Ihonväri vaihtuu, haba pullistuu, uuma tiukkenee, Kate Winsletistä tehdään kaidempi. Kaksi mainiota kuvakatsausta viime vuosien tylyimpiin muotilehti-photoshoppauksiin:
Newsweek-lehti tosin ilmeisesti pölli alkuperäisen aiheen Jezebeliltä. Laatujournalismi kukkii!
(Via: Kate Harding's Shapely Prose: Photoshops Greatest Hits)
Näytetään tekstit, joissa on tunniste naistenlehdet. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste naistenlehdet. Näytä kaikki tekstit
26. tammikuuta 2010
17. marraskuuta 2009
Kahjustab tervist
HS 16.11.09: Ranskassa vaaditaan varoitustekstiä muokattuihin muotikuviin
Boyerin motiivina on osoittaa erityisesti lehtiä lukeville tytöille, että kuvat ovat silkkaa silmänlumetta.
Ensi alkuun Boyerin ajatus kuulostaa minusta hupaisalta. Mutta sitten alan miettiä: Miksi ei? Pahan asian normalisointihan on nimenomaan se, joka meidät kuristaa. Kun tarpeeksi monessa lehdessä esitellään naama peruslukemilla jotain anatomista mahdottomuutta, toden totta se alkaa tuntua ihan luonnolliselta asialta. Käsitellyt kuvat runnovat naisten itsetuntoa niin kuin plastiikkakirurgi elävää kudosta. Varoitustarra olisi lukijoille näppärä reality check.
Onhan niitä vaikeampiakin myyttejä murrettu. Olen kuullut kerrottavan, että vielä 60-luvulla tupakoitiin ihan kaikkialla: kodeissa, urheiluseuroissa, virastoissa. Siihen aikaan joku nykyisenkaltaista röökirajoitusta kaavaileva olisi varmaan kohdannut vain hysteeristä hihitystä: eihän nyt sentään voi vaatia ihmisiä olemaan tupakoimatta työpaikoillaan, voi hyvänen aika!
Samoin kun pari vuotta sitten baareihin tuli tupakointikielto, muutamat röökaavat ystäväni olivat hyvin nyreissään: "Saatpa nähdä, Myytinmurtaja! Puoli vuotta ja se laki kumotaan, kun baareja alkaa kaatua. Mä ainakin jään mieluummin kotiin kalsarikänneillemään." Tarpeetonta varmaan sanoakaan, että yksikään toverini ei toteuttanut uhkaustaan. Ja nyt ravintoloissa voi tupakoimatonkin istua kiroilematta.
Tottumus on toinen luonto, mutta se käy kummin päin tahansa.
Samasta aiheesta:
MM: Silmäkarkkialtistus
Oikeistokansanedustaja Valérie Boyerin lakiehdotus on ollut Ranskassa yksi syksyn kohutuimmista, vaikka sitä tukee vasta 60 kansanedustajaa.
Boyer julkaisi syyskuun lopulla lakiehdotuksen, jonka mukaan kaikkiin muokattuihin kuviin pitäisi liittää "varoitusteksti". Se kuuluisi seuraavasti: "Kuvassa näkyvän henkilön ulkonäköä on muutettu kuvankäsittelyllä."
"Lakiehdotus tähtää sekä kansanterveyteen että kuluttajansuojeluun", Boyer sanoi Ranskan parlamentissa antamassaan haastattelussa torstaina.
Boyerin motiivina on osoittaa erityisesti lehtiä lukeville tytöille, että kuvat ovat silkkaa silmänlumetta.
Ensi alkuun Boyerin ajatus kuulostaa minusta hupaisalta. Mutta sitten alan miettiä: Miksi ei? Pahan asian normalisointihan on nimenomaan se, joka meidät kuristaa. Kun tarpeeksi monessa lehdessä esitellään naama peruslukemilla jotain anatomista mahdottomuutta, toden totta se alkaa tuntua ihan luonnolliselta asialta. Käsitellyt kuvat runnovat naisten itsetuntoa niin kuin plastiikkakirurgi elävää kudosta. Varoitustarra olisi lukijoille näppärä reality check.
Onhan niitä vaikeampiakin myyttejä murrettu. Olen kuullut kerrottavan, että vielä 60-luvulla tupakoitiin ihan kaikkialla: kodeissa, urheiluseuroissa, virastoissa. Siihen aikaan joku nykyisenkaltaista röökirajoitusta kaavaileva olisi varmaan kohdannut vain hysteeristä hihitystä: eihän nyt sentään voi vaatia ihmisiä olemaan tupakoimatta työpaikoillaan, voi hyvänen aika!
