Kategorinen imperatiivi

HS 19.5.2011: Vakuutusyhtiö palkitsi myyntitykkinsä järjestämällä bordellijuhlat

Saksalainen vakuutusyhtiö järjesti Budapestissa sadalle parhaalle myyntitykilleen juhlat, joissa se tarjosi työntekijöidensä käyttöön prostituoituja.

Brittilehti Guardian kuvasi Budapestin kylpylä Gellértissä kesäkuussa 2007 järjestettyjä juhlia "avoimeksi bordelliksi". Paikalle oli palkattu ainakin 20 prostituoitua.(...)

Kumma kun ei vakuutusyhtiölle tullut mieleen työllistää myyntykkejä itseään bordelliin: olisivat herrat voineet kilvoitella kovimman munanmyyjän tittelistä!

Eipä kuitenkaan tällä kertaa ollut tarkoitukseni kirjoittaa vakuutusyhtiön palkintoporsaista, vaan tästä ilmauksesta:

...tarjosi työntekijöidensä käyttöön prostituoituja.

Olen huomannut, että mediat aika usein seksin myyjistä puhuessaan nimenomaan puhuvat seksin myyjien "käyttämisestä". Prostituoiduista puhutaan ikään kuin he olisivat myytäviä esineitä. Sama esineellistäminen toistuu ihmisten arkipuheessakin: "Mitä tekisit, jos saisit selville että sun miehesi käyttää prostituoituja?" (Itse asiassa tuossa lauseessa varmasti yleensä puhuttaisiin "huorasta".)

Muista ammattikunnista ei yleensä puhuta noin. Vai sanotko, että menet "käyttämään hammaslääkäriäsi" tai "käytät poliisia uuden passin saamiseen"? "Käytätkö" kirjailijaa hänen uuden kirjansa saamiseen?

Et tietenkään. Luet kirjailijan kirjoittaman kirjan, menet hammaslääkärin vastaanotolle, otat virka-aikana yhteyttä poliisiin. Vaikka virkailijoita ja ammatti-ihmisiä usein dissataankin, niin heille kuitenkin suodaan ihmisyys.


Esineellistävä kielenkäytö ei ole mitenkään viatonta. Kieli on koodattu kaksoismerkityksin: jos jostain ihmisestä puhutaan esineenä, se kielenkäyttö samalla vaatii "oikeutta" kohdella tätä ihmistä kuin esinettä.

Jos siis tulee puhe seksin ostamisesta, puhu siitä niin kuin puhuisit poliisin työstä.

---

Samasta aiheesta:

• MM: Sanasta miestä
  

Tarpeet kohtaavat

Muistatteko tämän taannoisen kirjoitukseni?

Tässä kysymys kaikille itseään "Alemman Tason Miehiksi" kutsuville ja kaikille niille, joiden mielestä jonkun miekkosen "riittävä" seksin"saanti" on ihmiskunnan kriittisimpiä kysymyksiä:

Miksi ette, pojat hyvät, rupea itse prostituoiduiksi?

Sille tulikin uusiokäyttöä pikemmin kuin luulin. Piraattipuolueen Panu Horsmalahti on näet ottanut kantaa yhteiskunta- ja talouspolitiikkaan. Hänellä on lääke maahanmuuttajanaisten työttömyyteen:

Seksityö on sopivaa maahanmuuttajanaisille, koska se ei vaadi juuri lainkaan kielitaitoa tai koulutusta.

Vähän kaukaa haettua. Mitä sitä turhaan näin yksinkertaiseen asiaan välikäsiä sotkemaan? Loogisin ratkaisuhan olisi se, että seksin puutteen tasa-arvo-ongelmaksi katsovat miehet itse ryhtyisivät myymään seksipalveluksiaan. Siinä he saisivat sekä kaipaamaansa ihokontaktia että taloudellista tilannettaan parantavaa rahaa. Jos tällainen mies on hetero eikä tahdo myydä homosekstaamista, ei se mitään. Vaietusta, suuresta ja puutteenalaisesta väestöryhmästä - vähän vanhemmista sekä iäkkäistä naisista - varmasti löytyy kiitollinen asiakaskunta.

Ratkaisu on johdonmukainen. Ainoa keksimäni este on näiden miesten mahdollinen emotionaalinen vastareaktio. Etteivät suinkaan he vaan ole sitä mieltä, että että prostituoidun ammatti ehkä on jotenkin heidän arvonsa alapuolella?

YT-neuvottelut

Tässä kysymys kaikille itseään "Alemman Tason Miehiksi" kutsuville ja kaikille niille, joiden mielestä jonkun miekkosen "riittävä" seksin"saanti" on ihmiskunnan kriittisimpiä kysymyksiä:

Miksi ette, pojat hyvät, rupea itse prostituoiduiksi?

Raskasta ja huonosti arvostettua työtähän se on. Mutta siitä ei pääse mihinkään, että jos työskentelisitte prosuina, niin siinä työssä teille maksettaisiin seksin antamisesta. Ei hommaan rupeaminen teiltä vaadi kuin pari salikäyntiä ja mahdollisesti hiukan muutakin ulkonäön ja tapojen petrausta.

Ja ehkä vähän Tyyli Gurun opastusta.

Ammattimies

Tänään töllöttimessä:

HS 20.9.10: HBO:n sarja miesprostituoidusta ei heittäydy härskiksi

(...)

Tänään alkava Hung (USA 2009) kertoo keski-ikäisestä Raysta (Thomas Jane), joka ryhtyy prostituoiduksi. Mutta ei HBO ole heittäytynyt härskiksi. Raylla on pakottavat perusteet valinnalleen.

Opettajan palkalla ei pärjää, kun avioero hajottaa perheen ja tulipalo hävittää kotitalon. Ray vertautuu Suomessa helposti Aleksi Salmenperän hienoon elokuvaan Miehen työ.

(...)

Kappas vain. En ole tätä sarjaa nähnyt, joten en osaa sanoa laadusta yhtään mitään. Rispektiä kuitenkin rohkealle aihevalinnalle!

---

Samasta aiheesta:

• Seksualistin päiväkirja: Synnin musta säkki
  
• MM: Osta prostilta!
  
• MM: Spei suae patria dedit
  

Spei suae patria dedit

Me olemme vapaita sinä päivänä, kun ylioppilasjuhlissa juhlakalun isä sanoo, ääni ylpeydestä väristen:

"Meidän Ville-Eemelistapä tuleekin isona huora!"


Ja Ville-Eemeli elämäntyönään myy munaansa ja kieltään.

Aristot ja prolet

Naiset ovat oma yhteiskuntaluokkansa. Meillä on eri toimintamahdollisuudet kuin arvostetummalla pääyhteiskuntaluokalla, miehillä. Meidän taloudelliset, poliittiset ja sosiaaliset mahdollisuutemme ovat (olleet) vähäisemmät kuin miesten. Me teemme suuremman osan maapallon kaikesta työstä ja hallitsemme merkittävästi pienempää osaa maapallon pääomasta.

Tässä ajattelua helpottava malli: useimmiten (vanhojen yhteiskuntien) yhteiskuntaluokkia tarkastellaan kerroskakkuna, vaakasuoraan jaettuina viipaleina: aristot, papisto, porvaristo, prolet. Näiden lisäksi on vielä pystysuora jako: naiset ja miehet. Ylimmän luokan naisella on toki sellaisia etuoikeuksia, joita alimman luokan miehellä ei ole. Aristonaisella on enemmän mahdollisuuksia kuin prolenaisella. Mutta kaikkien yhteiskuntaluokkien naisilla on samat velvollisuudet ja rajoitteet.

Me naiset olemme lisääntymisluokka. Kaikki lisääntymisen kustannukset ja vaarat ovat meidän kannattavinamme. Osa tästä on biologista eikä se ole kenenkään syytä. Nainenhan siittiön saatuaan rakentaa lapsen omassa ruumiissaan. Siihen menee yhdeksän kuukautta ja vauvan perushoito päälle. Tämän tosiasian sivuvaikutuksia voidaan lieventää ja yhteiskunnan rakenteita voidaan tehdä sellaisiksi, että naisen on helpompi lisääntyä vaivatta. Peruskustannusta (tai ehkä –etuoikeutta?) eli raskautta ei tietenkään voida poistaa.

Me olemme seksiluokka. Me olemme yhä ainoat, joilla on sukupuoli. Mies nähdään perusihmisenä, nainen on aina nainen. Me olemme seksiluokka: meidän vastuullamme on paitsi haluttavana (so. "kauniina") oleminen, myös seksin kontrollointi. Meidän kuuluu säädellä myös miehen halua, siis sitä, ruvetaanko seksiin vai ei. Siksi vain meitä voidaan huoritella.

Seksinkin vaarat ovat ensisijaisesti naisten niskoilla. Meitä vastaan käytetään useammin seksuaalista väkivaltaa. Silti – epäloogisesti – senkin kustannukset ovat meillä aivan kohtuuttomalla kertoimella. Jos nainen raiskataan, raiskausta pidetään hänen vikanaan. Samoin seksin harrastaminen laskee naisen statusta, vaikka kyseisessä aktissa olisi miesosapuolikin.

Me olemme perustyön hoitajat. Suurin osa maailman työstä on uusintamistyötä, siis päivästä toiseen jatkuvaa perusruuanlaittoa, lastenhoitoa, siivoamista. Tämä on täysin välttämätöntä työtä. Sillä ei kuitenkaan ole virallisen työn asemaa. Sitä ei arvosteta eikä siitä varsinkaan makseta työ-työn palkkaa.

Siis koska lisääntymisen kaikki kustannukset ovat meidän niskoillamme, koska kaikki aikamme menee uusintamistyöhön, koska meidän yhteiskuntaluokkamme "sopiva" rooli on hyvin kapea, emme saa kerätä omaa pääomaa. Naiset ovat köyhä yhteiskuntaluokka ja pysyvät köyhinä.

Viime vuosikymmeninä vapaissa vauraissa länsimaissa perinteistä luokkajakoa on toki alettu murentaa. Mutta kuinka särkeä loppukin, kuinka todella tehdä maailmasta sellainen, että sukupuoli ei määrittäisi perusoikeuksia?

Perinteisen luokkataistelun keinot eivät sellaisinaan ole sovitettavissa naisten ja miesten suhteeseen, koska elämme niin intiimisti yhdessä. Mutta on hedelmällistä ajatella naisia yhteiskuntaluokkana. Me emme ole mikään miesten alaviite. Olemme itsessämme syrjitty yhteiskuntaryhmä. Mikä on meidän etumme?

Se, että jokin yhteiskuntaluokka on suunnattoman suuri, ei tee siitä yhtään vähemmän yhteiskuntaluokkaa.

Osta prostilta

(Kutsun seksiä myyvää henkilöä prostiksi. Minusta se on rehellisempää kuin huorittelu. Ymmärrän tosin myös prostituoidun huoraksi kutsumisen perustelut. Onhan se sanan haltuunottoa. Lisäksi tiedän, että kaikki miehet eivät puolusta prostituutiota eivätkä kaikki naiset vastusta sitä.)

Prostituutiosta keskusteltaessa on sama ongelma kuin seksuaalisesta väkivallasta keskusteltaessa: miehiä suojellaan siltä. Jotkut miehet ovat ehdollistuneet uskomaan, ettei seksuaalista väkivaltaa voida tehdä heille. Kun keskusteltavan asian ei edes teoriassa katsota voivan koskettaa omaa itseä, se vääristää keskustelua. Prostituoidun ammatti on erittäin vahvasti sukupuolijaettu. Jako on niin ehdoton, että prostituutiota puolustaville miehille ei tule mieleenkään, että he voisivat itse olla myyjän asemassa. On helppoa vaatia muilta sellaista, mihin itse ei milloinkaan olisi valmis. Toisaalta naisillekaan ei juolahda mieleen, että hekin voisivat vaatia maksuseksiä.

Käännän kuvan. Naisilla on tulevaisuudessa enemmän rahaa ja vapaa-aikaa. Entä, jos he haluavat mieshuorien palveluita? Miksi eivät haluaisi?

Ei prostipalvelun tarvitsisi ole täsmälleen samanlainen kuin miehille suunnatun kaupan. Naisille ei varmaankaan kannattaisi markkinoida pelkkää kolmen minuutin munaa. Kuka sellaisesta viitsisi maksaa? Sen sijaanhan me olemme se sukupuoli, jolle jo nyt kaupataan kaikenmaailman parantavia homeopaattisia kivihierontatuoksuväriterapioita. Nykyisen meikkihinkkaamisen lisäksi voitaisiin hyvin myydä vähän toisenlaista hinkkauspalvelua (eteeriset öljyt kaupan päälle). Tai sitten isoa, kovaa ja varmasti seisovaa.

Mies, suuttuisitko, jos naisesi suhteessa ollessanne kävisi prostin pakeilla?

Nainen, ostaisitko prostilta?

Minä ostaisin, näillä varauksin: Jos se olisi turvallista, luvallista ja laillista. Jos se olisi yleisesti hyväksytty tapa. Jos minulla olisi rahaa. Jos kehtaisin; tiedänhän hyvin, mitä minkä tahansa asiakaspalveluammatin edustajat saattavat ajatella asiakkaistaan. Lisäksi prostimiehen pitäisi kaikin tavoin tehdä työtään omasta vapaasta tahdostaan. Ostaisin vain onnellisen kukon munaa. Näin prostilla käynti olisi siis kuin kampaajalla käynti: varaat ajan, ja jos kemiat kohtaavat, menet toistekin.

Pitkillä sinkkukausillani tällainen olisi tehnyt todella hyvää. Ei nimittäin ole totta, että nainen saisi munaa noin vain sormia napsauttamalla. Miehen pokaaminen voi onnistua tai epäonnistua, mutta eihän satunnainen tuttavuus ole mikään kone eikä häntä saa koneena kohdella. Jos haluat juuri itsellesi räätälöityä seksipalvelua, tai seksiä juuri silloin kun sinulle parhaiten sopii, et tietenkään voi edellyttää saavasi sitä pokaltasi. (Voit toivoa ja pyytää, muttet edellyttää.)

Tämä minua vaan enää mietityttää: jos naisten ja miesten prostipalvelut ovat verrattavissa hiustenleikkuupalveluihin, niin joutuisivatko naiset maksamaan omasta prostilla käynnistää enemmän kuin miehet? Naisten tukanleikkuu maksaa enemmän!