Tupakkayhtiöt markkinoivat tuotteitaan erityisesti kehitysmaiden naisille. Maailman terveysjärjestön WHO:n mukaan markkinointi on onnistunut pelottavan hyvin, sillä kehitysmaissa erityisesti naisten ja nuorten tupakointi lisääntyy huimaa tahtia.
Esimerkiksi rutiköyhässä Bangladeshissa savukkeita markkinoidaan väitteillä, joita useimmissa länsimaissa pidettäisiin pöyristyttävinä. Tupakkamainoksissa tupakoitsijat esitetään älykkäämpinä, vireämpinä ja parempina rakastajina kuin tupakoimattomat.
Naisille tupakointia mainostetaan esimerkiksi helpolla synnytyksellä: Jos nainen tupakoi, lapsi ei kasva kovin suureksi. Tämän vuoksi synnytys helpottuu eikä ole niin kivulias.
(...)
Pienet, söpöt tupakkarasiat on suunniteltu miellyttämään naisten silmää ja savukkeista on tehty äärimmäisen ohuita. Kaiken tämän tarkoitus on, että naiset tahtoisivat kantaa savukerasioita koko ajan mukanaan - aivan kuten suosikkihuulipunaansa.
- Tupakka-askeista on tehty esimerkiksi vaaleanpunaisia. Lisäksi markkinoilla on esimerkiksi hedelmänmakuisia savukkeita, Assunta lisää.
Tupakkayhtiöt asialla taas. Häikäilemätöntä, kylmää röyhkeyttä. Mutta pahoin pelkään että markkinointi tepsii.
Naiset tahtovat ja ovat kaikkina aikoina tahtoneet olla vapaita ja vallakkaita - sanalla sanoen onnellisia. (Kukapa ei?) Kun kehitysmaiden naisten on vaikea vaikuttaa elämäänsä muuten, heille on helppo myydä vapauden ja vallan symbolia.
Samalla laillahan tupakkaa markkinoitiin 20-luvulta alkaen länsimaitten naisille. Flapperit, lyhyttukkaiset menotytöt, ottivat kielletyt vapautensa ja pistivät sen merkiksi korren palamaan. Huulipunaan tahriintunut savuke oli uuden, vapautuneen naisen symboli. Myöhemmin röökaajaa kehuttiin elegantiksi, hienostuneeksi, sivistyneeksi maailmannaiseksi.
Tupakan vapaus on tietysti oikeasti vain keuhkosyövän vapautta. Mutta toivo paremmasta myy tehokkaammin kuin mikään muu.
Samasta aiheesta:
