Tikapuita pitkin taivaaseen

Kiintiöasiaa sivuten, Niklas Herlin kirjoitti aiheesta oivaltavasti Uudessa Suomessa:

Niklas Herlin: Positiivinen syrjintä - ihanat mustat naiset

Positiivinen syrjintä, affirmative action, oli opiskeluaikoinani todella tapetilla Jenkeissä. Kaverini olivat kaltaisiani 1960-luvulla syntyneitä valkoisia kundeja. Jumalauta, mutta ne kundit inhosivat ”positiivista syrjintää”. Ja syystäkin: jokainen tiesi häviävänsä työhaastattelussa naiselle tai mustalle, jos muuten ollaan yhtä hyviä. ”To get a job, you should be a green cirippled woman”, duunia saadaksesi pitäisi olla raajarikko vihreä nainen.

Mutta olipa minulla siellä naisystävä, tai kai niitä nuorena tyttöystäviksi sanottiin. Eikä mikä tahansa: yönmusta mamu Joceleyn, ”Jocee” USA:n kansalaisuuden saanut Trinidadilla syntynyt nainen. Jocee suhtautui kaksijakoisesti positiiviseen syrjintään. Hän piti vähän kornina sitä, että sai mustana ja naisena monin verroin enemmän työtarjouksia kuin mitä valkoiset kundit saivat. Mutta toisaalta, ja aivan oikeutetusti, tyttöystävä muistutti siitä, että mustia ja naisia on syrjitty paljon ja pitkään. Jonkun valkoisten miesten sukupolven on maksettava siitä hinta, ja se on meidän sukupolvemme.(...)

"Hinnan" miettimistäkin olennaisempaa on tajuta se, että ilman affirmative actionia, positiivistä syrjintää, Herlinin mainitsema Joceleyn ei luultavasti olisi saanut työtarjouksia, tai työtarjoukset olisivat olleen huomattavasti paskempia ja vähäisempiä kuin valkomiesten saamat tarjoukset. Se on väärin, vai mitä?

Ajattelepa, jos sinun nykyisen työpaikkasi olisikin aikoinaan vienyt joku aatelissukuun kuluva ihminen. Siis hänet olisi valittu työhaastattelussa ihan vaan siksi, että hänen esivanhempansa sattuivat satoja vuosia sitten olemaan jotain kreivejä. Työpaikkasi viejä ei olisi millään lailla sinua taitavampi tai työhön soveltuvampi. Hän kuitenkin saisi paikkasi, koska olisi kreivin sukua ja siksi häntä automaattisesti pidettäisiin hienompana ja osaavampana ihmisenä kuin sinua.

Aivan tolkutonta! Sinun ja kreivin sukulaisen pitää tietenkin olla työnhaussa samalla viivalla. Nykyään onneksi olettekin, kiitos erilaisten yhteiskunnalista tasa-arvoa ajaneitten toimien.


"Positiivinen syrjintä" onkin siis itse asiassa etujen tasajakoa. Siinä joku vähemmistön edustaja yksinkertaisesti autetaan sille tasolle, jolla valtaryhmään kuuluvat ihmiset jo ilman omaa ansiotaan ovat.

Näkymätön kiintiö

HS 30.5.2011: Asuuko viisaus vain miehissä?

(...)Suomessakin on jo pitkään puhuttu niin sanotusta lasikatosta: näkymättömästä esteestä, joka pysäyttää yrityksissä naisten nousun korkeimmille johtopaikoille.

Politiikassa ja julkisessa hallinnossa naisia sen sijaan on jo nimitetty korkeimpiinkin virkoihin.

Naisten nousua yritysmaailman johtoon on ehdotettu parannettavaksi muun muassa yritysten hallitusten sukupuolikiintiöillä. Tätä on vastustettu ankarasti sillä perusteella, että valintojen kriteerinä ei olisi vain henkilön pätevyys.(...)

Jos itse vierastat ajatusta kiintiöistä, sinun kannattaa lähestyä asiaa näin päin:

Suomessahan on jo nyt arvoduuneihin ankara sukupuolikiintiö. Se on miehensuosintakiintiö: oletusarvoisesti toimitusjohtajaksi valitaan joku mies.

Vai luuletko tosiaan vilpittömästi, että esimerkiksi ne nyt vallassa olevat yritysjohtajamiehet ovat päässeet hommiinsa puhtaasti ja pelkästään vain jäätävän pätevyytensä tähden?

Protestiääni

Sunnuntaina vielä ehtii äänestää! Mene uurnille sinäkin.

Miten on: Oletko tyytymätön? Haluatko oikeasti näpäyttää nykymenoa? Haluatko ilmaista mielipiteesi ja vaikuttaa Suomen suuntaan? Muista, että tyhjää, Aku Ankkaa tai Perussuomalaisia äänestämällä sitä hyvää ei todellakaan tehdä. Tässä sen sijaan pari ideaa aikuisten oikeaan protestiäänestämiseen:

1. Äänestä naista
   
2. Äänestä feministiä
   
3. Äänestä maahanmuuttajaa
   
4. Äänestä homoa
   
5. (...tai kaikkia näistä, jos semmoinen ehdokas löytyy)
   

Äänestä ennen kaikkea tyyppiä, jonka talouspoliittiset näkemykset ovat tolkullisia. Kannattaa vakavasti miettiä, kehen samaistut: Vaikka nyt olisit kuinka varakas ja hyväosainen tahansa, onnenpyörä voi keikahtaa. Vaikkei keikahtaisikaan, vaikka kuin ihmeen kautta säilyisit terveenä ja rahoissasi, mikään verohelpotus ei korvaa sitä onnea, että Suomessa on melko pienten tuloerojen myötä vakaa ja turvallinen yhteiskunta.

