Ymmärtäväinen nainen

Ymmärtäminen ja hyväksyntä ovat kaksi eri asiaa.


Ymmärtäminen tarkoittaa älyämistä: "Ymmärrän, miten perintövero määräytyy. Ymmärrän, kuinka sade syntyy. Tajuan ja hahmotan, miksi joku ihminen saattaisi päättää hakata puolisonsa."

Hyväksyminen on aivan eri asia. On tietenkin mahdollista hyväksyä ymmärtämänsä asia ja ymmärtäminen saattaa tehdä hyväksynnästä helpompaa. Mutta ymmärtäminen ei edellytä hyväksyntää.


Jos mies hakkaa vaimoaan, saatan hyvinkin tajuta, miksi se mies on valinnut sen tien. Älyän, että hän esimerkiksi peittää epävarmuuttaan ja tuntee painetta paskan miehenroolinsa takia. Tajuan, että hänellä ehkä oli itsellään paha kasvatus, häntä uhkailtiin ja ehkä hakattiin lapsena. Nyt aikuisena hän on liian pelkuri etsiäkseen itselleen jonkin muun tavan purkaa pelkoaan ja tunnekuohujaan. Esimerkiksi näin.

Ymmärrän siis, miksi mies hakkaa. En hyväksy mitään näistä syista. Se mies tekee valinnan ja hän on hakkaamisen valittuaan huora ja loinen. Kyllä minä, joka olen empaattinen ja älykäs, hahmotan hänen motiivinsa. Älyän, miksi hän teki tekosensa - mutta se ei tee tuosta miehestä yhtään vähemmän huoraa tai loista.

Kiiltosilkki kuuluu kaikille

Hesarin ihanassa jutussa kerrotaan Lasse Svartströmistä, äijästä, joka tykkää pitää hametta:

HS 3.12.09 Ville Similä: Alaston mies

"Että mua otti ohimoon!" Lasse manaa. "Tyttö voi pitää hametta ulkona, mutta minä vain sisällä kotonani."

Nyt pitää muistaa, että 1960-luvun Suomessa homoseksuaalisuus on vielä rikos. Ja vaikka ei joutuisi tuomituksi, voi joutua hoitoon: homous on Suomessa tauti aina 1980-luvulle asti.

Lasse ei ole homo. "Jätkistä mä en pidä", hän sanoo.

Mutta yritäpä selittää sitä 1960-luvulla. Naisten vaatteissa ei pääse ravintolaan edes nainen, jolla ei ole seuralaista. Entä sitten mies?


(...)


Mutta miksi Lasse haluaa pukeutua hameisiin?

Sitä hän ei oikein yritäkään selittää.

Pikemminkin: miksi ei? Nehän ovat vain tekstiilejä.

Ja olihan jo roomalaisilla sotilailla hameet. "Ja ne eivät olleet mitään akkoja!" Lasse kivahtaa.

Lassen käsi puristuu nyrkkiin. Ääni kohoaa. "Miehet on ahdistettu nurkkaan! Tämä on täyttä naurettavuutta!"

Sitten Lasse rauhoittuu taas.

"Mannerheimilla oli korkeat ratsastussaappaat. Miksi sellaisia saisivat käyttää vain naiset?"

Lasse on asiallisestikin oikeassa. Historian miehethän ovat enimmäkseen olleet hameväkeä. Rooman sotilaat – jos heitä nyt tahtoo jäljitellä – valloittivat silloisen tuntemansa maailman minihameissa ja legginseissä. Sukkiksetkin keksittiin, jotta miehet saisivat esitellä isoja reisilihaksiaan (ja niiden yhtymäkohdassa olevaa strategisesti tärkeää paikkaa).

Mutta nykyaikana miesten "kuuluu" pukeutua kuin kainoimmat siveyden sipulit:

Pihlajatar 6.12.09: Linnanjuhlat, housut ja hameet

Miesten päällä nähdään mustaa, mustaa, mustaa, mustaa, komea samelaisjuhla-asu, mustaa, mustaa, mustaa, afrikkalaisen diplomaatin komea kansallisasu, mustaa, mustaa, mustaa, poliiseilla ja militanteilla jotain keltaisia naruja olkapäällä ja rihkamanolosia killuttima rintapielessä, mustaa, mustaa, mustaa... Miesten juhlapukeutuminen on äärettömän pitkäveteistä katseltavaa.

