Syntiemme tähden

Kristittyjen piinaviikko taisi mennä jo, mutta minun blogissani se vasta alkaa. Tämä ja seuraavat postaukseni käsittelevät väkivaltaa, raivoa ja tuota vanhaa klassikkoa: raiskausta.

Kimmokkeen sain Feeniksin tekstistä ja Elina Reenkolan kirjasta Naisen raivo sekä muistakin lähteistä. Mutta raiskaushan on muutenkin feminismin ydinkysymyksia. Missään ei niin tiivisty miesten etuoikeus ja suojeltu asema kuin siinä, miten raiskauksiin suhtaudutaan: raiskaus kuulemma "alentaa" ja "häpäisee" naisen, mutta ei tekijäänsä.

Kun raiskauksesta puhutaan, tehdään yleensä se virhe, ettei osata erottaa tekoa ja teon merkitystä toisistaan. Raiskaushan on paitsi fakta (mies työntää ilman lupaa pippelinsä jonkun naisen pimppiin), myös myytti (tämän seurauksena naisen pitää hävetä ja kuolla).

Faktat ovat faktoja mutta myytit myyttejä. Ja tehän tiedätte, mitä minä myyteille teen.

Kaikkien legendojen äiti

Ja tapahtui niinä päivinä, tarkemmin sanoen vuonna 2222, että Meidän Rouvamme Jeesus Kristus toisen kerran tuli maan päälle. Ennusmerkkejä Lunastajan syntymästä oli tietenkin näkynyt pilvin pimein, ja maailman mahtajat etsivät kaikkialta sitä "kuningasta", jonka tulo oli ilmoitettu. Mutta ei Jeesus tullut tälläkään kertaa näyttävästi kuin kauhistava sotajoukko lippuineen. Ei tietenkään, vaan hän syntyi tavalliseen tapaan sorretuimpien ja solvatuimpien keskuuteen. Hän syntyi AIDS-orvoksi sodan runtelemaan Afrikan maahan. Ja hän oli tyttö.

Lapsena hän joutui työskentelemään prostituoituna, mutta aikuistuttuaan hän nousi maailman keskeisimmäksi opettajaksi. Hän kulki kansan keskuudessa, saarnasi, opetti ja paransi. Tälläkin kertaa hänestä tuli suunnaton uhka valtaapitäville. Niinpä Yhdyskiinanvaltain (the United States of China) kauppaliittovaltion sotilaat vangitsivat hänet ja raiskasivat ja muillakin tavoin kiduttivat hänet kuoliaaksi.

Tästä jalosta uhrautumisestahan on tunnetusti kuva joka kirkossa: Kristus, orjantappurakruunu päässään, sen esiin viiltämät verihelmet pikimustalla ihollaan kimmeltäen, katsoo halveksunnan ja anteeksiannon sekaisin tuntein rumia raiskaajiaan. (Raiskaajat ovat moderniin tapaan kaikki rotuja ja kansallisuuksia. Mutta he kaikki ovat miehiä.)

Kun Kristus sitten oli pääsiäispäivänä ylösnoussut, CNN haastatteli häntä:


"Mestari, mukava, että pääsitte tulemaan tänne tänään! Mutta nyt on pakko kysyä, että minkä tähden päätitte tulla tänne maan päälle toistamisen? Eikä se juttu silloin vuonna 30 ja risat riittänyt?"

Ja Hän vastasi heille kuuluisin sanoin:

"No vittu, oli tultava, kun eräät jutut olivat näemmä jääneet hiukan hakuseen! Minähän sanoin, että kaikki ovat tasa-arvoisia Jumalan silmissä. Se siis tarkoittaa myös naisia, senkin vitun pelkurimaiset kusipäät. Mikä tässä on niin saatanan vaikeeta? Tervetuloa pois pimeältä keskiajalta, tonttu toopet. Ihan aikuisten oikeesti, luuletteko, että minua ihan ylettömästi huvittaa aina joutua käymään koko tätä pelleilyä läpi? Get a grip, helvetin urpot!"

Niinpä niin. Tapahtukoon Hänen tahtonsa!

(Raamattu 2.0, useita tekijöitä)

Jotta vanha turha ja tyhmä pahuus murtuisi, me tarvitsemme uusia tarinoita. Vaikka sellaisia sankaritarinoita, joissa raiskauksesta selviytynyt henkilö on ihmeellinen sankari. Ja häpeän on mentävä sille, jolle se oikeasti kuuluu: raiskaajalle.

Timmi body

Feeniks kirjoitti ansiokkaasti erotiikasta ja naisen omasta ruumiista. Hänen tuntemuksensa naisruumiin "sopimattomuudesta" ja "kelpaamattomuudesta seksiin" ovat hyvin tuttuja minullekin. Että naisen sopisi virallisesti haluta seksiä vain, jos itse on timmi ja seksikäs. Miehillä ei tunnu olevan samanlaista perustavanlaatuista kelpaamattomuudentunnetta. (Kyllä mäkin pidän itseäni kauniina ja seksikkäänä. Aika ajoin ainakin. Välillä vain iskee epäilys.)

Huomaan itse ajatelleeni asian niin päin, että kun multa kerran vaaditaan seksyn taistelubarbin ulkonäköä, vaadin vastaavaa sitten miehiltäkin! Arvioin heitä siis samoilla kritereillä kuin (yhteiskunta) minua arvioi. "Ai mun perse roikkuu vai? No niin kuule roikkuu poika omaskin!" Tästä saat.

Samat säännöt naisille ja miehille!

Ei se minusta ole huono lähtökohta: monasti ihminen huomaa tietyn menettelytavan huonot puolet, kun kääntää kysymyksen toisin päin. Siis jos joku mies ei esimerkiksi ymmärrä, miksi joku nainen suuttuu nähdessään Henkkamaukan puolialastomia alusvaatemalleja mainoskuvissa, mies voisi kääntää tilanteen mielessään: Miltä hänestä itsestään tuntuisi katsella kaikkialla kaikin kuvankäsittelyn keinoin sliippattuja, ihmeellisen komeita, seksityrkkyjä ja kaikkien silmille alttiitta miehiä? Vaikkapa sellaisessa käänteismaailmassa, jossa naiset olisivatkin ulkonäköpaineista vapaat.

Naisten ulkonäön väkivaltainen arviointi pyytämättä on vallankäyttöä. Se on eri asia kuin esimerkiksi vilpitön toisen viehättävyyden ihailu. Väkivaltaisen arvioinnin tehtävä on koettaa pelkistää naisen ihmisarvo vain hänen (väitettyyn) kykyynsä tai kyvyttömyyteensä viehättää miestä. Tällaista ruodintaa voivat tehdä ne ihmiset, jotka ovat hallitsevaa luokkaa.

Oma miesten ulkonäön arviointini liittyy kyllä siihenkin, että hyvännäköiset miehet ovat minusta seksikkäitä. Miehen ulkonäkö(kin) on minulle tärkeä asia. Tiedän kyllä, mistä pidän. Tähdennän, etten kuitenkaan käytä sitä hyökkäysaseena: en siis rupea kommentoimaan kundien ulkomuotoa noin vain. Jos minua avioidaan, arvioin takaisin. Yleensä samaan sävyyn kuin alkuperäinenkin arvio oli.