Näytetään tekstit, joissa on tunniste luonto. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste luonto. Näytä kaikki tekstit

11. huhtikuuta 2011

Kommentointia savannilla

Tätä blogia pidemmän aikaa seuranneet tiennevät, että olen kirjoittanut monta evoluutiobiologiaa (tai itse asiassa evoluutiopsykologiaa) dissaavaa kirjoitusta. Tahdon nyt tarkentaa: siis huonoa evoluutiobiologiaa dissaavaa kirjoitusta. Hyvää evoluutiobiologiaahan en suinkaan vastusta.

En missään tapauksessa pidä kaikkea evoluutiotutkimusta roskatieteenä. Ihmiset ovat eläimiä ja ihmisen äidit olivat eläimiä. Me olemme ihmeellisiä, leikkiviä ja kauppakeskuksia rakentavia jättiaivoja, ja me olemme eläimiä. Meidän nykyiset käytösmallimme ovat selitettävissä (vaikkeivät tyhjentävästi redusoitavissa) lajihistoriamme kautta. Se on minusta ilmiselvää.

Hömppä-evotutkimusta kuitenkin vastustan. Se hömppäversiohan on sellaista, jossa sen tutkijat eivät kykene tarpeeksi suureen objektiivisuuteen - jossa he eivät kykene muistamaan sitä, että kuuluvat itsekin tutkimaansa ryhmään. Hömppää on jättää tyystin huomiotta ihmisten historia ja kulttuurikehityksen kautta muokkautuneet tavat. Hömppää on antaa omien seksuaalisten preferenssiensä ja pelkojensa sanella tutkimusaiheensa, hömppää on tulkita tuloksensa ennakkoluulojensa valossa. Puhtaasti tyhmää on jättää konteksti huomiotta.

Oman näkemykseni asiasta on pukenut sanoiksi Feministe-blogin kommentoija Alara Rogers:


Whereas I approach from the perspective that no, evopsych is *not* inherently complete bullshit, and I am quite willing to rationally entertain the notion that there are evolutionary differences between men and women, and when I entertain that notion with an open mind and sense of scientific inquiry and I study multiple cultures, I see that the science doesn’t support it. Not to the extent that current evopsychs try to claim that it does, anyway. And I just keep smashing my head against a wall any time someone does a biological study of humans (like an assay of hormones, say) and then tries to say that what it says about human beings, being biological and all, is hardwired into the human species at the evolutionary level. Shit, yo, if I recruited a pool of people to study from a foot fetish interest group and did galvanic skin responses to determine the biological basis of desire in humans, I would conclude that humans are hardwired to be really turned on by feet. Why is it so hard for so-called scientists to understand that they’re not proving what they think they’re proving? We already know that the brain and body are linked, and that humans’ physiological responses are heavily influenced by what they think, and what they think is heavily influenced by their culture, so doing a study that demonstrates, for example, that women show more galvanic skin response for distress if presented with emotional infidelity and men with sexual infidelity only proves what we already know, which is that in our culture women react worse to emotional and men to sexual infidelity. We didn’t *need* a study to tell us that. But it’s tautological, because it doesn’t even speak to the question of *why* that is. It just demonstrates that a thing we thought exists really does exist, but offers no explanation as to where that thing comes from. And then people say "This scientifically proves that this fact is always true about all humans everywhere! Because it’s SCIENCE!" when, scientifically, it doesn’t do any such thing.

To me, it doesn’t help to tell guys with evopsych-based arguments that they are choads, and then banninate them from a blog, or make the argument that they’re wrong because evopsychology is bullshit; this only reinforces their belief that wimmenz just can’t handle the SCIENCE. What I want is to totally stomp all over their "science", in a very scientific way, and shred it to pieces because it is crap masquerading as science and should be considered exactly equivalent to Dianetics and crystal therapy and homeopathic medicine (specifically, the kind where they believe that a microscopic amount of active ingredient turns a whole lot of water into a magic potion that will be as effective as an actually effective dose of active ingredient would have been.) There’s no emotion there, except the emotion of indignance that people are passing off utter shit as good science, in a field that I love.



(tl;dr: En vastusta tiedettä, mutta vastustan paskasti tehtyä tiedettä.)



