Käytännön opetusta

HS 10.9.10: Tutkimus: Miessukupuoli hallitsee oppikirjoja

Miehet ovat naisia enemmän esillä peruskoulutuksen oppimateriaaleissa, kertoo tuore tutkimus.

Helsingin yliopiston opettajankoulutuslaitoksen tutkijoiden Liisa Tainion ja Tiina Teräksen mukaan miehet, pojat ja maskuliiniset fantasiahahmot esitetään hallitsevina niin teksteissä kuin kuvissa. Tytöt, naiset ja feminiiniset hahmot ovat vähemmistössä.

(...)

Esimerkiksi matematiikan oppikirjoissa esiintyy huomattavan vähän aikuisia naisia. Pojat esitetään kirjoissa usein matemaattisesti kyvykkäämpinä kuin tytöt. Pojat myös liitetään huomattavan usein urheilullisiin toimintoihin.

(...)

Omina koulu- ja opiskeluaikoinani oli mielenkiintoista huomata aikojen muutos. Jossain vaiheessa, yläasteella tai ehkä lukiossa, koulukirjoista alkoi selkeästi tulla sellaisia, että niissä naisten ja tyttöjen vanhalle automaattidissaukselle oli pantu sordiinoa. Silloisissa uusissa oppikirjoissa oli - ainakin välillä - ihan tietoisesti valittu juuri tyttöjä ajamaan traktoreita ja poikia sitten vaikka ruuanlaittoesimerkkehin. Se oli todella hienoa!

Minulla on yhä edelleen se tapa, että arvotan tieto- tai oppikirjan kirjoittajan sen perusteella, millaisia esimerkkejä hän käyttää. (Englanninkielisessä kirjallisuudessa katson ensimmäiseksi, käyttääkö tekijä pelkkää he-sanaa. Jos käyttää - no, ehkä hän on muuten pätevä ihminen. Mutta kyllä hän osoittaa - anteeksi nyt vaan - kermaperseisyytensä.) On turhaa höpinää väittää, että miehen asettaminen etusijalle olisi jotenkin "neutraali" ratkaisu, tai että poikapainotteiset esimerkit olisivat ihan yhdentekevä juttu. Eihän neutraalia oppimateriaalia ole olemassakaan. Kukin kirja - ja opettaja! - opettaa aina paljon muutakin kuin vain pelkän asia-asiansa.

Esikuvat ovat tytöille suunnattoman tärkeitä. On todella surkeaa, jos nykykoululaisten oppimateriaaleissa on taas sorruttu vanhaan hölmöilyyn. Oppikirjat kun ovat se oikea todellisuus, jonka lapsi tai nuori näkee. Juhlapuheissa voidaan jauhaa ummet ja lammet sukupuolten yhdenvertaisuudesta, mutta jos oppikirjoissa elävät Matti Matikkanero ja Liisa Laskutaidoton, tuskin kannattaa ihmetellä, jos naiset esimerkiksi vierastavat teknisiä aloja.

Rispektiä Cosmolle

Suomen Cosmopolitanin uusimmassa numerossa on hyvä artikkeli feminismistä. Hienoa työtä, arvon rouvat! En ole samaa mieltä kaikista Cosmon esiin nostamista asioista – esimerkiksi minusta nainen ei suinkaan tarvitse "vähintään kolmea eri meikkivoidetta kotiinsa". Mutta juuri tällaiset artikkelit alleviivaavat sitä hyvää valistustyötä, jota naistenlehdet tekevät. Tässä minun ja naistenlehtien lovestory.

Luen mielelläni naistenlehtiä. Aikaisemmin minulle tuli niitä kotiin tilattuna. Lehden ilmestymisviikon kohokohta oli usein se iltapäivä, kun luin lehden läpi. Naistenlehdet kuvaavat maailman värikkäänä, rationaalisena ja selkeänä. Kun naisten elämä ja kokemukset ovat yleensä väheksyttyjä ja marginaaliin asetettuja (meitähän on vain yli puolet maapallon väestöstä), pelkkien naisten asioihin keskittyvien lehtien olemassaolo on kapinaa. Kun naiseus cosmossa ja sen sisarissa vielä kuvataan pohjimmiltaan myönteisenä, värikkäänä, monipuolisena ja toimivana, niin ilohan siihen maailmaan on sukeltaa.

Naistenlehdissä samat artikkelit tietysti toistuvat (vähän niin kuin elämässäkin), joten nyt - öh - kypsemmällä iällä luen glossy-lehtiä satunnaisemmin. Usein näen jo kannen otsikkojen perusteella, että uusi numero on oleva puuduttavaa, tuhat kertaa jo näkemääni huttua. Kuitenkin jos kansikuvassa on minua kiinnostava henkilö (kuten Drew Barrymore tai Sarah Michelle Gellar), ostan nykyisinkin heti. Omia suosikkejani ovat olleet UK-Cosmopolitan, Glamour ja Marie Claire. Suomalainen Trendi oli minusta vuosi pari sitten hyvin mielenkiintoinen. Mutta nyttemmin siinä on vain tylsiä design-friikki-häkkyrä –suunnittelijoiden haastatteluja ja ihmisten ylistailattuja koteja esittelyissä. Nykyinen muoti on minusta myös varsin rumaa, joten en tahdo lukea "nerokkaista muodinluojista".

Naistenlehdillä on tärkeä funktio kansansivistäjinä. Ne iskevät perheisiin äidin, tavallisimman perheenpään, kautta. Naisten terveys- ja kuntoilulehdet toki pösilöivät ja liioittelevat usein, mutta massavalistukseen esimerkiksi liian suolankäytön tai stressin vaaroista ne ovat aivan omiaan. Hyvä, värikäs juttu kauniine kuvineen on tehokkaampi kuin mikään pamfletti. Terveyslehdet pystyvät mahdottomaan: ne saavat terveellisen elämän näyttämään seksikkäältä, haluttavalta ja värikäältä.

Ei kaikki naistenlehtien sisältö tietenkään ole jaloa valistusta. Syytteet älyvapaitten kauneusihanteitten ylläpitämisestä ja vahingollisten seksimyyttien toistamisesta ovat erittäin perusteltuja. Lisäksi lehdissä on myös häpeilemätöntä hömppää: horoskooppeja ja kiviterapioita, huulipunasävyjen hyvin, hyvin teknisiä arvosteluita. Hömppä kuitenkin tekee silloin tällöin hyvää kaikille sukupuolille.

Miehille on myynnissä aivan vastaavaa hömppäisää tajunnantäytettä ja lohtua. Hyvä niin, tietenkin. Mutta niitä pitääkin kutsua "asialehdiksi". Tekniikan maailmaa ei koskaan kutsutä hömppälehdeksi, vaikka se tietenkin on aivan vilpitön hömppälehti. Myöskään Mikrobittiä tai Hustleria ei kutsuta hömpäksi. Juku, miksiköhän?

Se, mikä vielä puuttuu, olisi hyvä naisten pornolehti. Luin yhteen aikaan Playgirliä, mutta se muuttui varsin nopeasti tylsäksi. Kuvien ukkelit olivat vähän liian sliipattuja minulle, ja miksi hitossa ne poseerasivat aina samoissa asennoissa? Myös naisille suunnattu värikäs tiedelehti olisi ihana. Nämänhän voisi yhdistää yhdeksi täydelliseksi seksiä, tiedettä ja meikkivinkkejä sisältäväksi lehdeksi! Niin tilaisin.


Mistä lehdistä te tykkäätte?