Näytetään tekstit, joissa on tunniste lisääntymistyö. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste lisääntymistyö. Näytä kaikki tekstit

18. kesäkuuta 2011

Hallitusvastuu

HS 17.6.2011: Kristilliset sai hallitusohjelmaan aborttipykälän

Suomen aborttilainsäädäntöä tarkastellaan uudelleen uuden hallituksen kaudella.

Kristillisdemokraattien vaatimuksesta ohjelmassa sanotaan, että hallitus selvittää, onko raskaudenkeskeytyksen myöhäisintä viikkorajaa tarvetta muuttaa.

Lisäksi selvitetään, voisiko terveydenhuollon henkilökunta eettisistä syistä kieltäytyä tekemästä toimenpidettä.

Viidestä hallituskumppanista vain vihreät oli kirjausta vastaan. (...)


Kristillisdemokraatit eivät tässä oikeastaan ole se vitutusta herättävä puolue. Niiden touhujen päivitteleminenhän on vähän niin kuin päivittelisi sitä, että Suomen kesässä hyttyset imevät verta.

Mutta voi teitä, Kokoomus, Sdp, Vasemmistoliitto ja Rkp. Halvalla möitte.



Samasta aiheesta:

1. toukokuuta 2011

Työn päivä

YLE 14.4.2011: Äitiyslomien kuluja yrityksille liioitellaan
Synnytysikäisten naisten aiheuttamat kulut yrityksille ovat liioiteltuja. Suurimman osan vanhempainvapaista aiheutuvista kuluista maksaa yhteiskunta. Lapsen syntymä maksaa yrityksille vähemmän kuin yrityksen maksamat luontaisedut tai työpaikkakoulutus.

Kelan asiantuntijan mukaan julkinen keskustelu työnantajille kalliiksi tulevista nuorista naisista näkyy määräaikaisten työsuhteiden yleistymisenä.

- Tästä on puhuttu niin kauan aikaa, että määräaikaiset työsuhteet ovat yleistyneet. Nuoria naisia ei palkata kuin määräaikaisiin työsuhteisiin, kyllä se ehdottomasti heijastuu, sanoo johtava tutkija Anita Haataja Kelasta.

Lapsen teko maksaa työnantajalle työvoimakuluista mitattuna noin 0,1 - 0,3 prosenttia. Kustannus on monta kertaa pienempi kuin esimerkiksi yritysten luontaisedut tai työpaikkakoulutus.


Olisiko noin, että lisääntymistyön kustannukset firmoille ovat vain urbaani - joskin naisille tuhoisa - legenda? Päästäisiinkö vähemmillä työpaikkojen pellekoulutuksilla taloudelliseen tasa-arvoon? Enpä ihmettelisi yhtään.


Oli asian laita miten tahansa, näin kansainvälisen työväen päivän kunniaksi taas tällainen hauska, pasmat nurin kääntävä ajatusleikki:

Jos lasten tekemisestä tulee kuluja vanhempien työnantajille, niin oikeudenmukaisinta olisi rokottaa kaikki lisääntymisen kulut kokonaan ja pelkästään isän työnantajalta. Miksikö?

Koska reiluus. Naisethan tekevät jo 99% prosenttia lapsentekemisen työstä. Sille ei kukaan voi mitään, se on biologiaa. Vaikka isän osa lapsentekemisessä tietysti onkin korvaamattoman tärkeä, se miehen homma ei ole kovin pitkä, vaikea tai tuskallinen. Miehellä ei siittämisen jälkeen ole biologiseen lapsentekotyöhön osaa eikä arpaa. Nainen rakentaa, kantaa ja synnyttää lapsen. Kaikki vaiva ja raskaus (sana on tarkoin valittu) on naisen lanteilla. Se, että siitä "lystistä" pitää muijan vielä maksaakin, on hölmöä.

Reiluinta siis olisi, jos ne lapsentekemisen kustannukset rokotettaisiin kokonaan ja vain faijan työnantajalta.


Hauskaa vappua kaikille!



Samasta aiheesta:

2. huhtikuuta 2011

Pikkusormi ja koko käsi

Jos kysyisit minulta, niin sanoisin olevani optimisti. Niinhän olenkin: uskon ihmisen järkevyyten ja hyvyyteen, nautin tämän hyvän, rohkean ja viisaan aikamme hedelmistä.

Samaan aikaan olen kuitenkin aina epäluuloinen. Tiedän hyvin, kuinka ajattelemattomia ja pelokkaita ihmiset ovat. Tiedän, että historia on voimien ja vastavoimien kudelma: mikään saavutettu parannus ei välttämättä ole ikuisesti turvattu parannus. Parhaatkin päätökset ja oikeudenmukaisimmatkin uudistukset yrittää joku onneton aina kumota. Usein nämä pahat kehityskaaret alkavat aivan pienistä asioista.

Nyt, Perussuomalaiset ovat nouseva ja muodissa oleva puolue. Sen johtaja vastustaa aborttia.



Ymmärrä tämä: vapaa aborttioikeuden toteutuminen on koko meidän vapautemme perusta. Jos me naiset emme itse kontrolloi lisääntymistämme, me menetämme kaiken, mitä meillä on. Kaikki muu on sanahelinää: meidän hyvä elämämme, meidän oikeuksiemme toteutuminen on kiinni vain tästä yhdestä asiasta.

