Näytetään tekstit, joissa on tunniste binäärikoodi. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste binäärikoodi. Näytä kaikki tekstit

7. kesäkuuta 2011

Ylpeys ja ennakkoluulo

Guardian 2.6.2011: VS Naipaul finds no woman writer his literary match – not even Jane Austen

VS Naipaul, no stranger to literary spats and rows, has done it again. This time, the winner of the Nobel prize for literature has lashed out at female authors, saying there is no woman writer whom he considers his equal – and singling out Jane Austen for particular criticism.

In an interview at the Royal Geographic Society on Tuesday about his career, Naipaul, who has been described as the "greatest living writer of English prose", was asked if he considered any woman writer his literary match. He replied: "I don't think so." Of Austen he said he "couldn't possibly share her sentimental ambitions, her sentimental sense of the world". (...)



Muistatteko tämän kirjoitukseni?

MM: (...)Ihmistenkin kielissä on samantyyppisiä asioita. Ne kertovat paljon siitä, miten ajattelemme ja miten saamme ajatella. Mies-olio ei voi esimerkiksi koskaan saada arvoja {"nätti", "hysteerikko", "kälättäjä", "seksikäs", "nalkuttaja", "oikkupussi", "rasittava komentelija", "huora"}.(...)


Naipaulin tapaus on kaunis (no, ruma ja ikävä, mutta osuva) esimerkki juuri tuollaisesta purkkiruoka-ajattelusta: Guardianin jutun perusteella vaikuttaa siltä, että Naipaulin maailmassa erilaiset ominaisuudet on sukupuolikoodattu niin voimakkaasti, että kirjailija jäsentää koko maailman niiden mukaan. Todistusaineistosta riippumatta, siis.

Purkkiruokka-ajattelussa esimerkiksi kirjan varsinaiseen sisältöön ei kiinnitetä huomiota, vaan vain kirjailijan sukupuoleen. Koska Jane Austen oli nainen ja kirjoitti naisten elämästä ja koska tässä ajattelussa uskotaan vakaasti kaikkien naisten aina olevan "sentimentaalisia", niin silloin jutun sisällöstä riippumatta naiskirjailijan teoksen "täytyy" olla sentimentaalinen.

Mikä tietysti sattuneesta syystä huvittaa kaikkia Austenia lukeneita.

27. toukokuuta 2011

Kategorinen imperatiivi

HS 19.5.2011: Vakuutusyhtiö palkitsi myyntitykkinsä järjestämällä bordellijuhlat

Saksalainen vakuutusyhtiö järjesti Budapestissa sadalle parhaalle myyntitykilleen juhlat, joissa se tarjosi työntekijöidensä käyttöön prostituoituja.

Brittilehti Guardian kuvasi Budapestin kylpylä Gellértissä kesäkuussa 2007 järjestettyjä juhlia "avoimeksi bordelliksi". Paikalle oli palkattu ainakin 20 prostituoitua.(...)


Kumma kun ei vakuutusyhtiölle tullut mieleen työllistää myyntykkejä itseään bordelliin: olisivat herrat voineet kilvoitella kovimman munanmyyjän tittelistä!

Eipä kuitenkaan tällä kertaa ollut tarkoitukseni kirjoittaa vakuutusyhtiön palkintoporsaista, vaan tästä ilmauksesta:

...tarjosi työntekijöidensä käyttöön prostituoituja.


Olen huomannut, että mediat aika usein seksin myyjistä puhuessaan nimenomaan puhuvat seksin myyjien "käyttämisestä". Prostituoiduista puhutaan ikään kuin he olisivat myytäviä esineitä. Sama esineellistäminen toistuu ihmisten arkipuheessakin: "Mitä tekisit, jos saisit selville että sun miehesi käyttää prostituoituja?" (Itse asiassa tuossa lauseessa varmasti yleensä puhuttaisiin "huorasta".)

Muista ammattikunnista ei yleensä puhuta noin. Vai sanotko, että menet "käyttämään hammaslääkäriäsi" tai "käytät poliisia uuden passin saamiseen"? "Käytätkö" kirjailijaa hänen uuden kirjansa saamiseen?

Et tietenkään. Luet kirjailijan kirjoittaman kirjan, menet hammaslääkärin vastaanotolle, otat virka-aikana yhteyttä poliisiin. Vaikka virkailijoita ja ammatti-ihmisiä usein dissataankin, niin heille kuitenkin suodaan ihmisyys.


Esineellistävä kielenkäytö ei ole mitenkään viatonta. Kieli on koodattu kaksoismerkityksin: jos jostain ihmisestä puhutaan esineenä, se kielenkäyttö samalla vaatii "oikeutta" kohdella tätä ihmistä kuin esinettä.

