Ylpeys ja ennakkoluulo

Guardian 2.6.2011: VS Naipaul finds no woman writer his literary match – not even Jane Austen

VS Naipaul, no stranger to literary spats and rows, has done it again. This time, the winner of the Nobel prize for literature has lashed out at female authors, saying there is no woman writer whom he considers his equal – and singling out Jane Austen for particular criticism.

In an interview at the Royal Geographic Society on Tuesday about his career, Naipaul, who has been described as the "greatest living writer of English prose", was asked if he considered any woman writer his literary match. He replied: "I don't think so." Of Austen he said he "couldn't possibly share her sentimental ambitions, her sentimental sense of the world". (...)

Muistatteko tämän kirjoitukseni?

MM: (...)Ihmistenkin kielissä on samantyyppisiä asioita. Ne kertovat paljon siitä, miten ajattelemme ja miten saamme ajatella. Mies-olio ei voi esimerkiksi koskaan saada arvoja {"nätti", "hysteerikko", "kälättäjä", "seksikäs", "nalkuttaja", "oikkupussi", "rasittava komentelija", "huora"}.(...)

Naipaulin tapaus on kaunis (no, ruma ja ikävä, mutta osuva) esimerkki juuri tuollaisesta purkkiruoka-ajattelusta: Guardianin jutun perusteella vaikuttaa siltä, että Naipaulin maailmassa erilaiset ominaisuudet on sukupuolikoodattu niin voimakkaasti, että kirjailija jäsentää koko maailman niiden mukaan. Todistusaineistosta riippumatta, siis.

Purkkiruokka-ajattelussa esimerkiksi kirjan varsinaiseen sisältöön ei kiinnitetä huomiota, vaan vain kirjailijan sukupuoleen. Koska Jane Austen oli nainen ja kirjoitti naisten elämästä ja koska tässä ajattelussa uskotaan vakaasti kaikkien naisten aina olevan "sentimentaalisia", niin silloin jutun sisällöstä riippumatta naiskirjailijan teoksen "täytyy" olla sentimentaalinen.

Mikä tietysti sattuneesta syystä huvittaa kaikkia Austenia lukeneita.

Kategorinen imperatiivi

HS 19.5.2011: Vakuutusyhtiö palkitsi myyntitykkinsä järjestämällä bordellijuhlat

Saksalainen vakuutusyhtiö järjesti Budapestissa sadalle parhaalle myyntitykilleen juhlat, joissa se tarjosi työntekijöidensä käyttöön prostituoituja.

Brittilehti Guardian kuvasi Budapestin kylpylä Gellértissä kesäkuussa 2007 järjestettyjä juhlia "avoimeksi bordelliksi". Paikalle oli palkattu ainakin 20 prostituoitua.(...)

Kumma kun ei vakuutusyhtiölle tullut mieleen työllistää myyntykkejä itseään bordelliin: olisivat herrat voineet kilvoitella kovimman munanmyyjän tittelistä!

Eipä kuitenkaan tällä kertaa ollut tarkoitukseni kirjoittaa vakuutusyhtiön palkintoporsaista, vaan tästä ilmauksesta:

...tarjosi työntekijöidensä käyttöön prostituoituja.

Olen huomannut, että mediat aika usein seksin myyjistä puhuessaan nimenomaan puhuvat seksin myyjien "käyttämisestä". Prostituoiduista puhutaan ikään kuin he olisivat myytäviä esineitä. Sama esineellistäminen toistuu ihmisten arkipuheessakin: "Mitä tekisit, jos saisit selville että sun miehesi käyttää prostituoituja?" (Itse asiassa tuossa lauseessa varmasti yleensä puhuttaisiin "huorasta".)

Muista ammattikunnista ei yleensä puhuta noin. Vai sanotko, että menet "käyttämään hammaslääkäriäsi" tai "käytät poliisia uuden passin saamiseen"? "Käytätkö" kirjailijaa hänen uuden kirjansa saamiseen?

Et tietenkään. Luet kirjailijan kirjoittaman kirjan, menet hammaslääkärin vastaanotolle, otat virka-aikana yhteyttä poliisiin. Vaikka virkailijoita ja ammatti-ihmisiä usein dissataankin, niin heille kuitenkin suodaan ihmisyys.


Esineellistävä kielenkäytö ei ole mitenkään viatonta. Kieli on koodattu kaksoismerkityksin: jos jostain ihmisestä puhutaan esineenä, se kielenkäyttö samalla vaatii "oikeutta" kohdella tätä ihmistä kuin esinettä.

Jos siis tulee puhe seksin ostamisesta, puhu siitä niin kuin puhuisit poliisin työstä.

---

Samasta aiheesta:

• MM: Sanasta miestä
  

Kullikollaasi

HS 5.8.2010: Naisten takamuksia Turussa kuvannut mies sai sakot ja menetti kameransa

Poliisi on määrännyt naisten takapuolia Turussa kuvanneelle miehelle rikesakon sukupuolisiveellisyyden julkisesta loukkaamisesta. Poliisi sai viime päivinä useita ilmoituksia miehestä, joka kuvasi naisia turkulaisissa ostoskeskuksissa.

Mies toimitettiin tänään Turun poliisiasemalle sen jälkeen, kun hän jäi jälleen kiinni naisten kuvaamisesta. Poliisi antoi 63-vuotiaalle miehelle 12 päiväsakkoa, vaikka laista ei löytynyt teolle sopivaa rikoskuvausta.

(...)

Menin sitten lukemaan tämän uutisen tiimoilta Hesarin keskustelupalstalla käydyn keskustelun. Sillä aikaa kun hakkaan itseäni päähän tyhmyydestä - pitäisihän minun tietää paremmin! - tässä ajatusleikki kaikille niille salskeille nuorukaisille, joiden on muka vaikea ymmärtää, miksi naisten takapuolia salaa kuvaava inha sadetakkivosu on stalkkeri:

Kuvittelepa, hyvä mies, että vietät kuumaa heinäkuun päivää kultaisella rantahiekalla. Biitsi on kuuma! Aurinko hohkaa! Ihana kesä! Mutta ikävä kyllä onnesi hetken pilaa se samainen 63-vuotias herrasmies. Hän tulee paikalle ja ottaa kuvan siinä tarjolla olevasta haarovälistäsi. Klik! Juuri sinun soma, uikkarien verhoama kullukkasi päätyy tämän henkilön kameran uumeniin. Ehkä hän liittää sinunkin kuvasi osaksi jotain kivaa kokoomateostaan, vessansa seinälle.

Julkisella paikalla saa kuvata! Jos et halua, että sinua kuvataan, miksi olit julkisella paikalla uikkareissa?

Pojat on poikia ja tytötkin on poikia

Hassu havainto arkipäivästä:

Ne ihmiset, jotka ovat ehdottomimmin sitä mieltä, että "naisten pitäisi olla naisia ja miesten miehiä" (so. ihmisten pitäisi pitäytyä ahtaissa sukupuolirooleissa), ovat usein myös sitä mieltä, että poliittisen korrektiuden vaatiminen kielenkäyttöön on hapatusta. Heistä esimerkiksi esimies on ihan neutraali sana.

Siis heidän mielestään naisten pitää olla naisia, mutta lakinaisten pitää olla miehiä.

Väitöstilaisuus

Minulla on uusi harrastus: se on vastaan väittäminen. Tarkemmin sanoen olen ottanut tavakseni sen, että keskustelussa - kasvokkain tai netissä käytävässä, töissä tai vapaalla - sanon avoimesti sen, jos olen eri mieltä jonkun kanssa.

En suinkaan väitä vastaan huvikseni, enkä haasta riitaa. Mutta kun olen eri mieltä jonkun kanssa, sanon sen ääneen. En sano mielipiteitäni ilkeästi tai nolaten, totean vain yksinkertaisesti asian laidan: minä en pidä tästä, vaikka sinä pidät.

Usein nämä keskustelulliset erimielisyydet tietenkin koskevat sukupuolten tasa-arvoa. Mutta en nyt puhu vain niistä. Väitän vastaan myös silloin, kun keskusteltavat asiat ovat vähäpätöisiä tai neutraaleja.

Esimerkiksi:

• Joku Kaverini: Onpa ihanaa, kun on kesä! Ikävä vaan, että kohta tulee syksy. Syksy on niin hirveetä aikaa, se on niin masentava vuodenaika.
  
  Minä: No kesä on tosiaan kiva. Mutta mä pidän itse asiassa syksystä kovasti. Mulle se on aina ollut sellaista energistä ja luovaa aikaa.
  
  
• Joku Toinen Kaverini: Hyi hitto, kato noita. Mies on ihan tossun alla, ja toi muija tekee kaikki päätökset. Vittu mikä muija. Siis mä en ikinä vois kunnioittaa tommosta miestä. Mä en kestä munattomia miehiä. Panis eukkonsa kuriin.
  
  Minä: No tietty se on hirveetä, jos joku joutuu ihmissuhteessaan huonosti kohdelluksi. Ja noita ihmisiä just mä en tunne, en tiedä, millasta niillä on. Mutta noin yleisesti, kyllä mä itse pidän siitä, että mies ei ole mikään koppava kukkopoika, aina komentelemassa.
  
  
• Joku Kolmas Kaverini: Kyllä Geneerinen Pleikkaripeli/elokuva/kirja/bändi/balettiteos on muuten paska.
  
  Minä: Itse asiassa mä pidin siitä. Pidin siitä, että siinä X.
  

Kuulostaako tämä erityiseen vastaanväittämiseen rupeaminen, koko asian esille nostaminen, sinusta oudolta? Ehkä sitten olet ihminen, jolle luonteva mielipiteenilmaisu on turvallista arkea. Itse olen aina tiennyt, mitä minulta odotetaan.

Ihmisyhteisöissä on yleensä tietyt näkymättömät roolitukset: tietyistä asioista saavat puhua vain tietyt henkilöt, ja asioista kuuluu puhua tietyllä tavalla. Nykyisessa hyvässä ajassamme ketään tuskin lynkataan "väärän" mielipiteen esittämisestä, mutta sosiaalinen paine vaikenemiseen saattaa silti olla aikamoinen.

Olen huomannut, että erityisesti naisten odotetaan myöntyvän yleisesti hyväksyttyihin mielipiteisiin. (Kutsun itse näitä keskustelumielipiteiksi - ne ovat siis niitä latteuksia, jotka ovat yhteiskunnassamme Virallisesti Hyväksytty Totuus. Esimerkiksi "Kesällä on ihanaa!" Ei ole oikein soveliasta olla pitämättä kesästä.) Yleiset mielipiteet vaihtelevat yhteisöittäin, mutta niille on yhteistä se, että niitä vastaan ei sovi käydä. Kaikkien kuuluu olla sitä mieltä, että pissikset on kauheita, miehet kärsivät enemmän perheväkivallasta kuin naiset, terassilla olo on ihmisen parasta aikaa. Olivat ne triviaaleja (terassi) tai tärkeitä (lähisuhdeväkivallan kysymykset), nämä ovat sellaisia mielipiteitä, joihin on helppo solahtaa. Jos on eri mieltä ja sanoo sen, saa osakseen joko kummastelua tai pahimmillaan vihamielisyyttä.

Keskustelumielipiteet tosin ovat usein vielä aika kevyttä kamaa. Niiden lisäksi olen alkanut ottaa kantaa sellaisiin asioihin, jotka ainakaan eivät kuulu naisten reviirille. Tällaisiä ovat musiikki, luonnontieteet ja ennen kaikkea valtakunnanpolitiikka. Siis juuri ne asiat, joista julkisesti puhuvat tytöt yläasteella mölistiin hiljaisiksi. Yhä vieläkin minulta vaatii uskallusta ja energiaa käydä tälle kielletyksi tietämälleni alueelle.


Minulle vastaanväittäjäksi rupeaminen on ollut hyvin vapauttaavaa. Aluksi minua hirvitti avata suuni. Mokaamisen ja häpeän pelko on iskostettu minuun niin syvälle. Mutta harjoitus tekee mestarin. Kun olen sanonut mielipiteitäni ääneen, minun on aina vain helpompi jatkaa sitä puuhaa. Olen huomannut senkin, että minun esimerkkini on rohkaissut muitakin yhteisöjeni naisia sanomaan kantansa. (Ja minäkin saan rohkeutta muista avoimesti vastaanväittävistä naisista!)

Vastaanväittäminen on toki dramatisoitu ilmaus. Kysehän on ennen kaikkea mielipiteeni sanomisesta, kannanotosta - minuna olemisesta. Sitä minä teen. En lannista ketään, mutta en myöskään annan kenenkään normihävettää minua hiljaiseksi.

---

Samasta aiheesta:

• MM: Tutkainta vastaan
  

Säästöpakkaus

Helsingin Sanomissa oli eilen oiva pääkirjoitus:

HS 4.5.10: Raiskaustuomiot kertovat arvoista

Suomalaiseen oikeuskäytäntöön sisältyy kummallisuus, jonka mukaan väkivallan käytöstä ei tuomita erikseen, jos se liittyy raiskaukseen. Tapon yrityksestä ilman raiskausta voidaan tuomita neljän vuoden vankeusrangaistus, mutta jos raiskaaja uhkaa tappaa uhrinsa ja vahingoittaa tätä, voi tuomio olla vain kaksi vuotta vankeutta. Tapon yrityksestä ilman raiskausta tuomio voi olla kaksinkertainen.

(...)

Huolimatta raiskauksessa käytetyn väkivallan laadusta ja määrästä raiskauksista annetut tuomiot ovat suurelta osin melko samanlaisia. Vankeusaika vaihtelee puolestatoista vuodesta kahteen ja puoleen vuoteen. Samanlaisen väkivallan käyttö ilman raiskausta tuottaisi pidemmän tuomion.

Siis jos pahoinpitelee, ei kannata jättää raiskaamatta! Nykyisestä oikeuskäytännöstähän tosiaan saisi vaikka näppärän teeveemainoksen kaikille viiripäisille väkivallakoille:

"Ajattelitko hakata? Älä hyvä mies unohda myös raiskata! Nyt kaksi sekotekoa yhden hinnalla.

Oikeus-Light: Melkein kuin aito."

---

Samasta aiheesta:

• HS 1.5.10: Professori: Suomen raiskaustuomiot tehdään usein väärin perustein
  
• MM: "Itsepä sitä kerjäsit!"
  

Tekopyhät

Yhteen aikaan aikakauslehdissä sätittiin usein suomalaisia siitä, että meillä on huono itsetunto. "Me ollaan vieläkin nöyrää metsäläiskansaa, ei uskalleta avata suuta! Aina mietitään, mitä muut meistä ajattelevat. Kyllä ulkomailla ihmiset on ihan toisenlaisia!"

Vitsihän on siis siinä, että nuo kirjoittajat siis nimenomaan haukkuivat niitä, joilla on "huono itsetunto".


Samalla lailla naisille toitotetaan usein, että meidän pitäisi rohkeammin käydä sortoa vastaan. Ei se olekaan väärä kehotus: maailma muuttuu vain muuttamalla. Kannustuskin on hyvästä, sillä perinteisesti huonommassa asemassa olevat ihmiset ilman muuta tarvitsevat rohkaisua ja validointia:

"Sun kannattaa nyt vaan rohkeasti vaatia parempaa palkkaa! Ei mitään saa, ellei pyydä!"

"No menet sinne niiden joukkoon vaan! Vähän aikaa ne kyräilee sua, mutta kun osoitat olevasi tosissasi, kyllä ne sua kuuntelee."

"Jätä se paska! Sehän juo liikaa. Sun pitää suojella itseäsi."

"Tottakai se on raskasta. Mutta olet vaan oma itsesi. Kyllä sulla on oikeus olla oma itsesi. Koirat haukkuu mutta karavaani kulkee."

Niin kannattaakin, niin ehkä kuuntelevatkin, niin pitääkin, niin kulkeekin.


Rohkaisukehotusten toinen puoli on kuitenkin toisinaan ilmenevä julmettu tekopyhyys. Kun viattomuudessasi sitten tartut härkää sarvista, rohkaiset mielesi ja vaadit esimerkiksi parempaa palkkaa tai et suostu perheesi palkattomaksi työjuhdaksi tai dumppaat huonon miehen - auta armias! Kannustushuudot kuolevatkin kuin tyhjiöön. Äkkiä saat koko lauman vihan osaksesi. Miehet mölisevät "kohtuuttomuuttasi", naiset kimittävät "narttuuttasi". Kaikki kalkattavat "itsekkyyttäsi". Olet "kylmä ja koppava akka", "luulet itsestäsi liikoja", "poljet muut jalkojesi alle". Olet huono tytär, äiti, työntekijä, ihminen ja varmaan vielä epäkelpo nisäkkääksikin.

Näin siis naisen elämässä on joskus tällainen pikku hankaluus: Saat tietysti puolustaa oikeuksiasi (ja jos et puolusta, kaikki sinulle tehty paska "on omaa syytäsi"). Kunhan vaan nurkumatta hoidat niskoillesi kasatut työt ja toteutat sinulta vaaditut roolit.

---

Samasta aiheesta:

• MM: Tämä arpa ei voita
  

"Itsepä sitä kerjäsit!"

Iltalehti 23.10.2009: Lehti: Jopa puolet raiskauksista olisi estettävissä

Raiskauksien määrä voisi Savon Sanomien mukaan jopa puolittua, jos naiset välttäisivät riskikäyttäytymistä.

- Tutkimistani 181 raiskauksesta puolet olisi voitu estää sillä, että uhri olisi toiminut yleisesti hyväksyttävällä tavalla, sanoo lehden haastattelema vanhempi rikoskonstaapeli Ville Hahl Varsinais-Suomen polisiilaitoksesta. Hän teki aiheesta oikeustieteen pro gradu -lopputyön Joensuun yliopistoon.

Hahlin mukaan lähes kaikkiin näihin tapauksiin liittyi naisen kohtuuton alkoholinkäyttö. Uhriksi joutunut nainen oli tolkuttomassa humalassa tai jopa sammunut. Riskikäyttäytymiseksi Hahl laskee myös sen, jos kosteaa iltaa päädytään jatkamaan tekijän tai uhrin asuntoon.

Raiskaukset loppuvat maailmasta yhdellä ainoalla tavalla: heti, kun miehet lopettavat raiskaamisen. Ei se ole mitään korkeampaa matematiikkaa.

Onneksi sentään jollain on kylliksi pillua panna stoppi uhrin syyttämiselle:

HS 23.10.09: Kansanedustaja ärtyi konstaapelin raiskausnäkemyksistä

Kansanedustaja Toivakan mielestä Suomea ei saa rakentaa sen ajatuksen varaan, että naisten liikkumapiiri olisi kapeampi kuin miesten. Suomen pitää olla vapaa ja turvallinen maa molemmille.

Hyvä, kansanedustaja Lenita Toivakka!


Käytänpä logiikkakortin: Jos olette sitä mieltä, että esimerkiksi humalaisen naisen "saa raiskata", siitä väistämättä seuraa, että teidän on myös pakko olla sitä mieltä, että kadulle sammuneelle miehelle saa samoin tehdä ihan mitä tahansa sattuu huvittamaan. Todellako olette valmiita lähtemään tuolle tielle? No sitä minäkin.

Syyllisyys sille, jolle syyllisyys kuuluu.

---

Erittäin hyvät kirjoitukset aiheesta:

• Maailma feministin silmin: Sexual Assault Tips Guaranteed to Work
  
• Kummakerho.net: Raiskauksen uhka ja uhrin vastuu
  

Fashion Disaster

Juuri kun pääsin bloggaamasta erään muodinluojan kärsimyksistä (miesparalla on liian läskinilkkainen malli), saan kuulla, että toisellakin luovalla nerolla on ongelmia.

Ralph Lauren joutui kuulemma antamaan potkut malli Filippa Hamiltonille, koska muotinäytösvaatteet olivat tälle liian pieniä:

The New York Local News: Photoshopped Ralph Lauren Model Fired for Being Too Fat?

Ralph Lauren's Photoshop of Horrors saga, wherein an ad escaped with a severely distorted Picasso of a bobble head on top of a shrunken, crooked body, has taken another ugly twist. This morning on the TODAY Show, the photoshopped model, Filippa Hamilton revealed that she was, in fact, fired for being too fat.

Lainauksessa viitataan muotitalo Ralph Laurenin taannoiseen, paljon huomiota saaneeseen kuvankäsittelymokaan:

New York Local News: Ralph Lauren Admits Responsibility For 'Distorted' Ad

Fashion House Ralph Lauren has confirmed that an ad, which sparked uproar online over what appeared to be an abnormally thin model, was indeed an approved photo released by the company.

(...)

On Wednesday, the advertisement, which features model Filippa Hamilton, went viral not only because the image featured the model looking like her hips were smaller than her head, but also because the company demanded that culture blog Boing Boing take the image down over claims of copyright infringement.

Jotta asia niin sanotusti asettuisi oikeisiin mittasuhteisiinsa, irtisanottu Filippa Hamilton on siis sama nainen kuin tässä kautta netin paljon pilkatussa, (huonosti) käsitellyssä mainoskuvassa:





Kuva on siis muokattu. Tosielämässä Hamilton on sentään peräti kokoa 4. Eurooppalaisessa mitoituksessa se vastaa kokoa 34.


Dr. Violet Socks tiivistää sen niin hyvin!

Liian paksua

Kenkäsuunnittelija Christian Louboutin tahtoo suunnitella Barbie-nukelle kenkiä. Maestrolla on kuitenkin ongelma: Hänen mielestään Barbiella on liian paksut nilkat. Ei, oikeasti! Lukekaa vaikka.

Tai katsokaapa tätä kuvaa:




Sorry, Barbie! Olet selkeästi aivan liian läski. Ei kai tässä auta sinunkaan muu kuin panna photoshopaten.

---

(Via Feministing.)

Sanasta miestä

Tietokoneiden ohjelmointikielissä on usein sellainen juttu, että tietty muuttuja voi saada vain tiettyjä arvoja. Jos esimerkiksi olio osaa käsitellä vain kokonaislukuja (esim. 1, 5, 3563), sen muuttujille ei saa antaa arvoksi esimerkiksi ("kurpitsaa").

Ihmistenkin kielissä on samantyyppisiä asioita. Ne kertovat paljon siitä, miten ajattelemme ja miten saamme ajatella. Mies-olio ei voi esimerkiksi koskaan saada arvoja {"nätti", "hysteerikko", "kälättäjä", "seksikäs", "nalkuttaja", "oikkupussi", "rasittava komentelija", "huora"}.

Tämä on hyvin kätevää. Näin miehen ei tarvitse vahtia omaa käytöstään: Jos vaikka "irrationaalisuutta" pidetään miehelle sopimattomana ominaisuutena, ilman tätä ennalta määrättyä arvoväliä mies joutuisi oikeasti ilmentämään rationaalisia ominaisuuksia. Mutta nyt hän voi huutaa naama punaisena tai istua vaikka vuoden itsepäisenä tuppisuuna tai ostaa city-maasturin, ja silti häntä kutsutaan "rationaaliseksi." Tai hän voi aina yrittää kastaa melaansa joka lammessa, eikä häntä silti saa sanoa "huoraksi".

Naisolio ei saa käsitellä esimerkiksi arvoja {"looginen", "rohkea" (paitsi esiintyessään vähissä vaatteissa iltapäivälehtien kannessa), "johtamiskykyinen", "reilu"}. Jos joku nainen olisi "rohkea" ja "reilu", hänestä sanottaisiin silti, että hän on "manipuloiva" "selkäänpuukottaja".


Se on kuin korttitemput! Tiedättehän, ne joissa taikuri pyytää sinua valitsemaan yhden kortin, minkä tahansa, hänelle näyttämättä, ja aina hän kuin ihmeen kaupalla tietää, minkä kortin valitsit. Tosiasiassa taikatemput tehdään usein niin, että valinnanvara on vain näennäinen.

Siis jos ajateltaisiin vaikka sellaista kieltämättä vähän laimeaa korttitemppua, jossa taikuri kerskuisi pystyvänsä arvaamaan valitsemasi kortin värin, se voisi mennä vaikka näin: Sinä luulet, että taikurin korttipakassa on normaali määrä mustia ja punaisia kortteja. Mutta todellisuudessa taikuri onkin sinun sitä tietämättäsi yhdistänyt kahden eri korttipakan musta kortit ja jättänyt hertat ja ruudut kokonaan pois! Näin luulet, että sinulla on valinnanvaraa, vaikka todellisuudessa sitä ei ole ollenkaan.

Minkä kortin valitsetkin, se on tietenkin aina musta.

Keisarin vanhat vaatteet

Kannattaa lukea, mitä Kate Hardingilla on sanottavanaan Roman Polanskin tekemisistä:

• Kate Harding: Reminder: Roman Polanski Raped a Child
  

Hardingin alkuperäinen, paljon kohua herättänyt juttu.

• Kate Harding: Letters From Hollywood: Roman Polanski's Rape Of Child No Big Thing
  

Harding kertoo Polanskin elokuva-alan ihmisiltä saamasta tuesta. (!)

• Kate Harding: On Polanski:
  

And it turns out a whole lot of people were waiting to hear someone say just that, straight-up, unencumbered by a bunch of bullshit about the importance of his work, his artistic genius, his age, whether his victim looked 13 or not, the judicial misconduct that marred his case or, most gallingly, the “punishment” he’s already “suffered” by spending more than 30 years in “exile.” (If being wealthy, successful and almost completely free to roam Europe counts as exile, sign me up.) A whole lot of people really just wanted to hear someone in the media say, “He raped a child. He fled the country. He damn well should have been arrested, he should be extradited, and it really shouldn’t have taken three fucking decades to make that happen. The end.” But very few people in the media did.

Why is that? Why have so few journalists stated the obvious? Why have I only heard about three people in the film industry (Kevin Smith, Luc Besson and Greg Grunberg) saying, in essence, “He fucking drugged and raped a kid, and he’s not above the law,” while hundreds of celebrities are signing petitions demanding his release, wearing “Free Polanski” buttons and trying to spin his arrest as an attack on artistic freedom?

Minua kiinnostaa erityisesti viimeisen jutun viimeinen kappale: miksi Polanski saa niin paljon tukea? Hänen tapauksensa on kuitenkin täysin mustavalkoinen. Kyse ei ole esimerkiksi kahdesta kännissä säheltäneestä teinistä. Polanski teki valinnan, eikä siinä valinnassa ollut mitään harmaata, ei mitään epäselvää. Loogisesti

1. Roman Polanski raiskasi lapsen.
   
2. Henkilö, joka raiskaa lapsen, on lapsenraiskaaja.
   
3. Siis Roman Polanski on lapsenraiskaaja.
   

Mikä oli todistettava. Miksi kukaan haluaisi tukea lapsenraiskaajaa?


Kutsun tätä Kekkos-ilmiöksi: laumanjohtajaa tai muulla tavoin ansioitunutta urosta suojellaan, vaikka tämä tekisi mitä. "Pomon" luonneviatkin nähdään vain joko pikkuvikoina tai värikkäinä persoonallisuuden osoituksina, jolloin ne vain kiillottavat ihailun kohteen kilpeä entisestään.

Kekkos-ilmiön huomaa myös arkisessa perhe-elämässä, erityisesti niissä perheissä, joissa isä hakkaa muita perheenjäseniä. Joskus vaimo ja lapsetkin tahtovat pitää yllä sellaista selittelykulttuuria, jossa hakkaajahorolla muka oli "oikeutus" tekoonsa. Klassisestihan piestyt lapset (äitinsä tai isänsä hakkaamat) kasvavat usein sellaisiksi aikuisiksi, jotka uskovat valta-aseman väärinkäytön olevan vain "kasvattavaa". Hakanneen vanhemman, pomon, sankarin, täytyy olla täydellinen. Sitä kuvaa ei koskaan saa särkeä.


Ajattelin ensin, että ilmiön taustalla on ehkä alkukantainen halu elää lauman johtajan kautta. Kaikki voima ja kunnia, koko lauman tarmo kanavoidaan häneen. Näinhän kohdellaan esimerkiksi urheilusankareita juuri ennen kisoja. Ajatuksena lienee se, että TähtiMies tekee ainutlaatuisilla kyvyillään koko muulle laumalle niin suuren palveluksen, että hänen paapomisensa on ihan oikeutettua. Siis TähtiMies on muun lauman suojeleva esitaistelija, champion. Häneen eivät päde samat lait kuin muihin. Kotioloissa tämä voisi kääntyä äidin ja lasten haluksi pitää kiinni perheen miehestä, ettei tämä vain lähtisi omille teilleen ja veisi pois työpanostaan.


Mutta toisaalta, eihän mies ole koskaan, missään yhteiskunnassa ollut perheen ainoa ruuanhankkija tai suojelija! Naiset ovat aina tehneet vähintään yhtä paljon ja yhtä välttämätöntä työtä kuin miehet. Kyllä vain: lasten tekeminen (=raskaana oleminen, synnyttäminen, lapsen hoito seuraavat 15 vuotta) on ihan aikuisten oikeaa työtä. Kodinhoito, perheen ruokkiminen, kasvien kerääminen, villan kehrääminen – se kaikki on rankkaa työtä. Ei mikään yhteisö toimi vain tähtösten varassa.


Miksi siis näitä miehiä yhä hyysätään? Miksi on rakennettava henkilökultti? Kyllähän jonkun saavutuksia voi ihailla, vaikkei ihailisi tämän luonnetta. Useat historian suuret poliitikot, tutkijat ja taiteilijat ovat joka tapauksessa olleet ihmisinä tosi paskiaisia.

Tämä arpa ei voita

Jos työskentelet perinteisellä naisten alalla, olet heikko etkä osaa pitää kiinni eduistasi.
Jos työskentelet perinteisellä miesten alalla, et ole sinut naisellisuutesi kanssa.

Jos olet huono ohjelmoimaan tai kokoamaan IKEAn huonekaluja, se kertoo siitä, että naisilla ei ole matemaattista kykyä tai kolmiulotteisuuden tajua.
Jos olet hyvä ohjelmoimaan tai kokoamaan IKEAn huonekaluja, se johtuu siitä, että kaikki naiset ovat lammasmaisen huolellisia ja tykkäävät noudattaa orjallisesti sääntöjä.

Jos et ole valta-asemassa, se johtuu siitä, että naiset eivät luonnostaan sovellu valta-asemaan.
Jos olet valta-asemassa, olet kylmä narttuhirviö.

Jos sanot avoimesi mielipiteesi naisvihaajille, olet kastroiva narttu.
Jos et sano avoimesti mielipidettäsi, saat syyttää itseäsi: mitäs et saa suutasi auki?

Jos perustelet tunteella, olet hysteerikko.
Jos perustelet järjellä, olet robotti.

Joe et puolustaudu väkivaltaa vastaan, ansaitset lyönnit.
Jos puolustaudut väkivaltaa vastaan, ansaitset lyönnit.

Jos jäät kotiäidiksi, olet laiska paska.
Jos pidät kiinni kodin ulkopuolisista rahatöistäsi, olet itsekäs paska.

Jos sinulla on pienet tissit, olet epänainen.
Jos sinulla on isot tissit, olet huora.
Jos sinulla on sopivat tissit, olet sekä epänainen että huora.

Jos et halua seksiä, olet frigidi lesbohuora.
Jo haluat seksiä, olet myöskin frigidi lesbohuora.

Jos olet äiti, olet huono äiti.