Jos sattumalta lasketkin itsesi "hyviin jätkiin kuuluvaksi", älä petä itseäsi. Et sinä ole niin vahvassa asemassa, että oikeuksiesi toteutumista ei voitaisi estää. Naiset yhteiskuntaryhmänä on helppo nujertaa: se onnistuu ihan vain sitomalla meidän synnytyskoneiksi. Se on tehty monta kertaa aiemminkin.

Abortin vastustaminen ei ole mikään mitätön pikku yksityiskohta. Se on tyhmän tuhon tie. En tahdo, että menemme edes sinne päinkään. Joten, rouva hyvä, muista äänestää. Äänestä jotain muuta kuin perussuomalaista.

24. syyskuuta 2010

Maailman vanhin ammatti

Tiedättekö, mikä on maailman vanhin ammatti? No sehän on tietysti se, josta levätään vasta seitsemäntenä päivänä.

Seuraavaksi vanhimmat ammatit ovat nämä (listattuna todennäköisessä keksimisjärjestyksessä):

  1. keräilijä (tietenkin ihmisen ja apinaserkkujemmekin perusammatti)
  2. äiti (eihän siitä sinänsä syötävää saa, mutta saapa jälkeläisiä)
  3. lastenhoitaja (tyyppi, joka muiden keräilyn tuloksia vastaan hoitaa toisten lapsia)
  4. varas (tyyppi, joka pöllii muiden keräilyn tuloksia)
  5. roisto (tyyppi, joka väkivalloin tai väkivallalla uhkaamalla pöllii toisten keräilyn tuloksia)
  6. kauppias (tyyppi, joka diilaa muut tekemään jotain tahtomaansa, esimerkiksi antamalla näille keräilynsä tuloksia)
  7. kätilö (maailman napanuora, aikojen aamusta tähän päivään saakka)
  8. sairaanhoitaja/lääkäri (tahi muu parantamiseen erikoistunut henkilö, äidin erään toimen spesialisaatio)
  9. metsästäjä (tyyppi, joka pyydystää muita eläimiä omaksi tai toisten ruuaksi)
  10. palkkatappaja/sotilas/varas (tyyppi, joka käyttää väkivaltaa ruokaa vastaan, ehkä kauppiaan maksamana; roiston järjestelmällisempi muoto)
  11. prostituoitu
  12. papit, shamaanit ja muut sadunkertojat
  13. maanviljelijätär (mitä todennäköisimmin maanviljelys oli naisten keksintö)

Kun joku tärkeilevä pölvästi seuravan kerran puhuu "huoran" työstä "maailman vanhimpana ammattina", saat hetken hupia hänen kustannuksellaan, kun alat naama peruslukemilla analysoida keräilijän työn merkitystä alkukantaisessa laumayhteisössä.

1. syyskuuta 2010

Omat nimet kirjoissa

HS 31.8.10: Saksalaistutkijat: Harvinaisia sukunimiä suojeltava määräyksillä

Maailman harvinaisia sukunimiä on varjeltava jopa lainsäädännöllä, vaatii kaksi tutkijaa. Saksalaiset tiedemiehet korostavat, että meidän olisi luovuttava tavasta antaa lapselle liki aina isän sukunimi.

"Harvinaiset sukunimet ovat häviämässä, koska liian moni kiinalainen on sukunimeltään Wang, liian moni englanninkielinen Smith ja saksalainen Müller", linjaavat Harald Jockusch ja Alexander Fuhrmann.

Kaksikko ilmoittaa keksineensä pulmaan ratkaisun: vauvan vanhemmat on määrättävä arvioimaan, kumman sukunimi on harvinaisempi ja annettava se nimi lapselle.

(...)


Tästä olen kyllä samaa mieltä. Tai siis - harvinaisten sukunimien suojeleminen nyt ei voisi minua vähempää kiinnostaa eikä tuo nimen harvinaisuuden arvailupakkokaan tunnu ihan välkyimmältä idealta. Ei, puhun siitä yleisestä tavasta, että lapsi saa isänsä sukunimen. Se on älytön käytäntö.

(Nyt, rakas lukijani, disclaimeri: Jos satut olemaan avioliitossa miehensä sukunimen ottanut nainen - en missään tapauksessa "vihaa" sinua tai pidä sinua "The Huonona Feministinä". Olen itse kyllä vahvasti sitä mieltä, että naisen on syytä pitää kiinni omasta nimestään. Ymmärrän kuitenkin, että nimet ja niiden vaihtaminen merkitsevät eri ihmisille eri asioita. Tarkoitukseni ei ole hyökätä kimppuusi.)

Minulle oma nimeni on niin olennainen osa identiteettiäni, etten voi kuvitella vaihtavani sitä. Samoin minusta olisi kummallista antaa lapselle isän nimi eikä äidin: äitihän nyt kuitenkin kaikilla mittapuilla tekee huomattavasti suuremman työn lapsen maailmaan saattamisessa. Hän myös tyypillisesti ottaa suuremman vastuun lapsen hoivasta ja kasvatuksesta. Miksi siis antaa lapselle isän nimi?


Olen kuullut patronyymeilylle sellaisen perustelun, että voi olla helpompaa, jos lapsella ja isällä on sama nimi. Silloin ei esimerkiksi tarhantätien kanssa tule ongelmia, sen kerran kun isukki eikä äiti tuleekin noutamaan pienokaista. Mutta tähänkin pulmaan on helppo ratkaisu: Jos mies ei tahdo ottaa vaimonsa nimeä tai vaimo ei tahdo miehensä ottavan omaa nimeään, eikä pari tahdo yhteistä uusionimeä - ottakoon mies kaksoisnimen. Siis mies pitää poikanimensä ja yhdistää siihen vaimonsa nimen:

Pekka Virtasesta tulee Pekka Virtanen-Järvinen.

