Unelma Sirpa-Leena

Kuule, äiti-ihminen. Vittuillaanko sinulle kelvottomasta äitiydestäsi? Kutsuvatko naapurin tädit (ja sedät) sinua laiskaksi ja huonoksi mutsiksi, kun et vie pikku Pekka-Iivanaa niin usein vauvajumppaan kuin pitäisi, etkä taaskaan saanut Arabellaa ilmoitettua Oopperan satubalettiin? Hengähdä vähän.

Kotrollimotkottajien suut saa tukittua tällä:

HS 23.10.2011: Intialaistytöt luopuivat joukolla nimestä "Ei-toivottu"

MUMBAI. Lähes 300 tyttöä Intiassa on luopunut syntymänimestään "Ei-toivottu".

Vanhempien selvän kannan paljastavat hindinkieliset nimet muutettiin viikonvaihteen seremoniassa Sataran alueella Maharashtran osavaltiossa.

Nimenmuutoksella tytöt haluavat uuden, myönteisemmän elämän maassa, jossa tyttöjä ja naisia syrjitään järjestelmällisesti. Jopa siinä määrin, että miljoonia tyttösikiöitä on vuosien mittaan abortoitu ultraäänitutkimuksen jälkeen.

Tytöt olivat pukeutuneet parhaimpiinsa, kun he hyvästelivät rumat hindinkieliset nimet kuten Nakusa tai Nakushi. Tilalle tytöt ottivat Bollywood-elokuvatähtien nimiä, esimerkiksi Aishwaryan. Ja hindujumalatarten nimiä, esimerkiksi Savitrin.

Joku valitsi perinnenimen, jolla vain on myönteisempi merkitys. Vaishali esimerkiksi tarkoittaa "varakas, kaunis ja hyvä".

"Ystäväni ja koulutoverini alkavat nyt kutsua minua koulussa tällä uudella nimellä. Se tekee minut onnelliseksi", sanoi Ashmita, jonka pettynyt isoisä oli nimittänyt Nakusaksi.
(...)

Näin voit osoittaa urputtajille, että vaikket ehkä täytäkään heidän kohtuuttomia odotuksiaan, olet kuitenkin saavuttanut hyvältä vanhemmalta vaadittavan perustason. Sillä tuskinpa sentään olet mokannut vanhempana niin pahasti, että olisit nimennyt lapsesi "Ei-toivotuksi".

Joululahjamuistutus

Kukaan aikuinen ei suurin surminkaan halua enempää turhaa rompetta kotiinsa. Joten pane sinäkin joululahjarahasi johonkin hyödyllisempään! Vaikka Plan-kampanjaan:

Plan-kampanja: Koska olen tyttö

Planin Koska olen tyttö -kampanja parantaa erityisesti tyttöjen koulutustasoa ja suojelua. Kampanja kestää vuoteen 2015. Kampanjalla Plan tukee vahvasti YK:n vuosituhattavoitteiden saavuttamista.

Harvoin olen muuten nähnyt missään niin hyvin kiteytettyinä sukupuolipolitiikan olennaisimpia kysymyksiä kuin Planin sivuilla. Katsokaa vaikka itse:

Sukupuoli:

Köyhyys on sukupuolittunut ilmiö: maailman köyhistä kuusi kymmenestä on naisia, ja naisten – puolen ihmiskunnan – hallussa on prosentti kaikesta maailman vauraudesta.

Naisten ja tyttöjen köyhyys johtuu useimmiten siitä, että heidän perusoikeutensa eivät toteudu. Sukupuoleen perustuva syrjintä siis ylläpitää köyhyyttä, ja vastaavasti köyhyys ajaa tyttöjä ja naisia asemaan, jossa he eivät voi pitää kiinni oikeuksistaan.
(...)

Sukupuolinäkökulman valtavirtaistaminen:

Sukupuolinäkökulman valtavirtaistaminen (gender mainstreaming) tarkoittaa toiminnan kehittämistä niin, että pyrkimys sukupuolten väliseen tasa-arvoon sisällytetään kaikkeen organisaation normaaliin työskentelyyn.

Sukupuolinäkökulman valtavirtaistaminen on olemassa olevan kokemuksen, tiedon ja työvälineiden hyödyntämistä. Tärkeää on, että se ei ole irrallinen hanke vaan uudenlainen tarkastelutapa jokaisen tehtäviin.

Sukupuolinäkökulma tarkoittaa, että tarkastellaan sukupuolen ja sukupuolierojen merkitystä yhteiskunnan rakenteeseen ja toimintaan sekä ihmisiin yhteisön jäseninä. Sukupuolinäkökulma auttaa meitä havaitsemaan, että tytöillä ja pojilla, naisilla ja miehillä on monilta osin toisistaan poikkeava asema yhteisössä ja siten myös erilaiset tarpeet ja toiveet.

On tärkeää huomata, että gender tai sukupuoli ei ole yhtä kuin naiset. Tämän päivän sukupuolinäkökulma huomioi asenteiden ja roolien vaikutuksen niin miehiin kuin naisiin.
(...)

Syyn ja seurauksen laki

HS 31.10.10: Väitös: Syytökset väkivallasta eivät ratkaise huoltajuusriitoja

Yleinen väite siitä, että äiti voittaa avioeroriidan käräjillä syyttämällä isää väkivallasta tai lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä, ei pidä tuoreen väitöstutkimuksen mukaan paikkansa.

Huoltajuusriitoja tutkinut Teija Hautanen havaitsi, että väkivaltasyytökset eivät ole oikeudessa äitien valttikortteja, joilla he voittavat kiistat.

Hautasen mukaan tuomioistuimissa väkivallasta vaaditaan muutakin näyttöä kuin toisen vanhemman kertomus. Vaikka väkivallasta olisi riittävästi näyttöä, viranomaiset eivät välttämättä anna sille painoarvoa päätöksissään ja suosituksissaan, hän arvioi.

(...)

Tämähän ei oikeastaan ole hyvä uutinen. Tai siinä on hyvää se, että tutkimus ehkä vihdoin panee tutin sen väsyttävän, poliittisesti ylikorrektin vinkunan suulle, että kaikki avioeroa hakevat naiset automaattisesti tehtailisivat perusteettomia hakkaussyytöksiä miesparkojensa päänmenoksi.

Tuo kohta - "Vaikka väkivallasta olisi riittävästi näyttöä, viranomaiset eivät välttämättä anna sille painoarvoa päätöksissään ja suosituksissaan, hän arvioi" - on kuitenkin huonompi homma. Miehen väkivaltaisuuden naistaan (ja tietenkin myös lastaan kohtaan!) pitäisi suoraan vaikuttaa siihen, missä määrin hänellä on oikeus olla osa lapsensa elämää. Ihan yksinkertaisesti: Jos mies hakkaa lapsensa äitiä, mies on väistämättä huono isä.

Perhettään hakkaava mies on pelkkä läheisiään nakertava rutto-orava, syöpäläinen ja elätti. Jos mies hakkaa, hänen pitäisi menettää perheensä. Hakkaajamies on suljettava ulos kylmään, perheen lämmön ulkopuolelle. Hänet on erotettava perheestä, pakotettava olemaan yksin itsensä kanssa. Tai ehkä pikemminkin vielä niin päin, että ketään muuta ei tule pakottaa elämään hänen itsekkyytensä ja heikkoutensa piirissä.


(Nyt varmaan palat halusta huutaa, että hakkaavathan ne naisetkin! Ja että se on Jupiterin kokoinen ongelma, ja että itse asiassa meidän pitäisikin puhua hakkaavista naisista! Koska ne ovat yhteiskunnallisesti suurin epäkohta, tai jotain.

Mutta minä tiedän, että tuollaisesta seuraa vain tylsä katinhännänveto ja huutoäänestys. Silloin naisten ala-arvoisesta kohtelusta puhuminen takuuvarmasti jää yleisen hölinän jalkoihin. Joten, jos olet pakahtumaisillasi, teet näin:

1) Perusta oma blogi. 2) Avaudu siellä asiasta. 3) Linkitä minun blogiini ja/tai 4) Laita minun blogini kommentteihin oman blogisi linkki. Sitten asiasta kiinnostuneet voivat tulla keskustelemaan sinun blogiisi.)


Miesten (tai itse asiassa kenenkään) väkivalta ei ole sellaista kuin elokuvissa. Se ei ole jaloa eikä ylevää. Jos puhutaan täysissä sielun ja ruumiin voimissa olevista ihmisistä eikä syyntakeettomista henkilöistä, väkivallan nolo perustotuus on tämä: se on opportunistista. Väkivallakko aivan yksinkertaisesti hakkaa, koska hänelle ei tule sitä mitään seurauksia. Ei siinä ole mitään sen fiinimpää. Hakkaaja hakkaa, koska voi, koska kukaan ei vedä häntä tilille.

Mutta otapa pois hakkaamisen vapaus, anna tilalle yksinäisyys ja ero läheisistä! Siinä samassa näet, kuinka häpeällisesti, kuinka nopeasti nuo hakkaajamiehet kääntävät kelkkansa. Kun vaarana on oikeasti menettää jotain konkreettista, se nyrkki ei nousekaan, se tyhmäpullo ei mene huulille.

Mies tietää kyllä leipäpuunsa.

Käytännön opetusta

HS 10.9.10: Tutkimus: Miessukupuoli hallitsee oppikirjoja

Miehet ovat naisia enemmän esillä peruskoulutuksen oppimateriaaleissa, kertoo tuore tutkimus.

Helsingin yliopiston opettajankoulutuslaitoksen tutkijoiden Liisa Tainion ja Tiina Teräksen mukaan miehet, pojat ja maskuliiniset fantasiahahmot esitetään hallitsevina niin teksteissä kuin kuvissa. Tytöt, naiset ja feminiiniset hahmot ovat vähemmistössä.

(...)

Esimerkiksi matematiikan oppikirjoissa esiintyy huomattavan vähän aikuisia naisia. Pojat esitetään kirjoissa usein matemaattisesti kyvykkäämpinä kuin tytöt. Pojat myös liitetään huomattavan usein urheilullisiin toimintoihin.

(...)

Omina koulu- ja opiskeluaikoinani oli mielenkiintoista huomata aikojen muutos. Jossain vaiheessa, yläasteella tai ehkä lukiossa, koulukirjoista alkoi selkeästi tulla sellaisia, että niissä naisten ja tyttöjen vanhalle automaattidissaukselle oli pantu sordiinoa. Silloisissa uusissa oppikirjoissa oli - ainakin välillä - ihan tietoisesti valittu juuri tyttöjä ajamaan traktoreita ja poikia sitten vaikka ruuanlaittoesimerkkehin. Se oli todella hienoa!

Minulla on yhä edelleen se tapa, että arvotan tieto- tai oppikirjan kirjoittajan sen perusteella, millaisia esimerkkejä hän käyttää. (Englanninkielisessä kirjallisuudessa katson ensimmäiseksi, käyttääkö tekijä pelkkää he-sanaa. Jos käyttää - no, ehkä hän on muuten pätevä ihminen. Mutta kyllä hän osoittaa - anteeksi nyt vaan - kermaperseisyytensä.) On turhaa höpinää väittää, että miehen asettaminen etusijalle olisi jotenkin "neutraali" ratkaisu, tai että poikapainotteiset esimerkit olisivat ihan yhdentekevä juttu. Eihän neutraalia oppimateriaalia ole olemassakaan. Kukin kirja - ja opettaja! - opettaa aina paljon muutakin kuin vain pelkän asia-asiansa.

Esikuvat ovat tytöille suunnattoman tärkeitä. On todella surkeaa, jos nykykoululaisten oppimateriaaleissa on taas sorruttu vanhaan hölmöilyyn. Oppikirjat kun ovat se oikea todellisuus, jonka lapsi tai nuori näkee. Juhlapuheissa voidaan jauhaa ummet ja lammet sukupuolten yhdenvertaisuudesta, mutta jos oppikirjoissa elävät Matti Matikkanero ja Liisa Laskutaidoton, tuskin kannattaa ihmetellä, jos naiset esimerkiksi vierastavat teknisiä aloja.

Seksin perusongelma

Mietin tässä ystävääni Xynthiaa (nimi muutettu) ja hänen pientä tytärtään, Virmeliinaa (nimi muutettu). Virmeliinan synnytys oli aika vaikea. Xynthialle tuli siinä pusertaessaan eräs komplikaatio, en sano mikä. Nykysairaalassa se onneksi saatiin hoidettua täysin ongelmitta, ja nyt Xynthia tyttärineen on erinomaisessa kunnossa.

Mutta en voi olla ajattelematta, että jos eläisimme sata, kaksisataa, tuhat vuotta sitten, minun ystäväni olisi mitä todennäköisimmin kuollut. Nuori, kaunis, säteilevä ja nerokas ystäväni Xynthia olisi mennyt kaiken lihan tietä. Hänen olisi ollut jätettävä tämän valon maailma vain, koska hän oli ottanut työkseen uuden ihmisen tuomisen maailmaan. Eikä se olisi ollut mikään helppo, siisti kuolema.


Minua ärsyttää nykyinen tapa puhua heteroseksistä ihkukivana viihteenä, jonkinlaisena joogan ja lenkkeilyn välimaastossa olevana hyödyllisenä kuntoilumuotona. Siinä unohtuu kylmä totuus: Seksi on ihanaa ja hienoa, mutta ei se ole vain sitä. Seksi on myös vaarallista. Siihen voi kuolla.

Naisen kuolema seksin takia on ollut se tavallinen tarina, niin monet vuosisadat. Jokainen lisääntymiskykyinen nainen hyvin todennäköisesti joutui monet kerrat painimaan itsensä suuren Kuoleman kanssa.

Mieti. Millaista oli olla nainen joskus vuosisatoja sitten, aikoina ennen toimivaa ehkäisyä? Silloin jokainen nussinta oli riski. Se paljon kritisoitu juutalaiskristillinen seksikielteisyys on osaltaan johtunut tästä: naiselle seksi ja kuolema ovat tosi yhtälö. Raskaaksi tulemisella saattoi olla hirvittävät seuraukset. (Vai mitä luulit? Että seksikielteisyys, tyhmät tabut, olisivat jotenkin itsestään syntynyt ilmiö? Että jotkut ihmiset vain eivät satu pitämään kivasta?)

Tietysti naiset ovat aina myös halunneet tulla raskaaksi! Tietysti lisääntyminen on alun perinkin seksin peruspointti. Tietysti lasten tekeminen on elävä ihme. Tietysti hedelmällisyyteen vaikuttavat monet asiat, ei se ole niin yksi yhteen, ei nainen voi joka hetki tulla raskaaksi. Jotkut eivät voi ollenkaan, ja sekin voi olla tragedia. Mutta silti, seksin pohjalla on aina tämä ongelma: miehille yhdynnästä koituu vähemmän seurauksia kuin naiselle.

Uskon, että hyvin suuri osa naisten nykyisestäkin seksihaluttomuudesta lähtee juuri tästä, siitä, ettei naisten ja miesten työn luontaista epäsuhtaa tunnusteta. Empaattisimmallekin miehelle hetskuyhdyntä on helpompi keissi kuin naiselle: (cis-)miehelle ei voi ikinä käydä niin, että hänen ruumiissaan alkaisi seksin seurauksena kasvaa uusi ihminen. Hän ei koskaan joudu käymään sitä taistelua. Hän on turvassa, vapaa.

(Eihän synnytyskuolleisuus tietenkään ole miehillekään ollut mikään helppo asia! On hirveää katsoa vierestä toisen koettelemusta. Ehkä siksi miesväki on ollut taipuvaista sytyttämään turhia sotia: Jos naisesi kuolee synnyttäessään sinun siittämääsi lasta, se ei sinänsä ole sinun vikasi, mutta survivor's guiltisi täytyy olla mittava.

Ei se ole miesten vika - ei se ole kenenkään vika. Mutta se on tosiasia. Ihmiskunnalla on aina tämä sama perusjako: ne, jotka synnyttävät, ja ne, jotka ovat siitä vapaat. Tämä on toki sama jako kuin tämä, kolikon toinen puoli: on olemassa ne jotka saavat tehdä lapset, ja ne, jotka eivät milloinkaan voi saada tehdä lapsia. Mutta puhutaan siitä toiste.)


Kyllä, seksi on myös iloinen asia. Minusta naisten todellakin on otettava seksuaalisuutensa haltuunsa. Naisille tarvitaan parempaa pornoa ja aika helvetin nopeasti. Alastomia, paljaita miehiä, suloista miehen komeutta, lihaa kuvitelmille. Tarvitsemme parempia ehkäisyvälineitä, oikeudenmukaisempaa työnjakoa silläkin saralla.

Mutta kuoleman varjo, tämä seksin perustotuus, tämä pohjimmainen epäsuhta, on myös muistettava. Se on otettava huomioon.

Siksi helposti saatavilla olevat ehkäisyvälineet ja abortti ovat meidän modernin vapautemme kulmakivet, vielä nytkin. Seksin suhteen on sama kuin ruuan: Vaikka me elämme täällä supermarkettien maassa, älä luule, että me ihmiskunta olisimme jotenkin lopullisesti voittaneet nälän tai janon. Olemme vain parin askeleen päässä nälästä ja kivusta.

EDIT 27.6.10, sanamuotoja muutettu

---

Samasta aiheesta:

• Hugo Schwyzer: Men killing women: maternal mortality, heterosexual desire, and the work of male transformation
  
• Reclusive Leftist: The origin of male dominance
  
• Wikipedia: Maternal Death
  
• WHO: Why do so many women still die in pregnancy or childbirth?
  

Pi-pi-pilleri

Ihmiskunnan tärkeimmät keksinnöt ovat:

• tuli
  
• maanviljelys
  
• e-pilleri
  

Kaikki muu pronssista puskutraktoriin on kivaa lisähupia, mukavaa luksusta.


Tänään on e-pillerin keksimisen 50. vuosipäivä! E-pilleri on siunaus ihmiskunnalle. Luulen, että joskus tuhannen vuoden päästä (jos ihmisen sivilisaatio vielä silloin on pystyssä) tulevaisuuden arkeologit jakavat ihmiskunnan historian kahteen pääjaksoon: aikaan ennen e-pilleriä ja aikaan e-pillerin jälkeen.

Seksin - ei, vaan ihmiskunnan! - perusongelma on nykyisin sama kuin se on aina ollut: vain naiset (tai laajemmin: ihmiset, joilla on toimiva naaraan synnytyselimistö) voivat tulla raskaaksi. Jokainen yhdyntäkerta merkitsee naiselle riskiä (tai mahdollisuutta) tulla raskaaksi. Raskaus, lapsen synnyttäminen ja perushoitaminen ovat tietenkin maailman tärkein työ, mutta samalla ne ovat todellinen taakka naiselle. Lapsentekeminen on vaarallista ja sitoo naisen voimat. On siis ensiarvoisen tärkeää, että naisella on kaikki valta päättää, koska ja miten mahdolliset lapsensa tekee. Tehokas ehkäisy, yhdessä vapaan aborttioikeuden toteutumisen kanssa, on sosiaalisen oikeudenmukaisuuden kulmakivi.

Näin siis tehokas ehkäisy antaa naisille samat vapaudet ja mahdollisuudet kuin miehillekin. Ehkäisykeinoja on toki muitakin, mutta pilleri on erityisen helppo, halpa ja tehokas. Joten en siis missään tapauksessa tahdo halventaa tätä päivänsankaria.


Mutta sen sanon, että eikö niistä napeista nyt vittu vähitellen voitaisi kehitellä turvallisempia versioita? Ei se pillerien napsiminen, hyödyllisyydestään huolimatta, mitään ratkihauskaa puuhaa ole. On myös väärin, että kaiken muun lisääntymistyön ohessa myös ehkäisy on melkein kokonaan naisten vastuulla.

Feministe: Thinking Critically About the Pill


Miten olisi juhlapäivän kunniaksi näinkin radikaali idea: kehittäkää vaihteeksi hormoniehkäisy miehille.

---

Samasta aiheesta:

• Feministing: Ask Professor Foxy: I Don't Like Hormonal Birth Control, What Are My Options?
  
• Wikipedia: Ehkäisypilleri
  
• Ms. Blog: Saving Mothers’ Lives
  
• MTV3: Miesten ehkäisypilleri ei ota syntyäkseen
  

EDIT 13.5.2010

Minkä nuorena oppii

Yle.fi: STTK:n puheenjohtaja haluaa kuusivuotiaat kouluun:

Toimihenkilökeskusjärjestö STTK:n puheenjohtaja Mikko Mäenpää haluaa lapset kouluun jo kuusivuotiaina suomalaisten työurien pidentämiseksi.

Mäenpää sanoo Turun Sanomien ja usean muun maakuntalehden haastattelussa, ettei oppivelvollisuusiän alentamiselle ole estettä, koska lapset ovat muutenkin jo esikoulussa.

Hän huomauttaa, että monissa Euroopan maissa oppivelvollisuus alkaa nuorempana kuin Suomessa.

Korkeakouluopintoja Mäenpää jouduttaisi aloittamalla ne neljä vuotta nykyistä aikaisemmin eli 19-vuotiaana. Hän vauhdittaisi opintoihin pääsyä sillä, että pääsykokeita järjestettäisiin kaksi kertaa vuodessa.

Jos suomalaisten työuria halutaan tehostaa, miten olisi lastenhoidon kustannusten jakaminen?

Näin naiset voisivat tehdä menestyksekkäämmän ja täysipainoisemman uran, eikä meidän rahatyöpotentiaalimme menisi haaskuuseen. Kun isätkin hoitaisivat lapsiaan, lapsista kasvaisi terveempiä ja onnellisempia. Siis myös tuottavampia kansalaisia (vihjeenä niille, joille tuottavuus on se kriittisin asia).

Kun tarjolla jo on työkykyisten, koulutettujen aikuisten suuri kykyallas, miksi kiusata lapsia?

---

Samasta aiheesta:

• MM: Elinkeinoelämää
  
• MM: Äitiystyö
  

Elinkeinoelämää

Anna Kontulalta hyvä kirjoitus vanhempainrahojen jakamisen ja varsinkin ns. Islannin mallin ongelmista:

Anna Kontula: Päättääkö meidän perheen asioista isä, äiti vai Suomen eduskunta?

Jos todella haluttaisiin tukea miesten kotiin jäämistä, pitäisi kääntää katse sinne, missä nykyinen sukupuolijako syntyy, siis vanhempainrahaa edeltävään äitiysrahakauteen. Kysehän on sukupuoleen sidotusta avustuksesta, joka takaa, että lapsen ensimmäiset elinkuukaudet äiti kantaa hoivasta päävastuun. Tänä aikana muodostuneet käytänteet toistuvat tutkimusten mukaan koko perheen olemassaolon ajan. Äitiyspäivärahan sitomista sukupuoleen on perusteltu imetyksellä, mutta silti se pätee adoptiolapsiinkin...

Miesten kotiin jäämistä tukeva systeemi olisi sellainen, jossa lapsen ensimmäisinä kuukausina molemmat vanhemmat voisivat olla kotona. Silloin hoivavastuu jakautuisi alusta saakka tasaisemmin, molemmilla olisi yhtäläinen mahdollisuus muodostaa kiinteä suhde lapseen ja vanhempainrahalle siirryttäessä koti-isyys olisi yhtä luontevaa kuin kotiäitiys.

Hyvä, hyvä!


Ihan yleisenä kommenttina vanhemmuuden kustannusten jakamiseen (ei siis niinkään Kontulan oivaan kirjoitukseen):

Suoraan sanoen minusta koko tämä känääminen vanhempainrahoista ja siitä, kuinka "mahdotonta" niitä kustannuksia olisi sälyttää isienkin niskoille, on yksinkertaisesti pelleilyä. Työnantajapuolen lausunnot aiheesta ovat liian usein olleet tasoa "talvi yllätti VR:n": "Ai hitsi, ei me tajuttu, että talvella voi tulla niinku lunta raiteille! Ei me tajuttu, että lastentekemiseen menee niinku aikaa!"

Haloo, bimbot. Lapsia on synnytetty aina. Naiset ovat tehneet työtä aina. Ei se voi nyt olla niin vaikeaa saada tämä kustannusten jakaminen kuntoon.

---

Samasta aiheesta:

• MM: Kirjoituksia lisääntymistyöstä
  

Kampaamoyrittäjän kustannustaakka

Osmo Soininvaara kirjoittaa blogissaan muun muassa synnytysikäisten naisten syrjinnästä työmarkkinoilla:

Osmo Soininvaara: Työnantajan vastuuttaminen ja syrjintä työhönotossa

Aivan pienistä rahoista ei ole kyse. Jos lapsia syntyy työssä oleville vaikkapa 40 000 vuodessa, kustannukset tästä olisivat 400 miljoonaa euroa. Tämä on iso raha, mikä vain osoittaa, että kyse on isosta ongelmasta nuorten naisten työnantajille. Se, että kustannus tasataan, ei tee siitä kalliimpaa. Kalliimmaksi itse asiassa tulee nykykäytäntö, joka pitää tuhansia nuoria naisia työttöminä tai keikkahommissa, koska työnantajat eivät uskalla heitä palkata.

Miesvaltaiset alat kuitenkin vastustavat kustannusten tasaamista yleisesti ja teollisuus erityisesti. Teollisissa ammateissa ikäjakauma on sellainen, että niin isyyden kuin äitiydenkin riski on paljon vähäisempi kuin vaikkapa kampaamoyrityksissä.

Soininvaaran mukaan työntekijän lapsentekeminen saattaa olla esimerkiksi pienelle kampaamoyrittäjälle kohtuuttoman suuri kustannus. Ratkaisu olisikin kustantaa lastentekotyö nimenomaan vaikka verovaroista. Hyvä!


Mitä tuohon miesvaltaisten alojen pihtarileikkiin tulee, aikaisemmissa työelämän oikeudenmukaisuutta sivuavien kirjoitusteni kommenttiosioissa tuli esiin tämä ajatus: miesvaltaisten alojen haluttomuus tasapainottaa lastenteon kustannusten kuormaa saattaa johtua siitä, että miehet eivät halua menettää asemaansa.

Nimittäin jos lastenhoidon kustannukset jaettaisiin oikeudenmukaisesti, se saattaisi huonontaa paitsi nuorten, myös vähän iäkkäämpien miestyöntekijöiden asemaa. Naisen lapsentekoikähän tyypillisesti ulottuu korkeintaan 40 vuoteen (poikkeuksia toki on, mutta keskimäärin noin). Sen sijaan miehen on täysin mahdollista siittää lapsi vielä myöhemminkin.

Jos isän lapsentekeminen maksaisi työnantajalle saman verran kuin äidin, silloinhan nelikymppinen miehen palkkaaminen olisi suurempi riski kuin nelikymppisen naisen.


(Kiitos F:lle linkkivinkistä ja tuosta kommenteissa esitetystä ideasta!)

---

Samasta aiheesta:


MM: Vaippasulkeiset
MM: Kodin valtias
MM: Äitiystyö
MM: Kahden kerroksen väkeä
MM: Elämän ruuhkavuodet

Vaippasulkeiset

SDP:n haluaa myös naiset kansalaispalveluun, ja Muskelotti kirjoittaa aiheesta erinomaisesti:

Muskelotti: Good work sister – and brother!

Kansalaispalvelussa olisi varmasti paljon plussaa, mutta pelkkä automaattinen tasa-arvon voitto se ei aivan ehdottomasti olisi. Kuten Aamulehti pääkirjoituksessaan tänään kirjoitti, "miten kävisi naisten työurien, joita äitiys- ja hoitovapaat muutoinkin lyhentävät?"

Minusta esitys yleisestä kansalaispalvelusta on oikein hyvä - palvelun sisällöstä toki riippuen. Parhaimmillaan koko ikäluokan kattava koulutus olisi oiva tapa reagoida sellaisiin uusiin (tai "uusiin") uhkiin, joita perinteinen armeijalaitos ei välttämättä ole omiaan torjumaan. Esimerkkeinä voisivat olla vaikka terrorismi tai ilmastonmuutoksen myötä tulevat säävaikutukset.

Tärkeää on kuitenkin muistaa, että naiset tekevät nykyisin kohtuuttoman suuren osan lisääntymistyöstä. Asevelvollisuus ei vahingoita miehen työuraa tai heikennä tämän taloudellisia ansioita niin paljon kuin lastentekeminen naisen. Tilanne ei siis nyt ole 50-50.

Joten kansalaispalvelun vastineeksi olisikin kipin kapin syytä velvoittaa miehet suorittamaan se oikeudenmukainen osuutensa kotilieden ääressä.


Muskelotin oma ehdotus kuulostaa minusta erinomaiselta:

Ehdotankin seuraavaa tasa-arvon kehittämiseksi: Kyllä, kaikille samanpituinen kansalaispalvelus ja kyllä, kaikille vanhemmille pakolliset vanhempainvapaat joko puoliksi tai Islannin 3+3+3 -mallin mukaan. Työnantajille asennekasvatusta, naisille rohkeutta pyytää palkankorotusta ja miehille rohkeutta tutustua oman lapsensa arkihoitoon.

Käykää lukemassa ja keskustelemassa!

Arkipäivän teologiaa

HS 10.2.10: Vanhemmille rikossyyte rabbin tekemästä ympärileikkauksesta

Helsingin käräjäoikeudessa puitiin tänään tapausta, joka liittyy kahdeksanpäiväisen poikavauvan ympärileikkaukseen. Vanhemmat kutsuivat Englannista rabbin ympärileikkaamaan kahdeksanpäiväisen poikansa. Operaatio tehtiin toissa keväänä juutalaisen seurakunnan tiloissa Helsingissä. Lapsi sai komplikaationa verenvuotoa ja joutui pariksi päiväksi sairaalaan.

Tapaus päätyi poliisitutkintaan, ja keskiviikkona vanhemmille luettiin käräjäoikeudessa syytteet törkeästä pahoinpitelystä tai yllytyksestä sellaiseen.

En ole erityisen uskonnonvastainen ihminen. Itse olen ateisti, tai ehkä pikemminkin agnostikko. En ole koskaan kokenut minkäänlaista jumalallista ilmestystä tai läsnäolon tunnetta. En tiedä, voiko sellaista kokea vai ei. Minusta asialla ei oikeastaan ole merkitystä: uskokoon kukin niin kuin parhaaksi kokee, noudattakoon niitä rituaaleja jotka katsoo oikeiksi.

Mutta sen sanon, että järkeä ja myötätuntoa pitää myös käyttää. Muita ei saa vahingoittaa uskonnon nimissä. Lasten kimppuun ei käydä. Piste.

Eiköhän se Jumala, kuka onkin, jaksa armahtavaisessa hyvyydessään odottaa sen kahdeksantoista vuotta: kun lapsi on kasvanut aikuiseksi, hän voi sitten niin halutessaan käydä itse, omasta tahdostaan, leikkauttamassa itsensä, jos kokee sen tarpeelliseksi. Mutta ympärileikkaus ei todellakaan ole päätös, jonka vanhemmat voivat tehdä suojastaan ja hoivastaan täysin riippuvaisen lapsen puolesta.


Jos vanhempi tosiaan vilpittömästi uskoo, että Jumala mistään syystä vaatii lapsen vahingoittamista, uskovan ihmisen moraalinen velvollisuus olisi nousta kapinaan sellaista Jumalaa vastaan. Seurauksista piittaamatta.

Myyttiksen vinkit, osa 5: Kotilieden valtias

Vaihteeksi vinkki söpömmälle sukupuolelle:

Mies! Oletko pienen lapsen isä? Sitten sinun kannattaa koettaa järjestää asiasi niin, että rupeat vähintään vuodeksi lapsesi tai lastesi koti-isäksi. (Sillä aikaa eukkosi menee rahatöihin). Nimittäin jos käy niin onnettomasti, että sinulle ja puolisollesi tulee riitaisa ero, et jää tyhjän päälle: Kun olet ollut koti-isänä, sinulla on paljon vahvempi asema lasten huoltajuutta selvittelevien viranomaisten silmissä.

(Lisäbonuksena tietysti saat joka tapauksessa paljon onnellisemman ja täysipainoisemman elämän. Siis - muun muassa sinä saat.)

---

Samasta aiheesta:

• Tiina Kaarela: Sinkkumies isän ja puolison oikeuksin
  
• Shakesville: Today in FAIL
  
• HS 15.8.09: Isäkin haluaa jakaa tuntemuksiaan vanhemmuudesta
  
• MM: Elämän ruuhkavuodet
  

Elämän ruuhkavuodet

"Ministeri Jari-Kari Virtakari! Te olette nyt ilmoittanut luopuvanne Härpäkeministerikisasta. Ratkaisunne on suoraan sanoen aika yllättävä. Teistähän pedattiin Höskystäpuolueen vaalivalttia. Olitte suorastaan ennakkosuosikki! Nyt yllättävä luopumisenne kisasta on sekoittanut puolueenne koko pakan."

"Niin. Tiedän, etten ratkaisullani saavuta kaikkien hyväksyntää. Mutta – mutta tässä oli tärkeämmät asiat pelissä."

"Tärkeämmät asiat. Sanoitte - lainaan teitä - että 'haluatte viettää enemmän aikaa lastenne kanssa'. Kuinka vanhoja he nyt ovat?"

"Pirpana on viisivuotias, Tom kaksi vuotta."

"Ministeri Virtakari. Oletteko todella vakavissanne? Entä vastuunne äänestäjillenne?"


"...Kuulkaa, tajuan kyllä, että päätökseni vaikuttaa teistä hullulta. Ehkä vastuuttomaltakin. Mutta tässä on kyse elämän keskeisimmästä asiasta.

"Rakastan lapsiani. Tajusin, että nyt on oikeasti aika näyttääkin se. Lapseni tarvitsevat isäänsä. Haluan hoitaa heitä ja olla heidän kanssaan. Haluan oppia tuntemaan heidät. Ettei minua sitten kuusikymppisenä kylmää elämätön elämä. En halua tähän maahan enää uutta kylmien isien kasvattamaa kouluampujien sukupolvea.


"Päätin sen jo kauan sitten, jo ennen kuin lapsistani oli mitään kuulunutkaan: minä teen asiat toisin kuin oma isäni.

"Minun oma isäni – no. Jääköön sanomatta.


"Minä en halua olla huono isä."

Pelastavat prinsessat

Vaikka lapset leikkivätkin leluillaan niin kuin tahtovat, lelumainosten sukupuoliroolit voivat olla aika karmeita:

• Isis the Scientist: Careful, Girls! That's Too Much Power!
  
  
• Kate Harding: Boys get cool stuff, girls get pink stuff
  

Mutta eivät ne lelutehtailijatkaan aina mokaile!




"Prinssi on nyt turvassa!"

Pidätysvaikeuksia?

HS 10.10.09: Turvakodeissa entistä enemmän pikkuvauvojen äitejä

Sutelan mukaan miesten väkivallan luonne muuttuu usein naisen raskausaikana.

"Olemme huomanneet, että etenkin raskausaikana ja varhaisessa vauvavaiheessa miesten väkivalta raaistuu. Miehen kontrolloiva käyttäytyminen muuttuu suoranaiseksi väkivallaksi tai sillä uhkaamiseksi. Raskausaikana väkivalta kohdistuu erityisesti syntymättömään lapseen", Sutela kertoo.

Ällistää päästä. Ei puolison kimppuun hyökkääminen ole muutenkaan oikein, mutta raskaana olevan hakkaaminen on jotain aivan käsittämätöntä. Mitä näiden tyyppien päässä liikuu?

Ilmeisesti näissä suhteissa on sellainen kuvio, että mies tahtoo elää vaimonsa lapsena. Kun nainen tulee raskaaksi, näissä miehissä herää sisaruskateus. He eivät kestä sitä, että taloon on heidän lisäkseen tulossa toinenkin lapsi. Siksi nämä miehet reagoivat kuten uhmaikäinen pentu, äiti(ään) hakkamalla. Ikävä vain, että aikuisen miehen nyrkit tekevät aika lailla tuhoisampaa jälkeä kuin alle kymmenen vanhan lapsen.


Mutta mitä hakkaajien passivointia ja vastuunsiirtoa tuossa Hesarin jutussa! Eihän väkivalta itsestään "raaistu". Ei se ole mikään luonnonilmiö kuten raesade tai ukkonen. Jos mies lyö vaimoaan, se mies tekee niin omasta pyhästä vapaasta tahdostaan. Hän päättää lyödä. Jos hän ei päättäisi lyödä, mitään lyöntiä ei tapahtuisi.

Niinpä väkivallan loppuminenkin on maailman yksinkertaisin asia. Se loppuu sillä, että juuri sinä jätät lyömättä. Kyllä vain, sinulla on yliluonnollinen ihmevoima. Voit milloin tahansa vihastuessasi päättää, että et lyökään. Aikuinen pystyy tähän. Lapsi ei pysty.

Siispä, huora, jos hakkaat lasta tekevää vaimoasi - lopeta heti. Pidätä sitä kättäsi. Jätä se lyönti lyömättä, potku potkimatta.

Se on tasan juuri niin yksinkertaista.

---

• Femi!n*ally: Sexual Assault Tips Guaranteed to Work
  Edistyneemmille: 100% varma keino hävittää kaikki raiskaukset maailmasta
  

Henkipatto

Sika raiskasi, Hesari kertoo (2.7.09):

Hovioikeuden lapsiraiskaustuomio ei saa ymmärrystä


Itä-Suomen hovioikeuden tiistaina antama lievä raiskaustuomio herätti jälleen keskustelun seksuaalirikosten oikeuskäytännöstä, kun poliisimies selvisi ehdollisella tuomiolla lapsen raiskauksesta. Tuomio nosti raivokkaan vastalausemyrskyn internetin keskustelupalstoilla, eikä se saa ymmärrystä oikeusoppineiltakaan.

Hämmennystä herättävät erityisesti tuomion perustelut. Hovioikeuden ratkaisun julkisen osan mukaan rangaistus raiskauksesta ja lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä aleni, koska tekijän uhriin kohdistama väkivalta oli verrattain lievää ja uhri oli jo täyttänyt viisitoista vuotta.

Lapsioikeuden asiantuntija Sami Mahkonen ihmettelee, miten viisitoistavuotiaan uhrin ikä saattoi laskea tuomiota. Hän myös miettii, minkä viestin tuomio antaa, kun se muuttuu kahden ja puolen vuoden vankeudesta ehdolliseksi.

Siinähän olivat siis tosiaan vastakkain väkivallan ammattilainen ja viisitoistakesäinen penska.


Näissä tuomioissa on sekin ongelma, että ne antavat varsin selkeän viestin puolelle Suomen väestöstä:

Voi tyttöpaha. Luulitko, että olet vapaan maan vapaa kansalainen? Salli meidän nauraa.

Barbien seikkailut autiomaassa

Kysymys: Onko Barbie bimbo? Onko hän huono roolimalli? Onko hän hyvä roolimalli? Onko hän kaunis? Onko hän sankari? Onko hän roisto?

Vastaus: On.

---

Olen aina pitänyt Barbiesta. Ja, kuten Billy Boyn (sic) legendaarisesta kirjasta Barbie, onnen kultatyttö aikoinani opin, Barbiella on ollut melkein yhtä paljon ammatteja kuin Aku Ankalla. Hän on ollut kaikkea opettajasta astronauttiin. Mikä esikuva!

Barbiessa ruumiillistuu (muovillistuu?) minusta parhaimmillaan sama naisen vapautumisen eetos kuin burleskissa ja kaikkien aikojen suosikki -tv-sarjassani Buffy Vampyyrintappaja: Nainen voi olla sekä pätevä sankari että kaunis. Hän voi seikkailla ja seikkaillessaan olla hyvä ja haluttava. Tyttöjen leluille ja sarjoille tämä on aika harvinainen piirre.

Pojat ja miehethän saavat leluilleen ja saduilleen tämän ominaisuuden niin annettuna, ettei siitä koskaan edes puhuta. Isojen poikien saduista mainittakoon vaikka James Bond ja Indiana Jones: Elokuvissa keskitytään vain sankarin seikkailulliseen pätevyyteen, muusta ei saa puhua. Mies ei saa olla katseen kohde, seksiobjekti. Hänen täytyy saada olla vain toimiva subjekti. Miestä ei virallisesti saa altistaa naisen halulle, naiselle näytettäväksi tai varsinkaan tämän käytettäväksi. Mutta koska miehelle tietenkin on tärkeää saada olla naisen haluama, tuo haluttavuus täytyy toteuttaa ikään kuin piilotettuna ominaisuutena: Se, että Indy on myös naisten mieleen, tulee muun tarinan ohessa, ilmaiseksi, automaattisesti. Naisille tarkoitetuissa saduissahan naisen kuuluu usein olla avuton prinsessa. Nainen voi olla kaunis vain ollessaan avuton kermakakku. Jos hän on toimiva sankari, hän on epäseksikäs.

Mutta Barbie on sekä kaunis että pätevä. (Lisäksi ainakin meidän pihan tyttöjen Barbie-leikeillä oli taipumus olla aivan käsittämättömän pervoja ja kinkyjä. Mutta siitä ehkä toiste enemmän...)

En sano, että huoli lasten lelujen sukupuolikoodauksesta olisi turha. Olen kuitenkin sitä mieltä, että se ei ole koko totuus. Itse leikin pinkeillä barbeillani pinkissä huoneessani, ja niin vain minustakin tuli raivopäinen femakko. Tytöt käyttävät joka tapauksessa nukkeaan kurittomasti, ihan oman mielikuvituksensa mukaisesti.

Oma samaistumisbarbieni esimerkiksi oli pakettinsa mukaan joku geneerinen prinsessa, mutta minä leikin hänellä aina autiomaavaellusta eräänlaisessa pseudo-itämaisessa mielenmaisemassa. (Ideana oli, että hän oli tuhkimo-tyyppinen sankari, jonka piti paeta pahaa sortajaa aavikolle. Tämä tapahtui itämailla tietenkin siksi, että kyseinen barbie oli ruskeatukkainen ja muutenkin Scheherazaden oloinen. Barbie vaihtoi prinsessavaatteensa rievuista koottuun ovelaan naamiointiasuun ja karkasi palatsista. Sitten tapahtui todella dramaattisia ja omituisia asioita.)

Miten te leikitte barbeillanne? Entä He-Maneillanne?

---

P.S. (Katso edellinenkin merkintä Barbiesta!)

P.P.S. Kuka voisi unohtaa Barbie-lehden fotonovellit?

Evoluutiobiologiaa

- Jos naiset kerran haluavat ensisijaisesti rakastavan ihmissuhteen, miten juuri naiset ovat se sukupuoli, joka perinteisesti on nainut rahasta? Siis sanan molemmissä merkityksissä nainut.

- Jos miehet kerran haluavat ensisijaisesti seksiä ja vain seksiä, ja ovat valmiita tekemään sen eteen mitä vain, niin miten he sitten voisivat olla hyviä johtajia?

- Jos naiset ovat kielellisesti lahjakkaampia kuin miehet, miksi maailmankirjallisuuden kaanonin kuuluisimmat kirjailijat ovat kaikki miehiä?

- Jos miehet ovat parempia järjestelmäasiantuntijoita kuin naiset, miksi sitten perheissä logistiikan mobilisaattori ja organisaattori on ainakin Suomessa yleensä äiti?

- Kun lapsentekeminen kerran on naiselle huomattavasti suurempi investointi kuin miehelle (yhdeksän kuukautta, raskausajan vaikeudet, synnytyksen vaarat), niin silloinhan nimenomaan naisen kannattaa vakisuhteessa ollessaan käydä hakemassa kerran, pari vierasta siementä naapuriluolan urokselta. Geneettisesti naaraan ei kannata panna kaikkia munia (sori) samaan koriin.

Discuss.

Päihdeäidit pakkohoitoon

Voi vittu! Tämä on paha. Työryhmä puuhaa pakkohoitoa päihdeäideille.

Minusta on epäoikeudenmukaista ja hirvittävää, että jonkun elämä pilataan äidin lyhytnäköisen itsekkyyden takia. Tietenkin! Mutta jos nainen voidaan ottaa pakkohoitoon vain koska hän on raskaana, sen tien päässä on paluu naisten orjuuteen. Ketkä seuraavaksi? Raskaana olevat naiset, jotka liikkuvat liikaa? Lisääntymisikäiset naiset, jotka vielä eivät ole raskaana? Etteivät he vahingossakaan tekisi mitään sellaista omalle ruumiilleen, mikä ehkä heikentäisi mahdollisen tulevan sikiön kasvumahdollisuuksia?

Ajatus päihdehoidon autuudesta on mieletön. Siinä vaiheessa kun päihdeäiti raijataan hoitoon, hän on jo ehtinyt pämpätä niin paljon, että sikiö on jo vaurioitunut. Ajatus siitä, että pahassa elinkautisessa juomaputkessa oleva nainen lähtisi raskaustestiä ostamaan heti kuukautisten jäätyä pois on naiivi. Mitä olisi tarkoitus tehdä lapsen synnyttyä? Muuttuisiko deekumutsi äkkiä helläksi, huomaavaiseksi hoivaajaksi?

Jokaisella lapsella on oikeus syntyä toivottuna. Jos nainen ei tahdo lastaan, eikä syntyneelle lapselle ole tarjolla muuta hoitajaa, äidillä ei ole oikeutta kantaa sikiötä täysaikaiseksi. Syntynyttä elämää (äitiä) on aina suojeltava enemmän kuin syntymätöntä (sikiötä).

Jos pakkokeinoihin on mentävä, silloinkin pakkoabortti on parempi ratkaisu. Sitäkin parempi olisi pakolla asennettu ehkäisykapseli.

(Optimaalinen ratkaisu reaalimaailman olosuhteisiin: Riskiryhmässä oleville äideille tarjotaan aktiivisesti päihdehoitoa ja aborttimahdollisuutta. Heille tarjotaan mahdollisuutta ottaa ehkäisykapseli, esimerkiksi silkan lahjomisen turvin. "Saat tätä ja tätä, jos suostut ottamaan tän kapselin. Se on omakin etusi. Haluutko todella noissa olosuhteissas tulla raskaaksi?")

Valtio ei saa takavarikoida autoa moneen kertaa kännissä ajaneelta edes rattijuopolta. Mutta auto ei olekaan pelkkä esine, toisin kuin naisen ruumis.

Kuin lapsiaan puolustava urosleijona

Opetusministeri Sarkomaa jätti hallituksen. Hän tahtoo omistautua perheelleen.


Pienten lasten isät jäävät paljon, paljon harvemmin kotiin kuin naiset. Miehet eivät hevin käytä heille kuuluvia hoitovapaita, vaan menevät kuuliaisesti firmojensa talutusnuorassa. Harva mies panee pomonsa kanssa kovan kovaa vastaan, jotta saisi jäädä kotiin lapsiaan hoitamaan.

On kuitenkin yksi asia, joka välittömästi saa suomalaisen miehen verissä päin, tuomioistuimissa asti, taistelemaan oikeudestaan hoitaa itse lastaan:

Avioero.