rumia. He ovat laatikkomiehiä, yhtä leveitä kuin pitkiä. Mikäs siinä jos joku tykkää (ja varsinkin, jos he itse tykkäävät), mutta minä kipitin kiireesti pois aikaisempiin viehtymyksiini.
Jutun vitsi on tässä: kun olin palannut pois kivilihan maailmasta, vapaapainijat näyttivät minusta heiveröisiltä.
Tämä on aivan älytöntä! Jos olette koskaan katselleet vapaapainia (jos ette, en voi kieltää etteikö teillä olisi hyvä maku), tiedätte, millaisia kaappeja sen näyttelijät ovat. Tuommoisia ukkoja ei todellakaan tule lähi-Alepassa vastaan. Mutta niin he vain vähän aikaa näyttivät minusta laihoilta ja huonosti ravituilta.
Tarinan opetus? Toisto vaikuttaa. Tottumus on toinen luonto. Tarjolla olevat täysin luonnonvastaisetkin kuvat alkavat vaikuttaa standardeilta, kunhan niitä vain katselee tarpeeksi kauan.
Samasta aiheesta:
Vaikka tiedän, että kuvien mallit on useimmiten retusoitu näyttämään poikkeuksellisen hyviltä, jatkuva virheettömien vartaloiden ylitarjonta tuntuu turhauttavalta.
(...)
Trendi käsitteli heinäkuun numerossaan kovia ulkonäkövaatimuksia, kauneusleikkauksien yleistymistä ja retusoituja mainoskuvia:
“— median luomista fantasioista tulee tosielämän kauneusvaatimuksia, vaikka kaikki tietävät, että ne eivät ole todellisia. Salaisuus on toisto. Kuvat välähtävät silmiin yhä uudelleen, kunnes ne alkavat näyttää tavallisilta ja kaikki tavallinen taas oudolta tai vajaalta. —”
Nyt ilmiön vaikutuksia on kunnolla herätty pohtimaan.
Jäin erityisesti miettimään tuota Trendi-lehden jutun siteerausta toiston merkityksestä. Noinhan se juuri on. Usein nähtyinä posliini-iho, megatissit ja hypermuna saavat kaikki tavalliset kropat vaikuttamaan vähäpätöisiltä, tylsiltä, jopa luonnottomilta(!).
Tässä anekdootti omasta elämästäni:
Kuten sanottu, minusta on mukava katsella (myös) lihasmiehiä. Heitä ei ole ihan helppo löytää, esimerkiksi kätevästi minulle tarkoitetun pornolehden muotoon pakattuina. Kerron joskus myöhemmin tarkemmin näistä harharetkistäni käyttökelpoisen eroottisen materiaalin löytämiseksi. Tällä kertaa riittäköön se tieto, että muun muassa vapaapainin kohdalla tärppäsi viimein. Kyllä vain, vapaapainin. Vieläpä amerikkalaisen vapaapainin.
Vapaapainihan on aivan älytöntä. Se ei ole urheilua nähnytkään ja sen juonet ovat sekä loukkaavia että typeriä. Mutta se on ainoa laji uimahyppyjen lisäksi, jossa miehillä on vähemmän päällään kuin naisilla. Kuolasin siis Batistaa aikani.
No, ajan myötä kaipasin kovempaa kamaa. En ole itse mikään bodari, mutta olen kiinnostunut fitnessistä ja luen mielelläni naisille suunnattuja kuntoilulehtiä. Luontaisesti päätin sitten vilkaista myös miesten bodauslehtiä.
Huh! Liika on liikaa. Nämä ukot olivat jo rumia. He ovat laatikkomiehiä, yhtä leveitä kuin pitkiä. Mikäs siinä jos joku tykkää (ja varsinkin, jos he itse tykkäävät), mutta minä kipitin kiireesti pois aikaisempiin viehtymyksiini.
Jutun vitsi on tässä: kun olin palannut pois kivilihan maailmasta, vapaapainijat näyttivät minusta heiveröisiltä.
Tämä on aivan älytöntä! Jos olette koskaan katselleet vapaapainia (jos ette, en voi kieltää etteikö teillä olisi hyvä maku), tiedätte, millaisia kaappeja sen näyttelijät ovat. Tuommoisia ukkoja ei todellakaan tule lähi-Alepassa vastaan. Mutta niin he vain vähän aikaa näyttivät minusta laihoilta ja huonosti ravituilta.
Tarinan opetus? Toisto vaikuttaa. Tottumus on toinen luonto. Tarjolla olevat täysin luonnonvastaisetkin kuvat alkavat vaikuttaa standardeilta, kunhan niitä vain katselee tarpeeksi kauan.
Samasta aiheesta:
- Muskelotti: Lisää täydellisistä vartaloista
- Photoshop Disasters: Oho, mihinkäs se napa unohtui?
- Carnal Nation: Naked Before the Camera Again: Male Nude Modeling
30. elokuuta 2009
Piiskat, ketjut ja vyöt
Kysykääpä minulta: "Myytinmurtaja, voiko nainen olla feministi, jos tykkää seksissä saada mieheltä piiskaa pepulleen?"
Minä vastaan: "Tottakai voi, senkin höpönassu. Älä häiritse minua joutavuuksilla, kun lasken käsirautakokoelmaani."
Masokistiset seksifantasiat eivät ole missään ristiriidassa feminismin kanssa. Miksi olisivat?
Aika omituista olisi, jos naisille seksissä sälytetty kaksinaismoraali (tiivistettynä: jos olet nainen, olet huora ja sinut saa hakata, jos olet mies pääset aina kuin koira vanhasta veräjästä) ei mitenkään vaikuttaisi seksikuvitelmiisi.
Maailma ei ole oikeudenmukainen paikka, emmekä me kasva tyhjiössä. Me naiset olemme sorrettu yhteiskuntaluokka. Vallassa oleva luokka, miehet, kontrolloivat meitä väkivallalla. Sen väkivallan uhka on ilmassa aina, niin kuin raskas ilmanpaine ukkosmyrskyn alla. Jos olet älykäs ja herkkä, et voi olla tuntematta sitä. Olet tuntenut sen lapsuudestasi saakka. Jotta voisit nauttia seksistä - vittu, elämästä! - niin kuin oikeutesi on, sinun on reagoitava tuohon epäoikeudenmukaisuuteen jollain tavalla.
Alistuvuus seksissä on yksi empaattisen, luovan ja rohkean ihmisen monista tavoista käsitellä tätä seksin turhaa ristiriitaa. Jos olet masokismiin päin kallellasi, voit erotisoida sen, että koko maailman syntitaakka on kasattu sinun sukupuolesi niskoille. Lisäksi voit kuvitelmissasi täysin hallita kiusaajiasi. Voit kuvitella heidät millaisiksi vain. Voit komentaa heitä ruoskimaan sinua oman tahtosi mukaan. Tärkeää on myös se, että kun käytät heitä - niin kuin ruma läski keski-ikäinen setä thaimaalaista teiniä - sinun ei tarvitse myöntää, että käytät. Naisen on oltava hyvä, ja virallisestihan vain pahat hirviöpsykopaatit käyttävät muita ihmisiä (vaikka vain kuviteltujakin) omien mielihalujensa tyydyttämiseen. Sankari alistuu, sankaria kidutetaan. Hyvä ihminen häpäistään.
(Merkittävin ero naisten ja miesten välillä tässä yhteiskunnassa on tosin se, että kun nainen uhrautuu, kärsii ja joutuu kidutetuksi, häntä ei kukaan kutsu Jeesukseksi. Jeesus oli subeista suurin. Jos hänellä olisi ollut seksifantasioita, ne olisivat koostuneet siitä, että ylipappi Kaifas ja parit raamikkaat legioonalaiset piiskavat hänen piukkaa pyllyään roskaväen naureskellessa.)
En tiedä, olisiko masokismi täydellisessä maailmassakin joillekin ihmisille tyypillistä. En tunne bdsm:n teoriaa (jos sitä on), eikä se suuremmin kiinnosta minua. Mutta luulen, että alistuvaisuus voi hyvinkin olla yksi ihmisen luontaisista seksireaktioista.
Jokainen meistä kaipaa joskus paluuta äidin helmoihin. ("Äiti" voi tässä tietenkin olla lihaksekas, kaksimetrinen nahkanatsi/amatsoni.) Joskus tekee hyvää olla jonkun itseään vahvemman käsissä komennettavana, käskettävänä, hoivattavana. Jos sinut kuvitelmissasi esimerkiksi piestään nöyryyttävästi koko hovin katsellessa, sinä olet huomion päätähti. Kaikki pahikset näkevät hirveästi vaivaa vuoksesi, vain sinun nujertamiseksesi. Se tekee egolle eetvarttia. Yleensähän kiltti, hyvin kasvatettu aikuinen osaa antaa muillekin tilaa loistaa. Kuvitelmissa ei tarvitse, tärkeä olet vain sinä.
(Siksi monet naiset käyvät mielellään kampaajien luona pesettämässä hiuksensa. Kun kampaaja kontrolloi tilannetta täysin, asiakas voi vain keskittyä nauttimaan. Asiakas voi tietenkin milloin tahansa katkaista tilanteen.)
Jos naisten vuosituhantisen sorron pahan jännitteen pystyy ottamaan sellaisenaan hyötykäyttöön, on voittanut. Se on luovuutta. Sitähän kaikki taide on, tunteen – myös voiman ja pelon - kanavoimista. Maailma yleensä ja miesten ja naisten suhde erityisesti on niin rikki ja paskaiseksi pilattu, että jos nainen vaan saa jostain kuvitelmastaan hyvän seksityydytyksen, niin se kaikki on feminististä voittoa. Jos et oikeasti vahingoita ketään tai kiusaa lapsia, niin kaikki on kotiinpäin.
Paskassa voi kasvattaa ruusuja.
Lähetä liippaavia:
Minä vastaan: "Tottakai voi, senkin höpönassu. Älä häiritse minua joutavuuksilla, kun lasken käsirautakokoelmaani."
Masokistiset seksifantasiat eivät ole missään ristiriidassa feminismin kanssa. Miksi olisivat?
Aika omituista olisi, jos naisille seksissä sälytetty kaksinaismoraali (tiivistettynä: jos olet nainen, olet huora ja sinut saa hakata, jos olet mies pääset aina kuin koira vanhasta veräjästä) ei mitenkään vaikuttaisi seksikuvitelmiisi.
Maailma ei ole oikeudenmukainen paikka, emmekä me kasva tyhjiössä. Me naiset olemme sorrettu yhteiskuntaluokka. Vallassa oleva luokka, miehet, kontrolloivat meitä väkivallalla. Sen väkivallan uhka on ilmassa aina, niin kuin raskas ilmanpaine ukkosmyrskyn alla. Jos olet älykäs ja herkkä, et voi olla tuntematta sitä. Olet tuntenut sen lapsuudestasi saakka. Jotta voisit nauttia seksistä - vittu, elämästä! - niin kuin oikeutesi on, sinun on reagoitava tuohon epäoikeudenmukaisuuteen jollain tavalla.
Alistuvuus seksissä on yksi empaattisen, luovan ja rohkean ihmisen monista tavoista käsitellä tätä seksin turhaa ristiriitaa. Jos olet masokismiin päin kallellasi, voit erotisoida sen, että koko maailman syntitaakka on kasattu sinun sukupuolesi niskoille. Lisäksi voit kuvitelmissasi täysin hallita kiusaajiasi. Voit kuvitella heidät millaisiksi vain. Voit komentaa heitä ruoskimaan sinua oman tahtosi mukaan. Tärkeää on myös se, että kun käytät heitä - niin kuin ruma läski keski-ikäinen setä thaimaalaista teiniä - sinun ei tarvitse myöntää, että käytät. Naisen on oltava hyvä, ja virallisestihan vain pahat hirviöpsykopaatit käyttävät muita ihmisiä (vaikka vain kuviteltujakin) omien mielihalujensa tyydyttämiseen. Sankari alistuu, sankaria kidutetaan. Hyvä ihminen häpäistään.
(Merkittävin ero naisten ja miesten välillä tässä yhteiskunnassa on tosin se, että kun nainen uhrautuu, kärsii ja joutuu kidutetuksi, häntä ei kukaan kutsu Jeesukseksi. Jeesus oli subeista suurin. Jos hänellä olisi ollut seksifantasioita, ne olisivat koostuneet siitä, että ylipappi Kaifas ja parit raamikkaat legioonalaiset piiskavat hänen piukkaa pyllyään roskaväen naureskellessa.)
En tiedä, olisiko masokismi täydellisessä maailmassakin joillekin ihmisille tyypillistä. En tunne bdsm:n teoriaa (jos sitä on), eikä se suuremmin kiinnosta minua. Mutta luulen, että alistuvaisuus voi hyvinkin olla yksi ihmisen luontaisista seksireaktioista.
Jokainen meistä kaipaa joskus paluuta äidin helmoihin. ("Äiti" voi tässä tietenkin olla lihaksekas, kaksimetrinen nahkanatsi/amatsoni.) Joskus tekee hyvää olla jonkun itseään vahvemman käsissä komennettavana, käskettävänä, hoivattavana. Jos sinut kuvitelmissasi esimerkiksi piestään nöyryyttävästi koko hovin katsellessa, sinä olet huomion päätähti. Kaikki pahikset näkevät hirveästi vaivaa vuoksesi, vain sinun nujertamiseksesi. Se tekee egolle eetvarttia. Yleensähän kiltti, hyvin kasvatettu aikuinen osaa antaa muillekin tilaa loistaa. Kuvitelmissa ei tarvitse, tärkeä olet vain sinä.
(Siksi monet naiset käyvät mielellään kampaajien luona pesettämässä hiuksensa. Kun kampaaja kontrolloi tilannetta täysin, asiakas voi vain keskittyä nauttimaan. Asiakas voi tietenkin milloin tahansa katkaista tilanteen.)
Jos naisten vuosituhantisen sorron pahan jännitteen pystyy ottamaan sellaisenaan hyötykäyttöön, on voittanut. Se on luovuutta. Sitähän kaikki taide on, tunteen – myös voiman ja pelon - kanavoimista. Maailma yleensä ja miesten ja naisten suhde erityisesti on niin rikki ja paskaiseksi pilattu, että jos nainen vaan saa jostain kuvitelmastaan hyvän seksityydytyksen, niin se kaikki on feminististä voittoa. Jos et oikeasti vahingoita ketään tai kiusaa lapsia, niin kaikki on kotiinpäin.
Paskassa voi kasvattaa ruusuja.
Lähetä liippaavia:
- Bitchy Jones: My Hero
- Anna Kontula: Rakkaustarina (skrollaa alimpaan arkistoituun merkintään)
- Feministing: Ask Professor Foxy: Submissive Feminists?
26. elokuuta 2009
Pintaa pitkin
Seuraa kaksi järisyttävää henkilökohtaista paljastusta. Yksi, pidän pornosta ja vielä tarkemmin eroottisista kuvista. Kaksi - tiedättekö, en ihan oikeasti ole biseksuaali. Alastomien naisten näkeminen esimerkiksi elokuvissa ei ole minusta erityisen seksikästä. Katselisin paljon mieluummin komeita miehiä kelteisillään. Eikä vain mitä tahansa alastomia miehiä. Haluan nimenomaan näteiksi bodattuja, pornoistettuja miehiä.
Mutta he ovat harvinaisempia kuin yksisarvinen.
Kyllä!
Porno aiheuttaa parisuhdeongelmia, koska sitä ei tehdä naisille. Mies ei ole naisen seksiesine.
Heteromiesten pornossa tai muussa erotiikassa tyypillinen kuvio on Hugh Hefner –fantasia. Se menee niin, että hillittömän ruma tai vanha äijä nai kauniin nuoren tytön kanssa. Ymmärrän kyllä tuon kuvitelman alkujuuren. Sen on tarkoitus lohduttaa katsojaansa. Sellaista kohtausta katsoessaan tavallinen, ei erityisen hottis heteromies voi ajatella:
"No jos tuo vanha rumilus saa noin kaunista naista, sitten minullakin on mahiksia."
Korostan, ettei tuossa ruma mies/nätti nainen –fantasiassa sinänsä ole mitään vikaa. Mutta minulle, heteronaiselle, se on antiseksi itse. En kerta kaikkiaan tahdo nähdä jotain vanhaa setää naimassa kauniin nuoren naisblondin kanssa. En kiihotu siitä. Minusta on mukava katsoa komeita miehiä, heidän liikkeitään, ilmeitään ja vartaloitaan. Mutta miehet on kuin verhottu burkaan: heitä saa kuvata alasti vain taiteellisissa yhteydessä tai vitsiksi, ei koskaan naisen silmäkarkiksi.
Sillä on väliä, kuka on alasti ja kenelle. Jos olet heteromies, ajattele asia näin: Mitä, jos kaikki tarjolla oleva porno olisi sellaista, jossa joku vanha täti nussisi komeita nuoria miehiä? Kamera nuolisi miesten ihoa, keskittyisi heidän ilmeisiinsä ja urahduksiinsa. Jos mukana joskus olisikin nuorempia naisia, kamera olisi kuitenkin kohdistettu vain paneviin uroihin? Naisista näkyisi ehkä joku tissinkärki joskus.
Jos olisitkin enemmän hienostuneemman materiaalin perään, voisit mennä museoon tai kirjastoon. Mutta siitäkään ei olisi sinulle suurta iloa, sillä "erotiikan klassikot" koostuisivat vain miesten kropista. Ainoa ero pornoon olisi se, että "eroottisessa materiaalissa" miehet olisi piirretty taiteellisin liituviivoin.
Tekisikö gutaa?
Samasta aiheesta:
Mutta he ovat harvinaisempia kuin yksisarvinen.
Aaltopahvia kirjoitti taannoin:
Kun siis katson homo-ohjaajan elokuvaa, saan vain aavistuksen siitä, millainen maailma on miehille koko ajan. Nyt ymmärrän, miksi monet naiset suhtautuvat pornoon lähinnä vastentahtoisesti ja miksi monet miehet eivät ymmärrä heitä. Jos maailma olisi molemmille samanlainen, voitaisiin asiasta puhua vähemmän tunteellisesti. Mutta on vaikea tuntea oloaan täysin kotoisaksi, jos nelikymmenkiloisten silikonilla buustattujen 18-vuotiaiden katseleminen on aviomiehen pääasiallinen iltojen ratto. Kuka taas ei paheksu sitä kolmikymppistä konttorineitiä, joka etsii netistä barely legal beach boyseja? Tikkuinen on tie kauniin miehen luokse, sen vaan sanon.
(...)
Minä luulisin, että opitun häveliäisyyden ja nautinnon ilon kieltämisen lisäksi syy sille, miksi moni nainen ei hyväksy pornoa, ei johdu itse seksiaktin esittämisestä muodossa tai toisessa. Luulen, että syy on siinä, ettei pornoa ole suunnattu naisille. Olen joskus törmännyt naisille suunnattuun pornoon, ja suoraan sanottuna, pitkästyin kuoliaaksi. Sukkahousujen läpi kuvattu kevyt koskettelu luonnon keskellä ei vain kerta kaikkiaan ole sitä, mitä pornon pitäisi tarjota.
Kyllä!
Porno aiheuttaa parisuhdeongelmia, koska sitä ei tehdä naisille. Mies ei ole naisen seksiesine.
Heteromiesten pornossa tai muussa erotiikassa tyypillinen kuvio on Hugh Hefner –fantasia. Se menee niin, että hillittömän ruma tai vanha äijä nai kauniin nuoren tytön kanssa. Ymmärrän kyllä tuon kuvitelman alkujuuren. Sen on tarkoitus lohduttaa katsojaansa. Sellaista kohtausta katsoessaan tavallinen, ei erityisen hottis heteromies voi ajatella:
"No jos tuo vanha rumilus saa noin kaunista naista, sitten minullakin on mahiksia."
Korostan, ettei tuossa ruma mies/nätti nainen –fantasiassa sinänsä ole mitään vikaa. Mutta minulle, heteronaiselle, se on antiseksi itse. En kerta kaikkiaan tahdo nähdä jotain vanhaa setää naimassa kauniin nuoren naisblondin kanssa. En kiihotu siitä. Minusta on mukava katsoa komeita miehiä, heidän liikkeitään, ilmeitään ja vartaloitaan. Mutta miehet on kuin verhottu burkaan: heitä saa kuvata alasti vain taiteellisissa yhteydessä tai vitsiksi, ei koskaan naisen silmäkarkiksi.
Sillä on väliä, kuka on alasti ja kenelle. Jos olet heteromies, ajattele asia näin: Mitä, jos kaikki tarjolla oleva porno olisi sellaista, jossa joku vanha täti nussisi komeita nuoria miehiä? Kamera nuolisi miesten ihoa, keskittyisi heidän ilmeisiinsä ja urahduksiinsa. Jos mukana joskus olisikin nuorempia naisia, kamera olisi kuitenkin kohdistettu vain paneviin uroihin? Naisista näkyisi ehkä joku tissinkärki joskus.
