Nunnan nännit

Miehen äly on kuin nunnan nännit: kiva, mutta pohjimmiltaan tarpeeton jäänne. Naisen, naaraan, taas on pakko olla älykäs, jotta laji selviäisi.


Ihmisperheen perusmuoto on äiti + äidin lapset. Isästähän ei alkukantaisemmissa olosuhteissa aina ole tietoa, eikä biologinen yhteys miehen ja tämän lapsen välillä ole yhtä itsestäänselvästi havaittavissa kuin äidin ja äidin lapsen. Nisäkkäillä uros ei muutenkaan yleensä ole ollenkaan niin kiinnostunut hoivaamaan pentuja kuin naaras, epäilemättä johtuen sukupuolten vähän erilaisesta lisääntymisstrategiasta: Koska naaraan lisääntyminen on urokseen verrattuna niin hidasta ja vaivalloista, sen kannattaa panostaa lapsensa suojelemiseen ihan eri lailla kuin kukasta kukkaan liitelevän uroksen.

Kukaan ei tietenkään tiedä, millaisia olimme aikojen alussa. Mutta jossain vaiheessa, jotenkin, heiveröisen apinalajimme selviytymisstrategiaksi tuli äly. Meillä ei ole suurta voimaa, ei sarvia eikä hampaita; mutta kehitimme isot ja mutkikkaat aivot.

Mitä älykkäämpiä meistä tuli, sen avuttomammiksi tulivat vauvamme. Useimmat muut nisäkäsvauvathan syntyvät meihin verrattuna varsin valmiina: niilläkin on oppiaikansa, mutta meihin verrattuna ne saavuttavat useimmissa asioissa aikuiseen yksilöön verrattavissa olevan toimintakyvyn hyvin pian.
Älykäs ihminen kuitenkin syntyy raakileena. Ihmisellä on aivan yksinkertaisesti liikaa opeteltavaa ja ohjelmoitavaa, että se työ voitaisiin tehdä jo kohdussa. Ihmisen pentuja on siis niiden syntymän jälkeen suojeltava, hoivattava ja opetettava pitkään.


Ihmisen pentujen ensisijaisen suojelijan, äidin, on siis oltava älykäs. Hänen on oltava nokkela ja nopea. Emon ensimmäinen työ on suojella pentujaan ja hankkia niille ruokaa. Se on vaativa tehtävä, jossa tarvitaan ongelmanratkaisukykyä ja päättelytaitoa. Emon toinen tehtävä, kunhan penskojen hengen kulkeminen on turvattu, on opettaa lapselleen maailman tavat. Tämä vaatii kommunikaatiokykyä ja (lopulta) kieltä.

Savannin oloissa tyhmä äiti on huono äiti. Nopea, nokkela, juonikas ja ovela naaras pystyy todennäköisesti tarjoamaan pennuilleen paremman suojan kuin taliaivo. Fiksu naaras saa pentunsa todennäköisemmin aikuisiksi ja itse lisääntymään kuin vähemmän fiksu. Älykkyys on siis naisessa hyvä ominaisuus ("hyvä" merkityksessä: sellainen, jota "evoluutio suosii").

Uroksen taas ei välttämättä tarvitse olla yhtä älykäs kuin naaraan. Isä on ihmisperheessä ilman muuta hyvä lisä: hän auttaa vähän ruuanhankinnassa ja suojelee perhettään. Tarvittaessa - esimerkiksi emon menehtyessä - hän voi tietenkin ottaa monet äidin työt harteilleen. Mutta siittämistä lukuunottamatta hän ei ole perheelle välttämätön kapistus. Siksi hänen älynsä ei samalla lailla ole selviytymisemme ehdoton edellytys.

Muinaisten äitiemme kautta meistäkin on siis tullut älykkäitä; miehistämme sitten meidän ohessamme.


(No ei. En tietenkään oikeasti ole tätä mieltä. Ihmislajilla sukupuolet ovat keskenään niin samanlaiset, ettei ole mitään syytä sille, että urosten olisi oltava naaraita tyhmempiä. Mutta tämä osoituksena siitä, että kääntämällä totutut ajatusmallit päälaelleen, voi saada aikamoisia oivalluksen hetkiä: aivan tasan yhtä hyvin voidaan päätellä näin päin.)

---

Samasta aiheesta:

• MM: Sossubilsan seireeninkutsu
  
• MM: Vuoroin vieraissa
  
• MM: Napakymppiä savannilla
  
  

Vuoroin vieraissa

Populaarin evoluutiopsykologian (tv:stä tuttu!) teeseissä on sellainen ominaisuus, että ne voi useimmiten aivan yhtä hyvin kääntää toisin päin. Esimerkiksi usein toitotettu "Miehen kannattaa naida mahdollisimman monen eri naisen kanssa, mutta naisen kannattaa sitoutua vain yhteen mieheen!" ei yksinkertaisesti pidä paikkaansa. Tai ainakaan asia ei ole noin simppeli.

