Tikapuita pitkin taivaaseen

Kiintiöasiaa sivuten, Niklas Herlin kirjoitti aiheesta oivaltavasti Uudessa Suomessa:

Niklas Herlin: Positiivinen syrjintä - ihanat mustat naiset

Positiivinen syrjintä, affirmative action, oli opiskeluaikoinani todella tapetilla Jenkeissä. Kaverini olivat kaltaisiani 1960-luvulla syntyneitä valkoisia kundeja. Jumalauta, mutta ne kundit inhosivat ”positiivista syrjintää”. Ja syystäkin: jokainen tiesi häviävänsä työhaastattelussa naiselle tai mustalle, jos muuten ollaan yhtä hyviä. ”To get a job, you should be a green cirippled woman”, duunia saadaksesi pitäisi olla raajarikko vihreä nainen.

Mutta olipa minulla siellä naisystävä, tai kai niitä nuorena tyttöystäviksi sanottiin. Eikä mikä tahansa: yönmusta mamu Joceleyn, ”Jocee” USA:n kansalaisuuden saanut Trinidadilla syntynyt nainen. Jocee suhtautui kaksijakoisesti positiiviseen syrjintään. Hän piti vähän kornina sitä, että sai mustana ja naisena monin verroin enemmän työtarjouksia kuin mitä valkoiset kundit saivat. Mutta toisaalta, ja aivan oikeutetusti, tyttöystävä muistutti siitä, että mustia ja naisia on syrjitty paljon ja pitkään. Jonkun valkoisten miesten sukupolven on maksettava siitä hinta, ja se on meidän sukupolvemme.(...)

"Hinnan" miettimistäkin olennaisempaa on tajuta se, että ilman affirmative actionia, positiivistä syrjintää, Herlinin mainitsema Joceleyn ei luultavasti olisi saanut työtarjouksia, tai työtarjoukset olisivat olleen huomattavasti paskempia ja vähäisempiä kuin valkomiesten saamat tarjoukset. Se on väärin, vai mitä?

Ajattelepa, jos sinun nykyisen työpaikkasi olisikin aikoinaan vienyt joku aatelissukuun kuluva ihminen. Siis hänet olisi valittu työhaastattelussa ihan vaan siksi, että hänen esivanhempansa sattuivat satoja vuosia sitten olemaan jotain kreivejä. Työpaikkasi viejä ei olisi millään lailla sinua taitavampi tai työhön soveltuvampi. Hän kuitenkin saisi paikkasi, koska olisi kreivin sukua ja siksi häntä automaattisesti pidettäisiin hienompana ja osaavampana ihmisenä kuin sinua.

Aivan tolkutonta! Sinun ja kreivin sukulaisen pitää tietenkin olla työnhaussa samalla viivalla. Nykyään onneksi olettekin, kiitos erilaisten yhteiskunnalista tasa-arvoa ajaneitten toimien.


"Positiivinen syrjintä" onkin siis itse asiassa etujen tasajakoa. Siinä joku vähemmistön edustaja yksinkertaisesti autetaan sille tasolle, jolla valtaryhmään kuuluvat ihmiset jo ilman omaa ansiotaan ovat.

Työn päivä

YLE 14.4.2011: Äitiyslomien kuluja yrityksille liioitellaan

Synnytysikäisten naisten aiheuttamat kulut yrityksille ovat liioiteltuja. Suurimman osan vanhempainvapaista aiheutuvista kuluista maksaa yhteiskunta. Lapsen syntymä maksaa yrityksille vähemmän kuin yrityksen maksamat luontaisedut tai työpaikkakoulutus.

Kelan asiantuntijan mukaan julkinen keskustelu työnantajille kalliiksi tulevista nuorista naisista näkyy määräaikaisten työsuhteiden yleistymisenä.

- Tästä on puhuttu niin kauan aikaa, että määräaikaiset työsuhteet ovat yleistyneet. Nuoria naisia ei palkata kuin määräaikaisiin työsuhteisiin, kyllä se ehdottomasti heijastuu, sanoo johtava tutkija Anita Haataja Kelasta.

Lapsen teko maksaa työnantajalle työvoimakuluista mitattuna noin 0,1 - 0,3 prosenttia. Kustannus on monta kertaa pienempi kuin esimerkiksi yritysten luontaisedut tai työpaikkakoulutus.

Olisiko noin, että lisääntymistyön kustannukset firmoille ovat vain urbaani - joskin naisille tuhoisa - legenda? Päästäisiinkö vähemmillä työpaikkojen pellekoulutuksilla taloudelliseen tasa-arvoon? Enpä ihmettelisi yhtään.


Oli asian laita miten tahansa, näin kansainvälisen työväen päivän kunniaksi taas tällainen hauska, pasmat nurin kääntävä ajatusleikki:

Jos lasten tekemisestä tulee kuluja vanhempien työnantajille, niin oikeudenmukaisinta olisi rokottaa kaikki lisääntymisen kulut kokonaan ja pelkästään isän työnantajalta. Miksikö?

Koska reiluus. Naisethan tekevät jo 99% prosenttia lapsentekemisen työstä. Sille ei kukaan voi mitään, se on biologiaa. Vaikka isän osa lapsentekemisessä tietysti onkin korvaamattoman tärkeä, se miehen homma ei ole kovin pitkä, vaikea tai tuskallinen. Miehellä ei siittämisen jälkeen ole biologiseen lapsentekotyöhön osaa eikä arpaa. Nainen rakentaa, kantaa ja synnyttää lapsen. Kaikki vaiva ja raskaus (sana on tarkoin valittu) on naisen lanteilla. Se, että siitä "lystistä" pitää muijan vielä maksaakin, on hölmöä.

Reiluinta siis olisi, jos ne lapsentekemisen kustannukset rokotettaisiin kokonaan ja vain faijan työnantajalta.


Hauskaa vappua kaikille!

---

Samasta aiheesta:

• MM: Kirjoituksia työstä
  

YT-neuvottelut

Tässä kysymys kaikille itseään "Alemman Tason Miehiksi" kutsuville ja kaikille niille, joiden mielestä jonkun miekkosen "riittävä" seksin"saanti" on ihmiskunnan kriittisimpiä kysymyksiä:

Miksi ette, pojat hyvät, rupea itse prostituoiduiksi?