Älä anna helppoja ratkaisuja tarjoavien sliipattujen bisnespoikien tai juurevien setämiesten viekoitella sinua. Heidän etunsa ei todennäköisesti ole sinun etusi, sinä nainen, köyhä, maahanmuuttaja, homo, sairas tai vammainen.

Älä hämäänny korulauseista. Vaaleissa olennaisia asioita ovat esimerkiksi verotus, samanpalkkaisuus ja ydinvoima. Sen sijaan Suvivirsi ja maahanmuutohömpötys ovat tyypillisiä näennäisaiheita. Tunnepitoisilla hömppäaiheilla kiinnitetään ihmisten huomio pois tärkeistä asioista. Kannattaa muistaa, että eihän se ole maahanmuuttaja, joka sinun ansiotulosi vie.

Äänestä sitä maailmaa, jossa haluaisit elää 20 vuoden kuluttua.

Tarpeet kohtaavat

Muistatteko tämän taannoisen kirjoitukseni?

Tässä kysymys kaikille itseään "Alemman Tason Miehiksi" kutsuville ja kaikille niille, joiden mielestä jonkun miekkosen "riittävä" seksin"saanti" on ihmiskunnan kriittisimpiä kysymyksiä:

Miksi ette, pojat hyvät, rupea itse prostituoiduiksi?

Sille tulikin uusiokäyttöä pikemmin kuin luulin. Piraattipuolueen Panu Horsmalahti on näet ottanut kantaa yhteiskunta- ja talouspolitiikkaan. Hänellä on lääke maahanmuuttajanaisten työttömyyteen:

Seksityö on sopivaa maahanmuuttajanaisille, koska se ei vaadi juuri lainkaan kielitaitoa tai koulutusta.

Vähän kaukaa haettua. Mitä sitä turhaan näin yksinkertaiseen asiaan välikäsiä sotkemaan? Loogisin ratkaisuhan olisi se, että seksin puutteen tasa-arvo-ongelmaksi katsovat miehet itse ryhtyisivät myymään seksipalveluksiaan. Siinä he saisivat sekä kaipaamaansa ihokontaktia että taloudellista tilannettaan parantavaa rahaa. Jos tällainen mies on hetero eikä tahdo myydä homosekstaamista, ei se mitään. Vaietusta, suuresta ja puutteenalaisesta väestöryhmästä - vähän vanhemmista sekä iäkkäistä naisista - varmasti löytyy kiitollinen asiakaskunta.

Ratkaisu on johdonmukainen. Ainoa keksimäni este on näiden miesten mahdollinen emotionaalinen vastareaktio. Etteivät suinkaan he vaan ole sitä mieltä, että että prostituoidun ammatti ehkä on jotenkin heidän arvonsa alapuolella?

Vakuutusasiamiestenvessa

HS 1.3.2011: EU tuomioistuin: Naisten ja miesten vakuutusmaksuissa ei saa olla eroja

Euroopan unionin tuomioistuin linjasi tiistaina, että naisten ja miesten vakuutusmaksuissa ei saa olla eroja. Nykyään sukupuoli on yksi seikka, joka usein keskeisesti vaikuttaa vakuutusmaksun suuruuteen.
(...)
Totutusti naiset ovat selvinneet halvemmin maksuin henki- ja tapaturmavakuutuksissa, koska heille sattuu vähemmän tapaturmia kuin miehille ja he myös elävät keskimäärin pidempään kuin miehet. Näissä vakuutuslajeissa naisten maksut ovat tuomioistuimen päätöksen vuoksi nyt nousussa.

En tunne vakuutuslaskentaa niin hyvin, että osaisin sanoa, ovatko miehet oikeasti merkittävämpi riskitekijä kuin naiset. Mutta jos (sanoin jos) luotettava ja merkittävä tilastollinen ero on, niin naisten tulisi maksaa vähemmän kuin miesten. Muutoinhan naiset maksaisivat miesten mokista.

Olisi väärin päättää vakuutusmaksujen suuruus ihmisten hiustenvärin perusteella - tai sitten olisi osoitettava, että punatukkaiset ihmiset joutuvat merkittävästi useammin tapaturmiin kuin blondiinit. Mutta jos ero on todennettavissa, se saa ja sen pitää vaikuttaa.

Ei se ole miesten sortoa, että baareissa on enemmän vessakoppeja naisille kuin miehille.

Joululahjamuistutus

Kukaan aikuinen ei suurin surminkaan halua enempää turhaa rompetta kotiinsa. Joten pane sinäkin joululahjarahasi johonkin hyödyllisempään! Vaikka Plan-kampanjaan:

Plan-kampanja: Koska olen tyttö

Planin Koska olen tyttö -kampanja parantaa erityisesti tyttöjen koulutustasoa ja suojelua. Kampanja kestää vuoteen 2015. Kampanjalla Plan tukee vahvasti YK:n vuosituhattavoitteiden saavuttamista.

Harvoin olen muuten nähnyt missään niin hyvin kiteytettyinä sukupuolipolitiikan olennaisimpia kysymyksiä kuin Planin sivuilla. Katsokaa vaikka itse:

Sukupuoli:

Köyhyys on sukupuolittunut ilmiö: maailman köyhistä kuusi kymmenestä on naisia, ja naisten – puolen ihmiskunnan – hallussa on prosentti kaikesta maailman vauraudesta.

Naisten ja tyttöjen köyhyys johtuu useimmiten siitä, että heidän perusoikeutensa eivät toteudu. Sukupuoleen perustuva syrjintä siis ylläpitää köyhyyttä, ja vastaavasti köyhyys ajaa tyttöjä ja naisia asemaan, jossa he eivät voi pitää kiinni oikeuksistaan.
(...)

