"Itsepä sitä kerjäsit!"

Iltalehti 23.10.2009: Lehti: Jopa puolet raiskauksista olisi estettävissä

Raiskauksien määrä voisi Savon Sanomien mukaan jopa puolittua, jos naiset välttäisivät riskikäyttäytymistä.

- Tutkimistani 181 raiskauksesta puolet olisi voitu estää sillä, että uhri olisi toiminut yleisesti hyväksyttävällä tavalla, sanoo lehden haastattelema vanhempi rikoskonstaapeli Ville Hahl Varsinais-Suomen polisiilaitoksesta. Hän teki aiheesta oikeustieteen pro gradu -lopputyön Joensuun yliopistoon.

Hahlin mukaan lähes kaikkiin näihin tapauksiin liittyi naisen kohtuuton alkoholinkäyttö. Uhriksi joutunut nainen oli tolkuttomassa humalassa tai jopa sammunut. Riskikäyttäytymiseksi Hahl laskee myös sen, jos kosteaa iltaa päädytään jatkamaan tekijän tai uhrin asuntoon.

Raiskaukset loppuvat maailmasta yhdellä ainoalla tavalla: heti, kun miehet lopettavat raiskaamisen. Ei se ole mitään korkeampaa matematiikkaa.

Onneksi sentään jollain on kylliksi pillua panna stoppi uhrin syyttämiselle:

HS 23.10.09: Kansanedustaja ärtyi konstaapelin raiskausnäkemyksistä

Kansanedustaja Toivakan mielestä Suomea ei saa rakentaa sen ajatuksen varaan, että naisten liikkumapiiri olisi kapeampi kuin miesten. Suomen pitää olla vapaa ja turvallinen maa molemmille.

Hyvä, kansanedustaja Lenita Toivakka!


Käytänpä logiikkakortin: Jos olette sitä mieltä, että esimerkiksi humalaisen naisen "saa raiskata", siitä väistämättä seuraa, että teidän on myös pakko olla sitä mieltä, että kadulle sammuneelle miehelle saa samoin tehdä ihan mitä tahansa sattuu huvittamaan. Todellako olette valmiita lähtemään tuolle tielle? No sitä minäkin.

Syyllisyys sille, jolle syyllisyys kuuluu.

---

Erittäin hyvät kirjoitukset aiheesta:

• Maailma feministin silmin: Sexual Assault Tips Guaranteed to Work
  
• Kummakerho.net: Raiskauksen uhka ja uhrin vastuu
  

Ehdotus uudeksi huorittelukäytännöksi

Älä huorittele naisia. Huorittele miehiä.


"Huora" on yhtä paha sana kuin "neekeri". Nuo sanat toimivat samoin: niillä haukuttu leimataan täysin vialliseksi, perisyntiseksi. Haukkuja taas on kaikesta pahasta vapaa. Valkoiselle miehelle ei ole mitään "huoraa" vastaavaa haukkumasanaa.

Huorittelu nykymuodossaan on täysin irrationaalista. Sanana "huora" ei sinänsä tarkoita mitään. Se ei tarkoita seksiä myyvää ihmistä, koska ketä tahansahan naista voidaan huoritella. Ja vaikka tarkoittaisikin, eihän kukaan prostituoitu työllään vahingoita muita kuin ehkä itseään.

Lähin arkikielen vastine "huoralle" olisi kai "tuhma, tottelematon nainen, seksuaalisesti kelvoton henkilö". Mutta kun enemmistö tämän mailman seksirikollisista – siis ne oikeasti seksuaalisesti täysin kelvottomat ihmiset, esimerkiksi raiskaajat – kuitenkin ovat miehiä, on täysin älytöntä huoritella naisia.

"Huoran" tarkoitus on typistää nainen pelkkään vanhaan pahaan lisääntymisrooliinsa, ympärisilpoa hänet yhdellä sanalla. Huoritteluun ei ole mitään vastasanaa ja kuka tahansa mies saa määrätä kenet tahansa naisen huoraksi. Perinteinen naisten huorittelu on siis kuin koulunpihalta tuttu klassikko, "mäsanoinensin, loppueivoineäämuuttaaloppu!"


