Kuvainraastajat

Hillary Clinton poistettiin kuvasta:

MS.blog: Photoshopping Women’s History

When Brooklyn-based Haredi (ultra-Orthodox Judaism) newspaper Di Tzeitung published the now-iconic photograph of President Obama, Vice President Joe Biden, Secretary of State Hillary Clinton and members of the U.S. national security team watching the operation that killed Osama bin Laden, something was missing: images of the two women who were present in the White House Situation Room.(...)

Voiko enää olla räikeämmin tekopyhä? Ensin naiset pakotetaan lisääntymisluokaksi - ja sitten kun joku lisääntymisluokan edustaja kuitenkin onnistuu hankkiutumaan valta-asemaan, sitä dissataan siksi että "Sähän tyttö kuule kuulut lisääntymisluokkaan, siispä sun kuvasi julkaiseminen olisi silkkaa pornoa! Et kai halua että näin vakavalla hetkellä ihmisen mieli kääntyy ajattelemaan vaan pornoa, vai mitä?"

Tekee muija niin tai näin, aina se tekee väärin päin.

---

Samasta aiheesta:

• Jewish Women's Archive: Hillary Clinton "too sexy" for Hasidic newspaper
  

Vähemmän on enemmän

Minusta on aina ollut vähän hölmöä kutsua naisia "vähemmistöksi". Tiedän kyllä, että karkeasti ottaen ilmauksella tarkoitetaan ryhmää tai luokkaa, joka ei ole vallassa. Mutta silti - meitähän on kolme miljardia ja risat. Olemme puolet ihmiskunnasta. Emme me ole mikään vähäinen ryhmä.

Uskon itse vakaasti siihen, että käyttämämme kieli muokkaa ajatteluamme. Kunnollisten termien puute sumentaa keskustelun ja estää ongelmien ratkomisen. On tärkeää, että asioilla on mahdollisimman tarkat ja kuvaavat nimet. "Vähemmistö"ryhmällemme pitäisikin siis keksiä jokin oiva uudissana.

Miten olisi esimerkiksi "syrjälistö?" Siinä sanataskussa yhdistyisivät kivasti "kurjalisto" ja "syrjintä". (Hyvä on: Suomessa naiset eivät sentään alemmasta statuksestaan huolimatta ole kurjalistoa, mutta muualla maailmassa valitettavan usein kyllä.)

Syrjälistö-sanaa voisi tietysti käyttää myös esimerkiksi seksuaalivähemmistöistä, tai mistä tahansa muusta sorsitusta väestöryhmästä.

Lisävaloa

Tänäänkin on erityisen hyvä päivä olla hakkaamatta rakkaitaan.

Valoa, ei väkivaltaa: 25.11. on naisiin kohdistetun väkivallan vastainen päivä.

---

Samasta aiheesta:

• Suomenmaa: Keskustanaiset haluaa väkivallan vastaista valistusta myös armeijaan
  
• Tietysti.fi: Miesten puhe väkivallasta ei ole pelkkää retoriikkaa
  
• MM: Kaatuneiden muistopäivä
  

Seksuaalinen "valta"

Päivän sitaatti kaikille naisten "seksuaalisesta vallasta" vaahtoaville:

"If women can sleep their way to the top, how come they aren't there? – There must be an epidemic of insomnia out there."
- Ellen Goodman

Yksittäisen ukkelin melan nostattaminen (kauneuden voimalla!) ei nyt vaan ole kovin kummoista "valtaa". Ainakaan verrattuna lainsäädäntövaltaan, rikkauteen tai sotilaalliseen mahtiin.

---

Samasta aiheesta:

• Kumous: Naisten seksuaalinen valta
  

Hyödylliset

BBC News: Cleaners 'worth more to society' than bankers - study

Hospital cleaners are worth more to society than bankers, a study suggests.

The research, carried out by think tank the New Economics Foundation, says hospital cleaners create £10 of value for every £1 they are paid.

It claims bankers are a drain on the country because of the damage they caused to the global economy.

They reportedly destroy £7 of value for every £1 they earn. Meanwhile, senior advertising executives are said to "create stress".

BBC uutisoi tutkimuksesta, jossa pankkiirit ja mainostoimiston ihmiset raakattiin vessanpesijöiden alapuolelle: ensinnä mainitut eivät tee yhtä hyödyllistä työtä kuin jälkimmäiset.

Koko yhteiskuntaa erityisesti hyödyttävistä töistä mainittiin esimerkiksi lastenhoitotyö. Sehän vapauttaa useamman ihmisen muihin tuottaviin töihin:

[Childcare workers:] "Both for families and society as a whole, looking after children could not be more important. As well as providing a valuable service for families, they release earnings potential by allowing parents to continue working. For every pound they are paid they generate up to £9.50 worth of benefits to society."

