Näytetään tekstit, joissa on tunniste vallan uusjako. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste vallan uusjako. Näytä kaikki tekstit

23. tammikuuta 2012

Pikkurouva puuhastelee

MTV3 22.01.12: Sauli Niinistö: Jennin tuki korvaamatonta

(...)
Niinistön mukaan hänen puolisonsa Jenni Haukion tuki on ollut korvaamatonta.

– Jokaiselle meille on tärkeää, että on joku odottamassa kotona, valmistelee ruokaa, silittelee paitoja ja ennen kaikkea hellii, Niinistö tähdentää.


Sanotaanko hillitysti näin, että mielestäni tällainen kommentti kertoo ihmisen arvoista, siis siitä, millainen maailman tulisi hänen mielestään olla. Presidentti on arvojohtaja.

On olennaista, että vuonna 2012 ei enää pyritä johtamaan Suomea 50-luvun arvomaailmaan.

5. heinäkuuta 2011

Avioliiton esteiden tutkinta

Masinoija todistaa voimallisesti sukupuolineutraalin avioliiton puolesta, kannattaa lukea:

Eikö ketään edes hävetä: Avoin kirje sukupuolineutraalin avioliiton vastustajille

(...) Lapsi tarvitsee turvallisen kodin ja rakastavat vanhemmat, eivätkä homoparien lapset voi nykytiedon valossa sen huonommin tai paremmin kuin heteroparien. Jos olet eri mieltä, antaa tulla sellaisia riippumattomia tutkimustuloksia, joiden taustalla ei ole amerikkalainen kristillinen tutkimuslaitos tai katolinen perinteisiä perhearvoja kunnioittava järjestö (pliis lainatkaa George A. Rekersiä...) – tai tietenkään päin vastoin sukupuolivähemmistöjen etujärjestö. Vihje: tämä ei ole matematiikkaa, eikä yksi poikkeava tulos yhteiskunnallisessa tutkimuksessa kumoa koko ajatusta. Tulosten pitää olla johdonmukaisia ja toistuvia.

Sitäpaitsi, jatketaanpa tätä logiikkaa – olet siis myös sitä mieltä, että eronneilta yksinhuoltajilta, leskiltä ja vaikkapa niiltä, joiden puoliso on puolet vuodesta työmatkoilla, pitää ottaa lapsi pois? Eikö? Miksi ei? Eikö se lapsi tarvinnutkaan isää ja äitiä? (...)


Olen Masinoijan kanssa aivan samaa mieltä. Itsehän tosin suhtaudun ylipäänsä kaikkeen avioliittoon vähän nihkeästi - siis myös miehen ja naisen väliseen avioliittoon - koska sen historiallinen painolasti on aika musertava. Minusta on kuitenkin selvää, että se nykymalli, jossa naimisiin haluavalle homoparille annetaan ainoaksi mahdollisuudeksi kökkö ja riisuttu avioliitto-light, on perusteeton ja typerä.

Turha tässä asiassa on junnata ja jannata: ei ole mitään järkevää syytä siihen, että homopareille ei voitaisi antaa samaa mahdollisuutta naimisiinmenoon kuin heteropareillekin. Mieluiten saman tien.

Eiköhän se olisi loppujen lopuksi vanhoillisempienkin kristillisdemokraattien mieleen, että myös homoparit lopulta purjehtisivat ihan kunniallisesti avioliiton satamaan, eivätkä vain elelisi susipareina...



Samasta aiheesta:

29. kesäkuuta 2011

Se postaus, jossa tahdon lisää pornoa katukuvaan

Aina välillä kuuluu sellaista huolta, että yhteiskuntamme olisi jotenkin "yliseksualisoitunut". Itsehän vain tuhahdan tällaiselle, sillä valitettavasti pornottoman päivän viettäminen on todella helppoa: täytyy vaan olla semmoinen ihminen, joka seksuaalisesti kiihottuu miehistä. Varsinkin täytyy olla heteronainen. Silloin - sen takaan - katukuvasta tai lehtipisteestä ei hevin löydy mitään pornoon tai seksiin viittaavaakaan.

Mies, joka esittelee sulojaan nimenomaan naisille, on kulttuurimme kestävimpiä ja kummallisimpia tabuja. Miehen fyysinen suorituskyky (niin seksissä, urheilussa kuin töissäkin) on kyllä tärkeä asia, mutta erotiikan saralla miehen vartalon kuuluu olla seksitön - suorastaan neutri. Miesvartalo saa olla eroottinen vain homomiehille tarkoitetussa aineistossa. Heteroiden parissa koko seksikkyys ylipäänsäkin on vain naisiin liitettävä ominaisuus.

Heteronaisen ei oleteta olevan kiinnostunut miesten ulkonäöstä. Hänen kuuluu ikään kuin kierrättää halunsa naisten kuvien kautta: kypsän ja sivistyneen heteronaisen kuuluu ajatella, että naisen vartalo on "kauniimpi" ja "eroottisempi" kuin miehen kroppa. Naisen ei sovi himoita miestä - ei ainakaan tämän ulkoisten avujen vuoksi. Miehessä sopii erotisoida karismaattista persoonaa, ei kaunista persettä.

Koska hetskunaisten ei oleteta piittavan miesten katselemisesta, meille sopivaa pornoaineistoakin on tarjolla varsin vähän. Heteropariskunnillekin tarkoitetussa seksimateriaalissa on yleensä huomattavasti enemmän naiskauneutta kuin mieskauneutta. Ajatuksena on ilmeisesti se, että miehiä ei tarvitse juurikaan näyttää, koska seksifantasioissaan myös se heteroparin nainen samaistuu pornokuvan naiseen. Tämän oudon oletuksen mukaan heteromiehen ja -naisen seksuaalisuus on täsmälleen samanlaista - molemmat ihailevat ja haluavat naisia.

Ja mikäs siinä, jos se jollekulle pelittää. Itse en vaan toimi noin, en ole koskaan toiminut. Minua kiihottavat komeat miehet. Kyllä minustakin on mukavaa katsella kuvia paneskelevista pariskunnista. Ehkä vähän samaistun naiseenkin, jos hän on vähän niin kuin ihannoitu versio minusta (ei kuitenkaan liian kaunis, sehän vaan vituttaisi). Mutta kyllä se kuvan olennaisin asia on kuitenkin se niissä komeileva miehenpuoli. Mitä minä naisen vartalosta piittaan? Jos kuvassa tai videossa ei ole hyvännäköisiä miehiä tositoimissa, joudun istumaan kuivin "suin".


Olen aika visuaalinen ihminen, nautin kauniista kuvista. Minusta on mukavaa, jos minulle myydään jotain seksin varjolla. Olisin mielissäni, jos minulle olisi tarjolla enemmän erotiikkaa ja pornokuvaa. Näin siis minun mielestäni "yhteiskunnan pornoistuminen" ei sinänsä ole mikään ongelma. Ongelma on se, ettei kivoja kuvia tarjoilla tasapuolisesti. Henkkamaukan bikinimainoksissa ei olisi minusta mitään vikaa, jos firmalla olisi aina tarjota vastaavat komeat nuoret kundit katukuvaa piristämään.

Joten helvetti, antaisitteko vähän sitä kuuluisaa yliseksualisoitumista tännekin päin? Himot ne on hiirelläkin, saati heteronaisilla.



Samasta aiheesta:

27. toukokuuta 2011

Kategorinen imperatiivi

HS 19.5.2011: Vakuutusyhtiö palkitsi myyntitykkinsä järjestämällä bordellijuhlat

Saksalainen vakuutusyhtiö järjesti Budapestissa sadalle parhaalle myyntitykilleen juhlat, joissa se tarjosi työntekijöidensä käyttöön prostituoituja.

Brittilehti Guardian kuvasi Budapestin kylpylä Gellértissä kesäkuussa 2007 järjestettyjä juhlia "avoimeksi bordelliksi". Paikalle oli palkattu ainakin 20 prostituoitua.(...)


Kumma kun ei vakuutusyhtiölle tullut mieleen työllistää myyntykkejä itseään bordelliin: olisivat herrat voineet kilvoitella kovimman munanmyyjän tittelistä!

Eipä kuitenkaan tällä kertaa ollut tarkoitukseni kirjoittaa vakuutusyhtiön palkintoporsaista, vaan tästä ilmauksesta:

...tarjosi työntekijöidensä käyttöön prostituoituja.


Olen huomannut, että mediat aika usein seksin myyjistä puhuessaan nimenomaan puhuvat seksin myyjien "käyttämisestä". Prostituoiduista puhutaan ikään kuin he olisivat myytäviä esineitä. Sama esineellistäminen toistuu ihmisten arkipuheessakin: "Mitä tekisit, jos saisit selville että sun miehesi käyttää prostituoituja?" (Itse asiassa tuossa lauseessa varmasti yleensä puhuttaisiin "huorasta".)

Muista ammattikunnista ei yleensä puhuta noin. Vai sanotko, että menet "käyttämään hammaslääkäriäsi" tai "käytät poliisia uuden passin saamiseen"? "Käytätkö" kirjailijaa hänen uuden kirjansa saamiseen?

Et tietenkään. Luet kirjailijan kirjoittaman kirjan, menet hammaslääkärin vastaanotolle, otat virka-aikana yhteyttä poliisiin. Vaikka virkailijoita ja ammatti-ihmisiä usein dissataankin, niin heille kuitenkin suodaan ihmisyys.


Esineellistävä kielenkäytö ei ole mitenkään viatonta. Kieli on koodattu kaksoismerkityksin: jos jostain ihmisestä puhutaan esineenä, se kielenkäyttö samalla vaatii "oikeutta" kohdella tätä ihmistä kuin esinettä.

Jos siis tulee puhe seksin ostamisesta, puhu siitä niin kuin puhuisit poliisin työstä.



Samasta aiheesta:

30. joulukuuta 2010

Puhu siitä!

Jotain hyvääkin kaikesta tästä assangeerauksesta sentään koituu. Ruotsissa on alettu keskustella seksin ja epäseksin rajoista:

HS 21.12.10: Assange-epäilyt nostattivat Ruotsissa keskustelun seksin rajoista

(...)
Koljonen naputteli kysymyksen, joka liittyi Wikileaksin perustajaan Julian Assangeen. Sen ydin oli siinä, mitä oikein pitäisi ajatella loanheitosta, jota Assangea raiskauksesta syyttävät ruotsalaisnaiset ovat saaneet internetissä niskaansa.

Että miten tuntuikin niin mahdottomalta saada otetta Assange-jupakasta? Ja miksi esimerkiksi Englannissa näyttäisi olevan itsestään selvää, että kyse on jonkinlaisesta salaliitosta?

"Ruotsissa tapausta sentään pidetään sellaisena, että sille kuuluisi normaali oikeuskäsittely", Koljonen sanoo työhuoneellaan Tukholman Södermalmilla.

Koljonen ja kaverit pohdiskelivat twiiteissään, että Assangen tapauksessa mitä ilmeisimmin liikuttiin syvällä seksin harmaalla alueella. Jossain, mistä vaietaan – ja juuri vaikeneminen on yksi suurimmista ongelmista.
(...)


Loistava aloite!



Samasta aiheesta:

16. joulukuuta 2010

Joululahjamuistutus

Kukaan aikuinen ei suurin surminkaan halua enempää turhaa rompetta kotiinsa. Joten pane sinäkin joululahjarahasi johonkin hyödyllisempään! Vaikka Plan-kampanjaan:

Plan-kampanja: Koska olen tyttö
Planin Koska olen tyttö -kampanja parantaa erityisesti tyttöjen koulutustasoa ja suojelua. Kampanja kestää vuoteen 2015. Kampanjalla Plan tukee vahvasti YK:n vuosituhattavoitteiden saavuttamista.

Harvoin olen muuten nähnyt missään niin hyvin kiteytettyinä sukupuolipolitiikan olennaisimpia kysymyksiä kuin Planin sivuilla. Katsokaa vaikka itse:

Sukupuoli:

Köyhyys on sukupuolittunut ilmiö: maailman köyhistä kuusi kymmenestä on naisia, ja naisten – puolen ihmiskunnan – hallussa on prosentti kaikesta maailman vauraudesta.

Naisten ja tyttöjen köyhyys johtuu useimmiten siitä, että heidän perusoikeutensa eivät toteudu. Sukupuoleen perustuva syrjintä siis ylläpitää köyhyyttä, ja vastaavasti köyhyys ajaa tyttöjä ja naisia asemaan, jossa he eivät voi pitää kiinni oikeuksistaan.
(...)


Sukupuolinäkökulman valtavirtaistaminen:

Sukupuolinäkökulman valtavirtaistaminen (gender mainstreaming) tarkoittaa toiminnan kehittämistä niin, että pyrkimys sukupuolten väliseen tasa-arvoon sisällytetään kaikkeen organisaation normaaliin työskentelyyn.

Sukupuolinäkökulman valtavirtaistaminen on olemassa olevan kokemuksen, tiedon ja työvälineiden hyödyntämistä. Tärkeää on, että se ei ole irrallinen hanke vaan uudenlainen tarkastelutapa jokaisen tehtäviin.

Sukupuolinäkökulma tarkoittaa, että tarkastellaan sukupuolen ja sukupuolierojen merkitystä yhteiskunnan rakenteeseen ja toimintaan sekä ihmisiin yhteisön jäseninä. Sukupuolinäkökulma auttaa meitä havaitsemaan, että tytöillä ja pojilla, naisilla ja miehillä on monilta osin toisistaan poikkeava asema yhteisössä ja siten myös erilaiset tarpeet ja toiveet.

On tärkeää huomata, että gender tai sukupuoli ei ole yhtä kuin naiset. Tämän päivän sukupuolinäkökulma huomioi asenteiden ja roolien vaikutuksen niin miehiin kuin naisiin.
(...)

24. lokakuuta 2010

Seksuaalinen "valta"

Päivän sitaatti kaikille naisten "seksuaalisesta vallasta" vaahtoaville:

"If women can sleep their way to the top, how come they aren't there? – There must be an epidemic of insomnia out there."
- Ellen Goodman



Yksittäisen ukkelin melan nostattaminen (kauneuden voimalla!) ei nyt vaan ole kovin kummoista "valtaa". Ainakaan verrattuna lainsäädäntövaltaan, rikkauteen tai sotilaalliseen mahtiin.



Samasta aiheesta:

12. syyskuuta 2010

Käytännön opetusta

HS 10.9.10: Tutkimus: Miessukupuoli hallitsee oppikirjoja

Miehet ovat naisia enemmän esillä peruskoulutuksen oppimateriaaleissa, kertoo tuore tutkimus.

Helsingin yliopiston opettajankoulutuslaitoksen tutkijoiden Liisa Tainion ja Tiina Teräksen mukaan miehet, pojat ja maskuliiniset fantasiahahmot esitetään hallitsevina niin teksteissä kuin kuvissa. Tytöt, naiset ja feminiiniset hahmot ovat vähemmistössä.

(...)

Esimerkiksi matematiikan oppikirjoissa esiintyy huomattavan vähän aikuisia naisia. Pojat esitetään kirjoissa usein matemaattisesti kyvykkäämpinä kuin tytöt. Pojat myös liitetään huomattavan usein urheilullisiin toimintoihin.

(...)


Omina koulu- ja opiskeluaikoinani oli mielenkiintoista huomata aikojen muutos. Jossain vaiheessa, yläasteella tai ehkä lukiossa, koulukirjoista alkoi selkeästi tulla sellaisia, että niissä naisten ja tyttöjen vanhalle automaattidissaukselle oli pantu sordiinoa. Silloisissa uusissa oppikirjoissa oli - ainakin välillä - ihan tietoisesti valittu juuri tyttöjä ajamaan traktoreita ja poikia sitten vaikka ruuanlaittoesimerkkehin. Se oli todella hienoa!

Minulla on yhä edelleen se tapa, että arvotan tieto- tai oppikirjan kirjoittajan sen perusteella, millaisia esimerkkejä hän käyttää. (Englanninkielisessä kirjallisuudessa katson ensimmäiseksi, käyttääkö tekijä pelkkää he-sanaa. Jos käyttää - no, ehkä hän on muuten pätevä ihminen. Mutta kyllä hän osoittaa - anteeksi nyt vaan - kermaperseisyytensä.) On turhaa höpinää väittää, että miehen asettaminen etusijalle olisi jotenkin "neutraali" ratkaisu, tai että poikapainotteiset esimerkit olisivat ihan yhdentekevä juttu. Eihän neutraalia oppimateriaalia ole olemassakaan. Kukin kirja - ja opettaja! - opettaa aina paljon muutakin kuin vain pelkän asia-asiansa.

Esikuvat ovat tytöille suunnattoman tärkeitä. On todella surkeaa, jos nykykoululaisten oppimateriaaleissa on taas sorruttu vanhaan hölmöilyyn. Oppikirjat kun ovat se oikea todellisuus, jonka lapsi tai nuori näkee. Juhlapuheissa voidaan jauhaa ummet ja lammet sukupuolten yhdenvertaisuudesta, mutta jos oppikirjoissa elävät Matti Matikkanero ja Liisa Laskutaidoton, tuskin kannattaa ihmetellä, jos naiset esimerkiksi vierastavat teknisiä aloja.

25. elokuuta 2010

Uskottava juonteenkäänne

Tiedättekö, mitä luulen? Tulevaisuudessa rypyt ovat vallan merkki.

Jos ilmastonmuutos tai muu keikaus ei tuhoa länsimaitten infrastruktuuria, veikkaan, että tulevaisuudessa kauneusleikkaukset ja muut ulkonäön buustaukset helpottuvat ja halpenevat tuntuvasti. Silloin ihan tavallisillakin ihmisillä on mahdollisuus "korjauttaa" naamansa muodikkaiksi, ties mistä teknisistä meikkiaineista nyt puhumattakaan.

Kun tällainen mahdollisuus kerran on, siitä todennäköisesti tulee myös velvoite: kaikkien on näytettävä tietyn mallin mukaisilta. Kaikkien - paitsi niiden, jotka ovat todella kovassa asemassa.

Ne, joilla on rahaa ja valtaa, voivat erottautua massasta. Heidän kasvonsa voivat olla niin kuin taidevalokuvien suomenruotsalaisten kalastajien: uurteisia, voimakkaita, ilmeikkäitä. Heidän ei tarvitse pokkuroida, ja he myös tahtovat osoittaa sen kaikille.


Joten jos elämän suuntaa mietit, ehkä on hyvä idea keskittyä hommaamaan itselleen raharikas valta-asema, ennemmin kuin uudistetut tissit.



Samasta aiheesta:

2. elokuuta 2010

Myyttiksen vinkit, osa 6: Bad Hair Day

Onko sinulla joskus rumapäivä? Tiedäthän ne päivät: jo aamulla herätessä on sellainen olo, että olet hirveän ruma, megalomaanisen ruma, kauhistuttavan ruma; että kukaan ei voi ikinä haluta sinua, että olet toivoton läski/riuku, ja tukkakin on kuin harakanpesä? Peili särkyy kun se joutuu heijastamaan sinun kasvonpiirteesi.

Snap out of it. Tässä sinulle rakentavampaa tekemistä! Kun sinulla on rumaolo, tee seuraava harjoitus:


Mene kaupungille. Ala mielessäsi arvioida jokaisen vastaantulevan miehen ulkonäköä. Aivan jokaisen, kahdensantoistiaista kolleista valkohapsisiin vaareihin. Ruodi heidän avujaan kuin krapulainen Voguen päätoimittaja:

Tuo on liian pitkä, mutta sillä on kauniit kasvot. Tai olisi, jos se hymyilisi enemmän. Toi on turhan pätkä, ja mahaakin sille on kertynyt. Ei hemmetti ton plösöjä hauiksia, ei ole tainnut sali maistua. No tuossapa onkin upea yksilö! Kaunis päivetys ja hyvin valittu tiukka t-paita! Tuoksuukin hyvältä.

Hipsteri siinä hassussa hatussaan. Olisi nekin rahat käyttänyt vaikka kunnon kuntokuuriin. Oho, miten komea! Ihana blondi. Tuota panisin! Tuota, ei helvetti, en ikinä panisi. Hirveät jäniksenhampaat tolla, miksei se ole mennyt tasauttamaan niitä? Mutta siinäpä on hyvännäköinen setä, todella hyvin säilynyt. Ihana pilke silmäkulmassa!


(Huom! Tarkoitus ei siis missään tapauksessa ole sanoa arvioitasi ääneen tai edes millään lailla viestittää niitä miehille. Sehän olisi kusipäistä.)


Tärkeää on siis miettiä joka ukon kohdalla, että voisitko himoita häntä vai et. Tiedäthän: ikään kuin hän olisi olemassa vain sitä varten, että sinä joko hyväksyt tai hylkäät hänen sulonsa.

Jos se tuntuu sinusta julmalta, niin no: tässä olikin tarinan opetus.



Samasta aiheesta:

13. toukokuuta 2010

Voima ja kunnia

Päivänä muutamana keskustelin ystäväni Myrttiinan (nimi muutettu) kanssa. Myrttiina sanoi:

"Mutta onhan se tosiasia, että miesten ja naisten tasa-arvo on viime kädessä mahdoton."

Olin ällistynyt, sillä Myrttiinahan on feministi niin kuin minäkin. Mitä hän oikein puhui? Myrttiina tarkensikin piani:

"Niin, koska miehet ovat aina fyysisesti vahvempia kuin naiset. Niin se vaan on."


Myrttiina on väärässä. Ilman muuta miehen ruumis on vahvempi kuin naisen, mutta eihän ruumiin voima säädä sitä, kuka johtaa. Voima ei ole automaattisesti valtaa.

Valtionpäämiehet ovat harvemmin mitään komeita karpaaseja. Eivät he tätä nykyä hallitse komeitten, väkevien kankkujensa voimalla. Hallitsemiseen tarvitaan aina hallitsemisen salliva rakenne, siis koko muun yhteisön näkemys siitä, millaisen protokollan mukaan asiat hoidetaan. Esimerkiksi joitain satoja vuosia sitten kuningasvalta oli yleinen käytäntö. Siihen oli luonnollisena osana sekoittunut niin sanotun ylhäisaatelin valta ja se, että tuotantopuolella (so. maataloustyöläisillä) ei useista eri syistä ollut resursseja järjestäytyä joukkovoimaksi.

Ei Ludvig Miljoonastuhannes ollut pomo nätin habansa armosta. Hän oli pomo, koska hänen annettiin olla.


Edes alkukantaisemmissa yhteisöissä (mitä me niistäkin tiedämme), vahva ruumis ei yksin riitä. Jotta vahvakroppainen ihminen voisi määräillä muita, muiden täytyy suostua siihen. Ihmisen ruumis on aina hauras, sen tarpeet ovat kiistämättömät. Ei ole sitä ihmistä, jonka ei tarvitsisi nukkua ja syödä. Näin vahvinkin on aina muiden armon varassa.

Miten sen kiteyttäisin: Kukaan ei johda yksin. Ei edes itsevaltias.



Samasta aiheesta:

23. tammikuuta 2010

Myyttiksen vinkit, osa 5: Kotilieden valtias

Vaihteeksi vinkki söpömmälle sukupuolelle:

Mies! Oletko pienen lapsen isä? Sitten sinun kannattaa koettaa järjestää asiasi niin, että rupeat vähintään vuodeksi lapsesi tai lastesi koti-isäksi. (Sillä aikaa eukkosi menee rahatöihin). Nimittäin jos käy niin onnettomasti, että sinulle ja puolisollesi tulee riitaisa ero, et jää tyhjän päälle: Kun olet ollut koti-isänä, sinulla on paljon vahvempi asema lasten huoltajuutta selvittelevien viranomaisten silmissä.

(Lisäbonuksena tietysti saat joka tapauksessa paljon onnellisemman ja täysipainoisemman elämän. Siis - muun muassa sinä saat.)




Samasta aiheesta:

12. joulukuuta 2009

Herra Tulppu vetää pultit ja muita Aku Ankan parhaita

Aika ehti jo vähän ajaa ohitseni ennen kuin joudin kommentoimaan tätä Johanna Korhosen oivaltavaa kirjoitusta Sofi Oksasesta ja suomalaisesta väkivaltakulttuurista:

HS 2.12.09 Johanna Korhonen: Väkivallan marinoimat

Keskustelu oli täsmäesimerkki siitä, mistä pitikin puhua: väkivallan kulttuurista. Oksasen mainitsemat perheissään väkivaltaiset miehet ovat vain yksi näyte suomalaisten monipuolisesta väkivaltaosaamisesta.

(...)

Väkivallan kulttuuriin kuuluu pyrkimys mitätöidä ne, jotka jostakin koettavat puhua. "Suomella on omat ongelmansa, joihin Oksanen kohta kuuluu itsekin", Kalevan pääkirjoittaja määritteli.



Hah, tosiaan! Oksasen kommentteihin reagoitiin kuin suoraan ankkasarjakuvan ruudusta:


"Mitäh! Minäkö muka aggressiivinen! Nyt saat tyttö turpiin!"

6. joulukuuta 2009

Kiiltosilkki kuuluu kaikille

Hesarin ihanassa jutussa kerrotaan Lasse Svartströmistä, äijästä, joka tykkää pitää hametta:

HS 3.12.09 Ville Similä: Alaston mies


"Että mua otti ohimoon!" Lasse manaa. "Tyttö voi pitää hametta ulkona, mutta minä vain sisällä kotonani."

Nyt pitää muistaa, että 1960-luvun Suomessa homoseksuaalisuus on vielä rikos. Ja vaikka ei joutuisi tuomituksi, voi joutua hoitoon: homous on Suomessa tauti aina 1980-luvulle asti.

Lasse ei ole homo. "Jätkistä mä en pidä", hän sanoo.

Mutta yritäpä selittää sitä 1960-luvulla. Naisten vaatteissa ei pääse ravintolaan edes nainen, jolla ei ole seuralaista. Entä sitten mies?


(...)


Mutta miksi Lasse haluaa pukeutua hameisiin?

Sitä hän ei oikein yritäkään selittää.

Pikemminkin: miksi ei? Nehän ovat vain tekstiilejä.

Ja olihan jo roomalaisilla sotilailla hameet. "Ja ne eivät olleet mitään akkoja!" Lasse kivahtaa.

Lassen käsi puristuu nyrkkiin. Ääni kohoaa. "Miehet on ahdistettu nurkkaan! Tämä on täyttä naurettavuutta!"

Sitten Lasse rauhoittuu taas.

"Mannerheimilla oli korkeat ratsastussaappaat. Miksi sellaisia saisivat käyttää vain naiset?"


Lasse on asiallisestikin oikeassa. Historian miehethän ovat enimmäkseen olleet hameväkeä. Rooman sotilaat – jos heitä nyt tahtoo jäljitellä – valloittivat silloisen tuntemansa maailman minihameissa ja legginseissä. Sukkiksetkin keksittiin, jotta miehet saisivat esitellä isoja reisilihaksiaan (ja niiden yhtymäkohdassa olevaa strategisesti tärkeää paikkaa).

Mutta nykyaikana miesten "kuuluu" pukeutua kuin kainoimmat siveyden sipulit:

Pihlajatar 6.12.09: Linnanjuhlat, housut ja hameet

Miesten päällä nähdään mustaa, mustaa, mustaa, mustaa, komea samelaisjuhla-asu, mustaa, mustaa, mustaa, afrikkalaisen diplomaatin komea kansallisasu, mustaa, mustaa, mustaa, poliiseilla ja militanteilla jotain keltaisia naruja olkapäällä ja rihkamanolosia killuttima rintapielessä, mustaa, mustaa, mustaa... Miesten juhlapukeutuminen on äärettömän pitkäveteistä katseltavaa.

(...)

Miksi miehet eivät emansipoidu ja pukeudu vapautuneemmin?



Näin juuri. Hyvät herrat, puku-burqa pois ja väriä peliin! Kukaan ei vapauta teitä tylsän joululahjakravatin ikeestä, ellette itse tee sitä.


Kunpa Lasse Svartström olisi saanut kutsun Linnan juhliin. Saataisiin ehkä nähdä sitä sähkönsinistä kiiltosilkkiä kerrankin myös miehen päällä.


Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille!

20. lokakuuta 2009

Ehdotus uudeksi huorittelukäytännöksi

Älä huorittele naisia. Huorittele miehiä.


"Huora" on yhtä paha sana kuin "neekeri". Nuo sanat toimivat samoin: niillä haukuttu leimataan täysin vialliseksi, perisyntiseksi. Haukkuja taas on kaikesta pahasta vapaa. Valkoiselle miehelle ei ole mitään "huoraa" vastaavaa haukkumasanaa.

Huorittelu nykymuodossaan on täysin irrationaalista. Sanana "huora" ei sinänsä tarkoita mitään. Se ei tarkoita seksiä myyvää ihmistä, koska ketä tahansahan naista voidaan huoritella. Ja vaikka tarkoittaisikin, eihän kukaan prostituoitu työllään vahingoita muita kuin ehkä itseään.

Lähin arkikielen vastine "huoralle" olisi kai "tuhma, tottelematon nainen, seksuaalisesti kelvoton henkilö". Mutta kun enemmistö tämän mailman seksirikollisista – siis ne oikeasti seksuaalisesti täysin kelvottomat ihmiset, esimerkiksi raiskaajat – kuitenkin ovat miehiä, on täysin älytöntä huoritella naisia.

"Huoran" tarkoitus on typistää nainen pelkkään vanhaan pahaan lisääntymisrooliinsa, ympärisilpoa hänet yhdellä sanalla. Huoritteluun ei ole mitään vastasanaa ja kuka tahansa mies saa määrätä kenet tahansa naisen huoraksi. Perinteinen naisten huorittelu on siis kuin koulunpihalta tuttu klassikko, "mäsanoinensin, loppueivoineäämuuttaaloppu!"


Näin siis "huora" on taikasana. Taikasanat kumotaan kääntämällä ne omistajaansa vastaan. Miehiä voi huoritella esimerkiksi näin:


  1. Seksin haluamisen tai seksikkyyden osoittamisen takia

    LISSU: "Joo-o, siellä baarissa oli perjantai-iltana huoraa pilvin pimein! Ainakin Kari, Jari ja Ilari olivat siellä. Ilari, se se on niin nätti lutka."

    tai

    MISSU: "Jumalauta mikä jakokulli Kari onkaan! Taas uuden naisen kanssa. Hemmetti siinä on pilluhaukka mieheksi."

    Tämä on vähän arveluttava huoritteluperuste, sillä runsaassa sekstaamisessa ei tietenkään oikeasti ole yhtään mitään pahaa. (Miten olisikaan? Älytön ajatus.) Mutta jos naisia arvostellaan ja uhkaillaan valtoimesta panemisesta, täytyy miehiäkin.

  2. Muuten vaan, vihan vimmassa, arkisena joka sään haukkumasanana

    (Tämä on minusta edellistä suositeltavampi käytäntö):

    SISSU: (riitelee kälättävän Jarin kanssa) "Turpa umpeen TYHMÄ HUORA!"

    Niin helppoa se on. Yhdellä taikasanalla ukko saa enemmän ajattelemisen aihetta kuin koko aiemmassa elämässän koskaan.

  3. HUOM! Älä huorittele naisia

    Älä kuitenkaan huorittele naisia! Älä ainakaan tosissasi. Naisten keskinäinen huorittelu voi kyllä voi olla tehokas vitsi: Yhdysvaltain mustat veljet kutsuvat (ainakin elokuvissa!) toisiaan joskus "niggereiksi". Sellainen on sanan hyvää hallitsemista, pahan sanan ottamista omaan suuhun:

    KRISSU: "Zissu! Ihana nähdä sua, missäs sä oletkaan viime ajat huorannut, senkin letukka? Hih hii!"
    ZISSU: "Krissu my girl! Hemmetin huora, älä käy mulle aukomaan! Heh hee!"

    (Nauravat ja halaavat.)


Näin siis sama sana voi aivan hyvin olla naiselle voitonmerkki ja miehelle suuren häpeän. (Samoin seksityöläinen voi hyvin haluta, että hänen ammatistaan käytetään sanaa "huora". Se on aivan okei. Mutta jos muuten huorittelet naisia tai tyttöjä, olet pelkuri. Kuulut pitkän päättelyketjun kautta niihin naisiin, jotka hyväksyvät pikkutyttöjen ympärisilvonnat.)



Jos et uskalla avoimesti huoritella miestä, jos mielesi ei taivu tämän uuden totuuden ympärille, kokeile tätä: kirjoita vessan seinään jonkin ärsyttävän jätkän nimi, ja lisää sen jälkeen "huora":

"Ilari on huora!"

Se on vapauttavaa. Huorittelemalla miestä olet ottanut vallan itsellesi: sinä olet se, joka päättää, kuka tässä maailmassa on huora ja kuka ei. Kukaan mies ei sitä päätä, vaan sinä yksin. Tästä lähin se sana on sinun aseesi, ei hänen. Yhdellä sanalla voi kääntää koko maailmanhistorian.


Sano se siis niin kuin narua hyppäisit:

Jakokulli, mätäpalli, huora, lutka, vosu!
Jakokulli, mätäpalli, huora, lutka, vosu!

23. syyskuuta 2009

Ei nyt aleta hiuksia halkomaan

RFSUlla on uusi kampanja: Tuunataan majava!

Hauska idea. Ilmeisesti kuitenkin alapään karvoituksen "siistiminen" on vain naisten työ? Komeammalle sukupuolelle ei löytynyt vastaavaa opastetta.

Hyi, hyi, RFSU. Nyt eletään sentään jo 2000-lukua. Antakaa meille myös pallinsiistimisohjeet! "Tämän pesugeelin jälkeen karvoituksesi on puhdas ja tuoksuu niin hyvältä..."


Naisten (ja miesten) on luonnollista haluta muokata ulkonäköään kunkin ajan seksistandardien mukaiseksi. Siinä ei ole mitään pahaa, kunhan kylkiluita ei murskata. Mutta on väärin, että kaunistautumisen taakka lankeaa vain naisten kannettavaksi.

Tasapuolisuus: "Jättää iholle miellyttävän ja luonnollisen tunteen."




Samasta aiheesta (karvan verran):

20. syyskuuta 2009

Valtion varoilla

Näin naapurissa:

IS 13.9.09: Valtio rahoitti pornoleffan

Ruotsissa feminismi otti taas askeleen eteenpäin, kun verovaroilla rahoitettu naisten pornoleffa sai ensi-iltansa Tukholmassa.

Dirty Diaries -niminen leffa koostuu 12 lyhyestä pornokohtauksesta. Elokuva kuvaa naisten seksuaalisia fantasioita.

Sen ohjaaja Mia Engberg sai leffaansa varten puoli miljoonaa kruunua, eli 48 000 euroa valtion tukea Ruotsin elokuvainstituutilta.

- Pornoa ovat aina tehneet miehet miehille, perusteli Engberg naisten oman pornoleffan tarvetta.

- Tätä elokuvaa ei ole tehty miesyleisön miellyttämiseksi, eikä rahan tekemisen vuoksi.

Engbergin mielestä hänen pornoelokuvansa feministisyys tulee siitä, että elokuva näyttää naisen seksuaalisuutta luonnollisella tavalla poisulkien sellaiset perinteisen pornon kaavat, joissa nainen on vain objekti.



Hieno uutinen! Elokuvataiteen säätiö, milloinkas Suomeen saadaan sama? Tai no, taiteen ja taiteen. Enemmän kai tuo menee viihteen tai KELAn piikkiin. Mutta nami nam.


(Muskelotille kiitos linkistä!)




Samasta aiheesta:

30. elokuuta 2009

Piiskat, ketjut ja vyöt

Kysykääpä minulta: "Myytinmurtaja, voiko nainen olla feministi, jos tykkää seksissä saada mieheltä piiskaa pepulleen?"

Minä vastaan: "Tottakai voi, senkin höpönassu. Älä häiritse minua joutavuuksilla, kun lasken käsirautakokoelmaani."


Masokistiset seksifantasiat eivät ole missään ristiriidassa feminismin kanssa. Miksi olisivat?

Aika omituista olisi, jos naisille seksissä sälytetty kaksinaismoraali (tiivistettynä: jos olet nainen, olet huora ja sinut saa hakata, jos olet mies pääset aina kuin koira vanhasta veräjästä) ei mitenkään vaikuttaisi seksikuvitelmiisi.

Maailma ei ole oikeudenmukainen paikka, emmekä me kasva tyhjiössä. Me naiset olemme sorrettu yhteiskuntaluokka. Vallassa oleva luokka, miehet, kontrolloivat meitä väkivallalla. Sen väkivallan uhka on ilmassa aina, niin kuin raskas ilmanpaine ukkosmyrskyn alla. Jos olet älykäs ja herkkä, et voi olla tuntematta sitä. Olet tuntenut sen lapsuudestasi saakka. Jotta voisit nauttia seksistä - vittu, elämästä! - niin kuin oikeutesi on, sinun on reagoitava tuohon epäoikeudenmukaisuuteen jollain tavalla.

Alistuvuus seksissä on yksi empaattisen, luovan ja rohkean ihmisen monista tavoista käsitellä tätä seksin turhaa ristiriitaa. Jos olet masokismiin päin kallellasi, voit erotisoida sen, että koko maailman syntitaakka on kasattu sinun sukupuolesi niskoille. Lisäksi voit kuvitelmissasi täysin hallita kiusaajiasi. Voit kuvitella heidät millaisiksi vain. Voit komentaa heitä ruoskimaan sinua oman tahtosi mukaan. Tärkeää on myös se, että kun käytät heitä - niin kuin ruma läski keski-ikäinen setä thaimaalaista teiniä - sinun ei tarvitse myöntää, että käytät. Naisen on oltava hyvä, ja virallisestihan vain pahat hirviöpsykopaatit käyttävät muita ihmisiä (vaikka vain kuviteltujakin) omien mielihalujensa tyydyttämiseen. Sankari alistuu, sankaria kidutetaan. Hyvä ihminen häpäistään.

(Merkittävin ero naisten ja miesten välillä tässä yhteiskunnassa on tosin se, että kun nainen uhrautuu, kärsii ja joutuu kidutetuksi, häntä ei kukaan kutsu Jeesukseksi. Jeesus oli subeista suurin. Jos hänellä olisi ollut seksifantasioita, ne olisivat koostuneet siitä, että ylipappi Kaifas ja parit raamikkaat legioonalaiset piiskavat hänen piukkaa pyllyään roskaväen naureskellessa.)


En tiedä, olisiko masokismi täydellisessä maailmassakin joillekin ihmisille tyypillistä. En tunne bdsm:n teoriaa (jos sitä on), eikä se suuremmin kiinnosta minua. Mutta luulen, että alistuvaisuus voi hyvinkin olla yksi ihmisen luontaisista seksireaktioista.

Jokainen meistä kaipaa joskus paluuta äidin helmoihin. ("Äiti" voi tässä tietenkin olla lihaksekas, kaksimetrinen nahkanatsi/amatsoni.) Joskus tekee hyvää olla jonkun itseään vahvemman käsissä komennettavana, käskettävänä, hoivattavana. Jos sinut kuvitelmissasi esimerkiksi piestään nöyryyttävästi koko hovin katsellessa, sinä olet huomion päätähti. Kaikki pahikset näkevät hirveästi vaivaa vuoksesi, vain sinun nujertamiseksesi. Se tekee egolle eetvarttia. Yleensähän kiltti, hyvin kasvatettu aikuinen osaa antaa muillekin tilaa loistaa. Kuvitelmissa ei tarvitse, tärkeä olet vain sinä.

(Siksi monet naiset käyvät mielellään kampaajien luona pesettämässä hiuksensa. Kun kampaaja kontrolloi tilannetta täysin, asiakas voi vain keskittyä nauttimaan. Asiakas voi tietenkin milloin tahansa katkaista tilanteen.)