Samoin kun pari vuotta sitten baareihin tuli tupakointikielto, muutamat röökaavat ystäväni olivat hyvin nyreissään: "Saatpa nähdä, Myytinmurtaja! Puoli vuotta ja se laki kumotaan, kun baareja alkaa kaatua. Mä ainakin jään mieluummin kotiin kalsarikänneillemään." Tarpeetonta varmaan sanoakaan, että yksikään toverini ei toteuttanut uhkaustaan. Ja nyt ravintoloissa voi tupakoimatonkin istua kiroilematta.
Tottumus on toinen luonto, mutta se käy kummin päin tahansa.
Samasta aiheesta:
MM: Silmäkarkkialtistus
8. syyskuuta 2009
Silmäkarkkialtistus
Muskelotti kirjoitti taannoin asiaa aikakauslehtien käsitellyistä kuvista:
Jäin erityisesti miettimään tuota Trendi-lehden jutun siteerausta toiston merkityksestä. Noinhan se juuri on. Usein nähtyinä posliini-iho, megatissit ja hypermuna saavat kaikki tavalliset kropat vaikuttamaan vähäpätöisiltä, tylsiltä, jopa luonnottomilta(!).
Tässä anekdootti omasta elämästäni:
Kuten sanottu, minusta on mukava katsella (myös) lihasmiehiä. Heitä ei ole ihan helppo löytää, esimerkiksi kätevästi minulle tarkoitetun pornolehden muotoon pakattuina. Kerron joskus myöhemmin tarkemmin näistä harharetkistäni käyttökelpoisen eroottisen materiaalin löytämiseksi. Tällä kertaa riittäköön se tieto, että muun muassa vapaapainin kohdalla tärppäsi viimein. Kyllä vain, vapaapainin. Vieläpä amerikkalaisen vapaapainin.
Vapaapainihan on aivan älytöntä. Se ei ole urheilua nähnytkään ja sen juonet ovat sekä loukkaavia että typeriä. Mutta se on ainoa laji uimahyppyjen lisäksi, jossa miehillä on vähemmän päällään kuin naisilla. Kuolasin siis Batistaa aikani.
No, ajan myötä kaipasin kovempaa kamaa. En ole itse mikään bodari, mutta olen kiinnostunut fitnessistä ja luen mielelläni naisille suunnattuja kuntoilulehtiä. Luontaisesti päätin sitten vilkaista myös miesten bodauslehtiä.
Huh! Liika on liikaa. Nämä ukot olivat jo rumia. He ovat laatikkomiehiä, yhtä leveitä kuin pitkiä. Mikäs siinä jos joku tykkää (ja varsinkin, jos he itse tykkäävät), mutta minä kipitin kiireesti pois aikaisempiin viehtymyksiini.
Jutun vitsi on tässä: kun olin palannut pois kivilihan maailmasta, vapaapainijat näyttivät minusta heiveröisiltä.
Tämä on aivan älytöntä! Jos olette koskaan katselleet vapaapainia (jos ette, en voi kieltää etteikö teillä olisi hyvä maku), tiedätte, millaisia kaappeja sen näyttelijät ovat. Tuommoisia ukkoja ei todellakaan tule lähi-Alepassa vastaan. Mutta niin he vain vähän aikaa näyttivät minusta laihoilta ja huonosti ravituilta.
Tarinan opetus? Toisto vaikuttaa. Tottumus on toinen luonto. Tarjolla olevat täysin luonnonvastaisetkin kuvat alkavat vaikuttaa standardeilta, kunhan niitä vain katselee tarpeeksi kauan.
Samasta aiheesta:
Vaikka tiedän, että kuvien mallit on useimmiten retusoitu näyttämään poikkeuksellisen hyviltä, jatkuva virheettömien vartaloiden ylitarjonta tuntuu turhauttavalta.
(...)
Trendi käsitteli heinäkuun numerossaan kovia ulkonäkövaatimuksia, kauneusleikkauksien yleistymistä ja retusoituja mainoskuvia:
“— median luomista fantasioista tulee tosielämän kauneusvaatimuksia, vaikka kaikki tietävät, että ne eivät ole todellisia. Salaisuus on toisto. Kuvat välähtävät silmiin yhä uudelleen, kunnes ne alkavat näyttää tavallisilta ja kaikki tavallinen taas oudolta tai vajaalta. —”
Nyt ilmiön vaikutuksia on kunnolla herätty pohtimaan.
Jäin erityisesti miettimään tuota Trendi-lehden jutun siteerausta toiston merkityksestä. Noinhan se juuri on. Usein nähtyinä posliini-iho, megatissit ja hypermuna saavat kaikki tavalliset kropat vaikuttamaan vähäpätöisiltä, tylsiltä, jopa luonnottomilta(!).
Tässä anekdootti omasta elämästäni:
Kuten sanottu, minusta on mukava katsella (myös) lihasmiehiä. Heitä ei ole ihan helppo löytää, esimerkiksi kätevästi minulle tarkoitetun pornolehden muotoon pakattuina. Kerron joskus myöhemmin tarkemmin näistä harharetkistäni käyttökelpoisen eroottisen materiaalin löytämiseksi. Tällä kertaa riittäköön se tieto, että muun muassa vapaapainin kohdalla tärppäsi viimein. Kyllä vain, vapaapainin. Vieläpä amerikkalaisen vapaapainin.
Vapaapainihan on aivan älytöntä. Se ei ole urheilua nähnytkään ja sen juonet ovat sekä loukkaavia että typeriä. Mutta se on ainoa laji uimahyppyjen lisäksi, jossa miehillä on vähemmän päällään kuin naisilla. Kuolasin siis Batistaa aikani.
No, ajan myötä kaipasin kovempaa kamaa. En ole itse mikään bodari, mutta olen kiinnostunut fitnessistä ja luen mielelläni naisille suunnattuja kuntoilulehtiä. Luontaisesti päätin sitten vilkaista myös miesten bodauslehtiä.
Huh! Liika on liikaa. Nämä ukot olivat jo rumia. He ovat laatikkomiehiä, yhtä leveitä kuin pitkiä. Mikäs siinä jos joku tykkää (ja varsinkin, jos he itse tykkäävät), mutta minä kipitin kiireesti pois aikaisempiin viehtymyksiini.
Jutun vitsi on tässä: kun olin palannut pois kivilihan maailmasta, vapaapainijat näyttivät minusta heiveröisiltä.
Tämä on aivan älytöntä! Jos olette koskaan katselleet vapaapainia (jos ette, en voi kieltää etteikö teillä olisi hyvä maku), tiedätte, millaisia kaappeja sen näyttelijät ovat. Tuommoisia ukkoja ei todellakaan tule lähi-Alepassa vastaan. Mutta niin he vain vähän aikaa näyttivät minusta laihoilta ja huonosti ravituilta.
Tarinan opetus? Toisto vaikuttaa. Tottumus on toinen luonto. Tarjolla olevat täysin luonnonvastaisetkin kuvat alkavat vaikuttaa standardeilta, kunhan niitä vain katselee tarpeeksi kauan.
Samasta aiheesta:
- Muskelotti: Lisää täydellisistä vartaloista
- Photoshop Disasters: Oho, mihinkäs se napa unohtui?
- Carnal Nation: Naked Before the Camera Again: Male Nude Modeling
22. elokuuta 2009
Myyttiksen vinkit, osa 2: Gluteus Maximus
On ajanhukkaa huolehtia siitä, että takapuolesi muka olisi liian leveä. Makuja on tietysti monenlaisia ja monenmalliset vartalot ovat kauniita. Mutta noin keskimäärin - ei kuunaan ole tämän maailman valoa nähnyt se hetskumies, jonka sydäntä ja muita ruumiinosia ei leveä perse sykähdytä.
(Sama pätee isoihin tisseihinkin.)
Iso perse naisella on niin kuin leveät hartiat miehellä. Ja isot tissit ovat kuin miehen pituus. Ei mikään noista (paitsi pituus) ehkä ole kovin eleganttia, mutta eihän seksin kuulukaan olla.
Sir Mix-a-Lot sanoo sen niin somasti.
(Sama pätee isoihin tisseihinkin.)
Iso perse naisella on niin kuin leveät hartiat miehellä. Ja isot tissit ovat kuin miehen pituus. Ei mikään noista (paitsi pituus) ehkä ole kovin eleganttia, mutta eihän seksin kuulukaan olla.
Sir Mix-a-Lot sanoo sen niin somasti.
