Tikapuita pitkin taivaaseen

Kiintiöasiaa sivuten, Niklas Herlin kirjoitti aiheesta oivaltavasti Uudessa Suomessa:

Niklas Herlin: Positiivinen syrjintä - ihanat mustat naiset

Positiivinen syrjintä, affirmative action, oli opiskeluaikoinani todella tapetilla Jenkeissä. Kaverini olivat kaltaisiani 1960-luvulla syntyneitä valkoisia kundeja. Jumalauta, mutta ne kundit inhosivat ”positiivista syrjintää”. Ja syystäkin: jokainen tiesi häviävänsä työhaastattelussa naiselle tai mustalle, jos muuten ollaan yhtä hyviä. ”To get a job, you should be a green cirippled woman”, duunia saadaksesi pitäisi olla raajarikko vihreä nainen.

Mutta olipa minulla siellä naisystävä, tai kai niitä nuorena tyttöystäviksi sanottiin. Eikä mikä tahansa: yönmusta mamu Joceleyn, ”Jocee” USA:n kansalaisuuden saanut Trinidadilla syntynyt nainen. Jocee suhtautui kaksijakoisesti positiiviseen syrjintään. Hän piti vähän kornina sitä, että sai mustana ja naisena monin verroin enemmän työtarjouksia kuin mitä valkoiset kundit saivat. Mutta toisaalta, ja aivan oikeutetusti, tyttöystävä muistutti siitä, että mustia ja naisia on syrjitty paljon ja pitkään. Jonkun valkoisten miesten sukupolven on maksettava siitä hinta, ja se on meidän sukupolvemme.(...)

"Hinnan" miettimistäkin olennaisempaa on tajuta se, että ilman affirmative actionia, positiivistä syrjintää, Herlinin mainitsema Joceleyn ei luultavasti olisi saanut työtarjouksia, tai työtarjoukset olisivat olleen huomattavasti paskempia ja vähäisempiä kuin valkomiesten saamat tarjoukset. Se on väärin, vai mitä?

Ajattelepa, jos sinun nykyisen työpaikkasi olisikin aikoinaan vienyt joku aatelissukuun kuluva ihminen. Siis hänet olisi valittu työhaastattelussa ihan vaan siksi, että hänen esivanhempansa sattuivat satoja vuosia sitten olemaan jotain kreivejä. Työpaikkasi viejä ei olisi millään lailla sinua taitavampi tai työhön soveltuvampi. Hän kuitenkin saisi paikkasi, koska olisi kreivin sukua ja siksi häntä automaattisesti pidettäisiin hienompana ja osaavampana ihmisenä kuin sinua.

Aivan tolkutonta! Sinun ja kreivin sukulaisen pitää tietenkin olla työnhaussa samalla viivalla. Nykyään onneksi olettekin, kiitos erilaisten yhteiskunnalista tasa-arvoa ajaneitten toimien.


"Positiivinen syrjintä" onkin siis itse asiassa etujen tasajakoa. Siinä joku vähemmistön edustaja yksinkertaisesti autetaan sille tasolle, jolla valtaryhmään kuuluvat ihmiset jo ilman omaa ansiotaan ovat.

Näkymätön kiintiö

HS 30.5.2011: Asuuko viisaus vain miehissä?

(...)Suomessakin on jo pitkään puhuttu niin sanotusta lasikatosta: näkymättömästä esteestä, joka pysäyttää yrityksissä naisten nousun korkeimmille johtopaikoille.

Politiikassa ja julkisessa hallinnossa naisia sen sijaan on jo nimitetty korkeimpiinkin virkoihin.

Naisten nousua yritysmaailman johtoon on ehdotettu parannettavaksi muun muassa yritysten hallitusten sukupuolikiintiöillä. Tätä on vastustettu ankarasti sillä perusteella, että valintojen kriteerinä ei olisi vain henkilön pätevyys.(...)

Jos itse vierastat ajatusta kiintiöistä, sinun kannattaa lähestyä asiaa näin päin:

Suomessahan on jo nyt arvoduuneihin ankara sukupuolikiintiö. Se on miehensuosintakiintiö: oletusarvoisesti toimitusjohtajaksi valitaan joku mies.

Vai luuletko tosiaan vilpittömästi, että esimerkiksi ne nyt vallassa olevat yritysjohtajamiehet ovat päässeet hommiinsa puhtaasti ja pelkästään vain jäätävän pätevyytensä tähden?

Rouva pääministeri

HS 14.6.10: Kiviniemi: Ministerivaihdoksista päätetään ensi viikolla

Keskustan uuden puheenjohtajan Mari Kiviniemen mukaan ministerivaihdoksista päätetään ensi viikolla.

Hallituksessa vaihtuu ainakin yksi ministeri, joka ottaa hoitaakseen Kiviniemeltä jääneen hallinto- ja kuntaministerin salkun. Kiviniemi itse on nousemassa pääministeriksi.

(...)

Pääministeri! Hieno homma. Nythän meillä on myös ensimmäinen naispuolinen piispa, joten eiköhän se ala paistaa päivä tähän risukasaankin.


En ole koskaan itse hyväksynyt sitä moniaalla sirkutettua credoa, että esimerkiksi vaaleissa pitäisi äänestää "parasta mahdollista ehdokasta" - siis niin, että esimerkiksi ehdokkaan sukupuoleen ei saisi kiinnittää mitään huomiota: "No eihän se ole itseisarvo, että se viranhaltija on nainen! Kyllä musta pitää valita pätevin ehdokas!"

Toki ehdokkaan pätevyys ja sopivuus ovat ne ensisijaiset kriteerit. Jos joissain vaaleissa vastakkain olisivat hyvä miesehdokas ja täysi natsinainen, niin tietenkin minäkin äänestäisin sitä hyvää miestä. Mutta kahdesta eri sukupuolta olevasta, suunnilleen yhtä hyvästä ja täyspäisen oloisesta ehdokkaasta äänestäisin sitä naista.

Miksikö? Samasta syystä kuin kannatan sukupuolikiintiöitä. Ei ihmiskunta vielä ole niin rationaalinen ja tunteensa hallitseva, että tavalla tai toisella alemmassa asemassa olevilla kansalaisilla olisi oikeasti yhtäläiset mahdollisuudet asettaa kykynsä yhteiskunnan palvelukseen. Siksi tilaisuuden tullen on aktiivisesti suosittava niitä, jotka on aikaisemmin pidetty syrjässä.

Siis altavastaajaa on tuettava. On nimenomaan meidän kaikkien etu, että Suomella on naispuolinen pääministeri. (Ja vastaavasti vaikkapa lisää miespuolisia sairaanhoitajia.)


Sitten, kun maailma oikeasti on tasa-arvoinen ja oikeudenmukainen, niin sitten ei ole enää oikeutettua antaa sukupuolelle mitään painoarvoa äänestyksissä. Sitä aikaa odotellessa!