Yleinen virhe maallikoiden evopsyka-ajattelussa on se, että henkilö olisi geneettisesti sitä "menestyneempi", mitä enemmän lapsia hän saisi hankittua. Mutta eihän meidän evolutionäärinen tehtävämme ole hankkia lapsia. Meidän tehtävämme on hankkia lastenlapsia. Siis meidän on hankittava lapsia ja sitten hoivattava ne niin vahvoiksi ja fiksuiksi, että ne pystyvät aikanaan itse omien lastensa vanhemmiksi. Vimmattu ympäriinsä kuksiminen ei edesauta jälkikasvun selviämistä. Resursseja tehokkaaseen kasvuun ei yksinkertaisesti ole tarpeeksi.


Näin siis miehen kannattaisi pettää, mutta vain vähän. Hänen kannattaisi sitoutua esimerkiksi kahteen vaimoon ja sen lisäksi pitää kahta satunnaista hoitoa: Vaimot tekisivät hänen kanssaan lapsia ja hän vaimoinen suojelisi ja hoitaisi nämä lapset aikuisiksi. Satunnainen huoraaminen taas olisi miehen jokerikortti: Liiton ulkopuoliset lapset syntyisivät, mutta mies ei tekisi omaa osaansa niiden hoidosta (siis miehen hoitoresurssit koituisivat liiton lasten eduksi). Liiton ulkopuolisten lasten kasvu aikuisuuteen olisi kyllä epätodennäköisempää, mutta kun horottelu ei sinänsä maksa miehelle mitään, kaikki aikuisiksi kasvaneet lapset olisivat vain bonusta.

Sen sijaan jos mies tekisi vaikka sata lasta sadan eri naisen kanssa, miehen olisi ensinnäkin oltava liikkuvaista sorttia. Muutoinhan ne sata lasta yhdellä paikkakunnalla vain kilpaisivat toistensa kanssa resursseista ja harvempi pääsisi jatkamaan sukuaan. Siis kaikki häviäisivät. Toisekseen, kellään miehellä, ehkä mahtavimpia lukuunottamatta, ei olisi mitään mahdollisuutta osallistua tai muuten järjestää kaikkien jälkeläistensä tehokasta hoivaa. (Useimmat historian miehet eivät tietenkään olleet mitään raharuhtinaita.)

Siis miehen kannattaa jakaa mulkkuaan, mutta vain vähän.


Nainen taas tekee lapsen hitaasti. Otollisimmissakin olosuhteissa yksi nainen voisi tehdä ehkä kymmenen sellaista lasta, joista myöhemmin olisi suvun jatkajiksi. Käytännössä menestyneitä lapsia on vain muutama. Näin siis naisen kannattaa pääsääntöisesti olla yhden miehen kanssa kerrallaan, ja pettää miestään korkeintaan kolmen muun miehen kanssa.

Näin siksi, että naisella ei ole varaa olla pettämättä. Hänelle lapsentekeminen on niin suuri kustannus, ettei nainen voi (niin sanotusti) panna kaikkia munia samaan koriin. Jos hyviä geenejä tulee vastaan, ne kannattaa heti panna hyötykäyttöön. Optimaalista siis olisi tehdä pari lasta hyvägeenisen vakimiehen kanssa, ja tehdä kaksi-kolme muuta ihan toisen miehen kanssa (mutta jatkaa silti samaan aikaan liittoa sen puolison kanssa). Näin nainen saa geenivaihtelun edut ja vakisuhteen resurssienjaon.

Siis naisen kannattaa ottaa mulkkua, mutta valikoiden.


(Ja ei: en oikeasti kehota ketään pettämään. En ole mikään Leelian lepotuoli, mutta sen sataprosenttisen varman vinkin voin antaa, että pettäminen tuhoaa suhteesi. Kuten itsekin hyvin tiedät. Älä nussi vieraita. Jos haluat avoimen suhteen, sovi partnerisi kanssa avoimesta suhteesta.)

---

Samasta aiheesta:

• CPP: "Framing" Science
  
• HS 28.2.10: Jaakko Lyytinen: Oy Perhe Ab
  
• Elizabeth Landau: Liberalism, atheism, male sexual exclusivity linked to IQ
  

Omia kirjoituksiani:

• MM: Luonnonlaki 2.0
  
• MM: Sossubilsan seireeninkutsu
  
• MM: Väkivaltaa savannilla!
  