(...)

Miksi miehet eivät emansipoidu ja pukeudu vapautuneemmin?

Näin juuri. Hyvät herrat, puku-burqa pois ja väriä peliin! Kukaan ei vapauta teitä tylsän joululahjakravatin ikeestä, ellette itse tee sitä.


Kunpa Lasse Svartström olisi saanut kutsun Linnan juhliin. Saataisiin ehkä nähdä sitä sähkönsinistä kiiltosilkkiä kerrankin myös miehen päällä.


Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille!

Playmate of the month

Tajusin viipeellä, mikä minua eniten häiritsi Tony Dunderfeltin taannoisessa jutussa siitä, että naisten "pitäisi" parisuhteissa olla alistuvampia: Sehän on seksifantasia!

Seksifantasioissa ei tietenkään sinänsä ole mitään vikaa. Jos Dunderfelt (en tunne henkilöä, arvioin hänen antamiensa haastattelujen perusteella) kiihottuu siitä, että saa komennella jotain naista, mikäs siinä. Omat seksifantasiani ovat kaukana Dunderfedtin omista. Niin kauan, kun emme pakota ketään mihinkään, meillä molemmilla on oikeus mieltymyksiimme.

Dunderfeltin ongelma on kuitenkin siinä, että hän tahtoo tehdä kuvitteluleikistään vallitsevan maailmanjärjestyksen.


Vastaavia yritelmiä on useita: Hännikäisten ja Laasasten lisäksi esimerkiksi Laura Doylen The Surrendered Wife ja kuuluisimpana John Grayn Miehet ovat Marsista, naiset Venuksesta. Nämä ovat pitkälle vietyjä toiveita siitä, että maailma olisi sellainen kuin omissa kuvitelmissa.



Tarkoitan tässä seksifantasioilla niitä pienemmän intensiteetin leikkejä, joita monet pariskunnat leikkivät makuuhuoneen ulkopuolellakin. Aika yleinen on sellainen leikki, jossa toinen osapuoli on molempien mielestä heikko ja hauras, ja toinen sitten hänen ihanan karski käskyttäjänsä. Tai toinen on yhteisen fantasian mukaisesti hoivaava mami (sukupuolesta riippumatta) ja toinen häröilevä hössö.

Esimerkki: Eräällä tuttavapariskunnallani on hyvin perinteiset parisuhderoolit. Kun käydään ulkona, tuttavani mies pörhistelee suojelevasti, auttaa takin tuttavani ylle, maksaa ravintolassa molempien ateriat ja niin edelleen. Ideana on tietysti se, että tuttavani "tarvitsee suojelua", koska hän on "liian hauras ja hyvä" hoitamaan mitään rahvaanomaisia käytännön asioita.

Oikeasti pariskunnalla ei ole mitään harhakuvitelmia. Molemmat käyvät työssä, ansaitsevat itse omat rahansa ja panevat muussa elämässään tuulemaan. Tuttavani(*) on hyvin pätevä ja aikaansaapa ihminen omalla oikeudellaan. Mutta heistä on nautinnollista leikkiä näin ritaria ja linnanrouvaa.

Kun leikin säännöt ovat molempien tiedossa ja yhteisesti sovittuja, leikki on tyydyttävä. Kun peli on reilua ja tosiasiat tiedossa, voidaan turvallisesti leikkiä, että leikki onkin totta.


Homma myrkyttyy vain silloin, jos leikkiä ei myönnetä leikiksi. Jos yhteistä tai henkilökohtaista fantasiaa vielä ruvetaan levittämään kelmuksi koko oikean maailman päälle, mennään pahasti hakoteille:

"Naisena/miehenä olen luonnostani hauras, ylettömän emotionaalinen ja tarvitsen siippani tukea! En osaa tehdä mitään yksin. Mies/nainen on tyly ja vahva, hän osoittaa järkkymätöntä voimaansa komentelemalla/alistumalla/olematta ikinä puhumatta tunteistaan/lyömällä! Ja tämä pätee kaikkiin maailman ihmisiin!"