Näin siis "huora" on taikasana. Taikasanat kumotaan kääntämällä ne omistajaansa vastaan. Miehiä voi huoritella esimerkiksi näin:

1. Seksin haluamisen tai seksikkyyden osoittamisen takia
   
   LISSU: "Joo-o, siellä baarissa oli perjantai-iltana huoraa pilvin pimein! Ainakin Kari, Jari ja Ilari olivat siellä. Ilari, se se on niin nätti lutka."
   
   tai
   
   MISSU: "Jumalauta mikä jakokulli Kari onkaan! Taas uuden naisen kanssa. Hemmetti siinä on pilluhaukka mieheksi."
   
   Tämä on vähän arveluttava huoritteluperuste, sillä runsaassa sekstaamisessa ei tietenkään oikeasti ole yhtään mitään pahaa. (Miten olisikaan? Älytön ajatus.) Mutta jos naisia arvostellaan ja uhkaillaan valtoimesta panemisesta, täytyy miehiäkin.
   
   
2. Muuten vaan, vihan vimmassa, arkisena joka sään haukkumasanana
   
   (Tämä on minusta edellistä suositeltavampi käytäntö):
   
   SISSU: (riitelee kälättävän Jarin kanssa) "Turpa umpeen TYHMÄ HUORA!"
   
   Niin helppoa se on. Yhdellä taikasanalla ukko saa enemmän ajattelemisen aihetta kuin koko aiemmassa elämässän koskaan.
   
   
3. HUOM! Älä huorittele naisia
   
   Älä kuitenkaan huorittele naisia! Älä ainakaan tosissasi. Naisten keskinäinen huorittelu voi kyllä voi olla tehokas vitsi: Yhdysvaltain mustat veljet kutsuvat (ainakin elokuvissa!) toisiaan joskus "niggereiksi". Sellainen on sanan hyvää hallitsemista, pahan sanan ottamista omaan suuhun:
   
   KRISSU: "Zissu! Ihana nähdä sua, missäs sä oletkaan viime ajat huorannut, senkin letukka? Hih hii!"
   ZISSU: "Krissu my girl! Hemmetin huora, älä käy mulle aukomaan! Heh hee!"
   
   (Nauravat ja halaavat.)
   

Näin siis sama sana voi aivan hyvin olla naiselle voitonmerkki ja miehelle suuren häpeän. (Samoin seksityöläinen voi hyvin haluta, että hänen ammatistaan käytetään sanaa "huora". Se on aivan okei. Mutta jos muuten huorittelet naisia tai tyttöjä, olet pelkuri. Kuulut pitkän päättelyketjun kautta niihin naisiin, jotka hyväksyvät pikkutyttöjen ympärisilvonnat.)



Jos et uskalla avoimesti huoritella miestä, jos mielesi ei taivu tämän uuden totuuden ympärille, kokeile tätä: kirjoita vessan seinään jonkin ärsyttävän jätkän nimi, ja lisää sen jälkeen "huora":

"Ilari on huora!"

Se on vapauttavaa. Huorittelemalla miestä olet ottanut vallan itsellesi: sinä olet se, joka päättää, kuka tässä maailmassa on huora ja kuka ei. Kukaan mies ei sitä päätä, vaan sinä yksin. Tästä lähin se sana on sinun aseesi, ei hänen. Yhdellä sanalla voi kääntää koko maailmanhistorian.


Sano se siis niin kuin narua hyppäisit:

Jakokulli, mätäpalli, huora, lutka, vosu!
Jakokulli, mätäpalli, huora, lutka, vosu!

Murra se

Raiskaus – ja muu miesten naisiin kohdistama väkivalta - on yhteiskunnan suojelukohde. Väkivaltaa käytetään pönkittämään miesten etuoikeutettua asemaa: miehet ovat turvassa ja vallassa, väkivallan rakenne uhkaa vain naisia.

