Tässä taas yksi vinkki ulkonäköahdistuksen torjumiseen! Jos joskus tulee rumaolo, niin hae kirjastosta jokin pukuhistorian tai taidehistorian kirja. (Tavallinen hissankirjakin kelpaa, kunhan siinä on paljon kuvia.)
Nyt, ala lukea kirjaa: näetkö, millaisia hirvityksiä, miten kummallisia otuksia on aikaisemmin pidetty kauneuden ruumiillistumina? Pönkkähameisia pallinaamoja, olminvalkeita turilaita, kierosilmaisia kaljupäitä? Miten outoja ja toisistaan eroavia kroppia on pidetty parhaina vartalomalleina? Miten höpsöt vaatteet - valevatsat, kalukukkarot, korsetit ja kaulukset - ovat aikoinaan olleet muodin viimeinen sana? Miten kummallisia asioita on pidetty tyylikkäinä ja haluttavina?
Eikä tarvitse välttämättä edes mennä historian hämäriin asti. Vanhat valokuvat ja muotilehdet lohduttavat nekin kummasti. Kun ajattelee, että 80-luvulla neonvärejä ja pörröpäätä aivan vilpittömästi pidettiin tyylikkäinä, ja 90-luvulla liimatukkaa ja mattameikkiä, niin nykyajan muumikirahvi-tyylikin asettuu oikeisiin mittasuhteisiin: tämä on nyt muotia, mutta ei kauaa. Jo kymmenen-kahdenkymmenen vuoden päästä sen ajan teinit tulevat hirnumaan nykyreleille, meikeille ja vartalomuodeille.
Löllyvät läskit, S-selkäranka, nollakoko; heroin chic, rokokoo-babyface, torpedotissit. Kaikki tulee ja menee. Ei ole olemassa yhtä pysyvää muotikauneutta. Jos et mahdu tämän ajan mittoihin, so vitun what? Voit ajatella vaan, että olet aikaasi edellä.
Samasta aiheesta:
Näytetään tekstit, joissa on tunniste leopardikalsarit. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste leopardikalsarit. Näytä kaikki tekstit
19. helmikuuta 2011
31. heinäkuuta 2009
Munakello
Naisten biologinen kellohan on tuttu juttu. Mutta tiesittekö, että isänkin iällä saattaa olla vaikutusta lapsen hyvinvointiin? Spermankin laatu nimittäin huononee vuosien myötä, kertoo New York Timesin Lisa Belkinin artikkeli Your Old Man:
Nyt tosiaan jäitä hattuun: Noissa uutisoiduissa tutkimuksissa on siis oikeasti kyse aika vähäisestä korrelaatiosta. Noin suunnilleen kyse on siitä, että ziljoonavuotiaiden isien lapsilla on eräässä tutkimuksessa keskimäärin ollut paria pistettä alhaisempi älykkyysosamäärä kuin miljoonavuotiaitten isien lapsilla. Ja mitä vanhempi isä on lapsensa siittäessään, sen suurempi riski jälkeläisellä on sairastua skitsofreniaan. Yhteys on siis todennäköinen, mutta ei suuri.
Belkiniä kiehtovatkin ennen kaikkea se maailmankuvan ja käytösmallien muutos, johon nuo ja (mahdolliset) vastaavat tutkimustulokset saattavat johtaa:
Tässä on ilman muuta kaikki ainekset iltapäivälehtien harkitsemattomasti johtopäätöksiin hyppäävään hömppätieteeseen.
Mutta olivat nuo tutkimustulokset yhtään merkityksellisiä tai eivät, pelkkä miehisen superisyyden epäileminen kertoo paradigmanmuutoksesta. Tämä vain osoituksena siitä, että uuden ihmistutkimuksen ei todellakaan tarvitse olla pelkkä vanhan vallan pönkityspaalu.
Se, mitä tutkitaan, on jo valinta.
(Via Fairer Science)
Read between the lines of a recent study out of Australia and you can see hints of a coming shift in the gender conversation. Researchers at the University of Queensland found that children born to older fathers have, on average, lower scores on tests of intelligence than those born to younger dads. Data they analyzed from more than 33,000 American children showed that the older the man when a child is conceived, the lower a child’s score is likely to be on tests of concentration, memory, reasoning and reading skills, at least through age 7.
It was a small difference — just a few I.Q. points separated a child born to a 20-year-old and a child born to a 50-year-old. But it adds weight to a new consensus-in-the-making: there is no fountain of youth for sperm, no “get out of aging free” card. The little swimmers, scientists are finding, one study at a time, get older and less dependable along with every other cell in the male body.
Nyt tosiaan jäitä hattuun: Noissa uutisoiduissa tutkimuksissa on siis oikeasti kyse aika vähäisestä korrelaatiosta. Noin suunnilleen kyse on siitä, että ziljoonavuotiaiden isien lapsilla on eräässä tutkimuksessa keskimäärin ollut paria pistettä alhaisempi älykkyysosamäärä kuin miljoonavuotiaitten isien lapsilla. Ja mitä vanhempi isä on lapsensa siittäessään, sen suurempi riski jälkeläisellä on sairastua skitsofreniaan. Yhteys on siis todennäköinen, mutta ei suuri.
Belkiniä kiehtovatkin ennen kaikkea se maailmankuvan ja käytösmallien muutos, johon nuo ja (mahdolliset) vastaavat tutkimustulokset saattavat johtaa:
What if 30-year-old women started looking at 50-year-old men as damaged goods, what with their washed-up sperm, meaning those 50-year-olds might actually have to date (gasp!) women their own age? What if men, as the years passed, began to look with new eyes at Ms. Almost Right? Would men of all ages come to understand — firsthand, not just from the sidelines — the fear that the very passage of time will put your not-yet-conceived baby at risk?
Tässä on ilman muuta kaikki ainekset iltapäivälehtien harkitsemattomasti johtopäätöksiin hyppäävään hömppätieteeseen.
Mutta olivat nuo tutkimustulokset yhtään merkityksellisiä tai eivät, pelkkä miehisen superisyyden epäileminen kertoo paradigmanmuutoksesta. Tämä vain osoituksena siitä, että uuden ihmistutkimuksen ei todellakaan tarvitse olla pelkkä vanhan vallan pönkityspaalu.
Se, mitä tutkitaan, on jo valinta.
(Via Fairer Science)
30. maaliskuuta 2009
Sossubilsan seireeninkutsu
Sosiobiologia ja evoluutiopsykologia ovat nykyajan muotitieteet. Niissä ihmistä ja ihmiskuntaa tutkitaan eläintieteen näkökulmasta: kuinka vaistomme ja ruumiimme sanelevat käytöksemme. Tämä on oikein osuva tapa toimia, sillä ihmisethän ovat myös eläimiä. Me olemme lauma alastomia apinoita, ihmeellisiä, vielä aikuisenakin leikkiviä (ja bloggaavia) nisäkkäitä.
Sosiobiologia kumppaneineen on kuitenkin maailman tarkoitushakuisin tiede. Ainakin sellaisena, kuin se populäärilähteissä esitetään. Aito tiede lipsahtaa helposti sellaisen nojatuolitutkimuksen puolelle, jossa miestutkijat yrittävät oikeuttaa vallitsevan yhteiskunnallisen tilanteen hataralla biologismilla:
Miehet ovat vallassa ja naiset eivät, koska miehillä on valta-asemaan sopivammat aivot. Miehet haluavat seksiä, naiset tunnesiteitä. Miehet luovat taidetta, sotivat ja johtavat suuryrityksiä saadakseen nuorta pillua sadalta eri naiselta. Naiset haluavat vain söpön kodin. Miehet eivät ikinä kuunaan koskaan kysy neuvoja autolla ajaessaan. Naiset eivät ikinä kuunaan koskaan osaa matematiikkaa. Jnejnejne.
Olen kirjoittanut näistä aikaisemmin:
Evoluutiobiologiaa
Aivoero
Aristot ja prolet
En kiellä sitä, etteivätkö naiset ja miehet olisi erilaisia. Evotutkijat eivät aina vain ota huomioon sitä, että vallitseva maailmantilanne ei ole neutraali. Sukupuolten välillä olevista eroista ei voida tämänhetkisessä yhteiskunnassamme luotettavasti sanoa, mikä kaikki on luontaista ja mikä on voimakkaan, vuosisataisen ehdollistamisen tulosta. Tutkijat itsekään eivät ole neutraaleja. Siksi sossubilsa venyy ja paukkuu. Jos tutkijamiehet eivät näe omaa asemaansa, omaa etuoikeuttaan, tai tutkijanaiset yhteiskunnallisen asemansa heille asettamia rajoituksia, tutkimus vääristyy pahasti.
En tahdo kokonaan tuomita evoluutiopsykologiaa tai sosiobiologiaa. Noiden alojen tutkimus voi olla hyvinkin pätevää ja vilpitöntä, vain ilmiöiden kuvaamiseen pyrkivää. Minusta on myös hyvä, että ihmiskuntaa pyritään selittämään tieteen eikä esimerkiksi uskonnon kautta.
Ongelmat astuvat kuvaan vasta, kun annetuista faktoista aletaan muodostaa liian pikaisia johtopäätöksiä. Tai kun tutkimuksen pohjamotiivit eivät ole selvillä.
Kun tieteen perusteet eivät kestä päivänvaloa, puhutaan horoskoopeista:
"Mä petän mun vaimoo, koska oon oinas."
"Mä petän mun vaimoo, koska oon pohjimmiltani kivikauden uros."
Linkkejä:
Sosiobiologia kumppaneineen on kuitenkin maailman tarkoitushakuisin tiede. Ainakin sellaisena, kuin se populäärilähteissä esitetään. Aito tiede lipsahtaa helposti sellaisen nojatuolitutkimuksen puolelle, jossa miestutkijat yrittävät oikeuttaa vallitsevan yhteiskunnallisen tilanteen hataralla biologismilla:
Miehet ovat vallassa ja naiset eivät, koska miehillä on valta-asemaan sopivammat aivot. Miehet haluavat seksiä, naiset tunnesiteitä. Miehet luovat taidetta, sotivat ja johtavat suuryrityksiä saadakseen nuorta pillua sadalta eri naiselta. Naiset haluavat vain söpön kodin. Miehet eivät ikinä kuunaan koskaan kysy neuvoja autolla ajaessaan. Naiset eivät ikinä kuunaan koskaan osaa matematiikkaa. Jnejnejne.
Olen kirjoittanut näistä aikaisemmin:
Evoluutiobiologiaa
Aivoero
Aristot ja prolet
En kiellä sitä, etteivätkö naiset ja miehet olisi erilaisia. Evotutkijat eivät aina vain ota huomioon sitä, että vallitseva maailmantilanne ei ole neutraali. Sukupuolten välillä olevista eroista ei voida tämänhetkisessä yhteiskunnassamme luotettavasti sanoa, mikä kaikki on luontaista ja mikä on voimakkaan, vuosisataisen ehdollistamisen tulosta. Tutkijat itsekään eivät ole neutraaleja. Siksi sossubilsa venyy ja paukkuu. Jos tutkijamiehet eivät näe omaa asemaansa, omaa etuoikeuttaan, tai tutkijanaiset yhteiskunnallisen asemansa heille asettamia rajoituksia, tutkimus vääristyy pahasti.
En tahdo kokonaan tuomita evoluutiopsykologiaa tai sosiobiologiaa. Noiden alojen tutkimus voi olla hyvinkin pätevää ja vilpitöntä, vain ilmiöiden kuvaamiseen pyrkivää. Minusta on myös hyvä, että ihmiskuntaa pyritään selittämään tieteen eikä esimerkiksi uskonnon kautta.
Ongelmat astuvat kuvaan vasta, kun annetuista faktoista aletaan muodostaa liian pikaisia johtopäätöksiä. Tai kun tutkimuksen pohjamotiivit eivät ole selvillä.
Kun tieteen perusteet eivät kestä päivänvaloa, puhutaan horoskoopeista:
"Mä petän mun vaimoo, koska oon oinas."
"Mä petän mun vaimoo, koska oon pohjimmiltani kivikauden uros."
Linkkejä:
- Amanda Marcotte tarkastelee evoluutiopsykologiaa
- Amanda Marcotte analysoi naisten seksihaluttomuuden syitä
- Evopsykabingo! (Kiitokset Feministille linkistä.)
- Räyhäisänä bonuksena: Pahasuinen femakko Physioprof kiteyttää saman niin kauniisti. (Varoitus, sisältää todella rumaa kieltä, englanniksi kyllä. Kiroilu on tyypin trademark.)
1. marraskuuta 2008
Kaunis mies
Miehet ovat minusta kauniita. Himoitsen heitä ja heidän suloista, vahvaa ruumistaan. Kaikki miehet eivät ole kauniita, mutta voi niitä jotka ovat! He ovat ihmeellisiä.
Hartioitten ihana kaari, hiki joka on kastellut paidan hänen lapaluittensa välistä. Isot, sievät leukaperät, parransängen kimallus. Se keskittynyt, törrösuinen ilme kun hän miettii jotain. Kädet, kauniit ja vahvat kädet. Miehen hartiat ovat minusta erotiikan huippu. Jopa muuten rumilla miehillä voi olla hyvin kauniit hartiat. Voisin hipelöidä miesten hartioita päiväkausia (ellei se olisi melko outoa). Urheilukentillä kesällä kundit ovat joskus yläosattomissa, hikinorot vatsalihaksilleen valuen. Haluaisin laskea ne shortsit, työntää niihin käteni.
Ajattelen siis miehiä seksiobjekteina. En tarkoita tällä sitä, että alistaisin heitä tyyliin "Siinä säkin huora meet kyrpä heiluen!" (Vaikka olen joskus onnettomimmillani tehnyt sitäkin.) Tarkoitan seksiobjektia sanan oikeassa merkityksessä: sitä, joka kiihottaa, johon haluni on kiintynyt. Heteromiehellähän tämä olisi naishenkilö.
Kuvataide yleensä suututtaa minua sen takia, että siinä kaikki ylevät allegoriset härpäkkeet kuvataan perinteisesti vain naisen ruumiilla: "Isänmaa ojentaa Vapauden Kruunun Geometrialle!" Ja Isänmaa, Vapaus ja Geometria ovat kaikki alastomia tissittäriä. Tai jossain valokuvan vuosikirjassa on läjäpäin mustavalkoisia naisenruumiita Taiteen tunnuksena. Salonkipornoa sivistyneistölle, ei siinä mitään. Minun halulleni (allegoriselle tai muulle) ei vain ole purkautumistietä.
(Ettei tulisi väärinkäsityksiä: En ole seksistisika. Tietenkin haluan jotakuta miestä myös muista syistä kuin vain hänen ruumiinsa takia. Haluan häntä itseään, sitä persoonaa, joka hän on. Mutta kyllä myös miehen ruumista saa haluta.)
Mieskauneutta löytyy helpommin viihteestä. Esimerkiksi supersankarit kiinnostavat ja innostavat minua muutenkin, mutta miessankarien ihonmyötäiset "taisteluasut" eivät ainakaan haittaa. Se vain on kurjaa, ettei näitä teoksia ole rakennettu minua varten: miehet ovat kyllä viihteessä seksikkäitä, mutta he eivät olleet (eivätkä ole nytkään) tyrkyllä samalla tavoin kuin naiset. Heidät on rakennettu sankareiksi/roistoiksi, ei seksiobjekteiksi. Heitä saa palvoa vain kaukaa, mutkan kautta, ei koskaan himoita suoraan.
Mutta etsivä löytää. Lapsena rakastuin sarjakuva-Tarzaniin. Tietenkin rakastuin: komea mies seikkaili viidakossa, eikä pitänyt muita vaatteita kuin leopardikalsareita. Hän joutui jatkuvasti salametsästäjien tai uugabuuga-heimolaisten vangiksi, ja silloin hän vasta komea olikin. Mieleeni on porautunut seuraava kohtaus:
Tarzan ja Jane ovat joutuneet vangeiksi. Janelta on sidottu vain ranteet toisiinsa, mutta hänen miestäänhän eivät tuollaiset pilipalikahleet pidättelisi. Siksi Tarzanin kädet onkin vielä lisäksi sidottu puuparrun ympärille siten, että palkki on hänen selässään. Ei se tietenkään mitään auta. Kun pahojen tyyppien suunnitelmat "yllättäen" murtuvat, Tarzan nousee taistelemaan! Tarzan on niin vahva, että hän saa puupalkin rikki pelkällä lihastyöllä. Hän jännittää isoa selkäänsä ja suuria hauiksiaan – krak! – Tarzan on vapaa! (Sitten hän voittaa pahikset jne.) Tarzanin muhkeat, komeat lihakset tekevät työtä, hänen kauniit kasvonsa ovat keskittymisen ja ponnistuksen juonteilla.
Olin hyvin vaikuttunut.
Mihin tällä merkinnällä pyrin: eikö nyt voisi lopultakin laittaa sExhibition-erotiikkamessujen mainosjulisteisiin jonkun komean miehen sen ainaisen naisihmisen sijaan?
Hartioitten ihana kaari, hiki joka on kastellut paidan hänen lapaluittensa välistä. Isot, sievät leukaperät, parransängen kimallus. Se keskittynyt, törrösuinen ilme kun hän miettii jotain. Kädet, kauniit ja vahvat kädet. Miehen hartiat ovat minusta erotiikan huippu. Jopa muuten rumilla miehillä voi olla hyvin kauniit hartiat. Voisin hipelöidä miesten hartioita päiväkausia (ellei se olisi melko outoa). Urheilukentillä kesällä kundit ovat joskus yläosattomissa, hikinorot vatsalihaksilleen valuen. Haluaisin laskea ne shortsit, työntää niihin käteni.
Ajattelen siis miehiä seksiobjekteina. En tarkoita tällä sitä, että alistaisin heitä tyyliin "Siinä säkin huora meet kyrpä heiluen!" (Vaikka olen joskus onnettomimmillani tehnyt sitäkin.) Tarkoitan seksiobjektia sanan oikeassa merkityksessä: sitä, joka kiihottaa, johon haluni on kiintynyt. Heteromiehellähän tämä olisi naishenkilö.
Kuvataide yleensä suututtaa minua sen takia, että siinä kaikki ylevät allegoriset härpäkkeet kuvataan perinteisesti vain naisen ruumiilla: "Isänmaa ojentaa Vapauden Kruunun Geometrialle!" Ja Isänmaa, Vapaus ja Geometria ovat kaikki alastomia tissittäriä. Tai jossain valokuvan vuosikirjassa on läjäpäin mustavalkoisia naisenruumiita Taiteen tunnuksena. Salonkipornoa sivistyneistölle, ei siinä mitään. Minun halulleni (allegoriselle tai muulle) ei vain ole purkautumistietä.
(Ettei tulisi väärinkäsityksiä: En ole seksistisika. Tietenkin haluan jotakuta miestä myös muista syistä kuin vain hänen ruumiinsa takia. Haluan häntä itseään, sitä persoonaa, joka hän on. Mutta kyllä myös miehen ruumista saa haluta.)
Mieskauneutta löytyy helpommin viihteestä. Esimerkiksi supersankarit kiinnostavat ja innostavat minua muutenkin, mutta miessankarien ihonmyötäiset "taisteluasut" eivät ainakaan haittaa. Se vain on kurjaa, ettei näitä teoksia ole rakennettu minua varten: miehet ovat kyllä viihteessä seksikkäitä, mutta he eivät olleet (eivätkä ole nytkään) tyrkyllä samalla tavoin kuin naiset. Heidät on rakennettu sankareiksi/roistoiksi, ei seksiobjekteiksi. Heitä saa palvoa vain kaukaa, mutkan kautta, ei koskaan himoita suoraan.
Mutta etsivä löytää. Lapsena rakastuin sarjakuva-Tarzaniin. Tietenkin rakastuin: komea mies seikkaili viidakossa, eikä pitänyt muita vaatteita kuin leopardikalsareita. Hän joutui jatkuvasti salametsästäjien tai uugabuuga-heimolaisten vangiksi, ja silloin hän vasta komea olikin. Mieleeni on porautunut seuraava kohtaus:
Tarzan ja Jane ovat joutuneet vangeiksi. Janelta on sidottu vain ranteet toisiinsa, mutta hänen miestäänhän eivät tuollaiset pilipalikahleet pidättelisi. Siksi Tarzanin kädet onkin vielä lisäksi sidottu puuparrun ympärille siten, että palkki on hänen selässään. Ei se tietenkään mitään auta. Kun pahojen tyyppien suunnitelmat "yllättäen" murtuvat, Tarzan nousee taistelemaan! Tarzan on niin vahva, että hän saa puupalkin rikki pelkällä lihastyöllä. Hän jännittää isoa selkäänsä ja suuria hauiksiaan – krak! – Tarzan on vapaa! (Sitten hän voittaa pahikset jne.) Tarzanin muhkeat, komeat lihakset tekevät työtä, hänen kauniit kasvonsa ovat keskittymisen ja ponnistuksen juonteilla.
Olin hyvin vaikuttunut.
Mihin tällä merkinnällä pyrin: eikö nyt voisi lopultakin laittaa sExhibition-erotiikkamessujen mainosjulisteisiin jonkun komean miehen sen ainaisen naisihmisen sijaan?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