Yksilöiden välillä on eroja ja sukupuoltenkin välillä on, mutta kovin tarkka jin-jang -jakaminen kuuluu satumaailmaan.

Oikeasti naiset ovat karskeja ja herkkiä ja miehet ovat karskeja ja herkkiä. Me kaikki olemme verovelvollisia, rokotettuja, vastuullisia aikuisia. Vastuutamme muiden huomioonottamiseen ja itsekuriin meiltä ei ota pois kuin kuolema. Leikkikää siis niin kuin parhaaksi näette, mutta älkää teeskennelkö, että leikkinne kelpaisi joksikin oikeaksi yhteiskunnan malliksi.


Tai älkää ainakaan kirjoittako aiheesta uutta tylsää polemiikkikirjaa.


----
(*) Ylimääräisenä twistinä tässä tosin on se, että tuttavani on itsekin mies. Hän ja hänen miehensä ovat komea pari!

Ydin

Kaikki tämä säännöllisesti pintautuva urputus "feminismin tilasta", siitä "onko feminismi pettänyt naiset", siitä "onko feminismi mennyt liian pitkälle".


Elämän kevät! Feminismillä on vain kaksi perusteesiä:

1. Naisetkin ovat ihmisiä.

2. Miehetkin ovat aikuisia.

Naisia on alettava kohdella kuin ihmisiä ja miehiä kuin vastuullisia aikuisia.


Siis maailman on oltava sellainen, että naiset eivät joudu tekemään kaikkea perustyötä. Työt on jaettava sukupuolten kesken. Meidän on saatava elää turvassa ja vapaina. Meillä on luonnostaan samat oikeudet kuin miehilläkin, siispä on rakennettava yhteiskunta, jossa nuo oikeutemme toteutuvat.

Miehetkin ovat aikuisia. Aikuisen on tehtävä työtä. Miehet ovat yhtä tunnetyöhön kykeneviä kuin naisetkin, heillä on yhtäläinen kyky itsehillintään, vastuuseen ja henkilökohtaiseen rohkeuteen kuin naisillakin. Toisin väittäminen on miesten infantilisointia.


Tässä kaikki.

Seksilelujen symmetria

Miksi apteekkiin on otettu seksileluja vain naisille?

Seksileluja valikoimiinsa ottaneesta Ruotsin apteekista on kanneltu maan tasa-arvovirastolle. Kaksi miestä syyttää valtion omistamaa apteekkiketjua syrjinnästä, koska apteekeista ei löydy yhtään miehille suunnattua seksilelua.
(Helsingin Sanomat, 13.8.2008)

Tämähän sortaa miehiä, eikö sorrakin?

Ehei. Miesten ja naisten oikeuksista keskusteltaessa kompastutaan usein tähän symmetriaharhaan: että jonkin vanhan epäkohdan (linkin tapauksessa seksin perinteisen "paheellisuuden" ja sen takia julkikuvasta piilottamisen) ratkaisu olisi automaattisesti sama sekä naisille että miehille.

Useimmissa sukupuolioikeuden kysymyksissä "Miltä itsestäs tuntuis, jos..?" on tietenkin erittäin hyvä ohjenuora kaikille sukupuolille. Vaikka niin, että nainen, joka pitää pukeutumisesta kiinnostunutta miestä vähän osaamattomana, voisi kysyä itseltään: "Nainen, miltä itsestäsi tuntuisi, jos sut pahimmillaan hakattaisiin, jos pidät vaaleanpunaista paitaa? Onko siis ihmekään, ettei Masa ole oppinut vielä kovin taitavaksi pukeutujaksi? Eihän se ole koskaan saanut harjoitella sitä taitoa!" Kun asettuu toisen asemaan, näkee helpommin seksisorron tyhmimmät puolet.

Aina tämä taikatemppu ei kuitenkaan toimi. On nimittäin otettava huomioon, että naiset ja miehet eivät lähde samasta tilanteesta: meillä ei ole samoissa asioissa yhtäläistä valtaa tai mahdollisuuksia. Siksi huonojen rakenteitten korjaaminenkin tapahtuu eri sukupuolilla usein eri lailla.

