Tuleeko sinullekin joskus tällainen tenkkapoo: Olet kyllä feministi, sinusta naisten oikeuksien puolustaminen on tärkeää sekä maailmanlaajuisella että paikallisella tasolla, etkä joudu helposti huijatuksi kun kun törmäät perinteisiin akkainvähättelykeinoihin - mutta silti et voi mitään sille, että sinun mielestäsi Liisa on hirveä tyhjäpää, Kukka-Maaria perkeleellisen julma paskiainen ja Tiinan höpinöitä et jaksa kuunnella puolta minuuttia kauempaa?
Tunnet ehkä mielipiteistäsi syyllisyyttä, ethän suurin surminkaan halua olla huono feministi eli ääliö. Pitäisikö sinun nyt siis feminismin ja jonkinlaisen feministisen sisaruuden nimissä vain purra hampaat irveen ja etsiä inhoamistasi naisista hyviä puolia?
Ei tarvitse. Ihmisryhmän puolustaminen sorrolta ei vaadi sitä, että sen ryhmän jäsenistä täytyisi henkilökohtaisella tasolla pitää. Jos puolustat homojen oikeuksia, sinun ei tarvitse tykätä naapurin Kakesta eikä kutsua häntä teelle. Feminismin päämäärä on naisten oikeuksien toteutuminen. Ne oikeudet ovat naisilla, koska niiden kuuluu olla kaikilla ihmisillä. Naisten asemaa ei suinkaan pyritä parantamaan siksi, että naiset olisivat kaikki tyynni jotenkin aivan ihania ja hienoja ihmisiä, vaan siksi, että naisten aseman parantaminen on oikein.
(Päinvastoin: jos naisia suojeltaisiin vain siksi, että kaikki naiset olisivat niin mukavia ja nastoja tyyppejä, niin eihän sellainen suojelu olisi kovinkaan arvokas asia!)
On erittäin todennäköistä, että monien maailman naisten kanssa sinulla ei ole mitään muuta yhteistä kuin sukupuoli. Et ehkä edes pidä naisista, noin niin kuin persoonina, ehkä juuri naiset ovat elämässäsi kohdelleet sinua pahasti. Joten jos sisaruuden käsite tökkii pahasti sinun kohdallasi, homma kannattaa ajatella niin, että olet maailman kaikkien muiden naisten kanssa samassa veneessä. Mitä muille naisille tehdään, se tehdään sinulle. Jos jotain maailman naista voidaan sukupuoliasemansa takia hakata, se on sinun ongelmasi - vaikka kyseinen akka sitten olisi pahin vihanaisesi. Sinä olet aina naisten joukossa, et koskaan tule kuulumaan mihinkään muuhun yhteiskuntaryhmään.
Mutta sinun ei tarvitse tykätä kenestäkään, josta et tykkää.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste feminismi. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste feminismi. Näytä kaikki tekstit
4. syyskuuta 2011
8. maaliskuuta 2011
Pimeä keskiaika
Tämäkin on totta: vaikka maailma onkin nyt (meille naisille ja miehille täällä länsimaissa) parempi kuin se on koskaan historiassa ollut, se ei ole vielä tarpeeksi hyvä.
Ehkä viidensadan vuoden päästä lukiolaiset Port-au-Princessä (tuolloin vauraassa ja turvallisessa) kuuntelevat historianopettajansa luentoa. Opettaja kertoo heille niin kutsutuista pimeistä ajoista, vuosituhannen vaihtumisen aikakaudesta.
"Sinä aikana työtä ei vielä ollut jaettu tasapuolisesti. Naiset tekivät kaksi kolmannesta maapallon työstä. Mutta he eivät omistaneet kuin murto-osan kaikesta omaisuudesta! Eikä kaikkea naisten tekemää työtä edes laskettu työksi: esimerkiksi niinkin yksinkertainen asia kuin lasten synnyttäminen ja kasvattaminen saattoi todella rampauttaa naisen muut työmahdollisuudet. Eikä vain uraa: sillä noina aikoinahan maailmassa vallitsi hillitön resurssivinous. Länsimaiden ihmiset olivat suhteellisen hyväosaisia, mutta niin kutsutuissa kehitysmaissa oli täysin mahdollista, että nainen kuoli synnytykseen. Tai sen johonkin komplikaatioon."
Nyt lapset, teinit, katsovat opettajaansa kirkkain, epäilevin silmin. Se heistä rasittavin ja aktiivisin kysyy:
"Miten muka voi kuolla synnytykseen? Mikseivät ne menneet sairaalaan?"
Opettaja kohauttaa harteitaan.
"Ei kaikkialla vaan ollut luotettavaa terveydenhoitoa. Köyhyys saattoi olla hirmuista. Nyt täytyy muistaa, että maailmassahan raivosivat vielä tuolloin sodat, muutenkin globaaliin kurjuuteen ja väkivaltaan suhtauduttiin ihan eri lailla kuin nyt. Naisiin kohdistettiin paljon väkivaltaa, siis sekä sotaa käyvissä valtioissa että ihan vauraissakin maissa. Sitä ei osattu pitää kovin vakavana ongelmana. Jos naisen kimppuun käytiin, se oli monen mielestä naisen oma vika."
Teinien suu loksahtaa auki. Meidän arkemme on heille paha, typerä satu. He nauravat, eivätkä todella usko, että ihmiskunta olisi koskaan voinut olla niin järjetön kuin opettaja kertoo.
Ja vaikeahan sitä on tietysti uskoa näin vuonna kaksituhattayksitoistakin. Siispä, parempaa maailmaa odotellessa: Hyvää naistenpäivää kaikille!
Samasta aiheesta:
Ehkä viidensadan vuoden päästä lukiolaiset Port-au-Princessä (tuolloin vauraassa ja turvallisessa) kuuntelevat historianopettajansa luentoa. Opettaja kertoo heille niin kutsutuista pimeistä ajoista, vuosituhannen vaihtumisen aikakaudesta.
"Sinä aikana työtä ei vielä ollut jaettu tasapuolisesti. Naiset tekivät kaksi kolmannesta maapallon työstä. Mutta he eivät omistaneet kuin murto-osan kaikesta omaisuudesta! Eikä kaikkea naisten tekemää työtä edes laskettu työksi: esimerkiksi niinkin yksinkertainen asia kuin lasten synnyttäminen ja kasvattaminen saattoi todella rampauttaa naisen muut työmahdollisuudet. Eikä vain uraa: sillä noina aikoinahan maailmassa vallitsi hillitön resurssivinous. Länsimaiden ihmiset olivat suhteellisen hyväosaisia, mutta niin kutsutuissa kehitysmaissa oli täysin mahdollista, että nainen kuoli synnytykseen. Tai sen johonkin komplikaatioon."
Nyt lapset, teinit, katsovat opettajaansa kirkkain, epäilevin silmin. Se heistä rasittavin ja aktiivisin kysyy:
"Miten muka voi kuolla synnytykseen? Mikseivät ne menneet sairaalaan?"
Opettaja kohauttaa harteitaan.
"Ei kaikkialla vaan ollut luotettavaa terveydenhoitoa. Köyhyys saattoi olla hirmuista. Nyt täytyy muistaa, että maailmassahan raivosivat vielä tuolloin sodat, muutenkin globaaliin kurjuuteen ja väkivaltaan suhtauduttiin ihan eri lailla kuin nyt. Naisiin kohdistettiin paljon väkivaltaa, siis sekä sotaa käyvissä valtioissa että ihan vauraissakin maissa. Sitä ei osattu pitää kovin vakavana ongelmana. Jos naisen kimppuun käytiin, se oli monen mielestä naisen oma vika."
Teinien suu loksahtaa auki. Meidän arkemme on heille paha, typerä satu. He nauravat, eivätkä todella usko, että ihmiskunta olisi koskaan voinut olla niin järjetön kuin opettaja kertoo.
Ja vaikeahan sitä on tietysti uskoa näin vuonna kaksituhattayksitoistakin. Siispä, parempaa maailmaa odotellessa: Hyvää naistenpäivää kaikille!
Samasta aiheesta:
23. tammikuuta 2011
Feministien vuoro
Mielenkiintoinen, (ainakin minulle) uusi feministiblogi:
Feministien vuoro
Jos muuten tiedätte joitain muitakin hyviä feministiblogeja, millä vaan kielellä, niin laittaisitteko minulle vinkkiä niistä? Vaikka tämän kirjoituksen kommentteihin.
Feministien vuoro
Jos muuten tiedätte joitain muitakin hyviä feministiblogeja, millä vaan kielellä, niin laittaisitteko minulle vinkkiä niistä? Vaikka tämän kirjoituksen kommentteihin.
13. marraskuuta 2010
Keisarin uudet vaatteet
Kauniimpi sukupuoli on nyt näemmä blogissani pinnalla. Lähestyvän isänpäivän kunniaksi tässä vielä kolme erinomaista kirjoitusta: pojista, miehistä ja isistä.
- Aaltopahvia: Kuuntelemisen oppitunti
Oletteko te koskaan miettineet, millainen maailma olisi, jos miehillä olisi samanlainen vapaus ilmaista tunteitaan kuin naisilla? Oletteko te koskaan miettineet, millainen maailma olisi, jos naisilla olisi samanlainan oikeus tulla kuulluiksi kuin miehillä?
Minä mietin sitä päivittäin.
Mietin erityisesti luokkahuonetta, niitä nuoria, joista tulee meidän tulevaisuutemme yhteiskunta. He rakentavat sen. Mutta onko mikään muuttunut?
Luokassa puhuu yhä useimmiten juuri poika, eikä hän tee sitä puheenvuoroa viittaamalla pyytämällä. Se hiljainen viittaava tyttö joutuu pysymään hiljaa, koska hän on kiltisti, eikä häntä tarvitse oikaista. Pojat saavat huomiota lähinnä vaatimalla oikaisemista, tekemällä rikkeitä ja koettelemalla rajoja. Äijätoimilla. Jos kuitenkin syntyy keskustelu, tulevat useimmat puheenvuorot lopulta tytöiltä. Pojilta tuntuu puuttuvan joko kyky tai uskallus ääntää sitä, mitä he ajattelevat. Ei ole lainkaan tavatonta, että erittäin mielenkiintoisia ajatuksia aineeseen kirjoittanut oppilas saattaa pitää ajatuksiaan aivan kelvottomina, jopa typerinä. - Megafoni/Katariina Mäkinen: Miesliike nyt?
(Via Aaltopahvia)
Feminismin vastustajista puhuttaessa on heti aluksi huomattava, että heidän käsityksensä feminismistä on usein varsin erikoinen. Feminismi, johon he tekevät eroa, vaikuttaa hyvin erilaiselta kuin tämänhetkinen globaali feministinen liike ja feministisen teorian, tutkimuksen ja poliittisen toiminnan todellisuus. Antifeministeille feminismi tuntuu tarkoittavan esimerkiksi joko a) naisten etujen puolustamista, b) oletusta siitä että naiset ovat miehiä parempia tai c) sukupuolen “todellisen olemassaolon” kieltämistä. Feminismiin sisältyvä koko sukupuolijärjestelmän kritiikki jää usein täysin huomiotta samoin kuin se, että juuri feministit ensimmäisinä esittivät myös miehen olevan sukupuoli ja kyseenalaistivat valmiit oletukset siitä, mitä miehen tulisi olla, samoin kuin sen, että hierarkkinen ero sukupuolten välillä olisi historiallisesti välttämätön maailmaa ja ihmisten välisiä suhteita jäsentävä tekijä. - Vihreiden isien manifesti: Olen isä, olen olemassa
Isästä puhuttaessa on kyse usein sukupuolesta, miehestä. Isän puuttuessakin puhutaan miehen mallin puuttumisesta. Äidin puuttuminen ei ole naisen mallin puuttumista. Äitiys on olemista lapsen kanssa; hoivaamista, auttamista ja huolenpitoa.
Tervetuloa oikealle vuosituhannelle.
Isät haluavat olla lasten kanssa. Isät haluavat olla lähellä lapsiaan. Ei yhteiskunnan painostuksesta, vaan siksi, että mekin paitsi kasvatamme lapsiamme rakkaudella, olemme iloisia siitä muutoksesta ja kasvusta, jonka lapset saavat meissä aikaan.
10. marraskuuta 2010
Miehen mitalla
Tiedättekö, mitä Suomi tarvitsee? Suomi tarvitsee miesasiamiehiä. Siis - kunnollisia sellaisia. Esimerkiksi lehtori Timo Marttala puhuu hyvää asiaa:
YLE 13.10.10: Miehisyyden mallia pitäisi monipuolistaa
Tasa-arvokeskustelussa unohdetaan helposti se, että miesten kiistämättömät ongelmat (kuten lyhempi eliniänodote, miesten miehiin kohdistama väkivalta) eivät ole naisten vika. Ne ovat onneton ja kauhea asia, mutta ne eivät johdu mistään, mitä naiset tekisivät. Tietenkään kukaan ei ole mies tyhjiössä, mutta esimerkiksi elinajanodotteeseen vaikuttaa ensisijaisesti se miestenkeskinen äijäkulttuuri, jossa rehujen pureskelu ja terve jumppaaminen ovat akkain kotkotuksia.
Jos mies on hyvä sydämelleen, ne jotka hänet vaativat siitä tylyimmin tilille, ovat toiset miehet.
YLE 13.10.10: Miehisyyden mallia pitäisi monipuolistaa
Kemi-Tornion ammattikorkeakoulun yhteiskuntatieteiden lehtorin Timo Marttalan mukaan moni mies voi kokea vallitsevan mieskulttuurin rajoittavaksi, jos esimerkiksi ammatinvalintaa ei voi tehdä vapaasti ilman yhteiskunnan paineita.
- Meillä on "miesten ja naisten" ammatteja ja koulutusaloja, eikä siinä sinänsä ole mitään pahaa, että naiset kiinnostuvat useammin hoitoalasta ja miehet teknisistä aloista. Siinä vaiheessa siitä tulee ongelma, jos mies ei uskalla hakea hoitoalalle siksi, että kokee, ettei oma suuntautuminen tai valinta sovi vallitseviin odotuksiin miehenä olemisesta, Marttala sanoo.
(...)
- Jos mies omii kritiikittömästi sen mieskuvan, mikä yhteiskunnassa on vallalla tai mitä mieskulttuuri ylläpitää, niin elämä voi käydä ahtaaksi. Ylipäätään ei ole kovin rakentavaa elää elämää rajoitusten ja negaatioiden kautta, pohtimalla mitä en voi tehdä, koska olen mies.
Tasa-arvokeskustelussa unohdetaan helposti se, että miesten kiistämättömät ongelmat (kuten lyhempi eliniänodote, miesten miehiin kohdistama väkivalta) eivät ole naisten vika. Ne ovat onneton ja kauhea asia, mutta ne eivät johdu mistään, mitä naiset tekisivät. Tietenkään kukaan ei ole mies tyhjiössä, mutta esimerkiksi elinajanodotteeseen vaikuttaa ensisijaisesti se miestenkeskinen äijäkulttuuri, jossa rehujen pureskelu ja terve jumppaaminen ovat akkain kotkotuksia.
Jos mies on hyvä sydämelleen, ne jotka hänet vaativat siitä tylyimmin tilille, ovat toiset miehet.
6. marraskuuta 2010
Back to Basics
Kirjoitin taannoin siitä, kuinka naisten oikeuksien puolustaminen helposti jää muiden hyvien asioiden ajamisen jalkoihin. Niin kuin kamaa hamstraava tavaraintoilija, feministikin saattaa huomaamattaan kasata kaikenlaisia muita velvoitteita ja vaateita asiansa päälle. Silloin feminismi - siis naisten oikeudenmukaisen kohtelun vaatiminen - ei enää näytäkään niin kriittiselta tai olennaiselta asialta. "Onhan toki muilla asiat paljon huonommin kuin meillä! Homoja sorretaan, köyhiä sorretaan, mustia sorretaan. Miten minä voisin kehdata vaatia vanhempainkustannusten jakamista, kun muualla maailmassa lapset kävelevät miinoihin?"
Ne muut, ne ovat kaikki maailman muut ihmiset.
Luulen itse, että feminismin vähättely on osa kiltin tytön syndroomaa. Se on halua pysytellä näkymättömänä - kurjassa turvassa mutta kuitenkin turvassa. Puolustamalla naisten sijaan muita huono-osaisia ryhmiä naisen ei tarvitse vaatia mitään itselleen. Hänen ei tarvitse olla se ikävä akka, ilonpilaaja, järjen inha ääni.
On tietysti oikein puolustaa heikommassa asemassa olevia ihmisiä. On syytä tajuta keskenään risteävien sortomekanismien olemassaolo ja omat etuoikeudet (ihminenhän voi samaan aikaan olla sekä sorrettu että etuoikeutettu). Mutta näin niin kuin muistutuksena itselleni ja muille: sitä muiden puolustamista ei tarvitse tehdä itseä tai omaa väkeä dissaten.
Samasta aiheesta:
Ne muut, ne ovat kaikki maailman muut ihmiset.
Violet Socks: Feminism is no longer about sexism at all
(...)
Notice anything else? Like maybe the fact that this isn’t a definition of feminism at all? Feminism is a movement and political philosophy that addresses the systematic oppression of females because they are female. What WisCon is offering up instead is just a general definition of liberal social justice. Sexism isn’t even mentioned.
(...)
Luulen itse, että feminismin vähättely on osa kiltin tytön syndroomaa. Se on halua pysytellä näkymättömänä - kurjassa turvassa mutta kuitenkin turvassa. Puolustamalla naisten sijaan muita huono-osaisia ryhmiä naisen ei tarvitse vaatia mitään itselleen. Hänen ei tarvitse olla se ikävä akka, ilonpilaaja, järjen inha ääni.
(...)
It’s fascinating the extent to which women have been shamed out of even claiming a movement to address sexism. We just aren’t allowed to have that. Too strident. Too pushy.
(...)
On tietysti oikein puolustaa heikommassa asemassa olevia ihmisiä. On syytä tajuta keskenään risteävien sortomekanismien olemassaolo ja omat etuoikeudet (ihminenhän voi samaan aikaan olla sekä sorrettu että etuoikeutettu). Mutta näin niin kuin muistutuksena itselleni ja muille: sitä muiden puolustamista ei tarvitse tehdä itseä tai omaa väkeä dissaten.
Samasta aiheesta:
30. syyskuuta 2010
Hauras
Minulla ei ole sitä fantasiaa, joka joillain naisilla (ja miehillä naisista) on: en ole koskaan tahtonut olla hauras. En pidä siitä, että minua neuvotaan, minut pelastetaan, että vahvat kädet ottavat taakan harteiltani. En pidä siitä, että takki autetaan ylleni tai että aidan yli kiivetessäni joku mies ojentaa minulle kätensä. En halua, että minusta, minun innoittamanani kirjoitetaan runoja tai tehdään keksintöjä. En ilahdu, jos joku tekee työni puolestani.
"Sä olet nainen, ei sun tartte mennä sinne pimeään metsään!" Minun juuri tarvitsee mennä sinne pimeään metsään.
"Minä hoidan tämän!" Et hoida, vaan minä hoidan sen.
Jos valita pitää, haluan olla se, joka päättää ja kestää, joka valvoo aamuun asti. Minä olen se, joka kirjoittaa ne runot, minä teen ne keksinnöt. Se on minulle helpoin, luonnollisin rooli. Sellainen minä olen. En rupea teeskentelemään kenenkään takia.
Olen ensisijaisesti feministi siksi, koska se on oikein. On väärin, että mitään ihmisryhmää riistetään niin kuin naisia. Mutta lievemmällä, henkilökohtaisemmalla tasolla - olen feministi, jotta minun ei tarvitsisi elää elämääni valheessa. Että minun ei tarvitsisi teeskennellä hitaampaa tai vaisumpaa kuin olen, että minun ei tarvitsisi feikata kiinnostusta, että minun ei tarvitsisi ottaa turpiini vain koska joku testohoro sattuu olemaan pahalla päällä.
Että voisin vain olla sitä, mitä oikeasti olen. Että saisin käyttää kaikkia hyviä kykyjäni niiden täydessä määrässä. Että voisin vääntää vitsiä koko huomattavalla vitsivoimallani, että voisin järkeillä kylmästi ja huutaa kuumasti, tehdä sen kaiken mihin persoonani pohjapiirros minut oikeuttaa. Ettei minun tarvitsisi pitää sieluani vakan alla vain sen takia, että sen ominaisuudet eivät satu sopimaan jonkun toisen ihmisen pikkusiistiin maailmankuvaan.
Siksi perinteiset sukupuoliroolit ovat niin onnettomia: niiden hysteerinen valvonta ei anna ihmiselle tilaa olla oma oikea itsensä. Elämä ahtaiden sopivaisuusroolien mukaan on kuin pitäisi pakottaa itsensä elämään horoskooppimerkkinsä mukaan: ihan hyvä, jos satut olemaan kauris ja muistutat kaurista. Todella paskaa, jos satut olemaan kauris ja muistutatkin vain omaa itseäsi.
"Sä olet nainen, ei sun tartte mennä sinne pimeään metsään!" Minun juuri tarvitsee mennä sinne pimeään metsään.
"Minä hoidan tämän!" Et hoida, vaan minä hoidan sen.
Jos valita pitää, haluan olla se, joka päättää ja kestää, joka valvoo aamuun asti. Minä olen se, joka kirjoittaa ne runot, minä teen ne keksinnöt. Se on minulle helpoin, luonnollisin rooli. Sellainen minä olen. En rupea teeskentelemään kenenkään takia.
Olen ensisijaisesti feministi siksi, koska se on oikein. On väärin, että mitään ihmisryhmää riistetään niin kuin naisia. Mutta lievemmällä, henkilökohtaisemmalla tasolla - olen feministi, jotta minun ei tarvitsisi elää elämääni valheessa. Että minun ei tarvitsisi teeskennellä hitaampaa tai vaisumpaa kuin olen, että minun ei tarvitsisi feikata kiinnostusta, että minun ei tarvitsisi ottaa turpiini vain koska joku testohoro sattuu olemaan pahalla päällä.
Että voisin vain olla sitä, mitä oikeasti olen. Että saisin käyttää kaikkia hyviä kykyjäni niiden täydessä määrässä. Että voisin vääntää vitsiä koko huomattavalla vitsivoimallani, että voisin järkeillä kylmästi ja huutaa kuumasti, tehdä sen kaiken mihin persoonani pohjapiirros minut oikeuttaa. Ettei minun tarvitsisi pitää sieluani vakan alla vain sen takia, että sen ominaisuudet eivät satu sopimaan jonkun toisen ihmisen pikkusiistiin maailmankuvaan.
Siksi perinteiset sukupuoliroolit ovat niin onnettomia: niiden hysteerinen valvonta ei anna ihmiselle tilaa olla oma oikea itsensä. Elämä ahtaiden sopivaisuusroolien mukaan on kuin pitäisi pakottaa itsensä elämään horoskooppimerkkinsä mukaan: ihan hyvä, jos satut olemaan kauris ja muistutat kaurista. Todella paskaa, jos satut olemaan kauris ja muistutatkin vain omaa itseäsi.
23. kesäkuuta 2010
Edusmiehet
HS 21.6.2010: Eduskuntaan perusteilla miesverkosto
Ei huonompi! Ehdotan, että verkosto ensi töikseen nostaa noiden sijaan esiin seuraavat kolme oikeasti kriittistä miesten tasa-arvo -ongelmaa:
(Nokkela oivaltaa, että esittämäni kolmen kohdan korjaaminen tai parantaminen automaattisesti ratkaisisi myös alkutekstissä mainitut ongelmat.)
Eduskuntaan on perusteilla miesverkosto, jonka avulla halutaan vahvistaa miesten näkökulmaa tasa-arvopolitiikassa.
Puoluerajat ylittävä verkosto pystyisi vaikuttamaan asioihin esimerkiksi nostamalla esiin miehiä haittaavia ongelmia, kuten asevelvollisuuden epätasa-arvoisuus tai miesten syrjiminen huoltajuuskiistoissa, sekä huolehtimalla, että miesten näkökulma huomioidaan erilaisissa lakihankkeissa. Idea olisi siis sama kuin jo pitkään toimineella naisverkostolla.
(...)
Ei huonompi! Ehdotan, että verkosto ensi töikseen nostaa noiden sijaan esiin seuraavat kolme oikeasti kriittistä miesten tasa-arvo -ongelmaa:
- Miten poistaa miesten miehiin kohdistama väkivalta? Miten murtaa äijien aivoton väkivaltakulttuuri?
- Miten lisätä koti-isien määrää? Tai yleensäkin saada miehet hoitamaan kotiaan ja lapsiaan paljon nykyistä enemmän?
- Miten saada enemmän miehiä huonosti palkattuihin töihin - kuten sosiaalihuollon työntekijöiksi?
(Nokkela oivaltaa, että esittämäni kolmen kohdan korjaaminen tai parantaminen automaattisesti ratkaisisi myös alkutekstissä mainitut ongelmat.)
2. kesäkuuta 2010
Väitöstilaisuus
Minulla on uusi harrastus: se on vastaan väittäminen. Tarkemmin sanoen olen ottanut tavakseni sen, että keskustelussa - kasvokkain tai netissä käytävässä, töissä tai vapaalla - sanon avoimesti sen, jos olen eri mieltä jonkun kanssa.
En suinkaan väitä vastaan huvikseni, enkä haasta riitaa. Mutta kun olen eri mieltä jonkun kanssa, sanon sen ääneen. En sano mielipiteitäni ilkeästi tai nolaten, totean vain yksinkertaisesti asian laidan: minä en pidä tästä, vaikka sinä pidät.
Usein nämä keskustelulliset erimielisyydet tietenkin koskevat sukupuolten tasa-arvoa. Mutta en nyt puhu vain niistä. Väitän vastaan myös silloin, kun keskusteltavat asiat ovat vähäpätöisiä tai neutraaleja.
Esimerkiksi:
Kuulostaako tämä erityiseen vastaanväittämiseen rupeaminen, koko asian esille nostaminen, sinusta oudolta? Ehkä sitten olet ihminen, jolle luonteva mielipiteenilmaisu on turvallista arkea. Itse olen aina tiennyt, mitä minulta odotetaan.
Ihmisyhteisöissä on yleensä tietyt näkymättömät roolitukset: tietyistä asioista saavat puhua vain tietyt henkilöt, ja asioista kuuluu puhua tietyllä tavalla. Nykyisessa hyvässä ajassamme ketään tuskin lynkataan "väärän" mielipiteen esittämisestä, mutta sosiaalinen paine vaikenemiseen saattaa silti olla aikamoinen.
Olen huomannut, että erityisesti naisten odotetaan myöntyvän yleisesti hyväksyttyihin mielipiteisiin. (Kutsun itse näitä keskustelumielipiteiksi - ne ovat siis niitä latteuksia, jotka ovat yhteiskunnassamme Virallisesti Hyväksytty Totuus. Esimerkiksi "Kesällä on ihanaa!" Ei ole oikein soveliasta olla pitämättä kesästä.) Yleiset mielipiteet vaihtelevat yhteisöittäin, mutta niille on yhteistä se, että niitä vastaan ei sovi käydä. Kaikkien kuuluu olla sitä mieltä, että pissikset on kauheita, miehet kärsivät enemmän perheväkivallasta kuin naiset, terassilla olo on ihmisen parasta aikaa. Olivat ne triviaaleja (terassi) tai tärkeitä (lähisuhdeväkivallan kysymykset), nämä ovat sellaisia mielipiteitä, joihin on helppo solahtaa. Jos on eri mieltä ja sanoo sen, saa osakseen joko kummastelua tai pahimmillaan vihamielisyyttä.
Keskustelumielipiteet tosin ovat usein vielä aika kevyttä kamaa. Niiden lisäksi olen alkanut ottaa kantaa sellaisiin asioihin, jotka ainakaan eivät kuulu naisten reviirille. Tällaisiä ovat musiikki, luonnontieteet ja ennen kaikkea valtakunnanpolitiikka. Siis juuri ne asiat, joista julkisesti puhuvat tytöt yläasteella mölistiin hiljaisiksi. Yhä vieläkin minulta vaatii uskallusta ja energiaa käydä tälle kielletyksi tietämälleni alueelle.
Minulle vastaanväittäjäksi rupeaminen on ollut hyvin vapauttaavaa. Aluksi minua hirvitti avata suuni. Mokaamisen ja häpeän pelko on iskostettu minuun niin syvälle. Mutta harjoitus tekee mestarin. Kun olen sanonut mielipiteitäni ääneen, minun on aina vain helpompi jatkaa sitä puuhaa. Olen huomannut senkin, että minun esimerkkini on rohkaissut muitakin yhteisöjeni naisia sanomaan kantansa. (Ja minäkin saan rohkeutta muista avoimesti vastaanväittävistä naisista!)
Vastaanväittäminen on toki dramatisoitu ilmaus. Kysehän on ennen kaikkea mielipiteeni sanomisesta, kannanotosta - minuna olemisesta. Sitä minä teen. En lannista ketään, mutta en myöskään annan kenenkään normihävettää minua hiljaiseksi.
Samasta aiheesta:
En suinkaan väitä vastaan huvikseni, enkä haasta riitaa. Mutta kun olen eri mieltä jonkun kanssa, sanon sen ääneen. En sano mielipiteitäni ilkeästi tai nolaten, totean vain yksinkertaisesti asian laidan: minä en pidä tästä, vaikka sinä pidät.
Usein nämä keskustelulliset erimielisyydet tietenkin koskevat sukupuolten tasa-arvoa. Mutta en nyt puhu vain niistä. Väitän vastaan myös silloin, kun keskusteltavat asiat ovat vähäpätöisiä tai neutraaleja.
Esimerkiksi:
- Joku Kaverini: Onpa ihanaa, kun on kesä! Ikävä vaan, että kohta tulee syksy. Syksy on niin hirveetä aikaa, se on niin masentava vuodenaika.
Minä: No kesä on tosiaan kiva. Mutta mä pidän itse asiassa syksystä kovasti. Mulle se on aina ollut sellaista energistä ja luovaa aikaa. - Joku Toinen Kaverini: Hyi hitto, kato noita. Mies on ihan tossun alla, ja toi muija tekee kaikki päätökset. Vittu mikä muija. Siis mä en ikinä vois kunnioittaa tommosta miestä. Mä en kestä munattomia miehiä. Panis eukkonsa kuriin.
Minä: No tietty se on hirveetä, jos joku joutuu ihmissuhteessaan huonosti kohdelluksi. Ja noita ihmisiä just mä en tunne, en tiedä, millasta niillä on. Mutta noin yleisesti, kyllä mä itse pidän siitä, että mies ei ole mikään koppava kukkopoika, aina komentelemassa. - Joku Kolmas Kaverini: Kyllä Geneerinen Pleikkaripeli/elokuva/kirja/bändi/balettiteos on muuten paska.
Minä: Itse asiassa mä pidin siitä. Pidin siitä, että siinä X.
Kuulostaako tämä erityiseen vastaanväittämiseen rupeaminen, koko asian esille nostaminen, sinusta oudolta? Ehkä sitten olet ihminen, jolle luonteva mielipiteenilmaisu on turvallista arkea. Itse olen aina tiennyt, mitä minulta odotetaan.
Ihmisyhteisöissä on yleensä tietyt näkymättömät roolitukset: tietyistä asioista saavat puhua vain tietyt henkilöt, ja asioista kuuluu puhua tietyllä tavalla. Nykyisessa hyvässä ajassamme ketään tuskin lynkataan "väärän" mielipiteen esittämisestä, mutta sosiaalinen paine vaikenemiseen saattaa silti olla aikamoinen.
Olen huomannut, että erityisesti naisten odotetaan myöntyvän yleisesti hyväksyttyihin mielipiteisiin. (Kutsun itse näitä keskustelumielipiteiksi - ne ovat siis niitä latteuksia, jotka ovat yhteiskunnassamme Virallisesti Hyväksytty Totuus. Esimerkiksi "Kesällä on ihanaa!" Ei ole oikein soveliasta olla pitämättä kesästä.) Yleiset mielipiteet vaihtelevat yhteisöittäin, mutta niille on yhteistä se, että niitä vastaan ei sovi käydä. Kaikkien kuuluu olla sitä mieltä, että pissikset on kauheita, miehet kärsivät enemmän perheväkivallasta kuin naiset, terassilla olo on ihmisen parasta aikaa. Olivat ne triviaaleja (terassi) tai tärkeitä (lähisuhdeväkivallan kysymykset), nämä ovat sellaisia mielipiteitä, joihin on helppo solahtaa. Jos on eri mieltä ja sanoo sen, saa osakseen joko kummastelua tai pahimmillaan vihamielisyyttä.
Keskustelumielipiteet tosin ovat usein vielä aika kevyttä kamaa. Niiden lisäksi olen alkanut ottaa kantaa sellaisiin asioihin, jotka ainakaan eivät kuulu naisten reviirille. Tällaisiä ovat musiikki, luonnontieteet ja ennen kaikkea valtakunnanpolitiikka. Siis juuri ne asiat, joista julkisesti puhuvat tytöt yläasteella mölistiin hiljaisiksi. Yhä vieläkin minulta vaatii uskallusta ja energiaa käydä tälle kielletyksi tietämälleni alueelle.
Minulle vastaanväittäjäksi rupeaminen on ollut hyvin vapauttaavaa. Aluksi minua hirvitti avata suuni. Mokaamisen ja häpeän pelko on iskostettu minuun niin syvälle. Mutta harjoitus tekee mestarin. Kun olen sanonut mielipiteitäni ääneen, minun on aina vain helpompi jatkaa sitä puuhaa. Olen huomannut senkin, että minun esimerkkini on rohkaissut muitakin yhteisöjeni naisia sanomaan kantansa. (Ja minäkin saan rohkeutta muista avoimesti vastaanväittävistä naisista!)
Vastaanväittäminen on toki dramatisoitu ilmaus. Kysehän on ennen kaikkea mielipiteeni sanomisesta, kannanotosta - minuna olemisesta. Sitä minä teen. En lannista ketään, mutta en myöskään annan kenenkään normihävettää minua hiljaiseksi.
Samasta aiheesta:
20. syyskuuta 2009
Valtion varoilla
Näin naapurissa:
IS 13.9.09: Valtio rahoitti pornoleffan
Hieno uutinen! Elokuvataiteen säätiö, milloinkas Suomeen saadaan sama? Tai no, taiteen ja taiteen. Enemmän kai tuo menee viihteen tai KELAn piikkiin. Mutta nami nam.
(Muskelotille kiitos linkistä!)
Samasta aiheesta:
IS 13.9.09: Valtio rahoitti pornoleffan
Ruotsissa feminismi otti taas askeleen eteenpäin, kun verovaroilla rahoitettu naisten pornoleffa sai ensi-iltansa Tukholmassa.
Dirty Diaries -niminen leffa koostuu 12 lyhyestä pornokohtauksesta. Elokuva kuvaa naisten seksuaalisia fantasioita.
Sen ohjaaja Mia Engberg sai leffaansa varten puoli miljoonaa kruunua, eli 48 000 euroa valtion tukea Ruotsin elokuvainstituutilta.
- Pornoa ovat aina tehneet miehet miehille, perusteli Engberg naisten oman pornoleffan tarvetta.
- Tätä elokuvaa ei ole tehty miesyleisön miellyttämiseksi, eikä rahan tekemisen vuoksi.
Engbergin mielestä hänen pornoelokuvansa feministisyys tulee siitä, että elokuva näyttää naisen seksuaalisuutta luonnollisella tavalla poisulkien sellaiset perinteisen pornon kaavat, joissa nainen on vain objekti.
Hieno uutinen! Elokuvataiteen säätiö, milloinkas Suomeen saadaan sama? Tai no, taiteen ja taiteen. Enemmän kai tuo menee viihteen tai KELAn piikkiin. Mutta nami nam.
(Muskelotille kiitos linkistä!)
Samasta aiheesta:
16. syyskuuta 2009
Kommenttipolitiikka
"On yleisesti tunnustettu totuus, että maailman jokaiseen feministiblogiin yrittää välttämättä pesiytyä lauma jurpoja antifemakkokommentaattoreita. Jos niiden annetaan määkiä moderoimatta, kellään ei ole kivaa."
-Jane Austen, Ylpeys, ennakkoluulo ja bloggaaminen
Minusta on mukavaa, että kirjoituksiani kommentoidaan. Otan kernaasti vastaan hyviä, osuvasti ajateltuja ja/tai hauskoja kommentteja niin naisilta kuin miehiltäkin (ja muilta). Yhdessä ajatteleminen ja luominen on hienoa. Mutta jos kommenttisi on turha ja paska, en julkaise sitä.
Femakkoblogien häiriköitä on kolmenlaisia:
- Sekoboltsit, täysin psykot häirikköhuorat.
Nämä rakastavat ALL CAPS-kommunikaatiota: "MYYTIMURTAJA VARMANA ITTE HAKKAAT MIESTÄSI TARTTET KUNNOLLA MUNAA HUORA!!1!1!!!". Kelvottomia ruokasieniksi, IP-blokataan tavattaessa. - Sitkeät sofistit
Nämä ovat edellisiä kohteliaampia ja paremmin itseään ilmaisevia. Mutta he eivät tahdo niinkään keskustella kuin nussia pilkkua:
"Tosiasiassahan mitään kuvailemasi kaltaista naistensortorakennetta ei ole olemassa! Se, että naiset eivät käytä poliittista ja taloudellista valtaa tässä maailmassa, johtuu siitä, että naiset eivät biologisesti ole siihen kykeneviä. Jos olet eri mieltä, haastan sinut näyttämään, että missä kohtaa on semmoinen "sortorakenne"! No, missä? Onko se ehkä Keravalla? Et pysty näyttämään sitä, joten sitä ei ole."
Sofistit ovat melko fiksuja poikia, jotka purkavat omaa ahdistustaan panemalla pään pensaaseen. He olettavat, että kaikki maailman pahuus voidaan tarpeeksi vänkäämällä selittää parhain päin: "Se kaikki olikin naisten omaa syytä!" Sofistit kyllä ilmaisevat itseään kirjallisesti oikein hyvin, joten heitä on ensi näkemältä vaikea erottaa hyvistä kommentoijista. - Mukavat Miehet(TM)
(Voivat olla myös naisia.) Nämä henkilöt ovat ihan vilpittömin aikein liikeellä. He tahtovat tarjota uuden näkökulman vinkittömille femakkoparoille:
"Te ette feministit tajua, että miehilläkin on vaikeaa! Ymmärtäkää nyt: eivät miehetkään hyödy asemastaan! Miksi feministiblogeissa ei puhuta vain miehiä koskevasta asevelvollisuudesta? Naisetkin lyö miehiään! Oletko tullut ajatelleeksi!"
Kaksi ensimmäistä ryhmää blokkaan surutta. Julkaisen heidän kommenttejaan, jos niihin vastaaminen antaa minulle tilaisuuden a) tuoda esiin jonkin olennaisen pointin tai b) loistaa nokkeluudellani.
Kolmas ryhmä on vaikein. Naisena minulla on luontainen halu suojella ja hoivata miehiä. Minulla on normaali naisen kasvatus: olen tottunut ottamaan miehet ja miesten kallisarvoiset tunteet huomioon, aina ja kaikessa. Tiedättehän: "Koska se yrittää niin kovasti, koska on niin hienoa, että joku mies näkee vaivaa kertoakseen minulle mielipiteensä, niin kyllä minun täytyy nähdä erityistä vaivaa hänen tähtensä!" Mutta todellisuudessa tiedän, että Mukavien Miesten(TM) hyysääminen on vain heidän etuoikeutensa pönkittämistä. En aio haaskata aikaani - enkä lukijoitteni aikaa - vääntämällä turhista ikuisuuskiistoista. Meillä on tärkeämpääkin puhuttavaa.
Mutta olkoon nyt tämän kerran:
Oletko MukavaMies(TM)? Oletko hämmentynyt? Kuule siis rautalankaani: Ajatuksesi ovat sinulle ehkä oivalluksia, mutta ne eivät ole meille feministeille uusia. Jätämme ajatuksesi huomiotta, koska ne ovat toisarvoisia. Sinä nillität, eikä se millään lailla edistä keskusteluamme sukupuolten välisen yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden saavuttamisesta.
Tässä ei ole mitään erikoista. Et saa erityiskohtelua muuallakaan. Internetissä on käytössä netiketti. Jos menet uutena tulokkaana Ristikukkaiskasvien ystävien keskustelufoorumille kysymään, että mitäs hei ne ristikukkaiskavit on, miksi te niistä jauhatte, sinulle aivan oikeutetusti vittuillaan rumasti. Jos menet ammattikosmologien kosmologiablogiin puhumaan kosmetiikasta, sinulle pyöritellään töykeästi silmiä. Jos tahdot osallistua keskusteluun, otat ensin selvää perusasioista. Vasta sitten voit keskustella meidän kanssamme tasaveroisena.
--> RTFM. FAQ U.
Vaikka olet mies ja me naisia, se ei tarkoita, että meillä olisi velvollisuus ottaa sinut huomioon. Normaalisti yhteiskunnassamme olet etuoikeutettu meihin nähden. Yleensä kun sinä, mies, puhut, me naiset vaikenemme. Et ole tottunut sellaiseen tilanteeseen, että naiset eivät kuuntelisi sinun sanomisiasi.
Me emme kuitenkaan ole täällä paapomassa sinua. Jos jokin asia vilpittömästi askarruttaa mieltäsi, etsit itse asiasta itse lisätietoa. Sitä riittää! On todella epätodennäköistä, että nettioperaattorisi päästäisi sinut minun blogiini, mutta estäisi pääsysi esimerkiksi Googleen ja Wikipediaan.
Lue vaikka alkajaisiksi miesfeministien blogeja.
Aloittelijalle feminismistä:
- Hugo Schwyzer
- Feministe: Advice From Two Grizzled Old Feminists
- Johdatus feminismin alkeiden perusteisiin
Feministiblogien häiriköistä:
- Feministing: Anti-Feminist Mailbag
- Feministe: Trollien missikisat
- Bitch: Wack Attack
- Ilyka Damen: Occasionally Conversations with My Man Are Instructive
Aina hyödyllisiä:
- Derailing for Dummies
- Maailma feministin silmin: Etuoikeuden käsite syrjinnän vastaisessa keskustelussa
Niille, joiden on edelleenkin vaikea sulattaa karua linjaani:
EDIT: Linkki lisätty 16.9.09
13. syyskuuta 2009
Black Tie White Noise
Varsinkin Yhdysvaltojen valtavirtafeminismiä on syytetty siitä, että se helposti unohtaa mustien naisten näkökulman. Tämä varmasti pitää paikkansa. En tosin aio vähätellä omaa liljanvalkeaakaan kärsimystäni, en kaltaisteni ihmisten kärsimyksiä, minkään syyn nojalla. Mutta on tärkeää huomata, kuinka sorron mekanismit risteävät.
Hommawatch-blogissa seurataanrasistista naisvihamielistä homofobista kriittistä Homma-keskustelufoorumia. (En linkitä sinne.) Noista kerätyistä keskustelunpätkistä näkee erityisen selvästi, kuinka naisten vihaajat ovat usein myös rasisteja ja homojen syrjijiä.
Muutoin tuskin voisi ollakaan. Sorto perustuu sille ajatukselle, että etuoikeutetun ryhmän lisäksi on olemassa vähintään yksi toinen, huonompi ryhmä. "Huonommuuden" katsotaan olevan alisteisten ryhmien ihmisten luonnollinen ominaisuus: mitä he ikinä tekevät, se on osoitus heidän luontaisesta vääryydestään. Ja koska he ovat sellaisia kuin ovat, heidät kuuluukin pitää poissa vallasta.
Homma-forumin kunniaksi tunnustan väriä:
Homma-foorumista:
Etuoikeudesta:
(EDIT MM 14.9.09: Lisäsin linkkejä.)
Hommawatch-blogissa seurataan
Muutoin tuskin voisi ollakaan. Sorto perustuu sille ajatukselle, että etuoikeutetun ryhmän lisäksi on olemassa vähintään yksi toinen, huonompi ryhmä. "Huonommuuden" katsotaan olevan alisteisten ryhmien ihmisten luonnollinen ominaisuus: mitä he ikinä tekevät, se on osoitus heidän luontaisesta vääryydestään. Ja koska he ovat sellaisia kuin ovat, heidät kuuluukin pitää poissa vallasta.
Homma-forumin kunniaksi tunnustan väriä:
- Feministe: The Jill Question: What is the Role of Privileged White Women in the Reproductive Justice Movement?
- Feministing: Queen Latifah: Ladies first
- Alienated Conclusions: What If Black Women Were White Women?
- Womanist Musings
- The Angry Black Woman
- Harriet Tubman
- The F-Word: Piercing The Whitening Silence
Homma-foorumista:
Etuoikeudesta:
(EDIT MM 14.9.09: Lisäsin linkkejä.)
17. elokuuta 2009
Veri ja vessanpönttö
Feminismissä on kyse sekä vessanpöntön kannen asennosta että verestä.
Arki, vessanpönton kansi, on hyvä koetinkivi. Ainakin minun itseni on usein helpointa lähteä purkamaan suurempaa sortoa juuri jonkin arkipäiväisen epäkohdan kautta: Kuka vie lapset tarhaan? Kuka maksaa tämän viikon ruuat? Sopiiko minun laittaa korkokengät tuohon tilaisuuteen? Onko reilumpaa jättää kansi alas vai ylös? En siis suinkaan ole sitä mieltä, että vain suuret talouden ja politiikan kysymykset olisivat sopivaa ajateltavaa feministille.
Mutta niinä väistämättöminä hetkinä, kun tuo hyvä arkipohdinta vesittyy iltapäivälehtimoskaksi ("On ihmisoikeusrikos, ettei X saa pillua!", "Se on ihan peruskohteliaisuutta muita kohtaan, että meikkaa!"), tekee hyvää muistaa myös veri.
Naisten sorto on ihan oikea, maailmanlaajuinen ihmisoikeusrikos. Tai pikemminkin rikosten vyyhti.
The Independent: Malalai Joya: The woman who will not be silenced
The warlords who make up the new "democratic" government in Afghanistan have been sending bullets and bombs to kill this tiny 30-year-old from the refugee camps for years – and they seem to be getting closer with every attempt. Her enemies call her a "dead woman walking". "But I don't fear death, I fear remaining silent in the face of injustice," she says plainly. "I am young and I want to live. But I say to those who would eliminate my voice: 'I am ready, wherever and whenever you might strike. You can cut down the flower, but nothing can stop the coming of the spring.'"
(...)
When her turn came, she stood, looked around at the blood-soaked warlords on every side, and began to speak. "Why are we allowing criminals to be present here? They are responsible for our situation now... It is they who turned our country into the centre of national and international wars. They are the most anti-women elements in our society who have brought our country to this state and they intend to do the same again... They should instead be prosecuted in the national and international courts."
Samasta aiheesta:
Arki, vessanpönton kansi, on hyvä koetinkivi. Ainakin minun itseni on usein helpointa lähteä purkamaan suurempaa sortoa juuri jonkin arkipäiväisen epäkohdan kautta: Kuka vie lapset tarhaan? Kuka maksaa tämän viikon ruuat? Sopiiko minun laittaa korkokengät tuohon tilaisuuteen? Onko reilumpaa jättää kansi alas vai ylös? En siis suinkaan ole sitä mieltä, että vain suuret talouden ja politiikan kysymykset olisivat sopivaa ajateltavaa feministille.
Mutta niinä väistämättöminä hetkinä, kun tuo hyvä arkipohdinta vesittyy iltapäivälehtimoskaksi ("On ihmisoikeusrikos, ettei X saa pillua!", "Se on ihan peruskohteliaisuutta muita kohtaan, että meikkaa!"), tekee hyvää muistaa myös veri.
Naisten sorto on ihan oikea, maailmanlaajuinen ihmisoikeusrikos. Tai pikemminkin rikosten vyyhti.
The Independent: Malalai Joya: The woman who will not be silenced
The warlords who make up the new "democratic" government in Afghanistan have been sending bullets and bombs to kill this tiny 30-year-old from the refugee camps for years – and they seem to be getting closer with every attempt. Her enemies call her a "dead woman walking". "But I don't fear death, I fear remaining silent in the face of injustice," she says plainly. "I am young and I want to live. But I say to those who would eliminate my voice: 'I am ready, wherever and whenever you might strike. You can cut down the flower, but nothing can stop the coming of the spring.'"
(...)
When her turn came, she stood, looked around at the blood-soaked warlords on every side, and began to speak. "Why are we allowing criminals to be present here? They are responsible for our situation now... It is they who turned our country into the centre of national and international wars. They are the most anti-women elements in our society who have brought our country to this state and they intend to do the same again... They should instead be prosecuted in the national and international courts."
Samasta aiheesta:
4. elokuuta 2009
Ei femakoille hyi!
Feministingissä kerrottiin Lady Gagan haastattelussaan antamasta kommentista:
Lady Gagaa vastaan minulla ei ole mitään. Hän on tässä tekstissä vain kimmoke. Olen kyllästynyt siihen, että ihmiset pelkäävät sanaa feministi.
Sanon nyt niin, että kaikki kuulevat: Aikuisella, terveellä, normaaliälyisellä ihmisellä ei ole oikeutta eikä perusteita olla olematta feministi. Vieläkin selkeämmin:
Jos et ole feministi, olet laiska paska.
Perustelu: Jos olet tavallinen perusvauras(*) Suomen kansalainen, sinulla on mahdollisuus hankkia niin puolueetonta tietoa kuin tästä maailmasta ylipäänsä on saatavissa. Sinulla on jossain elämäsi vaiheessa sen verran vapaata aikaa, että tiedonhankinta onnistuu. Pääset joko yleiseen kirjastoon tai nettiin, ja voit siten perehtyä maailman historiaan ja yhteiskuntajärjestelmiin. Sinulla on kaikki tieto kättesi ulottuvilla. Voit vertailla eri lähteitä. Voit itsekin tehdä havaintoja maailmasta, sillä sinua ei todennäköisesti ole lapsuudestasi asti aivopesty tai nälkiinnytetty vähä-älyiseksi. Pystyt empatiallasi tavoittamaan muiden kärsimyksen. Jos olet normaaliälyinen tai älykkäämpi ja mielesi on terve, pystyt tekemään päätelmiä hankkimasi datan perusteella.
Jos teet kaiken tämän, et voi olla rupeamatta feministiksi. Monista feminismin kysymyksista voi toki olla erilaisia mielipiteitä, mutta perusfakta on tämä: Ei ole mitään perusteltua syytä, miksi miehillä pitäisi olla paremmat olot kuin naisilla.
Jos olet sitä mieltä, että naisetkin ovat ihmisiä, olet feministi.
Ymmärrän kyllä, että asiaan perehtymätöntä saattaa pelottaa. Feminismi on ladattu sana. Voi hyvin olla, että ensi kertaa feministeistä kuullessasi vierastit meitä. Oletit ehkä, että olemme miesvihaajia, sekopäitä, kyrvänsilpojia. Olit ehkä lukenut jonkun raaimman raivopään houruisimpia vaahtoamisia.
Tai ehkä olit vain lukenut liikaa iltapäivälehtiä. Keltainen lehdistö latistaa mielellään sukupuolten resurssiväännön vaikkapa laimean seksyksi kiistaksi vessanpöntönkannen asennosta.
("Siis kaikki miehet jättää aina kannen ylös, hihihii!" "No kaikki naispomot on juoruakkoja, ja ne laittaa ripsaria suu auki, höh höh höö!" Olisihan se kyllä siistiä, jos tämä olisi koko totuus sukupuolten välisestä yhteiskunnallisesta epäoikeudenmukaisuudesta!)
Mutta tässä on tärkein pointti: Jos et tuon mahdollisesti karun alkukokemuksen jälkeen omaehtoisesti selvittänyt asioita tarkemmin, olet joko laiskuri tai pelkuri. Joko olit niin hyvillä päivillä, että sinusta tuntui siltä, että maailman asiathan ovat ihan hyvin tällaisenaan. Tai sitten olit pelokas, ettet uskaltanut tunnustaa todeksi sitä mitä omin silmin näit. Kumpikaan asenne ei ole sinulle järin mairitteleva.
Aikuisen ihmisen työ on ottaa selville, mitä suurten aatteiden taustalla todella on. Jos et ole feministi, et joko tunne historiaa tai maailmaa ympärilläsi. Jos vastustat feminismiä jonkun yksittäisen itseään feministiksi kutsuvan vääräsuun takia, se on yhtä rehellistä kuin jos vastustaisit demokratiaa siksi, että muinaisessa Kreikassahan "demokraatit hyväksyivät orjien pitämisen!"
Jos taas et parinkymmenen vuoden ikään mennessä ole huomannut maailmassa yhtään mitään vikaa - sinussa on jotain vikaa.
(*) Me olemme kaikki perusvauraita verrattuna monien kehitysmaiden asukkaisiin. Tämä pätee syrjäytyneisiinkin: kaikesta kärsimyksestään huolimatta he elävät silti maassa, jonka poliittiset olot ovat vakaat. Ilman muuta minusta syrjäytyneittenkin asemaa on kuitenkin parannettava.
Lady Gaga: You see, if I was a guy, and I was sitting her with a cigarette in my hand, grabbing my crotch and talking about how I make music 'cause I love fast cars and fucking girls, you'd call me a rock star. But when I do it in my music and in my videos, because I'm a female, because I make pop music, you're judgmental, and you say that it is distracting. I'm just a rock star.
Haastattelija: Are you also a feminist?
Lady Gaga: I'm not a feminist - I, I hail men, I love men. I celebrate American male culture, and beer, and bars and muscle cars...
Lady Gagaa vastaan minulla ei ole mitään. Hän on tässä tekstissä vain kimmoke. Olen kyllästynyt siihen, että ihmiset pelkäävät sanaa feministi.
Sanon nyt niin, että kaikki kuulevat: Aikuisella, terveellä, normaaliälyisellä ihmisellä ei ole oikeutta eikä perusteita olla olematta feministi. Vieläkin selkeämmin:
Jos et ole feministi, olet laiska paska.
Perustelu: Jos olet tavallinen perusvauras(*) Suomen kansalainen, sinulla on mahdollisuus hankkia niin puolueetonta tietoa kuin tästä maailmasta ylipäänsä on saatavissa. Sinulla on jossain elämäsi vaiheessa sen verran vapaata aikaa, että tiedonhankinta onnistuu. Pääset joko yleiseen kirjastoon tai nettiin, ja voit siten perehtyä maailman historiaan ja yhteiskuntajärjestelmiin. Sinulla on kaikki tieto kättesi ulottuvilla. Voit vertailla eri lähteitä. Voit itsekin tehdä havaintoja maailmasta, sillä sinua ei todennäköisesti ole lapsuudestasi asti aivopesty tai nälkiinnytetty vähä-älyiseksi. Pystyt empatiallasi tavoittamaan muiden kärsimyksen. Jos olet normaaliälyinen tai älykkäämpi ja mielesi on terve, pystyt tekemään päätelmiä hankkimasi datan perusteella.
Jos teet kaiken tämän, et voi olla rupeamatta feministiksi. Monista feminismin kysymyksista voi toki olla erilaisia mielipiteitä, mutta perusfakta on tämä: Ei ole mitään perusteltua syytä, miksi miehillä pitäisi olla paremmat olot kuin naisilla.
Jos olet sitä mieltä, että naisetkin ovat ihmisiä, olet feministi.
Ymmärrän kyllä, että asiaan perehtymätöntä saattaa pelottaa. Feminismi on ladattu sana. Voi hyvin olla, että ensi kertaa feministeistä kuullessasi vierastit meitä. Oletit ehkä, että olemme miesvihaajia, sekopäitä, kyrvänsilpojia. Olit ehkä lukenut jonkun raaimman raivopään houruisimpia vaahtoamisia.
Tai ehkä olit vain lukenut liikaa iltapäivälehtiä. Keltainen lehdistö latistaa mielellään sukupuolten resurssiväännön vaikkapa laimean seksyksi kiistaksi vessanpöntönkannen asennosta.
("Siis kaikki miehet jättää aina kannen ylös, hihihii!" "No kaikki naispomot on juoruakkoja, ja ne laittaa ripsaria suu auki, höh höh höö!" Olisihan se kyllä siistiä, jos tämä olisi koko totuus sukupuolten välisestä yhteiskunnallisesta epäoikeudenmukaisuudesta!)
Mutta tässä on tärkein pointti: Jos et tuon mahdollisesti karun alkukokemuksen jälkeen omaehtoisesti selvittänyt asioita tarkemmin, olet joko laiskuri tai pelkuri. Joko olit niin hyvillä päivillä, että sinusta tuntui siltä, että maailman asiathan ovat ihan hyvin tällaisenaan. Tai sitten olit pelokas, ettet uskaltanut tunnustaa todeksi sitä mitä omin silmin näit. Kumpikaan asenne ei ole sinulle järin mairitteleva.
Aikuisen ihmisen työ on ottaa selville, mitä suurten aatteiden taustalla todella on. Jos et ole feministi, et joko tunne historiaa tai maailmaa ympärilläsi. Jos vastustat feminismiä jonkun yksittäisen itseään feministiksi kutsuvan vääräsuun takia, se on yhtä rehellistä kuin jos vastustaisit demokratiaa siksi, että muinaisessa Kreikassahan "demokraatit hyväksyivät orjien pitämisen!"
Jos taas et parinkymmenen vuoden ikään mennessä ole huomannut maailmassa yhtään mitään vikaa - sinussa on jotain vikaa.
(*) Me olemme kaikki perusvauraita verrattuna monien kehitysmaiden asukkaisiin. Tämä pätee syrjäytyneisiinkin: kaikesta kärsimyksestään huolimatta he elävät silti maassa, jonka poliittiset olot ovat vakaat. Ilman muuta minusta syrjäytyneittenkin asemaa on kuitenkin parannettava.
28. heinäkuuta 2009
Pidä rahoistasi kiinni
Hyvä kirjoitus Hugo Schwyzeriltä:
"First, Last, Security Deposit": Women’s savings, feminism, and the steps to getting a room of one’s own
---
Samasta aiheesta:
Myytinmurtaja: Raha puhuu
"First, Last, Security Deposit": Women’s savings, feminism, and the steps to getting a room of one’s own
It comes from something I heard years ago from a feminist colleague of mine. She remarked, apropos of nothing that I can remember, "You know what freedom is? Freedom is having first, last, and a security deposit." (Most landlords require a first month’s payment and a last month’s payment in advance before renting an apartment; most require a security deposit, often equal to another month’s rent.) For young people living in unhappy home situations with repressive parents, or for women in abusive relationships, the ability to leave and begin a different life is tied to access to money. Feminists rightly celebrate the importance of "choice" and "autonomy", but we must always acknowledge that it is far easier to exercise these two fundamental goods when one has resources over which one has direct control.
(...)
Women are told, over and over again, to subordinate their personal hopes and wishes to those of the family, the culture, the race; women’s bodies and women’s bank accounts bear the burden of maintaining solidarity.
---
Samasta aiheesta:
Myytinmurtaja: Raha puhuu
17. toukokuuta 2009
Ydin
Kaikki tämä säännöllisesti pintautuva urputus "feminismin tilasta", siitä "onko feminismi pettänyt naiset", siitä "onko feminismi mennyt liian pitkälle".
Elämän kevät! Feminismillä on vain kaksi perusteesiä:
1. Naisetkin ovat ihmisiä.
2. Miehetkin ovat aikuisia.
Naisia on alettava kohdella kuin ihmisiä ja miehiä kuin vastuullisia aikuisia.
Siis maailman on oltava sellainen, että naiset eivät joudu tekemään kaikkea perustyötä. Työt on jaettava sukupuolten kesken. Meidän on saatava elää turvassa ja vapaina. Meillä on luonnostaan samat oikeudet kuin miehilläkin, siispä on rakennettava yhteiskunta, jossa nuo oikeutemme toteutuvat.
Miehetkin ovat aikuisia. Aikuisen on tehtävä työtä. Miehet ovat yhtä tunnetyöhön kykeneviä kuin naisetkin, heillä on yhtäläinen kyky itsehillintään, vastuuseen ja henkilökohtaiseen rohkeuteen kuin naisillakin. Toisin väittäminen on miesten infantilisointia.
Tässä kaikki.
Elämän kevät! Feminismillä on vain kaksi perusteesiä:
1. Naisetkin ovat ihmisiä.
2. Miehetkin ovat aikuisia.
Naisia on alettava kohdella kuin ihmisiä ja miehiä kuin vastuullisia aikuisia.
Siis maailman on oltava sellainen, että naiset eivät joudu tekemään kaikkea perustyötä. Työt on jaettava sukupuolten kesken. Meidän on saatava elää turvassa ja vapaina. Meillä on luonnostaan samat oikeudet kuin miehilläkin, siispä on rakennettava yhteiskunta, jossa nuo oikeutemme toteutuvat.
Miehetkin ovat aikuisia. Aikuisen on tehtävä työtä. Miehet ovat yhtä tunnetyöhön kykeneviä kuin naisetkin, heillä on yhtäläinen kyky itsehillintään, vastuuseen ja henkilökohtaiseen rohkeuteen kuin naisillakin. Toisin väittäminen on miesten infantilisointia.
Tässä kaikki.
27. huhtikuuta 2009
Seksilelujen symmetria
Miksi apteekkiin on otettu seksileluja vain naisille?
Tämähän sortaa miehiä, eikö sorrakin?
Ehei. Miesten ja naisten oikeuksista keskusteltaessa kompastutaan usein tähän symmetriaharhaan: että jonkin vanhan epäkohdan (linkin tapauksessa seksin perinteisen "paheellisuuden" ja sen takia julkikuvasta piilottamisen) ratkaisu olisi automaattisesti sama sekä naisille että miehille.
Useimmissa sukupuolioikeuden kysymyksissä "Miltä itsestäs tuntuis, jos..?" on tietenkin erittäin hyvä ohjenuora kaikille sukupuolille. Vaikka niin, että nainen, joka pitää pukeutumisesta kiinnostunutta miestä vähän osaamattomana, voisi kysyä itseltään: "Nainen, miltä itsestäsi tuntuisi, jos sut pahimmillaan hakattaisiin, jos pidät vaaleanpunaista paitaa? Onko siis ihmekään, ettei Masa ole oppinut vielä kovin taitavaksi pukeutujaksi? Eihän se ole koskaan saanut harjoitella sitä taitoa!" Kun asettuu toisen asemaan, näkee helpommin seksisorron tyhmimmät puolet.
Aina tämä taikatemppu ei kuitenkaan toimi. On nimittäin otettava huomioon, että naiset ja miehet eivät lähde samasta tilanteesta: meillä ei ole samoissa asioissa yhtäläistä valtaa tai mahdollisuuksia. Siksi huonojen rakenteitten korjaaminenkin tapahtuu eri sukupuolilla usein eri lailla.
Siis:
Ei siis voi sanoa, että esimerkiksi insinööriksi rupeaminen olisi aina kaikille ihmisille automaattisesti tasa-arvoistava teko.
Toinen esimerkki:
Ei siis kannata henkäillä sitä vanhaa uskontunnustusta, että "Mä äänestän ehdokkaan perusteella, en sukupuolen!"
Kolmas esimerkki:
Näin.
Seksileluja valikoimiinsa ottaneesta Ruotsin apteekista on kanneltu maan tasa-arvovirastolle. Kaksi miestä syyttää valtion omistamaa apteekkiketjua syrjinnästä, koska apteekeista ei löydy yhtään miehille suunnattua seksilelua.
(Helsingin Sanomat, 13.8.2008)
Tämähän sortaa miehiä, eikö sorrakin?
Ehei. Miesten ja naisten oikeuksista keskusteltaessa kompastutaan usein tähän symmetriaharhaan: että jonkin vanhan epäkohdan (linkin tapauksessa seksin perinteisen "paheellisuuden" ja sen takia julkikuvasta piilottamisen) ratkaisu olisi automaattisesti sama sekä naisille että miehille.
Useimmissa sukupuolioikeuden kysymyksissä "Miltä itsestäs tuntuis, jos..?" on tietenkin erittäin hyvä ohjenuora kaikille sukupuolille. Vaikka niin, että nainen, joka pitää pukeutumisesta kiinnostunutta miestä vähän osaamattomana, voisi kysyä itseltään: "Nainen, miltä itsestäsi tuntuisi, jos sut pahimmillaan hakattaisiin, jos pidät vaaleanpunaista paitaa? Onko siis ihmekään, ettei Masa ole oppinut vielä kovin taitavaksi pukeutujaksi? Eihän se ole koskaan saanut harjoitella sitä taitoa!" Kun asettuu toisen asemaan, näkee helpommin seksisorron tyhmimmät puolet.
Aina tämä taikatemppu ei kuitenkaan toimi. On nimittäin otettava huomioon, että naiset ja miehet eivät lähde samasta tilanteesta: meillä ei ole samoissa asioissa yhtäläistä valtaa tai mahdollisuuksia. Siksi huonojen rakenteitten korjaaminenkin tapahtuu eri sukupuolilla usein eri lailla.
Siis:
- Mies, joka rupeaa insinööriksi, valitsee hyödyllisen ja hyvän ammatin, mutta hän ei ole ainakaan tässä asiassa rajoja rikkova kapinallinen. Sen sijaan koti-isäksi jäävä mies on uljas uranuurtaja.
- Sairaanhoitajan ammatti ansaitsee kaiken arvostuksen ja kunnioituksen, kuten siihen kouluttautuvat henkilötkin. Mutta naiselle sairaanhoitajan ammatin valitseminen ei sinällään ole rajojen rikkomista. Miehelle taas on. Sen sijaan insinöörinainen – oli hän muuten millainen tahansa – tekee rohkean ammattipäätöksen.
Ei siis voi sanoa, että esimerkiksi insinööriksi rupeaminen olisi aina kaikille ihmisille automaattisesti tasa-arvoistava teko.
Toinen esimerkki:
- Eduskunnassa on liian vähän naisia. On siis ihan oikeutettua äänestää kahdesta yhtä pätevästä eduskuntavaaliehdokkaasta sitä naispuolista, vain siksi koska hän on nainen. (Vastaava pätee ministereihin, yliopiston professoreihin, ylilääkäreihin, korkeimman oikeuden tuomareihin, upseereihin yms.)
- Alakoulun opettajina on liian vähän miehiä. Siksi sellaisessa valintatilanteessa, jossa nais- ja mieshakijan pätevyydet, taipumuksen yms. muuten olisivat samanlaiset alakoulun maikan virkaan, on aivan oikeutettua valita se mies, koska hän on mies.
Ei siis kannata henkäillä sitä vanhaa uskontunnustusta, että "Mä äänestän ehdokkaan perusteella, en sukupuolen!"
Kolmas esimerkki:
- Totta kai pyritään siihen lopputulokseen, että molemmilla (kaikilla?) sukupuolilla olisi yhtäläiset mahdollisuudet toteuttaa seksuaalisuuttaan. Mutta ihan viime vuosikymmeniin asti miehillä on ollut aivan toisen kertaluokan mahdollisuudet kaikkeen julkisesti hyväksyttyyn sekstaamiseen kuin naisilla. Naiset ovat tehneet huimasti töitä vapautumisensa eteen.
- --> Siksi naisten itsetyydytys on tällä hetkellä coolia ja miesten vähän säälittävää. Tämä ei siis ole vielä se ideaali lopputilanne, mutta historian huomioon ottaen ihan ymmärrettävä ja kohtuullinen käänne.
Näin.
18. huhtikuuta 2009
Loispistiäiset (Parasitica)
Piinaviikko jatkuu.
Puhuin taannoin siitä, että raiskaukselle pitäisi antaa uusi merkitys: sen sijaan, että se olisi jonkinlainen kummallinen luonnonilmiö, jonka kohteeksi nainen "häpeällisesti" joutuisi, se olisikin kertomus naisen sankarillisesta selviytymisestä jonkun pahan, tietoisen toimijan hyökkäyksestä. Ilman muuta näin.
En kuitenkaan vähättele raiskausta, enkä sitä traumaa, jonka raiskaaja usein uhrilleen aiheuttaa. Raiskaushan on hirveä rikos. Enemmän: Raiskaaminen on yksi kiduttamisen muoto. Henkilö, joka raiskaa, kuuluu alhaisimpaan kastiin: niihin ihmisiin, jotka ovat valmiita kiduttamaan huvin vuoksi. Halveksittavampaa ihmistä ei ole. Tappaahan voisi joissain tapauksissa itsepuolustuksekseen, mutta raiskaaminen ja muu huvikseen kiduttaminen on puhdasta pahuutta. Sitä ei voi edes teoriassa oikeuttaa millään.
Raiskaaja on loinen. Hän on kuin ne hyönteiset, jotka munivat munansa leppäkerttujen sisään: kun loispistiäisen toukat kasvavat leppiksessä, ne syövät kantajansa sisuskalut. (Jos nainen hedelmöittyy, kun joku mies hänet raiskaa, siitä mahdollisesti syntyvä lapsi on tietenkin viaton kaikkeen.)
Vanhoina pahoina aikoina, historian hirveydessä, kun aborttia ei ollut helposti saatavilla, ja kun raskaus ja synnytys aivan konkreettisesti olivat naiselle hengenvaarallisia, raiskauksen pahuus oli jo senkin tähden käsittämättömän suuri. Muualla kuin läntisissä teollisuusmaissahan tuo on edelleenkin aivan liian usein homman nimi.
(Jos olet mies, voisit ehkä verrata raiskauksen aiheuttamaan traumaa ja uhkaa siihen, että penistäsi vahingoitettaisiin tahallaan. Kuvittele, että jos esimerkiksi liikut ulkona pimeän aikaan, olisi olemassa se vaara, että joku outo ja hirveän vahva tyyppi saattaisi käydä kimppuusi. Hän pitelisi sinua aloillaan, kaivaisi peniksesi housuistasi ja alkaisi toistuvasti pistellä sitä injektioruiskulla. Ruiskussa olisi nestettä, joka saattaisi olla HIV-positiivista tai muuten vaarallista. Tai hän silpoisi sinua veitsellä.
Oikeasti kai suurin osa Suomen raiskauksista tapahtuu ihan kodin seinien sisällä ja raiskaaja on uhrinsa tuttava. Ehkä tuon ylivedetyn pimeän suojissa sinua stalkkaavan HIV-injektiotyypin sijaan pitäisi puhua siitä, että joutuisit miehenä pelkäämään vaimoasi tai tyttöystävääsi.)
Naisen raiskaaminen on kuin miehen kastraatio. Molemmissa ihmisen seksuaalinen kyky ja ehkä ihminen itsekin yritetään tuhota. Ajatelkaa, miten usein lehdissä on raiskausuutisia, ja miten harvoin uutisia munansilvonnasta.
(Tämä on siis vertaus, ei yllytys eikä oikeutus. Tarpeeksi hyvässä maailmassa molempia tapauksia – raiskauksia ja peniksen vahingoittamisia - tietenkin olisi vuodessa tasan 0 kappaletta.)
Puhuin taannoin siitä, että raiskaukselle pitäisi antaa uusi merkitys: sen sijaan, että se olisi jonkinlainen kummallinen luonnonilmiö, jonka kohteeksi nainen "häpeällisesti" joutuisi, se olisikin kertomus naisen sankarillisesta selviytymisestä jonkun pahan, tietoisen toimijan hyökkäyksestä. Ilman muuta näin.
En kuitenkaan vähättele raiskausta, enkä sitä traumaa, jonka raiskaaja usein uhrilleen aiheuttaa. Raiskaushan on hirveä rikos. Enemmän: Raiskaaminen on yksi kiduttamisen muoto. Henkilö, joka raiskaa, kuuluu alhaisimpaan kastiin: niihin ihmisiin, jotka ovat valmiita kiduttamaan huvin vuoksi. Halveksittavampaa ihmistä ei ole. Tappaahan voisi joissain tapauksissa itsepuolustuksekseen, mutta raiskaaminen ja muu huvikseen kiduttaminen on puhdasta pahuutta. Sitä ei voi edes teoriassa oikeuttaa millään.
Raiskaaja on loinen. Hän on kuin ne hyönteiset, jotka munivat munansa leppäkerttujen sisään: kun loispistiäisen toukat kasvavat leppiksessä, ne syövät kantajansa sisuskalut. (Jos nainen hedelmöittyy, kun joku mies hänet raiskaa, siitä mahdollisesti syntyvä lapsi on tietenkin viaton kaikkeen.)
Vanhoina pahoina aikoina, historian hirveydessä, kun aborttia ei ollut helposti saatavilla, ja kun raskaus ja synnytys aivan konkreettisesti olivat naiselle hengenvaarallisia, raiskauksen pahuus oli jo senkin tähden käsittämättömän suuri. Muualla kuin läntisissä teollisuusmaissahan tuo on edelleenkin aivan liian usein homman nimi.
(Jos olet mies, voisit ehkä verrata raiskauksen aiheuttamaan traumaa ja uhkaa siihen, että penistäsi vahingoitettaisiin tahallaan. Kuvittele, että jos esimerkiksi liikut ulkona pimeän aikaan, olisi olemassa se vaara, että joku outo ja hirveän vahva tyyppi saattaisi käydä kimppuusi. Hän pitelisi sinua aloillaan, kaivaisi peniksesi housuistasi ja alkaisi toistuvasti pistellä sitä injektioruiskulla. Ruiskussa olisi nestettä, joka saattaisi olla HIV-positiivista tai muuten vaarallista. Tai hän silpoisi sinua veitsellä.
Oikeasti kai suurin osa Suomen raiskauksista tapahtuu ihan kodin seinien sisällä ja raiskaaja on uhrinsa tuttava. Ehkä tuon ylivedetyn pimeän suojissa sinua stalkkaavan HIV-injektiotyypin sijaan pitäisi puhua siitä, että joutuisit miehenä pelkäämään vaimoasi tai tyttöystävääsi.)
Naisen raiskaaminen on kuin miehen kastraatio. Molemmissa ihmisen seksuaalinen kyky ja ehkä ihminen itsekin yritetään tuhota. Ajatelkaa, miten usein lehdissä on raiskausuutisia, ja miten harvoin uutisia munansilvonnasta.
(Tämä on siis vertaus, ei yllytys eikä oikeutus. Tarpeeksi hyvässä maailmassa molempia tapauksia – raiskauksia ja peniksen vahingoittamisia - tietenkin olisi vuodessa tasan 0 kappaletta.)
12. huhtikuuta 2009
Syntiemme tähden
Kristittyjen piinaviikko taisi mennä jo, mutta minun blogissani se vasta alkaa. Tämä ja seuraavat postaukseni käsittelevät väkivaltaa, raivoa ja tuota vanhaa klassikkoa: raiskausta.
Kimmokkeen sain Feeniksin tekstistä ja Elina Reenkolan kirjasta Naisen raivo sekä muistakin lähteistä. Mutta raiskaushan on muutenkin feminismin ydinkysymyksia. Missään ei niin tiivisty miesten etuoikeus ja suojeltu asema kuin siinä, miten raiskauksiin suhtaudutaan: raiskaus kuulemma "alentaa" ja "häpäisee" naisen, mutta ei tekijäänsä.
Kun raiskauksesta puhutaan, tehdään yleensä se virhe, ettei osata erottaa tekoa ja teon merkitystä toisistaan. Raiskaushan on paitsi fakta (mies työntää ilman lupaa pippelinsä jonkun naisen pimppiin), myös myytti (tämän seurauksena naisen pitää hävetä ja kuolla).
Faktat ovat faktoja mutta myytit myyttejä. Ja tehän tiedätte, mitä minä myyteille teen.
Jotta vanha turha ja tyhmä pahuus murtuisi, me tarvitsemme uusia tarinoita. Vaikka sellaisia sankaritarinoita, joissa raiskauksesta selviytynyt henkilö on ihmeellinen sankari. Ja häpeän on mentävä sille, jolle se oikeasti kuuluu: raiskaajalle.
Kimmokkeen sain Feeniksin tekstistä ja Elina Reenkolan kirjasta Naisen raivo sekä muistakin lähteistä. Mutta raiskaushan on muutenkin feminismin ydinkysymyksia. Missään ei niin tiivisty miesten etuoikeus ja suojeltu asema kuin siinä, miten raiskauksiin suhtaudutaan: raiskaus kuulemma "alentaa" ja "häpäisee" naisen, mutta ei tekijäänsä.
Kun raiskauksesta puhutaan, tehdään yleensä se virhe, ettei osata erottaa tekoa ja teon merkitystä toisistaan. Raiskaushan on paitsi fakta (mies työntää ilman lupaa pippelinsä jonkun naisen pimppiin), myös myytti (tämän seurauksena naisen pitää hävetä ja kuolla).
Faktat ovat faktoja mutta myytit myyttejä. Ja tehän tiedätte, mitä minä myyteille teen.
Kaikkien legendojen äiti
Ja tapahtui niinä päivinä, tarkemmin sanoen vuonna 2222, että Meidän Rouvamme Jeesus Kristus toisen kerran tuli maan päälle. Ennusmerkkejä Lunastajan syntymästä oli tietenkin näkynyt pilvin pimein, ja maailman mahtajat etsivät kaikkialta sitä "kuningasta", jonka tulo oli ilmoitettu. Mutta ei Jeesus tullut tälläkään kertaa näyttävästi kuin kauhistava sotajoukko lippuineen. Ei tietenkään, vaan hän syntyi tavalliseen tapaan sorretuimpien ja solvatuimpien keskuuteen. Hän syntyi AIDS-orvoksi sodan runtelemaan Afrikan maahan. Ja hän oli tyttö.
Lapsena hän joutui työskentelemään prostituoituna, mutta aikuistuttuaan hän nousi maailman keskeisimmäksi opettajaksi. Hän kulki kansan keskuudessa, saarnasi, opetti ja paransi. Tälläkin kertaa hänestä tuli suunnaton uhka valtaapitäville. Niinpä Yhdyskiinanvaltain (the United States of China) kauppaliittovaltion sotilaat vangitsivat hänet ja raiskasivat ja muillakin tavoin kiduttivat hänet kuoliaaksi.
Tästä jalosta uhrautumisestahan on tunnetusti kuva joka kirkossa: Kristus, orjantappurakruunu päässään, sen esiin viiltämät verihelmet pikimustalla ihollaan kimmeltäen, katsoo halveksunnan ja anteeksiannon sekaisin tuntein rumia raiskaajiaan. (Raiskaajat ovat moderniin tapaan kaikki rotuja ja kansallisuuksia. Mutta he kaikki ovat miehiä.)
Kun Kristus sitten oli pääsiäispäivänä ylösnoussut, CNN haastatteli häntä:
"Mestari, mukava, että pääsitte tulemaan tänne tänään! Mutta nyt on pakko kysyä, että minkä tähden päätitte tulla tänne maan päälle toistamisen? Eikä se juttu silloin vuonna 30 ja risat riittänyt?"
Ja Hän vastasi heille kuuluisin sanoin:
"No vittu, oli tultava, kun eräät jutut olivat näemmä jääneet hiukan hakuseen! Minähän sanoin, että kaikki ovat tasa-arvoisia Jumalan silmissä. Se siis tarkoittaa myös naisia, senkin vitun pelkurimaiset kusipäät. Mikä tässä on niin saatanan vaikeeta? Tervetuloa pois pimeältä keskiajalta, tonttu toopet. Ihan aikuisten oikeesti, luuletteko, että minua ihan ylettömästi huvittaa aina joutua käymään koko tätä pelleilyä läpi? Get a grip, helvetin urpot!"
Niinpä niin. Tapahtukoon Hänen tahtonsa!
(Raamattu 2.0, useita tekijöitä)
Jotta vanha turha ja tyhmä pahuus murtuisi, me tarvitsemme uusia tarinoita. Vaikka sellaisia sankaritarinoita, joissa raiskauksesta selviytynyt henkilö on ihmeellinen sankari. Ja häpeän on mentävä sille, jolle se oikeasti kuuluu: raiskaajalle.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