Raiskauksen uhka on paha satu, jota käytetään naisten kontrollointiin. Tarina menee näin: "Jos olet nainen ja liikut ulkona liian myöhään, iso paha raiskaaja käy kimppuusi! Hän raiskaa sinut ja sitten elämäsi on ohi." Siis me naiset emme voi mennä tietyille alueille, koska meidän on pelättävä oman lajimme uroksia.

Sadun toinen puoli on se, että "oikein toimimalla" nainen voisi jotenkin välttää raiskauksen ja pahoinpitelyn. Jos pysyttelet poissa pimeiltä kujilta, ja jos tottelet auliisti aviomiestäsi etkä koskaan itse pyri mihinkään, saat elää. Se on tietysti fiktiota, koska väkivallalta sinua ei suojele mikään. Joku saattaa hyökätä kimppuusi, mutta se ei riipu sinusta eikä sinun henkilökohtaisista ominaisuuksistasi. Väkivalta on luokkataistelukysymys. Sinut halutaan pitää lisääntymisluokan töissäsi.

Naiset taas eivät kohdista miehiin mitään samanlaista systemaattista ruumillisen väkivallan uhkaa. (Vanhemmat– äidit ja isät – kyllä saattavat kohdistaa sitä lapsiinsa, vanhoina pahoina aikoina varsinkin). Ainakaan Euroopassa poikia ei rutiininomaisesti ympärisilvota. Sota taas on jo itsessään miesten vika. Se on vanhojen miesten kateutta nuorempien miesten verevyydestä ja kyvykkyydestä, tyhmää ahneutta ja pelkurimaista lyhytnäköisyyttä. Sodasta on turha syyttää naisia.

Miehillä on väkivallan monopoli.


Voihan tietysti olla, että raiskaaminen yksinkertaisesti on yksi ihmislajin urosten häiriökäytöksen muoto, siis samaan tapaan kun tuoreet äidit voivat joskus joutua synnytyspsykoosiin ja surmata vastasyntyneen lapsensa. Ehkä raiskaus on eräs miesten aggression, naispelon ja –vihan ilmentymä. Ehkä se voi jopa olla jonkun luuseriyksilön loisiva lisääntymisstrategia. Mutta hyvässä yhteiskunnassa siihen suhtauduttaisiin juuri niin kuin kuuluukin: häiriökäytöksenä. Ei minään pyhänä, muuttumattomana yhteiskunnallisena lakina, van nolona mokana. Hormonihysteriana.

Maailman muuttamiseksi teoille on annettava uudet merkitykset. Raiskauksen pitäisi merkitä miehellä häpeällisintä mahdollista kontrollin menetystä: hän on antanut pelkonsa sanella tekonsa. Siis tarpeeksi hyvässä maailmassa, jos mies ajattelisikin raiskaamista (siis ei raiskatuksi tulemista, vaan sitä, että hän itse raiskaisi), hän yrjöäisi häpeästä.

Väkivaltaa savannilla!

Tiedättehän te, miten asiat ovat: Miehet ovat vallassa koska miehen ruumis on vahvempi kuin naisen. Miehet voivat siis pakottaa naiset tekemään asioita, mutta naiset eivät voi pakottaa miehiä mihinkään. Siksi siis sukupuolten välillä on aina oleva epätasa-arvo.


Ehei. Pelkkä väkivalta ei riitä hallitsemiseen. Tai ainakaan yksittäisen yksilön väkivalta ei riitä, ellei hän sitten kertaheitolla esimerkiksi ota uhriltaan nirriä pois. Raa'an voiman lisäksi tarvitaan aina myös väkivallan salliva ja palkitseva yhteiskuntarakenne. Väkivallakko tarvitsee aina tuekseen apureita, muuten hän on helisemässä.