26. kesäkuuta 2010

Seksin perusongelma

Mietin tässä ystävääni Xynthiaa (nimi muutettu) ja hänen pientä tytärtään, Virmeliinaa (nimi muutettu). Virmeliinan synnytys oli aika vaikea. Xynthialle tuli siinä pusertaessaan eräs komplikaatio, en sano mikä. Nykysairaalassa se onneksi saatiin hoidettua täysin ongelmitta, ja nyt Xynthia tyttärineen on erinomaisessa kunnossa.

Mutta en voi olla ajattelematta, että jos eläisimme sata, kaksisataa, tuhat vuotta sitten, minun ystäväni olisi mitä todennäköisimmin kuollut. Nuori, kaunis, säteilevä ja nerokas ystäväni Xynthia olisi mennyt kaiken lihan tietä. Hänen olisi ollut jätettävä tämän valon maailma vain, koska hän oli ottanut työkseen uuden ihmisen tuomisen maailmaan. Eikä se olisi ollut mikään helppo, siisti kuolema.


Minua ärsyttää nykyinen tapa puhua heteroseksistä ihkukivana viihteenä, jonkinlaisena joogan ja lenkkeilyn välimaastossa olevana hyödyllisenä kuntoilumuotona. Siinä unohtuu kylmä totuus: Seksi on ihanaa ja hienoa, mutta ei se ole vain sitä. Seksi on myös vaarallista. Siihen voi kuolla.

Naisen kuolema seksin takia on ollut se tavallinen tarina, niin monet vuosisadat. Jokainen lisääntymiskykyinen nainen hyvin todennäköisesti joutui monet kerrat painimaan itsensä suuren Kuoleman kanssa.

Mieti. Millaista oli olla nainen joskus vuosisatoja sitten, aikoina ennen toimivaa ehkäisyä? Silloin jokainen nussinta oli riski. Se paljon kritisoitu juutalaiskristillinen seksikielteisyys on osaltaan johtunut tästä: naiselle seksi ja kuolema ovat tosi yhtälö. Raskaaksi tulemisella saattoi olla hirvittävät seuraukset. (Vai mitä luulit? Että seksikielteisyys, tyhmät tabut, olisivat jotenkin itsestään syntynyt ilmiö? Että jotkut ihmiset vain eivät satu pitämään kivasta?)

Tietysti naiset ovat aina myös halunneet tulla raskaaksi! Tietysti lisääntyminen on alun perinkin seksin peruspointti. Tietysti lasten tekeminen on elävä ihme. Tietysti hedelmällisyyteen vaikuttavat monet asiat, ei se ole niin yksi yhteen, ei nainen voi joka hetki tulla raskaaksi. Jotkut eivät voi ollenkaan, ja sekin voi olla tragedia. Mutta silti, seksin pohjalla on aina tämä ongelma: miehille yhdynnästä koituu vähemmän seurauksia kuin naiselle.

Uskon, että hyvin suuri osa naisten nykyisestäkin seksihaluttomuudesta lähtee juuri tästä, siitä, ettei naisten ja miesten työn luontaista epäsuhtaa tunnusteta. Empaattisimmallekin miehelle hetskuyhdyntä on helpompi keissi kuin naiselle: (cis-)miehelle ei voi ikinä käydä niin, että hänen ruumiissaan alkaisi seksin seurauksena kasvaa uusi ihminen. Hän ei koskaan joudu käymään sitä taistelua. Hän on turvassa, vapaa.

(Eihän synnytyskuolleisuus tietenkään ole miehillekään ollut mikään helppo asia! On hirveää katsoa vierestä toisen koettelemusta. Ehkä siksi miesväki on ollut taipuvaista sytyttämään turhia sotia: Jos naisesi kuolee synnyttäessään sinun siittämääsi lasta, se ei sinänsä ole sinun vikasi, mutta survivor's guiltisi täytyy olla mittava.

Ei se ole miesten vika - ei se ole kenenkään vika. Mutta se on tosiasia. Ihmiskunnalla on aina tämä sama perusjako: ne, jotka synnyttävät, ja ne, jotka ovat siitä vapaat. Tämä on toki sama jako kuin tämä, kolikon toinen puoli: on olemassa ne jotka saavat tehdä lapset, ja ne, jotka eivät milloinkaan voi saada tehdä lapsia. Mutta puhutaan siitä toiste.)


Kyllä, seksi on myös iloinen asia. Minusta naisten todellakin on otettava seksuaalisuutensa haltuunsa. Naisille tarvitaan parempaa pornoa ja aika helvetin nopeasti. Alastomia, paljaita miehiä, suloista miehen komeutta, lihaa kuvitelmille. Tarvitsemme parempia ehkäisyvälineitä, oikeudenmukaisempaa työnjakoa silläkin saralla.

Mutta kuoleman varjo, tämä seksin perustotuus, tämä pohjimmainen epäsuhta, on myös muistettava. Se on otettava huomioon.

Siksi helposti saatavilla olevat ehkäisyvälineet ja abortti ovat meidän modernin vapautemme kulmakivet, vielä nytkin. Seksin suhteen on sama kuin ruuan: Vaikka me elämme täällä supermarkettien maassa, älä luule, että me ihmiskunta olisimme jotenkin lopullisesti voittaneet nälän tai janon. Olemme vain parin askeleen päässä nälästä ja kivusta.