Samasta aiheesta:

27. kesäkuuta 2009

Murra se

Raiskaus – ja muu miesten naisiin kohdistama väkivalta - on yhteiskunnan suojelukohde. Väkivaltaa käytetään pönkittämään miesten etuoikeutettua asemaa: miehet ovat turvassa ja vallassa, väkivallan rakenne uhkaa vain naisia.

Raiskauksen uhka on paha satu, jota käytetään naisten kontrollointiin. Tarina menee näin: "Jos olet nainen ja liikut ulkona liian myöhään, iso paha raiskaaja käy kimppuusi! Hän raiskaa sinut ja sitten elämäsi on ohi." Siis me naiset emme voi mennä tietyille alueille, koska meidän on pelättävä oman lajimme uroksia.

Sadun toinen puoli on se, että "oikein toimimalla" nainen voisi jotenkin välttää raiskauksen ja pahoinpitelyn. Jos pysyttelet poissa pimeiltä kujilta, ja jos tottelet auliisti aviomiestäsi etkä koskaan itse pyri mihinkään, saat elää. Se on tietysti fiktiota, koska väkivallalta sinua ei suojele mikään. Joku saattaa hyökätä kimppuusi, mutta se ei riipu sinusta eikä sinun henkilökohtaisista ominaisuuksistasi. Väkivalta on luokkataistelukysymys. Sinut halutaan pitää lisääntymisluokan töissäsi.

Naiset taas eivät kohdista miehiin mitään samanlaista systemaattista ruumillisen väkivallan uhkaa. (Vanhemmat– äidit ja isät – kyllä saattavat kohdistaa sitä lapsiinsa, vanhoina pahoina aikoina varsinkin). Ainakaan Euroopassa poikia ei rutiininomaisesti ympärisilvota. Sota taas on jo itsessään miesten vika. Se on vanhojen miesten kateutta nuorempien miesten verevyydestä ja kyvykkyydestä, tyhmää ahneutta ja pelkurimaista lyhytnäköisyyttä. Sodasta on turha syyttää naisia.

Miehillä on väkivallan monopoli.


Voihan tietysti olla, että raiskaaminen yksinkertaisesti on yksi ihmislajin urosten häiriökäytöksen muoto, siis samaan tapaan kun tuoreet äidit voivat joskus joutua synnytyspsykoosiin ja surmata vastasyntyneen lapsensa. Ehkä raiskaus on eräs miesten aggression, naispelon ja –vihan ilmentymä. Ehkä se voi jopa olla jonkun luuseriyksilön loisiva lisääntymisstrategia. Mutta hyvässä yhteiskunnassa siihen suhtauduttaisiin juuri niin kuin kuuluukin: häiriökäytöksenä. Ei minään pyhänä, muuttumattomana yhteiskunnallisena lakina, van nolona mokana. Hormonihysteriana.

Maailman muuttamiseksi teoille on annettava uudet merkitykset. Raiskauksen pitäisi merkitä miehellä häpeällisintä mahdollista kontrollin menetystä: hän on antanut pelkonsa sanella tekonsa. Siis tarpeeksi hyvässä maailmassa, jos mies ajattelisikin raiskaamista (siis ei raiskatuksi tulemista, vaan sitä, että hän itse raiskaisi), hän yrjöäisi häpeästä.

18. huhtikuuta 2009

Loispistiäiset (Parasitica)

Piinaviikko jatkuu.


Puhuin taannoin siitä, että raiskaukselle pitäisi antaa uusi merkitys: sen sijaan, että se olisi jonkinlainen kummallinen luonnonilmiö, jonka kohteeksi nainen "häpeällisesti" joutuisi, se olisikin kertomus naisen sankarillisesta selviytymisestä jonkun pahan, tietoisen toimijan hyökkäyksestä. Ilman muuta näin.

En kuitenkaan vähättele raiskausta, enkä sitä traumaa, jonka raiskaaja usein uhrilleen aiheuttaa. Raiskaushan on hirveä rikos. Enemmän: Raiskaaminen on yksi kiduttamisen muoto. Henkilö, joka raiskaa, kuuluu alhaisimpaan kastiin: niihin ihmisiin, jotka ovat valmiita kiduttamaan huvin vuoksi. Halveksittavampaa ihmistä ei ole. Tappaahan voisi joissain tapauksissa itsepuolustuksekseen, mutta raiskaaminen ja muu huvikseen kiduttaminen on puhdasta pahuutta. Sitä ei voi edes teoriassa oikeuttaa millään.