Jos siis tulee puhe seksin ostamisesta, puhu siitä niin kuin puhuisit poliisin työstä.



Samasta aiheesta:

17. toukokuuta 2011

Tunneihmiset

Totutun tavan mukaista on ajatella, että miehiin verrattuna naiset ovat kovin tunteikkaita: naiset ovat "irrationaalinen" ja "ylitunteellinen" sukupuoli.

Tätä taustaa vasten onkin mielenkiintoista se, millaista emo-läppää maamme ehkä vanhoillisinta miehisyyttä edustavat tahot ovat viime aikoina heittäneet ja kuinka tunteikkaasti he ovat reagoineet:



Puhumattakaan tietysti kaikkien tunneorgioiden huipentumasta, Suomen lätkäkullasta ja sen juhlinnasta! Harvoin näkee julkisilla paikoilla ja medioissa niin paljon itkeviä ja toisiaan pussaavia miehiä.

26. tammikuuta 2011

Pallit

Aina välillä joku kehuu, että jollain naisella "on munaa". Silloin minua vituttaa.

Tiedän, että noin sanovat ihmiset yleensä tarkoittavat hyvää: "munathan" tarkoittaa tällaisessa yhteydessä rohkeutta, reippautta, peräänantamattomuutta, reippautta, turhista kaavoista piittaamattomuutta ja muita mainioita asioita. Jos nainen tällaisia ominaisuuksia osoittaa, on tietysti hyvä huomata ja tunnustaa se.

Mutta munittelussa on se ongelma, että se oletusarvoisesti leimaa rohkeuden, reippauden jne. pelkästään miesten ominaisuudeksi. Munathan ovat enimmäkseen vain miehillä. Jos siis rohkeus, reippaus jne. ovat palleissa kiinni olevia ominaisuuksia, niin silloinhan ne samaiset rohkeus, reippaus jne. ovat myös enimmäkseen vain miehillä ilmeneviä ominaisuuksia. Tällaisessa ajattelumallissa törmätään vaikeuksiin, kun olisikin kehuttava jotain naista: Jotta nainen voisi osoittaa näitä hyviä ominaisuuksia, hänet täytyy siis ikään kuin kielen keinoin muuttaa mieheksi. Nainen itsenään, naisena, ei voi tehdä rohkeita asioita...

(Joskus kuulee ihanasti ja nokkelasti väännettyä versiota, että "naisillahan on munasarjaa!" Se on todella oivaltava heitto - mutta kun melkein kaikilla ihmisillä on joko munasarjat tai kivekset, niin eihän se enää sano yhtään mitään kenenkään harvinaislaatuisesta rohkeudesta.)


Minusta on parempi kehua ihmistä ihan yksinkertaisesti sanomalla, että "Kyllä tuo X todella rohkea ja reipas ihminen. X ei turhista valita, X uskaltaa puuttua asioihin". Ei mitään palleja vastaan - mutta ihan kaikkialle ne eivät kuitenkaan kuulu.



Samasta aiheesta:

22. marraskuuta 2010

Katkera kalkki

Luin tuossa muuannen kolumnin ja sitten sen saamat kommentit. Kirjoittaja oli jutussaan ilmaissut feministisiä mielipiteitään eräästä asiasta, joten kirjoitus olikin välittömästi saanut alleen aimo tukun tuohtuneita anokommentteja:

"Selvästi tästä kuultaa feministin tyypillinen katkeruus läpi! Te femakot aina plää plää plää, jötö jötö jöö."

Tämä nimenomainen dissaustapa ihmetyttää minua. Ei siis antifemakkomölinä tietenkään - sehän on vakiona annettu - vaan katkeruuden käyttäminen lyömäaseena. Minusta se on nimenomaan naisten haukkumiseen käytetty sana:
"Aijai, nainen! Mitä pääsi käymään! Nyt kuuluu sanoistasi vähän viitettä siihen suuntaan, että sähän olet ehkä katkera!"

Katkeran naisen pitäisi hävetä, sillä katkeraksi syyttäminen on melkein yhtä paha asia kuin miesvihaajaksi syyttäminen. Miesvihaaja on Ilmestyskirjan peto eikä Katkera ole paljoa parempi. Mutta miksi on valittu juuri tämä sana?

Ensinnäkin, miksi miehiä ei haukuta "katkeroituneiksi"? Siis sanota "katkeroiksi" niin, että se olisi haukku? Esimerkiksi näin: "Kake löi vaimoaan. Selvästi katkeroitunut ukko!" Tai näin: "Herra kenraali Make aloitti sodan. Selvästi äijä oli vaan katkera, kun nuoret miehet ovat sitä komeampia." Tai arkisemmin näin: "Kuule Åke, pitäisiköhän sun tehdä elämällesi jotain, sen sijaan, että vain katkeroidut avioerostasi?"

Toisekseen, miksi katkerana oleminen ylipäänsä olisi niin paha asia? Katkeruus on kurja tunne ihmiselle itselleen, mutta eihän se ole mikään muihin ihmisiin vaikuttava käytösmoka. Mitä siitä muut katkeraa moittimaan?


Katkeroituminen ei tietenkään pidemmän päälle ole kovin rakentava tapa suhtautua vastoinkäymisiin: jos on mahdollisuus muuttaa olosuhteitaan, katkeruudessa vellominen on pelkästään tyhmää. Mutta eihän katkeruuden tuntemisessa sinänsä ole mitään epäjohdonmukaista. Jos ihminen kokee, että häntä on kohdeltu väärin - että häneltä on viety jotain hänelle kuuluvaa, että hänelle on tehty pahaa siten, ettei hän voi sitä pahaa kostaa eikä saada siitä hyvitystä - niin onhan ihan luonnollista tuntea katkeruutta.

Joten joku ihminen on katkera, ehkä hänellä on syytäkin.



Samasta aiheesta:

2. kesäkuuta 2010

Väitöstilaisuus

Minulla on uusi harrastus: se on vastaan väittäminen. Tarkemmin sanoen olen ottanut tavakseni sen, että keskustelussa - kasvokkain tai netissä käytävässä, töissä tai vapaalla - sanon avoimesti sen, jos olen eri mieltä jonkun kanssa.

En suinkaan väitä vastaan huvikseni, enkä haasta riitaa. Mutta kun olen eri mieltä jonkun kanssa, sanon sen ääneen. En sano mielipiteitäni ilkeästi tai nolaten, totean vain yksinkertaisesti asian laidan: minä en pidä tästä, vaikka sinä pidät.

Usein nämä keskustelulliset erimielisyydet tietenkin koskevat sukupuolten tasa-arvoa. Mutta en nyt puhu vain niistä. Väitän vastaan myös silloin, kun keskusteltavat asiat ovat vähäpätöisiä tai neutraaleja.

Esimerkiksi:

  • Joku Kaverini: Onpa ihanaa, kun on kesä! Ikävä vaan, että kohta tulee syksy. Syksy on niin hirveetä aikaa, se on niin masentava vuodenaika.

    Minä: No kesä on tosiaan kiva. Mutta mä pidän itse asiassa syksystä kovasti. Mulle se on aina ollut sellaista energistä ja luovaa aikaa.

  • Joku Toinen Kaverini: Hyi hitto, kato noita. Mies on ihan tossun alla, ja toi muija tekee kaikki päätökset. Vittu mikä muija. Siis mä en ikinä vois kunnioittaa tommosta miestä. Mä en kestä munattomia miehiä. Panis eukkonsa kuriin.

    Minä: No tietty se on hirveetä, jos joku joutuu ihmissuhteessaan huonosti kohdelluksi. Ja noita ihmisiä just mä en tunne, en tiedä, millasta niillä on. Mutta noin yleisesti, kyllä mä itse pidän siitä, että mies ei ole mikään koppava kukkopoika, aina komentelemassa.

  • Joku Kolmas Kaverini: Kyllä Geneerinen Pleikkaripeli/elokuva/kirja/bändi/balettiteos on muuten paska.

    Minä: Itse asiassa mä pidin siitä. Pidin siitä, että siinä X.


Kuulostaako tämä erityiseen vastaanväittämiseen rupeaminen, koko asian esille nostaminen, sinusta oudolta? Ehkä sitten olet ihminen, jolle luonteva mielipiteenilmaisu on turvallista arkea. Itse olen aina tiennyt, mitä minulta odotetaan.

Ihmisyhteisöissä on yleensä tietyt näkymättömät roolitukset: tietyistä asioista saavat puhua vain tietyt henkilöt, ja asioista kuuluu puhua tietyllä tavalla. Nykyisessa hyvässä ajassamme ketään tuskin lynkataan "väärän" mielipiteen esittämisestä, mutta sosiaalinen paine vaikenemiseen saattaa silti olla aikamoinen.

Olen huomannut, että erityisesti naisten odotetaan myöntyvän yleisesti hyväksyttyihin mielipiteisiin. (Kutsun itse näitä keskustelumielipiteiksi - ne ovat siis niitä latteuksia, jotka ovat yhteiskunnassamme Virallisesti Hyväksytty Totuus. Esimerkiksi "Kesällä on ihanaa!" Ei ole oikein soveliasta olla pitämättä kesästä.) Yleiset mielipiteet vaihtelevat yhteisöittäin, mutta niille on yhteistä se, että niitä vastaan ei sovi käydä. Kaikkien kuuluu olla sitä mieltä, että pissikset on kauheita, miehet kärsivät enemmän perheväkivallasta kuin naiset, terassilla olo on ihmisen parasta aikaa. Olivat ne triviaaleja (terassi) tai tärkeitä (lähisuhdeväkivallan kysymykset), nämä ovat sellaisia mielipiteitä, joihin on helppo solahtaa. Jos on eri mieltä ja sanoo sen, saa osakseen joko kummastelua tai pahimmillaan vihamielisyyttä.

Keskustelumielipiteet tosin ovat usein vielä aika kevyttä kamaa. Niiden lisäksi olen alkanut ottaa kantaa sellaisiin asioihin, jotka ainakaan eivät kuulu naisten reviirille. Tällaisiä ovat musiikki, luonnontieteet ja ennen kaikkea valtakunnanpolitiikka. Siis juuri ne asiat, joista julkisesti puhuvat tytöt yläasteella mölistiin hiljaisiksi. Yhä vieläkin minulta vaatii uskallusta ja energiaa käydä tälle kielletyksi tietämälleni alueelle.


Minulle vastaanväittäjäksi rupeaminen on ollut hyvin vapauttaavaa. Aluksi minua hirvitti avata suuni. Mokaamisen ja häpeän pelko on iskostettu minuun niin syvälle. Mutta harjoitus tekee mestarin. Kun olen sanonut mielipiteitäni ääneen, minun on aina vain helpompi jatkaa sitä puuhaa. Olen huomannut senkin, että minun esimerkkini on rohkaissut muitakin yhteisöjeni naisia sanomaan kantansa. (Ja minäkin saan rohkeutta muista avoimesti vastaanväittävistä naisista!)

Vastaanväittäminen on toki dramatisoitu ilmaus. Kysehän on ennen kaikkea mielipiteeni sanomisesta, kannanotosta - minuna olemisesta. Sitä minä teen. En lannista ketään, mutta en myöskään annan kenenkään normihävettää minua hiljaiseksi.



Samasta aiheesta:

12. huhtikuuta 2010

Tekopyhät

Yhteen aikaan aikakauslehdissä sätittiin usein suomalaisia siitä, että meillä on huono itsetunto. "Me ollaan vieläkin nöyrää metsäläiskansaa, ei uskalleta avata suuta! Aina mietitään, mitä muut meistä ajattelevat. Kyllä ulkomailla ihmiset on ihan toisenlaisia!"

Vitsihän on siis siinä, että nuo kirjoittajat siis nimenomaan haukkuivat niitä, joilla on "huono itsetunto".


Samalla lailla naisille toitotetaan usein, että meidän pitäisi rohkeammin käydä sortoa vastaan. Ei se olekaan väärä kehotus: maailma muuttuu vain muuttamalla. Kannustuskin on hyvästä, sillä perinteisesti huonommassa asemassa olevat ihmiset ilman muuta tarvitsevat rohkaisua ja validointia:

"Sun kannattaa nyt vaan rohkeasti vaatia parempaa palkkaa! Ei mitään saa, ellei pyydä!"

"No menet sinne niiden joukkoon vaan! Vähän aikaa ne kyräilee sua, mutta kun osoitat olevasi tosissasi, kyllä ne sua kuuntelee."

"Jätä se paska! Sehän juo liikaa. Sun pitää suojella itseäsi."

"Tottakai se on raskasta. Mutta olet vaan oma itsesi. Kyllä sulla on oikeus olla oma itsesi. Koirat haukkuu mutta karavaani kulkee."


Niin kannattaakin, niin ehkä kuuntelevatkin, niin pitääkin, niin kulkeekin.


Rohkaisukehotusten toinen puoli on kuitenkin toisinaan ilmenevä julmettu tekopyhyys. Kun viattomuudessasi sitten tartut härkää sarvista, rohkaiset mielesi ja vaadit esimerkiksi parempaa palkkaa tai et suostu perheesi palkattomaksi työjuhdaksi tai dumppaat huonon miehen - auta armias! Kannustushuudot kuolevatkin kuin tyhjiöön. Äkkiä saat koko lauman vihan osaksesi. Miehet mölisevät "kohtuuttomuuttasi", naiset kimittävät "narttuuttasi". Kaikki kalkattavat "itsekkyyttäsi". Olet "kylmä ja koppava akka", "luulet itsestäsi liikoja", "poljet muut jalkojesi alle". Olet huono tytär, äiti, työntekijä, ihminen ja varmaan vielä epäkelpo nisäkkääksikin.

Näin siis naisen elämässä on joskus tällainen pikku hankaluus: Saat tietysti puolustaa oikeuksiasi (ja jos et puolusta, kaikki sinulle tehty paska "on omaa syytäsi"). Kunhan vaan nurkumatta hoidat niskoillesi kasatut työt ja toteutat sinulta vaaditut roolit.



Samasta aiheesta:

6. lokakuuta 2009

Sanasta miestä

Tietokoneiden ohjelmointikielissä on usein sellainen juttu, että tietty muuttuja voi saada vain tiettyjä arvoja. Jos esimerkiksi olio osaa käsitellä vain kokonaislukuja (esim. 1, 5, 3563), sen muuttujille ei saa antaa arvoksi esimerkiksi ("kurpitsaa").

Ihmistenkin kielissä on samantyyppisiä asioita. Ne kertovat paljon siitä, miten ajattelemme ja miten saamme ajatella. Mies-olio ei voi esimerkiksi koskaan saada arvoja {"nätti", "hysteerikko", "kälättäjä", "seksikäs", "nalkuttaja", "oikkupussi", "rasittava komentelija", "huora"}.

Tämä on hyvin kätevää. Näin miehen ei tarvitse vahtia omaa käytöstään: Jos vaikka "irrationaalisuutta" pidetään miehelle sopimattomana ominaisuutena, ilman tätä ennalta määrättyä arvoväliä mies joutuisi oikeasti ilmentämään rationaalisia ominaisuuksia. Mutta nyt hän voi huutaa naama punaisena tai istua vaikka vuoden itsepäisenä tuppisuuna tai ostaa city-maasturin, ja silti häntä kutsutaan "rationaaliseksi." Tai hän voi aina yrittää kastaa melaansa joka lammessa, eikä häntä silti saa sanoa "huoraksi".

Naisolio ei saa käsitellä esimerkiksi arvoja {"looginen", "rohkea" (paitsi esiintyessään vähissä vaatteissa iltapäivälehtien kannessa), "johtamiskykyinen", "reilu"}. Jos joku nainen olisi "rohkea" ja "reilu", hänestä sanottaisiin silti, että hän on "manipuloiva" "selkäänpuukottaja".


Se on kuin korttitemput! Tiedättehän, ne joissa taikuri pyytää sinua valitsemaan yhden kortin, minkä tahansa, hänelle näyttämättä, ja aina hän kuin ihmeen kaupalla tietää, minkä kortin valitsit. Tosiasiassa taikatemput tehdään usein niin, että valinnanvara on vain näennäinen.

Siis jos ajateltaisiin vaikka sellaista kieltämättä vähän laimeaa korttitemppua, jossa taikuri kerskuisi pystyvänsä arvaamaan valitsemasi kortin värin, se voisi mennä vaikka näin: Sinä luulet, että taikurin korttipakassa on normaali määrä mustia ja punaisia kortteja. Mutta todellisuudessa taikuri onkin sinun sitä tietämättäsi yhdistänyt kahden eri korttipakan musta kortit ja jättänyt hertat ja ruudut kokonaan pois! Näin luulet, että sinulla on valinnanvaraa, vaikka todellisuudessa sitä ei ole ollenkaan.

Minkä kortin valitsetkin, se on tietenkin aina musta.

9. heinäkuuta 2009

Playmate of the month

Tajusin viipeellä, mikä minua eniten häiritsi Tony Dunderfeltin taannoisessa jutussa siitä, että naisten "pitäisi" parisuhteissa olla alistuvampia: Sehän on seksifantasia!

Seksifantasioissa ei tietenkään sinänsä ole mitään vikaa. Jos Dunderfelt (en tunne henkilöä, arvioin hänen antamiensa haastattelujen perusteella) kiihottuu siitä, että saa komennella jotain naista, mikäs siinä. Omat seksifantasiani ovat kaukana Dunderfedtin omista. Niin kauan, kun emme pakota ketään mihinkään, meillä molemmilla on oikeus mieltymyksiimme.

Dunderfeltin ongelma on kuitenkin siinä, että hän tahtoo tehdä kuvitteluleikistään vallitsevan maailmanjärjestyksen.


Vastaavia yritelmiä on useita: Hännikäisten ja Laasasten lisäksi esimerkiksi Laura Doylen The Surrendered Wife ja kuuluisimpana John Grayn Miehet ovat Marsista, naiset Venuksesta. Nämä ovat pitkälle vietyjä toiveita siitä, että maailma olisi sellainen kuin omissa kuvitelmissa.



Tarkoitan tässä seksifantasioilla niitä pienemmän intensiteetin leikkejä, joita monet pariskunnat leikkivät makuuhuoneen ulkopuolellakin. Aika yleinen on sellainen leikki, jossa toinen osapuoli on molempien mielestä heikko ja hauras, ja toinen sitten hänen ihanan karski käskyttäjänsä. Tai toinen on yhteisen fantasian mukaisesti hoivaava mami (sukupuolesta riippumatta) ja toinen häröilevä hössö.

Esimerkki: Eräällä tuttavapariskunnallani on hyvin perinteiset parisuhderoolit. Kun käydään ulkona, tuttavani mies pörhistelee suojelevasti, auttaa takin tuttavani ylle, maksaa ravintolassa molempien ateriat ja niin edelleen. Ideana on tietysti se, että tuttavani "tarvitsee suojelua", koska hän on "liian hauras ja hyvä" hoitamaan mitään rahvaanomaisia käytännön asioita.

Oikeasti pariskunnalla ei ole mitään harhakuvitelmia. Molemmat käyvät työssä, ansaitsevat itse omat rahansa ja panevat muussa elämässään tuulemaan. Tuttavani(*) on hyvin pätevä ja aikaansaapa ihminen omalla oikeudellaan. Mutta heistä on nautinnollista leikkiä näin ritaria ja linnanrouvaa.

Kun leikin säännöt ovat molempien tiedossa ja yhteisesti sovittuja, leikki on tyydyttävä. Kun peli on reilua ja tosiasiat tiedossa, voidaan turvallisesti leikkiä, että leikki onkin totta.


Homma myrkyttyy vain silloin, jos leikkiä ei myönnetä leikiksi. Jos yhteistä tai henkilökohtaista fantasiaa vielä ruvetaan levittämään kelmuksi koko oikean maailman päälle, mennään pahasti hakoteille:

"Naisena/miehenä olen luonnostani hauras, ylettömän emotionaalinen ja tarvitsen siippani tukea! En osaa tehdä mitään yksin. Mies/nainen on tyly ja vahva, hän osoittaa järkkymätöntä voimaansa komentelemalla/alistumalla/olematta ikinä puhumatta tunteistaan/lyömällä! Ja tämä pätee kaikkiin maailman ihmisiin!"

Yksilöiden välillä on eroja ja sukupuoltenkin välillä on, mutta kovin tarkka jin-jang -jakaminen kuuluu satumaailmaan.

Oikeasti naiset ovat karskeja ja herkkiä ja miehet ovat karskeja ja herkkiä. Me kaikki olemme verovelvollisia, rokotettuja, vastuullisia aikuisia. Vastuutamme muiden huomioonottamiseen ja itsekuriin meiltä ei ota pois kuin kuolema. Leikkikää siis niin kuin parhaaksi näette, mutta älkää teeskennelkö, että leikkinne kelpaisi joksikin oikeaksi yhteiskunnan malliksi.


Tai älkää ainakaan kirjoittako aiheesta uutta tylsää polemiikkikirjaa.


----
(*) Ylimääräisenä twistinä tässä tosin on se, että tuttavani on itsekin mies. Hän ja hänen miehensä ovat komea pari!

20. kesäkuuta 2009

Myyttiksen vinkit, osa 1: Kälättäjien torjunta

Tuttu tilanne?

Olet esimerkiksi juhlissa. Seuraasi liimautuu joku tylsä horo. Kun miekkonen saa kuulla sinun olevan feministi, hän päättää ryhtyä valistamaan sinua siitä, miksi mielipiteesi eri sukupuolten asemasta yhteiskunnassamme on yksinkertaisesti väärä:

"No mutta kyllähän naiset ja miehet on erilaisia, esim. loogisessa päättelyssä ja sönkön sönkön...äitien pitäisi lapsen saatuaan jäädä loppuiäkseen kotiin ...matematiikka blaadeblaa, aggressio höpönpöpön, on naisen vika jos mies lyö sitä."

Mikä riesa. Vituttaa ja verenpainekin kohoaa. Mikä neuvoksi?


Älä turhaan haaskaa voimiasi siihen, että yrität naisellisen suojeluviettisi ajamana pelastaa kälättävän miesparan feminismille.

Sen sijaan sano näin:

"No, jos mun kerran on pakko kuunnella sun turhia mielipiteitäsi, niin sunkin on pakko kuunnella mua!"

Ja sitten rupeat jankuttamaan äijylille mahdollisimman fanaattisesti ja pitkäveteisesti valitsemastasi aiheesta. Ei ole väliä, mistä, kunhan tiedät tai voit helposti feikata tietäväsi aiheesta paljon.

Hyviä aiheita: saippuaoopperoiden juonikuviot, meikkivoiteet, Kumpi on seksikkäämpi - Hugh Jackman vai Daniel Craig?, postimerkkeily, lastenkasvatus kakkajuttuineen, ylijättiläiset; esim. nyt niin ajankohtainen Betelgeuse.

Jos ukko yrittää änkyttää jotain, jatka vain jääräpäisesti valitsemastasi aiheesta: "Ja minusta kyllä Always Ultrassa ei koskaan ollut samanlaista pehmeää imukykyä kuin Libressessä, mutta silti sen nukkainen pinta mussun mussun..."

Helppoa ja hauskaa!


Tusinajätkät on opetettu uskomaan, että heidän mielipiteensä naisista ja naisten paikasta maailmassa ovat niin tärkeitä, että joka muijan täytyy alati olla valmis niitä kuulemaan.

5. kesäkuuta 2009

Matematiikan sulot

Iik, derivaatta! Yök, integraali, ottakaa se pois!

Perinteisestihän matematiikkaa on pidetty poikien ja miesten reviirinä. Jos koulumatikan myönnetäänkin sujuvan suunnilleen yhtä hyvin tytöiltä ja pojilta, niin viimeistään korkeammassa matematiikassa ero on kuulemma selkeä: miesten aivoilta matikka nyt vaan luonnostaan luonnistuu paremmin. Vai mitä?

No, ei ainakaan uusimman tilastollisen tutkimuksen mukaan:

WASHINGTON (Reuters) - Girls can do just as well at math as boys -- even at the genius level -- if they are given the same opportunities and encouragement, researchers reported on Monday.

Their study, published in the Proceedings of the National Academy of Sciences, contradicts studies showing girls can do as well as boys on average in math -- but cannot excel in the way males can.

They also said it is a clear rebuttal to Larry Summers, who as president of Harvard University said in 2005 that biological differences could explain why fewer women became professors of mathematics. Summers is now chairman of the Council of Economic Advisers for President Barack Obama.

"We conclude that gender inequality, not lack of innate ability or 'intrinsic aptitude', is the primary reason fewer females than males are identified as excelling in mathematics performance in most countries, including the United States," Janet Hyde and Janet Mertz of the University of Wisconsin in Madison wrote in their report.

Maggie Fox/Reuters: Girls worse at math? No way, new analysis shows


Lisää aiheesta:



----


(Taloustieteilijä Larry Summers esitti vuonna 2005 valistuneena kantanaan, että naisten vähäisyys tiedemaailman huipulla johtuu hänen nähdäkseen paitsi siitä, että naiset tahtovat vain hoitaa lapsiaan kotosalla, myös siitä, että naisten luontainen kyky matematiikkaan on miehiä vähäisempi. Hän ei uskonut sorron tai syrjinnän olevan kovinkaan vaikuttava tekijä, sillä

He argued that discrimination was economically unlikely because it would put institutions at a disadvantage compared to institutions that did not discriminate. And he dismissed socialization, claiming that research shows that socialization is rarely a factor in anything anyone thinks it is.
Wikipedia: Larry Summers


Nuo Summersin viisaat sanat panevat tietysti miettimään, miksi Yhdysvalloissa sitten on vasta nyt kaikkien aikojen ensimmäinen mustaihoinen presidentti...)

9. huhtikuuta 2009

Tämä arpa ei voita

Jos työskentelet perinteisellä naisten alalla, olet heikko etkä osaa pitää kiinni eduistasi.
Jos työskentelet perinteisellä miesten alalla, et ole sinut naisellisuutesi kanssa.

Jos olet huono ohjelmoimaan tai kokoamaan IKEAn huonekaluja, se kertoo siitä, että naisilla ei ole matemaattista kykyä tai kolmiulotteisuuden tajua.
Jos olet hyvä ohjelmoimaan tai kokoamaan IKEAn huonekaluja, se johtuu siitä, että kaikki naiset ovat lammasmaisen huolellisia ja tykkäävät noudattaa orjallisesti sääntöjä.

Jos et ole valta-asemassa, se johtuu siitä, että naiset eivät luonnostaan sovellu valta-asemaan.
Jos olet valta-asemassa, olet kylmä narttuhirviö.

Jos sanot avoimesi mielipiteesi naisvihaajille, olet kastroiva narttu.
Jos et sano avoimesti mielipidettäsi, saat syyttää itseäsi: mitäs et saa suutasi auki?

Jos perustelet tunteella, olet hysteerikko.
Jos perustelet järjellä, olet robotti.

Joe et puolustaudu väkivaltaa vastaan, ansaitset lyönnit.
Jos puolustaudut väkivaltaa vastaan, ansaitset lyönnit.

Jos jäät kotiäidiksi, olet laiska paska.
Jos pidät kiinni kodin ulkopuolisista rahatöistäsi, olet itsekäs paska.

Jos sinulla on pienet tissit, olet epänainen.
Jos sinulla on isot tissit, olet huora.
Jos sinulla on sopivat tissit, olet sekä epänainen että huora.

Jos et halua seksiä, olet frigidi lesbohuora.
Jo haluat seksiä, olet myöskin frigidi lesbohuora.