1. toukokuuta 2009
Heteropornoa, toivon mukaan
Wow! Muistatteko, kuinka aikoinani ruikutin heteronaisille tarkoitetun kunnollisen pornon vähäisyydestä? Rukouksiini on – ainakin osittain, ehkä - vastattu.
Mathilde Madden Erotica Cover Watch –blogista kertoo uudesta naisille suunnatusta Filament-lehdestä. Filamentin ensimmäinen numero ilmestynee kesäkuussa. Lehden sivujen mukaan sen on tarkoitus sisältää eroottisia ja/tai pornokuvia miehistä, nimenomaan heteronaisten makuun.
Toisin kuin yleensä naisille suunnatussa materiaalissa, tarkoitus on jopa olla seksikäs:
Toisaalta kyllä lehden yleinen linjaus siitä, millaisia sen valokuvamallien on tarkoitus olla, ei ihan sytytä minua:
Ihan henkilökohtaisesti pidän pornommastakin – siis nimenomaan lihaksekkaammista ukkeleista ja aktikuvauksista. Lehden nettisivujen perusteella vaikuttaisi siltä, että sitä lajia ei Filamentistä ehkä hirveästi löydy. Sääli minun kannaltani, mutta en kehtaa sen kummemmin ruikuttaa, kun lehti kokonaisuutena lehti kuulostaa hyvältä.
Oli lehti sitten lopulta millainen tahansa, ainakin sen perusteesi on kunnioitettava. Mukava, että joku on – anteeksi jo etukäteen seuraava huono vitsi – ymmärtänyt iskeä tähän markkinarakoon.
(Mutta eikö tämä olekin älytön maailma? Että naikkosten pornolehdet ovat niin harvinaista herkkua, että niistä pitää erikseen vaivautua bloggaamaan? Minulle ei suomalaisista lehdistä tule mieleen mitään muita kuin iki-ihana Regina ja aika kökkö ja nyttemmin ilmeisesti kuopattu Exit-lehti. Onko muita?)
Mathilde Madden Erotica Cover Watch –blogista kertoo uudesta naisille suunnatusta Filament-lehdestä. Filamentin ensimmäinen numero ilmestynee kesäkuussa. Lehden sivujen mukaan sen on tarkoitus sisältää eroottisia ja/tai pornokuvia miehistä, nimenomaan heteronaisten makuun.
Toisin kuin yleensä naisille suunnatussa materiaalissa, tarkoitus on jopa olla seksikäs:
The assumption that women and men are chalk and cheese is perhaps what led erotic image aimed at women to be so unappealing to women in the past. Erotic images for men are almost always shot in colour and in recognisable locations, and the models are usually looking at the camera. Meanwhile, supposedly erotic images for women are usually in black and white, shot on a plain studio backgrounds and often, the model’s whole head is out of frame. There was never any evidence to suggest women liked that kind of thing; it arose from the assumption that male and female erotic tastes were oppositional, which is wrong.
(Filament-FAQ)
Toisaalta kyllä lehden yleinen linjaus siitä, millaisia sen valokuvamallien on tarkoitus olla, ei ihan sytytä minua:
From research we’ve learnt that what most women find erotic does not at all match what is typically thought of as an erotic image of a man designed for women. For example, on average, women prefer:
- men who are not muscle-bound
- men with more feminine face shapes
- men with attractive faces
- images that show the subject’s character and the environment he is in.
We also know that women’s tastes vary quite a lot, and we aim to cater to that variety too.
(Filament-Female Gaze)
Ihan henkilökohtaisesti pidän pornommastakin – siis nimenomaan lihaksekkaammista ukkeleista ja aktikuvauksista. Lehden nettisivujen perusteella vaikuttaisi siltä, että sitä lajia ei Filamentistä ehkä hirveästi löydy. Sääli minun kannaltani, mutta en kehtaa sen kummemmin ruikuttaa, kun lehti kokonaisuutena lehti kuulostaa hyvältä.
Representations of women’s bodies far outnumber representations of men’s bodies everywhere: from advertising to art. In erotic image in particular, representations of the male body specifically designed for women are almost non-existent.
Oli lehti sitten lopulta millainen tahansa, ainakin sen perusteesi on kunnioitettava. Mukava, että joku on – anteeksi jo etukäteen seuraava huono vitsi – ymmärtänyt iskeä tähän markkinarakoon.
(Mutta eikö tämä olekin älytön maailma? Että naikkosten pornolehdet ovat niin harvinaista herkkua, että niistä pitää erikseen vaivautua bloggaamaan? Minulle ei suomalaisista lehdistä tule mieleen mitään muita kuin iki-ihana Regina ja aika kökkö ja nyttemmin ilmeisesti kuopattu Exit-lehti. Onko muita?)
22. helmikuuta 2009
Rispektiä Cosmolle
Suomen Cosmopolitanin uusimmassa numerossa on hyvä artikkeli feminismistä. Hienoa työtä, arvon rouvat! En ole samaa mieltä kaikista Cosmon esiin nostamista asioista – esimerkiksi minusta nainen ei suinkaan tarvitse "vähintään kolmea eri meikkivoidetta kotiinsa". Mutta juuri tällaiset artikkelit alleviivaavat sitä hyvää valistustyötä, jota naistenlehdet tekevät. Tässä minun ja naistenlehtien lovestory.
Luen mielelläni naistenlehtiä. Aikaisemmin minulle tuli niitä kotiin tilattuna. Lehden ilmestymisviikon kohokohta oli usein se iltapäivä, kun luin lehden läpi. Naistenlehdet kuvaavat maailman värikkäänä, rationaalisena ja selkeänä. Kun naisten elämä ja kokemukset ovat yleensä väheksyttyjä ja marginaaliin asetettuja (meitähän on vain yli puolet maapallon väestöstä), pelkkien naisten asioihin keskittyvien lehtien olemassaolo on kapinaa. Kun naiseus cosmossa ja sen sisarissa vielä kuvataan pohjimmiltaan myönteisenä, värikkäänä, monipuolisena ja toimivana, niin ilohan siihen maailmaan on sukeltaa.
Naistenlehdissä samat artikkelit tietysti toistuvat (vähän niin kuin elämässäkin), joten nyt - öh - kypsemmällä iällä luen glossy-lehtiä satunnaisemmin. Usein näen jo kannen otsikkojen perusteella, että uusi numero on oleva puuduttavaa, tuhat kertaa jo näkemääni huttua. Kuitenkin jos kansikuvassa on minua kiinnostava henkilö (kuten Drew Barrymore tai Sarah Michelle Gellar), ostan nykyisinkin heti. Omia suosikkejani ovat olleet UK-Cosmopolitan, Glamour ja Marie Claire. Suomalainen Trendi oli minusta vuosi pari sitten hyvin mielenkiintoinen. Mutta nyttemmin siinä on vain tylsiä design-friikki-häkkyrä –suunnittelijoiden haastatteluja ja ihmisten ylistailattuja koteja esittelyissä. Nykyinen muoti on minusta myös varsin rumaa, joten en tahdo lukea "nerokkaista muodinluojista".
Naistenlehdillä on tärkeä funktio kansansivistäjinä. Ne iskevät perheisiin äidin, tavallisimman perheenpään, kautta. Naisten terveys- ja kuntoilulehdet toki pösilöivät ja liioittelevat usein, mutta massavalistukseen esimerkiksi liian suolankäytön tai stressin vaaroista ne ovat aivan omiaan. Hyvä, värikäs juttu kauniine kuvineen on tehokkaampi kuin mikään pamfletti. Terveyslehdet pystyvät mahdottomaan: ne saavat terveellisen elämän näyttämään seksikkäältä, haluttavalta ja värikäältä.
Ei kaikki naistenlehtien sisältö tietenkään ole jaloa valistusta. Syytteet älyvapaitten kauneusihanteitten ylläpitämisestä ja vahingollisten seksimyyttien toistamisesta ovat erittäin perusteltuja. Lisäksi lehdissä on myös häpeilemätöntä hömppää: horoskooppeja ja kiviterapioita, huulipunasävyjen hyvin, hyvin teknisiä arvosteluita. Hömppä kuitenkin tekee silloin tällöin hyvää kaikille sukupuolille.
Miehille on myynnissä aivan vastaavaa hömppäisää tajunnantäytettä ja lohtua. Hyvä niin, tietenkin. Mutta niitä pitääkin kutsua "asialehdiksi". Tekniikan maailmaa ei koskaan kutsutä hömppälehdeksi, vaikka se tietenkin on aivan vilpitön hömppälehti. Myöskään Mikrobittiä tai Hustleria ei kutsuta hömpäksi. Juku, miksiköhän?
Se, mikä vielä puuttuu, olisi hyvä naisten pornolehti. Luin yhteen aikaan Playgirliä, mutta se muuttui varsin nopeasti tylsäksi. Kuvien ukkelit olivat vähän liian sliipattuja minulle, ja miksi hitossa ne poseerasivat aina samoissa asennoissa? Myös naisille suunnattu värikäs tiedelehti olisi ihana. Nämänhän voisi yhdistää yhdeksi täydelliseksi seksiä, tiedettä ja meikkivinkkejä sisältäväksi lehdeksi! Niin tilaisin.
Mistä lehdistä te tykkäätte?
Luen mielelläni naistenlehtiä. Aikaisemmin minulle tuli niitä kotiin tilattuna. Lehden ilmestymisviikon kohokohta oli usein se iltapäivä, kun luin lehden läpi. Naistenlehdet kuvaavat maailman värikkäänä, rationaalisena ja selkeänä. Kun naisten elämä ja kokemukset ovat yleensä väheksyttyjä ja marginaaliin asetettuja (meitähän on vain yli puolet maapallon väestöstä), pelkkien naisten asioihin keskittyvien lehtien olemassaolo on kapinaa. Kun naiseus cosmossa ja sen sisarissa vielä kuvataan pohjimmiltaan myönteisenä, värikkäänä, monipuolisena ja toimivana, niin ilohan siihen maailmaan on sukeltaa.
Naistenlehdissä samat artikkelit tietysti toistuvat (vähän niin kuin elämässäkin), joten nyt - öh - kypsemmällä iällä luen glossy-lehtiä satunnaisemmin. Usein näen jo kannen otsikkojen perusteella, että uusi numero on oleva puuduttavaa, tuhat kertaa jo näkemääni huttua. Kuitenkin jos kansikuvassa on minua kiinnostava henkilö (kuten Drew Barrymore tai Sarah Michelle Gellar), ostan nykyisinkin heti. Omia suosikkejani ovat olleet UK-Cosmopolitan, Glamour ja Marie Claire. Suomalainen Trendi oli minusta vuosi pari sitten hyvin mielenkiintoinen. Mutta nyttemmin siinä on vain tylsiä design-friikki-häkkyrä –suunnittelijoiden haastatteluja ja ihmisten ylistailattuja koteja esittelyissä. Nykyinen muoti on minusta myös varsin rumaa, joten en tahdo lukea "nerokkaista muodinluojista".
Naistenlehdillä on tärkeä funktio kansansivistäjinä. Ne iskevät perheisiin äidin, tavallisimman perheenpään, kautta. Naisten terveys- ja kuntoilulehdet toki pösilöivät ja liioittelevat usein, mutta massavalistukseen esimerkiksi liian suolankäytön tai stressin vaaroista ne ovat aivan omiaan. Hyvä, värikäs juttu kauniine kuvineen on tehokkaampi kuin mikään pamfletti. Terveyslehdet pystyvät mahdottomaan: ne saavat terveellisen elämän näyttämään seksikkäältä, haluttavalta ja värikäältä.
Ei kaikki naistenlehtien sisältö tietenkään ole jaloa valistusta. Syytteet älyvapaitten kauneusihanteitten ylläpitämisestä ja vahingollisten seksimyyttien toistamisesta ovat erittäin perusteltuja. Lisäksi lehdissä on myös häpeilemätöntä hömppää: horoskooppeja ja kiviterapioita, huulipunasävyjen hyvin, hyvin teknisiä arvosteluita. Hömppä kuitenkin tekee silloin tällöin hyvää kaikille sukupuolille.
Miehille on myynnissä aivan vastaavaa hömppäisää tajunnantäytettä ja lohtua. Hyvä niin, tietenkin. Mutta niitä pitääkin kutsua "asialehdiksi". Tekniikan maailmaa ei koskaan kutsutä hömppälehdeksi, vaikka se tietenkin on aivan vilpitön hömppälehti. Myöskään Mikrobittiä tai Hustleria ei kutsuta hömpäksi. Juku, miksiköhän?
Se, mikä vielä puuttuu, olisi hyvä naisten pornolehti. Luin yhteen aikaan Playgirliä, mutta se muuttui varsin nopeasti tylsäksi. Kuvien ukkelit olivat vähän liian sliipattuja minulle, ja miksi hitossa ne poseerasivat aina samoissa asennoissa? Myös naisille suunnattu värikäs tiedelehti olisi ihana. Nämänhän voisi yhdistää yhdeksi täydelliseksi seksiä, tiedettä ja meikkivinkkejä sisältäväksi lehdeksi! Niin tilaisin.
Mistä lehdistä te tykkäätte?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
