Tutkimuksissa on saatu selville, että miesten kasvot punertavat ja naisten vihertävät! Ettäs tiedätte. Tarkoittaako tämä nyt sitä, että naiset ovatkin Marsista, miehet Venuksesta?
Vai olemmeko vain kaikki Edgar Rice Burroughsin marsilaisia? Niitähän oli vihreitä ja punaisia.
Iloista ja rauhallista joulua kaikille! <3
23. joulukuuta 2008
19. joulukuuta 2008
Apu on lähellä
Raskas masennus on hirveää. En vähättele sitä. Sitä ei millään päivänvalolampuilla karisteta. Kun vastassa on musta seinä, sen ohi pääsemiseen on parasta hankkia ammattiapua.
Sen sijaan monille naisille tyypilliseen lievään, ponnettomaksi tekevään alakuloisuuteen voi itse vaikuttaa. Lievän masennuksen syy on usein kohtuuttomissa odotuksissa: Sinun on tehtävä noin ja päinvastoin tehtävä myös näin. Et kelpaa kuitenkaan, koska pelin sääntöihin kuuluu, että nainen häviää aina. Naisen rooli on sellainen, ettei kukaan ihminen voi siitä odotusten mukaisesti suoriutua. Vain hullu ei masentuisi näissä oloissa.
Naisilla on yleenä sellainen kielto päällä, ettemme saa määritellä ongelmiamme tarkasti. Pahan olon tulee pysyä epämääräisenä, uhan suunnattomana mutta tuntemattomana. Kun ei ole mitään yksiselitteistä, tarkkaan rajattua ongelmaa, masennukselle ei tunnu olevan mitään oikeaa syytä. Toimintaan käyminen on vaikeaa, kun ei tiedä, mikä kohta tarkalleen on rikki.
Luin sellaisesta eläinkokeesta, jossa rotille annettiin sattumanvaraisesti lieviä sähköiskuja. Verrokkiryhmää palkittiin tehtävien suorittamisesta herkkupaloilla, mutta nämä rotat saivat aivan sattumanvaraisesti säkäreitä kuonoonsa. Yritä, yritä: aina menee pieleen! Ennakoimattomuus on hyvin raskasta. On vaikea elää, kun tietty teko on milloin hyveen huipentuma, milloin hävettävää laiskuutta. Kokeen satunnaissähköllä käsitellyistä rotista tuli neuroottisia ja masentuneita. Ne eivät viitsineet edes yrittää, makasivat vain apaattisina paikoillaan.
Ihmisillä yksi pikaratkaisu murhaavaan apatiaan on tehdä jotain. Ei sen väliä, mitä. Ota yksi kortti, mikä tahansa. Kunhan teet jotain suhteellisen järkevää ja tuotteliasta, etkä mitään itsetuhoista. Vertaan lievää (ja huomioi, että sanoin: lievää) masennusta sotkuiseen huoneeseen. Ensi näkemältä kaikki on kuin pommin jäljiltä. Kuka jaksaa edes ajatella siivoamista? Mutta kun ottaa yhden alueen kerrallaan käsittelyyn, työskentelee väsymyksen läpi, voi vähä vähältä siivota koko huoneen. Aktiivisuus auttaa. Päätösten tekeminen ja päätöksessä pysyminen auttaa.
Minua auttaa se, kun kirjoitan blogimerkinnän. Olen feministi, ja raivoan usein siitä, ettei maailma ole oikeudenmukainen. Aikaisemminkin yhteiskunnalliset kysymykset olivat olleet ajatusteni keskeisintä sisältöä. Mutta ne olivat myös piirteetöntä massaa, suurta raivoa ja ahdistusta. Kun aloitin tämän blogin, päätin tehdä niin, että kirjoitan kustakin feministisestä ongelmasta yksi kerrallaan. Otan aiheen pihteihin, kirkkaan valon alle. Tarkastelen sitä, analysoin sitä. Mietin, mikä siinä tarkkaan ottaen mättää. Mikä on se pahin ongelma? Olen kuin Hercule Poirot (joskus myös Holmes), joka miettii tarkoin epäiltyjen sanoja. Jossain kohtaa tarinassa on ristiriita. Ristiriidassa näkyy totuus.
Kun ottaa terveen röyhkeästi oikeuden ajatella, määritellä ja päättää, voittaa.
* * *
(Mitäkö muuta produktiivista teen? Mähän tuunaan paraikaa Barbie-nukkea. Mutta tästä lisää myöhemmin.)
Sen sijaan monille naisille tyypilliseen lievään, ponnettomaksi tekevään alakuloisuuteen voi itse vaikuttaa. Lievän masennuksen syy on usein kohtuuttomissa odotuksissa: Sinun on tehtävä noin ja päinvastoin tehtävä myös näin. Et kelpaa kuitenkaan, koska pelin sääntöihin kuuluu, että nainen häviää aina. Naisen rooli on sellainen, ettei kukaan ihminen voi siitä odotusten mukaisesti suoriutua. Vain hullu ei masentuisi näissä oloissa.
Naisilla on yleenä sellainen kielto päällä, ettemme saa määritellä ongelmiamme tarkasti. Pahan olon tulee pysyä epämääräisenä, uhan suunnattomana mutta tuntemattomana. Kun ei ole mitään yksiselitteistä, tarkkaan rajattua ongelmaa, masennukselle ei tunnu olevan mitään oikeaa syytä. Toimintaan käyminen on vaikeaa, kun ei tiedä, mikä kohta tarkalleen on rikki.
Luin sellaisesta eläinkokeesta, jossa rotille annettiin sattumanvaraisesti lieviä sähköiskuja. Verrokkiryhmää palkittiin tehtävien suorittamisesta herkkupaloilla, mutta nämä rotat saivat aivan sattumanvaraisesti säkäreitä kuonoonsa. Yritä, yritä: aina menee pieleen! Ennakoimattomuus on hyvin raskasta. On vaikea elää, kun tietty teko on milloin hyveen huipentuma, milloin hävettävää laiskuutta. Kokeen satunnaissähköllä käsitellyistä rotista tuli neuroottisia ja masentuneita. Ne eivät viitsineet edes yrittää, makasivat vain apaattisina paikoillaan.
Ihmisillä yksi pikaratkaisu murhaavaan apatiaan on tehdä jotain. Ei sen väliä, mitä. Ota yksi kortti, mikä tahansa. Kunhan teet jotain suhteellisen järkevää ja tuotteliasta, etkä mitään itsetuhoista. Vertaan lievää (ja huomioi, että sanoin: lievää) masennusta sotkuiseen huoneeseen. Ensi näkemältä kaikki on kuin pommin jäljiltä. Kuka jaksaa edes ajatella siivoamista? Mutta kun ottaa yhden alueen kerrallaan käsittelyyn, työskentelee väsymyksen läpi, voi vähä vähältä siivota koko huoneen. Aktiivisuus auttaa. Päätösten tekeminen ja päätöksessä pysyminen auttaa.
Minua auttaa se, kun kirjoitan blogimerkinnän. Olen feministi, ja raivoan usein siitä, ettei maailma ole oikeudenmukainen. Aikaisemminkin yhteiskunnalliset kysymykset olivat olleet ajatusteni keskeisintä sisältöä. Mutta ne olivat myös piirteetöntä massaa, suurta raivoa ja ahdistusta. Kun aloitin tämän blogin, päätin tehdä niin, että kirjoitan kustakin feministisestä ongelmasta yksi kerrallaan. Otan aiheen pihteihin, kirkkaan valon alle. Tarkastelen sitä, analysoin sitä. Mietin, mikä siinä tarkkaan ottaen mättää. Mikä on se pahin ongelma? Olen kuin Hercule Poirot (joskus myös Holmes), joka miettii tarkoin epäiltyjen sanoja. Jossain kohtaa tarinassa on ristiriita. Ristiriidassa näkyy totuus.
Kun ottaa terveen röyhkeästi oikeuden ajatella, määritellä ja päättää, voittaa.
* * *
(Mitäkö muuta produktiivista teen? Mähän tuunaan paraikaa Barbie-nukkea. Mutta tästä lisää myöhemmin.)
16. joulukuuta 2008
Vitusta asiaa
Tällä kertaa Seksualistin päiväkirjassa vittuillaan esimerkillisesti. Kuten vanha kansakin sen niin laittamattomasti sanoi: Miehen suuhunhan se vittu kuuluu!
13. joulukuuta 2008
Kuin lapsiaan puolustava urosleijona
Opetusministeri Sarkomaa jätti hallituksen. Hän tahtoo omistautua perheelleen.
Pienten lasten isät jäävät paljon, paljon harvemmin kotiin kuin naiset. Miehet eivät hevin käytä heille kuuluvia hoitovapaita, vaan menevät kuuliaisesti firmojensa talutusnuorassa. Harva mies panee pomonsa kanssa kovan kovaa vastaan, jotta saisi jäädä kotiin lapsiaan hoitamaan.
On kuitenkin yksi asia, joka välittömästi saa suomalaisen miehen verissä päin, tuomioistuimissa asti, taistelemaan oikeudestaan hoitaa itse lastaan:
Avioero.
Pienten lasten isät jäävät paljon, paljon harvemmin kotiin kuin naiset. Miehet eivät hevin käytä heille kuuluvia hoitovapaita, vaan menevät kuuliaisesti firmojensa talutusnuorassa. Harva mies panee pomonsa kanssa kovan kovaa vastaan, jotta saisi jäädä kotiin lapsiaan hoitamaan.
On kuitenkin yksi asia, joka välittömästi saa suomalaisen miehen verissä päin, tuomioistuimissa asti, taistelemaan oikeudestaan hoitaa itse lastaan:
Avioero.
10. joulukuuta 2008
Sananen tyyligurulta
Juu suomalaisia saa aina hävetä
*Tyyliguru Wladimir von Hepsan-Geikka, 46, ei säästele sanojaan. Kun keskustellaan suomalaisten miesten tyylistä, muotimestarin karvat nousevat pystyyn. Erityisesti näin pikkujouluaikaan suomalaisen miehen ulkonäkö saa von Hepsan-Geikan ampumaan tuelta.
Miten on tämän ikuisuuskysymyksen laita, Wladimir? Ovatko suomalaiset tyylitöntä kanssa?
No, jos vertaa vaikka Viron miesten pukeutumiseen, niin pakkohan tämä johtopäätös on tehdä. Minusta on todella valitettavaa, etteivät suomalaiset miehet ole valmiita tekemään hartiavoimin työtä tyylinsä eteen. Aina vaan sitä samaa harmaata pomppaa ja ulsteria. Milloinkahan on viimeksi käyty parturissa, entä koska on tehty naamankuorinta? Mahakin pömpöttää monella siihen malliin, että on tainnut vatsalihasliikkeet sekä rasvaimut jäädä tekemättä. Kyllä se on niin, että ulkonäöstään mies tunnetaan! En voi ymmärtää, miksi nyky-Suomessa miehet eivät uskalla tuoda komeuttaan esille.
Mihin tulisi erityisesti panostaa?
Kyllä istumatyötäkin tekevän miehen täytyy näyttää siltä, kuin olisi juuri elokuvien 300 tai Troija kuvauksista tulossa. Öljyttyjen lihasten pitää näkyä ja hiusten hulmuta tuuheina! Minusta on tärkeää, että miehet uskaltavat näyttää miehiltä.
Monet sanovat, että tällainen täysi komeusrutiini vie kohtuuttoman paljon aikaa varsinkin pienten lasten isiltä. Mitä mieltä olet?
Kyllähän meillä on kaikilla saman verran tunteja viikossa. Jos joku uros kokee, että hänellä on tärkeämpääkin tekemistä kuin kaunistautua naisensa iloksi, no! Minusta meidän miesten tulee kaunistautua ensisijaisesti itseämme varten. Mutta onhan se toisaalta miehen velvollisuus olla naisensa silmissä haluttava. Ei siitä mihinkään pääse.
Pidät tyylikoulua muotimessuilla. Mitä mieltä olet suomalaisten miesten kenkäkulttuurista?
(Syvä huokaus.) Kyllä minua järkyttää katsella, minkälaisissa lantsareissa sitä taaskin viihteelle kiidetään! Tai että ehdottomasti pitää käyttää sitä ainaista umpinaista nahkakenkää.Vanhoina hyvinä aikoina miehet sentään uskalsivat laittautua näyttävästi! Minä määrään kaikille suomalaisille miehille kunnon gladiaattorisandaalikuurin! On se vaan niin, ettei mikään muu jalkine huou sellaista miehekästä vetovoimaa, kuin avoin nahkajalkine.
Voihan sitä tietenkin joku ruikuttaa, että Suomen räntätalvessa varpaat paleltuvat avoimissa kengissä. Näille natisijoille minä sanon vain pyh! Ei kaiken aina tarvitse olla niin mukavaa. Kyllä komeuden vuoksi on kärsittävä.
Teksti: Lissu Lissula, Ilta=Roska
Kuva: Valo Kuvaaja
-------------------------------------------------------------------------------------
(Idean tähän sain Ta-Miitin Raapimapölkky-blogista.)
8. joulukuuta 2008
"Marttyyri"neitsyen koettelemukset
Helsingin sanomat julkaisi itsenäisyyspäivän kunniaksi emo-artikkelin koulumurhaaja Pekka-Eric Auvisesta. En kommentoi sitä, mutta mieleeni juontuu olla poliittisesti epäkorrekti:
Kaikki nämä koulumurhaajahutsut meillä ja muualla ovat poikia.
Mikä siinä on? Koulukiusaaminen on hirveää, mutta tytöillä on ihan yhtä vaikeaa siinä suhteessa.
Kaikki nämä koulumurhaajahutsut meillä ja muualla ovat poikia.
Mikä siinä on? Koulukiusaaminen on hirveää, mutta tytöillä on ihan yhtä vaikeaa siinä suhteessa.
5. joulukuuta 2008
Lucia, valon tuoja
Aftonbladet uutisoi, että Ruotsissa murretaan myyttiä aivan urakalla. Ysiluokkalainen Freddy Karlberg haluaisi olla valon juhlan Lucia, mutta reksi ei anna pojan kantaa kynttiläkruunua.
Tähän tapaukseen sinänsä en tahdo ottaa kantaa. Minulla ei ole käsitystä siitä, kuinka merkittävä symboli Lucia ruotsalaisille on. En siis tiedä, millaisesta asiasta oikeastaan on kyse. Muutenkin jutussa lienee enemmän kyse yläastekundin tsoukista kuin mistään vakavasta kannanotosta. Silti hykertelen käsiäni ilosta.
Minusta roolien uudelleenjako niin elämässä kuin saduissakin on erittäin hyvä homma. Me olemme sellainen eläinlaji, että opimme maailman ja oman paikkamme maailmassa nimenomaan tarinoitten kautta. Tarinoitten opetukset menevät meillä veriin: Kateus ei kannata. Kostaa ei saa. Hyvä nainen tottelee, kelpo mies tekee. Jos tarinoita muutetaan, muutumme mekin.
Rehtorin mukaan Freddy ei kelpaa Luciaksi, koska "Lucia oli nainen." Sokaistu marttyyrineitsyt ei ollut mies. Ymmärrän kyllä tämänkin näkökannan. Naisille on hyvin vähän voimallisia esikuvia. Meidän ei ole perinteisissä tarinoissa sallittu olla sankareita. Monet naiset ottavat sen linjan, että niistä vähistä pidetään sitten kiinni kaksin käsin. Teemme juhla-aterian niistä tähteistä, jotka meille heitetään. Emme ehkä saa olla kokonaisia, aitoja ihmisiä, mutta saamme sentään olla kärsiviä uhreja. Emme toki jeesuksia, kaikista kärsivimpiä, mutta marttyyrineitseitä sentään. Kärsitään siis olan takaa. Ollaan kerrankin päätähtiä ja esillä.
Samantyyppinen ilmiö on se, ettei perheenäiti suostu luopumaan kotitöistään. Hän vihaa niitä ja marisee niistä. Hän kadehtii kodin ulkopuolella "oikeita töitä" tekevää miestään. Siltikään hän ei anna miehensä siivota. Töiden epätasa-arvoinen jakautuminen ei suinkaan ole aina miehen laiskan sikamaisuuden™ vika! Nainen itse saattaa kieltäytyä luopumasta siitä vallasta, joka hänellä on. Koti on hänen valtakuntansa. Saiturin hikisin sormin hän puristaa sinipiikaa kädessään. Jostain hän sentään saa päättää!
Saituri pihtaa, koska pelkää häviävänsä kaiken. Kurjakin rooli on parempi kuin ei mitään. Saituri voi tietysti olla mieskin: miksi mies luopuisi vanhasta onnettomasta vallastaan, jos hän niin tehdessään joutuisi tyhjän päälle? Menetys pelottaa. Siksi uusia tarinoita kirjoittamalla voidaan muistuttaa kaikkia sukupuolia siitä, mitä he voisivat saada.
Jaetaan roolit ja työt uudestaan, niin kaikki voittavat. Äitikin saa vaikuttaa yhteiskuntaan ja olla oma yksilönsä. Kotitöitä tekevä ja lapsiaan hoitava isä puolestaan saa osan äidin entisestä yksinoikeudesta: isästä tulee perheen oikea osa. Hän saa kuulua perheeseen sen aitona jäsenenä, ei vain kylmänä ulkosatelliittina. Me tarvitsemme Isä Maarian (ja äiti Jumalan).
Tyttö Herodekseksi! Tyttö murjaanien kuninkaaksi. Ja poika, kultakranssi otsallaan, ilmoittamaan suuren ilon kaikelle kansalle.
PS. Marttyyrineitseisiin ja tarinoiden uudelleenkirjoittamiseen liittyen linkki Arkitehdin blogimerkintään: Miten ne ammoiset marttyyrineitseet muka olisivat neitseinä pysyneet rääkkääjiensä käsissä? Tavallisin tapa kiduttaa naistahan on raiskaus. Miksi ei tästä tehty legendaa?
Tähän tapaukseen sinänsä en tahdo ottaa kantaa. Minulla ei ole käsitystä siitä, kuinka merkittävä symboli Lucia ruotsalaisille on. En siis tiedä, millaisesta asiasta oikeastaan on kyse. Muutenkin jutussa lienee enemmän kyse yläastekundin tsoukista kuin mistään vakavasta kannanotosta. Silti hykertelen käsiäni ilosta.
Minusta roolien uudelleenjako niin elämässä kuin saduissakin on erittäin hyvä homma. Me olemme sellainen eläinlaji, että opimme maailman ja oman paikkamme maailmassa nimenomaan tarinoitten kautta. Tarinoitten opetukset menevät meillä veriin: Kateus ei kannata. Kostaa ei saa. Hyvä nainen tottelee, kelpo mies tekee. Jos tarinoita muutetaan, muutumme mekin.
Rehtorin mukaan Freddy ei kelpaa Luciaksi, koska "Lucia oli nainen." Sokaistu marttyyrineitsyt ei ollut mies. Ymmärrän kyllä tämänkin näkökannan. Naisille on hyvin vähän voimallisia esikuvia. Meidän ei ole perinteisissä tarinoissa sallittu olla sankareita. Monet naiset ottavat sen linjan, että niistä vähistä pidetään sitten kiinni kaksin käsin. Teemme juhla-aterian niistä tähteistä, jotka meille heitetään. Emme ehkä saa olla kokonaisia, aitoja ihmisiä, mutta saamme sentään olla kärsiviä uhreja. Emme toki jeesuksia, kaikista kärsivimpiä, mutta marttyyrineitseitä sentään. Kärsitään siis olan takaa. Ollaan kerrankin päätähtiä ja esillä.
Samantyyppinen ilmiö on se, ettei perheenäiti suostu luopumaan kotitöistään. Hän vihaa niitä ja marisee niistä. Hän kadehtii kodin ulkopuolella "oikeita töitä" tekevää miestään. Siltikään hän ei anna miehensä siivota. Töiden epätasa-arvoinen jakautuminen ei suinkaan ole aina miehen laiskan sikamaisuuden™ vika! Nainen itse saattaa kieltäytyä luopumasta siitä vallasta, joka hänellä on. Koti on hänen valtakuntansa. Saiturin hikisin sormin hän puristaa sinipiikaa kädessään. Jostain hän sentään saa päättää!
Saituri pihtaa, koska pelkää häviävänsä kaiken. Kurjakin rooli on parempi kuin ei mitään. Saituri voi tietysti olla mieskin: miksi mies luopuisi vanhasta onnettomasta vallastaan, jos hän niin tehdessään joutuisi tyhjän päälle? Menetys pelottaa. Siksi uusia tarinoita kirjoittamalla voidaan muistuttaa kaikkia sukupuolia siitä, mitä he voisivat saada.
Jaetaan roolit ja työt uudestaan, niin kaikki voittavat. Äitikin saa vaikuttaa yhteiskuntaan ja olla oma yksilönsä. Kotitöitä tekevä ja lapsiaan hoitava isä puolestaan saa osan äidin entisestä yksinoikeudesta: isästä tulee perheen oikea osa. Hän saa kuulua perheeseen sen aitona jäsenenä, ei vain kylmänä ulkosatelliittina. Me tarvitsemme Isä Maarian (ja äiti Jumalan).
Tyttö Herodekseksi! Tyttö murjaanien kuninkaaksi. Ja poika, kultakranssi otsallaan, ilmoittamaan suuren ilon kaikelle kansalle.
PS. Marttyyrineitseisiin ja tarinoiden uudelleenkirjoittamiseen liittyen linkki Arkitehdin blogimerkintään: Miten ne ammoiset marttyyrineitseet muka olisivat neitseinä pysyneet rääkkääjiensä käsissä? Tavallisin tapa kiduttaa naistahan on raiskaus. Miksi ei tästä tehty legendaa?
3. joulukuuta 2008
Yllättävä käänne!
Helsingin Sanomat uutisoi:
"Alma Median rekrytöintipäivä Helsingin yliopiston Porthanian luentosalissa keskeytyi keskiviikkona äkisti. Parikymmentä opiskelijaa vetäisi päähänsä Johanna Korhosta esittävät naamarit ja alkoi tulittaa kysymyksin paikalla olleita Alman johtajia."
"Protestin järjesti naistutkimuksen opiskelijoiden ja feministien perustama Reagointiryhmä. Sen jäsenet ovat yhä vihaisia siitä, että Johanna Korhonen erotettiin heti valintansa jälkeen Lapin Kansan päätoimittajan paikalta. Korhosen mukaan syynä oli hänen lesboutensa. Alma Media kiisti väitteet ja vetosi luottamuspulaan. Asiasta käydään parhaillaan oikeutta. "
Hahaa! Poweria, siskot. Olette rohkeita ja hauskoja.
"Alma Median rekrytöintipäivä Helsingin yliopiston Porthanian luentosalissa keskeytyi keskiviikkona äkisti. Parikymmentä opiskelijaa vetäisi päähänsä Johanna Korhosta esittävät naamarit ja alkoi tulittaa kysymyksin paikalla olleita Alman johtajia."
"Protestin järjesti naistutkimuksen opiskelijoiden ja feministien perustama Reagointiryhmä. Sen jäsenet ovat yhä vihaisia siitä, että Johanna Korhonen erotettiin heti valintansa jälkeen Lapin Kansan päätoimittajan paikalta. Korhosen mukaan syynä oli hänen lesboutensa. Alma Media kiisti väitteet ja vetosi luottamuspulaan. Asiasta käydään parhaillaan oikeutta. "
Hahaa! Poweria, siskot. Olette rohkeita ja hauskoja.
29. marraskuuta 2008
Turhuuden markkinat
Tiedättehän tämän tylsän vanha vitsin?
Tunetetaanpa vitsi nykyhetkeen sopivaksi.
Nauran itseni tärviölle.
Mitä nainen sanoo: "Onpas täällä sotkuista! Sinä ja minä alamme nyt siivota! Ja miksi sinun housusikin ovat tuossa lattialla? Saat mennä huomenna alasti töihin, jos et vie niitä pyykkin nyt heti!"
Mitä mies kuulee: "Blaablaablaa SINÄ JA MINÄ blaablaablaa TUOSSA LATTIALLA blaablaablaa ALASTI blaablaablaa NYT HETI!"
Tunetetaanpa vitsi nykyhetkeen sopivaksi.
Mitä nainen sanoo: "Sama se, mitä joku Laasanen sanoo! Minä olen nainen. En halua elää kenekään talutusnuorassa. Haluan olla aikuinen ja tehdä työtä! En tahdo olla miehen palkaton ja turvaton piika vaan tahdon täyden tunnustuksen tekemälleni työlle. En tahdo mieheltä timantteja tai turkiksia. Ole mukava ja komea mies, vain siten saat pillua!"
Mitä parisuhteen markkina-arvoteorian vannoutunut kannattaja kuulee: "Blaablaablaa EN HALUA blaablaablaa TEHDÄ TYÖTÄ blaablaablaa VAAN blaablaablaa TAHDON blaablaa TIMANTTEJA TAI TURKIKSIA blaablaa VAIN SITEN SAAT PILLUA!"
Nauran itseni tärviölle.
25. marraskuuta 2008
Osta prostilta
(Kutsun seksiä myyvää henkilöä prostiksi. Minusta se on rehellisempää kuin huorittelu. Ymmärrän tosin myös prostituoidun huoraksi kutsumisen perustelut. Onhan se sanan haltuunottoa. Lisäksi tiedän, että kaikki miehet eivät puolusta prostituutiota eivätkä kaikki naiset vastusta sitä.)
Prostituutiosta keskusteltaessa on sama ongelma kuin seksuaalisesta väkivallasta keskusteltaessa: miehiä suojellaan siltä. Jotkut miehet ovat ehdollistuneet uskomaan, ettei seksuaalista väkivaltaa voida tehdä heille. Kun keskusteltavan asian ei edes teoriassa katsota voivan koskettaa omaa itseä, se vääristää keskustelua. Prostituoidun ammatti on erittäin vahvasti sukupuolijaettu. Jako on niin ehdoton, että prostituutiota puolustaville miehille ei tule mieleenkään, että he voisivat itse olla myyjän asemassa. On helppoa vaatia muilta sellaista, mihin itse ei milloinkaan olisi valmis. Toisaalta naisillekaan ei juolahda mieleen, että hekin voisivat vaatia maksuseksiä.
Käännän kuvan. Naisilla on tulevaisuudessa enemmän rahaa ja vapaa-aikaa. Entä, jos he haluavat mieshuorien palveluita? Miksi eivät haluaisi?
Ei prostipalvelun tarvitsisi ole täsmälleen samanlainen kuin miehille suunnatun kaupan. Naisille ei varmaankaan kannattaisi markkinoida pelkkää kolmen minuutin munaa. Kuka sellaisesta viitsisi maksaa? Sen sijaanhan me olemme se sukupuoli, jolle jo nyt kaupataan kaikenmaailman parantavia homeopaattisia kivihierontatuoksuväriterapioita. Nykyisen meikkihinkkaamisen lisäksi voitaisiin hyvin myydä vähän toisenlaista hinkkauspalvelua (eteeriset öljyt kaupan päälle). Tai sitten isoa, kovaa ja varmasti seisovaa.
Mies, suuttuisitko, jos naisesi suhteessa ollessanne kävisi prostin pakeilla?
Nainen, ostaisitko prostilta?
Minä ostaisin, näillä varauksin: Jos se olisi turvallista, luvallista ja laillista. Jos se olisi yleisesti hyväksytty tapa. Jos minulla olisi rahaa. Jos kehtaisin; tiedänhän hyvin, mitä minkä tahansa asiakaspalveluammatin edustajat saattavat ajatella asiakkaistaan. Lisäksi prostimiehen pitäisi kaikin tavoin tehdä työtään omasta vapaasta tahdostaan. Ostaisin vain onnellisen kukon munaa. Näin prostilla käynti olisi siis kuin kampaajalla käynti: varaat ajan, ja jos kemiat kohtaavat, menet toistekin.
Pitkillä sinkkukausillani tällainen olisi tehnyt todella hyvää. Ei nimittäin ole totta, että nainen saisi munaa noin vain sormia napsauttamalla. Miehen pokaaminen voi onnistua tai epäonnistua, mutta eihän satunnainen tuttavuus ole mikään kone eikä häntä saa koneena kohdella. Jos haluat juuri itsellesi räätälöityä seksipalvelua, tai seksiä juuri silloin kun sinulle parhaiten sopii, et tietenkään voi edellyttää saavasi sitä pokaltasi. (Voit toivoa ja pyytää, muttet edellyttää.)
Tämä minua vaan enää mietityttää: jos naisten ja miesten prostipalvelut ovat verrattavissa hiustenleikkuupalveluihin, niin joutuisivatko naiset maksamaan omasta prostilla käynnistää enemmän kuin miehet? Naisten tukanleikkuu maksaa enemmän!
Prostituutiosta keskusteltaessa on sama ongelma kuin seksuaalisesta väkivallasta keskusteltaessa: miehiä suojellaan siltä. Jotkut miehet ovat ehdollistuneet uskomaan, ettei seksuaalista väkivaltaa voida tehdä heille. Kun keskusteltavan asian ei edes teoriassa katsota voivan koskettaa omaa itseä, se vääristää keskustelua. Prostituoidun ammatti on erittäin vahvasti sukupuolijaettu. Jako on niin ehdoton, että prostituutiota puolustaville miehille ei tule mieleenkään, että he voisivat itse olla myyjän asemassa. On helppoa vaatia muilta sellaista, mihin itse ei milloinkaan olisi valmis. Toisaalta naisillekaan ei juolahda mieleen, että hekin voisivat vaatia maksuseksiä.
Käännän kuvan. Naisilla on tulevaisuudessa enemmän rahaa ja vapaa-aikaa. Entä, jos he haluavat mieshuorien palveluita? Miksi eivät haluaisi?
Ei prostipalvelun tarvitsisi ole täsmälleen samanlainen kuin miehille suunnatun kaupan. Naisille ei varmaankaan kannattaisi markkinoida pelkkää kolmen minuutin munaa. Kuka sellaisesta viitsisi maksaa? Sen sijaanhan me olemme se sukupuoli, jolle jo nyt kaupataan kaikenmaailman parantavia homeopaattisia kivihierontatuoksuväriterapioita. Nykyisen meikkihinkkaamisen lisäksi voitaisiin hyvin myydä vähän toisenlaista hinkkauspalvelua (eteeriset öljyt kaupan päälle). Tai sitten isoa, kovaa ja varmasti seisovaa.
Mies, suuttuisitko, jos naisesi suhteessa ollessanne kävisi prostin pakeilla?
Nainen, ostaisitko prostilta?
Minä ostaisin, näillä varauksin: Jos se olisi turvallista, luvallista ja laillista. Jos se olisi yleisesti hyväksytty tapa. Jos minulla olisi rahaa. Jos kehtaisin; tiedänhän hyvin, mitä minkä tahansa asiakaspalveluammatin edustajat saattavat ajatella asiakkaistaan. Lisäksi prostimiehen pitäisi kaikin tavoin tehdä työtään omasta vapaasta tahdostaan. Ostaisin vain onnellisen kukon munaa. Näin prostilla käynti olisi siis kuin kampaajalla käynti: varaat ajan, ja jos kemiat kohtaavat, menet toistekin.
Pitkillä sinkkukausillani tällainen olisi tehnyt todella hyvää. Ei nimittäin ole totta, että nainen saisi munaa noin vain sormia napsauttamalla. Miehen pokaaminen voi onnistua tai epäonnistua, mutta eihän satunnainen tuttavuus ole mikään kone eikä häntä saa koneena kohdella. Jos haluat juuri itsellesi räätälöityä seksipalvelua, tai seksiä juuri silloin kun sinulle parhaiten sopii, et tietenkään voi edellyttää saavasi sitä pokaltasi. (Voit toivoa ja pyytää, muttet edellyttää.)
Tämä minua vaan enää mietityttää: jos naisten ja miesten prostipalvelut ovat verrattavissa hiustenleikkuupalveluihin, niin joutuisivatko naiset maksamaan omasta prostilla käynnistää enemmän kuin miehet? Naisten tukanleikkuu maksaa enemmän!
21. marraskuuta 2008
Toisten lippujen alla
Suurimmista muotiaatteista minulla on tämä sanottavanani: Naisten kannalta ne ovat yhdentekeviä.
Natsi taikka kommari,
Piispa saarnastuolissaan,
Tummasilmä terroristi,
Sotalordi öljyn päällä.
Nehän ovat kyrpiksiä kaikki. Jos noissa aatteissa, vallankumouksissa onkin ensi alkuun ollut naisia mukana, heidät on pian passitettu takaisin lastenkamariin ja hellan ääreen. Tämä johtuu siitä, että naisten palkatta tekemää työtä ei millään voida korvata. Työn tasaiseen jakamiseen ei kukaan kirkasotsa ole valmis.
Siinä kaikki. Turha haaskata aikaansa.
Natsi taikka kommari,
Piispa saarnastuolissaan,
Tummasilmä terroristi,
Sotalordi öljyn päällä.
Nehän ovat kyrpiksiä kaikki. Jos noissa aatteissa, vallankumouksissa onkin ensi alkuun ollut naisia mukana, heidät on pian passitettu takaisin lastenkamariin ja hellan ääreen. Tämä johtuu siitä, että naisten palkatta tekemää työtä ei millään voida korvata. Työn tasaiseen jakamiseen ei kukaan kirkasotsa ole valmis.
Siinä kaikki. Turha haaskata aikaansa.
15. marraskuuta 2008
14. marraskuuta 2008
Holy Heartbreak, Batman!
Timmeistä bodyistä voisin puhua vaikka kuinka.
Living Between Wednesdays on supersankarisarjakuvia käsittelevä blogi. Sen kirjoittajalla, Rachelle Goguenilla, on toistuva aihe, Rating the Super Hunks. Siinä hän rankkaa supersankarimiehia heidän seksikkyytensä perusteella. Viimeksi käsittelyssä oli Kapteeni Amerikan kilvenperijä Winter Soldier (joka menestyi hyvin).
Arvostellut miehet ovat kaikki kuvitteellisia ja aikamoinen marginaali-ilmiö muutenkin. Mutta minusta nämä arvostelut ovat lystikkäitä, seksikkäitä ja esimerkillistä vallankäyttöä. Goguen ottaa haltuunsa perinteisen poikien genren ja seksualisoi sen sankarit. (Kuten me kaikki sarjiksia lukeneet tytöt olemme tehneet.) Hän kuitenkin arvostelee ukkeleita genren mukaisesti, näiden luonteet ja ammatit huomioonottaen. Hän ei ränkkää vain persposkia tai isoa habaa. Goguenin asenne on kunnioittava ja rakastava. Juuri näin pitää naisen halusta puhua!
(Hyvä on, ehkä supersankareita ei ole pakko mainita. Mutta jos olette niitä ihmisiä, joiden mielestä tämä kaikki on aivan liian nördeä ollakseen totta, en voi sanoa muuta kuin että - olette oikeassa. )
Living Between Wednesdays on supersankarisarjakuvia käsittelevä blogi. Sen kirjoittajalla, Rachelle Goguenilla, on toistuva aihe, Rating the Super Hunks. Siinä hän rankkaa supersankarimiehia heidän seksikkyytensä perusteella. Viimeksi käsittelyssä oli Kapteeni Amerikan kilvenperijä Winter Soldier (joka menestyi hyvin).
Arvostellut miehet ovat kaikki kuvitteellisia ja aikamoinen marginaali-ilmiö muutenkin. Mutta minusta nämä arvostelut ovat lystikkäitä, seksikkäitä ja esimerkillistä vallankäyttöä. Goguen ottaa haltuunsa perinteisen poikien genren ja seksualisoi sen sankarit. (Kuten me kaikki sarjiksia lukeneet tytöt olemme tehneet.) Hän kuitenkin arvostelee ukkeleita genren mukaisesti, näiden luonteet ja ammatit huomioonottaen. Hän ei ränkkää vain persposkia tai isoa habaa. Goguenin asenne on kunnioittava ja rakastava. Juuri näin pitää naisen halusta puhua!
(Hyvä on, ehkä supersankareita ei ole pakko mainita. Mutta jos olette niitä ihmisiä, joiden mielestä tämä kaikki on aivan liian nördeä ollakseen totta, en voi sanoa muuta kuin että - olette oikeassa. )
11. marraskuuta 2008
Huora!
En hyväksy sitä, että naisia huoritellaan. Minusta meidän on otettava sana huora! haltuumme ja ryhdyttävä huorittelemaan miehiä.
Naiselle ei ole mitään muuta haukkumasanaa kuin huora! ja sen johdannaiset. Nainen ei voi olla idiootti, pelkuri, pelle, eikä edes murhaaja tai sotarikollinen. Vaikka hän tekisi miten hirveitä tekoja, hän on vain huora!. Tämä ei ole viisasta.
Huora! on pahin haukkumasana. Se on täysin epäloogista: Oli prostituoiduista mitä mieltä tahansa, heidän työnsä on viatonta. Miesten historiallinen vastinammatti taas on kaikkea muuta. Jos ihmisen pitäisi valita, rupeaako työkseen a.) ottamaan peniksen sisäänsä vai b.) tappamaan ihmisiä palkkasoturina, kohta a. on se sankarin valinta. Historiassa prostituoituja on kuitenkin aina halveksittu enemmän kuin palkkasotureita. Prostituoituja on pidetty niin kelvottomina henkilöinä, että pelkkä heidän joukkoonsa lukeutuminen on merkinnyt suuren väkivallan uhkaa.
Kun mies huorittelee naista, se on tappouhkaus. Mies muistuttaa naista yhteisöllisesti ylemmästä asemastaan, siitä, että hän itse on koskematon. Huorittelemalla haukkuja (joka tietysti voi olla nainenkin) yrittää sanoa, että huoritellun ei pitäisi olla yhteisön osa. Jos huoriteltu ei pidä varaansa, häntä voidaan kohdella niin kuin lauman ulkopuolelle jätettyä. (So. hänet voidaan pahimmillaan ottaa hengiltä. Se on lajimme perinteinen tapa kohdella vieraita.)
Miehelle ei ole mitään vastaavaa haukkumasanaa. Kuuluisa homo! on toki huoran partneri. Mutta sen leiman voivat miehelle antaa vain miehet. Kun naiset haluavat iskeä miestä vyön alle, he voivat haukkua miestä tuhkamunaksi tai sanoa, että mies on kyvytön. Mutta huoran! kaltaista yksittäistä pahaa taikasanaa ei miehelle ole olemassa. Mies on vapaa ja turvassa. Hän ei koskaan voi osoittautua täysin kelvottomaksi, yhdellä sanalla tuhottavaksi. Tämä on epäviisasta.
Jos siis olet nainen ja sinua huoritellaan, huorittele takaisin. Huuda aivan pokkana: Itse olet huora! Isäs oli huora kun sua teki! Sanat merkitsevät sitä, mitä niiden sanotan merkitsevän. Kun jotain sanaa käytetään tarpeeksi, se menettää pahan hohtonsa.
Jos olet mies, huorittele kundeja. Se antaa heille ajattelemisen aihetta.
Hyvin käyttäytyvä ihminen ei tietenkään hauku ketään, ellei syytä ole. Mutta jos syytä haukkumiseen on, tasapainottakaa haukkujanne. Haukkukaa naisia heidän tekojensa mukaan: "Pelkuri! Roisto! Hölmö!"
Vastapainoksi huoritelkaa miehiänne.
Naiselle ei ole mitään muuta haukkumasanaa kuin huora! ja sen johdannaiset. Nainen ei voi olla idiootti, pelkuri, pelle, eikä edes murhaaja tai sotarikollinen. Vaikka hän tekisi miten hirveitä tekoja, hän on vain huora!. Tämä ei ole viisasta.
Huora! on pahin haukkumasana. Se on täysin epäloogista: Oli prostituoiduista mitä mieltä tahansa, heidän työnsä on viatonta. Miesten historiallinen vastinammatti taas on kaikkea muuta. Jos ihmisen pitäisi valita, rupeaako työkseen a.) ottamaan peniksen sisäänsä vai b.) tappamaan ihmisiä palkkasoturina, kohta a. on se sankarin valinta. Historiassa prostituoituja on kuitenkin aina halveksittu enemmän kuin palkkasotureita. Prostituoituja on pidetty niin kelvottomina henkilöinä, että pelkkä heidän joukkoonsa lukeutuminen on merkinnyt suuren väkivallan uhkaa.
Kun mies huorittelee naista, se on tappouhkaus. Mies muistuttaa naista yhteisöllisesti ylemmästä asemastaan, siitä, että hän itse on koskematon. Huorittelemalla haukkuja (joka tietysti voi olla nainenkin) yrittää sanoa, että huoritellun ei pitäisi olla yhteisön osa. Jos huoriteltu ei pidä varaansa, häntä voidaan kohdella niin kuin lauman ulkopuolelle jätettyä. (So. hänet voidaan pahimmillaan ottaa hengiltä. Se on lajimme perinteinen tapa kohdella vieraita.)
Miehelle ei ole mitään vastaavaa haukkumasanaa. Kuuluisa homo! on toki huoran partneri. Mutta sen leiman voivat miehelle antaa vain miehet. Kun naiset haluavat iskeä miestä vyön alle, he voivat haukkua miestä tuhkamunaksi tai sanoa, että mies on kyvytön. Mutta huoran! kaltaista yksittäistä pahaa taikasanaa ei miehelle ole olemassa. Mies on vapaa ja turvassa. Hän ei koskaan voi osoittautua täysin kelvottomaksi, yhdellä sanalla tuhottavaksi. Tämä on epäviisasta.
Jos siis olet nainen ja sinua huoritellaan, huorittele takaisin. Huuda aivan pokkana: Itse olet huora! Isäs oli huora kun sua teki! Sanat merkitsevät sitä, mitä niiden sanotan merkitsevän. Kun jotain sanaa käytetään tarpeeksi, se menettää pahan hohtonsa.
Jos olet mies, huorittele kundeja. Se antaa heille ajattelemisen aihetta.
Hyvin käyttäytyvä ihminen ei tietenkään hauku ketään, ellei syytä ole. Mutta jos syytä haukkumiseen on, tasapainottakaa haukkujanne. Haukkukaa naisia heidän tekojensa mukaan: "Pelkuri! Roisto! Hölmö!"
Vastapainoksi huoritelkaa miehiänne.
6. marraskuuta 2008
Timmi body
Feeniks kirjoitti ansiokkaasti erotiikasta ja naisen omasta ruumiista. Hänen tuntemuksensa naisruumiin "sopimattomuudesta" ja "kelpaamattomuudesta seksiin" ovat hyvin tuttuja minullekin. Että naisen sopisi virallisesti haluta seksiä vain, jos itse on timmi ja seksikäs. Miehillä ei tunnu olevan samanlaista perustavanlaatuista kelpaamattomuudentunnetta. (Kyllä mäkin pidän itseäni kauniina ja seksikkäänä. Aika ajoin ainakin. Välillä vain iskee epäilys.)
Huomaan itse ajatelleeni asian niin päin, että kun multa kerran vaaditaan seksyn taistelubarbin ulkonäköä, vaadin vastaavaa sitten miehiltäkin! Arvioin heitä siis samoilla kritereillä kuin (yhteiskunta) minua arvioi. "Ai mun perse roikkuu vai? No niin kuule roikkuu poika omaskin!" Tästä saat.
Samat säännöt naisille ja miehille!
Ei se minusta ole huono lähtökohta: monasti ihminen huomaa tietyn menettelytavan huonot puolet, kun kääntää kysymyksen toisin päin. Siis jos joku mies ei esimerkiksi ymmärrä, miksi joku nainen suuttuu nähdessään Henkkamaukan puolialastomia alusvaatemalleja mainoskuvissa, mies voisi kääntää tilanteen mielessään: Miltä hänestä itsestään tuntuisi katsella kaikkialla kaikin kuvankäsittelyn keinoin sliippattuja, ihmeellisen komeita, seksityrkkyjä ja kaikkien silmille alttiitta miehiä? Vaikkapa sellaisessa käänteismaailmassa, jossa naiset olisivatkin ulkonäköpaineista vapaat.
Naisten ulkonäön väkivaltainen arviointi pyytämättä on vallankäyttöä. Se on eri asia kuin esimerkiksi vilpitön toisen viehättävyyden ihailu. Väkivaltaisen arvioinnin tehtävä on koettaa pelkistää naisen ihmisarvo vain hänen (väitettyyn) kykyynsä tai kyvyttömyyteensä viehättää miestä. Tällaista ruodintaa voivat tehdä ne ihmiset, jotka ovat hallitsevaa luokkaa.
Oma miesten ulkonäön arviointini liittyy kyllä siihenkin, että hyvännäköiset miehet ovat minusta seksikkäitä. Miehen ulkonäkö(kin) on minulle tärkeä asia. Tiedän kyllä, mistä pidän. Tähdennän, etten kuitenkaan käytä sitä hyökkäysaseena: en siis rupea kommentoimaan kundien ulkomuotoa noin vain. Jos minua avioidaan, arvioin takaisin. Yleensä samaan sävyyn kuin alkuperäinenkin arvio oli.
Huomaan itse ajatelleeni asian niin päin, että kun multa kerran vaaditaan seksyn taistelubarbin ulkonäköä, vaadin vastaavaa sitten miehiltäkin! Arvioin heitä siis samoilla kritereillä kuin (yhteiskunta) minua arvioi. "Ai mun perse roikkuu vai? No niin kuule roikkuu poika omaskin!" Tästä saat.
Samat säännöt naisille ja miehille!
Ei se minusta ole huono lähtökohta: monasti ihminen huomaa tietyn menettelytavan huonot puolet, kun kääntää kysymyksen toisin päin. Siis jos joku mies ei esimerkiksi ymmärrä, miksi joku nainen suuttuu nähdessään Henkkamaukan puolialastomia alusvaatemalleja mainoskuvissa, mies voisi kääntää tilanteen mielessään: Miltä hänestä itsestään tuntuisi katsella kaikkialla kaikin kuvankäsittelyn keinoin sliippattuja, ihmeellisen komeita, seksityrkkyjä ja kaikkien silmille alttiitta miehiä? Vaikkapa sellaisessa käänteismaailmassa, jossa naiset olisivatkin ulkonäköpaineista vapaat.
Naisten ulkonäön väkivaltainen arviointi pyytämättä on vallankäyttöä. Se on eri asia kuin esimerkiksi vilpitön toisen viehättävyyden ihailu. Väkivaltaisen arvioinnin tehtävä on koettaa pelkistää naisen ihmisarvo vain hänen (väitettyyn) kykyynsä tai kyvyttömyyteensä viehättää miestä. Tällaista ruodintaa voivat tehdä ne ihmiset, jotka ovat hallitsevaa luokkaa.
Oma miesten ulkonäön arviointini liittyy kyllä siihenkin, että hyvännäköiset miehet ovat minusta seksikkäitä. Miehen ulkonäkö(kin) on minulle tärkeä asia. Tiedän kyllä, mistä pidän. Tähdennän, etten kuitenkaan käytä sitä hyökkäysaseena: en siis rupea kommentoimaan kundien ulkomuotoa noin vain. Jos minua avioidaan, arvioin takaisin. Yleensä samaan sävyyn kuin alkuperäinenkin arvio oli.
1. marraskuuta 2008
Kaunis mies
Miehet ovat minusta kauniita. Himoitsen heitä ja heidän suloista, vahvaa ruumistaan. Kaikki miehet eivät ole kauniita, mutta voi niitä jotka ovat! He ovat ihmeellisiä.
Hartioitten ihana kaari, hiki joka on kastellut paidan hänen lapaluittensa välistä. Isot, sievät leukaperät, parransängen kimallus. Se keskittynyt, törrösuinen ilme kun hän miettii jotain. Kädet, kauniit ja vahvat kädet. Miehen hartiat ovat minusta erotiikan huippu. Jopa muuten rumilla miehillä voi olla hyvin kauniit hartiat. Voisin hipelöidä miesten hartioita päiväkausia (ellei se olisi melko outoa). Urheilukentillä kesällä kundit ovat joskus yläosattomissa, hikinorot vatsalihaksilleen valuen. Haluaisin laskea ne shortsit, työntää niihin käteni.
Ajattelen siis miehiä seksiobjekteina. En tarkoita tällä sitä, että alistaisin heitä tyyliin "Siinä säkin huora meet kyrpä heiluen!" (Vaikka olen joskus onnettomimmillani tehnyt sitäkin.) Tarkoitan seksiobjektia sanan oikeassa merkityksessä: sitä, joka kiihottaa, johon haluni on kiintynyt. Heteromiehellähän tämä olisi naishenkilö.
Kuvataide yleensä suututtaa minua sen takia, että siinä kaikki ylevät allegoriset härpäkkeet kuvataan perinteisesti vain naisen ruumiilla: "Isänmaa ojentaa Vapauden Kruunun Geometrialle!" Ja Isänmaa, Vapaus ja Geometria ovat kaikki alastomia tissittäriä. Tai jossain valokuvan vuosikirjassa on läjäpäin mustavalkoisia naisenruumiita Taiteen tunnuksena. Salonkipornoa sivistyneistölle, ei siinä mitään. Minun halulleni (allegoriselle tai muulle) ei vain ole purkautumistietä.
(Ettei tulisi väärinkäsityksiä: En ole seksistisika. Tietenkin haluan jotakuta miestä myös muista syistä kuin vain hänen ruumiinsa takia. Haluan häntä itseään, sitä persoonaa, joka hän on. Mutta kyllä myös miehen ruumista saa haluta.)
Mieskauneutta löytyy helpommin viihteestä. Esimerkiksi supersankarit kiinnostavat ja innostavat minua muutenkin, mutta miessankarien ihonmyötäiset "taisteluasut" eivät ainakaan haittaa. Se vain on kurjaa, ettei näitä teoksia ole rakennettu minua varten: miehet ovat kyllä viihteessä seksikkäitä, mutta he eivät olleet (eivätkä ole nytkään) tyrkyllä samalla tavoin kuin naiset. Heidät on rakennettu sankareiksi/roistoiksi, ei seksiobjekteiksi. Heitä saa palvoa vain kaukaa, mutkan kautta, ei koskaan himoita suoraan.
Mutta etsivä löytää. Lapsena rakastuin sarjakuva-Tarzaniin. Tietenkin rakastuin: komea mies seikkaili viidakossa, eikä pitänyt muita vaatteita kuin leopardikalsareita. Hän joutui jatkuvasti salametsästäjien tai uugabuuga-heimolaisten vangiksi, ja silloin hän vasta komea olikin. Mieleeni on porautunut seuraava kohtaus:
Tarzan ja Jane ovat joutuneet vangeiksi. Janelta on sidottu vain ranteet toisiinsa, mutta hänen miestäänhän eivät tuollaiset pilipalikahleet pidättelisi. Siksi Tarzanin kädet onkin vielä lisäksi sidottu puuparrun ympärille siten, että palkki on hänen selässään. Ei se tietenkään mitään auta. Kun pahojen tyyppien suunnitelmat "yllättäen" murtuvat, Tarzan nousee taistelemaan! Tarzan on niin vahva, että hän saa puupalkin rikki pelkällä lihastyöllä. Hän jännittää isoa selkäänsä ja suuria hauiksiaan – krak! – Tarzan on vapaa! (Sitten hän voittaa pahikset jne.) Tarzanin muhkeat, komeat lihakset tekevät työtä, hänen kauniit kasvonsa ovat keskittymisen ja ponnistuksen juonteilla.
Olin hyvin vaikuttunut.
Mihin tällä merkinnällä pyrin: eikö nyt voisi lopultakin laittaa sExhibition-erotiikkamessujen mainosjulisteisiin jonkun komean miehen sen ainaisen naisihmisen sijaan?
Hartioitten ihana kaari, hiki joka on kastellut paidan hänen lapaluittensa välistä. Isot, sievät leukaperät, parransängen kimallus. Se keskittynyt, törrösuinen ilme kun hän miettii jotain. Kädet, kauniit ja vahvat kädet. Miehen hartiat ovat minusta erotiikan huippu. Jopa muuten rumilla miehillä voi olla hyvin kauniit hartiat. Voisin hipelöidä miesten hartioita päiväkausia (ellei se olisi melko outoa). Urheilukentillä kesällä kundit ovat joskus yläosattomissa, hikinorot vatsalihaksilleen valuen. Haluaisin laskea ne shortsit, työntää niihin käteni.
Ajattelen siis miehiä seksiobjekteina. En tarkoita tällä sitä, että alistaisin heitä tyyliin "Siinä säkin huora meet kyrpä heiluen!" (Vaikka olen joskus onnettomimmillani tehnyt sitäkin.) Tarkoitan seksiobjektia sanan oikeassa merkityksessä: sitä, joka kiihottaa, johon haluni on kiintynyt. Heteromiehellähän tämä olisi naishenkilö.
Kuvataide yleensä suututtaa minua sen takia, että siinä kaikki ylevät allegoriset härpäkkeet kuvataan perinteisesti vain naisen ruumiilla: "Isänmaa ojentaa Vapauden Kruunun Geometrialle!" Ja Isänmaa, Vapaus ja Geometria ovat kaikki alastomia tissittäriä. Tai jossain valokuvan vuosikirjassa on läjäpäin mustavalkoisia naisenruumiita Taiteen tunnuksena. Salonkipornoa sivistyneistölle, ei siinä mitään. Minun halulleni (allegoriselle tai muulle) ei vain ole purkautumistietä.
(Ettei tulisi väärinkäsityksiä: En ole seksistisika. Tietenkin haluan jotakuta miestä myös muista syistä kuin vain hänen ruumiinsa takia. Haluan häntä itseään, sitä persoonaa, joka hän on. Mutta kyllä myös miehen ruumista saa haluta.)
Mieskauneutta löytyy helpommin viihteestä. Esimerkiksi supersankarit kiinnostavat ja innostavat minua muutenkin, mutta miessankarien ihonmyötäiset "taisteluasut" eivät ainakaan haittaa. Se vain on kurjaa, ettei näitä teoksia ole rakennettu minua varten: miehet ovat kyllä viihteessä seksikkäitä, mutta he eivät olleet (eivätkä ole nytkään) tyrkyllä samalla tavoin kuin naiset. Heidät on rakennettu sankareiksi/roistoiksi, ei seksiobjekteiksi. Heitä saa palvoa vain kaukaa, mutkan kautta, ei koskaan himoita suoraan.
Mutta etsivä löytää. Lapsena rakastuin sarjakuva-Tarzaniin. Tietenkin rakastuin: komea mies seikkaili viidakossa, eikä pitänyt muita vaatteita kuin leopardikalsareita. Hän joutui jatkuvasti salametsästäjien tai uugabuuga-heimolaisten vangiksi, ja silloin hän vasta komea olikin. Mieleeni on porautunut seuraava kohtaus:
Tarzan ja Jane ovat joutuneet vangeiksi. Janelta on sidottu vain ranteet toisiinsa, mutta hänen miestäänhän eivät tuollaiset pilipalikahleet pidättelisi. Siksi Tarzanin kädet onkin vielä lisäksi sidottu puuparrun ympärille siten, että palkki on hänen selässään. Ei se tietenkään mitään auta. Kun pahojen tyyppien suunnitelmat "yllättäen" murtuvat, Tarzan nousee taistelemaan! Tarzan on niin vahva, että hän saa puupalkin rikki pelkällä lihastyöllä. Hän jännittää isoa selkäänsä ja suuria hauiksiaan – krak! – Tarzan on vapaa! (Sitten hän voittaa pahikset jne.) Tarzanin muhkeat, komeat lihakset tekevät työtä, hänen kauniit kasvonsa ovat keskittymisen ja ponnistuksen juonteilla.
Olin hyvin vaikuttunut.
Mihin tällä merkinnällä pyrin: eikö nyt voisi lopultakin laittaa sExhibition-erotiikkamessujen mainosjulisteisiin jonkun komean miehen sen ainaisen naisihmisen sijaan?
31. lokakuuta 2008
Passiivinen vainolainen
Suosittu tapa tehdä miesten naisiin kohdistama väkivalta yhteiskunnallisesti hyväksytyksi on puhua siitä kuin passiivisesta luonnonilmiöstä. Lyöjä-miehen moraaliin ei satu, koska hän ei oikeastaan tee mitään. Asioita vain tapahtuu.
Kun väkivallakkoa suojellaan, uhria voidaan syyttää. Uhrin olisi pitänyt tietää paremmin. Voi hyvin moittia tyhmyydestä sellaista, joka tieten tahtoen menee heikoille jäille. Eihän mykkä luonto tunne armoa!
"Tyttö joutui raiskatuksi."
"Eukko sai turpiinsa."
"Sataa. Tuulee."
Häntä lyötiin, mutta kukaan ei lyönyt häntä. Kenenkään nyrkki ei murtanut hänen nenärustoaan, kenenkään käsi ei häntä kuristanut. Tekijä ei voi vastata teoistaan, koska tekijää ei ole. Kudosvaurio vain on todellinen.
Outoa, turhaa suojelua! Pahaa pitää uskaltaa kutsua pahan nimellä. Pitää sanoa:
"Hän raiskasi tytön."
"Mies löi vaimoaan."
"Sataa. Tuulee." (Ovat oikeita luonnonilmiöitä.)
Työstään mies tunnetaan.
Kun väkivallakkoa suojellaan, uhria voidaan syyttää. Uhrin olisi pitänyt tietää paremmin. Voi hyvin moittia tyhmyydestä sellaista, joka tieten tahtoen menee heikoille jäille. Eihän mykkä luonto tunne armoa!
"Tyttö joutui raiskatuksi."
"Eukko sai turpiinsa."
"Sataa. Tuulee."
Häntä lyötiin, mutta kukaan ei lyönyt häntä. Kenenkään nyrkki ei murtanut hänen nenärustoaan, kenenkään käsi ei häntä kuristanut. Tekijä ei voi vastata teoistaan, koska tekijää ei ole. Kudosvaurio vain on todellinen.
Outoa, turhaa suojelua! Pahaa pitää uskaltaa kutsua pahan nimellä. Pitää sanoa:
"Hän raiskasi tytön."
"Mies löi vaimoaan."
"Sataa. Tuulee." (Ovat oikeita luonnonilmiöitä.)
Työstään mies tunnetaan.
26. lokakuuta 2008
Macbeth ja muita naisia
Q-teatterissa menee nyt Macbeth. Sen nimiroolissa on Elina Knihtilä. On vapauttavaa nähdä nainen sellaisessa pääroolissa!
Macbeth ei tietenkään sinänsä kelpaa esikuvaksi kenellekään. Hänhän on paha, onneton ihminen. Hän uhraa tyhmän vallanhimonsa tähden valtakunnan rauhan ja kaiken jo saavuttamansa. Mutta tässä onkin kapinallisuuden ydin: noita yleisinhimillisiä tunteita ei nainen yleensä saa ilmaista. Nainen saa näytelmissä esittää vain naista. Eikä vain oikeaa naista, vaan näytelmien naista, passiivista, tunteikasta itkuiitaa, naisen kuvaa.
Nykyinen taide on aika martoa juuri siksi, että se ei tee muuta kuin toistaa vanhoja puhkikuluneita roolimalleja. Väitän että ainoa keino uudistaa nuupahtamisvaarassa olevat taidemuodot (kaunokirjallisuus, elokuva, rock-musiikki) on kääntää perinteiset sukupuoliroolit toisinpäin. Naisille pitää antaa aktiivisen sankaruuden tai roistouden elämyksiä. Miesten taas pitää saada olla muutakin kuin tylsiä, kylmiä, tyhjiä Marlboro-miehiä.
Onnistuneimmat taideteokset ovat ihmisten ohjelmointia. Tarkoitan tässä ohjelmointia hyvässä mielessä, en missään aivopesuaikeessa: Taide on opetustyökalu. Jos taideteos on todella hyvä, sen kautta sen kokija saa uusia toimintamalleja elämäänsä varten. Lapsethan oppivat saduista, mutta niin oppivat aikuisetkin.
Tehkää sellaisia näytelmiä/kirjoja/elokuvia/tietokonepelejä, joissa olette kääntäneet vanhat mallit. Tehkää teos, jossa tyttö pelastaa avuttoman prinssin. Jossa aviomies tukee uutterasti ja uhrautuvasti nerokkaan vaimonsa luomisen tuskaa. Jossa sankarillinen isä joutuu juonittelemaan, huoraamaan ja mielistelemään vallanpitäjiä voidakseen pitää lapsensa hengissä ja leivässä.
Miespuolinen Carmen, lady Macbeth ja Vihervaaran Anna.
Naispuolinen Beethoven, Einstein ja Mannerheim.
Vain näin saatte teoksiinne voimaa. Tämän ajan henki on vanhojen roolien rikkominen.
Macbeth ei tietenkään sinänsä kelpaa esikuvaksi kenellekään. Hänhän on paha, onneton ihminen. Hän uhraa tyhmän vallanhimonsa tähden valtakunnan rauhan ja kaiken jo saavuttamansa. Mutta tässä onkin kapinallisuuden ydin: noita yleisinhimillisiä tunteita ei nainen yleensä saa ilmaista. Nainen saa näytelmissä esittää vain naista. Eikä vain oikeaa naista, vaan näytelmien naista, passiivista, tunteikasta itkuiitaa, naisen kuvaa.
Nykyinen taide on aika martoa juuri siksi, että se ei tee muuta kuin toistaa vanhoja puhkikuluneita roolimalleja. Väitän että ainoa keino uudistaa nuupahtamisvaarassa olevat taidemuodot (kaunokirjallisuus, elokuva, rock-musiikki) on kääntää perinteiset sukupuoliroolit toisinpäin. Naisille pitää antaa aktiivisen sankaruuden tai roistouden elämyksiä. Miesten taas pitää saada olla muutakin kuin tylsiä, kylmiä, tyhjiä Marlboro-miehiä.
Onnistuneimmat taideteokset ovat ihmisten ohjelmointia. Tarkoitan tässä ohjelmointia hyvässä mielessä, en missään aivopesuaikeessa: Taide on opetustyökalu. Jos taideteos on todella hyvä, sen kautta sen kokija saa uusia toimintamalleja elämäänsä varten. Lapsethan oppivat saduista, mutta niin oppivat aikuisetkin.
Tehkää sellaisia näytelmiä/kirjoja/elokuvia/tietokonepelejä, joissa olette kääntäneet vanhat mallit. Tehkää teos, jossa tyttö pelastaa avuttoman prinssin. Jossa aviomies tukee uutterasti ja uhrautuvasti nerokkaan vaimonsa luomisen tuskaa. Jossa sankarillinen isä joutuu juonittelemaan, huoraamaan ja mielistelemään vallanpitäjiä voidakseen pitää lapsensa hengissä ja leivässä.
Miespuolinen Carmen, lady Macbeth ja Vihervaaran Anna.
Naispuolinen Beethoven, Einstein ja Mannerheim.
Vain näin saatte teoksiinne voimaa. Tämän ajan henki on vanhojen roolien rikkominen.
24. lokakuuta 2008
Vittuilua
Ei vittu ole haukkumasana. Kun sitä huudetaan, huudetaan apuun suurempaa voimaa. Kun ihminen kiroillessaan huutaa "saatana!" tai "jumalauta!", ei hän halveksi jumalaa eikä pirua. Hän kutsuu hätiin taivaan ja helvetin voimia. Samoin on vitun kanssa
Vitussa on suuri väki. Väki on sama kuin voima. Vanhalla kansalla oli sellainen uskomus, että jos nainen metsässä kulkiessaan törmääkin karhuun, hänen kannattaa pyllistää ja nostaa hameet korviin. Silloin vastassa olisivat siis vitun väki ja mahtava metsän kuningas. Se tiedettiin, että tällöin heikompi – karhu – pakeni.
Naiset vittua huutaessaan vetoavat suoraan esiäitiensä katkeamattomaan ketjuun. Itseensä kaikkien naisten, kaikkien äitien, ilmentymänä. Joka äidillä on vittu. Joka naisella on vittu.
Miehiltä vittu puuttuu. Vitun puuttuminen on miehen tunnusmerkki. Kun Suomi on kuitenkin äitivaltainen maa, miehet eivät luota omaan voimaansa, omaan väkeensä.
Kun mies huutaa vittua, hän siis huutaa apuun äitiään.
Vitussa on suuri väki. Väki on sama kuin voima. Vanhalla kansalla oli sellainen uskomus, että jos nainen metsässä kulkiessaan törmääkin karhuun, hänen kannattaa pyllistää ja nostaa hameet korviin. Silloin vastassa olisivat siis vitun väki ja mahtava metsän kuningas. Se tiedettiin, että tällöin heikompi – karhu – pakeni.
Naiset vittua huutaessaan vetoavat suoraan esiäitiensä katkeamattomaan ketjuun. Itseensä kaikkien naisten, kaikkien äitien, ilmentymänä. Joka äidillä on vittu. Joka naisella on vittu.
Miehiltä vittu puuttuu. Vitun puuttuminen on miehen tunnusmerkki. Kun Suomi on kuitenkin äitivaltainen maa, miehet eivät luota omaan voimaansa, omaan väkeensä.
Kun mies huutaa vittua, hän siis huutaa apuun äitiään.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