Jos olisitkin enemmän hienostuneemman materiaalin perään, voisit mennä museoon tai kirjastoon. Mutta siitäkään ei olisi sinulle suurta iloa, sillä "erotiikan klassikot" koostuisivat vain miesten kropista. Ainoa ero pornoon olisi se, että "eroottisessa materiaalissa" miehet olisi piirretty taiteellisin liituviivoin.
Tekisikö gutaa?
Samasta aiheesta:
- MM: Himon kohde
- MM: Heteropornoa, toivon mukaan
- The Female Gaze: Filament-lehden Livejournal-blogi (Huom. NotWorkSafe: Ei silmille hyppäävää kuvamateriaalia, mutta ei aiheensa puolesta ehkä sovellu työpaikoilla surffaamiseen. Tosin eipä taida tämä postaus muutenkaan.)
22. elokuuta 2009
Myyttiksen vinkit, osa 2: Gluteus Maximus
On ajanhukkaa huolehtia siitä, että takapuolesi muka olisi liian leveä. Makuja on tietysti monenlaisia ja monenmalliset vartalot ovat kauniita. Mutta noin keskimäärin - ei kuunaan ole tämän maailman valoa nähnyt se hetskumies, jonka sydäntä ja muita ruumiinosia ei leveä perse sykähdytä.
(Sama pätee isoihin tisseihinkin.)
Iso perse naisella on niin kuin leveät hartiat miehellä. Ja isot tissit ovat kuin miehen pituus. Ei mikään noista (paitsi pituus) ehkä ole kovin eleganttia, mutta eihän seksin kuulukaan olla.
Sir Mix-a-Lot sanoo sen niin somasti.
(Sama pätee isoihin tisseihinkin.)
Iso perse naisella on niin kuin leveät hartiat miehellä. Ja isot tissit ovat kuin miehen pituus. Ei mikään noista (paitsi pituus) ehkä ole kovin eleganttia, mutta eihän seksin kuulukaan olla.
Sir Mix-a-Lot sanoo sen niin somasti.
3. maaliskuuta 2009
Pornon valtatie
Kiintoisa tietojenkäsittelytieteen fakta: Tiesittekö, että on olemassa vain yksi tunnettu Google-sanahaku, jolla ei löydy yhtään pornoa koko laajasta rannattomasta Internetistä?
Se on tietenkin
Se on tietenkin
porn for heterosexual women
9. helmikuuta 2009
Sarah Haskins on kuningatar!
Kai tunnette jo Sarah Haskinsin hillittömät, naisille suunnatulle mainonnalle ivailevat "dokumentti"pläjäykset?
Jos ette, tehkää itsellenne palvelus ja tutustukaa niihin oitis! Nainen on nero. Tällä kertaa ruoditaan hihityttävän pornoisia suklaamainoksia. Tiedättehän: ne, joissa nainen nuolee "patukkaa" autuas ilme kasvoillaan...
Naisten huumorihan on nyt oikein ajankohtaistakin.
Jos ette, tehkää itsellenne palvelus ja tutustukaa niihin oitis! Nainen on nero. Tällä kertaa ruoditaan hihityttävän pornoisia suklaamainoksia. Tiedättehän: ne, joissa nainen nuolee "patukkaa" autuas ilme kasvoillaan...
Naisten huumorihan on nyt oikein ajankohtaistakin.
17. tammikuuta 2009
Evoluutiobiologiaa
- Jos naiset kerran haluavat ensisijaisesti rakastavan ihmissuhteen, miten juuri naiset ovat se sukupuoli, joka perinteisesti on nainut rahasta? Siis sanan molemmissä merkityksissä nainut.
- Jos miehet kerran haluavat ensisijaisesti seksiä ja vain seksiä, ja ovat valmiita tekemään sen eteen mitä vain, niin miten he sitten voisivat olla hyviä johtajia?
- Jos naiset ovat kielellisesti lahjakkaampia kuin miehet, miksi maailmankirjallisuuden kaanonin kuuluisimmat kirjailijat ovat kaikki miehiä?
- Jos miehet ovat parempia järjestelmäasiantuntijoita kuin naiset, miksi sitten perheissä logistiikan mobilisaattori ja organisaattori on ainakin Suomessa yleensä äiti?