Jos naisten vuosituhantisen sorron pahan jännitteen pystyy ottamaan sellaisenaan hyötykäyttöön, on voittanut. Se on luovuutta. Sitähän kaikki taide on, tunteen – myös voiman ja pelon - kanavoimista. Maailma yleensä ja miesten ja naisten suhde erityisesti on niin rikki ja paskaiseksi pilattu, että jos nainen vaan saa jostain kuvitelmastaan hyvän seksityydytyksen, niin se kaikki on feminististä voittoa. Jos et oikeasti vahingoita ketään tai kiusaa lapsia, niin kaikki on kotiinpäin.


Paskassa voi kasvattaa ruusuja.





Lähetä liippaavia:

8. elokuuta 2009

Taivaan kuningatar

Aaltopahvia kirjoittaa Madonnasta:

Madonnaa ei voi olla kunnioittamatta – onhan hän ehkä maailman kuuluisin nainen. Madonna menestyy, Madonna uudistuu, Madonna on bisness-nero, Madonna on esiintyvän taiteen kuningatar.

(...)

Sillä oleellisinta Madonnan konsertissa oli läsnäolo. Madonnan mikistä huokui henkäilyjä ja huudahduksia, hän puhutti yleisöä varsin vaateliaasti, mutta tarjosi samalla varmuuden siitä, että tämä nainen ei häpeä – ei edes miltei sadantuhannen ihmisen edessä – vaatia juuri sitä, mitä haluaa. Piirre, jonka naiset huomattavan usein piilottavat, olivat artisteja tai eivät. Siitä Madonnaa on pakko ihailla, vaikka juuri sen vuoksi häntä ei haluaisikaan henkilökohtaisesti tuntea.


Madonnasta - tai rockin supertähdistä yleensä - olen samoilla linjoilla kuin Aaltopahvia tässä tai Raapimapölkky taannoisessa kirjoituksessaan.


Ihailen Madonnan häpeämättömyyttä. Millainen pokka hänellä onkaan! Supertähden osa se vasta onkin naisilta kielletty. Mutta Madonna on voimallaan ja tarmollaan ottanut sen roolin itselleen. Hän on rakentanut sen itselleen.

Itse olen herkkä häpeälle. Annan sen usein vaientaa minut. Minulla ja monilla muilla naisilla on hillitön kasvojen menettämisen pelko. Emme uskalla astua esille, tehdä aloitteita, järjestää tempauksia. Elämme pienintä mahdollista elämää, ettei häpeä saisi meitä. Ikään kuin arkiasemamme muka olisi niin hyvä, että meillä oikeasti olisi jotain menetettävää.


Madonna opettaa rohkeutta ja itseluottamusta. Hävetähän tietysti pitää, jos on tehnyt jotain oikeasti pahaa. Mutta jos ei ole, ei pidä hävetä. Turha häpeä on hyödytöntä. Niin yksinkertaista se on. Ehkä tätä voi pitää synninpäästönä.

Madonna on nimensä ansainnut.

27. kesäkuuta 2009

Murra se

Raiskaus – ja muu miesten naisiin kohdistama väkivalta - on yhteiskunnan suojelukohde. Väkivaltaa käytetään pönkittämään miesten etuoikeutettua asemaa: miehet ovat turvassa ja vallassa, väkivallan rakenne uhkaa vain naisia.

Raiskauksen uhka on paha satu, jota käytetään naisten kontrollointiin. Tarina menee näin: "Jos olet nainen ja liikut ulkona liian myöhään, iso paha raiskaaja käy kimppuusi! Hän raiskaa sinut ja sitten elämäsi on ohi." Siis me naiset emme voi mennä tietyille alueille, koska meidän on pelättävä oman lajimme uroksia.

Sadun toinen puoli on se, että "oikein toimimalla" nainen voisi jotenkin välttää raiskauksen ja pahoinpitelyn. Jos pysyttelet poissa pimeiltä kujilta, ja jos tottelet auliisti aviomiestäsi etkä koskaan itse pyri mihinkään, saat elää. Se on tietysti fiktiota, koska väkivallalta sinua ei suojele mikään. Joku saattaa hyökätä kimppuusi, mutta se ei riipu sinusta eikä sinun henkilökohtaisista ominaisuuksistasi. Väkivalta on luokkataistelukysymys. Sinut halutaan pitää lisääntymisluokan töissäsi.

Naiset taas eivät kohdista miehiin mitään samanlaista systemaattista ruumillisen väkivallan uhkaa. (Vanhemmat– äidit ja isät – kyllä saattavat kohdistaa sitä lapsiinsa, vanhoina pahoina aikoina varsinkin). Ainakaan Euroopassa poikia ei rutiininomaisesti ympärisilvota. Sota taas on jo itsessään miesten vika. Se on vanhojen miesten kateutta nuorempien miesten verevyydestä ja kyvykkyydestä, tyhmää ahneutta ja pelkurimaista lyhytnäköisyyttä. Sodasta on turha syyttää naisia.

Miehillä on väkivallan monopoli.


Voihan tietysti olla, että raiskaaminen yksinkertaisesti on yksi ihmislajin urosten häiriökäytöksen muoto, siis samaan tapaan kun tuoreet äidit voivat joskus joutua synnytyspsykoosiin ja surmata vastasyntyneen lapsensa. Ehkä raiskaus on eräs miesten aggression, naispelon ja –vihan ilmentymä. Ehkä se voi jopa olla jonkun luuseriyksilön loisiva lisääntymisstrategia. Mutta hyvässä yhteiskunnassa siihen suhtauduttaisiin juuri niin kuin kuuluukin: häiriökäytöksenä. Ei minään pyhänä, muuttumattomana yhteiskunnallisena lakina, van nolona mokana. Hormonihysteriana.

Maailman muuttamiseksi teoille on annettava uudet merkitykset. Raiskauksen pitäisi merkitä miehellä häpeällisintä mahdollista kontrollin menetystä: hän on antanut pelkonsa sanella tekonsa. Siis tarpeeksi hyvässä maailmassa, jos mies ajattelisikin raiskaamista (siis ei raiskatuksi tulemista, vaan sitä, että hän itse raiskaisi), hän yrjöäisi häpeästä.