Näytetään tekstit, joissa on tunniste talous. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste talous. Näytä kaikki tekstit

11. syyskuuta 2011

Pitkän päivän ilta

HS 8.9.2011: Veera Luoma-aho: Astu johtoon

(...) Nykyään on vaikeaa löytää naistenlehteä, jossa ei olisi juttua entisestä uranaisesta, joka on jättäytynyt pois "oravanpyörästä" ja elää nyt joko surffipummina kaakkoisaasialaisella hiekkarannalla tai kuorruttaa kuppikakkuja kivijalkakahvilassa.

Jutut ovat minulle ongelma. Periaatteessa suhtaudun niiden sanomaan myönteisesti.

On varmasti sekä maapallolle että sielulle hyväksi kapinoida kulutuskeskeistä elämää vastaan ja tyytyä vapaaehtoisesti vähempään.

Silti osa minusta vänkää vastaan. Pelkään jatkuvan downshiftingpuheen tekevän naisille karhunpalveluksen.

Yhtä monella sivulla naisia voisi muistuttaa siitä, että työuralla eteneminen voi olla merkityksellistä, luovaa ja mielekästä. Esimiesasemassa maailmaa voi yleensä muuttaa enemmän kuin yhdessäkään vapaaehtoistyössä. Itsenäisyyttä, vapautta ja riippumattomuutta voi saada myös vaikka perustamalla yrityksen tai pitämällä huolta omista rahoistaan. (...)


Onpa hyvä kirjoitus! En ollut edes ajatellut asiaa noin.

Suoraan sanoen en ole koskaan ollut mikään erityinen downshiftaaja. Varmaan siksi, että olen enemmän energinen ja kunnianhimoinen kuin leppoisa ihminen. Minulla ei ole mitään harhakuvitelmia siitä, että oman luomutomaattiviljelmän hoivaaminen olisi erityisen sopiva kokoaikatoimi minulle. Minulla ja tuttavapiirilläni on sen verran kokemusta tämän maailman kivijalkakahviloissa työskentelemisestä, että en osaa pitää niitä herttaisuuden tyyssijoina. Tyhmä vaatimattomuus ei minusta ole koskaan kaunistanut ketään, eikä tekopyhä nöyryys ole ihmiselle eikä yhteiskunnalle eduksi. Taloudellinen ja yhteiskunnallinen vaikutusvalta on ihan aikuisten oikeasti tavoittelemisen arvoinen asia.

No, ihmiset ovat tietysti erilaisia, enkä minäkään tietenkään halua mitään jatkuvaa, hullua 24/7 -stressiä. Olen kuitenkin vahvasti sitä mieltä, että elämän "leppoistaminen" ei edes kuulu kovin nuorille ihmisille. Downshiftata voi sitten, kun jotain, mistä downshiftata! Siinä vaiheessa, kun on enimmäkseen tehnyt elämäntyönsä, kun alkaa lähestyä eläkeikää, on aika alkaa miettiä työmaailmasta pois kääntymistä. Ei kuitenkaan aikaisemmin, jos pysyy terveenä. Näenkin downshiftaus-liikkeen lähinnä jonkinlaisena romantisoituna eläkekateutena. Siinä ei oteta huomioon sitä, että eläkeläisellä ja parhaassa työiässään olevilla ihmisillä elämäntilanteet ovat ihan erilaiset. Jos olet nuorempi henkilö, kannattaa vakavasti miettiä, jaksatko tosiaan kuorruttaa sitä kuppikakkua vielä neljännesvuosisadankin jälkeen?

Luopumista parempi ratkaisu nuoremman ihmisen elämän helpottamiseen on alkaa tinkiä tyhmistä töistä. En tarkoita rahatöitäsi (vaikka niidenkin määrää ja mielekkyyttä kannattaa miettiä), vaan niitä hommia, joita ehkä teet aikasi täyttämiseksi tai koska et ole opetellut sanomaan ei. Tiedäthän: Se kotisi viikkosiivous, johon varaat aikaa, koska joka viikko nyt vaan kuuluu siivota pitkän kaavan mukan. Se kauhea, Suomen poikki ajamista vaatinut mökkeilyreissu, jolle poikaystäväsi sinut tänä kesänä raahasi, koska et uskaltanut sanoa hänelle, että itse asiassa mieluummin viettäisit lomasi kotosalla. Se tosiseikka, että olet viidettä vuotta Töppökylän Tanssikerhon rahastonhoitajana, koska et halua olla hetkeäkään yksin. Se, että väsäät helvetin kahvikakkua helvetin myyjäisiin, koska ajattelet, ettei pentusi opettaja suvaitse kaupasta ostettua kamaa. Olisiko aika jättää jotain vähemmälle?