Sukupuolinäkökulman valtavirtaistaminen:

Sukupuolinäkökulman valtavirtaistaminen (gender mainstreaming) tarkoittaa toiminnan kehittämistä niin, että pyrkimys sukupuolten väliseen tasa-arvoon sisällytetään kaikkeen organisaation normaaliin työskentelyyn.

Sukupuolinäkökulman valtavirtaistaminen on olemassa olevan kokemuksen, tiedon ja työvälineiden hyödyntämistä. Tärkeää on, että se ei ole irrallinen hanke vaan uudenlainen tarkastelutapa jokaisen tehtäviin.

Sukupuolinäkökulma tarkoittaa, että tarkastellaan sukupuolen ja sukupuolierojen merkitystä yhteiskunnan rakenteeseen ja toimintaan sekä ihmisiin yhteisön jäseninä. Sukupuolinäkökulma auttaa meitä havaitsemaan, että tytöillä ja pojilla, naisilla ja miehillä on monilta osin toisistaan poikkeava asema yhteisössä ja siten myös erilaiset tarpeet ja toiveet.

On tärkeää huomata, että gender tai sukupuoli ei ole yhtä kuin naiset. Tämän päivän sukupuolinäkökulma huomioi asenteiden ja roolien vaikutuksen niin miehiin kuin naisiin.
(...)

Ammattimies

Tänään töllöttimessä:

HS 20.9.10: HBO:n sarja miesprostituoidusta ei heittäydy härskiksi

(...)

Tänään alkava Hung (USA 2009) kertoo keski-ikäisestä Raysta (Thomas Jane), joka ryhtyy prostituoiduksi. Mutta ei HBO ole heittäytynyt härskiksi. Raylla on pakottavat perusteet valinnalleen.

Opettajan palkalla ei pärjää, kun avioero hajottaa perheen ja tulipalo hävittää kotitalon. Ray vertautuu Suomessa helposti Aleksi Salmenperän hienoon elokuvaan Miehen työ.

(...)

Kappas vain. En ole tätä sarjaa nähnyt, joten en osaa sanoa laadusta yhtään mitään. Rispektiä kuitenkin rohkealle aihevalinnalle!

---

Samasta aiheesta:

• Seksualistin päiväkirja: Synnin musta säkki
  
• MM: Osta prostilta!
  
• MM: Spei suae patria dedit
  

Röökaa, röökaa tyttönen

YLE 2.5.10: Kehitysmaiden naisista tupakkayhtiöiden uusi markkinarako

Tupakkayhtiöt markkinoivat tuotteitaan erityisesti kehitysmaiden naisille. Maailman terveysjärjestön WHO:n mukaan markkinointi on onnistunut pelottavan hyvin, sillä kehitysmaissa erityisesti naisten ja nuorten tupakointi lisääntyy huimaa tahtia.

Esimerkiksi rutiköyhässä Bangladeshissa savukkeita markkinoidaan väitteillä, joita useimmissa länsimaissa pidettäisiin pöyristyttävinä. Tupakkamainoksissa tupakoitsijat esitetään älykkäämpinä, vireämpinä ja parempina rakastajina kuin tupakoimattomat.

Naisille tupakointia mainostetaan esimerkiksi helpolla synnytyksellä: Jos nainen tupakoi, lapsi ei kasva kovin suureksi. Tämän vuoksi synnytys helpottuu eikä ole niin kivulias.

(...)

Pienet, söpöt tupakkarasiat on suunniteltu miellyttämään naisten silmää ja savukkeista on tehty äärimmäisen ohuita. Kaiken tämän tarkoitus on, että naiset tahtoisivat kantaa savukerasioita koko ajan mukanaan - aivan kuten suosikkihuulipunaansa.

- Tupakka-askeista on tehty esimerkiksi vaaleanpunaisia. Lisäksi markkinoilla on esimerkiksi hedelmänmakuisia savukkeita, Assunta lisää.

Tupakkayhtiöt asialla taas. Häikäilemätöntä, kylmää röyhkeyttä. Mutta pahoin pelkään että markkinointi tepsii.

Naiset tahtovat ja ovat kaikkina aikoina tahtoneet olla vapaita ja vallakkaita - sanalla sanoen onnellisia. (Kukapa ei?) Kun kehitysmaiden naisten on vaikea vaikuttaa elämäänsä muuten, heille on helppo myydä vapauden ja vallan symbolia.

Samalla laillahan tupakkaa markkinoitiin 20-luvulta alkaen länsimaitten naisille. Flapperit, lyhyttukkaiset menotytöt, ottivat kielletyt vapautensa ja pistivät sen merkiksi korren palamaan. Huulipunaan tahriintunut savuke oli uuden, vapautuneen naisen symboli. Myöhemmin röökaajaa kehuttiin elegantiksi, hienostuneeksi, sivistyneeksi maailmannaiseksi.


Tupakan vapaus on tietysti oikeasti vain keuhkosyövän vapautta. Mutta toivo paremmasta myy tehokkaammin kuin mikään muu.

---

Samasta aiheesta:

• Rosenberg: Flappers in the Roaring Twenties
  
• MM: Kahjustab tervist
  
• MM: Viinan viemät
  
• Feministing: Do You Actually Want Young People to Quit Smoking?
  

Minkä nuorena oppii

Yle.fi: STTK:n puheenjohtaja haluaa kuusivuotiaat kouluun:

Toimihenkilökeskusjärjestö STTK:n puheenjohtaja Mikko Mäenpää haluaa lapset kouluun jo kuusivuotiaina suomalaisten työurien pidentämiseksi.

Mäenpää sanoo Turun Sanomien ja usean muun maakuntalehden haastattelussa, ettei oppivelvollisuusiän alentamiselle ole estettä, koska lapset ovat muutenkin jo esikoulussa.