EDIT 27.6.10, sanamuotoja muutettu


Samasta aiheesta:

17. toukokuuta 2010

Mies ja ääni

Taannoiseen ehkäisyvälinekirjoitukseeni liittyen:

BBC News: Scientists to test ultrasound as a male contraceptive

Based on early work, University of North Carolina experts believe a blast of ultrasound to the testes can safely stop sperm production for six months.

With a grant of $100,000 from the Bill & Melinda Gates Foundation they will push ahead with more clinical trials.

The researchers ultimately hope it could offer a new birth control option to couples throughout the world.

(...)



Minulla ei ole mitään oikeaa tietoa siitä, kuinka todennäköisesti ultraäänestä voitaisiin saada toimiva ehkäisyväline miehille. Mutta ainakin tuossa tutkimuksessa on mietitty vaihtoehtoja usein hankalalle hormonipohjaiselle ehkäisylle.

Hyvältä siis kuulostaa (niin sanoakseni).



(Via Feministing.)

9. toukokuuta 2010

Pi-pi-pilleri

Ihmiskunnan tärkeimmät keksinnöt ovat:

  • tuli
  • maanviljelys
  • e-pilleri

Kaikki muu pronssista puskutraktoriin on kivaa lisähupia, mukavaa luksusta.


Tänään on e-pillerin keksimisen 50. vuosipäivä! E-pilleri on siunaus ihmiskunnalle. Luulen, että joskus tuhannen vuoden päästä (jos ihmisen sivilisaatio vielä silloin on pystyssä) tulevaisuuden arkeologit jakavat ihmiskunnan historian kahteen pääjaksoon: aikaan ennen e-pilleriä ja aikaan e-pillerin jälkeen.

Seksin - ei, vaan ihmiskunnan! - perusongelma on nykyisin sama kuin se on aina ollut: vain naiset (tai laajemmin: ihmiset, joilla on toimiva naaraan synnytyselimistö) voivat tulla raskaaksi. Jokainen yhdyntäkerta merkitsee naiselle riskiä (tai mahdollisuutta) tulla raskaaksi. Raskaus, lapsen synnyttäminen ja perushoitaminen ovat tietenkin maailman tärkein työ, mutta samalla ne ovat todellinen taakka naiselle. Lapsentekeminen on vaarallista ja sitoo naisen voimat. On siis ensiarvoisen tärkeää, että naisella on kaikki valta päättää, koska ja miten mahdolliset lapsensa tekee. Tehokas ehkäisy, yhdessä vapaan aborttioikeuden toteutumisen kanssa, on sosiaalisen oikeudenmukaisuuden kulmakivi.

Näin siis tehokas ehkäisy antaa naisille samat vapaudet ja mahdollisuudet kuin miehillekin. Ehkäisykeinoja on toki muitakin, mutta pilleri on erityisen helppo, halpa ja tehokas. Joten en siis missään tapauksessa tahdo halventaa tätä päivänsankaria.


Mutta sen sanon, että eikö niistä napeista nyt vittu vähitellen voitaisi kehitellä turvallisempia versioita? Ei se pillerien napsiminen, hyödyllisyydestään huolimatta, mitään ratkihauskaa puuhaa ole. On myös väärin, että kaiken muun lisääntymistyön ohessa myös ehkäisy on melkein kokonaan naisten vastuulla.

Feministe: Thinking Critically About the Pill


Miten olisi juhlapäivän kunniaksi näinkin radikaali idea: kehittäkää vaihteeksi hormoniehkäisy miehille.



Samasta aiheesta:


EDIT 13.5.2010

28. huhtikuuta 2010

Kansalaisvelvollisuuspäivitys

HS 27.4.10: Asevelvollisuus myös naisille

Maanpuolustuksen järjestämisen tasa-arvokysymyksiin pureudutaan tuoreessa teoksessa "Tasa-arvoinen turvallisuus" (Minerva).

Yksi kirjoittajista, Åbo Akademin tutkija Anders Ahlbäck pitää vain miehille pakollisen "yleisen" asevelvollisuuden jatkamista kaikkein huonoimpana vaihtoehtona. Ongelmana on, että se uusintaa toivottoman vanhentuneita käsityksiä miesten ja naisten fyysisistä eroista ja yhteiskunnallisista tehtävistä.

"Vaikka painotettaisiin fyysistä voimaa ja kestävyyttä, soveltuvat monet naiset tosiasiassa paremmin asepalvelukseen kuin monet miehet. Nykyisellä aseteknologialla fyysinen voima on vieläpä entistä vähämerkityksellisempi."

Ahlbäckin mukaan armeijoiden ammattimaistaminen voi puolestaan johtaa sotilaskulttuurin lisääntyvään hypermaskuliinisuuteen huolimatta yksittäisistä naissotilaista ja -upseereista. Kun palvelukseen ei saada vapaaehtoisuuden kautta tarpeeksi naisia, pitäisi koko järjestelmä miettiä uusiksi.

Asevelvollisuudesta pitäisi Ahlbäckin mielestä tehdä nykyistä laajempi ja monipuolisempi 2000-luvun kansalaisvelvollisuus. Siinä opeteltaisiin suoriutumista paitsi perinteisistä sotilaallisista tehtävistä, myös esimeriksi ympäristökatastrofeista, humanitäärisistä kriiseistä ja pakolaiskatastrofeista. Tällöin jokaiselle nuorelle kansalaiselle löytyisi tehtävää, tutkija katsoo.


Ihan hyvin ajateltu näkemys! Tuollaista kansalaispalvelusta minäkin kannattaisin.