(Jutussa ei ollut tietoa siitä, millä laskutoimituksilla nämä luvut on saatu.)

Eilis Lawlor, spokeswoman for the New Economics Foundation, said: "Pay levels often don't reflect the true value that is being created. As a society, we need a pay structure which rewards those jobs that create most societal benefit rather than those that generate profits at the expense of society and the environment".

Aamen.

Soturin kultti

Tiedättekö mikä on soturi? Soturi on loinen. Ikävä kyllä.


HS 29.7.09: Ville Sarkamo: Väkivallantekojen taustalla on soturiarvoja ihannoiva kulttuuri

Miehistä väkivaltaa, sotaa ja aseita ihannoiva kulttuuri voi nyky-Suomessa hyvin. Sodan tutkijan John Keeganin mukaan soturikulttuuri elää jokaisessa kulttuurissa jossain muodossa – välillä näkyvämpänä, välillä piilevämpänä.

(...)

Soturikulttuurin ydinajatus esiintyy jo Homeroksen Iliaassa: pitkän ja rauhallisen unohduksiin vaipumiseen johtavan elämän sijaan voi elää kiihkeästi ja lyhyesti soturin elämää ja saavuttaa kuolemattoman nimen.

Tämä on aina kiehtonut elämässään epäonnistuneita nuoria. Epäonnistumisesta tunnettu häpeä on kertaheitolla korvattavissa voimakkaalla, monesti oman hengen vievällä teolla. Pelkuruuteen syyllistyneet sotilaatkin ovat kautta aikojen saaneet mahdollisuuden miehisen kunniansa palauttamiseen.

Älkää käsittäkö väärin. On tietenkin sankarillista puolustaa itseään ja perhettään uhkaajilta. Tässä kirjoituksessani puhunkin sen sijaan kulttuuriimme juurtuneesta soturin arkkityypistä. Se soturi on tyhjiöpakattua sotakunniaa! Todellisuudessä soturit ovat kuitenkin hyödyttömiä ihmisiä.


Älkää taaskaan käsittäkö väärin. Minua itseäni soturikultti fantasiana on aina viehättänyt. Olen raivon rakastaja, paljon kiivaampi ja aggressiivisempi kuin useimmat muut ihmiset, naiset tai miehet. Etsin aina keinoja panna vihani hyvään hyötykäyttöön.

Niinpä kulttuuriseen "soturiuteen" liitetään minua suuresti miellyttäviä luonteenpiirteitä: peräänantamattomuus, rohkeus, uhrautuminen, sankarillisuus. Pidän Tähtien sodasta ja Buffystä, rakastan satua hyvästä soturista. Haluaisin olla hyvä soturi.

Mutta tunnen historiaa ja minulla on silmät päässäni.


Enimmäkseen tämän maailman soturit, menneet ritarit, olivat pelkkiä varkaita, murhaajia ja raiskaajia. He olivat yhteiskunnan syöttiläitä, heinäsirkkojen armeija. Täysin hyödyttömiä muille kuin itselleen.

Soturin ammatti on aina ollut mediaseksikkäämpi kuin jyväjemmarin jobi. Ei se ole mikään ihme: kuka nyt jostain nauriinviljelystä jaksaisi mitään ylettömiä kiksejä repiä? Ei kuitenkaan ole mitään epäilystä siitä, ketkä historiassa tekivät oikeat, välttämättömät työt. No naisethan ne. Ja maanviljelijämiehet, ja orjat, kaikki historian tylsät työmuurahaiset. Kuhnurit saivat sillä välin sotaleikissään polttaa valtaamiaan kaupunkeja.


Sota ei ole lajillemme välttämätön toimi toisin kuin vaikka lasten tekeminen. Soturi ei ole hyödyllinen kuten leipuri tai prostituoitu: hän on turha luksushyödyke.

Soturin ammattikunta on itsensä työllistävä. Jos maailmassa ei olisi yhtään soturia, maailmassa ei myöskään tarvittaisi yhtään soturia. Soturit suojelevat meitä toisilta sotureilta.

---

Samasta aiheesta:

• HS 3.9.09: Jyrki Kiiskinen: Isien rakkaudesta lapsiinsa
  
• The Medieval Knight
  
• MM: Saako tästä edes puhua?
  
• MM: Väkivaltaa savannilla!
  

Murra se

Raiskaus – ja muu miesten naisiin kohdistama väkivalta - on yhteiskunnan suojelukohde. Väkivaltaa käytetään pönkittämään miesten etuoikeutettua asemaa: miehet ovat turvassa ja vallassa, väkivallan rakenne uhkaa vain naisia.