Hän huomauttaa, että monissa Euroopan maissa oppivelvollisuus alkaa nuorempana kuin Suomessa.

Korkeakouluopintoja Mäenpää jouduttaisi aloittamalla ne neljä vuotta nykyistä aikaisemmin eli 19-vuotiaana. Hän vauhdittaisi opintoihin pääsyä sillä, että pääsykokeita järjestettäisiin kaksi kertaa vuodessa.

Jos suomalaisten työuria halutaan tehostaa, miten olisi lastenhoidon kustannusten jakaminen?

Näin naiset voisivat tehdä menestyksekkäämmän ja täysipainoisemman uran, eikä meidän rahatyöpotentiaalimme menisi haaskuuseen. Kun isätkin hoitaisivat lapsiaan, lapsista kasvaisi terveempiä ja onnellisempia. Siis myös tuottavampia kansalaisia (vihjeenä niille, joille tuottavuus on se kriittisin asia).

Kun tarjolla jo on työkykyisten, koulutettujen aikuisten suuri kykyallas, miksi kiusata lapsia?

---

Samasta aiheesta:

• MM: Elinkeinoelämää
  
• MM: Äitiystyö
  

Uutterat uroot uurastavat

Aika radikaali väite palkkatilastoasiantuntija Pauli Sumaselta. Hänen mukaansa miehet tekevät selkeästi enemmän lapsenhoito- ja kotitöitä kuin naiset!

HS 3.4.10: Sunnuntaidebatti: Hyvinvointimme nojaa miesten uutteruuteen

(...)

Miesten ansiotaso on korkeampi kuin naisten, mutta se johtuu siitä, että miehet tekevät selvästi enemmän työtunteja kuin naiset.

Jakamalla miesten ja naisten ansiotöistä saamat vuosiansiot miesten ja naisten vuoden aikana tekemillä työtunneilla, saamme keskituntipalkan, joka on miehillä ja naisilla tilastokeskuksen aineiston mukaan suunnilleen sama.

Jos samasta työstä saa saman palkan, ei voi olla väärin maksaa enemmästä työstä enemmän palkkaa.

Verotus kuitenkin syö ankarasti miesten korkeampia nimellispalkkoja. Pitemmällä työajalla ansaitut suuremmat vuosiansiot merkitsevät miehille korkeampaa veroprosenttia: vuonna 2007 miesten veroprosentti oli noin 26 ja naisten noin 21. Uutteramman työnteon vuoksi miesten osuus tuloveron tuotosta on peräti 58 prosenttia.

Suomen talous perustuu mieselättäjäyhteiskuntaan. Päätelmä ei muutu muuksi, vaikka ottaisimme huomioon kotityön osuuden, sillä ajankäytön päiväkirjamateriaalista Hannu Piekkolan työministeriölle tekemän tutkimuksen mukaan parisuhteessa elävä mies tekee viikossa yhteenlaskettua ansio- ja kotityötä yli kahdeksan tuntia enemmän kuin hänen kumppaninsa.

Elämänkaarta arvioitaessa pitää lisäksi huomioida tilastoista poistettujen asevelvollisten valtiolle ilmaiseksi tekemät työtunnit.

(...)

Eeeei kun hetkinen! Miten minä tämän näin väärin käsitin? Tutkija ei itse asiassa kirjoituksessaan ota uusintamistöitä ollenkaan huomioon. Hän ei laske lastenhoitoa, siivousta, ruuanlaittoa tai synnytystä työksi. Esimerkiksi naisten ilmaiseksi valtiolle tekemiä työtunteja ei pidä laskea, koska naisethan synnyttävät muutenkin.

Kirjoittajan mukaan miehet kyllä tekevät "yhteenlaskettua ansio- ja kotityötä yli kahdeksan tuntia enemmän kuin [...] kumppaninsa". Siis yhteenlaskettua ansio-ja kotityötä. Matti Meikäläisen yhteenlaskettu 40 tunnin viikkotyömäärä voi siis sisältää esimerkiksi 39 tuntia rahatöitä ja 1 tunnin kotitöitä.

Mutta kotitöihin menee paljon enemmän kuin pelkkä tunti viikossa. Jos Matti ei tee kotitöitään, joku muu tekee. Kukakohan se voisi olla?


Niinpä niin. Kun joku muu hoitaa kodin, miehenkin on helppo käydä rahatyössä. Uralla on herrankin helppo edetä, kun kukaan ei dissaa lastentekotyön takia.



Ihan oikeasti, miten olisi vaihteeksi vähän vähemmän poleeminen suhtautuminen lisääntymiskustannusten jakamiseen? Näillä 50-lukulaisilla rintamalinjojen vedoilla nyt tuskin saavutetaan hirveän rakentavaa keskustelua. Minua ärsyttää se, että näitä tyhmiä myyttejä pidetään yllä. Naisten tekemän työn tunnustaminen työksi on ihan tarpeeksi vaikeaa jo muutenkin, ilman näitä lyhytnäköisiä tilastoleikkejä.

Elinkeinoelämää

Anna Kontulalta hyvä kirjoitus vanhempainrahojen jakamisen ja varsinkin ns. Islannin mallin ongelmista:

Anna Kontula: Päättääkö meidän perheen asioista isä, äiti vai Suomen eduskunta?

Jos todella haluttaisiin tukea miesten kotiin jäämistä, pitäisi kääntää katse sinne, missä nykyinen sukupuolijako syntyy, siis vanhempainrahaa edeltävään äitiysrahakauteen. Kysehän on sukupuoleen sidotusta avustuksesta, joka takaa, että lapsen ensimmäiset elinkuukaudet äiti kantaa hoivasta päävastuun. Tänä aikana muodostuneet käytänteet toistuvat tutkimusten mukaan koko perheen olemassaolon ajan. Äitiyspäivärahan sitomista sukupuoleen on perusteltu imetyksellä, mutta silti se pätee adoptiolapsiinkin...

Miesten kotiin jäämistä tukeva systeemi olisi sellainen, jossa lapsen ensimmäisinä kuukausina molemmat vanhemmat voisivat olla kotona. Silloin hoivavastuu jakautuisi alusta saakka tasaisemmin, molemmilla olisi yhtäläinen mahdollisuus muodostaa kiinteä suhde lapseen ja vanhempainrahalle siirryttäessä koti-isyys olisi yhtä luontevaa kuin kotiäitiys.

Hyvä, hyvä!


Ihan yleisenä kommenttina vanhemmuuden kustannusten jakamiseen (ei siis niinkään Kontulan oivaan kirjoitukseen):

Suoraan sanoen minusta koko tämä känääminen vanhempainrahoista ja siitä, kuinka "mahdotonta" niitä kustannuksia olisi sälyttää isienkin niskoille, on yksinkertaisesti pelleilyä. Työnantajapuolen lausunnot aiheesta ovat liian usein olleet tasoa "talvi yllätti VR:n": "Ai hitsi, ei me tajuttu, että talvella voi tulla niinku lunta raiteille! Ei me tajuttu, että lastentekemiseen menee niinku aikaa!"

Haloo, bimbot. Lapsia on synnytetty aina. Naiset ovat tehneet työtä aina. Ei se voi nyt olla niin vaikeaa saada tämä kustannusten jakaminen kuntoon.

---

Samasta aiheesta:

• MM: Kirjoituksia lisääntymistyöstä
  

Asiat tärkeysjärjestykseen

Lukukausimaksujahan korkeakouluihin ei pitänyt tulla. Tämä tarkoittaa merkillisen käänteismaailma-logiikan mukaan luonnollisesti sitä, että lukukausimaksuja ollaan kaavailemassa:

HS 3.3.10: Ministeriön työryhmä: Kaikille opiskelijoille tonnin lukuvuosimaksu

Opiskelijat valmistuisivat nopeammin, jos he maksaisivat esimerkiksi tuhannen euron suuruisen opintomaksun joka lukuvuosi. Näin ehdottaa opetusministeriön työryhmä, joka pohtii korkeakouluopintojen nopeuttamista.

Hyvä on, tämähän on kaikki vasta alustavaa pohdintaa. Hesarin jutun mukaan lukukausimaksut ovat vain yksi työryhmän monista ehdotuksista opintojen nopeuttamiseksi. Kivahan se on kartoittaa kaikki mahdollisuudet.


Mietitäänpä kuitenkin vähän pidemmälle sitä, mitä maksullisesta koulutuksesta voi seurata. Otetaan tämmöinen ihan tietoisesti mutkat suoriksi vetävä ajatusleikki:


Jos korkeakoulutuksesta rokotetaan tonni vuodessa, voidaan yhtä hyvin rokottaa kaksi tonnia vuodessa. Ja jos kaksi, niin kymmenen. Tätä kaavaa seuraten päästäänkin aika pian ulkomaisten arvo-yliopistojen hintataulukkoihin.

Jos nyt sitten edelleen kuvitellaan, että Käyttö-Esimerkkilän perheessä vaikkapa vuonna 2030 on kaksi lasta, tyttö ja poika, ja perheellä on hirveiden koulumaksujen takia varaa kouluttaa vain yksi lapsista...


...arvaatteko, kumpi se on?

---

Sukupuolittuneesta(kin) rahanmenosta muuten:

• Aaltopahvia: Varastaako Yle rahasi kiekkoilijoiden taskuun?
  

Äitiystyö

Tuli vielä lisääntymisoikeuksista mieleeni, että ehkä lastentekemisen arvostus työmarkkinoilla lisääntyisi (hehe!), jos terminologiaa muutettaisiin. Ajatellaan nyt vaikka sanaa "äitiysloma". Siitä tulee mielleyhtymä lomailusta, lötköttelystä: Että siinä tuleva äiti sievästi ja siististi puuhastelee jotain pinkkiä unelmakodissaan, sitten ehkä hiukkasen piukkasen käväisee synnyttämässä - söpösti ja yhteiskunnan resursseja tuhlaten, tietenkin. Että äitönen itsekkäästi vaatii muuta yhteiskuntaa rahoittamaan pumpuliunelmansa. Mutta mitä lomaa se lastenteko muka oikeasti on?

Lastentekeminen ja hoitaminen on työtä. Se on the työtä, aikuisten oikeaa duunia. Siihen pitäisi suhtautua työnä muiden töiden joukossa. Sehän on yhdyskuntapalvelua. Siitä voisi siis käyttää vaikka ilmausta äitiystyö:

Sari: Hei Mari! Mitenkäs teillä voidaan? Tuota, luuletko, että ehtisit vielä ulkotyöaikanasi viimeistelemään sen raportin?

Mari: Moi Sari. Puuh. Kyllähän tää jo painaa. Sori, mä luulen, että se raportti jää vähäksi aikaa. Mulla nimittäin alkaa äitiystyökausi ihan tossa just. Hoh hoijaa. Lepo on sitä kun vaihtaa työtä, vai miten se vanha kansa sanoi. Mut minkäs teet. Jonkunhan se tämä äitiysduunikin pitää hoitaa.

Ainoa ongelma äitiystyö-sanassa on sen tulenarkuus: Aina, kun näistä naisten töistä puhutaan "oikeina" töinä, väistämättä joku antifemakko heittää: "Niinpä! Kyllä äitiys on se naisen tärkein työ! Naisen paikka on kotona. Naisen pitäisi luopua urastaan ja omistaa elämänsä lastensa hoitamiselle!"

Tai sitten joku fanaatikko alkaa vonkunansa: "Kyllä naisen erityisosaamisalue on lastenhoito! Siksi minua äitinä on kuunneltava myös sellaisissa yhteiskunnallisisssa asioissa, joista en tiedä yhtään mitään! Kuten Internetin lapsipornonpoistomenetelmistä keskusteltaessa."

Tai sitten aletaan taas puisevasti saarnata naisten "erityisestä herkkyydestä" ja "luontaisesta mistälie", jonka nojalla vain äiti, eikä koskaan isä, on pätevä hoitamaan lastaan ja vaihtamaan tämän kakkavaipat ja tiskaamaan kaikki talon astiat.

Mutta no: Harva ratkaisu on kerralla täydellinen. Noihin pöhköilyihin pitää vain varautua.

---

Samasta aiheesta:

• MM: Aristot ja prolet
  
• MM: Hyödylliset
  
• MM: Vaippasulkeiset
  
• MM: Myyttiksen vinkit osa 5: Kotilieden valtias
  

Vaippasulkeiset

SDP:n haluaa myös naiset kansalaispalveluun, ja Muskelotti kirjoittaa aiheesta erinomaisesti:

Muskelotti: Good work sister – and brother!

Kansalaispalvelussa olisi varmasti paljon plussaa, mutta pelkkä automaattinen tasa-arvon voitto se ei aivan ehdottomasti olisi. Kuten Aamulehti pääkirjoituksessaan tänään kirjoitti, "miten kävisi naisten työurien, joita äitiys- ja hoitovapaat muutoinkin lyhentävät?"

Minusta esitys yleisestä kansalaispalvelusta on oikein hyvä - palvelun sisällöstä toki riippuen. Parhaimmillaan koko ikäluokan kattava koulutus olisi oiva tapa reagoida sellaisiin uusiin (tai "uusiin") uhkiin, joita perinteinen armeijalaitos ei välttämättä ole omiaan torjumaan. Esimerkkeinä voisivat olla vaikka terrorismi tai ilmastonmuutoksen myötä tulevat säävaikutukset.

Tärkeää on kuitenkin muistaa, että naiset tekevät nykyisin kohtuuttoman suuren osan lisääntymistyöstä. Asevelvollisuus ei vahingoita miehen työuraa tai heikennä tämän taloudellisia ansioita niin paljon kuin lastentekeminen naisen. Tilanne ei siis nyt ole 50-50.

Joten kansalaispalvelun vastineeksi olisikin kipin kapin syytä velvoittaa miehet suorittamaan se oikeudenmukainen osuutensa kotilieden ääressä.


Muskelotin oma ehdotus kuulostaa minusta erinomaiselta:

Ehdotankin seuraavaa tasa-arvon kehittämiseksi: Kyllä, kaikille samanpituinen kansalaispalvelus ja kyllä, kaikille vanhemmille pakolliset vanhempainvapaat joko puoliksi tai Islannin 3+3+3 -mallin mukaan. Työnantajille asennekasvatusta, naisille rohkeutta pyytää palkankorotusta ja miehille rohkeutta tutustua oman lapsensa arkihoitoon.

Käykää lukemassa ja keskustelemassa!

Kahden kerroksen väkeä

Tuttavalleni, nuorelle naiselle, tehtiin alkusyksystä se tavallinen temppu:

Hän haki oman alansa työpaikkaa. Työhaastattelu meni hyvin, kunnes naispuolinen haastattelija heläytti: "No, Mira-Mari [nimi muutettu], mitenkäs ne perhekuviot?" Vink, vink. Et kai ajatellut, Mira-Mari, paukahtaa paksuksi ja pukata pentua pitäjään? Et kai ajatellut jäädä äitiyslomille? Taisitpa ajatella! Älä soittele meille, Mira-Mari, me soitamme sinulle.


Kaikki työnantajat eivät toki toimi näin, mutta aina silloin tällöin näitä muinaisjäänteitä tulee vastaan. Jos sinulle tehdään törkeät, ei hätää: Juksaaminen on keksitty. Kehotan kaikkia nuoria naisia työhaastateluissa yksinkertaisesti valehtelemaan perheasioistaan. Olen samoilla linjoilla tässä jutussa haastatellun asiantuntijan kanssa:

Taloussanomat 2.10.09: Valehtelu sallittua, jos työnantaja kyselee asiattomia

Työoikeuden asiantuntija Johanna Haltia-Tapio vastaa asiakkaidensa kysymyksiin yhdessä Suomen suurimmista asianajotoimistoista. Hän sanoo, ettei valehteleminen ole työhaastattelussa kiellettyä, mikäli työnantaja kyselee asiattomuuksia.

Valehtelu on tietenkin aina kyseenalaista, mutta jos työnantaja ei lähtökohtaisesti voi sellaisia kysyä, eivät he voi antaa mitään painoarvoa vastauksellekaan.

Valehtele surutta, sumeilematta ja härskisti.


Ei asia tietenkään periaatteiltaan ole näin yksinkertainen. On väärin, että naisen ylipäänsä pitäisi teeskennellä jotain. On väärin, että me joudumme sekä tekemään leijonanosan lisääntymistyöstä, että vielä kärsimään rangaistuksen sen tekemisestä. Vittuilun ja selkäänpuukotuksen sijaan meitä pitäisi kiittää.

Käännetäänpä asia toisin päin: lastentekeminen on palvelus koko Suomelle. Kaikki muodikas hippi-ininä siitä, kuinka "synnytys on jokaisen oma valinta, ei kukaan pakota!" on ajattelematonta. Ellei kannata jotain äärilinkolalaista nihilismiä, jossa maapallo pyritään kokonaan puhdistamaan ihmisistä, lastenteko nyt vaan on yhteiskunnan välttämätön työ. Jonkun on tuotettava lisää ihmisiä.

Vain naiset voivat ruumiissaan rakentaa lapsia. Miehen osuus siinä puuhassa on toki välttämätön, mutta kovin pitkäkestoinen ponnistus se ei ole. Varsinainen lastenrakennuskyky on naisten supervoima.

Totta kai työntekijöiden äitiyslomat ovat ongelmallisia varsinkin pienille yrittäjille. Mutta helvetti: lastentekemisen kaltaisesta elintärkeästä työstä nyt vaan väistämättä koituu kustannuksia. Se on elämän tosiasia. Lyhytnäköisyys siis hiiteen. Lastentekemisen hyödyt ovat pitkällä aikavälillä paljon kustannuksia suuremmat. Kestävä, järkevä ratkaisu on rokottaa rahaa myös lapsen isän työnantajalta.


Mitä te oikein luulette, työnantajat? Että haikara tuo lapset? Ja päälle päätteeksi ilmaiseksi?

---

Samasta aiheesta:

• Taloussanomat 12.10.09: Työhaastattelujen asiattomuudet levisivät oppilaitoksiin
  
• Ilmoitusluontoista asiaa: Naisen natsikortti
  
• MM: Myyttiksen vinkit, osa 5: Kotilieden valtias
  

Erisuuret

Miehen euro on Suomessa euron. Maahanmuuttajanaisen euro on kaksikymmentä senttiä:

HS 1.2.10: Maahanmuuttajanaisen euro on 20 senttiä


Olen huomannut, että joka kerran kun puhutaan joko maahanmuuttajanaisten tai esimerkiksi jonkun sodan jaloissa olevan maan naisen asioista, niitä verrataan aina suomalaisen naisen olosuhteisiin. Ei siis suomalaisen miehen.

Siis tyyliin: "Suomalaiset naiset käyttävät lautasliinoihin ja kynsilakkaan n euroa vuodessa! Vaikka samaan aikaan köyhässä X-maassa naisen tuntipalkka on vain muutaman sentin."

Ei koskaan: "Suomalaiset miehet käyttävät parranajotuotteisiin ja kodinelektroniikkaan n euroa vuodessa! Vaikka samaan aikaan köyhässä X-maassa naisen tuntipalkka on vain muutaman sentin."

Myyttiksen vinkit, osa 5: Kotilieden valtias

Vaihteeksi vinkki söpömmälle sukupuolelle:

Mies! Oletko pienen lapsen isä? Sitten sinun kannattaa koettaa järjestää asiasi niin, että rupeat vähintään vuodeksi lapsesi tai lastesi koti-isäksi. (Sillä aikaa eukkosi menee rahatöihin). Nimittäin jos käy niin onnettomasti, että sinulle ja puolisollesi tulee riitaisa ero, et jää tyhjän päälle: Kun olet ollut koti-isänä, sinulla on paljon vahvempi asema lasten huoltajuutta selvittelevien viranomaisten silmissä.

(Lisäbonuksena tietysti saat joka tapauksessa paljon onnellisemman ja täysipainoisemman elämän. Siis - muun muassa sinä saat.)

---

Samasta aiheesta:

• Tiina Kaarela: Sinkkumies isän ja puolison oikeuksin
  
• Shakesville: Today in FAIL
  
• HS 15.8.09: Isäkin haluaa jakaa tuntemuksiaan vanhemmuudesta
  
• MM: Elämän ruuhkavuodet
  

Hyödylliset

BBC News: Cleaners 'worth more to society' than bankers - study

Hospital cleaners are worth more to society than bankers, a study suggests.

The research, carried out by think tank the New Economics Foundation, says hospital cleaners create £10 of value for every £1 they are paid.

It claims bankers are a drain on the country because of the damage they caused to the global economy.

They reportedly destroy £7 of value for every £1 they earn. Meanwhile, senior advertising executives are said to "create stress".

BBC uutisoi tutkimuksesta, jossa pankkiirit ja mainostoimiston ihmiset raakattiin vessanpesijöiden alapuolelle: ensinnä mainitut eivät tee yhtä hyödyllistä työtä kuin jälkimmäiset.

Koko yhteiskuntaa erityisesti hyödyttävistä töistä mainittiin esimerkiksi lastenhoitotyö. Sehän vapauttaa useamman ihmisen muihin tuottaviin töihin:

[Childcare workers:] "Both for families and society as a whole, looking after children could not be more important. As well as providing a valuable service for families, they release earnings potential by allowing parents to continue working. For every pound they are paid they generate up to £9.50 worth of benefits to society."

(Jutussa ei ollut tietoa siitä, millä laskutoimituksilla nämä luvut on saatu.)

Eilis Lawlor, spokeswoman for the New Economics Foundation, said: "Pay levels often don't reflect the true value that is being created. As a society, we need a pay structure which rewards those jobs that create most societal benefit rather than those that generate profits at the expense of society and the environment".

Aamen.

Pidä rahoistasi kiinni

Hyvä kirjoitus Hugo Schwyzeriltä:

"First, Last, Security Deposit": Women’s savings, feminism, and the steps to getting a room of one’s own

It comes from something I heard years ago from a feminist colleague of mine. She remarked, apropos of nothing that I can remember, "You know what freedom is? Freedom is having first, last, and a security deposit." (Most landlords require a first month’s payment and a last month’s payment in advance before renting an apartment; most require a security deposit, often equal to another month’s rent.) For young people living in unhappy home situations with repressive parents, or for women in abusive relationships, the ability to leave and begin a different life is tied to access to money. Feminists rightly celebrate the importance of "choice" and "autonomy", but we must always acknowledge that it is far easier to exercise these two fundamental goods when one has resources over which one has direct control.

(...)

Women are told, over and over again, to subordinate their personal hopes and wishes to those of the family, the culture, the race; women’s bodies and women’s bank accounts bear the burden of maintaining solidarity.

---

Samasta aiheesta:

Myytinmurtaja: Raha puhuu

Raha puhuu

Leila Simonen: Naiset ja raha: matkalla arjen vaurauteen, Voimapaja 2008

Raha on vallan konkreettinen muoto. Kaikki puheet tasa-arvosta ja oikeudenmukaisuudesta ovat sanahelinää, ellei puututa myös siihen, kenen hallussa fyrkat loppujen lopuksi ovat. Mutta raha on vanhastaan ollut miesten reviiriä – jopa siinä määrin, että naisen voi olla vaikea ottaa talouttaan omiin käsiinsä.

Yritysvalmentaja (yms.) Leila Simonen pitää opistoissa naisille rahankäyttökursseja ja on koonnut kirjan kurssitettaviensa haastattelujen perusteella. Hän tahtoo puhua rahasta naisille naisten kielellä, opettaa meidät sijoittamaan ja säästämään. (Lainaukset teoksesta.)

Kun kyseessä on oma talous ja tulevaisuus, jotkut naiset muuttuvat avuttomiksi. Kun nainen menee naimisiin, hän antaa talousasiat miehen hoidettaviksi (Pankin asiakastutkimus, 2006). Kun hän saa ison perinnön, hän ottaa miespuolisen varainhoitajan. Suomalaisen naisen tulee ottaa omat rahansa hallintaansa, eikä luottaa sokeasti muihin.

Simonen puuttuu niihin tunteisiin, joita raha naisissa herättää:

Miten naisille voi antaa tietoa ja puhua elämänkaaren pituisesta talousajattelusta siten, että se ei aiheuta tunnelukkoa, torjuntaa, syyllistymistä ja syyllistämistä? Moni kohtaa pahimman pelkonsa, kun rahasta aletaan puhua.

Hän murtaa rahanaisen myyttiä:

Rahanaisella viitataan joko kovaan, rikkaaseen naiseen, joka ei muista välitä tai sana saa seksuaalisen sävyn: silloin sillä vihjataan naisen moraaliin ja seksuaalisuuteen. Naisen "istuvat pankin päällä", miehet luovat rahaa. Nainen tienaa ruumiillaan, miehet ammattitaidollaan. Nainen on luonto, mies kulttuuri.

Ja pureutuu vaurauden rakenteisiin:

Mitä tapahtuu välttämättömien menojen maksamisen jälkeen lopuille miehen palkasta ja mitä lopuille naisen rahoista? Mies käyttää omat rahansa autoon, harrastuksiinsa, urheiluun tai kapakkaan. Nainen käyttää loput omasta nettopalkastaan lasten vaatteisiin, sukulaisten lahjoihin, perheen hyväksi, vasta viimeksi omiin tarpeisiinsa.

(...)

Tapasin useita suomalaisia naisia, jotka jättivät opiskelunsa kesken avioiduttuaan. He hoitivat lapset ja tekivät palkatonta työtä kotiäitinä. Parinkymmenen avioliittovuoden jälkeen mies haluaa aloittaa uuden elämän saman verran nuoremman naisen rinnalla.

(...)

Eläkeläisinä naiset ovat yleensä köyhiä. Kaikkien suomalaisten miesten bruttoeläke oli keskimäärin noin 1300 euroa ja naisten 1000 euroa (vuosi 2006). Naisten huonompaa eläkettä selittävät matalamman palkkatason lisäksi äitisylomat ja hoitovapaat. Naisilla on lyhyempi työura lastenhoitotaukojen takia. Naiset jäävät kotiin yhteisen edun nimissä ja häviävät taloudellisesti elämän pitkässä juoksussa.

Simosen teos tuntuu tosin kirjoitetun ensisijaisesti suurten ikäluokkien naisille. Haasteltujen naisten taloudenpidossaan kohtaamat vastoinkäymiset tai heidän omaksumansa huonot rahankäyttötavat tuntuivat paikoin vähän vierailta.


Vähän ristiriitaisesti Simonen myös perää naisia ottamaan itse omien raha-asioittensa ohjat esimerkiksi opettelemalla sijoittamaan mahdolliset rahavaransa pörssissä. Sen jälkeen hän kuitenkin korostaa oravanpyörästä jättäytymisen ja turhan kuluttamisen vallasta vapaan elämän merkitystä! Kirjassa on pitkät pätkät juttua turhien rojujen raivaamisesta kämpiltä ja nuukailevan elämäntyylin hyvyydestä.

Ehkä ristiriita on näennäinen: Olen samaa mieltä Simosen kanssa siitä, että meidän naisten kannattaa ryhtyä aktiivisemmiksi taloustoimijoiksi niin kotona kuin maailman turuillakin. Mutta ei talouden haltuun ottamisen tosiaankaan tarvitse tarkoittaa samanlaista sokeaa mammonanpalvontaa kuin se joillain rahamiehillä pahimmillaan on. Raha on hyvä renki, meidän (ja miesten) on vain löydettävät parhaat tavat panna se hyviin töihin.


Naiset ja raha: matkalla arjen vaurauteen on ihan hyvää luettavaa. Kirja ei ole kovin syväluotaava eikä perusteellinen, vaan se on lähinnä laajennettu aikakauslehden artikkeli.

Kirja toimineekin enemmän motivaattorina ja sparraajana kuin varsinaisena konkreettisena neuvonantajana. (Ilmeisesti toimintaohjeita saisi sitten Simosen maksullisilta kursseilta...) Tärkeimmän työnsä se minusta tekee siinä, että se antaa naisille synninpäästön: järkevää vaurastumista saa haluta.