Myyttiksen vinkit, osa 3: Huumorin kukka

Kumous kirjoitti siitä rasittavasta tilanteesta, jossa moni meistä on kaveriporukan illanistujaisissa ollut:

Erityisen hankalaa on silloin, kun toisten jutut eivät naurata. Tärkeintähän on kuitenkin, ettei tule leimatuksi tiukkapipo-ilonpilaajaksi. Ei kukaan halua leikkiä ilonpilaajan kanssa, eikä kukaan jaksa herkkänahkaisia femakkoja joiden nuttura on unohtunut ruuvipenkin puristusta muistuttaville kierroksille. Vakavamielisyys ei ole seksikästä, kiinnostavaa eikä rohkeaa.

Okei. Olet siis viettämässä mukavaa iltaa seurueessa. Äkkiä joku jurpo päättää alkaa kertoa naisvihamielisen vitsin! Vaikkapa tällaisen:

Mitä sanot naiselle, jolla on kaksi mustaa silmää? No et mitään! Sille on sanottu jo. Möh höh höö!

Seurueen miehet höröttävät helpottuneina! Maailmassa on kaikki oikealla paikallaan. Seurueen naiset kihittävät kaikki kuuliaisina kilpaa! He eivät halua vaikuttaa miltään tylsiltä tiukkapipo-ämmiltä.

Sinua, sinua vituttaa. Mutta mitä voit sanoa?


Sivuhuomautus ennen kuin jatkan: On huomattava, että huumoria on kahdenlaista. Ensinnäkin on hauskaksi tarkoitettua huumoria. Siinä on ideana se, että kaikki mukana olevat voivat nauraa yhdessä. Usein naurut voidaan kyllä saada jonkin muun ryhmän kustannuksella, mutta tällä tavoin hauskasti vitsailtaessa kukaan sen haukutun ryhmän jäsen ei saa olla paikalla.

Sen sijaan kun vitsiä väännetään paikalla olevien henkilöitten kustannuksella, se on sitä kakkostyypin huumoria, jonka ei ole tarkoituskaan ola hauskaa. Se huumori on vallankäyttöä, se on pakastekuivattua väkivaltaa.

Siis esimerkiksi vitivalkea horo, joka alkaa ehdoin tahdoin kertoa neekerivitsejä seurueessa, jossa on myös mustaihoisia, kakkosvitsailee. Hän tahtoo huumorin varjolla pönkittää omaa etuoikeuttua asemaansa. Ymmärrettävästi vitsin kohde ei arvosta vitsiniekan sanan säilää. Miksi hänen pitäisi?


Kun sinun kuultesi lannistetaan naisia muka huumorin keinoin, ratkaisu on yksinkertainen: Ala suureen ääneen kertoa miehiä halventavia vitsejä. Esimerkiksi näin:

"Tiedättekö, kuinka monta rehellistä, rohkeaa ja älykästä miestä koko maailman miesväestöstä tarvitaan vaihtamaan hehkulamppu? No ne molemmat! Mwahahaha!"

tai

"Tiedättekös, mistä tietää, että mies valehtelee? No sen suu liikuu! Ehheheeh!"

(Täällä lisää "hassuja" "vitsejä".)


Kun kuulijamiehesi ei naura - eikä siis ihmekään, että ei! - voit sanoa heleimmällä, kantavimmalla äänelläsi:

"No mutta Johannes! Vähän huumorintajua pitää olla!"

Ehdotus uudeksi huorittelukäytännöksi

Älä huorittele naisia. Huorittele miehiä.


"Huora" on yhtä paha sana kuin "neekeri". Nuo sanat toimivat samoin: niillä haukuttu leimataan täysin vialliseksi, perisyntiseksi. Haukkuja taas on kaikesta pahasta vapaa. Valkoiselle miehelle ei ole mitään "huoraa" vastaavaa haukkumasanaa.

Huorittelu nykymuodossaan on täysin irrationaalista. Sanana "huora" ei sinänsä tarkoita mitään. Se ei tarkoita seksiä myyvää ihmistä, koska ketä tahansahan naista voidaan huoritella. Ja vaikka tarkoittaisikin, eihän kukaan prostituoitu työllään vahingoita muita kuin ehkä itseään.

Lähin arkikielen vastine "huoralle" olisi kai "tuhma, tottelematon nainen, seksuaalisesti kelvoton henkilö". Mutta kun enemmistö tämän mailman seksirikollisista – siis ne oikeasti seksuaalisesti täysin kelvottomat ihmiset, esimerkiksi raiskaajat – kuitenkin ovat miehiä, on täysin älytöntä huoritella naisia.