Raiskauksen uhka on paha satu, jota käytetään naisten kontrollointiin. Tarina menee näin: "Jos olet nainen ja liikut ulkona liian myöhään, iso paha raiskaaja käy kimppuusi! Hän raiskaa sinut ja sitten elämäsi on ohi." Siis me naiset emme voi mennä tietyille alueille, koska meidän on pelättävä oman lajimme uroksia.

Sadun toinen puoli on se, että "oikein toimimalla" nainen voisi jotenkin välttää raiskauksen ja pahoinpitelyn. Jos pysyttelet poissa pimeiltä kujilta, ja jos tottelet auliisti aviomiestäsi etkä koskaan itse pyri mihinkään, saat elää. Se on tietysti fiktiota, koska väkivallalta sinua ei suojele mikään. Joku saattaa hyökätä kimppuusi, mutta se ei riipu sinusta eikä sinun henkilökohtaisista ominaisuuksistasi. Väkivalta on luokkataistelukysymys. Sinut halutaan pitää lisääntymisluokan töissäsi.

Naiset taas eivät kohdista miehiin mitään samanlaista systemaattista ruumillisen väkivallan uhkaa. (Vanhemmat– äidit ja isät – kyllä saattavat kohdistaa sitä lapsiinsa, vanhoina pahoina aikoina varsinkin). Ainakaan Euroopassa poikia ei rutiininomaisesti ympärisilvota. Sota taas on jo itsessään miesten vika. Se on vanhojen miesten kateutta nuorempien miesten verevyydestä ja kyvykkyydestä, tyhmää ahneutta ja pelkurimaista lyhytnäköisyyttä. Sodasta on turha syyttää naisia.

Miehillä on väkivallan monopoli.


Voihan tietysti olla, että raiskaaminen yksinkertaisesti on yksi ihmislajin urosten häiriökäytöksen muoto, siis samaan tapaan kun tuoreet äidit voivat joskus joutua synnytyspsykoosiin ja surmata vastasyntyneen lapsensa. Ehkä raiskaus on eräs miesten aggression, naispelon ja –vihan ilmentymä. Ehkä se voi jopa olla jonkun luuseriyksilön loisiva lisääntymisstrategia. Mutta hyvässä yhteiskunnassa siihen suhtauduttaisiin juuri niin kuin kuuluukin: häiriökäytöksenä. Ei minään pyhänä, muuttumattomana yhteiskunnallisena lakina, van nolona mokana. Hormonihysteriana.

Maailman muuttamiseksi teoille on annettava uudet merkitykset. Raiskauksen pitäisi merkitä miehellä häpeällisintä mahdollista kontrollin menetystä: hän on antanut pelkonsa sanella tekonsa. Siis tarpeeksi hyvässä maailmassa, jos mies ajattelisikin raiskaamista (siis ei raiskatuksi tulemista, vaan sitä, että hän itse raiskaisi), hän yrjöäisi häpeästä.

Wal-Martin ryhmäkanne

Mielenkiintoista:

Yhdysvalloissa on toteutumassa historiallisen suuri ryhmäkanne. Liittovaltion vetoomustuomioistuin päätti, että naispuolisten työntekijöiden ryhmäkanne maailman suurinta kauppaketjua Wal-Martia vastaan on mahdollinen.
(Yle.fi)

Wal-Martissa ilmeisesti naispuoliset työntekijät saavat järjestään kehnompaa palkkaa kuin miespuoliset kollegansa ja heidän etenemismahdollisuutensa ovat huonommat:

The case began in 2001 when a 54-year-old Wal-Mart employee from California named Betty Dukes alleged in a discrimination claim that she was denied the training needed to obtain a higher-paying job because of her sex. The lawsuit cites studies showing that female Wal-Mart workers earn 5% to 15% less than their male counterparts in the same jobs, differences that couldn't be explained by seniority or performance reviews.
(Wall Street Journal)

Tuossa ryhmäkanteessa on siis kyse siitä, että peräti 1,6 miljoonaa naista voi niin halutessaan liittyä siihen, ei niin, että tuo olisi vielä tapahtunut. Nuo 1,6 miljoonaa ovat tiettynä aikana Wal-Martin palveluksessa olleet työntekijänaiset - siis henkilöt, joilla mahdollisesti on perusteita osallistua kanteeseen. Sitä en suinkaan tiedä, kokevatko kaikki nuo naiset tulleensa syrjityiksi.

Missään tapauksessa Wal-Mart ei ole ajatuksesta riemuissaan: Wall Street Journalin mukaan se koettaa saada kanteen kaadetuksi. Ryhmäkanteen sijasta se toivoo saavansa selvittää korvausvaatimukset erikseen jokaisen niitä hakevan työntekijän kanssa.