Raiskaaja on loinen. Hän on kuin ne hyönteiset, jotka munivat munansa leppäkerttujen sisään: kun loispistiäisen toukat kasvavat leppiksessä, ne syövät kantajansa sisuskalut. (Jos nainen hedelmöittyy, kun joku mies hänet raiskaa, siitä mahdollisesti syntyvä lapsi on tietenkin viaton kaikkeen.)

Vanhoina pahoina aikoina, historian hirveydessä, kun aborttia ei ollut helposti saatavilla, ja kun raskaus ja synnytys aivan konkreettisesti olivat naiselle hengenvaarallisia, raiskauksen pahuus oli jo senkin tähden käsittämättömän suuri. Muualla kuin läntisissä teollisuusmaissahan tuo on edelleenkin aivan liian usein homman nimi.

(Jos olet mies, voisit ehkä verrata raiskauksen aiheuttamaan traumaa ja uhkaa siihen, että penistäsi vahingoitettaisiin tahallaan. Kuvittele, että jos esimerkiksi liikut ulkona pimeän aikaan, olisi olemassa se vaara, että joku outo ja hirveän vahva tyyppi saattaisi käydä kimppuusi. Hän pitelisi sinua aloillaan, kaivaisi peniksesi housuistasi ja alkaisi toistuvasti pistellä sitä injektioruiskulla. Ruiskussa olisi nestettä, joka saattaisi olla HIV-positiivista tai muuten vaarallista. Tai hän silpoisi sinua veitsellä.

Oikeasti kai suurin osa Suomen raiskauksista tapahtuu ihan kodin seinien sisällä ja raiskaaja on uhrinsa tuttava. Ehkä tuon ylivedetyn pimeän suojissa sinua stalkkaavan HIV-injektiotyypin sijaan pitäisi puhua siitä, että joutuisit miehenä pelkäämään vaimoasi tai tyttöystävääsi.)

Naisen raiskaaminen on kuin miehen kastraatio. Molemmissa ihmisen seksuaalinen kyky ja ehkä ihminen itsekin yritetään tuhota. Ajatelkaa, miten usein lehdissä on raiskausuutisia, ja miten harvoin uutisia munansilvonnasta.

(Tämä on siis vertaus, ei yllytys eikä oikeutus. Tarpeeksi hyvässä maailmassa molempia tapauksia – raiskauksia ja peniksen vahingoittamisia - tietenkin olisi vuodessa tasan 0 kappaletta.)

30. maaliskuuta 2009

Sossubilsan seireeninkutsu

Sosiobiologia ja evoluutiopsykologia ovat nykyajan muotitieteet. Niissä ihmistä ja ihmiskuntaa tutkitaan eläintieteen näkökulmasta: kuinka vaistomme ja ruumiimme sanelevat käytöksemme. Tämä on oikein osuva tapa toimia, sillä ihmisethän ovat myös eläimiä. Me olemme lauma alastomia apinoita, ihmeellisiä, vielä aikuisenakin leikkiviä (ja bloggaavia) nisäkkäitä.

Sosiobiologia kumppaneineen on kuitenkin maailman tarkoitushakuisin tiede. Ainakin sellaisena, kuin se populäärilähteissä esitetään. Aito tiede lipsahtaa helposti sellaisen nojatuolitutkimuksen puolelle, jossa miestutkijat yrittävät oikeuttaa vallitsevan yhteiskunnallisen tilanteen hataralla biologismilla:

Miehet ovat vallassa ja naiset eivät, koska miehillä on valta-asemaan sopivammat aivot. Miehet haluavat seksiä, naiset tunnesiteitä. Miehet luovat taidetta, sotivat ja johtavat suuryrityksiä saadakseen nuorta pillua sadalta eri naiselta. Naiset haluavat vain söpön kodin. Miehet eivät ikinä kuunaan koskaan kysy neuvoja autolla ajaessaan. Naiset eivät ikinä kuunaan koskaan osaa matematiikkaa. Jnejnejne.

Olen kirjoittanut näistä aikaisemmin:

Evoluutiobiologiaa
Aivoero
Aristot ja prolet


En kiellä sitä, etteivätkö naiset ja miehet olisi erilaisia. Evotutkijat eivät aina vain ota huomioon sitä, että vallitseva maailmantilanne ei ole neutraali. Sukupuolten välillä olevista eroista ei voida tämänhetkisessä yhteiskunnassamme luotettavasti sanoa, mikä kaikki on luontaista ja mikä on voimakkaan, vuosisataisen ehdollistamisen tulosta. Tutkijat itsekään eivät ole neutraaleja. Siksi sossubilsa venyy ja paukkuu. Jos tutkijamiehet eivät näe omaa asemaansa, omaa etuoikeuttaan, tai tutkijanaiset yhteiskunnallisen asemansa heille asettamia rajoituksia, tutkimus vääristyy pahasti.

En tahdo kokonaan tuomita evoluutiopsykologiaa tai sosiobiologiaa. Noiden alojen tutkimus voi olla hyvinkin pätevää ja vilpitöntä, vain ilmiöiden kuvaamiseen pyrkivää. Minusta on myös hyvä, että ihmiskuntaa pyritään selittämään tieteen eikä esimerkiksi uskonnon kautta.

Ongelmat astuvat kuvaan vasta, kun annetuista faktoista aletaan muodostaa liian pikaisia johtopäätöksiä. Tai kun tutkimuksen pohjamotiivit eivät ole selvillä.

Kun tieteen perusteet eivät kestä päivänvaloa, puhutaan horoskoopeista:

"Mä petän mun vaimoo, koska oon oinas."
"Mä petän mun vaimoo, koska oon pohjimmiltani kivikauden uros."




Linkkejä:

17. tammikuuta 2009

Evoluutiobiologiaa

- Jos naiset kerran haluavat ensisijaisesti rakastavan ihmissuhteen, miten juuri naiset ovat se sukupuoli, joka perinteisesti on nainut rahasta? Siis sanan molemmissä merkityksissä nainut.

- Jos miehet kerran haluavat ensisijaisesti seksiä ja vain seksiä, ja ovat valmiita tekemään sen eteen mitä vain, niin miten he sitten voisivat olla hyviä johtajia?

- Jos naiset ovat kielellisesti lahjakkaampia kuin miehet, miksi maailmankirjallisuuden kaanonin kuuluisimmat kirjailijat ovat kaikki miehiä?

- Jos miehet ovat parempia järjestelmäasiantuntijoita kuin naiset, miksi sitten perheissä logistiikan mobilisaattori ja organisaattori on ainakin Suomessa yleensä äiti?

- Kun lapsentekeminen kerran on naiselle huomattavasti suurempi investointi kuin miehelle (yhdeksän kuukautta, raskausajan vaikeudet, synnytyksen vaarat), niin silloinhan nimenomaan naisen kannattaa vakisuhteessa ollessaan käydä hakemassa kerran, pari vierasta siementä naapuriluolan urokselta. Geneettisesti naaraan ei kannata panna kaikkia munia (sori) samaan koriin.

Discuss.

31. lokakuuta 2008

Passiivinen vainolainen

Suosittu tapa tehdä miesten naisiin kohdistama väkivalta yhteiskunnallisesti hyväksytyksi on puhua siitä kuin passiivisesta luonnonilmiöstä. Lyöjä-miehen moraaliin ei satu, koska hän ei oikeastaan tee mitään. Asioita vain tapahtuu.

Kun väkivallakkoa suojellaan, uhria voidaan syyttää. Uhrin olisi pitänyt tietää paremmin. Voi hyvin moittia tyhmyydestä sellaista, joka tieten tahtoen menee heikoille jäille. Eihän mykkä luonto tunne armoa!

"Tyttö joutui raiskatuksi."
"Eukko sai turpiinsa."
"Sataa. Tuulee."

Häntä lyötiin, mutta kukaan ei lyönyt häntä. Kenenkään nyrkki ei murtanut hänen nenärustoaan, kenenkään käsi ei häntä kuristanut. Tekijä ei voi vastata teoistaan, koska tekijää ei ole. Kudosvaurio vain on todellinen.

Outoa, turhaa suojelua! Pahaa pitää uskaltaa kutsua pahan nimellä. Pitää sanoa:

"Hän raiskasi tytön."
"Mies löi vaimoaan."
"Sataa. Tuulee." (Ovat oikeita luonnonilmiöitä.)

Työstään mies tunnetaan.