Jos olet äiti, olet huono äiti.

24. maaliskuuta 2009

Tiedenainen: Barbara Liskov

On Ada Lovelacen päivä!


"I will publish a blog post on Tuesday 24th March about a woman in technology whom I admire but only if 1,000 other people will do the same."
— Suw Charman-Anderson


Fanitukseni kohde on Barbara Liskov, joka sai tämänvuotisen Turingin palkinnon. Turingin palkinto on vähän niin kuin tietojenkäsittelytieteen Nobel.

Liskov palkittiin uraauurtavasta työstään ohjelmointikielten parissa:

"Barbara Liskov pioneered some of the most important advances in fundamental computer science," said Provost L. Rafael Reif. "Her exceptional achievements have leapt from the halls of academia to transform daily life around the world. Every time you exchange e-mail with a friend, check your bank statement online or run a Google search, you are riding the momentum of her research."

(MIT:n tiedote.)



Todella stydi täti.

Liskov on toinen palkinnon voittanut nainen. Ensimmäinen oli vuonna 2006 palkittu Fran Allen.

On harvoja siistimpiä asioita kuin tietokoneet.(*) Minua ilahduttaa, että naiset saavat tunnustusta niillä, niistä ja niiden kanssa tekemästään työstä.

<3

-----------------------------------------------
(*) Ei, tästä asiasta ei voi olla eri mieltä.

10. maaliskuuta 2009

Binääri

Ihmisluonteen ominaisuudet on sukupuolikoodattu. Ne voivat saada vain kaksi arvoa. Rohkeus, reippaus, reiluus, itsevarmuus, aggressiivisuus, vallanhalu ja huumorintaju ovat "miehisiä" ominaisuuksia. Lempeys, herkkyys, itkuisuus, miellyttämisenhalu, hellyys, empaattisuus ja hoivaavuus ovat "naisellisia".

Itsevarmasta naisesta saatetaan sanoa, että "Hän tuo esille miehistä puoltaan". Lempeä mies taas "on sinut naisellisuutensa kanssa". Kuulin jopa tyypistä, joka oli sitä mieltä, että parisuhteessa sitä aktiivisemmin, päättäväisemmin, järjestelmällisemmin jne. toimivaa osapuolta pitää aina kutsua sen parisuhteen "mieheksi", oli hän mitä sukupuolta tahansa!

Nykyisin, kun onneksi ollaan vapautuneempia kuin ennen, sukupuolilla on usein oikeus myös osoittaa toiselle sukupuolelle "kuuluvia" kykyjä ja luonteenpiirteitä. Edelleenkään niitä ei kuitenkaan saa kutsua vain ihmisen yleisiksi ominaisuuksiksi, vaan niiden harjoittajan on aina tiedotettava, että tässä hän ikään kuin liikkuu toisen sukupuolen tontilla. Turha jäänne!

Ominaisuuksien kahtiajaosta tulee mieleeni aina se muistaakseni(*) Olipa kerran ihminensarjan jakso, jossa kerrottiin kirjoitustaidon kehittämisestä.

Sarjan mukaan kirjoitustaito olisi kehittynyt siitä, kun karjanomistajien piti laskea elikoitaan ja varastoida niiden määrästä tietoa. Jos eläimiä oli paljon, eräs tapa tiedon varastoimiseeen oli kivien kerääminen: otettiin yksi kivi tai pieni keramiikanpala kutakin nautaa kohti. Sitten nämä palaset pantiin ruukkuun. Nyt ruukun avaamalla saattoi näpsäkästi myöhemminkin laskea, kuinka monta jakkisonniuuhta jollain Nebukadnessarilla tiettynä aikana oli.

Joku sitten keksi, että jotta ruukkua ei tarvitsisi avata, siihen päällehän voisi merkitä, että montako kivenpalasta se sisälsi. Fiksu idea.

Jossain vaiheessa joku sai vieläkin paremman neronleimauksen: Eihän kivenpalasia tarvita ollenkaan! Riittää, kun jollekin alustalle yksinkertaisesti merkitään eläinten määrä.


Ominaisuuksien esiintymisessä voi hyvin olla oikeaakin tilastollista eroa sukupuolten välillä. Miehet ovat teston takia helposti rämäpäisempiä, naiset taas estronsa ansiosta empaattisempia. Mutta kun useimmat luonteenominaisuudet kuitenkin esiintyvät varsin tasaisesti molemmilla sukupuolilla, niiden kaksiarvokoodaus on turhaa vaivannäköä. Nopeampaa ja oikeampaa on sanoa:

Lissu on päättäväinen.
Pete on empaattinen.


---
(*) On täysin mahdollista, että se oli jossain ihan muussa sarjassa.