Minulla on sellainen tapa, että arvotan kaikkia vastaantulevia aatteita, uskontoja ja ideologioita yhden mittapuun mukaan: kuinka ne suhtautuvat naisiin. Kyllä vain. Ajattelen siis itseäni ja omaa väkeäni ensin.
Minusta ei oikeastaan ole olemassa "Todella hienoa aatetta/uskontoa/ideologiaa, mutta!" Jos esimerkiksi uskontoon kuuluu naisten pitäminen toisen luokan kansalaisina, tai jos naisten oikeudet katsotaan tietyn aatteen ajajien piirissä vähäpätöiseksi asiaksi, silloin se uskonto tai se aate aivan yksinkertaisesti ovat riittämättömät. Ne eivät ole tarpeeksi hyviä ja niitä on korjattava. Meillä on oikeus kritisoida kehnoja aatteita.
(Minusta on aina ollut liikuttavaa, kuinka monet liikkeet saattavat riidellä keskenään niin monesta muusta asiasta - mutta hyvin harvoin tästä: "Naisen paikka on kotona, palkatonta työtä tekemässä. Naisten oikeudet eivät ole ihmisoikeuksia." Kaiken maailman komeljanttarit - natsit, kommarit, eläinten vapauttajat, demokraatit, luonnonsuojelijat, katoliset, kyrvät kautta maailman, ruskokielet kaponaiset - ovat niin usein olleet liikuttavan yksimielisiä siitä, että naisen paikka on työn ääressä, eikä siitä työstä koskaan saa maksaa sen arvon mukaan. Vielä nykyisinkin monet aatteet lipsuvat tälle tyhmälle tielle.
Tietysti on vilpittömin mielinkin liikkuvia maailmanparantajia! Mutta esimerkiksi ihan arkisessa hyväntekeväisyys- tai ihmisoikeustyössä voi hyvin törmätä muunkinlaiseen joukkoon. Joku henkilö saattaa kyllä tehdä paljon arvokasta työtä vaikkapa rauhan tai ympäristön tai eläinten oikeuksien eteen - ja silti olla sitä mieltä, että naisten oikeudet, no ne eivät ole mikään tärkeä juttu. Että ne on jo saavutettu, älkää tytöt nyt viitsikö riehua!)
Naisten oikeudet ovat tyypillisesti se asia, jonka maailman uudistusmieliset ensimmäisenä myyvät. Usein takana ovat aivan raa'at käytännön syyt: ukkelin on helpompi laatia teorioitaan, kun joku muu hoitaa ruuanlaiton ja lastenhoidon. Siksi hänen kannaltaan on helpompi julistaa oikeuksiaan vaativat naiset kevytmielisiksi ja prioriteetteja ymmärtämättömiksi. Mutta no: meitä on puolet ihmiskunnasta, ja meidän historiamme on hirveä. Meidän oikeutemme eivät ole mikään valinnanvarainen pikku juttu emmekä me ole mikään pieni kranttu erityisryhmä.
Joten jos esimerkiksi emmit aatteiden välillä, jos tietty uskonto epäilyttää sinua - tässäpä sinulle helppo ja nopea lakmustesti.
Samasta aiheesta:
Näytetään tekstit, joissa on tunniste aatteet. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste aatteet. Näytä kaikki tekstit
29. lokakuuta 2010
14. lokakuuta 2009
Liian paksua
Kenkäsuunnittelija Christian Louboutin tahtoo suunnitella Barbie-nukelle kenkiä. Maestrolla on kuitenkin ongelma: Hänen mielestään Barbiella on liian paksut nilkat. Ei, oikeasti! Lukekaa vaikka.
Tai katsokaapa tätä kuvaa:
Sorry, Barbie! Olet selkeästi aivan liian läski. Ei kai tässä auta sinunkaan muu kuin panna photoshopaten.
(Via Feministing.)
Tai katsokaapa tätä kuvaa:
Sorry, Barbie! Olet selkeästi aivan liian läski. Ei kai tässä auta sinunkaan muu kuin panna photoshopaten.
(Via Feministing.)
3. syyskuuta 2009
Audin pyörät pyörii näin
Audi-bimbo Esko Kiesi irtisanottiin, ja medialla on juhlat.
HS 3.9.09: Audi-kohusta tuli sosiaalisten medioiden voimannäyte:
Pekka Aulan kommentti maineen suurlähettiläistä on osuva. Ajat ovat muuttuneet, eikä valkoinen heteromies enää ole julkisuudessa yhtä neutraali hahmo kuin ennen. Aikaisemmin Kiesin kaltaiset miehet olivat kiistattomia perusihmisiä, joihin meitä kaikkia kromosomiensa tai ihonvärinsä puolesta epäonnistuneita ihmisiä voitiin verrata.
Mutta mitä Aulan mainitsemaan "herkkyyteen" tai "tunneherkkyyteen" tulee -
No, Kiesihän siis käytännössä kutsui yli puolta ihmiskunnasta esineiksi. Varsinkin vielä ihmiskunnan sitä puoliskoa, jota on historiamme kuluessa pahimmillaan vainottu ja fyysisesti vahingoitettu juuri tämän oletetun esineellisyyden takia.
Minun hempeälle, hauraalle naisensielulleni on kieltämättä arka asia, jos minua verrataan kotitalouskapineeseen. Niin herkkä ja itsekäs minä olen, johtajaksi sopimaton.
Ennen kaikkea minua kyllä kalvaa ällistynyt vitutus:
Miten nämä hysteeriset sedät voivat kerta toisensa laukoa tällaisia kommentteja, ja silti ollaan sitä mieltä, että miehet noin niin kuin ihmisryhmänä ovat niitä, joiden päätökset sanelee vain kylmä järki ja kolea logiikka?
Automainoksetkin jo ovat niitä tunteikkaimpia mahdollisia mainoksia. Tiedättehän: "Osta tämä kiesi, mies! Niin sinustakin tulee Oikea Mies ja saat elää Oikean Miehen myyttistä elämää, eli murretuin värein kuvattua, samettiseksi erotisoitua 'ajelua' autiomaassa! Juo samalla myös Coke Zeroa, niin lauma strippareita liimautuu sinuun kiinni. Ja ne tytöt kuule kiihtyvät nollasta sataan sekunnissa..."
Esko Kiesi, emo guy.
Samasta aiheesta:
HS 3.9.09: Audi-kohusta tuli sosiaalisten medioiden voimannäyte:
STT Audi-johtaja Esko Kiesin eroon johtanut kohu on ollut sosiaalisten medioiden voimannäyte, arvioi Helsingin yliopiston viestinnän professori Pekka Aula. Sosiaalisia medioita ovat muun muassa facebook, irc-galleria ja twitter.
"Jo aiemmin olisi voinut syntyä vastaavassa tapauksessa kohu, mutta se olisi saanut pienemmän yleisön", Aula vertaa.
Hänen mukaansa nykyjulkisuuden piirre on myös se, miten hankalaa on olla edustamatta yhteisöä, josta tulee.
"Joskus olen puhunut maineen suurlähettiläistä. Jos yleisö haluaa tehdä sen linkin, niin me teemme sen, vaikka joku olisi omasta mielestään puhunut yksityishenkilönä."
On arvioitu, että sukupuoleen tai seksuaalisuuteen liittyvät kommentit olisivat erityisen riskialttiita. Aula muotoilee asian toisin.
"Mitä enemmän yhteiskunnallista herkkyyttä ja tunneherkkyyttä on pelissä, sitä myrskyisämmät ovat vedet. Haastattelussaan Kiesi tuli syyllistäneeksi monta asiaa: naissukupuolen, johtamisen ja kyvyt.
(...)
Pekka Aulan kommentti maineen suurlähettiläistä on osuva. Ajat ovat muuttuneet, eikä valkoinen heteromies enää ole julkisuudessa yhtä neutraali hahmo kuin ennen. Aikaisemmin Kiesin kaltaiset miehet olivat kiistattomia perusihmisiä, joihin meitä kaikkia kromosomiensa tai ihonvärinsä puolesta epäonnistuneita ihmisiä voitiin verrata.
Mutta mitä Aulan mainitsemaan "herkkyyteen" tai "tunneherkkyyteen" tulee -
No, Kiesihän siis käytännössä kutsui yli puolta ihmiskunnasta esineiksi. Varsinkin vielä ihmiskunnan sitä puoliskoa, jota on historiamme kuluessa pahimmillaan vainottu ja fyysisesti vahingoitettu juuri tämän oletetun esineellisyyden takia.
Minun hempeälle, hauraalle naisensielulleni on kieltämättä arka asia, jos minua verrataan kotitalouskapineeseen. Niin herkkä ja itsekäs minä olen, johtajaksi sopimaton.
Ennen kaikkea minua kyllä kalvaa ällistynyt vitutus:
Miten nämä hysteeriset sedät voivat kerta toisensa laukoa tällaisia kommentteja, ja silti ollaan sitä mieltä, että miehet noin niin kuin ihmisryhmänä ovat niitä, joiden päätökset sanelee vain kylmä järki ja kolea logiikka?
Automainoksetkin jo ovat niitä tunteikkaimpia mahdollisia mainoksia. Tiedättehän: "Osta tämä kiesi, mies! Niin sinustakin tulee Oikea Mies ja saat elää Oikean Miehen myyttistä elämää, eli murretuin värein kuvattua, samettiseksi erotisoitua 'ajelua' autiomaassa! Juo samalla myös Coke Zeroa, niin lauma strippareita liimautuu sinuun kiinni. Ja ne tytöt kuule kiihtyvät nollasta sataan sekunnissa..."
Esko Kiesi, emo guy.
Samasta aiheesta:
- Maailma feministin silmin: Maailma muuttuu, Eskoseni
23. heinäkuuta 2009
Reijo Mäen vaeltava viisaus
Iltalehti: Reijo Mäki otti Apu-lehdessä kantaa naistutkimukseen.
Hassu yhteensattuma oli tämän uutisen alle linkitetty toinen uutinen:
---
Tavalliseen tapaan Lehti kuitenkin sanoi sen parhaiten.
Suomen taloustilanne ei ole täysin toivoton, kun meillä on veronmaksajina varaa kustantaa tuollaista huuhaa-näpertelyä, joka kuuluisi jonnekin kellariopintopiireihin, dekkarikirjailija Reijo Mäki laukoo tuoreessa Apu-lehdessä naistutkimuksesta.
(Iltalehti 23.7.09)
Hassu yhteensattuma oli tämän uutisen alle linkitetty toinen uutinen:
Iltalehti: Nuoret naiset ovat kiukkuisimpia
Työterveyslaitoksen tuoreen tutkimuksen mukaan yli joka kolmas nuori nainen kokee toistuvasti ärtyneisyyttä. Tutkimuksesta kertoo Ilta-Sanomat.
Tutkimus paljastaa 25-34-vuotiaiden naisten kärsivän muita enemmän myös ylirasituksesta ja masennuksesta. Samanikäisistä miehistä ärtyneisyyttä koki vain joka viides.
Nuoria naisia painavat niin ulkonäköpaineet kuin rankka koulutus ja työn saanti.
(Iltalehti 25.7.08)
---
Tavalliseen tapaan Lehti kuitenkin sanoi sen parhaiten.
9. heinäkuuta 2009
Playmate of the month
Tajusin viipeellä, mikä minua eniten häiritsi Tony Dunderfeltin taannoisessa jutussa siitä, että naisten "pitäisi" parisuhteissa olla alistuvampia: Sehän on seksifantasia!
Seksifantasioissa ei tietenkään sinänsä ole mitään vikaa. Jos Dunderfelt (en tunne henkilöä, arvioin hänen antamiensa haastattelujen perusteella) kiihottuu siitä, että saa komennella jotain naista, mikäs siinä. Omat seksifantasiani ovat kaukana Dunderfedtin omista. Niin kauan, kun emme pakota ketään mihinkään, meillä molemmilla on oikeus mieltymyksiimme.
Dunderfeltin ongelma on kuitenkin siinä, että hän tahtoo tehdä kuvitteluleikistään vallitsevan maailmanjärjestyksen.
Vastaavia yritelmiä on useita: Hännikäisten ja Laasasten lisäksi esimerkiksi Laura Doylen The Surrendered Wife ja kuuluisimpana John Grayn Miehet ovat Marsista, naiset Venuksesta. Nämä ovat pitkälle vietyjä toiveita siitä, että maailma olisi sellainen kuin omissa kuvitelmissa.
Tarkoitan tässä seksifantasioilla niitä pienemmän intensiteetin leikkejä, joita monet pariskunnat leikkivät makuuhuoneen ulkopuolellakin. Aika yleinen on sellainen leikki, jossa toinen osapuoli on molempien mielestä heikko ja hauras, ja toinen sitten hänen ihanan karski käskyttäjänsä. Tai toinen on yhteisen fantasian mukaisesti hoivaava mami (sukupuolesta riippumatta) ja toinen häröilevä hössö.
Esimerkki: Eräällä tuttavapariskunnallani on hyvin perinteiset parisuhderoolit. Kun käydään ulkona, tuttavani mies pörhistelee suojelevasti, auttaa takin tuttavani ylle, maksaa ravintolassa molempien ateriat ja niin edelleen. Ideana on tietysti se, että tuttavani "tarvitsee suojelua", koska hän on "liian hauras ja hyvä" hoitamaan mitään rahvaanomaisia käytännön asioita.
Oikeasti pariskunnalla ei ole mitään harhakuvitelmia. Molemmat käyvät työssä, ansaitsevat itse omat rahansa ja panevat muussa elämässään tuulemaan. Tuttavani(*) on hyvin pätevä ja aikaansaapa ihminen omalla oikeudellaan. Mutta heistä on nautinnollista leikkiä näin ritaria ja linnanrouvaa.
Kun leikin säännöt ovat molempien tiedossa ja yhteisesti sovittuja, leikki on tyydyttävä. Kun peli on reilua ja tosiasiat tiedossa, voidaan turvallisesti leikkiä, että leikki onkin totta.
Homma myrkyttyy vain silloin, jos leikkiä ei myönnetä leikiksi. Jos yhteistä tai henkilökohtaista fantasiaa vielä ruvetaan levittämään kelmuksi koko oikean maailman päälle, mennään pahasti hakoteille:
"Naisena/miehenä olen luonnostani hauras, ylettömän emotionaalinen ja tarvitsen siippani tukea! En osaa tehdä mitään yksin. Mies/nainen on tyly ja vahva, hän osoittaa järkkymätöntä voimaansa komentelemalla/alistumalla/olematta ikinä puhumatta tunteistaan/lyömällä! Ja tämä pätee kaikkiin maailman ihmisiin!"
Yksilöiden välillä on eroja ja sukupuoltenkin välillä on, mutta kovin tarkka jin-jang -jakaminen kuuluu satumaailmaan.
Oikeasti naiset ovat karskeja ja herkkiä ja miehet ovat karskeja ja herkkiä. Me kaikki olemme verovelvollisia, rokotettuja, vastuullisia aikuisia. Vastuutamme muiden huomioonottamiseen ja itsekuriin meiltä ei ota pois kuin kuolema. Leikkikää siis niin kuin parhaaksi näette, mutta älkää teeskennelkö, että leikkinne kelpaisi joksikin oikeaksi yhteiskunnan malliksi.
Tai älkää ainakaan kirjoittako aiheesta uutta tylsää polemiikkikirjaa.
----
(*) Ylimääräisenä twistinä tässä tosin on se, että tuttavani on itsekin mies. Hän ja hänen miehensä ovat komea pari!
Seksifantasioissa ei tietenkään sinänsä ole mitään vikaa. Jos Dunderfelt (en tunne henkilöä, arvioin hänen antamiensa haastattelujen perusteella) kiihottuu siitä, että saa komennella jotain naista, mikäs siinä. Omat seksifantasiani ovat kaukana Dunderfedtin omista. Niin kauan, kun emme pakota ketään mihinkään, meillä molemmilla on oikeus mieltymyksiimme.
Dunderfeltin ongelma on kuitenkin siinä, että hän tahtoo tehdä kuvitteluleikistään vallitsevan maailmanjärjestyksen.
Vastaavia yritelmiä on useita: Hännikäisten ja Laasasten lisäksi esimerkiksi Laura Doylen The Surrendered Wife ja kuuluisimpana John Grayn Miehet ovat Marsista, naiset Venuksesta. Nämä ovat pitkälle vietyjä toiveita siitä, että maailma olisi sellainen kuin omissa kuvitelmissa.
Tarkoitan tässä seksifantasioilla niitä pienemmän intensiteetin leikkejä, joita monet pariskunnat leikkivät makuuhuoneen ulkopuolellakin. Aika yleinen on sellainen leikki, jossa toinen osapuoli on molempien mielestä heikko ja hauras, ja toinen sitten hänen ihanan karski käskyttäjänsä. Tai toinen on yhteisen fantasian mukaisesti hoivaava mami (sukupuolesta riippumatta) ja toinen häröilevä hössö.
Esimerkki: Eräällä tuttavapariskunnallani on hyvin perinteiset parisuhderoolit. Kun käydään ulkona, tuttavani mies pörhistelee suojelevasti, auttaa takin tuttavani ylle, maksaa ravintolassa molempien ateriat ja niin edelleen. Ideana on tietysti se, että tuttavani "tarvitsee suojelua", koska hän on "liian hauras ja hyvä" hoitamaan mitään rahvaanomaisia käytännön asioita.
Oikeasti pariskunnalla ei ole mitään harhakuvitelmia. Molemmat käyvät työssä, ansaitsevat itse omat rahansa ja panevat muussa elämässään tuulemaan. Tuttavani(*) on hyvin pätevä ja aikaansaapa ihminen omalla oikeudellaan. Mutta heistä on nautinnollista leikkiä näin ritaria ja linnanrouvaa.
Kun leikin säännöt ovat molempien tiedossa ja yhteisesti sovittuja, leikki on tyydyttävä. Kun peli on reilua ja tosiasiat tiedossa, voidaan turvallisesti leikkiä, että leikki onkin totta.
Homma myrkyttyy vain silloin, jos leikkiä ei myönnetä leikiksi. Jos yhteistä tai henkilökohtaista fantasiaa vielä ruvetaan levittämään kelmuksi koko oikean maailman päälle, mennään pahasti hakoteille:
"Naisena/miehenä olen luonnostani hauras, ylettömän emotionaalinen ja tarvitsen siippani tukea! En osaa tehdä mitään yksin. Mies/nainen on tyly ja vahva, hän osoittaa järkkymätöntä voimaansa komentelemalla/alistumalla/olematta ikinä puhumatta tunteistaan/lyömällä! Ja tämä pätee kaikkiin maailman ihmisiin!"
Yksilöiden välillä on eroja ja sukupuoltenkin välillä on, mutta kovin tarkka jin-jang -jakaminen kuuluu satumaailmaan.
Oikeasti naiset ovat karskeja ja herkkiä ja miehet ovat karskeja ja herkkiä. Me kaikki olemme verovelvollisia, rokotettuja, vastuullisia aikuisia. Vastuutamme muiden huomioonottamiseen ja itsekuriin meiltä ei ota pois kuin kuolema. Leikkikää siis niin kuin parhaaksi näette, mutta älkää teeskennelkö, että leikkinne kelpaisi joksikin oikeaksi yhteiskunnan malliksi.
Tai älkää ainakaan kirjoittako aiheesta uutta tylsää polemiikkikirjaa.
----
(*) Ylimääräisenä twistinä tässä tosin on se, että tuttavani on itsekin mies. Hän ja hänen miehensä ovat komea pari!
17. toukokuuta 2009
Ydin
Kaikki tämä säännöllisesti pintautuva urputus "feminismin tilasta", siitä "onko feminismi pettänyt naiset", siitä "onko feminismi mennyt liian pitkälle".
Elämän kevät! Feminismillä on vain kaksi perusteesiä:
1. Naisetkin ovat ihmisiä.
2. Miehetkin ovat aikuisia.
Naisia on alettava kohdella kuin ihmisiä ja miehiä kuin vastuullisia aikuisia.
Siis maailman on oltava sellainen, että naiset eivät joudu tekemään kaikkea perustyötä. Työt on jaettava sukupuolten kesken. Meidän on saatava elää turvassa ja vapaina. Meillä on luonnostaan samat oikeudet kuin miehilläkin, siispä on rakennettava yhteiskunta, jossa nuo oikeutemme toteutuvat.
Miehetkin ovat aikuisia. Aikuisen on tehtävä työtä. Miehet ovat yhtä tunnetyöhön kykeneviä kuin naisetkin, heillä on yhtäläinen kyky itsehillintään, vastuuseen ja henkilökohtaiseen rohkeuteen kuin naisillakin. Toisin väittäminen on miesten infantilisointia.
Tässä kaikki.
Elämän kevät! Feminismillä on vain kaksi perusteesiä:
1. Naisetkin ovat ihmisiä.
2. Miehetkin ovat aikuisia.
Naisia on alettava kohdella kuin ihmisiä ja miehiä kuin vastuullisia aikuisia.
Siis maailman on oltava sellainen, että naiset eivät joudu tekemään kaikkea perustyötä. Työt on jaettava sukupuolten kesken. Meidän on saatava elää turvassa ja vapaina. Meillä on luonnostaan samat oikeudet kuin miehilläkin, siispä on rakennettava yhteiskunta, jossa nuo oikeutemme toteutuvat.
Miehetkin ovat aikuisia. Aikuisen on tehtävä työtä. Miehet ovat yhtä tunnetyöhön kykeneviä kuin naisetkin, heillä on yhtäläinen kyky itsehillintään, vastuuseen ja henkilökohtaiseen rohkeuteen kuin naisillakin. Toisin väittäminen on miesten infantilisointia.
Tässä kaikki.
27. huhtikuuta 2009
Seksilelujen symmetria
Miksi apteekkiin on otettu seksileluja vain naisille?
Tämähän sortaa miehiä, eikö sorrakin?
Ehei. Miesten ja naisten oikeuksista keskusteltaessa kompastutaan usein tähän symmetriaharhaan: että jonkin vanhan epäkohdan (linkin tapauksessa seksin perinteisen "paheellisuuden" ja sen takia julkikuvasta piilottamisen) ratkaisu olisi automaattisesti sama sekä naisille että miehille.
Useimmissa sukupuolioikeuden kysymyksissä "Miltä itsestäs tuntuis, jos..?" on tietenkin erittäin hyvä ohjenuora kaikille sukupuolille. Vaikka niin, että nainen, joka pitää pukeutumisesta kiinnostunutta miestä vähän osaamattomana, voisi kysyä itseltään: "Nainen, miltä itsestäsi tuntuisi, jos sut pahimmillaan hakattaisiin, jos pidät vaaleanpunaista paitaa? Onko siis ihmekään, ettei Masa ole oppinut vielä kovin taitavaksi pukeutujaksi? Eihän se ole koskaan saanut harjoitella sitä taitoa!" Kun asettuu toisen asemaan, näkee helpommin seksisorron tyhmimmät puolet.
Aina tämä taikatemppu ei kuitenkaan toimi. On nimittäin otettava huomioon, että naiset ja miehet eivät lähde samasta tilanteesta: meillä ei ole samoissa asioissa yhtäläistä valtaa tai mahdollisuuksia. Siksi huonojen rakenteitten korjaaminenkin tapahtuu eri sukupuolilla usein eri lailla.
Siis:
Ei siis voi sanoa, että esimerkiksi insinööriksi rupeaminen olisi aina kaikille ihmisille automaattisesti tasa-arvoistava teko.
Toinen esimerkki:
Ei siis kannata henkäillä sitä vanhaa uskontunnustusta, että "Mä äänestän ehdokkaan perusteella, en sukupuolen!"
Kolmas esimerkki:
Näin.
Seksileluja valikoimiinsa ottaneesta Ruotsin apteekista on kanneltu maan tasa-arvovirastolle. Kaksi miestä syyttää valtion omistamaa apteekkiketjua syrjinnästä, koska apteekeista ei löydy yhtään miehille suunnattua seksilelua.
(Helsingin Sanomat, 13.8.2008)
Tämähän sortaa miehiä, eikö sorrakin?
Ehei. Miesten ja naisten oikeuksista keskusteltaessa kompastutaan usein tähän symmetriaharhaan: että jonkin vanhan epäkohdan (linkin tapauksessa seksin perinteisen "paheellisuuden" ja sen takia julkikuvasta piilottamisen) ratkaisu olisi automaattisesti sama sekä naisille että miehille.
Useimmissa sukupuolioikeuden kysymyksissä "Miltä itsestäs tuntuis, jos..?" on tietenkin erittäin hyvä ohjenuora kaikille sukupuolille. Vaikka niin, että nainen, joka pitää pukeutumisesta kiinnostunutta miestä vähän osaamattomana, voisi kysyä itseltään: "Nainen, miltä itsestäsi tuntuisi, jos sut pahimmillaan hakattaisiin, jos pidät vaaleanpunaista paitaa? Onko siis ihmekään, ettei Masa ole oppinut vielä kovin taitavaksi pukeutujaksi? Eihän se ole koskaan saanut harjoitella sitä taitoa!" Kun asettuu toisen asemaan, näkee helpommin seksisorron tyhmimmät puolet.
Aina tämä taikatemppu ei kuitenkaan toimi. On nimittäin otettava huomioon, että naiset ja miehet eivät lähde samasta tilanteesta: meillä ei ole samoissa asioissa yhtäläistä valtaa tai mahdollisuuksia. Siksi huonojen rakenteitten korjaaminenkin tapahtuu eri sukupuolilla usein eri lailla.
Siis:
- Mies, joka rupeaa insinööriksi, valitsee hyödyllisen ja hyvän ammatin, mutta hän ei ole ainakaan tässä asiassa rajoja rikkova kapinallinen. Sen sijaan koti-isäksi jäävä mies on uljas uranuurtaja.
- Sairaanhoitajan ammatti ansaitsee kaiken arvostuksen ja kunnioituksen, kuten siihen kouluttautuvat henkilötkin. Mutta naiselle sairaanhoitajan ammatin valitseminen ei sinällään ole rajojen rikkomista. Miehelle taas on. Sen sijaan insinöörinainen – oli hän muuten millainen tahansa – tekee rohkean ammattipäätöksen.
Ei siis voi sanoa, että esimerkiksi insinööriksi rupeaminen olisi aina kaikille ihmisille automaattisesti tasa-arvoistava teko.
Toinen esimerkki:
- Eduskunnassa on liian vähän naisia. On siis ihan oikeutettua äänestää kahdesta yhtä pätevästä eduskuntavaaliehdokkaasta sitä naispuolista, vain siksi koska hän on nainen. (Vastaava pätee ministereihin, yliopiston professoreihin, ylilääkäreihin, korkeimman oikeuden tuomareihin, upseereihin yms.)
- Alakoulun opettajina on liian vähän miehiä. Siksi sellaisessa valintatilanteessa, jossa nais- ja mieshakijan pätevyydet, taipumuksen yms. muuten olisivat samanlaiset alakoulun maikan virkaan, on aivan oikeutettua valita se mies, koska hän on mies.
Ei siis kannata henkäillä sitä vanhaa uskontunnustusta, että "Mä äänestän ehdokkaan perusteella, en sukupuolen!"
Kolmas esimerkki:
- Totta kai pyritään siihen lopputulokseen, että molemmilla (kaikilla?) sukupuolilla olisi yhtäläiset mahdollisuudet toteuttaa seksuaalisuuttaan. Mutta ihan viime vuosikymmeniin asti miehillä on ollut aivan toisen kertaluokan mahdollisuudet kaikkeen julkisesti hyväksyttyyn sekstaamiseen kuin naisilla. Naiset ovat tehneet huimasti töitä vapautumisensa eteen.
- --> Siksi naisten itsetyydytys on tällä hetkellä coolia ja miesten vähän säälittävää. Tämä ei siis ole vielä se ideaali lopputilanne, mutta historian huomioon ottaen ihan ymmärrettävä ja kohtuullinen käänne.
Näin.
12. huhtikuuta 2009
Syntiemme tähden
Kristittyjen piinaviikko taisi mennä jo, mutta minun blogissani se vasta alkaa. Tämä ja seuraavat postaukseni käsittelevät väkivaltaa, raivoa ja tuota vanhaa klassikkoa: raiskausta.
Kimmokkeen sain Feeniksin tekstistä ja Elina Reenkolan kirjasta Naisen raivo sekä muistakin lähteistä. Mutta raiskaushan on muutenkin feminismin ydinkysymyksia. Missään ei niin tiivisty miesten etuoikeus ja suojeltu asema kuin siinä, miten raiskauksiin suhtaudutaan: raiskaus kuulemma "alentaa" ja "häpäisee" naisen, mutta ei tekijäänsä.
Kun raiskauksesta puhutaan, tehdään yleensä se virhe, ettei osata erottaa tekoa ja teon merkitystä toisistaan. Raiskaushan on paitsi fakta (mies työntää ilman lupaa pippelinsä jonkun naisen pimppiin), myös myytti (tämän seurauksena naisen pitää hävetä ja kuolla).
Faktat ovat faktoja mutta myytit myyttejä. Ja tehän tiedätte, mitä minä myyteille teen.
Jotta vanha turha ja tyhmä pahuus murtuisi, me tarvitsemme uusia tarinoita. Vaikka sellaisia sankaritarinoita, joissa raiskauksesta selviytynyt henkilö on ihmeellinen sankari. Ja häpeän on mentävä sille, jolle se oikeasti kuuluu: raiskaajalle.
Kimmokkeen sain Feeniksin tekstistä ja Elina Reenkolan kirjasta Naisen raivo sekä muistakin lähteistä. Mutta raiskaushan on muutenkin feminismin ydinkysymyksia. Missään ei niin tiivisty miesten etuoikeus ja suojeltu asema kuin siinä, miten raiskauksiin suhtaudutaan: raiskaus kuulemma "alentaa" ja "häpäisee" naisen, mutta ei tekijäänsä.
Kun raiskauksesta puhutaan, tehdään yleensä se virhe, ettei osata erottaa tekoa ja teon merkitystä toisistaan. Raiskaushan on paitsi fakta (mies työntää ilman lupaa pippelinsä jonkun naisen pimppiin), myös myytti (tämän seurauksena naisen pitää hävetä ja kuolla).
Faktat ovat faktoja mutta myytit myyttejä. Ja tehän tiedätte, mitä minä myyteille teen.
Kaikkien legendojen äiti
Ja tapahtui niinä päivinä, tarkemmin sanoen vuonna 2222, että Meidän Rouvamme Jeesus Kristus toisen kerran tuli maan päälle. Ennusmerkkejä Lunastajan syntymästä oli tietenkin näkynyt pilvin pimein, ja maailman mahtajat etsivät kaikkialta sitä "kuningasta", jonka tulo oli ilmoitettu. Mutta ei Jeesus tullut tälläkään kertaa näyttävästi kuin kauhistava sotajoukko lippuineen. Ei tietenkään, vaan hän syntyi tavalliseen tapaan sorretuimpien ja solvatuimpien keskuuteen. Hän syntyi AIDS-orvoksi sodan runtelemaan Afrikan maahan. Ja hän oli tyttö.
Lapsena hän joutui työskentelemään prostituoituna, mutta aikuistuttuaan hän nousi maailman keskeisimmäksi opettajaksi. Hän kulki kansan keskuudessa, saarnasi, opetti ja paransi. Tälläkin kertaa hänestä tuli suunnaton uhka valtaapitäville. Niinpä Yhdyskiinanvaltain (the United States of China) kauppaliittovaltion sotilaat vangitsivat hänet ja raiskasivat ja muillakin tavoin kiduttivat hänet kuoliaaksi.
Tästä jalosta uhrautumisestahan on tunnetusti kuva joka kirkossa: Kristus, orjantappurakruunu päässään, sen esiin viiltämät verihelmet pikimustalla ihollaan kimmeltäen, katsoo halveksunnan ja anteeksiannon sekaisin tuntein rumia raiskaajiaan. (Raiskaajat ovat moderniin tapaan kaikki rotuja ja kansallisuuksia. Mutta he kaikki ovat miehiä.)
Kun Kristus sitten oli pääsiäispäivänä ylösnoussut, CNN haastatteli häntä:
"Mestari, mukava, että pääsitte tulemaan tänne tänään! Mutta nyt on pakko kysyä, että minkä tähden päätitte tulla tänne maan päälle toistamisen? Eikä se juttu silloin vuonna 30 ja risat riittänyt?"
Ja Hän vastasi heille kuuluisin sanoin:
"No vittu, oli tultava, kun eräät jutut olivat näemmä jääneet hiukan hakuseen! Minähän sanoin, että kaikki ovat tasa-arvoisia Jumalan silmissä. Se siis tarkoittaa myös naisia, senkin vitun pelkurimaiset kusipäät. Mikä tässä on niin saatanan vaikeeta? Tervetuloa pois pimeältä keskiajalta, tonttu toopet. Ihan aikuisten oikeesti, luuletteko, että minua ihan ylettömästi huvittaa aina joutua käymään koko tätä pelleilyä läpi? Get a grip, helvetin urpot!"
Niinpä niin. Tapahtukoon Hänen tahtonsa!
(Raamattu 2.0, useita tekijöitä)
Jotta vanha turha ja tyhmä pahuus murtuisi, me tarvitsemme uusia tarinoita. Vaikka sellaisia sankaritarinoita, joissa raiskauksesta selviytynyt henkilö on ihmeellinen sankari. Ja häpeän on mentävä sille, jolle se oikeasti kuuluu: raiskaajalle.
30. maaliskuuta 2009
Sossubilsan seireeninkutsu
Sosiobiologia ja evoluutiopsykologia ovat nykyajan muotitieteet. Niissä ihmistä ja ihmiskuntaa tutkitaan eläintieteen näkökulmasta: kuinka vaistomme ja ruumiimme sanelevat käytöksemme. Tämä on oikein osuva tapa toimia, sillä ihmisethän ovat myös eläimiä. Me olemme lauma alastomia apinoita, ihmeellisiä, vielä aikuisenakin leikkiviä (ja bloggaavia) nisäkkäitä.
Sosiobiologia kumppaneineen on kuitenkin maailman tarkoitushakuisin tiede. Ainakin sellaisena, kuin se populäärilähteissä esitetään. Aito tiede lipsahtaa helposti sellaisen nojatuolitutkimuksen puolelle, jossa miestutkijat yrittävät oikeuttaa vallitsevan yhteiskunnallisen tilanteen hataralla biologismilla:
Miehet ovat vallassa ja naiset eivät, koska miehillä on valta-asemaan sopivammat aivot. Miehet haluavat seksiä, naiset tunnesiteitä. Miehet luovat taidetta, sotivat ja johtavat suuryrityksiä saadakseen nuorta pillua sadalta eri naiselta. Naiset haluavat vain söpön kodin. Miehet eivät ikinä kuunaan koskaan kysy neuvoja autolla ajaessaan. Naiset eivät ikinä kuunaan koskaan osaa matematiikkaa. Jnejnejne.
Olen kirjoittanut näistä aikaisemmin:
Evoluutiobiologiaa
Aivoero
Aristot ja prolet
En kiellä sitä, etteivätkö naiset ja miehet olisi erilaisia. Evotutkijat eivät aina vain ota huomioon sitä, että vallitseva maailmantilanne ei ole neutraali. Sukupuolten välillä olevista eroista ei voida tämänhetkisessä yhteiskunnassamme luotettavasti sanoa, mikä kaikki on luontaista ja mikä on voimakkaan, vuosisataisen ehdollistamisen tulosta. Tutkijat itsekään eivät ole neutraaleja. Siksi sossubilsa venyy ja paukkuu. Jos tutkijamiehet eivät näe omaa asemaansa, omaa etuoikeuttaan, tai tutkijanaiset yhteiskunnallisen asemansa heille asettamia rajoituksia, tutkimus vääristyy pahasti.
En tahdo kokonaan tuomita evoluutiopsykologiaa tai sosiobiologiaa. Noiden alojen tutkimus voi olla hyvinkin pätevää ja vilpitöntä, vain ilmiöiden kuvaamiseen pyrkivää. Minusta on myös hyvä, että ihmiskuntaa pyritään selittämään tieteen eikä esimerkiksi uskonnon kautta.
Ongelmat astuvat kuvaan vasta, kun annetuista faktoista aletaan muodostaa liian pikaisia johtopäätöksiä. Tai kun tutkimuksen pohjamotiivit eivät ole selvillä.
Kun tieteen perusteet eivät kestä päivänvaloa, puhutaan horoskoopeista:
"Mä petän mun vaimoo, koska oon oinas."
"Mä petän mun vaimoo, koska oon pohjimmiltani kivikauden uros."
Linkkejä:
Sosiobiologia kumppaneineen on kuitenkin maailman tarkoitushakuisin tiede. Ainakin sellaisena, kuin se populäärilähteissä esitetään. Aito tiede lipsahtaa helposti sellaisen nojatuolitutkimuksen puolelle, jossa miestutkijat yrittävät oikeuttaa vallitsevan yhteiskunnallisen tilanteen hataralla biologismilla:
Miehet ovat vallassa ja naiset eivät, koska miehillä on valta-asemaan sopivammat aivot. Miehet haluavat seksiä, naiset tunnesiteitä. Miehet luovat taidetta, sotivat ja johtavat suuryrityksiä saadakseen nuorta pillua sadalta eri naiselta. Naiset haluavat vain söpön kodin. Miehet eivät ikinä kuunaan koskaan kysy neuvoja autolla ajaessaan. Naiset eivät ikinä kuunaan koskaan osaa matematiikkaa. Jnejnejne.
Olen kirjoittanut näistä aikaisemmin:
Evoluutiobiologiaa
Aivoero
Aristot ja prolet
En kiellä sitä, etteivätkö naiset ja miehet olisi erilaisia. Evotutkijat eivät aina vain ota huomioon sitä, että vallitseva maailmantilanne ei ole neutraali. Sukupuolten välillä olevista eroista ei voida tämänhetkisessä yhteiskunnassamme luotettavasti sanoa, mikä kaikki on luontaista ja mikä on voimakkaan, vuosisataisen ehdollistamisen tulosta. Tutkijat itsekään eivät ole neutraaleja. Siksi sossubilsa venyy ja paukkuu. Jos tutkijamiehet eivät näe omaa asemaansa, omaa etuoikeuttaan, tai tutkijanaiset yhteiskunnallisen asemansa heille asettamia rajoituksia, tutkimus vääristyy pahasti.
En tahdo kokonaan tuomita evoluutiopsykologiaa tai sosiobiologiaa. Noiden alojen tutkimus voi olla hyvinkin pätevää ja vilpitöntä, vain ilmiöiden kuvaamiseen pyrkivää. Minusta on myös hyvä, että ihmiskuntaa pyritään selittämään tieteen eikä esimerkiksi uskonnon kautta.
Ongelmat astuvat kuvaan vasta, kun annetuista faktoista aletaan muodostaa liian pikaisia johtopäätöksiä. Tai kun tutkimuksen pohjamotiivit eivät ole selvillä.
Kun tieteen perusteet eivät kestä päivänvaloa, puhutaan horoskoopeista:
"Mä petän mun vaimoo, koska oon oinas."
"Mä petän mun vaimoo, koska oon pohjimmiltani kivikauden uros."
Linkkejä:
- Amanda Marcotte tarkastelee evoluutiopsykologiaa
- Amanda Marcotte analysoi naisten seksihaluttomuuden syitä
- Evopsykabingo! (Kiitokset Feministille linkistä.)
- Räyhäisänä bonuksena: Pahasuinen femakko Physioprof kiteyttää saman niin kauniisti. (Varoitus, sisältää todella rumaa kieltä, englanniksi kyllä. Kiroilu on tyypin trademark.)
27. maaliskuuta 2009
Wal-Martin ryhmäkanne
Mielenkiintoista:
Wal-Martissa ilmeisesti naispuoliset työntekijät saavat järjestään kehnompaa palkkaa kuin miespuoliset kollegansa ja heidän etenemismahdollisuutensa ovat huonommat:
Tuossa ryhmäkanteessa on siis kyse siitä, että peräti 1,6 miljoonaa naista voi niin halutessaan liittyä siihen, ei niin, että tuo olisi vielä tapahtunut. Nuo 1,6 miljoonaa ovat tiettynä aikana Wal-Martin palveluksessa olleet työntekijänaiset - siis henkilöt, joilla mahdollisesti on perusteita osallistua kanteeseen. Sitä en suinkaan tiedä, kokevatko kaikki nuo naiset tulleensa syrjityiksi.
Missään tapauksessa Wal-Mart ei ole ajatuksesta riemuissaan: Wall Street Journalin mukaan se koettaa saada kanteen kaadetuksi. Ryhmäkanteen sijasta se toivoo saavansa selvittää korvausvaatimukset erikseen jokaisen niitä hakevan työntekijän kanssa.
Minulla ei ole mitään käsitystä siitä, kuinka todennäköistä noin suuren kanteen toteutuminen on, tai millä todennäköisyydellä Wal-Mart joutuu kaivamaan kuvettaan. Mutta pelkkä ajatus yli puolentoista miljoonan naisen ryhmäkanteesta on huima: Sellaisen jälkeen kukaan ei enää voi kirkkain silmin väittää, että systemaattinen sukupuolisyrjintä työpaikoilla johtuu aina vain "erilaisista työtehtävistä".
(Hoksasin tämän alun perin Feministingin sivuilta.)
Yhdysvalloissa on toteutumassa historiallisen suuri ryhmäkanne. Liittovaltion vetoomustuomioistuin päätti, että naispuolisten työntekijöiden ryhmäkanne maailman suurinta kauppaketjua Wal-Martia vastaan on mahdollinen.
(Yle.fi)
Wal-Martissa ilmeisesti naispuoliset työntekijät saavat järjestään kehnompaa palkkaa kuin miespuoliset kollegansa ja heidän etenemismahdollisuutensa ovat huonommat:
The case began in 2001 when a 54-year-old Wal-Mart employee from California named Betty Dukes alleged in a discrimination claim that she was denied the training needed to obtain a higher-paying job because of her sex. The lawsuit cites studies showing that female Wal-Mart workers earn 5% to 15% less than their male counterparts in the same jobs, differences that couldn't be explained by seniority or performance reviews.
(Wall Street Journal)
Tuossa ryhmäkanteessa on siis kyse siitä, että peräti 1,6 miljoonaa naista voi niin halutessaan liittyä siihen, ei niin, että tuo olisi vielä tapahtunut. Nuo 1,6 miljoonaa ovat tiettynä aikana Wal-Martin palveluksessa olleet työntekijänaiset - siis henkilöt, joilla mahdollisesti on perusteita osallistua kanteeseen. Sitä en suinkaan tiedä, kokevatko kaikki nuo naiset tulleensa syrjityiksi.
Missään tapauksessa Wal-Mart ei ole ajatuksesta riemuissaan: Wall Street Journalin mukaan se koettaa saada kanteen kaadetuksi. Ryhmäkanteen sijasta se toivoo saavansa selvittää korvausvaatimukset erikseen jokaisen niitä hakevan työntekijän kanssa.
Minulla ei ole mitään käsitystä siitä, kuinka todennäköistä noin suuren kanteen toteutuminen on, tai millä todennäköisyydellä Wal-Mart joutuu kaivamaan kuvettaan. Mutta pelkkä ajatus yli puolentoista miljoonan naisen ryhmäkanteesta on huima: Sellaisen jälkeen kukaan ei enää voi kirkkain silmin väittää, että systemaattinen sukupuolisyrjintä työpaikoilla johtuu aina vain "erilaisista työtehtävistä".
(Hoksasin tämän alun perin Feministingin sivuilta.)
24. tammikuuta 2009
Aristot ja prolet
Naiset ovat oma yhteiskuntaluokkansa. Meillä on eri toimintamahdollisuudet kuin arvostetummalla pääyhteiskuntaluokalla, miehillä. Meidän taloudelliset, poliittiset ja sosiaaliset mahdollisuutemme ovat (olleet) vähäisemmät kuin miesten. Me teemme suuremman osan maapallon kaikesta työstä ja hallitsemme merkittävästi pienempää osaa maapallon pääomasta.
Tässä ajattelua helpottava malli: useimmiten (vanhojen yhteiskuntien) yhteiskuntaluokkia tarkastellaan kerroskakkuna, vaakasuoraan jaettuina viipaleina: aristot, papisto, porvaristo, prolet. Näiden lisäksi on vielä pystysuora jako: naiset ja miehet. Ylimmän luokan naisella on toki sellaisia etuoikeuksia, joita alimman luokan miehellä ei ole. Aristonaisella on enemmän mahdollisuuksia kuin prolenaisella. Mutta kaikkien yhteiskuntaluokkien naisilla on samat velvollisuudet ja rajoitteet.
Me naiset olemme lisääntymisluokka. Kaikki lisääntymisen kustannukset ja vaarat ovat meidän kannattavinamme. Osa tästä on biologista eikä se ole kenenkään syytä. Nainenhan siittiön saatuaan rakentaa lapsen omassa ruumiissaan. Siihen menee yhdeksän kuukautta ja vauvan perushoito päälle. Tämän tosiasian sivuvaikutuksia voidaan lieventää ja yhteiskunnan rakenteita voidaan tehdä sellaisiksi, että naisen on helpompi lisääntyä vaivatta. Peruskustannusta (tai ehkä –etuoikeutta?) eli raskautta ei tietenkään voida poistaa.
Me olemme seksiluokka. Me olemme yhä ainoat, joilla on sukupuoli. Mies nähdään perusihmisenä, nainen on aina nainen. Me olemme seksiluokka: meidän vastuullamme on paitsi haluttavana (so. "kauniina") oleminen, myös seksin kontrollointi. Meidän kuuluu säädellä myös miehen halua, siis sitä, ruvetaanko seksiin vai ei. Siksi vain meitä voidaan huoritella.
Seksinkin vaarat ovat ensisijaisesti naisten niskoilla. Meitä vastaan käytetään useammin seksuaalista väkivaltaa. Silti – epäloogisesti – senkin kustannukset ovat meillä aivan kohtuuttomalla kertoimella. Jos nainen raiskataan, raiskausta pidetään hänen vikanaan. Samoin seksin harrastaminen laskee naisen statusta, vaikka kyseisessä aktissa olisi miesosapuolikin.
Me olemme perustyön hoitajat. Suurin osa maailman työstä on uusintamistyötä, siis päivästä toiseen jatkuvaa perusruuanlaittoa, lastenhoitoa, siivoamista. Tämä on täysin välttämätöntä työtä. Sillä ei kuitenkaan ole virallisen työn asemaa. Sitä ei arvosteta eikä siitä varsinkaan makseta työ-työn palkkaa.
Siis koska lisääntymisen kaikki kustannukset ovat meidän niskoillamme, koska kaikki aikamme menee uusintamistyöhön, koska meidän yhteiskuntaluokkamme "sopiva" rooli on hyvin kapea, emme saa kerätä omaa pääomaa. Naiset ovat köyhä yhteiskuntaluokka ja pysyvät köyhinä.
Viime vuosikymmeninä vapaissa vauraissa länsimaissa perinteistä luokkajakoa on toki alettu murentaa. Mutta kuinka särkeä loppukin, kuinka todella tehdä maailmasta sellainen, että sukupuoli ei määrittäisi perusoikeuksia?
Perinteisen luokkataistelun keinot eivät sellaisinaan ole sovitettavissa naisten ja miesten suhteeseen, koska elämme niin intiimisti yhdessä. Mutta on hedelmällistä ajatella naisia yhteiskuntaluokkana. Me emme ole mikään miesten alaviite. Olemme itsessämme syrjitty yhteiskuntaryhmä. Mikä on meidän etumme?
Se, että jokin yhteiskuntaluokka on suunnattoman suuri, ei tee siitä yhtään vähemmän yhteiskuntaluokkaa.
Tässä ajattelua helpottava malli: useimmiten (vanhojen yhteiskuntien) yhteiskuntaluokkia tarkastellaan kerroskakkuna, vaakasuoraan jaettuina viipaleina: aristot, papisto, porvaristo, prolet. Näiden lisäksi on vielä pystysuora jako: naiset ja miehet. Ylimmän luokan naisella on toki sellaisia etuoikeuksia, joita alimman luokan miehellä ei ole. Aristonaisella on enemmän mahdollisuuksia kuin prolenaisella. Mutta kaikkien yhteiskuntaluokkien naisilla on samat velvollisuudet ja rajoitteet.
Me naiset olemme lisääntymisluokka. Kaikki lisääntymisen kustannukset ja vaarat ovat meidän kannattavinamme. Osa tästä on biologista eikä se ole kenenkään syytä. Nainenhan siittiön saatuaan rakentaa lapsen omassa ruumiissaan. Siihen menee yhdeksän kuukautta ja vauvan perushoito päälle. Tämän tosiasian sivuvaikutuksia voidaan lieventää ja yhteiskunnan rakenteita voidaan tehdä sellaisiksi, että naisen on helpompi lisääntyä vaivatta. Peruskustannusta (tai ehkä –etuoikeutta?) eli raskautta ei tietenkään voida poistaa.
Me olemme seksiluokka. Me olemme yhä ainoat, joilla on sukupuoli. Mies nähdään perusihmisenä, nainen on aina nainen. Me olemme seksiluokka: meidän vastuullamme on paitsi haluttavana (so. "kauniina") oleminen, myös seksin kontrollointi. Meidän kuuluu säädellä myös miehen halua, siis sitä, ruvetaanko seksiin vai ei. Siksi vain meitä voidaan huoritella.
Seksinkin vaarat ovat ensisijaisesti naisten niskoilla. Meitä vastaan käytetään useammin seksuaalista väkivaltaa. Silti – epäloogisesti – senkin kustannukset ovat meillä aivan kohtuuttomalla kertoimella. Jos nainen raiskataan, raiskausta pidetään hänen vikanaan. Samoin seksin harrastaminen laskee naisen statusta, vaikka kyseisessä aktissa olisi miesosapuolikin.
Me olemme perustyön hoitajat. Suurin osa maailman työstä on uusintamistyötä, siis päivästä toiseen jatkuvaa perusruuanlaittoa, lastenhoitoa, siivoamista. Tämä on täysin välttämätöntä työtä. Sillä ei kuitenkaan ole virallisen työn asemaa. Sitä ei arvosteta eikä siitä varsinkaan makseta työ-työn palkkaa.
Siis koska lisääntymisen kaikki kustannukset ovat meidän niskoillamme, koska kaikki aikamme menee uusintamistyöhön, koska meidän yhteiskuntaluokkamme "sopiva" rooli on hyvin kapea, emme saa kerätä omaa pääomaa. Naiset ovat köyhä yhteiskuntaluokka ja pysyvät köyhinä.
Viime vuosikymmeninä vapaissa vauraissa länsimaissa perinteistä luokkajakoa on toki alettu murentaa. Mutta kuinka särkeä loppukin, kuinka todella tehdä maailmasta sellainen, että sukupuoli ei määrittäisi perusoikeuksia?
Perinteisen luokkataistelun keinot eivät sellaisinaan ole sovitettavissa naisten ja miesten suhteeseen, koska elämme niin intiimisti yhdessä. Mutta on hedelmällistä ajatella naisia yhteiskuntaluokkana. Me emme ole mikään miesten alaviite. Olemme itsessämme syrjitty yhteiskuntaryhmä. Mikä on meidän etumme?
Se, että jokin yhteiskuntaluokka on suunnattoman suuri, ei tee siitä yhtään vähemmän yhteiskuntaluokkaa.
5. tammikuuta 2009
Päihdeäidit pakkohoitoon
Voi vittu! Tämä on paha. Työryhmä puuhaa pakkohoitoa päihdeäideille.
Minusta on epäoikeudenmukaista ja hirvittävää, että jonkun elämä pilataan äidin lyhytnäköisen itsekkyyden takia. Tietenkin! Mutta jos nainen voidaan ottaa pakkohoitoon vain koska hän on raskaana, sen tien päässä on paluu naisten orjuuteen. Ketkä seuraavaksi? Raskaana olevat naiset, jotka liikkuvat liikaa? Lisääntymisikäiset naiset, jotka vielä eivät ole raskaana? Etteivät he vahingossakaan tekisi mitään sellaista omalle ruumiilleen, mikä ehkä heikentäisi mahdollisen tulevan sikiön kasvumahdollisuuksia?
Ajatus päihdehoidon autuudesta on mieletön. Siinä vaiheessa kun päihdeäiti raijataan hoitoon, hän on jo ehtinyt pämpätä niin paljon, että sikiö on jo vaurioitunut. Ajatus siitä, että pahassa elinkautisessa juomaputkessa oleva nainen lähtisi raskaustestiä ostamaan heti kuukautisten jäätyä pois on naiivi. Mitä olisi tarkoitus tehdä lapsen synnyttyä? Muuttuisiko deekumutsi äkkiä helläksi, huomaavaiseksi hoivaajaksi?
Jokaisella lapsella on oikeus syntyä toivottuna. Jos nainen ei tahdo lastaan, eikä syntyneelle lapselle ole tarjolla muuta hoitajaa, äidillä ei ole oikeutta kantaa sikiötä täysaikaiseksi. Syntynyttä elämää (äitiä) on aina suojeltava enemmän kuin syntymätöntä (sikiötä).
Jos pakkokeinoihin on mentävä, silloinkin pakkoabortti on parempi ratkaisu. Sitäkin parempi olisi pakolla asennettu ehkäisykapseli.
(Optimaalinen ratkaisu reaalimaailman olosuhteisiin: Riskiryhmässä oleville äideille tarjotaan aktiivisesti päihdehoitoa ja aborttimahdollisuutta. Heille tarjotaan mahdollisuutta ottaa ehkäisykapseli, esimerkiksi silkan lahjomisen turvin. "Saat tätä ja tätä, jos suostut ottamaan tän kapselin. Se on omakin etusi. Haluutko todella noissa olosuhteissas tulla raskaaksi?")
Valtio ei saa takavarikoida autoa moneen kertaa kännissä ajaneelta edes rattijuopolta. Mutta auto ei olekaan pelkkä esine, toisin kuin naisen ruumis.
Minusta on epäoikeudenmukaista ja hirvittävää, että jonkun elämä pilataan äidin lyhytnäköisen itsekkyyden takia. Tietenkin! Mutta jos nainen voidaan ottaa pakkohoitoon vain koska hän on raskaana, sen tien päässä on paluu naisten orjuuteen. Ketkä seuraavaksi? Raskaana olevat naiset, jotka liikkuvat liikaa? Lisääntymisikäiset naiset, jotka vielä eivät ole raskaana? Etteivät he vahingossakaan tekisi mitään sellaista omalle ruumiilleen, mikä ehkä heikentäisi mahdollisen tulevan sikiön kasvumahdollisuuksia?
Ajatus päihdehoidon autuudesta on mieletön. Siinä vaiheessa kun päihdeäiti raijataan hoitoon, hän on jo ehtinyt pämpätä niin paljon, että sikiö on jo vaurioitunut. Ajatus siitä, että pahassa elinkautisessa juomaputkessa oleva nainen lähtisi raskaustestiä ostamaan heti kuukautisten jäätyä pois on naiivi. Mitä olisi tarkoitus tehdä lapsen synnyttyä? Muuttuisiko deekumutsi äkkiä helläksi, huomaavaiseksi hoivaajaksi?
Jokaisella lapsella on oikeus syntyä toivottuna. Jos nainen ei tahdo lastaan, eikä syntyneelle lapselle ole tarjolla muuta hoitajaa, äidillä ei ole oikeutta kantaa sikiötä täysaikaiseksi. Syntynyttä elämää (äitiä) on aina suojeltava enemmän kuin syntymätöntä (sikiötä).
Jos pakkokeinoihin on mentävä, silloinkin pakkoabortti on parempi ratkaisu. Sitäkin parempi olisi pakolla asennettu ehkäisykapseli.
(Optimaalinen ratkaisu reaalimaailman olosuhteisiin: Riskiryhmässä oleville äideille tarjotaan aktiivisesti päihdehoitoa ja aborttimahdollisuutta. Heille tarjotaan mahdollisuutta ottaa ehkäisykapseli, esimerkiksi silkan lahjomisen turvin. "Saat tätä ja tätä, jos suostut ottamaan tän kapselin. Se on omakin etusi. Haluutko todella noissa olosuhteissas tulla raskaaksi?")
Valtio ei saa takavarikoida autoa moneen kertaa kännissä ajaneelta edes rattijuopolta. Mutta auto ei olekaan pelkkä esine, toisin kuin naisen ruumis.
13. joulukuuta 2008
Kuin lapsiaan puolustava urosleijona
Opetusministeri Sarkomaa jätti hallituksen. Hän tahtoo omistautua perheelleen.
Pienten lasten isät jäävät paljon, paljon harvemmin kotiin kuin naiset. Miehet eivät hevin käytä heille kuuluvia hoitovapaita, vaan menevät kuuliaisesti firmojensa talutusnuorassa. Harva mies panee pomonsa kanssa kovan kovaa vastaan, jotta saisi jäädä kotiin lapsiaan hoitamaan.
On kuitenkin yksi asia, joka välittömästi saa suomalaisen miehen verissä päin, tuomioistuimissa asti, taistelemaan oikeudestaan hoitaa itse lastaan:
Avioero.
Pienten lasten isät jäävät paljon, paljon harvemmin kotiin kuin naiset. Miehet eivät hevin käytä heille kuuluvia hoitovapaita, vaan menevät kuuliaisesti firmojensa talutusnuorassa. Harva mies panee pomonsa kanssa kovan kovaa vastaan, jotta saisi jäädä kotiin lapsiaan hoitamaan.
On kuitenkin yksi asia, joka välittömästi saa suomalaisen miehen verissä päin, tuomioistuimissa asti, taistelemaan oikeudestaan hoitaa itse lastaan:
Avioero.
21. marraskuuta 2008
Toisten lippujen alla
Suurimmista muotiaatteista minulla on tämä sanottavanani: Naisten kannalta ne ovat yhdentekeviä.
Natsi taikka kommari,
Piispa saarnastuolissaan,
Tummasilmä terroristi,
Sotalordi öljyn päällä.
Nehän ovat kyrpiksiä kaikki. Jos noissa aatteissa, vallankumouksissa onkin ensi alkuun ollut naisia mukana, heidät on pian passitettu takaisin lastenkamariin ja hellan ääreen. Tämä johtuu siitä, että naisten palkatta tekemää työtä ei millään voida korvata. Työn tasaiseen jakamiseen ei kukaan kirkasotsa ole valmis.
Siinä kaikki. Turha haaskata aikaansa.
Natsi taikka kommari,
Piispa saarnastuolissaan,
Tummasilmä terroristi,
Sotalordi öljyn päällä.
Nehän ovat kyrpiksiä kaikki. Jos noissa aatteissa, vallankumouksissa onkin ensi alkuun ollut naisia mukana, heidät on pian passitettu takaisin lastenkamariin ja hellan ääreen. Tämä johtuu siitä, että naisten palkatta tekemää työtä ei millään voida korvata. Työn tasaiseen jakamiseen ei kukaan kirkasotsa ole valmis.
Siinä kaikki. Turha haaskata aikaansa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