Tosin toistan samaa kuin aina: tuossa on tietysti se riski, että "kansalaisvelvollisuus" koostuisi naisten osalta esimerkiksi vanhustenhuollon ilmaisena työvoimana raatamisesta ja miesten osalta sitten ehkä kriisinhallintatyöstä.

Lisäksi kansalaispalveluvelvollisuuden laajentamisessa on otettava huomioon se suhteettoman suuri työmäärä, jonka naiset jo nyt lisääntymistyössään tekevät.



Samasta aiheesta:

19. huhtikuuta 2010

Minkä nuorena oppii

Yle.fi: STTK:n puheenjohtaja haluaa kuusivuotiaat kouluun:
Toimihenkilökeskusjärjestö STTK:n puheenjohtaja Mikko Mäenpää haluaa lapset kouluun jo kuusivuotiaina suomalaisten työurien pidentämiseksi.

Mäenpää sanoo Turun Sanomien ja usean muun maakuntalehden haastattelussa, ettei oppivelvollisuusiän alentamiselle ole estettä, koska lapset ovat muutenkin jo esikoulussa.

Hän huomauttaa, että monissa Euroopan maissa oppivelvollisuus alkaa nuorempana kuin Suomessa.

Korkeakouluopintoja Mäenpää jouduttaisi aloittamalla ne neljä vuotta nykyistä aikaisemmin eli 19-vuotiaana. Hän vauhdittaisi opintoihin pääsyä sillä, että pääsykokeita järjestettäisiin kaksi kertaa vuodessa.


Jos suomalaisten työuria halutaan tehostaa, miten olisi lastenhoidon kustannusten jakaminen?

Näin naiset voisivat tehdä menestyksekkäämmän ja täysipainoisemman uran, eikä meidän rahatyöpotentiaalimme menisi haaskuuseen. Kun isätkin hoitaisivat lapsiaan, lapsista kasvaisi terveempiä ja onnellisempia. Siis myös tuottavampia kansalaisia (vihjeenä niille, joille tuottavuus on se kriittisin asia).

Kun tarjolla jo on työkykyisten, koulutettujen aikuisten suuri kykyallas, miksi kiusata lapsia?




Samasta aiheesta:

6. huhtikuuta 2010

Uutterat uroot uurastavat

Aika radikaali väite palkkatilastoasiantuntija Pauli Sumaselta. Hänen mukaansa miehet tekevät selkeästi enemmän lapsenhoito- ja kotitöitä kuin naiset!

HS 3.4.10: Sunnuntaidebatti: Hyvinvointimme nojaa miesten uutteruuteen

(...)

Miesten ansiotaso on korkeampi kuin naisten, mutta se johtuu siitä, että miehet tekevät selvästi enemmän työtunteja kuin naiset.

Jakamalla miesten ja naisten ansiotöistä saamat vuosiansiot miesten ja naisten vuoden aikana tekemillä työtunneilla, saamme keskituntipalkan, joka on miehillä ja naisilla tilastokeskuksen aineiston mukaan suunnilleen sama.

Jos samasta työstä saa saman palkan, ei voi olla väärin maksaa enemmästä työstä enemmän palkkaa.

Verotus kuitenkin syö ankarasti miesten korkeampia nimellispalkkoja. Pitemmällä työajalla ansaitut suuremmat vuosiansiot merkitsevät miehille korkeampaa veroprosenttia: vuonna 2007 miesten veroprosentti oli noin 26 ja naisten noin 21. Uutteramman työnteon vuoksi miesten osuus tuloveron tuotosta on peräti 58 prosenttia.

Suomen talous perustuu mieselättäjäyhteiskuntaan. Päätelmä ei muutu muuksi, vaikka ottaisimme huomioon kotityön osuuden, sillä ajankäytön päiväkirjamateriaalista Hannu Piekkolan työministeriölle tekemän tutkimuksen mukaan parisuhteessa elävä mies tekee viikossa yhteenlaskettua ansio- ja kotityötä yli kahdeksan tuntia enemmän kuin hänen kumppaninsa.

Elämänkaarta arvioitaessa pitää lisäksi huomioida tilastoista poistettujen asevelvollisten valtiolle ilmaiseksi tekemät työtunnit.

(...)



Eeeei kun hetkinen! Miten minä tämän näin väärin käsitin? Tutkija ei itse asiassa kirjoituksessaan ota uusintamistöitä ollenkaan huomioon. Hän ei laske lastenhoitoa, siivousta, ruuanlaittoa tai synnytystä työksi. Esimerkiksi naisten ilmaiseksi valtiolle tekemiä työtunteja ei pidä laskea, koska naisethan synnyttävät muutenkin.

Kirjoittajan mukaan miehet kyllä tekevät "yhteenlaskettua ansio- ja kotityötä yli kahdeksan tuntia enemmän kuin [...] kumppaninsa". Siis yhteenlaskettua ansio-ja kotityötä. Matti Meikäläisen yhteenlaskettu 40 tunnin viikkotyömäärä voi siis sisältää esimerkiksi 39 tuntia rahatöitä ja 1 tunnin kotitöitä.

Mutta kotitöihin menee paljon enemmän kuin pelkkä tunti viikossa. Jos Matti ei tee kotitöitään, joku muu tekee. Kukakohan se voisi olla?


Niinpä niin. Kun joku muu hoitaa kodin, miehenkin on helppo käydä rahatyössä. Uralla on herrankin helppo edetä, kun kukaan ei dissaa lastentekotyön takia.