Siis:

• Mies, joka rupeaa insinööriksi, valitsee hyödyllisen ja hyvän ammatin, mutta hän ei ole ainakaan tässä asiassa rajoja rikkova kapinallinen. Sen sijaan koti-isäksi jäävä mies on uljas uranuurtaja.
  
  
• Sairaanhoitajan ammatti ansaitsee kaiken arvostuksen ja kunnioituksen, kuten siihen kouluttautuvat henkilötkin. Mutta naiselle sairaanhoitajan ammatin valitseminen ei sinällään ole rajojen rikkomista. Miehelle taas on. Sen sijaan insinöörinainen – oli hän muuten millainen tahansa – tekee rohkean ammattipäätöksen.
  

Ei siis voi sanoa, että esimerkiksi insinööriksi rupeaminen olisi aina kaikille ihmisille automaattisesti tasa-arvoistava teko.


Toinen esimerkki:

• Eduskunnassa on liian vähän naisia. On siis ihan oikeutettua äänestää kahdesta yhtä pätevästä eduskuntavaaliehdokkaasta sitä naispuolista, vain siksi koska hän on nainen. (Vastaava pätee ministereihin, yliopiston professoreihin, ylilääkäreihin, korkeimman oikeuden tuomareihin, upseereihin yms.)
  
  
• Alakoulun opettajina on liian vähän miehiä. Siksi sellaisessa valintatilanteessa, jossa nais- ja mieshakijan pätevyydet, taipumuksen yms. muuten olisivat samanlaiset alakoulun maikan virkaan, on aivan oikeutettua valita se mies, koska hän on mies.
  

Ei siis kannata henkäillä sitä vanhaa uskontunnustusta, että "Mä äänestän ehdokkaan perusteella, en sukupuolen!"


Kolmas esimerkki:

• Totta kai pyritään siihen lopputulokseen, että molemmilla (kaikilla?) sukupuolilla olisi yhtäläiset mahdollisuudet toteuttaa seksuaalisuuttaan. Mutta ihan viime vuosikymmeniin asti miehillä on ollut aivan toisen kertaluokan mahdollisuudet kaikkeen julkisesti hyväksyttyyn sekstaamiseen kuin naisilla. Naiset ovat tehneet huimasti töitä vapautumisensa eteen.
  
  
• --> Siksi naisten itsetyydytys on tällä hetkellä coolia ja miesten vähän säälittävää. Tämä ei siis ole vielä se ideaali lopputilanne, mutta historian huomioon ottaen ihan ymmärrettävä ja kohtuullinen käänne.
  

Näin.

Loispistiäiset (Parasitica)

Piinaviikko jatkuu.


Puhuin taannoin siitä, että raiskaukselle pitäisi antaa uusi merkitys: sen sijaan, että se olisi jonkinlainen kummallinen luonnonilmiö, jonka kohteeksi nainen "häpeällisesti" joutuisi, se olisikin kertomus naisen sankarillisesta selviytymisestä jonkun pahan, tietoisen toimijan hyökkäyksestä. Ilman muuta näin.

En kuitenkaan vähättele raiskausta, enkä sitä traumaa, jonka raiskaaja usein uhrilleen aiheuttaa. Raiskaushan on hirveä rikos. Enemmän: Raiskaaminen on yksi kiduttamisen muoto. Henkilö, joka raiskaa, kuuluu alhaisimpaan kastiin: niihin ihmisiin, jotka ovat valmiita kiduttamaan huvin vuoksi. Halveksittavampaa ihmistä ei ole. Tappaahan voisi joissain tapauksissa itsepuolustuksekseen, mutta raiskaaminen ja muu huvikseen kiduttaminen on puhdasta pahuutta. Sitä ei voi edes teoriassa oikeuttaa millään.

Raiskaaja on loinen. Hän on kuin ne hyönteiset, jotka munivat munansa leppäkerttujen sisään: kun loispistiäisen toukat kasvavat leppiksessä, ne syövät kantajansa sisuskalut. (Jos nainen hedelmöittyy, kun joku mies hänet raiskaa, siitä mahdollisesti syntyvä lapsi on tietenkin viaton kaikkeen.)

Vanhoina pahoina aikoina, historian hirveydessä, kun aborttia ei ollut helposti saatavilla, ja kun raskaus ja synnytys aivan konkreettisesti olivat naiselle hengenvaarallisia, raiskauksen pahuus oli jo senkin tähden käsittämättömän suuri. Muualla kuin läntisissä teollisuusmaissahan tuo on edelleenkin aivan liian usein homman nimi.