Esimerkki: Kuvitellaan, että olemmekin muinaisia ihmisapina-esiäitejämme yhtä muinaisella savannillamme. Sanotaan, että laumassamme on joku kaikkia meitä muita vahvempi häirikköuros: hän – tai oikeastaan se, koska olemme vielä ihmisapinoita, mutta sanotaan nyt kuitenkin hän – koettaa jatkuvasti taivuttaa muut tahtoonsa hakkaamalla meitä. Ennen kaikkea hän koettaa pitää meidät kurissa sillä, että uhkaa hakkaavansa meitä. Hän antaa ymmärtää olevansa valmis käyttämään väkivaltaa meitä vastaan. (Ja hänen luonteestaan tiedämme, että tässäpä onkin semmoinen horatsu, joka ei vain anna ymmärtää vaan myös ymmärtää antaa.) Siis jos emme tee niin kuin hän sanoo, hän todennäköisesti käy kimppuumme. Kauheaa.

Mutta ikävä juttu häirikölle: meitä muita ei vielä tässä kuvitteellisen apinakehityksemme vaiheessa olekaan ehdollistettu taipumaan pelon alla. Me tajuamme heti, että iso uros yrittää kohdistaa meihin laittoman hyökkäyksen. Meissä herää siis looginen, luonnollinen ja alkukantainen tunnereaktio: raivo ja ärtymys häirikköä kohtaan! Haluamme estää häntä vahingoittamasta meitä tai kostaa hänen jo tekemänsä hyökkäyksen.

Emme ole avuttomia. Meillä on useita vaihtoehtoja:

1. Koko muu lauma, naaraat ja urokset, voi liittoutua häirikköä vastaan. Laumaeläiminä emme kestä yksinoloa: suurinkin mölyapina taipuu, jos vaihtoehtona olisi joutua ryhmän paariaksi. Kyseessä olisi ikään kuin kirkonkirous, häirikön täysi sulkeminen pois yhteisöstä.
   
   
2. Voimme liittoutua keskenämme ja yksinkertaisesti hyökätä kaikki kerralla ison klöntin kimppuun. Jos meitä on tarpeeksi, se joutuu taipumaan. Kukaan ei pysty puolustautumaan lauman koko mahtia vastaan.
   
   
3. Jos jostain syystä emme voisi avoimesti vastustaa räyhääjää, me tietäisimme, että aika ja olosuhteet ovat meidän puolellamme. Häirikkö on ruuanhankinnassa täysin riippuvainen meistä muista, varsinkin naaraista. (Keräilijä-metsästäjä –yhteisöissä hankitaan suurin osa ravinnosta nimenomaan keräilemällä.) Hän on ehkä vallassa nyt, mutta onnen pyörä pyörii. Yksikin harha-askel vaikkapa metsästysreissulla, yksikin vakava tartuntatauti tekee hallitsijasta heikon. Sitten hän on meidän armoillamme.
   

Yleensä - savannilla ja muualla - toimitaankin ikävä kyllä juuri niin päin, että häirikköuros saa apua muilta, ehkä heikommilta uroksilta, ja monilta naarailta. He myötäilevät väkivallakkoa ja auttavat tätä pitämään valtaansa yllä. He saavat siitä jonkinlaista turvaa ja arvovaltaa ja sen ilon, että voivat pitää jotain ihmisryhmää itseään huonommassa asemassa.

Seurausten pelko pitää väkivallakon kurissa. Jos mitään pahoja seurauksia ei ole, miksi hutsu ei hakkaisi?


Tällä hetkellä yhteiskuntamme (= me kaikki) palkitsee miesten väkivaltaisuutta. Esimerkiksi niin, että jos aviomies lyö vaimoaan, sitä pidetään naisen itsensä vikana. Tai niin, että yhteiskunnassa eletään pelon maantieteessä: naisen pahoinpitely ja raiskaaminen eivät tuo tekijälleen mitään kovin kovaa rangaistusta tai häpeää. Sen sijaan uhrin "kuuluu" hävetä.

Väkivalta on kuitenkin olosuhdekysymys. Varsinkin me naiset luulemme, että meillä ei vaan ole vaihtoehtoja miesten väkivaltaa vastaan. Mutta eihän se ole totta. Jos järkipuhe ei auta, laillisia ja moraalisia keinoja on koko liuta: häpäisy, poissulkeminen, salaa tai yhdessä hyökkääminen. Järkipuhe on tietysti aina paras ja ensisijainen keino, mutta naisten on turha velloa avuttomuuden illuusiossa.

Loispistiäiset (Parasitica)

Piinaviikko jatkuu.


Puhuin taannoin siitä, että raiskaukselle pitäisi antaa uusi merkitys: sen sijaan, että se olisi jonkinlainen kummallinen luonnonilmiö, jonka kohteeksi nainen "häpeällisesti" joutuisi, se olisikin kertomus naisen sankarillisesta selviytymisestä jonkun pahan, tietoisen toimijan hyökkäyksestä. Ilman muuta näin.

En kuitenkaan vähättele raiskausta, enkä sitä traumaa, jonka raiskaaja usein uhrilleen aiheuttaa. Raiskaushan on hirveä rikos. Enemmän: Raiskaaminen on yksi kiduttamisen muoto. Henkilö, joka raiskaa, kuuluu alhaisimpaan kastiin: niihin ihmisiin, jotka ovat valmiita kiduttamaan huvin vuoksi. Halveksittavampaa ihmistä ei ole. Tappaahan voisi joissain tapauksissa itsepuolustuksekseen, mutta raiskaaminen ja muu huvikseen kiduttaminen on puhdasta pahuutta. Sitä ei voi edes teoriassa oikeuttaa millään.

Raiskaaja on loinen. Hän on kuin ne hyönteiset, jotka munivat munansa leppäkerttujen sisään: kun loispistiäisen toukat kasvavat leppiksessä, ne syövät kantajansa sisuskalut. (Jos nainen hedelmöittyy, kun joku mies hänet raiskaa, siitä mahdollisesti syntyvä lapsi on tietenkin viaton kaikkeen.)

Vanhoina pahoina aikoina, historian hirveydessä, kun aborttia ei ollut helposti saatavilla, ja kun raskaus ja synnytys aivan konkreettisesti olivat naiselle hengenvaarallisia, raiskauksen pahuus oli jo senkin tähden käsittämättömän suuri. Muualla kuin läntisissä teollisuusmaissahan tuo on edelleenkin aivan liian usein homman nimi.

(Jos olet mies, voisit ehkä verrata raiskauksen aiheuttamaan traumaa ja uhkaa siihen, että penistäsi vahingoitettaisiin tahallaan. Kuvittele, että jos esimerkiksi liikut ulkona pimeän aikaan, olisi olemassa se vaara, että joku outo ja hirveän vahva tyyppi saattaisi käydä kimppuusi. Hän pitelisi sinua aloillaan, kaivaisi peniksesi housuistasi ja alkaisi toistuvasti pistellä sitä injektioruiskulla. Ruiskussa olisi nestettä, joka saattaisi olla HIV-positiivista tai muuten vaarallista. Tai hän silpoisi sinua veitsellä.

Oikeasti kai suurin osa Suomen raiskauksista tapahtuu ihan kodin seinien sisällä ja raiskaaja on uhrinsa tuttava. Ehkä tuon ylivedetyn pimeän suojissa sinua stalkkaavan HIV-injektiotyypin sijaan pitäisi puhua siitä, että joutuisit miehenä pelkäämään vaimoasi tai tyttöystävääsi.)

Naisen raiskaaminen on kuin miehen kastraatio. Molemmissa ihmisen seksuaalinen kyky ja ehkä ihminen itsekin yritetään tuhota. Ajatelkaa, miten usein lehdissä on raiskausuutisia, ja miten harvoin uutisia munansilvonnasta.

(Tämä on siis vertaus, ei yllytys eikä oikeutus. Tarpeeksi hyvässä maailmassa molempia tapauksia – raiskauksia ja peniksen vahingoittamisia - tietenkin olisi vuodessa tasan 0 kappaletta.)

Syntiemme tähden

Kristittyjen piinaviikko taisi mennä jo, mutta minun blogissani se vasta alkaa. Tämä ja seuraavat postaukseni käsittelevät väkivaltaa, raivoa ja tuota vanhaa klassikkoa: raiskausta.

Kimmokkeen sain Feeniksin tekstistä ja Elina Reenkolan kirjasta Naisen raivo sekä muistakin lähteistä. Mutta raiskaushan on muutenkin feminismin ydinkysymyksia. Missään ei niin tiivisty miesten etuoikeus ja suojeltu asema kuin siinä, miten raiskauksiin suhtaudutaan: raiskaus kuulemma "alentaa" ja "häpäisee" naisen, mutta ei tekijäänsä.

Kun raiskauksesta puhutaan, tehdään yleensä se virhe, ettei osata erottaa tekoa ja teon merkitystä toisistaan. Raiskaushan on paitsi fakta (mies työntää ilman lupaa pippelinsä jonkun naisen pimppiin), myös myytti (tämän seurauksena naisen pitää hävetä ja kuolla).

Faktat ovat faktoja mutta myytit myyttejä. Ja tehän tiedätte, mitä minä myyteille teen.

Kaikkien legendojen äiti

Ja tapahtui niinä päivinä, tarkemmin sanoen vuonna 2222, että Meidän Rouvamme Jeesus Kristus toisen kerran tuli maan päälle. Ennusmerkkejä Lunastajan syntymästä oli tietenkin näkynyt pilvin pimein, ja maailman mahtajat etsivät kaikkialta sitä "kuningasta", jonka tulo oli ilmoitettu. Mutta ei Jeesus tullut tälläkään kertaa näyttävästi kuin kauhistava sotajoukko lippuineen. Ei tietenkään, vaan hän syntyi tavalliseen tapaan sorretuimpien ja solvatuimpien keskuuteen. Hän syntyi AIDS-orvoksi sodan runtelemaan Afrikan maahan. Ja hän oli tyttö.

Lapsena hän joutui työskentelemään prostituoituna, mutta aikuistuttuaan hän nousi maailman keskeisimmäksi opettajaksi. Hän kulki kansan keskuudessa, saarnasi, opetti ja paransi. Tälläkin kertaa hänestä tuli suunnaton uhka valtaapitäville. Niinpä Yhdyskiinanvaltain (the United States of China) kauppaliittovaltion sotilaat vangitsivat hänet ja raiskasivat ja muillakin tavoin kiduttivat hänet kuoliaaksi.

Tästä jalosta uhrautumisestahan on tunnetusti kuva joka kirkossa: Kristus, orjantappurakruunu päässään, sen esiin viiltämät verihelmet pikimustalla ihollaan kimmeltäen, katsoo halveksunnan ja anteeksiannon sekaisin tuntein rumia raiskaajiaan. (Raiskaajat ovat moderniin tapaan kaikki rotuja ja kansallisuuksia. Mutta he kaikki ovat miehiä.)

Kun Kristus sitten oli pääsiäispäivänä ylösnoussut, CNN haastatteli häntä:


"Mestari, mukava, että pääsitte tulemaan tänne tänään! Mutta nyt on pakko kysyä, että minkä tähden päätitte tulla tänne maan päälle toistamisen? Eikä se juttu silloin vuonna 30 ja risat riittänyt?"

Ja Hän vastasi heille kuuluisin sanoin:

"No vittu, oli tultava, kun eräät jutut olivat näemmä jääneet hiukan hakuseen! Minähän sanoin, että kaikki ovat tasa-arvoisia Jumalan silmissä. Se siis tarkoittaa myös naisia, senkin vitun pelkurimaiset kusipäät. Mikä tässä on niin saatanan vaikeeta? Tervetuloa pois pimeältä keskiajalta, tonttu toopet. Ihan aikuisten oikeesti, luuletteko, että minua ihan ylettömästi huvittaa aina joutua käymään koko tätä pelleilyä läpi? Get a grip, helvetin urpot!"

Niinpä niin. Tapahtukoon Hänen tahtonsa!

(Raamattu 2.0, useita tekijöitä)

Jotta vanha turha ja tyhmä pahuus murtuisi, me tarvitsemme uusia tarinoita. Vaikka sellaisia sankaritarinoita, joissa raiskauksesta selviytynyt henkilö on ihmeellinen sankari. Ja häpeän on mentävä sille, jolle se oikeasti kuuluu: raiskaajalle.

Huora!

En hyväksy sitä, että naisia huoritellaan. Minusta meidän on otettava sana huora! haltuumme ja ryhdyttävä huorittelemaan miehiä.

Naiselle ei ole mitään muuta haukkumasanaa kuin huora! ja sen johdannaiset. Nainen ei voi olla idiootti, pelkuri, pelle, eikä edes murhaaja tai sotarikollinen. Vaikka hän tekisi miten hirveitä tekoja, hän on vain huora!. Tämä ei ole viisasta.

Huora! on pahin haukkumasana. Se on täysin epäloogista: Oli prostituoiduista mitä mieltä tahansa, heidän työnsä on viatonta. Miesten historiallinen vastinammatti taas on kaikkea muuta. Jos ihmisen pitäisi valita, rupeaako työkseen a.) ottamaan peniksen sisäänsä vai b.) tappamaan ihmisiä palkkasoturina, kohta a. on se sankarin valinta. Historiassa prostituoituja on kuitenkin aina halveksittu enemmän kuin palkkasotureita. Prostituoituja on pidetty niin kelvottomina henkilöinä, että pelkkä heidän joukkoonsa lukeutuminen on merkinnyt suuren väkivallan uhkaa.

Kun mies huorittelee naista, se on tappouhkaus. Mies muistuttaa naista yhteisöllisesti ylemmästä asemastaan, siitä, että hän itse on koskematon. Huorittelemalla haukkuja (joka tietysti voi olla nainenkin) yrittää sanoa, että huoritellun ei pitäisi olla yhteisön osa. Jos huoriteltu ei pidä varaansa, häntä voidaan kohdella niin kuin lauman ulkopuolelle jätettyä. (So. hänet voidaan pahimmillaan ottaa hengiltä. Se on lajimme perinteinen tapa kohdella vieraita.)

Miehelle ei ole mitään vastaavaa haukkumasanaa. Kuuluisa homo! on toki huoran partneri. Mutta sen leiman voivat miehelle antaa vain miehet. Kun naiset haluavat iskeä miestä vyön alle, he voivat haukkua miestä tuhkamunaksi tai sanoa, että mies on kyvytön. Mutta huoran! kaltaista yksittäistä pahaa taikasanaa ei miehelle ole olemassa. Mies on vapaa ja turvassa. Hän ei koskaan voi osoittautua täysin kelvottomaksi, yhdellä sanalla tuhottavaksi. Tämä on epäviisasta.

Jos siis olet nainen ja sinua huoritellaan, huorittele takaisin. Huuda aivan pokkana: Itse olet huora! Isäs oli huora kun sua teki! Sanat merkitsevät sitä, mitä niiden sanotan merkitsevän. Kun jotain sanaa käytetään tarpeeksi, se menettää pahan hohtonsa.

Jos olet mies, huorittele kundeja. Se antaa heille ajattelemisen aihetta.

Hyvin käyttäytyvä ihminen ei tietenkään hauku ketään, ellei syytä ole. Mutta jos syytä haukkumiseen on, tasapainottakaa haukkujanne. Haukkukaa naisia heidän tekojensa mukaan: "Pelkuri! Roisto! Hölmö!"

Vastapainoksi huoritelkaa miehiänne.