Työn järkeistäminen on stressinhallinnan avainsana, sekä yksilön että koko yhteiskunnan kohdalla. Eivät vaihtoehdot oikeasti ole vain ne, että naisen olisi joko pudottauduttava oravanpyörästä kokonaan, tai sitten ryhdyttävä bimbosedäksi bimbosedän paikalle, suurten ikäluokkien johtajasetien management by perkeleeseen ja sadan tunnin työviikkoon. On sinunkin vastuullasi muuttaa Suomen työkulttuuri järkevämmäksi.


Vaikka paimenidylli kuinka houkuttelisi, sinun kannattaa kysyä itsetäsi: Kummalla sinusta on paremmat mahdollisuudet inhimillistää Suuryrityksen työkäytäntöjä: basilikan pienviljelijällä vai Suuryrityksen johtoryhmän jäsenellä?

13. kesäkuuta 2011

Tikapuita pitkin taivaaseen

Kiintiöasiaa sivuten, Niklas Herlin kirjoitti aiheesta oivaltavasti Uudessa Suomessa:

Niklas Herlin: Positiivinen syrjintä - ihanat mustat naiset

Positiivinen syrjintä, affirmative action, oli opiskeluaikoinani todella tapetilla Jenkeissä. Kaverini olivat kaltaisiani 1960-luvulla syntyneitä valkoisia kundeja. Jumalauta, mutta ne kundit inhosivat ”positiivista syrjintää”. Ja syystäkin: jokainen tiesi häviävänsä työhaastattelussa naiselle tai mustalle, jos muuten ollaan yhtä hyviä. ”To get a job, you should be a green cirippled woman”, duunia saadaksesi pitäisi olla raajarikko vihreä nainen.

Mutta olipa minulla siellä naisystävä, tai kai niitä nuorena tyttöystäviksi sanottiin. Eikä mikä tahansa: yönmusta mamu Joceleyn, ”Jocee” USA:n kansalaisuuden saanut Trinidadilla syntynyt nainen. Jocee suhtautui kaksijakoisesti positiiviseen syrjintään. Hän piti vähän kornina sitä, että sai mustana ja naisena monin verroin enemmän työtarjouksia kuin mitä valkoiset kundit saivat. Mutta toisaalta, ja aivan oikeutetusti, tyttöystävä muistutti siitä, että mustia ja naisia on syrjitty paljon ja pitkään. Jonkun valkoisten miesten sukupolven on maksettava siitä hinta, ja se on meidän sukupolvemme.(...)


"Hinnan" miettimistäkin olennaisempaa on tajuta se, että ilman affirmative actionia, positiivistä syrjintää, Herlinin mainitsema Joceleyn ei luultavasti olisi saanut työtarjouksia, tai työtarjoukset olisivat olleen huomattavasti paskempia ja vähäisempiä kuin valkomiesten saamat tarjoukset. Se on väärin, vai mitä?

Ajattelepa, jos sinun nykyisen työpaikkasi olisikin aikoinaan vienyt joku aatelissukuun kuluva ihminen. Siis hänet olisi valittu työhaastattelussa ihan vaan siksi, että hänen esivanhempansa sattuivat satoja vuosia sitten olemaan jotain kreivejä. Työpaikkasi viejä ei olisi millään lailla sinua taitavampi tai työhön soveltuvampi. Hän kuitenkin saisi paikkasi, koska olisi kreivin sukua ja siksi häntä automaattisesti pidettäisiin hienompana ja osaavampana ihmisenä kuin sinua.

Aivan tolkutonta! Sinun ja kreivin sukulaisen pitää tietenkin olla työnhaussa samalla viivalla. Nykyään onneksi olettekin, kiitos erilaisten yhteiskunnalista tasa-arvoa ajaneitten toimien.


"Positiivinen syrjintä" onkin siis itse asiassa etujen tasajakoa. Siinä joku vähemmistön edustaja yksinkertaisesti autetaan sille tasolle, jolla valtaryhmään kuuluvat ihmiset jo ilman omaa ansiotaan ovat.

1. toukokuuta 2011

Työn päivä

YLE 14.4.2011: Äitiyslomien kuluja yrityksille liioitellaan
Synnytysikäisten naisten aiheuttamat kulut yrityksille ovat liioiteltuja. Suurimman osan vanhempainvapaista aiheutuvista kuluista maksaa yhteiskunta. Lapsen syntymä maksaa yrityksille vähemmän kuin yrityksen maksamat luontaisedut tai työpaikkakoulutus.

Kelan asiantuntijan mukaan julkinen keskustelu työnantajille kalliiksi tulevista nuorista naisista näkyy määräaikaisten työsuhteiden yleistymisenä.

- Tästä on puhuttu niin kauan aikaa, että määräaikaiset työsuhteet ovat yleistyneet. Nuoria naisia ei palkata kuin määräaikaisiin työsuhteisiin, kyllä se ehdottomasti heijastuu, sanoo johtava tutkija Anita Haataja Kelasta.

Lapsen teko maksaa työnantajalle työvoimakuluista mitattuna noin 0,1 - 0,3 prosenttia. Kustannus on monta kertaa pienempi kuin esimerkiksi yritysten luontaisedut tai työpaikkakoulutus.


Olisiko noin, että lisääntymistyön kustannukset firmoille ovat vain urbaani - joskin naisille tuhoisa - legenda? Päästäisiinkö vähemmillä työpaikkojen pellekoulutuksilla taloudelliseen tasa-arvoon? Enpä ihmettelisi yhtään.


Oli asian laita miten tahansa, näin kansainvälisen työväen päivän kunniaksi taas tällainen hauska, pasmat nurin kääntävä ajatusleikki:

Jos lasten tekemisestä tulee kuluja vanhempien työnantajille, niin oikeudenmukaisinta olisi rokottaa kaikki lisääntymisen kulut kokonaan ja pelkästään isän työnantajalta. Miksikö?

Koska reiluus. Naisethan tekevät jo 99% prosenttia lapsentekemisen työstä. Sille ei kukaan voi mitään, se on biologiaa. Vaikka isän osa lapsentekemisessä tietysti onkin korvaamattoman tärkeä, se miehen homma ei ole kovin pitkä, vaikea tai tuskallinen. Miehellä ei siittämisen jälkeen ole biologiseen lapsentekotyöhön osaa eikä arpaa. Nainen rakentaa, kantaa ja synnyttää lapsen. Kaikki vaiva ja raskaus (sana on tarkoin valittu) on naisen lanteilla. Se, että siitä "lystistä" pitää muijan vielä maksaakin, on hölmöä.

Reiluinta siis olisi, jos ne lapsentekemisen kustannukset rokotettaisiin kokonaan ja vain faijan työnantajalta.


Hauskaa vappua kaikille!



Samasta aiheesta:

15. huhtikuuta 2011

Protestiääni

Sunnuntaina vielä ehtii äänestää! Mene uurnille sinäkin.

Miten on: Oletko tyytymätön? Haluatko oikeasti näpäyttää nykymenoa? Haluatko ilmaista mielipiteesi ja vaikuttaa Suomen suuntaan? Muista, että tyhjää, Aku Ankkaa tai Perussuomalaisia äänestämällä sitä hyvää ei todellakaan tehdä. Tässä sen sijaan pari ideaa aikuisten oikeaan protestiäänestämiseen:

  1. Äänestä naista
  2. Äänestä feministiä
  3. Äänestä maahanmuuttajaa
  4. Äänestä homoa
  5. (...tai kaikkia näistä, jos semmoinen ehdokas löytyy)


Äänestä ennen kaikkea tyyppiä, jonka talouspoliittiset näkemykset ovat tolkullisia. Kannattaa vakavasti miettiä, kehen samaistut: Vaikka nyt olisit kuinka varakas ja hyväosainen tahansa, onnenpyörä voi keikahtaa. Vaikkei keikahtaisikaan, vaikka kuin ihmeen kautta säilyisit terveenä ja rahoissasi, mikään verohelpotus ei korvaa sitä onnea, että Suomessa on melko pienten tuloerojen myötä vakaa ja turvallinen yhteiskunta.

Älä anna helppoja ratkaisuja tarjoavien sliipattujen bisnespoikien tai juurevien setämiesten viekoitella sinua. Heidän etunsa ei todennäköisesti ole sinun etusi, sinä nainen, köyhä, maahanmuuttaja, homo, sairas tai vammainen.

Älä hämäänny korulauseista. Vaaleissa olennaisia asioita ovat esimerkiksi verotus, samanpalkkaisuus ja ydinvoima. Sen sijaan Suvivirsi ja maahanmuutohömpötys ovat tyypillisiä näennäisaiheita. Tunnepitoisilla hömppäaiheilla kiinnitetään ihmisten huomio pois tärkeistä asioista. Kannattaa muistaa, että eihän se ole maahanmuuttaja, joka sinun ansiotulosi vie.

Äänestä sitä maailmaa, jossa haluaisit elää 20 vuoden kuluttua.

1. maaliskuuta 2011

Vakuutusasiamiestenvessa

HS 1.3.2011: EU tuomioistuin: Naisten ja miesten vakuutusmaksuissa ei saa olla eroja
Euroopan unionin tuomioistuin linjasi tiistaina, että naisten ja miesten vakuutusmaksuissa ei saa olla eroja. Nykyään sukupuoli on yksi seikka, joka usein keskeisesti vaikuttaa vakuutusmaksun suuruuteen.
(...)
Totutusti naiset ovat selvinneet halvemmin maksuin henki- ja tapaturmavakuutuksissa, koska heille sattuu vähemmän tapaturmia kuin miehille ja he myös elävät keskimäärin pidempään kuin miehet. Näissä vakuutuslajeissa naisten maksut ovat tuomioistuimen päätöksen vuoksi nyt nousussa.



En tunne vakuutuslaskentaa niin hyvin, että osaisin sanoa, ovatko miehet oikeasti merkittävämpi riskitekijä kuin naiset. Mutta jos (sanoin jos) luotettava ja merkittävä tilastollinen ero on, niin naisten tulisi maksaa vähemmän kuin miesten. Muutoinhan naiset maksaisivat miesten mokista.

Olisi väärin päättää vakuutusmaksujen suuruus ihmisten hiustenvärin perusteella - tai sitten olisi osoitettava, että punatukkaiset ihmiset joutuvat merkittävästi useammin tapaturmiin kuin blondiinit. Mutta jos ero on todennettavissa, se saa ja sen pitää vaikuttaa.

Ei se ole miesten sortoa, että baareissa on enemmän vessakoppeja naisille kuin miehille.

23. toukokuuta 2010

Röökaa, röökaa tyttönen

YLE 2.5.10: Kehitysmaiden naisista tupakkayhtiöiden uusi markkinarako

Tupakkayhtiöt markkinoivat tuotteitaan erityisesti kehitysmaiden naisille. Maailman terveysjärjestön WHO:n mukaan markkinointi on onnistunut pelottavan hyvin, sillä kehitysmaissa erityisesti naisten ja nuorten tupakointi lisääntyy huimaa tahtia.

Esimerkiksi rutiköyhässä Bangladeshissa savukkeita markkinoidaan väitteillä, joita useimmissa länsimaissa pidettäisiin pöyristyttävinä. Tupakkamainoksissa tupakoitsijat esitetään älykkäämpinä, vireämpinä ja parempina rakastajina kuin tupakoimattomat.

Naisille tupakointia mainostetaan esimerkiksi helpolla synnytyksellä: Jos nainen tupakoi, lapsi ei kasva kovin suureksi. Tämän vuoksi synnytys helpottuu eikä ole niin kivulias.

(...)

Pienet, söpöt tupakkarasiat on suunniteltu miellyttämään naisten silmää ja savukkeista on tehty äärimmäisen ohuita. Kaiken tämän tarkoitus on, että naiset tahtoisivat kantaa savukerasioita koko ajan mukanaan - aivan kuten suosikkihuulipunaansa.

- Tupakka-askeista on tehty esimerkiksi vaaleanpunaisia. Lisäksi markkinoilla on esimerkiksi hedelmänmakuisia savukkeita, Assunta lisää.


Tupakkayhtiöt asialla taas. Häikäilemätöntä, kylmää röyhkeyttä. Mutta pahoin pelkään että markkinointi tepsii.

Naiset tahtovat ja ovat kaikkina aikoina tahtoneet olla vapaita ja vallakkaita - sanalla sanoen onnellisia. (Kukapa ei?) Kun kehitysmaiden naisten on vaikea vaikuttaa elämäänsä muuten, heille on helppo myydä vapauden ja vallan symbolia.

Samalla laillahan tupakkaa markkinoitiin 20-luvulta alkaen länsimaitten naisille. Flapperit, lyhyttukkaiset menotytöt, ottivat kielletyt vapautensa ja pistivät sen merkiksi korren palamaan. Huulipunaan tahriintunut savuke oli uuden, vapautuneen naisen symboli. Myöhemmin röökaajaa kehuttiin elegantiksi, hienostuneeksi, sivistyneeksi maailmannaiseksi.


Tupakan vapaus on tietysti oikeasti vain keuhkosyövän vapautta. Mutta toivo paremmasta myy tehokkaammin kuin mikään muu.



Samasta aiheesta:

1. toukokuuta 2010

Ei maalarikissoille!

Mikä siinä onkin, että kympin tytöistä - siis koulussa hyviä arvosanoja hankkivista tytöistä - on tehty suorastaan yhteiskunnan vihollisia numero yksi?

HS 28.4.10: Tytöt täyttävät ammattikoulun suosikkilinjat

Oulu. Tytöt ovat löytäneet maalaus- ja pintakäsittelyalan. Tyttöjen tunku maalareiksi on jo niin suuri, että pojat eivät pääse pintakäsittelylinjalle ammattikouluun. Tytöt täyttävät hyvän keskiarvon avulla ammattikoulujen suosikkilinjat.

"Television erilaiset sisustusohjelmat houkuttelevat tyttöjä opiskelemaan pintakäsittelyä. Monissa ammattikouluissa pintakäsittelylinjalle on vaikeampi päästä kuin lukioon. Suosituimmat linjat täyttyvät näin ahkerista tytöistä", kertoo opinto-ohjaaja Veikko Tervonen Savon ammatti- ja aikuisopistosta Kuopiosta.

(...)

Oulun ammattiopistossa tyttöjen ylivaltaa yritettiin horjuttaa järjestämällä pintakäsittelylinjalle pääsykokeet.

"Valitettavasti hyvän keskiarvon tyttöjä oli tulossa niin paljon, että he täyttivät pääsykoepaikatkin", opintoasiansihteeri Kaisu Sassi Oulun seudun ammattiopistosta kertoo.


"Ahkerat" tytöt? Sanotaan sama suomeksi: fiksut tytöt.


Koulussa tunnollisen ja kunnollisen kympin tytön myytti lähtee yksinkertaisesti kateudesta. Huonommin menestyvien tyttöjen ja poikien luonnolle käy se, kun joku muu saa helpon oloisesti hyviä arvosanoja. Kun menestyjä vielä on perinteisesti alempaa yhteiskuntaluokkaa - tyttö - niin kateus käy kestämättömäksi. Jotta kadehtija voisi tuntea maailman olevan jälleen raiteillaan, hänen on keksittävä selitys kilpailijan sietämättömälle menestykselle.

Tytön älykkyys ei käy syyksi, sillä raaka äly on paitsi kadehdittava, myös virallisesti naiselle sopimaton ominaisuus. Siksi älykkäästä ja menestyvästä tytöstä on sanottava, että hän on ahkera.

"Ahkeruus" on helpottava satu. Vaikka työteliäisyys sinänsä on tietenkin hyvä ominaisuus ihmisessä, ahkeran ihmisen menestymisessä on se sävy, että tämä menestyy vain hikipisaroittensa ansiosta. Siis kympin tyttö ei ole "älykäs" tai "päättäväinen". Hän vain tekee tunnollisesti läksynsä, sillä aikaa kun poika meuhkaa reippaasti kavereineen ulkosalla. Siis huonommin menestyvä poika (tai tyttö) elää "oikeaa elämää", muuta "ahkera" menestyjätyttö taas istuksii kotosalla, päivät pitkät päntäämässä. Ei ihme, että "kiltti tyttö" menestyy! Mokoma opettajan lellikki.


Älykkäämmän ihmisen äly voi olla lannistava, ylivoimainen. Mutta kuka tahansa voi olla ahkera. Sadun lupaus on tämä: jos huonommin menestyvä poika vain viitsisi, hän voisi menestyä yhtä hyvin kuin ahkera tyttö.



Samasta aiheesta:

5. maaliskuuta 2010

Asiat tärkeysjärjestykseen

Lukukausimaksujahan korkeakouluihin ei pitänyt tulla. Tämä tarkoittaa merkillisen käänteismaailma-logiikan mukaan luonnollisesti sitä, että lukukausimaksuja ollaan kaavailemassa:

HS 3.3.10: Ministeriön työryhmä: Kaikille opiskelijoille tonnin lukuvuosimaksu

Opiskelijat valmistuisivat nopeammin, jos he maksaisivat esimerkiksi tuhannen euron suuruisen opintomaksun joka lukuvuosi. Näin ehdottaa opetusministeriön työryhmä, joka pohtii korkeakouluopintojen nopeuttamista.

Hyvä on, tämähän on kaikki vasta alustavaa pohdintaa. Hesarin jutun mukaan lukukausimaksut ovat vain yksi työryhmän monista ehdotuksista opintojen nopeuttamiseksi. Kivahan se on kartoittaa kaikki mahdollisuudet.


Mietitäänpä kuitenkin vähän pidemmälle sitä, mitä maksullisesta koulutuksesta voi seurata. Otetaan tämmöinen ihan tietoisesti mutkat suoriksi vetävä ajatusleikki:


Jos korkeakoulutuksesta rokotetaan tonni vuodessa, voidaan yhtä hyvin rokottaa kaksi tonnia vuodessa. Ja jos kaksi, niin kymmenen. Tätä kaavaa seuraten päästäänkin aika pian ulkomaisten arvo-yliopistojen hintataulukkoihin.

Jos nyt sitten edelleen kuvitellaan, että Käyttö-Esimerkkilän perheessä vaikkapa vuonna 2030 on kaksi lasta, tyttö ja poika, ja perheellä on hirveiden koulumaksujen takia varaa kouluttaa vain yksi lapsista...



...arvaatteko, kumpi se on?






Sukupuolittuneesta(kin) rahanmenosta muuten:

28. heinäkuuta 2009

Pidä rahoistasi kiinni

Hyvä kirjoitus Hugo Schwyzeriltä:

"First, Last, Security Deposit": Women’s savings, feminism, and the steps to getting a room of one’s own


It comes from something I heard years ago from a feminist colleague of mine. She remarked, apropos of nothing that I can remember, "You know what freedom is? Freedom is having first, last, and a security deposit." (Most landlords require a first month’s payment and a last month’s payment in advance before renting an apartment; most require a security deposit, often equal to another month’s rent.) For young people living in unhappy home situations with repressive parents, or for women in abusive relationships, the ability to leave and begin a different life is tied to access to money. Feminists rightly celebrate the importance of "choice" and "autonomy", but we must always acknowledge that it is far easier to exercise these two fundamental goods when one has resources over which one has direct control.

(...)

Women are told, over and over again, to subordinate their personal hopes and wishes to those of the family, the culture, the race; women’s bodies and women’s bank accounts bear the burden of maintaining solidarity.



---

Samasta aiheesta:

Myytinmurtaja: Raha puhuu

9. kesäkuuta 2009

Kodin hengetär

Tiedättehän, että miehiltä saa vaatia ihan yhtä paljon kuin naisiltakin? Eivät miehet ole mitään hauraita kasvihuoneorkideoita, jotka kylmä henkäys lakastaa. He eivät ole läpikuultavaa luuposliinia.

Minulle ja naispuoliselle tuttavalleni tuli taannoin keskustelua kotitöiden jakamisesta. Tuttava kertoi, että heidän kotonaan (hän on parisuhteessa miehen kanssa), hän tekee enimmän osan kotitöistä. Tämä siitäkin huolimatta, että tuttava tekee kahta työtä. Pariskunnalla ei ole lapsia.

Tuttava ei ole mikään sinisilmäinen neitsykäinen, ensimmäisessä suhteessaan. Hän on yli kolmikymppinen, muissa asioissa hyvin pätevä nainen. Kysyin, miksi ihmeessä mies ei tee osaansa kotitöistä – onko hän ehkä neliraajahalvaantunut?

"No se Ylermi [nimi muutettu] on sellainen, että ei se tee työtä, ellei se saa siitä rahaa." Ylermi ei siis olekaan mikään tyhmä poika. Kotitöistä ei jää mitään jälkeä. Niistä ei voi rakentaa itselleen vaskea kestävämpää monumenttia, eikä niistä saa taskuunsa pätäkkää.

"No Ylermillä oli niin vaikea lapsuus, sillä on hirveän huono suhde sen vanhempiin." Tuttavan käy miestään sääliksi, ja nyt hän ajattelee, että on hänen asiansa hyvittää Ylermille tämän lapsuuden kärsimykset. Mutta ellei hän satu olemaan Ylermin äiti tai isä, hänellä ei loogisesti voi olla minkäänlaista osuutta siihen, jos Ylermiä joskus vuosikymmenet sitten riistettiin. (Jos hän on Ylermin äiti, aika hemmetin sairasta menoa!)

"No Ylermi ei ehdi, sillä on niin paljon kaikkea muuta. Sillä on stressiä." Ylermi on tärkeämpi ihminen kuin tuttavani.

Mietin sen itse näin: jos eläisin samassa kämpässä kenen tahansa muun kanssa – vaikka ystävän, sisaruksen tai ihan vaan kämppiksen – edellyttäisin tietenkin, että he tekevät osansa yhteisistä töistä. Itsekin teen nurkumatta oikeudenmukaisen osani. Sehän on oikeus ja kohtuus. Ei kellään terveellä aikuisella ole oikeutta panna omia töitään muiden niskoille. Miksi sitten hetskuparisuhde olisi ainoa poikkeus tähän aikuisten työntekosääntöön?


Jos et vaadi mieheltäsi yhtäläistä työpanosta kuin itseltäsi, olet (tässä asiassa) seksisti. Pidät miestäsi itseäsi vähäisempänä ja kyvyttömämpänä, vähemmän aikuisena.

21. toukokuuta 2009

Raha puhuu

Leila Simonen: Naiset ja raha: matkalla arjen vaurauteen, Voimapaja 2008

Raha on vallan konkreettinen muoto. Kaikki puheet tasa-arvosta ja oikeudenmukaisuudesta ovat sanahelinää, ellei puututa myös siihen, kenen hallussa fyrkat loppujen lopuksi ovat. Mutta raha on vanhastaan ollut miesten reviiriä – jopa siinä määrin, että naisen voi olla vaikea ottaa talouttaan omiin käsiinsä.

Yritysvalmentaja (yms.) Leila Simonen pitää opistoissa naisille rahankäyttökursseja ja on koonnut kirjan kurssitettaviensa haastattelujen perusteella. Hän tahtoo puhua rahasta naisille naisten kielellä, opettaa meidät sijoittamaan ja säästämään. (Lainaukset teoksesta.)

Kun kyseessä on oma talous ja tulevaisuus, jotkut naiset muuttuvat avuttomiksi. Kun nainen menee naimisiin, hän antaa talousasiat miehen hoidettaviksi (Pankin asiakastutkimus, 2006). Kun hän saa ison perinnön, hän ottaa miespuolisen varainhoitajan. Suomalaisen naisen tulee ottaa omat rahansa hallintaansa, eikä luottaa sokeasti muihin.

Simonen puuttuu niihin tunteisiin, joita raha naisissa herättää:

Miten naisille voi antaa tietoa ja puhua elämänkaaren pituisesta talousajattelusta siten, että se ei aiheuta tunnelukkoa, torjuntaa, syyllistymistä ja syyllistämistä? Moni kohtaa pahimman pelkonsa, kun rahasta aletaan puhua.


Hän murtaa rahanaisen myyttiä:

Rahanaisella viitataan joko kovaan, rikkaaseen naiseen, joka ei muista välitä tai sana saa seksuaalisen sävyn: silloin sillä vihjataan naisen moraaliin ja seksuaalisuuteen. Naisen "istuvat pankin päällä", miehet luovat rahaa. Nainen tienaa ruumiillaan, miehet ammattitaidollaan. Nainen on luonto, mies kulttuuri.

Ja pureutuu vaurauden rakenteisiin:

Mitä tapahtuu välttämättömien menojen maksamisen jälkeen lopuille miehen palkasta ja mitä lopuille naisen rahoista? Mies käyttää omat rahansa autoon, harrastuksiinsa, urheiluun tai kapakkaan. Nainen käyttää loput omasta nettopalkastaan lasten vaatteisiin, sukulaisten lahjoihin, perheen hyväksi, vasta viimeksi omiin tarpeisiinsa.

(...)

Tapasin useita suomalaisia naisia, jotka jättivät opiskelunsa kesken avioiduttuaan. He hoitivat lapset ja tekivät palkatonta työtä kotiäitinä. Parinkymmenen avioliittovuoden jälkeen mies haluaa aloittaa uuden elämän saman verran nuoremman naisen rinnalla.

(...)

Eläkeläisinä naiset ovat yleensä köyhiä. Kaikkien suomalaisten miesten bruttoeläke oli keskimäärin noin 1300 euroa ja naisten 1000 euroa (vuosi 2006). Naisten huonompaa eläkettä selittävät matalamman palkkatason lisäksi äitisylomat ja hoitovapaat. Naisilla on lyhyempi työura lastenhoitotaukojen takia. Naiset jäävät kotiin yhteisen edun nimissä ja häviävät taloudellisesti elämän pitkässä juoksussa.


Simosen teos tuntuu tosin kirjoitetun ensisijaisesti suurten ikäluokkien naisille. Haasteltujen naisten taloudenpidossaan kohtaamat vastoinkäymiset tai heidän omaksumansa huonot rahankäyttötavat tuntuivat paikoin vähän vierailta.


Vähän ristiriitaisesti Simonen myös perää naisia ottamaan itse omien raha-asioittensa ohjat esimerkiksi opettelemalla sijoittamaan mahdolliset rahavaransa pörssissä. Sen jälkeen hän kuitenkin korostaa oravanpyörästä jättäytymisen ja turhan kuluttamisen vallasta vapaan elämän merkitystä! Kirjassa on pitkät pätkät juttua turhien rojujen raivaamisesta kämpiltä ja nuukailevan elämäntyylin hyvyydestä.

Ehkä ristiriita on näennäinen: Olen samaa mieltä Simosen kanssa siitä, että meidän naisten kannattaa ryhtyä aktiivisemmiksi taloustoimijoiksi niin kotona kuin maailman turuillakin. Mutta ei talouden haltuun ottamisen tosiaankaan tarvitse tarkoittaa samanlaista sokeaa mammonanpalvontaa kuin se joillain rahamiehillä pahimmillaan on. Raha on hyvä renki, meidän (ja miesten) on vain löydettävät parhaat tavat panna se hyviin töihin.


Naiset ja raha: matkalla arjen vaurauteen on ihan hyvää luettavaa. Kirja ei ole kovin syväluotaava eikä perusteellinen, vaan se on lähinnä laajennettu aikakauslehden artikkeli.

Kirja toimineekin enemmän motivaattorina ja sparraajana kuin varsinaisena konkreettisena neuvonantajana. (Ilmeisesti toimintaohjeita saisi sitten Simosen maksullisilta kursseilta...) Tärkeimmän työnsä se minusta tekee siinä, että se antaa naisille synninpäästön: järkevää vaurastumista saa haluta.

27. maaliskuuta 2009

Wal-Martin ryhmäkanne

Mielenkiintoista:

Yhdysvalloissa on toteutumassa historiallisen suuri ryhmäkanne. Liittovaltion vetoomustuomioistuin päätti, että naispuolisten työntekijöiden ryhmäkanne maailman suurinta kauppaketjua Wal-Martia vastaan on mahdollinen.
(Yle.fi)


Wal-Martissa ilmeisesti
naispuoliset työntekijät saavat järjestään kehnompaa palkkaa kuin miespuoliset kollegansa ja heidän etenemismahdollisuutensa ovat huonommat:

The case began in 2001 when a 54-year-old Wal-Mart employee from California named Betty Dukes alleged in a discrimination claim that she was denied the training needed to obtain a higher-paying job because of her sex. The lawsuit cites studies showing that female Wal-Mart workers earn 5% to 15% less than their male counterparts in the same jobs, differences that couldn't be explained by seniority or performance reviews.
(Wall Street Journal)



Tuossa ryhmäkanteessa on siis kyse siitä, että peräti 1,6 miljoonaa naista voi niin halutessaan liittyä siihen, ei niin, että tuo olisi vielä tapahtunut. Nuo 1,6 miljoonaa ovat tiettynä aikana Wal-Martin palveluksessa olleet työntekijänaiset - siis henkilöt, joilla mahdollisesti on perusteita osallistua kanteeseen. Sitä en suinkaan tiedä, kokevatko kaikki nuo naiset tulleensa syrjityiksi.

Missään tapauksessa Wal-Mart ei ole ajatuksesta riemuissaan: Wall Street Journalin mukaan se koettaa saada kanteen kaadetuksi. Ryhmäkanteen sijasta se toivoo saavansa selvittää korvausvaatimukset erikseen jokaisen niitä hakevan työntekijän kanssa.

Minulla ei ole mitään käsitystä siitä, kuinka todennäköistä noin suuren kanteen toteutuminen on, tai millä todennäköisyydellä Wal-Mart joutuu kaivamaan kuvettaan. Mutta pelkkä ajatus yli puolentoista miljoonan naisen ryhmäkanteesta on huima: Sellaisen jälkeen kukaan ei enää voi kirkkain silmin väittää, että systemaattinen sukupuolisyrjintä työpaikoilla johtuu aina vain "erilaisista työtehtävistä".

(Hoksasin tämän alun perin Feministingin sivuilta.)