Minulla ei ole mitään käsitystä siitä, kuinka todennäköistä noin suuren kanteen toteutuminen on, tai millä todennäköisyydellä Wal-Mart joutuu kaivamaan kuvettaan. Mutta pelkkä ajatus yli puolentoista miljoonan naisen ryhmäkanteesta on huima: Sellaisen jälkeen kukaan ei enää voi kirkkain silmin väittää, että systemaattinen sukupuolisyrjintä työpaikoilla johtuu aina vain "erilaisista työtehtävistä".

(Hoksasin tämän alun perin Feministingin sivuilta.)

Aristot ja prolet

Naiset ovat oma yhteiskuntaluokkansa. Meillä on eri toimintamahdollisuudet kuin arvostetummalla pääyhteiskuntaluokalla, miehillä. Meidän taloudelliset, poliittiset ja sosiaaliset mahdollisuutemme ovat (olleet) vähäisemmät kuin miesten. Me teemme suuremman osan maapallon kaikesta työstä ja hallitsemme merkittävästi pienempää osaa maapallon pääomasta.

Tässä ajattelua helpottava malli: useimmiten (vanhojen yhteiskuntien) yhteiskuntaluokkia tarkastellaan kerroskakkuna, vaakasuoraan jaettuina viipaleina: aristot, papisto, porvaristo, prolet. Näiden lisäksi on vielä pystysuora jako: naiset ja miehet. Ylimmän luokan naisella on toki sellaisia etuoikeuksia, joita alimman luokan miehellä ei ole. Aristonaisella on enemmän mahdollisuuksia kuin prolenaisella. Mutta kaikkien yhteiskuntaluokkien naisilla on samat velvollisuudet ja rajoitteet.

Me naiset olemme lisääntymisluokka. Kaikki lisääntymisen kustannukset ja vaarat ovat meidän kannattavinamme. Osa tästä on biologista eikä se ole kenenkään syytä. Nainenhan siittiön saatuaan rakentaa lapsen omassa ruumiissaan. Siihen menee yhdeksän kuukautta ja vauvan perushoito päälle. Tämän tosiasian sivuvaikutuksia voidaan lieventää ja yhteiskunnan rakenteita voidaan tehdä sellaisiksi, että naisen on helpompi lisääntyä vaivatta. Peruskustannusta (tai ehkä –etuoikeutta?) eli raskautta ei tietenkään voida poistaa.

Me olemme seksiluokka. Me olemme yhä ainoat, joilla on sukupuoli. Mies nähdään perusihmisenä, nainen on aina nainen. Me olemme seksiluokka: meidän vastuullamme on paitsi haluttavana (so. "kauniina") oleminen, myös seksin kontrollointi. Meidän kuuluu säädellä myös miehen halua, siis sitä, ruvetaanko seksiin vai ei. Siksi vain meitä voidaan huoritella.

Seksinkin vaarat ovat ensisijaisesti naisten niskoilla. Meitä vastaan käytetään useammin seksuaalista väkivaltaa. Silti – epäloogisesti – senkin kustannukset ovat meillä aivan kohtuuttomalla kertoimella. Jos nainen raiskataan, raiskausta pidetään hänen vikanaan. Samoin seksin harrastaminen laskee naisen statusta, vaikka kyseisessä aktissa olisi miesosapuolikin.

Me olemme perustyön hoitajat. Suurin osa maailman työstä on uusintamistyötä, siis päivästä toiseen jatkuvaa perusruuanlaittoa, lastenhoitoa, siivoamista. Tämä on täysin välttämätöntä työtä. Sillä ei kuitenkaan ole virallisen työn asemaa. Sitä ei arvosteta eikä siitä varsinkaan makseta työ-työn palkkaa.

Siis koska lisääntymisen kaikki kustannukset ovat meidän niskoillamme, koska kaikki aikamme menee uusintamistyöhön, koska meidän yhteiskuntaluokkamme "sopiva" rooli on hyvin kapea, emme saa kerätä omaa pääomaa. Naiset ovat köyhä yhteiskuntaluokka ja pysyvät köyhinä.

Viime vuosikymmeninä vapaissa vauraissa länsimaissa perinteistä luokkajakoa on toki alettu murentaa. Mutta kuinka särkeä loppukin, kuinka todella tehdä maailmasta sellainen, että sukupuoli ei määrittäisi perusoikeuksia?

Perinteisen luokkataistelun keinot eivät sellaisinaan ole sovitettavissa naisten ja miesten suhteeseen, koska elämme niin intiimisti yhdessä. Mutta on hedelmällistä ajatella naisia yhteiskuntaluokkana. Me emme ole mikään miesten alaviite. Olemme itsessämme syrjitty yhteiskuntaryhmä. Mikä on meidän etumme?

Se, että jokin yhteiskuntaluokka on suunnattoman suuri, ei tee siitä yhtään vähemmän yhteiskuntaluokkaa.