- Kun lapsentekeminen kerran on naiselle huomattavasti suurempi investointi kuin miehelle (yhdeksän kuukautta, raskausajan vaikeudet, synnytyksen vaarat), niin silloinhan nimenomaan naisen kannattaa vakisuhteessa ollessaan käydä hakemassa kerran, pari vierasta siementä naapuriluolan urokselta. Geneettisesti naaraan ei kannata panna kaikkia munia (sori) samaan koriin.
Discuss.
- Jos miehet kerran haluavat ensisijaisesti seksiä ja vain seksiä, ja ovat valmiita tekemään sen eteen mitä vain, niin miten he sitten voisivat olla hyviä johtajia?
- Jos naiset ovat kielellisesti lahjakkaampia kuin miehet, miksi maailmankirjallisuuden kaanonin kuuluisimmat kirjailijat ovat kaikki miehiä?
- Jos miehet ovat parempia järjestelmäasiantuntijoita kuin naiset, miksi sitten perheissä logistiikan mobilisaattori ja organisaattori on ainakin Suomessa yleensä äiti?
- Kun lapsentekeminen kerran on naiselle huomattavasti suurempi investointi kuin miehelle (yhdeksän kuukautta, raskausajan vaikeudet, synnytyksen vaarat), niin silloinhan nimenomaan naisen kannattaa vakisuhteessa ollessaan käydä hakemassa kerran, pari vierasta siementä naapuriluolan urokselta. Geneettisesti naaraan ei kannata panna kaikkia munia (sori) samaan koriin.
Discuss.
14. marraskuuta 2008
Holy Heartbreak, Batman!
Timmeistä bodyistä voisin puhua vaikka kuinka.
Living Between Wednesdays on supersankarisarjakuvia käsittelevä blogi. Sen kirjoittajalla, Rachelle Goguenilla, on toistuva aihe, Rating the Super Hunks. Siinä hän rankkaa supersankarimiehia heidän seksikkyytensä perusteella. Viimeksi käsittelyssä oli Kapteeni Amerikan kilvenperijä Winter Soldier (joka menestyi hyvin).
Arvostellut miehet ovat kaikki kuvitteellisia ja aikamoinen marginaali-ilmiö muutenkin. Mutta minusta nämä arvostelut ovat lystikkäitä, seksikkäitä ja esimerkillistä vallankäyttöä. Goguen ottaa haltuunsa perinteisen poikien genren ja seksualisoi sen sankarit. (Kuten me kaikki sarjiksia lukeneet tytöt olemme tehneet.) Hän kuitenkin arvostelee ukkeleita genren mukaisesti, näiden luonteet ja ammatit huomioonottaen. Hän ei ränkkää vain persposkia tai isoa habaa. Goguenin asenne on kunnioittava ja rakastava. Juuri näin pitää naisen halusta puhua!
(Hyvä on, ehkä supersankareita ei ole pakko mainita. Mutta jos olette niitä ihmisiä, joiden mielestä tämä kaikki on aivan liian nördeä ollakseen totta, en voi sanoa muuta kuin että - olette oikeassa. )
Living Between Wednesdays on supersankarisarjakuvia käsittelevä blogi. Sen kirjoittajalla, Rachelle Goguenilla, on toistuva aihe, Rating the Super Hunks. Siinä hän rankkaa supersankarimiehia heidän seksikkyytensä perusteella. Viimeksi käsittelyssä oli Kapteeni Amerikan kilvenperijä Winter Soldier (joka menestyi hyvin).
Arvostellut miehet ovat kaikki kuvitteellisia ja aikamoinen marginaali-ilmiö muutenkin. Mutta minusta nämä arvostelut ovat lystikkäitä, seksikkäitä ja esimerkillistä vallankäyttöä. Goguen ottaa haltuunsa perinteisen poikien genren ja seksualisoi sen sankarit. (Kuten me kaikki sarjiksia lukeneet tytöt olemme tehneet.) Hän kuitenkin arvostelee ukkeleita genren mukaisesti, näiden luonteet ja ammatit huomioonottaen. Hän ei ränkkää vain persposkia tai isoa habaa. Goguenin asenne on kunnioittava ja rakastava. Juuri näin pitää naisen halusta puhua!
(Hyvä on, ehkä supersankareita ei ole pakko mainita. Mutta jos olette niitä ihmisiä, joiden mielestä tämä kaikki on aivan liian nördeä ollakseen totta, en voi sanoa muuta kuin että - olette oikeassa. )
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