Raskasta ja huonosti arvostettua työtähän se on. Mutta siitä ei pääse mihinkään, että jos työskentelisitte prosuina, niin siinä työssä teille maksettaisiin seksin antamisesta. Ei hommaan rupeaminen teiltä vaadi kuin pari salikäyntiä ja mahdollisesti hiukan muutakin ulkonäön ja tapojen petrausta.

Ja ehkä vähän Tyyli Gurun opastusta.

Puuroaineita savannilla

HS 19.10.2010: Kivikauden ihmiset söivät hiilihydraatteja

(...)
Tämä tarkoittaa, että kivikauden ihmiset keräsivät ja kuivasivat kasveja ja jauhoivat niitä ravinnoksi jo 30 000 vuotta sitten. Löytö muuttaa käsityksiä, joiden mukaan kivikauden ihmisten ruokavalio olisi koostunut vain lihasta ja satunnaisista marjoista ja hedelmistä.

Jauhinkivien löytyminen näin laajalta alueelta viittaa siihen, että tapa on ollut vakiintunut kivikautisissa ihmisyhteisöissä ja säännöllinen osa ihmisten ravitsemusta.

Tutkijat eivät osaa sanoa miten jauhetta on käytetty. Ihmiset ovat mahdollisesti sekoittaneet sitä veteen puuromaiseksi mössöksi tai paistaneet siitä ohuita "leipiä". Tutkijoiden mukaan jauheen hiilihydraattipitoisuus on vastannut suunnilleen alkeellisesta emmervehnästä tehdyn jauhon hiilihydraattipitoisuutta.

Tutkijat uskovat myös, että löytö kertoo jotakin kivikautisten ihmisyhteisöjen työnjaosta. Kasvien kerääminen ja kasviravinnon valmistaminen on metsästäjä-keräilijäkulttuureissa pääsääntöisesti naisten tehtävä, ja näin on luultavasti ollut myös kivikautisissa yhteisöissä.
(...)

Wired-lehti pohtii uutisen merkitystä laajemmin:

(...)
"Freed from immediate pressures, people could do other things — such as, eventually, leaving the Stone Age behind. And underlying it all, if ethnographic research on remaining Stone Age tribes is a reliable guide, would be the work of women, gathering and processing plants while men went hunting.

“The paradigm of ‘Man the hunter!’” dies hard, but “our research demonstrates how women’s work was definitely crucial for nomadic Paleolithic groups,” said Revedin.
(...)

Se kivikautisen (ja nykyisen) perheenelättäjämiehen sitkeästä myytistä! (Tiedättehän, siitä 50-luvun leffojen näkemyksestä, että muinainen luolamies nuiji joutessaan mammutin ja ruokki sillä nöyränä luolassa odottelevan pikkuvaimonsa.)


Mitä muuten tulee tieteen objektiivisuuteen ja tutkimuksen laatuun, Hesarin jutun loppukaneetissa vielä ajattelemisen aihetta meille kaikille:

Tutkimusta johtaneen Anna Revedinin mukaan tärkkelysjyväsiä ei ole aikaisemmin löytynyt teknisistä syistä. Monilla arkeologeilla on ollut tapana puhdistaa löydetyt esineet ennen analyysia, jolloin tärkkelysjyväset ovat huuhtoutuneet pois. Revedinin mukaan heidän tutkimuksensa on ensimmäinen kerta, kun työkaluista edes yritetään etsiä kasvimateriaalia.

Ihminen on erehtyväinen. Tiede on yhtä altista muodeille ja mokille kuin mikä tahansa muukin asia. Poliittinen valinta tehdään jo siinä vaiheessa, kun päätetään, mitä aletaan tutkia.

Maailman vanhin ammatti

Tiedättekö, mikä on maailman vanhin ammatti? No sehän on tietysti se, josta levätään vasta seitsemäntenä päivänä.

Seuraavaksi vanhimmat ammatit ovat nämä (listattuna todennäköisessä keksimisjärjestyksessä):

1. keräilijä (tietenkin ihmisen ja apinaserkkujemmekin perusammatti)
   
2. äiti (eihän siitä sinänsä syötävää saa, mutta saapa jälkeläisiä)
   
3. lastenhoitaja (tyyppi, joka muiden keräilyn tuloksia vastaan hoitaa toisten lapsia)
   
4. varas (tyyppi, joka pöllii muiden keräilyn tuloksia)
   
5. roisto (tyyppi, joka väkivalloin tai väkivallalla uhkaamalla pöllii toisten keräilyn tuloksia)
   
6. kauppias (tyyppi, joka diilaa muut tekemään jotain tahtomaansa, esimerkiksi antamalla näille keräilynsä tuloksia)
   
7. kätilö (maailman napanuora, aikojen aamusta tähän päivään saakka)
   
8. sairaanhoitaja/lääkäri (tahi muu parantamiseen erikoistunut henkilö, äidin erään toimen spesialisaatio)
   
9. metsästäjä (tyyppi, joka pyydystää muita eläimiä omaksi tai toisten ruuaksi)
   
10. palkkatappaja/sotilas/varas (tyyppi, joka käyttää väkivaltaa ruokaa vastaan, ehkä kauppiaan maksamana; roiston järjestelmällisempi muoto)
    
11. prostituoitu
    
12. papit, shamaanit ja muut sadunkertojat
    
13. maanviljelijätär (mitä todennäköisimmin maanviljelys oli naisten keksintö)
    

Kun joku tärkeilevä pölvästi seuravan kerran puhuu "huoran" työstä "maailman vanhimpana ammattina", saat hetken hupia hänen kustannuksellaan, kun alat naama peruslukemilla analysoida keräilijän työn merkitystä alkukantaisessa laumayhteisössä.

Pärjääjät

Tuttu on miesvaltaisella alalla töissä. Se ala ei ole armeija, mutta sanotaan keskustelun vuoksi, että on. Taannoin puhuimme hänen työstään ja hän sanoi minulle:

"No, niillä on välillä sellaista, että nainen ei osaa tehdä sitä työtä niin kuin mies. Mutta mä aion osoittaa niille, että nainen pärjää siinä missä mieskin!"