Ihan oikeasti, miten olisi vaihteeksi vähän vähemmän poleeminen suhtautuminen lisääntymiskustannusten jakamiseen? Näillä 50-lukulaisilla rintamalinjojen vedoilla nyt tuskin saavutetaan hirveän rakentavaa keskustelua. Minua ärsyttää se, että näitä tyhmiä myyttejä pidetään yllä. Naisten tekemän työn tunnustaminen työksi on ihan tarpeeksi vaikeaa jo muutenkin, ilman näitä lyhytnäköisiä tilastoleikkejä.

3. maaliskuuta 2010

Vuoroin vieraissa

Populaarin evoluutiopsykologian (tv:stä tuttu!) teeseissä on sellainen ominaisuus, että ne voi useimmiten aivan yhtä hyvin kääntää toisin päin. Esimerkiksi usein toitotettu "Miehen kannattaa naida mahdollisimman monen eri naisen kanssa, mutta naisen kannattaa sitoutua vain yhteen mieheen!" ei yksinkertaisesti pidä paikkaansa. Tai ainakaan asia ei ole noin simppeli.

Yleinen virhe maallikoiden evopsyka-ajattelussa on se, että henkilö olisi geneettisesti sitä "menestyneempi", mitä enemmän lapsia hän saisi hankittua. Mutta eihän meidän evolutionäärinen tehtävämme ole hankkia lapsia. Meidän tehtävämme on hankkia lastenlapsia. Siis meidän on hankittava lapsia ja sitten hoivattava ne niin vahvoiksi ja fiksuiksi, että ne pystyvät aikanaan itse omien lastensa vanhemmiksi. Vimmattu ympäriinsä kuksiminen ei edesauta jälkikasvun selviämistä. Resursseja tehokkaaseen kasvuun ei yksinkertaisesti ole tarpeeksi.


Näin siis miehen kannattaisi pettää, mutta vain vähän. Hänen kannattaisi sitoutua esimerkiksi kahteen vaimoon ja sen lisäksi pitää kahta satunnaista hoitoa: Vaimot tekisivät hänen kanssaan lapsia ja hän vaimoinen suojelisi ja hoitaisi nämä lapset aikuisiksi. Satunnainen huoraaminen taas olisi miehen jokerikortti: Liiton ulkopuoliset lapset syntyisivät, mutta mies ei tekisi omaa osaansa niiden hoidosta (siis miehen hoitoresurssit koituisivat liiton lasten eduksi). Liiton ulkopuolisten lasten kasvu aikuisuuteen olisi kyllä epätodennäköisempää, mutta kun horottelu ei sinänsä maksa miehelle mitään, kaikki aikuisiksi kasvaneet lapset olisivat vain bonusta.

Sen sijaan jos mies tekisi vaikka sata lasta sadan eri naisen kanssa, miehen olisi ensinnäkin oltava liikkuvaista sorttia. Muutoinhan ne sata lasta yhdellä paikkakunnalla vain kilpaisivat toistensa kanssa resursseista ja harvempi pääsisi jatkamaan sukuaan. Siis kaikki häviäisivät. Toisekseen, kellään miehellä, ehkä mahtavimpia lukuunottamatta, ei olisi mitään mahdollisuutta osallistua tai muuten järjestää kaikkien jälkeläistensä tehokasta hoivaa. (Useimmat historian miehet eivät tietenkään olleet mitään raharuhtinaita.)

Siis miehen kannattaa jakaa mulkkuaan, mutta vain vähän.


Nainen taas tekee lapsen hitaasti. Otollisimmissakin olosuhteissa yksi nainen voisi tehdä ehkä kymmenen sellaista lasta, joista myöhemmin olisi suvun jatkajiksi. Käytännössä menestyneitä lapsia on vain muutama. Näin siis naisen kannattaa pääsääntöisesti olla yhden miehen kanssa kerrallaan, ja pettää miestään korkeintaan kolmen muun miehen kanssa.

Näin siksi, että naisella ei ole varaa olla pettämättä. Hänelle lapsentekeminen on niin suuri kustannus, ettei nainen voi (niin sanotusti) panna kaikkia munia samaan koriin. Jos hyviä geenejä tulee vastaan, ne kannattaa heti panna hyötykäyttöön. Optimaalista siis olisi tehdä pari lasta hyvägeenisen vakimiehen kanssa, ja tehdä kaksi-kolme muuta ihan toisen miehen kanssa (mutta jatkaa silti samaan aikaan liittoa sen puolison kanssa). Näin nainen saa geenivaihtelun edut ja vakisuhteen resurssienjaon.

Siis naisen kannattaa ottaa mulkkua, mutta valikoiden.


(Ja ei: en oikeasti kehota ketään pettämään. En ole mikään Leelian lepotuoli, mutta sen sataprosenttisen varman vinkin voin antaa, että pettäminen tuhoaa suhteesi. Kuten itsekin hyvin tiedät. Älä nussi vieraita. Jos haluat avoimen suhteen, sovi partnerisi kanssa avoimesta suhteesta.)




Samasta aiheesta:



Omia kirjoituksiani:

28. helmikuuta 2010

Kampaamoyrittäjän kustannustaakka

Osmo Soininvaara kirjoittaa blogissaan muun muassa synnytysikäisten naisten syrjinnästä työmarkkinoilla:

Osmo Soininvaara: Työnantajan vastuuttaminen ja syrjintä työhönotossa

Aivan pienistä rahoista ei ole kyse. Jos lapsia syntyy työssä oleville vaikkapa 40 000 vuodessa, kustannukset tästä olisivat 400 miljoonaa euroa. Tämä on iso raha, mikä vain osoittaa, että kyse on isosta ongelmasta nuorten naisten työnantajille. Se, että kustannus tasataan, ei tee siitä kalliimpaa. Kalliimmaksi itse asiassa tulee nykykäytäntö, joka pitää tuhansia nuoria naisia työttöminä tai keikkahommissa, koska työnantajat eivät uskalla heitä palkata.