"Huoran" tarkoitus on typistää nainen pelkkään vanhaan pahaan lisääntymisrooliinsa, ympärisilpoa hänet yhdellä sanalla. Huoritteluun ei ole mitään vastasanaa ja kuka tahansa mies saa määrätä kenet tahansa naisen huoraksi. Perinteinen naisten huorittelu on siis kuin koulunpihalta tuttu klassikko, "mäsanoinensin, loppueivoineäämuuttaaloppu!"


Näin siis "huora" on taikasana. Taikasanat kumotaan kääntämällä ne omistajaansa vastaan. Miehiä voi huoritella esimerkiksi näin:

1. Seksin haluamisen tai seksikkyyden osoittamisen takia
   
   LISSU: "Joo-o, siellä baarissa oli perjantai-iltana huoraa pilvin pimein! Ainakin Kari, Jari ja Ilari olivat siellä. Ilari, se se on niin nätti lutka."
   
   tai
   
   MISSU: "Jumalauta mikä jakokulli Kari onkaan! Taas uuden naisen kanssa. Hemmetti siinä on pilluhaukka mieheksi."
   
   Tämä on vähän arveluttava huoritteluperuste, sillä runsaassa sekstaamisessa ei tietenkään oikeasti ole yhtään mitään pahaa. (Miten olisikaan? Älytön ajatus.) Mutta jos naisia arvostellaan ja uhkaillaan valtoimesta panemisesta, täytyy miehiäkin.
   
   
2. Muuten vaan, vihan vimmassa, arkisena joka sään haukkumasanana
   
   (Tämä on minusta edellistä suositeltavampi käytäntö):
   
   SISSU: (riitelee kälättävän Jarin kanssa) "Turpa umpeen TYHMÄ HUORA!"
   
   Niin helppoa se on. Yhdellä taikasanalla ukko saa enemmän ajattelemisen aihetta kuin koko aiemmassa elämässän koskaan.
   
   
3. HUOM! Älä huorittele naisia
   
   Älä kuitenkaan huorittele naisia! Älä ainakaan tosissasi. Naisten keskinäinen huorittelu voi kyllä voi olla tehokas vitsi: Yhdysvaltain mustat veljet kutsuvat (ainakin elokuvissa!) toisiaan joskus "niggereiksi". Sellainen on sanan hyvää hallitsemista, pahan sanan ottamista omaan suuhun:
   
   KRISSU: "Zissu! Ihana nähdä sua, missäs sä oletkaan viime ajat huorannut, senkin letukka? Hih hii!"
   ZISSU: "Krissu my girl! Hemmetin huora, älä käy mulle aukomaan! Heh hee!"
   
   (Nauravat ja halaavat.)
   

Näin siis sama sana voi aivan hyvin olla naiselle voitonmerkki ja miehelle suuren häpeän. (Samoin seksityöläinen voi hyvin haluta, että hänen ammatistaan käytetään sanaa "huora". Se on aivan okei. Mutta jos muuten huorittelet naisia tai tyttöjä, olet pelkuri. Kuulut pitkän päättelyketjun kautta niihin naisiin, jotka hyväksyvät pikkutyttöjen ympärisilvonnat.)



Jos et uskalla avoimesti huoritella miestä, jos mielesi ei taivu tämän uuden totuuden ympärille, kokeile tätä: kirjoita vessan seinään jonkin ärsyttävän jätkän nimi, ja lisää sen jälkeen "huora":

"Ilari on huora!"

Se on vapauttavaa. Huorittelemalla miestä olet ottanut vallan itsellesi: sinä olet se, joka päättää, kuka tässä maailmassa on huora ja kuka ei. Kukaan mies ei sitä päätä, vaan sinä yksin. Tästä lähin se sana on sinun aseesi, ei hänen. Yhdellä sanalla voi kääntää koko maailmanhistorian.


Sano se siis niin kuin narua hyppäisit:

Jakokulli, mätäpalli, huora, lutka, vosu!
Jakokulli, mätäpalli, huora, lutka, vosu!

Neljä kiloa riman yli

Mielenkiintoista!

HS 9.8.09: Syömishäiriöpuheet inhottavat korkeushyppääjä Friedrichiä

Berliini. Vihjailut syömishäiriöstä kiusaavat Berliinin MM-kisoihin valmistautuvaa saksalaista korkeushyppytähteä Ariane Friedrichiä. 179-senttinen Friedrich kertoo pudottaneensa painonsa 61 kilosta 57 kiloon.

"Minustakin olisi mukavampaa, jos lantioluuni eivät törröttäisi", Friedrich tunnustaa sanomalehti Tagesspiegelin haastattelussa.

"Toisaalta on turha taputtaa Saksan ennätykselleni, mutta valittaa, että olen liian laiha. Neljän kilon pudotus kuulostaa mitättömältä. Mutta neljän kilon nostaminen yli kahden metrin on kaikkea muuta kuin mitätöntä", Friedrich selvittää.

Friedrich ei hurskastele. On harvinaista, että huippu-urheilija ottaa suoraan kantaa sekä urheilun että naisen ulkonäkövaatimusten kaksinaismoralismiin. Viimeksi mainituthan ovat hyvin samanlaisia ilmiöitä: Molemmissa vaaditaan mahdottomia, jopa luonnottomia tuloksia. Mutta noihin tuloksiin pääsemiseen vaadittavia keinoja käyttäviä henkilöitä paheksutaan avoimesti.

Seksilelujen symmetria

Miksi apteekkiin on otettu seksileluja vain naisille?

Seksileluja valikoimiinsa ottaneesta Ruotsin apteekista on kanneltu maan tasa-arvovirastolle. Kaksi miestä syyttää valtion omistamaa apteekkiketjua syrjinnästä, koska apteekeista ei löydy yhtään miehille suunnattua seksilelua.
(Helsingin Sanomat, 13.8.2008)

Tämähän sortaa miehiä, eikö sorrakin?

Ehei. Miesten ja naisten oikeuksista keskusteltaessa kompastutaan usein tähän symmetriaharhaan: että jonkin vanhan epäkohdan (linkin tapauksessa seksin perinteisen "paheellisuuden" ja sen takia julkikuvasta piilottamisen) ratkaisu olisi automaattisesti sama sekä naisille että miehille.

Useimmissa sukupuolioikeuden kysymyksissä "Miltä itsestäs tuntuis, jos..?" on tietenkin erittäin hyvä ohjenuora kaikille sukupuolille. Vaikka niin, että nainen, joka pitää pukeutumisesta kiinnostunutta miestä vähän osaamattomana, voisi kysyä itseltään: "Nainen, miltä itsestäsi tuntuisi, jos sut pahimmillaan hakattaisiin, jos pidät vaaleanpunaista paitaa? Onko siis ihmekään, ettei Masa ole oppinut vielä kovin taitavaksi pukeutujaksi? Eihän se ole koskaan saanut harjoitella sitä taitoa!" Kun asettuu toisen asemaan, näkee helpommin seksisorron tyhmimmät puolet.

Aina tämä taikatemppu ei kuitenkaan toimi. On nimittäin otettava huomioon, että naiset ja miehet eivät lähde samasta tilanteesta: meillä ei ole samoissa asioissa yhtäläistä valtaa tai mahdollisuuksia. Siksi huonojen rakenteitten korjaaminenkin tapahtuu eri sukupuolilla usein eri lailla.

Siis:

• Mies, joka rupeaa insinööriksi, valitsee hyödyllisen ja hyvän ammatin, mutta hän ei ole ainakaan tässä asiassa rajoja rikkova kapinallinen. Sen sijaan koti-isäksi jäävä mies on uljas uranuurtaja.
  
  
• Sairaanhoitajan ammatti ansaitsee kaiken arvostuksen ja kunnioituksen, kuten siihen kouluttautuvat henkilötkin. Mutta naiselle sairaanhoitajan ammatin valitseminen ei sinällään ole rajojen rikkomista. Miehelle taas on. Sen sijaan insinöörinainen – oli hän muuten millainen tahansa – tekee rohkean ammattipäätöksen.
  

Ei siis voi sanoa, että esimerkiksi insinööriksi rupeaminen olisi aina kaikille ihmisille automaattisesti tasa-arvoistava teko.


Toinen esimerkki:

• Eduskunnassa on liian vähän naisia. On siis ihan oikeutettua äänestää kahdesta yhtä pätevästä eduskuntavaaliehdokkaasta sitä naispuolista, vain siksi koska hän on nainen. (Vastaava pätee ministereihin, yliopiston professoreihin, ylilääkäreihin, korkeimman oikeuden tuomareihin, upseereihin yms.)
  
  
• Alakoulun opettajina on liian vähän miehiä. Siksi sellaisessa valintatilanteessa, jossa nais- ja mieshakijan pätevyydet, taipumuksen yms. muuten olisivat samanlaiset alakoulun maikan virkaan, on aivan oikeutettua valita se mies, koska hän on mies.
  

Ei siis kannata henkäillä sitä vanhaa uskontunnustusta, että "Mä äänestän ehdokkaan perusteella, en sukupuolen!"


Kolmas esimerkki:

• Totta kai pyritään siihen lopputulokseen, että molemmilla (kaikilla?) sukupuolilla olisi yhtäläiset mahdollisuudet toteuttaa seksuaalisuuttaan. Mutta ihan viime vuosikymmeniin asti miehillä on ollut aivan toisen kertaluokan mahdollisuudet kaikkeen julkisesti hyväksyttyyn sekstaamiseen kuin naisilla. Naiset ovat tehneet huimasti töitä vapautumisensa eteen.
  
  
• --> Siksi naisten itsetyydytys on tällä hetkellä coolia ja miesten vähän säälittävää. Tämä ei siis ole vielä se ideaali lopputilanne, mutta historian huomioon ottaen ihan ymmärrettävä ja kohtuullinen käänne.
  

Näin.

Sananen tyyligurulta

Juu suomalaisia saa aina hävetä


*Tyyliguru Wladimir von Hepsan-Geikka, 46, ei säästele sanojaan. Kun keskustellaan suomalaisten miesten tyylistä, muotimestarin karvat nousevat pystyyn. Erityisesti näin pikkujouluaikaan suomalaisen miehen ulkonäkö saa von Hepsan-Geikan ampumaan tuelta.

Miten on tämän ikuisuuskysymyksen laita, Wladimir? Ovatko suomalaiset tyylitöntä kanssa?

No, jos vertaa vaikka Viron miesten pukeutumiseen, niin pakkohan tämä johtopäätös on tehdä. Minusta on todella valitettavaa, etteivät suomalaiset miehet ole valmiita tekemään hartiavoimin työtä tyylinsä eteen. Aina vaan sitä samaa harmaata pomppaa ja ulsteria. Milloinkahan on viimeksi käyty parturissa, entä koska on tehty naamankuorinta? Mahakin pömpöttää monella siihen malliin, että on tainnut vatsalihasliikkeet sekä rasvaimut jäädä tekemättä. Kyllä se on niin, että ulkonäöstään mies tunnetaan! En voi ymmärtää, miksi nyky-Suomessa miehet eivät uskalla tuoda komeuttaan esille.

Mihin tulisi erityisesti panostaa?

Kyllä istumatyötäkin tekevän miehen täytyy näyttää siltä, kuin olisi juuri elokuvien 300 tai Troija kuvauksista tulossa. Öljyttyjen lihasten pitää näkyä ja hiusten hulmuta tuuheina! Minusta on tärkeää, että miehet uskaltavat näyttää miehiltä.

Monet sanovat, että tällainen täysi komeusrutiini vie kohtuuttoman paljon aikaa varsinkin pienten lasten isiltä. Mitä mieltä olet?

Kyllähän meillä on kaikilla saman verran tunteja viikossa. Jos joku uros kokee, että hänellä on tärkeämpääkin tekemistä kuin kaunistautua naisensa iloksi, no! Minusta meidän miesten tulee kaunistautua ensisijaisesti itseämme varten. Mutta onhan se toisaalta miehen velvollisuus olla naisensa silmissä haluttava. Ei siitä mihinkään pääse.

Pidät tyylikoulua muotimessuilla. Mitä mieltä olet suomalaisten miesten kenkäkulttuurista?

(Syvä huokaus.) Kyllä minua järkyttää katsella, minkälaisissa lantsareissa sitä taaskin viihteelle kiidetään! Tai että ehdottomasti pitää käyttää sitä ainaista umpinaista nahkakenkää.Vanhoina hyvinä aikoina miehet sentään uskalsivat laittautua näyttävästi! Minä määrään kaikille suomalaisille miehille kunnon gladiaattorisandaalikuurin! On se vaan niin, ettei mikään muu jalkine huou sellaista miehekästä vetovoimaa, kuin avoin nahkajalkine.



Voihan sitä tietenkin joku ruikuttaa, että Suomen räntätalvessa varpaat paleltuvat avoimissa kengissä. Näille natisijoille minä sanon vain pyh! Ei kaiken aina tarvitse olla niin mukavaa. Kyllä komeuden vuoksi on kärsittävä.

Teksti: Lissu Lissula, Ilta=Roska
Kuva: Valo Kuvaaja

-------------------------------------------------------------------------------------
(Idean tähän sain Ta-Miitin Raapimapölkky-blogista.)

Osta prostilta

(Kutsun seksiä myyvää henkilöä prostiksi. Minusta se on rehellisempää kuin huorittelu. Ymmärrän tosin myös prostituoidun huoraksi kutsumisen perustelut. Onhan se sanan haltuunottoa. Lisäksi tiedän, että kaikki miehet eivät puolusta prostituutiota eivätkä kaikki naiset vastusta sitä.)

Prostituutiosta keskusteltaessa on sama ongelma kuin seksuaalisesta väkivallasta keskusteltaessa: miehiä suojellaan siltä. Jotkut miehet ovat ehdollistuneet uskomaan, ettei seksuaalista väkivaltaa voida tehdä heille. Kun keskusteltavan asian ei edes teoriassa katsota voivan koskettaa omaa itseä, se vääristää keskustelua. Prostituoidun ammatti on erittäin vahvasti sukupuolijaettu. Jako on niin ehdoton, että prostituutiota puolustaville miehille ei tule mieleenkään, että he voisivat itse olla myyjän asemassa. On helppoa vaatia muilta sellaista, mihin itse ei milloinkaan olisi valmis. Toisaalta naisillekaan ei juolahda mieleen, että hekin voisivat vaatia maksuseksiä.

Käännän kuvan. Naisilla on tulevaisuudessa enemmän rahaa ja vapaa-aikaa. Entä, jos he haluavat mieshuorien palveluita? Miksi eivät haluaisi?

Ei prostipalvelun tarvitsisi ole täsmälleen samanlainen kuin miehille suunnatun kaupan. Naisille ei varmaankaan kannattaisi markkinoida pelkkää kolmen minuutin munaa. Kuka sellaisesta viitsisi maksaa? Sen sijaanhan me olemme se sukupuoli, jolle jo nyt kaupataan kaikenmaailman parantavia homeopaattisia kivihierontatuoksuväriterapioita. Nykyisen meikkihinkkaamisen lisäksi voitaisiin hyvin myydä vähän toisenlaista hinkkauspalvelua (eteeriset öljyt kaupan päälle). Tai sitten isoa, kovaa ja varmasti seisovaa.

Mies, suuttuisitko, jos naisesi suhteessa ollessanne kävisi prostin pakeilla?

Nainen, ostaisitko prostilta?

Minä ostaisin, näillä varauksin: Jos se olisi turvallista, luvallista ja laillista. Jos se olisi yleisesti hyväksytty tapa. Jos minulla olisi rahaa. Jos kehtaisin; tiedänhän hyvin, mitä minkä tahansa asiakaspalveluammatin edustajat saattavat ajatella asiakkaistaan. Lisäksi prostimiehen pitäisi kaikin tavoin tehdä työtään omasta vapaasta tahdostaan. Ostaisin vain onnellisen kukon munaa. Näin prostilla käynti olisi siis kuin kampaajalla käynti: varaat ajan, ja jos kemiat kohtaavat, menet toistekin.

Pitkillä sinkkukausillani tällainen olisi tehnyt todella hyvää. Ei nimittäin ole totta, että nainen saisi munaa noin vain sormia napsauttamalla. Miehen pokaaminen voi onnistua tai epäonnistua, mutta eihän satunnainen tuttavuus ole mikään kone eikä häntä saa koneena kohdella. Jos haluat juuri itsellesi räätälöityä seksipalvelua, tai seksiä juuri silloin kun sinulle parhaiten sopii, et tietenkään voi edellyttää saavasi sitä pokaltasi. (Voit toivoa ja pyytää, muttet edellyttää.)

Tämä minua vaan enää mietityttää: jos naisten ja miesten prostipalvelut ovat verrattavissa hiustenleikkuupalveluihin, niin joutuisivatko naiset maksamaan omasta prostilla käynnistää enemmän kuin miehet? Naisten tukanleikkuu maksaa enemmän!

Huora!

En hyväksy sitä, että naisia huoritellaan. Minusta meidän on otettava sana huora! haltuumme ja ryhdyttävä huorittelemaan miehiä.

Naiselle ei ole mitään muuta haukkumasanaa kuin huora! ja sen johdannaiset. Nainen ei voi olla idiootti, pelkuri, pelle, eikä edes murhaaja tai sotarikollinen. Vaikka hän tekisi miten hirveitä tekoja, hän on vain huora!. Tämä ei ole viisasta.

Huora! on pahin haukkumasana. Se on täysin epäloogista: Oli prostituoiduista mitä mieltä tahansa, heidän työnsä on viatonta. Miesten historiallinen vastinammatti taas on kaikkea muuta. Jos ihmisen pitäisi valita, rupeaako työkseen a.) ottamaan peniksen sisäänsä vai b.) tappamaan ihmisiä palkkasoturina, kohta a. on se sankarin valinta. Historiassa prostituoituja on kuitenkin aina halveksittu enemmän kuin palkkasotureita. Prostituoituja on pidetty niin kelvottomina henkilöinä, että pelkkä heidän joukkoonsa lukeutuminen on merkinnyt suuren väkivallan uhkaa.

Kun mies huorittelee naista, se on tappouhkaus. Mies muistuttaa naista yhteisöllisesti ylemmästä asemastaan, siitä, että hän itse on koskematon. Huorittelemalla haukkuja (joka tietysti voi olla nainenkin) yrittää sanoa, että huoritellun ei pitäisi olla yhteisön osa. Jos huoriteltu ei pidä varaansa, häntä voidaan kohdella niin kuin lauman ulkopuolelle jätettyä. (So. hänet voidaan pahimmillaan ottaa hengiltä. Se on lajimme perinteinen tapa kohdella vieraita.)

Miehelle ei ole mitään vastaavaa haukkumasanaa. Kuuluisa homo! on toki huoran partneri. Mutta sen leiman voivat miehelle antaa vain miehet. Kun naiset haluavat iskeä miestä vyön alle, he voivat haukkua miestä tuhkamunaksi tai sanoa, että mies on kyvytön. Mutta huoran! kaltaista yksittäistä pahaa taikasanaa ei miehelle ole olemassa. Mies on vapaa ja turvassa. Hän ei koskaan voi osoittautua täysin kelvottomaksi, yhdellä sanalla tuhottavaksi. Tämä on epäviisasta.

Jos siis olet nainen ja sinua huoritellaan, huorittele takaisin. Huuda aivan pokkana: Itse olet huora! Isäs oli huora kun sua teki! Sanat merkitsevät sitä, mitä niiden sanotan merkitsevän. Kun jotain sanaa käytetään tarpeeksi, se menettää pahan hohtonsa.

Jos olet mies, huorittele kundeja. Se antaa heille ajattelemisen aihetta.

Hyvin käyttäytyvä ihminen ei tietenkään hauku ketään, ellei syytä ole. Mutta jos syytä haukkumiseen on, tasapainottakaa haukkujanne. Haukkukaa naisia heidän tekojensa mukaan: "Pelkuri! Roisto! Hölmö!"

Vastapainoksi huoritelkaa miehiänne.

Timmi body

Feeniks kirjoitti ansiokkaasti erotiikasta ja naisen omasta ruumiista. Hänen tuntemuksensa naisruumiin "sopimattomuudesta" ja "kelpaamattomuudesta seksiin" ovat hyvin tuttuja minullekin. Että naisen sopisi virallisesti haluta seksiä vain, jos itse on timmi ja seksikäs. Miehillä ei tunnu olevan samanlaista perustavanlaatuista kelpaamattomuudentunnetta. (Kyllä mäkin pidän itseäni kauniina ja seksikkäänä. Aika ajoin ainakin. Välillä vain iskee epäilys.)

Huomaan itse ajatelleeni asian niin päin, että kun multa kerran vaaditaan seksyn taistelubarbin ulkonäköä, vaadin vastaavaa sitten miehiltäkin! Arvioin heitä siis samoilla kritereillä kuin (yhteiskunta) minua arvioi. "Ai mun perse roikkuu vai? No niin kuule roikkuu poika omaskin!" Tästä saat.

Samat säännöt naisille ja miehille!

Ei se minusta ole huono lähtökohta: monasti ihminen huomaa tietyn menettelytavan huonot puolet, kun kääntää kysymyksen toisin päin. Siis jos joku mies ei esimerkiksi ymmärrä, miksi joku nainen suuttuu nähdessään Henkkamaukan puolialastomia alusvaatemalleja mainoskuvissa, mies voisi kääntää tilanteen mielessään: Miltä hänestä itsestään tuntuisi katsella kaikkialla kaikin kuvankäsittelyn keinoin sliippattuja, ihmeellisen komeita, seksityrkkyjä ja kaikkien silmille alttiitta miehiä? Vaikkapa sellaisessa käänteismaailmassa, jossa naiset olisivatkin ulkonäköpaineista vapaat.

Naisten ulkonäön väkivaltainen arviointi pyytämättä on vallankäyttöä. Se on eri asia kuin esimerkiksi vilpitön toisen viehättävyyden ihailu. Väkivaltaisen arvioinnin tehtävä on koettaa pelkistää naisen ihmisarvo vain hänen (väitettyyn) kykyynsä tai kyvyttömyyteensä viehättää miestä. Tällaista ruodintaa voivat tehdä ne ihmiset, jotka ovat hallitsevaa luokkaa.

Oma miesten ulkonäön arviointini liittyy kyllä siihenkin, että hyvännäköiset miehet ovat minusta seksikkäitä. Miehen ulkonäkö(kin) on minulle tärkeä asia. Tiedän kyllä, mistä pidän. Tähdennän, etten kuitenkaan käytä sitä hyökkäysaseena: en siis rupea kommentoimaan kundien ulkomuotoa noin vain. Jos minua avioidaan, arvioin takaisin. Yleensä samaan sävyyn kuin alkuperäinenkin arvio oli.