Tuttu on pätevä ihminen, hän varmasti näyttää mitä vaan kelle vaan. Mutta "pärjäämisestä" puhuminen on harhaanjohtavaa. Tuttavani unohtaa tämän: Ne sen työpaikan miehet pääsevät jo lähtökohtaisesti helpommalla kuin hän. Heitä pidetään sillä alalla normi-ihmisinä. Ei armeijassa miehen tarvitse todistaa, että on pätevä, "vaikka onkin mies". Ajatuskin on hassu, vai mitä?

Tuttuni ja hänen työpaikkansa miesten tilanteet eivät siis ole suoraan vertailukelpoisia. Tutulleni vittuillaan hänen sukupuolensa tähden, se herättää hänen kollegoissaan joskus hysteerisiä reaktioita ja turhaa vastustusta. Tuttuni on siis tehtävä enemmän työtä kuin miespuolisten kollegoittensa. Miehet taas päästetään helpommalla. Jos esitän vertauksen, niin tuttavani työpaikan miehille annetaan valmiiksi rakennettu ja sisustettu koti - naispuolisen tuttavani taas täytyy aloittaa uransa pisteestä suo, kuokka ja Jussi.


Se on asia, joka itse kunkin meistä kannattaa muistaa. Ettet vastaavassa tilanteessa ala kuvitella, että kun sinua ehkä hommissasi kampitetaan tai työsi tulokset ehkä ohitetaan olankohautuksella, se johtuisi sinun tai työsi huonoudesta. Pikemminkin kannattaa kysyä itseltään, ja muilta:

"Pärjäisikö" samalla tavalla dissattu mies? Olisiko ihme, jos hän tuntisi joskus olonsa uupuneeksi tai stressaantuneeksi?

Aito työpari

HS 28.5.10: Väitös: Työssäkäyvät puolisot tekevät yhtä pitkää työpäivää

Naiset ja miehet tekevät tuoreen väitöstutkimuksen mukaan suunnilleen yhtä paljon työtä, jos molemmat puolisot ovat ansiotyössä. Naiset tekevät enemmän kotitöitä, miehet taas pidempää päivää palkkatyössään.

Tiedot käyvät ilmi Hannu Pääkkösen sosiaalipolitiikan alaan kuuluvasta väitöskirjatutkimuksesta.

(...)

Ilmeisesti tässä tutkimuksessa on laskettu myös kotityö "oikeaksi työksi". Hienoa! Taannoisessa toisessa tutkimuksessahan lähdettiin vähän toisista arvotuksista.

Ihan vain muistuksena: Hyvät rouvat, kehotan teitä siellä kotisopessanne tasaamaan kotityön ja rahatyön määrät suunnilleen tasan molempien (kaikkien?) puolisoiden kesken. Vaikka kotityö onkin välttämätöntä ja (lastenhoito varsinkin) elämän keskiössä olevaa työtä, rahatyö on kuitenkin se, mistä ihan konreettisesti tippuu fyffeä tilillesi. Jos et tee tarpeeksi "virallista työtä", saatat jäädä tyhjän päälle.

Ukollasi on sekä sama velvollisuus että oikeus kuurata lattiaa ja vaihtaa kakkavaippaa kuin sinullakin.

---

Samasta aiheesta:

• MM: Kirjoituksia työstä ja reiluudesta
  

Ei maalarikissoille!

Mikä siinä onkin, että kympin tytöistä - siis koulussa hyviä arvosanoja hankkivista tytöistä - on tehty suorastaan yhteiskunnan vihollisia numero yksi?

HS 28.4.10: Tytöt täyttävät ammattikoulun suosikkilinjat

Oulu. Tytöt ovat löytäneet maalaus- ja pintakäsittelyalan. Tyttöjen tunku maalareiksi on jo niin suuri, että pojat eivät pääse pintakäsittelylinjalle ammattikouluun. Tytöt täyttävät hyvän keskiarvon avulla ammattikoulujen suosikkilinjat.

"Television erilaiset sisustusohjelmat houkuttelevat tyttöjä opiskelemaan pintakäsittelyä. Monissa ammattikouluissa pintakäsittelylinjalle on vaikeampi päästä kuin lukioon. Suosituimmat linjat täyttyvät näin ahkerista tytöistä", kertoo opinto-ohjaaja Veikko Tervonen Savon ammatti- ja aikuisopistosta Kuopiosta.

(...)

Oulun ammattiopistossa tyttöjen ylivaltaa yritettiin horjuttaa järjestämällä pintakäsittelylinjalle pääsykokeet.

"Valitettavasti hyvän keskiarvon tyttöjä oli tulossa niin paljon, että he täyttivät pääsykoepaikatkin", opintoasiansihteeri Kaisu Sassi Oulun seudun ammattiopistosta kertoo.

"Ahkerat" tytöt? Sanotaan sama suomeksi: fiksut tytöt.


Koulussa tunnollisen ja kunnollisen kympin tytön myytti lähtee yksinkertaisesti kateudesta. Huonommin menestyvien tyttöjen ja poikien luonnolle käy se, kun joku muu saa helpon oloisesti hyviä arvosanoja. Kun menestyjä vielä on perinteisesti alempaa yhteiskuntaluokkaa - tyttö - niin kateus käy kestämättömäksi. Jotta kadehtija voisi tuntea maailman olevan jälleen raiteillaan, hänen on keksittävä selitys kilpailijan sietämättömälle menestykselle.

Tytön älykkyys ei käy syyksi, sillä raaka äly on paitsi kadehdittava, myös virallisesti naiselle sopimaton ominaisuus. Siksi älykkäästä ja menestyvästä tytöstä on sanottava, että hän on ahkera.

"Ahkeruus" on helpottava satu. Vaikka työteliäisyys sinänsä on tietenkin hyvä ominaisuus ihmisessä, ahkeran ihmisen menestymisessä on se sävy, että tämä menestyy vain hikipisaroittensa ansiosta. Siis kympin tyttö ei ole "älykäs" tai "päättäväinen". Hän vain tekee tunnollisesti läksynsä, sillä aikaa kun poika meuhkaa reippaasti kavereineen ulkosalla. Siis huonommin menestyvä poika (tai tyttö) elää "oikeaa elämää", muuta "ahkera" menestyjätyttö taas istuksii kotosalla, päivät pitkät päntäämässä. Ei ihme, että "kiltti tyttö" menestyy! Mokoma opettajan lellikki.


Älykkäämmän ihmisen äly voi olla lannistava, ylivoimainen. Mutta kuka tahansa voi olla ahkera. Sadun lupaus on tämä: jos huonommin menestyvä poika vain viitsisi, hän voisi menestyä yhtä hyvin kuin ahkera tyttö.

---

Samasta aiheesta:

• Muskelotti: KÄÄK! MAALARI TYTÖT VIE MEIJJÄN TYÖT!1!!!11!
  
• Ikkunaiines: Vekkihametytöt ja velmut pojat
  
• Lehti: Tyttökriittinen liike nostaa päätään lähiöissä
  

Minkä nuorena oppii

Yle.fi: STTK:n puheenjohtaja haluaa kuusivuotiaat kouluun:

Toimihenkilökeskusjärjestö STTK:n puheenjohtaja Mikko Mäenpää haluaa lapset kouluun jo kuusivuotiaina suomalaisten työurien pidentämiseksi.

Mäenpää sanoo Turun Sanomien ja usean muun maakuntalehden haastattelussa, ettei oppivelvollisuusiän alentamiselle ole estettä, koska lapset ovat muutenkin jo esikoulussa.

Hän huomauttaa, että monissa Euroopan maissa oppivelvollisuus alkaa nuorempana kuin Suomessa.

Korkeakouluopintoja Mäenpää jouduttaisi aloittamalla ne neljä vuotta nykyistä aikaisemmin eli 19-vuotiaana. Hän vauhdittaisi opintoihin pääsyä sillä, että pääsykokeita järjestettäisiin kaksi kertaa vuodessa.

Jos suomalaisten työuria halutaan tehostaa, miten olisi lastenhoidon kustannusten jakaminen?

Näin naiset voisivat tehdä menestyksekkäämmän ja täysipainoisemman uran, eikä meidän rahatyöpotentiaalimme menisi haaskuuseen. Kun isätkin hoitaisivat lapsiaan, lapsista kasvaisi terveempiä ja onnellisempia. Siis myös tuottavampia kansalaisia (vihjeenä niille, joille tuottavuus on se kriittisin asia).

Kun tarjolla jo on työkykyisten, koulutettujen aikuisten suuri kykyallas, miksi kiusata lapsia?

---

Samasta aiheesta:

• MM: Elinkeinoelämää
  
• MM: Äitiystyö
  

Uutterat uroot uurastavat

Aika radikaali väite palkkatilastoasiantuntija Pauli Sumaselta. Hänen mukaansa miehet tekevät selkeästi enemmän lapsenhoito- ja kotitöitä kuin naiset!

HS 3.4.10: Sunnuntaidebatti: Hyvinvointimme nojaa miesten uutteruuteen

(...)

Miesten ansiotaso on korkeampi kuin naisten, mutta se johtuu siitä, että miehet tekevät selvästi enemmän työtunteja kuin naiset.

Jakamalla miesten ja naisten ansiotöistä saamat vuosiansiot miesten ja naisten vuoden aikana tekemillä työtunneilla, saamme keskituntipalkan, joka on miehillä ja naisilla tilastokeskuksen aineiston mukaan suunnilleen sama.

Jos samasta työstä saa saman palkan, ei voi olla väärin maksaa enemmästä työstä enemmän palkkaa.

Verotus kuitenkin syö ankarasti miesten korkeampia nimellispalkkoja. Pitemmällä työajalla ansaitut suuremmat vuosiansiot merkitsevät miehille korkeampaa veroprosenttia: vuonna 2007 miesten veroprosentti oli noin 26 ja naisten noin 21. Uutteramman työnteon vuoksi miesten osuus tuloveron tuotosta on peräti 58 prosenttia.

Suomen talous perustuu mieselättäjäyhteiskuntaan. Päätelmä ei muutu muuksi, vaikka ottaisimme huomioon kotityön osuuden, sillä ajankäytön päiväkirjamateriaalista Hannu Piekkolan työministeriölle tekemän tutkimuksen mukaan parisuhteessa elävä mies tekee viikossa yhteenlaskettua ansio- ja kotityötä yli kahdeksan tuntia enemmän kuin hänen kumppaninsa.

Elämänkaarta arvioitaessa pitää lisäksi huomioida tilastoista poistettujen asevelvollisten valtiolle ilmaiseksi tekemät työtunnit.

(...)

Eeeei kun hetkinen! Miten minä tämän näin väärin käsitin? Tutkija ei itse asiassa kirjoituksessaan ota uusintamistöitä ollenkaan huomioon. Hän ei laske lastenhoitoa, siivousta, ruuanlaittoa tai synnytystä työksi. Esimerkiksi naisten ilmaiseksi valtiolle tekemiä työtunteja ei pidä laskea, koska naisethan synnyttävät muutenkin.

Kirjoittajan mukaan miehet kyllä tekevät "yhteenlaskettua ansio- ja kotityötä yli kahdeksan tuntia enemmän kuin [...] kumppaninsa". Siis yhteenlaskettua ansio-ja kotityötä. Matti Meikäläisen yhteenlaskettu 40 tunnin viikkotyömäärä voi siis sisältää esimerkiksi 39 tuntia rahatöitä ja 1 tunnin kotitöitä.

Mutta kotitöihin menee paljon enemmän kuin pelkkä tunti viikossa. Jos Matti ei tee kotitöitään, joku muu tekee. Kukakohan se voisi olla?


Niinpä niin. Kun joku muu hoitaa kodin, miehenkin on helppo käydä rahatyössä. Uralla on herrankin helppo edetä, kun kukaan ei dissaa lastentekotyön takia.



Ihan oikeasti, miten olisi vaihteeksi vähän vähemmän poleeminen suhtautuminen lisääntymiskustannusten jakamiseen? Näillä 50-lukulaisilla rintamalinjojen vedoilla nyt tuskin saavutetaan hirveän rakentavaa keskustelua. Minua ärsyttää se, että näitä tyhmiä myyttejä pidetään yllä. Naisten tekemän työn tunnustaminen työksi on ihan tarpeeksi vaikeaa jo muutenkin, ilman näitä lyhytnäköisiä tilastoleikkejä.

Elinkeinoelämää

Anna Kontulalta hyvä kirjoitus vanhempainrahojen jakamisen ja varsinkin ns. Islannin mallin ongelmista:

Anna Kontula: Päättääkö meidän perheen asioista isä, äiti vai Suomen eduskunta?

Jos todella haluttaisiin tukea miesten kotiin jäämistä, pitäisi kääntää katse sinne, missä nykyinen sukupuolijako syntyy, siis vanhempainrahaa edeltävään äitiysrahakauteen. Kysehän on sukupuoleen sidotusta avustuksesta, joka takaa, että lapsen ensimmäiset elinkuukaudet äiti kantaa hoivasta päävastuun. Tänä aikana muodostuneet käytänteet toistuvat tutkimusten mukaan koko perheen olemassaolon ajan. Äitiyspäivärahan sitomista sukupuoleen on perusteltu imetyksellä, mutta silti se pätee adoptiolapsiinkin...

Miesten kotiin jäämistä tukeva systeemi olisi sellainen, jossa lapsen ensimmäisinä kuukausina molemmat vanhemmat voisivat olla kotona. Silloin hoivavastuu jakautuisi alusta saakka tasaisemmin, molemmilla olisi yhtäläinen mahdollisuus muodostaa kiinteä suhde lapseen ja vanhempainrahalle siirryttäessä koti-isyys olisi yhtä luontevaa kuin kotiäitiys.

Hyvä, hyvä!


Ihan yleisenä kommenttina vanhemmuuden kustannusten jakamiseen (ei siis niinkään Kontulan oivaan kirjoitukseen):

Suoraan sanoen minusta koko tämä känääminen vanhempainrahoista ja siitä, kuinka "mahdotonta" niitä kustannuksia olisi sälyttää isienkin niskoille, on yksinkertaisesti pelleilyä. Työnantajapuolen lausunnot aiheesta ovat liian usein olleet tasoa "talvi yllätti VR:n": "Ai hitsi, ei me tajuttu, että talvella voi tulla niinku lunta raiteille! Ei me tajuttu, että lastentekemiseen menee niinku aikaa!"

Haloo, bimbot. Lapsia on synnytetty aina. Naiset ovat tehneet työtä aina. Ei se voi nyt olla niin vaikeaa saada tämä kustannusten jakaminen kuntoon.

---

Samasta aiheesta:

• MM: Kirjoituksia lisääntymistyöstä
  

Kampaamoyrittäjän kustannustaakka

Osmo Soininvaara kirjoittaa blogissaan muun muassa synnytysikäisten naisten syrjinnästä työmarkkinoilla:

Osmo Soininvaara: Työnantajan vastuuttaminen ja syrjintä työhönotossa

Aivan pienistä rahoista ei ole kyse. Jos lapsia syntyy työssä oleville vaikkapa 40 000 vuodessa, kustannukset tästä olisivat 400 miljoonaa euroa. Tämä on iso raha, mikä vain osoittaa, että kyse on isosta ongelmasta nuorten naisten työnantajille. Se, että kustannus tasataan, ei tee siitä kalliimpaa. Kalliimmaksi itse asiassa tulee nykykäytäntö, joka pitää tuhansia nuoria naisia työttöminä tai keikkahommissa, koska työnantajat eivät uskalla heitä palkata.

Miesvaltaiset alat kuitenkin vastustavat kustannusten tasaamista yleisesti ja teollisuus erityisesti. Teollisissa ammateissa ikäjakauma on sellainen, että niin isyyden kuin äitiydenkin riski on paljon vähäisempi kuin vaikkapa kampaamoyrityksissä.

Soininvaaran mukaan työntekijän lapsentekeminen saattaa olla esimerkiksi pienelle kampaamoyrittäjälle kohtuuttoman suuri kustannus. Ratkaisu olisikin kustantaa lastentekotyö nimenomaan vaikka verovaroista. Hyvä!


Mitä tuohon miesvaltaisten alojen pihtarileikkiin tulee, aikaisemmissa työelämän oikeudenmukaisuutta sivuavien kirjoitusteni kommenttiosioissa tuli esiin tämä ajatus: miesvaltaisten alojen haluttomuus tasapainottaa lastenteon kustannusten kuormaa saattaa johtua siitä, että miehet eivät halua menettää asemaansa.

Nimittäin jos lastenhoidon kustannukset jaettaisiin oikeudenmukaisesti, se saattaisi huonontaa paitsi nuorten, myös vähän iäkkäämpien miestyöntekijöiden asemaa. Naisen lapsentekoikähän tyypillisesti ulottuu korkeintaan 40 vuoteen (poikkeuksia toki on, mutta keskimäärin noin). Sen sijaan miehen on täysin mahdollista siittää lapsi vielä myöhemminkin.

Jos isän lapsentekeminen maksaisi työnantajalle saman verran kuin äidin, silloinhan nelikymppinen miehen palkkaaminen olisi suurempi riski kuin nelikymppisen naisen.


(Kiitos F:lle linkkivinkistä ja tuosta kommenteissa esitetystä ideasta!)

---

Samasta aiheesta:


MM: Vaippasulkeiset
MM: Kodin valtias
MM: Äitiystyö
MM: Kahden kerroksen väkeä
MM: Elämän ruuhkavuodet

Äitiystyö

Tuli vielä lisääntymisoikeuksista mieleeni, että ehkä lastentekemisen arvostus työmarkkinoilla lisääntyisi (hehe!), jos terminologiaa muutettaisiin. Ajatellaan nyt vaikka sanaa "äitiysloma". Siitä tulee mielleyhtymä lomailusta, lötköttelystä: Että siinä tuleva äiti sievästi ja siististi puuhastelee jotain pinkkiä unelmakodissaan, sitten ehkä hiukkasen piukkasen käväisee synnyttämässä - söpösti ja yhteiskunnan resursseja tuhlaten, tietenkin. Että äitönen itsekkäästi vaatii muuta yhteiskuntaa rahoittamaan pumpuliunelmansa. Mutta mitä lomaa se lastenteko muka oikeasti on?

Lastentekeminen ja hoitaminen on työtä. Se on the työtä, aikuisten oikeaa duunia. Siihen pitäisi suhtautua työnä muiden töiden joukossa. Sehän on yhdyskuntapalvelua. Siitä voisi siis käyttää vaikka ilmausta äitiystyö:

Sari: Hei Mari! Mitenkäs teillä voidaan? Tuota, luuletko, että ehtisit vielä ulkotyöaikanasi viimeistelemään sen raportin?

Mari: Moi Sari. Puuh. Kyllähän tää jo painaa. Sori, mä luulen, että se raportti jää vähäksi aikaa. Mulla nimittäin alkaa äitiystyökausi ihan tossa just. Hoh hoijaa. Lepo on sitä kun vaihtaa työtä, vai miten se vanha kansa sanoi. Mut minkäs teet. Jonkunhan se tämä äitiysduunikin pitää hoitaa.

Ainoa ongelma äitiystyö-sanassa on sen tulenarkuus: Aina, kun näistä naisten töistä puhutaan "oikeina" töinä, väistämättä joku antifemakko heittää: "Niinpä! Kyllä äitiys on se naisen tärkein työ! Naisen paikka on kotona. Naisen pitäisi luopua urastaan ja omistaa elämänsä lastensa hoitamiselle!"

Tai sitten joku fanaatikko alkaa vonkunansa: "Kyllä naisen erityisosaamisalue on lastenhoito! Siksi minua äitinä on kuunneltava myös sellaisissa yhteiskunnallisisssa asioissa, joista en tiedä yhtään mitään! Kuten Internetin lapsipornonpoistomenetelmistä keskusteltaessa."

Tai sitten aletaan taas puisevasti saarnata naisten "erityisestä herkkyydestä" ja "luontaisesta mistälie", jonka nojalla vain äiti, eikä koskaan isä, on pätevä hoitamaan lastaan ja vaihtamaan tämän kakkavaipat ja tiskaamaan kaikki talon astiat.

Mutta no: Harva ratkaisu on kerralla täydellinen. Noihin pöhköilyihin pitää vain varautua.

---

Samasta aiheesta:

• MM: Aristot ja prolet
  
• MM: Hyödylliset
  
• MM: Vaippasulkeiset
  
• MM: Myyttiksen vinkit osa 5: Kotilieden valtias
  

Kahden kerroksen väkeä

Tuttavalleni, nuorelle naiselle, tehtiin alkusyksystä se tavallinen temppu:

Hän haki oman alansa työpaikkaa. Työhaastattelu meni hyvin, kunnes naispuolinen haastattelija heläytti: "No, Mira-Mari [nimi muutettu], mitenkäs ne perhekuviot?" Vink, vink. Et kai ajatellut, Mira-Mari, paukahtaa paksuksi ja pukata pentua pitäjään? Et kai ajatellut jäädä äitiyslomille? Taisitpa ajatella! Älä soittele meille, Mira-Mari, me soitamme sinulle.


Kaikki työnantajat eivät toki toimi näin, mutta aina silloin tällöin näitä muinaisjäänteitä tulee vastaan. Jos sinulle tehdään törkeät, ei hätää: Juksaaminen on keksitty. Kehotan kaikkia nuoria naisia työhaastateluissa yksinkertaisesti valehtelemaan perheasioistaan. Olen samoilla linjoilla tässä jutussa haastatellun asiantuntijan kanssa:

Taloussanomat 2.10.09: Valehtelu sallittua, jos työnantaja kyselee asiattomia

Työoikeuden asiantuntija Johanna Haltia-Tapio vastaa asiakkaidensa kysymyksiin yhdessä Suomen suurimmista asianajotoimistoista. Hän sanoo, ettei valehteleminen ole työhaastattelussa kiellettyä, mikäli työnantaja kyselee asiattomuuksia.

Valehtelu on tietenkin aina kyseenalaista, mutta jos työnantaja ei lähtökohtaisesti voi sellaisia kysyä, eivät he voi antaa mitään painoarvoa vastauksellekaan.

Valehtele surutta, sumeilematta ja härskisti.


Ei asia tietenkään periaatteiltaan ole näin yksinkertainen. On väärin, että naisen ylipäänsä pitäisi teeskennellä jotain. On väärin, että me joudumme sekä tekemään leijonanosan lisääntymistyöstä, että vielä kärsimään rangaistuksen sen tekemisestä. Vittuilun ja selkäänpuukotuksen sijaan meitä pitäisi kiittää.

Käännetäänpä asia toisin päin: lastentekeminen on palvelus koko Suomelle. Kaikki muodikas hippi-ininä siitä, kuinka "synnytys on jokaisen oma valinta, ei kukaan pakota!" on ajattelematonta. Ellei kannata jotain äärilinkolalaista nihilismiä, jossa maapallo pyritään kokonaan puhdistamaan ihmisistä, lastenteko nyt vaan on yhteiskunnan välttämätön työ. Jonkun on tuotettava lisää ihmisiä.

Vain naiset voivat ruumiissaan rakentaa lapsia. Miehen osuus siinä puuhassa on toki välttämätön, mutta kovin pitkäkestoinen ponnistus se ei ole. Varsinainen lastenrakennuskyky on naisten supervoima.

Totta kai työntekijöiden äitiyslomat ovat ongelmallisia varsinkin pienille yrittäjille. Mutta helvetti: lastentekemisen kaltaisesta elintärkeästä työstä nyt vaan väistämättä koituu kustannuksia. Se on elämän tosiasia. Lyhytnäköisyys siis hiiteen. Lastentekemisen hyödyt ovat pitkällä aikavälillä paljon kustannuksia suuremmat. Kestävä, järkevä ratkaisu on rokottaa rahaa myös lapsen isän työnantajalta.


Mitä te oikein luulette, työnantajat? Että haikara tuo lapset? Ja päälle päätteeksi ilmaiseksi?

---

Samasta aiheesta:

• Taloussanomat 12.10.09: Työhaastattelujen asiattomuudet levisivät oppilaitoksiin
  
• Ilmoitusluontoista asiaa: Naisen natsikortti
  
• MM: Myyttiksen vinkit, osa 5: Kotilieden valtias
  

Erisuuret

Miehen euro on Suomessa euron. Maahanmuuttajanaisen euro on kaksikymmentä senttiä:

HS 1.2.10: Maahanmuuttajanaisen euro on 20 senttiä


Olen huomannut, että joka kerran kun puhutaan joko maahanmuuttajanaisten tai esimerkiksi jonkun sodan jaloissa olevan maan naisen asioista, niitä verrataan aina suomalaisen naisen olosuhteisiin. Ei siis suomalaisen miehen.

Siis tyyliin: "Suomalaiset naiset käyttävät lautasliinoihin ja kynsilakkaan n euroa vuodessa! Vaikka samaan aikaan köyhässä X-maassa naisen tuntipalkka on vain muutaman sentin."

Ei koskaan: "Suomalaiset miehet käyttävät parranajotuotteisiin ja kodinelektroniikkaan n euroa vuodessa! Vaikka samaan aikaan köyhässä X-maassa naisen tuntipalkka on vain muutaman sentin."

Myyttiksen vinkit, osa 5: Kotilieden valtias

Vaihteeksi vinkki söpömmälle sukupuolelle:

Mies! Oletko pienen lapsen isä? Sitten sinun kannattaa koettaa järjestää asiasi niin, että rupeat vähintään vuodeksi lapsesi tai lastesi koti-isäksi. (Sillä aikaa eukkosi menee rahatöihin). Nimittäin jos käy niin onnettomasti, että sinulle ja puolisollesi tulee riitaisa ero, et jää tyhjän päälle: Kun olet ollut koti-isänä, sinulla on paljon vahvempi asema lasten huoltajuutta selvittelevien viranomaisten silmissä.

(Lisäbonuksena tietysti saat joka tapauksessa paljon onnellisemman ja täysipainoisemman elämän. Siis - muun muassa sinä saat.)

---

Samasta aiheesta:

• Tiina Kaarela: Sinkkumies isän ja puolison oikeuksin
  
• Shakesville: Today in FAIL
  
• HS 15.8.09: Isäkin haluaa jakaa tuntemuksiaan vanhemmuudesta
  
• MM: Elämän ruuhkavuodet
  

Barbie työkkärin tiskillä

Isis the Scientist: Barbie the Computer Scientist?:

Ympäristötutkija, kirurgi, uutisankkuri, tietokoneinsinööri, arkkitehti: Siinä Barbien uudet ammattivaihtoehdot!

Ei kun äänestämään vaan.

Hohtavan puhdasta naarmuttamatta

Itse asiassa pidän siivoamisesta. Minusta on mukava leikkiä entropiankukistajaa ja tuoda näennäistä järjestystä maailmaan. Usein intensiivisen stressikauden jälkeen tahdon nimenomaan viettää siivouspäivän: putsaan paskaisiksi päästämäni paikat ja lajittelen sukkalaatikkoni sisältöä tyynin ja tyytyväisin ilmein. Samoin joulusiivoan mielelläni, jos joudan ja viitsin. Minusta on mukavaa huomioida niin ajan kulku ja vuodenaikojen vaihtuminen.

Sellainen siivous on reviirinhallintaa. Kotinihan on oman psyykeni jatke (ehkä voisin sanoa kohdunlaajentuma! Tiedättehän, niin kuin munanjatke), se heijastelee minun mielentilaani. Minkä kissapedot tekevät kuseksimalla, minä teen mäntysuovalla. Tomutan matot ja kotini on taas minun valtakuntani (sikäli kun on minun siivousvuoroni).

Mutta huolellinen tai tunnollinen en ole. Olen siis samaa mieltä Rosa Meriläisen kanssa: Turhia töitä ei ole mikään pakko tehdä.

HS 3.12.09: Rosa Meriläinen: Siivoaminen on pinnallista

Siivoushullut ovat vain siitä outo ihmislaji, että heidän neuroottisuutensa on sosiaalisesti hyväksyttyä sorttia. Jos minä jumppaan kymmenen kertaa viikossa, addiktiolleni irvaillaan, mutta jos joku tekee kotitöitä kymmenen tuntia viikossa, sitä pidetään ihan normaalina.

Siivoushullut myös luulevat, että heillä on oikeus asettaa muille siivousnormit. Miksi aina pariskunnasta se kontrollifriikimpi saisi määritellä perheen siivousstandardin?

Jos ei kestä lainkaan sotkua ja pölyä, siivotkoon itse. Minusta on epäreilua nalkuttaa ja patistaa toista tekemään sellaisia siivoustöitä, joita toinen ei lainkaan pidä tarpeellisena. Ymmärrän toki, että yhteiselo on kompromissi. Elämänkumppanini toiveesta elän siivommin kuin ennen. Vastineeksi hän on joutunut oppimaan sotkunsietoa.

Pidän siivouksesta samalla lailla kuin pidän kaikesta muustakin: kunhan saan tehdä asiat omalla tavallani ja kunhan peli on reilu. Muiden kuin vajaavaltaisten jälkien yksipuolinen siivoaminen ei toki tule kyseeseen (paitsi maksusta).

Olen minäkin ollut napit vastakkain tarkkojen siivousihmisten kanssa. Olen siivoojana tuulispää, minun jäljiltäni asunto kiiltää. Mutta ennen siivousta kahlataan hyvä tovi krääsässä. Teen mieluummin kerralla suursiivouksen kuin siivoan usein ja vähän kerrallaan. Se on luonnekysymys. En ole sellainen ihminen, että panisin tavarat heti paikoilleen käytettyäni niitä. Jos selaan kirjaa kirjahyllystä, jätän sen aina vessaan tai pöydälle. Dumppaan aina likaiset vaatteet lattialle, pyykkikorin lähelle.

Naisen roolin tämä puoli onkin aina ollut minulle haasteellinen. Esimerkiksi peruskoulun käsityötunnit tökkivät juuri siksi, että niillä ikään kuin edellytettiin, että minun tyttönä piti "luonnostani" olla jotenkin huolellinen. Mikä vitsi! Kiroilin ja kiskoin lankoja.


Ystävieni joulukuulumisia kuunnellessani minulle tulee se tunne, että huolellisuuden ja turhan tunnollisuuden painolasti on yhä harteillamme. Naiset stressaavat tylsistä sukulaisista ja pöytäliinojen väristä. Niin kuin jollain sängyn alustan villakoirilla olisi jotain oikeaakin merkitystä.

Nipot voivat tietysti olla mitä sukupuolta vaan, mutta Meriläisen kuvaama pakkomielteinen siivous on minusta erityisesti naisille tyypillistä, tyhmää sijaistoimintaa. Pelokas nainen kaataa siihen loputtomaan mustaan aukkoon energiaansa, kun ei uskalla käyttää uutta vapauttaan. Nainen tahtoo raataa itsensä uupumukseen täysin turhilla minitöillä, jotta ei joutuisi oikeasti muuttamaan mitään elämässään. Pahimmat vielä sättivät muita naisia sotkuisuudesta.


Tässä siis joulun kunniaksi tervehenkinen muistutus:

Siivoaminen voi olla hyvää ja nautinnollista, mutta älä nyt helvetti liioittele. Siivoaminen ei ole mikään moraalinen hyve. Eikä tämä ole kenenkään tytön joulun toivelahja.

Hyödylliset

BBC News: Cleaners 'worth more to society' than bankers - study

Hospital cleaners are worth more to society than bankers, a study suggests.

The research, carried out by think tank the New Economics Foundation, says hospital cleaners create £10 of value for every £1 they are paid.

It claims bankers are a drain on the country because of the damage they caused to the global economy.

They reportedly destroy £7 of value for every £1 they earn. Meanwhile, senior advertising executives are said to "create stress".

BBC uutisoi tutkimuksesta, jossa pankkiirit ja mainostoimiston ihmiset raakattiin vessanpesijöiden alapuolelle: ensinnä mainitut eivät tee yhtä hyödyllistä työtä kuin jälkimmäiset.

Koko yhteiskuntaa erityisesti hyödyttävistä töistä mainittiin esimerkiksi lastenhoitotyö. Sehän vapauttaa useamman ihmisen muihin tuottaviin töihin:

[Childcare workers:] "Both for families and society as a whole, looking after children could not be more important. As well as providing a valuable service for families, they release earnings potential by allowing parents to continue working. For every pound they are paid they generate up to £9.50 worth of benefits to society."

(Jutussa ei ollut tietoa siitä, millä laskutoimituksilla nämä luvut on saatu.)

Eilis Lawlor, spokeswoman for the New Economics Foundation, said: "Pay levels often don't reflect the true value that is being created. As a society, we need a pay structure which rewards those jobs that create most societal benefit rather than those that generate profits at the expense of society and the environment".

Aamen.

Soturin kultti

Tiedättekö mikä on soturi? Soturi on loinen. Ikävä kyllä.


HS 29.7.09: Ville Sarkamo: Väkivallantekojen taustalla on soturiarvoja ihannoiva kulttuuri

Miehistä väkivaltaa, sotaa ja aseita ihannoiva kulttuuri voi nyky-Suomessa hyvin. Sodan tutkijan John Keeganin mukaan soturikulttuuri elää jokaisessa kulttuurissa jossain muodossa – välillä näkyvämpänä, välillä piilevämpänä.

(...)

Soturikulttuurin ydinajatus esiintyy jo Homeroksen Iliaassa: pitkän ja rauhallisen unohduksiin vaipumiseen johtavan elämän sijaan voi elää kiihkeästi ja lyhyesti soturin elämää ja saavuttaa kuolemattoman nimen.

Tämä on aina kiehtonut elämässään epäonnistuneita nuoria. Epäonnistumisesta tunnettu häpeä on kertaheitolla korvattavissa voimakkaalla, monesti oman hengen vievällä teolla. Pelkuruuteen syyllistyneet sotilaatkin ovat kautta aikojen saaneet mahdollisuuden miehisen kunniansa palauttamiseen.

Älkää käsittäkö väärin. On tietenkin sankarillista puolustaa itseään ja perhettään uhkaajilta. Tässä kirjoituksessani puhunkin sen sijaan kulttuuriimme juurtuneesta soturin arkkityypistä. Se soturi on tyhjiöpakattua sotakunniaa! Todellisuudessä soturit ovat kuitenkin hyödyttömiä ihmisiä.


Älkää taaskaan käsittäkö väärin. Minua itseäni soturikultti fantasiana on aina viehättänyt. Olen raivon rakastaja, paljon kiivaampi ja aggressiivisempi kuin useimmat muut ihmiset, naiset tai miehet. Etsin aina keinoja panna vihani hyvään hyötykäyttöön.

Niinpä kulttuuriseen "soturiuteen" liitetään minua suuresti miellyttäviä luonteenpiirteitä: peräänantamattomuus, rohkeus, uhrautuminen, sankarillisuus. Pidän Tähtien sodasta ja Buffystä, rakastan satua hyvästä soturista. Haluaisin olla hyvä soturi.

Mutta tunnen historiaa ja minulla on silmät päässäni.


Enimmäkseen tämän maailman soturit, menneet ritarit, olivat pelkkiä varkaita, murhaajia ja raiskaajia. He olivat yhteiskunnan syöttiläitä, heinäsirkkojen armeija. Täysin hyödyttömiä muille kuin itselleen.

Soturin ammatti on aina ollut mediaseksikkäämpi kuin jyväjemmarin jobi. Ei se ole mikään ihme: kuka nyt jostain nauriinviljelystä jaksaisi mitään ylettömiä kiksejä repiä? Ei kuitenkaan ole mitään epäilystä siitä, ketkä historiassa tekivät oikeat, välttämättömät työt. No naisethan ne. Ja maanviljelijämiehet, ja orjat, kaikki historian tylsät työmuurahaiset. Kuhnurit saivat sillä välin sotaleikissään polttaa valtaamiaan kaupunkeja.


Sota ei ole lajillemme välttämätön toimi toisin kuin vaikka lasten tekeminen. Soturi ei ole hyödyllinen kuten leipuri tai prostituoitu: hän on turha luksushyödyke.

Soturin ammattikunta on itsensä työllistävä. Jos maailmassa ei olisi yhtään soturia, maailmassa ei myöskään tarvittaisi yhtään soturia. Soturit suojelevat meitä toisilta sotureilta.

---

Samasta aiheesta:

• HS 3.9.09: Jyrki Kiiskinen: Isien rakkaudesta lapsiinsa
  
• The Medieval Knight
  
• MM: Saako tästä edes puhua?
  
• MM: Väkivaltaa savannilla!