Miesvaltaiset alat kuitenkin vastustavat kustannusten tasaamista yleisesti ja teollisuus erityisesti. Teollisissa ammateissa ikäjakauma on sellainen, että niin isyyden kuin äitiydenkin riski on paljon vähäisempi kuin vaikkapa kampaamoyrityksissä.


Soininvaaran mukaan työntekijän lapsentekeminen saattaa olla esimerkiksi pienelle kampaamoyrittäjälle kohtuuttoman suuri kustannus. Ratkaisu olisikin kustantaa lastentekotyö nimenomaan vaikka verovaroista. Hyvä!


Mitä tuohon miesvaltaisten alojen pihtarileikkiin tulee, aikaisemmissa työelämän oikeudenmukaisuutta sivuavien kirjoitusteni kommenttiosioissa tuli esiin tämä ajatus: miesvaltaisten alojen haluttomuus tasapainottaa lastenteon kustannusten kuormaa saattaa johtua siitä, että miehet eivät halua menettää asemaansa.

Nimittäin jos lastenhoidon kustannukset jaettaisiin oikeudenmukaisesti, se saattaisi huonontaa paitsi nuorten, myös vähän iäkkäämpien miestyöntekijöiden asemaa. Naisen lapsentekoikähän tyypillisesti ulottuu korkeintaan 40 vuoteen (poikkeuksia toki on, mutta keskimäärin noin). Sen sijaan miehen on täysin mahdollista siittää lapsi vielä myöhemminkin.

Jos isän lapsentekeminen maksaisi työnantajalle saman verran kuin äidin, silloinhan nelikymppinen miehen palkkaaminen olisi suurempi riski kuin nelikymppisen naisen.


(Kiitos F:lle linkkivinkistä ja tuosta kommenteissa esitetystä ideasta!)



Samasta aiheesta:


MM: Vaippasulkeiset
MM: Kodin valtias
MM: Äitiystyö
MM: Kahden kerroksen väkeä
MM: Elämän ruuhkavuodet

21. helmikuuta 2010

Äitiystyö

Tuli vielä lisääntymisoikeuksista mieleeni, että ehkä lastentekemisen arvostus työmarkkinoilla lisääntyisi (hehe!), jos terminologiaa muutettaisiin. Ajatellaan nyt vaikka sanaa "äitiysloma". Siitä tulee mielleyhtymä lomailusta, lötköttelystä: Että siinä tuleva äiti sievästi ja siististi puuhastelee jotain pinkkiä unelmakodissaan, sitten ehkä hiukkasen piukkasen käväisee synnyttämässä - söpösti ja yhteiskunnan resursseja tuhlaten, tietenkin. Että äitönen itsekkäästi vaatii muuta yhteiskuntaa rahoittamaan pumpuliunelmansa. Mutta mitä lomaa se lastenteko muka oikeasti on?

Lastentekeminen ja hoitaminen on työtä. Se on the työtä, aikuisten oikeaa duunia. Siihen pitäisi suhtautua työnä muiden töiden joukossa. Sehän on yhdyskuntapalvelua. Siitä voisi siis käyttää vaikka ilmausta äitiystyö:


Sari: Hei Mari! Mitenkäs teillä voidaan? Tuota, luuletko, että ehtisit vielä ulkotyöaikanasi viimeistelemään sen raportin?

Mari: Moi Sari. Puuh. Kyllähän tää jo painaa. Sori, mä luulen, että se raportti jää vähäksi aikaa. Mulla nimittäin alkaa äitiystyökausi ihan tossa just. Hoh hoijaa. Lepo on sitä kun vaihtaa työtä, vai miten se vanha kansa sanoi. Mut minkäs teet. Jonkunhan se tämä äitiysduunikin pitää hoitaa.



Ainoa ongelma äitiystyö-sanassa on sen tulenarkuus: Aina, kun näistä naisten töistä puhutaan "oikeina" töinä, väistämättä joku antifemakko heittää: "Niinpä! Kyllä äitiys on se naisen tärkein työ! Naisen paikka on kotona. Naisen pitäisi luopua urastaan ja omistaa elämänsä lastensa hoitamiselle!"

Tai sitten joku fanaatikko alkaa vonkunansa: "Kyllä naisen erityisosaamisalue on lastenhoito! Siksi minua äitinä on kuunneltava myös sellaisissa yhteiskunnallisisssa asioissa, joista en tiedä yhtään mitään! Kuten Internetin lapsipornonpoistomenetelmistä keskusteltaessa."

Tai sitten aletaan taas puisevasti saarnata naisten "erityisestä herkkyydestä" ja "luontaisesta mistälie", jonka nojalla vain äiti, eikä koskaan isä, on pätevä hoitamaan lastaan ja vaihtamaan tämän kakkavaipat ja tiskaamaan kaikki talon astiat.

Mutta no: Harva ratkaisu on kerralla täydellinen. Noihin pöhköilyihin pitää vain varautua.




Samasta aiheesta:

18. helmikuuta 2010

Vaippasulkeiset

SDP:n haluaa myös naiset kansalaispalveluun, ja Muskelotti kirjoittaa aiheesta erinomaisesti:

Muskelotti: Good work sister – and brother!
Kansalaispalvelussa olisi varmasti paljon plussaa, mutta pelkkä automaattinen tasa-arvon voitto se ei aivan ehdottomasti olisi. Kuten Aamulehti pääkirjoituksessaan tänään kirjoitti, "miten kävisi naisten työurien, joita äitiys- ja hoitovapaat muutoinkin lyhentävät?"