(Jos olet mies, voisit ehkä verrata raiskauksen aiheuttamaan traumaa ja uhkaa siihen, että penistäsi vahingoitettaisiin tahallaan. Kuvittele, että jos esimerkiksi liikut ulkona pimeän aikaan, olisi olemassa se vaara, että joku outo ja hirveän vahva tyyppi saattaisi käydä kimppuusi. Hän pitelisi sinua aloillaan, kaivaisi peniksesi housuistasi ja alkaisi toistuvasti pistellä sitä injektioruiskulla. Ruiskussa olisi nestettä, joka saattaisi olla HIV-positiivista tai muuten vaarallista. Tai hän silpoisi sinua veitsellä.

Oikeasti kai suurin osa Suomen raiskauksista tapahtuu ihan kodin seinien sisällä ja raiskaaja on uhrinsa tuttava. Ehkä tuon ylivedetyn pimeän suojissa sinua stalkkaavan HIV-injektiotyypin sijaan pitäisi puhua siitä, että joutuisit miehenä pelkäämään vaimoasi tai tyttöystävääsi.)

Naisen raiskaaminen on kuin miehen kastraatio. Molemmissa ihmisen seksuaalinen kyky ja ehkä ihminen itsekin yritetään tuhota. Ajatelkaa, miten usein lehdissä on raiskausuutisia, ja miten harvoin uutisia munansilvonnasta.

(Tämä on siis vertaus, ei yllytys eikä oikeutus. Tarpeeksi hyvässä maailmassa molempia tapauksia – raiskauksia ja peniksen vahingoittamisia - tietenkin olisi vuodessa tasan 0 kappaletta.)

Luonnonlaki 2.0

Vielä evoluutiopsykologian tutkimukseen liittyen:

Evoluutiobiologia pesii aikakauslehdissä siksi, että sen yksi tärkeä tehtävä on maadoittaa miesten tuntemaa syyllisyyttä. Miesten sossubilsan varjolla hyysäämät pelot ja aggressiotkin ovat vastareaktio siihen, että naiset ovat viime vuosisatana parantaneet omaa asemaansa. Miehiä (nyt dissaan kieltämättä törkeästi yleistäen, luethan siis myös disclaimerini?) pelottaa sen tajuaminen, että heidän tuntemansa selkeä, valmis maailma olikin vain haavekuva, tyhjä saippuakupla. Vallassa olevat miehet eivät mielellään kuule olevansa etuoikeutettuja, varsinkin kuin heillä itselläänkin on usein vaikeaa.

Siksi jotkut miehet tahtovat pitää kynsin hampain kiinni totutusta. He toivoisivat, että vanhalla miesvallalla olisi ollut jokin oikea peruste. Mitään ylevää perustetta ei ole, joten se täytyy luoda.

Miehet ovat teoretisoineet naisten, orjien ja palvelusväen alemmasta luonnosta jo vuosisadat. Pääasiallinen ajatus on ollut se, että miehet hallitsevat, koska ovat siihen sopivimpia. Samalla lailla menneen maailman aatelisylimykset halusivat uskoa verensä pyhyyteen. Eivät he olleet asemassaan vain, koska joku heidän esi-isänsä oli murhannut, raiskannut ja ryöstänyt julmemmin kuin aikalaisensa. Heidän verensä se oli sinistä ja pyhää! Jumala itse (kuka jumala milloinkin) oli antanut heille heidän asemansa.

Selittelyn tarve on hyvä merkki! Se kertoo miesten empatiakyvystä ja kunniallisuudesta. He olisivat vallassa mieluummin ansaitusti. Joku täysi psykopaattijulmurifriikkihirviöhän olisi vain hyvillään siitä, että jotkut toiset joutuvat raatamaan samalla kuin hän köllöttelee tyytyväisenä divaanillaan (kärjistetty esimerkki naisten ja miesten historiallisista suhteista). Jos ihmisessä sen sijaan on kunnollisuuden säie tallessa, hän ei tahdo liian suurta ansaitsematonta etuoikeutta.