Minusta esitys yleisestä kansalaispalvelusta on oikein hyvä - palvelun sisällöstä toki riippuen. Parhaimmillaan koko ikäluokan kattava koulutus olisi oiva tapa reagoida sellaisiin uusiin (tai "uusiin") uhkiin, joita perinteinen armeijalaitos ei välttämättä ole omiaan torjumaan. Esimerkkeinä voisivat olla vaikka terrorismi tai ilmastonmuutoksen myötä tulevat säävaikutukset.

Tärkeää on kuitenkin muistaa, että naiset tekevät nykyisin kohtuuttoman suuren osan lisääntymistyöstä. Asevelvollisuus ei vahingoita miehen työuraa tai heikennä tämän taloudellisia ansioita niin paljon kuin lastentekeminen naisen. Tilanne ei siis nyt ole 50-50.

Joten kansalaispalvelun vastineeksi olisikin kipin kapin syytä velvoittaa miehet suorittamaan se oikeudenmukainen osuutensa kotilieden ääressä.


Muskelotin oma ehdotus kuulostaa minusta erinomaiselta:

Ehdotankin seuraavaa tasa-arvon kehittämiseksi: Kyllä, kaikille samanpituinen kansalaispalvelus ja kyllä, kaikille vanhemmille pakolliset vanhempainvapaat joko puoliksi tai Islannin 3+3+3 -mallin mukaan. Työnantajille asennekasvatusta, naisille rohkeutta pyytää palkankorotusta ja miehille rohkeutta tutustua oman lapsensa arkihoitoon.



Käykää lukemassa ja keskustelemassa!

16. helmikuuta 2010

Kahden kerroksen väkeä

Tuttavalleni, nuorelle naiselle, tehtiin alkusyksystä se tavallinen temppu:

Hän haki oman alansa työpaikkaa. Työhaastattelu meni hyvin, kunnes naispuolinen haastattelija heläytti: "No, Mira-Mari [nimi muutettu], mitenkäs ne perhekuviot?" Vink, vink. Et kai ajatellut, Mira-Mari, paukahtaa paksuksi ja pukata pentua pitäjään? Et kai ajatellut jäädä äitiyslomille? Taisitpa ajatella! Älä soittele meille, Mira-Mari, me soitamme sinulle.


Kaikki työnantajat eivät toki toimi näin, mutta aina silloin tällöin näitä muinaisjäänteitä tulee vastaan. Jos sinulle tehdään törkeät, ei hätää: Juksaaminen on keksitty. Kehotan kaikkia nuoria naisia työhaastateluissa yksinkertaisesti valehtelemaan perheasioistaan. Olen samoilla linjoilla tässä jutussa haastatellun asiantuntijan kanssa:

Taloussanomat 2.10.09: Valehtelu sallittua, jos työnantaja kyselee asiattomia
Työoikeuden asiantuntija Johanna Haltia-Tapio vastaa asiakkaidensa kysymyksiin yhdessä Suomen suurimmista asianajotoimistoista. Hän sanoo, ettei valehteleminen ole työhaastattelussa kiellettyä, mikäli työnantaja kyselee asiattomuuksia.

Valehtelu on tietenkin aina kyseenalaista, mutta jos työnantaja ei lähtökohtaisesti voi sellaisia kysyä, eivät he voi antaa mitään painoarvoa vastauksellekaan.



Valehtele surutta, sumeilematta ja härskisti.


Ei asia tietenkään periaatteiltaan ole näin yksinkertainen. On väärin, että naisen ylipäänsä pitäisi teeskennellä jotain. On väärin, että me joudumme sekä tekemään leijonanosan lisääntymistyöstä, että vielä kärsimään rangaistuksen sen tekemisestä. Vittuilun ja selkäänpuukotuksen sijaan meitä pitäisi kiittää.

Käännetäänpä asia toisin päin: lastentekeminen on palvelus koko Suomelle. Kaikki muodikas hippi-ininä siitä, kuinka "synnytys on jokaisen oma valinta, ei kukaan pakota!" on ajattelematonta. Ellei kannata jotain äärilinkolalaista nihilismiä, jossa maapallo pyritään kokonaan puhdistamaan ihmisistä, lastenteko nyt vaan on yhteiskunnan välttämätön työ. Jonkun on tuotettava lisää ihmisiä.

Vain naiset voivat ruumiissaan rakentaa lapsia. Miehen osuus siinä puuhassa on toki välttämätön, mutta kovin pitkäkestoinen ponnistus se ei ole. Varsinainen lastenrakennuskyky on naisten supervoima.

Totta kai työntekijöiden äitiyslomat ovat ongelmallisia varsinkin pienille yrittäjille. Mutta helvetti: lastentekemisen kaltaisesta elintärkeästä työstä nyt vaan väistämättä koituu kustannuksia. Se on elämän tosiasia. Lyhytnäköisyys siis hiiteen. Lastentekemisen hyödyt ovat pitkällä aikavälillä paljon kustannuksia suuremmat. Kestävä, järkevä ratkaisu on rokottaa rahaa myös lapsen isän työnantajalta.


Mitä te oikein luulette, työnantajat? Että haikara tuo lapset? Ja päälle päätteeksi ilmaiseksi?





Samasta aiheesta: