Inertia

Tämmöisen piirteen olen huomannut meissä ihmisissä: emme niinkään etsi hyvää kuin ennakoitavuutta. Meillä on taipumus pitäytyä siinä elämässä, jonka tunnemme, ja kaikki uusi on meille raskasta ja vierasta. Siksi on usein helpompaa pysytellä pahassakin tilanteessa kuin pyrkiä muuttamaan sitä.

Miksei hakattu vaimo jätä hakkaajasikaansa? Miksei ahtaan ja tunnekylmän roolinsa vangitsema mies vaadi toisilta miehiltä oikeuksiaan? Miksei huoriteltu teinityttö keksi huoritella takaisin? Koska niin ei ole tapana. Heillä ei ole valmiita toimintatapoja lähtemiseen, vaatimiseen tai vastaan taistelemiseen. Uuden tien raivaaminen on merkittävästi raskaampaa kuin onnettomassa elämässä pitäytyminen.

Häkin rikkominenhan ei vielä riitä, se on vasta ensimmäinen askel. Sen jälkeen on vielä osattava tehdäkin jotain vapaudellaan. Huono elämä huonon ihmisen kanssa on ehkä onnetonta ja kurjaa, mutta ainakin siitä tietää, mitä on edessä: kotityrannin seuraava raivokohtaus tulee yhtä varmasti kuin talvi. Vapaan ihmisen taas on siedettävä epävarmuutta. Hänen on luotava itselleen uusi elämä, mietittävä tarkkaan, kuka on ja mitä oikeastaan elämältään haluaa. Sellainen vaatii hyvin raskasta ajattelua ja usein elämän perusrakenteiden kyseenalaistamista. Harva lähtee uudisraivaajaksi muutoin kuin pakosta!

Näin selittyy näennäinen irrationaalisuutemme: totuttuun pahan uomaan on helpompi solahtaa kuin pyrkiä vieraaseen, epävarmaan hyvään.

Vierastuskausi

HS 25.8.2011: Jemima Repo: Äärioikeiston rasismi kytkeytyy naisvihaan

Norjassa heinäkuussa tehtyjen väkivaltaisten iskujen jälkeen Suomessa on keskusteltu paljon rasismista ja muukalaisvihasta. Vähemmän huomiota on kiinnitetty naisvihaan ja anti-feminismiin, jotka ovat rasismin ja anti-islamismin ohella keskeinen osa iskujen toteuttajan Anders Behring Breivikin ajatusmaailmaa.

(...)

Yksi Breivikin siteeraamista ajattelijoista on yhdysvaltalainen oikeustieteilijä Robert Bork. Borkin mielestä feminismi on liberaalin yhteiskunnan tuhoisin ja fanaattisin tekijä.

Breivikin manifestissa on myös useita sivuja norjalaisen äärioikeistolaisen bloggaajan Peder Are Nøstvold Jensenin alias Fjordmanin kirjoituksia. Fjordman katsoo naisten ja feministien toimivan järjenvastaisesti ja olevan herkkätunteisia sekä väittää tämän olevan yksi syy Euroopan "itsetuhoiseen maahanmuuttopolitiikkaan".

Bork ja Jensen pitävät maallistuneen hyvinvointivaltion politiikkaa feministisenä. Tämä politiikka on heidän mielestään johtanut naisten siveettömyyteen, miesten naisellisten piirteiden lisääntymiseen ja avioliiton rappeutumiseen, minkä seurauksena "pohjoismaista rotua uhkaa sukupuuttoon kuoleminen".
(...)

Erinomainen kirjoitus. Minulle ei tule mieleen yhtäkään rasistia, joka ei samalla olisi myös seksisti. Se ei oikeastaan ole mikään ihme: sekä rasismin että seksismin, noiden molempien virhetoimintojen, juuri on sama.

Kaikenlainen ihmisyrmintä on pohjimmiltaan puutteellista tunteenhallintaa. Vieraan ja erilaisen pelko on toki meillä ihmisapinoilla osaksi lajisyntyinen ominaisuus, eikä se kohtuullisissa määrin ole pahasta. Rasisti kuitenkin jää tunteensa valtaan, antaa sen hallita itseään. Rasisti, naisvihaaja tahi muu syrjijä paitsi vierastaa muukalaista, myös pelkää joutuvansa yhtä huonoon asemaan kuin tämä hänestä poikkeava ihminen on syystä tai toisesta pantu. Hän pelkää menettävänsä oman etuoikeutensa, joutuvansa kurjiin töihin. Siksi rasistimiehelle sekä musta mies että valkea nainen ovat yhtäläinen uhka, toista ei voi pelätä ilman toista.

(Valkoiset rasistimiehet tuntuvat sitä paitsi pelkäävän enemmän jonkinlaisten myyttisten, mustaihoisten, superseksikkäiden karpaasimiesten maahantunkeutumista kuin maahanmuuttoa sinänsä. Tiedättehän: "Ne tulee tänne ja vie meidän työt ja meidän naiset!" Jos olet itsekin nainen, kannattaa ehkä miettiä, kuinka todennäköistä on, että joku ulkomaalainen "vie sinun naisesi" tai "äärimmäisen hyväpalkkaisen ja arvostetun" työsi. Väkivallan uhan alla me naiset taas elämme joka tapauksessa: jos joku miekkonen sattuisikin hyökkäämään öisellä kadulla kimppuusi, niin aika samahan se nyt kai sinulle siinä tilanteessa on, onko kyseinen ukko musta vai valkoinen. Niinpä niin: maahanmuutto ei itse asiassa ole meille naisille mikään kovinkaan olennainen ongelma.)


Kannattaa muistaa sekin, että kun Suomessa keskustellaan maahanmuutosta, keskustellaan samalla siitä, mistä Suomessa saa puhua. Hyvin tyypillisesti voimakkaimmin "maahanmuuttokriittiset" henkilöt pyrkivät huutamalla hukuttamaan kaikki muut keskustelua kaipaavat asiat meuhkaamisensa alle. He yrittävät kääntää keskustelukuvion sellaiseksi, että maahanmuutto muka olisi Suomen ja maailman tämänhetkinen kohtalonkysymys, kaikkein tärkein ja olennaisin asia. Heidän ongelmansa olisi oltava kaikkien muidenkin ongelma.

Siinähän sitten kätevästi unohtuukin keskustelu vaikkapa kotitöiden jakamisesta.

Tunneihmiset

Totutun tavan mukaista on ajatella, että miehiin verrattuna naiset ovat kovin tunteikkaita: naiset ovat "irrationaalinen" ja "ylitunteellinen" sukupuoli.

Tätä taustaa vasten onkin mielenkiintoista se, millaista emo-läppää maamme ehkä vanhoillisinta miehisyyttä edustavat tahot ovat viime aikoina heittäneet ja kuinka tunteikkaasti he ovat reagoineet:

• HS 12.5.2011: Soini jättäytyi oppositioon dramaattisissa tunnelmissa
  

  "(...)Jos itsensä pettää, kuka jää jäljelle? Ei kukaan. Tämä ponnin, elämänviisaus, vakaumus, siitä en luovu", Soini aloitti ääni värähdellen.(...)
  

  
  
• Aamulehti 11.5.2011: Jussi Halla-aho suuttui Aamulehden arkistokuvista
  

  (...)Halla-aho ilmoitti tiistai-iltana Aamulehdelle, että lehden on turha kysyä hänen kommenttejaan mihinkään asiaan. Kansanedustaja on ilmeisesti hermostunut hänestä julkaistuihin arkistokuviin.(...)

  
  

Puhumattakaan tietysti kaikkien tunneorgioiden huipentumasta, Suomen lätkäkullasta ja sen juhlinnasta! Harvoin näkee julkisilla paikoilla ja medioissa niin paljon itkeviä ja toisiaan pussaavia miehiä.

Katkera kalkki

Luin tuossa muuannen kolumnin ja sitten sen saamat kommentit. Kirjoittaja oli jutussaan ilmaissut feministisiä mielipiteitään eräästä asiasta, joten kirjoitus olikin välittömästi saanut alleen aimo tukun tuohtuneita anokommentteja:

"Selvästi tästä kuultaa feministin tyypillinen katkeruus läpi! Te femakot aina plää plää plää, jötö jötö jöö."

Tämä nimenomainen dissaustapa ihmetyttää minua. Ei siis antifemakkomölinä tietenkään - sehän on vakiona annettu - vaan katkeruuden käyttäminen lyömäaseena. Minusta se on nimenomaan naisten haukkumiseen käytetty sana:

"Aijai, nainen! Mitä pääsi käymään! Nyt kuuluu sanoistasi vähän viitettä siihen suuntaan, että sähän olet ehkä katkera!"

Katkeran naisen pitäisi hävetä, sillä katkeraksi syyttäminen on melkein yhtä paha asia kuin miesvihaajaksi syyttäminen. Miesvihaaja on Ilmestyskirjan peto eikä Katkera ole paljoa parempi. Mutta miksi on valittu juuri tämä sana?

Ensinnäkin, miksi miehiä ei haukuta "katkeroituneiksi"? Siis sanota "katkeroiksi" niin, että se olisi haukku? Esimerkiksi näin: "Kake löi vaimoaan. Selvästi katkeroitunut ukko!" Tai näin: "Herra kenraali Make aloitti sodan. Selvästi äijä oli vaan katkera, kun nuoret miehet ovat sitä komeampia." Tai arkisemmin näin: "Kuule Åke, pitäisiköhän sun tehdä elämällesi jotain, sen sijaan, että vain katkeroidut avioerostasi?"

Toisekseen, miksi katkerana oleminen ylipäänsä olisi niin paha asia? Katkeruus on kurja tunne ihmiselle itselleen, mutta eihän se ole mikään muihin ihmisiin vaikuttava käytösmoka. Mitä siitä muut katkeraa moittimaan?


Katkeroituminen ei tietenkään pidemmän päälle ole kovin rakentava tapa suhtautua vastoinkäymisiin: jos on mahdollisuus muuttaa olosuhteitaan, katkeruudessa vellominen on pelkästään tyhmää. Mutta eihän katkeruuden tuntemisessa sinänsä ole mitään epäjohdonmukaista. Jos ihminen kokee, että häntä on kohdeltu väärin - että häneltä on viety jotain hänelle kuuluvaa, että hänelle on tehty pahaa siten, ettei hän voi sitä pahaa kostaa eikä saada siitä hyvitystä - niin onhan ihan luonnollista tuntea katkeruutta.

Joten joku ihminen on katkera, ehkä hänellä on syytäkin.

---

Samasta aiheesta:

• MM: Tekopyhät
  
• MM: Sanasta miestä
  

Sanasta miestä

Tietokoneiden ohjelmointikielissä on usein sellainen juttu, että tietty muuttuja voi saada vain tiettyjä arvoja. Jos esimerkiksi olio osaa käsitellä vain kokonaislukuja (esim. 1, 5, 3563), sen muuttujille ei saa antaa arvoksi esimerkiksi ("kurpitsaa").

Ihmistenkin kielissä on samantyyppisiä asioita. Ne kertovat paljon siitä, miten ajattelemme ja miten saamme ajatella. Mies-olio ei voi esimerkiksi koskaan saada arvoja {"nätti", "hysteerikko", "kälättäjä", "seksikäs", "nalkuttaja", "oikkupussi", "rasittava komentelija", "huora"}.

Tämä on hyvin kätevää. Näin miehen ei tarvitse vahtia omaa käytöstään: Jos vaikka "irrationaalisuutta" pidetään miehelle sopimattomana ominaisuutena, ilman tätä ennalta määrättyä arvoväliä mies joutuisi oikeasti ilmentämään rationaalisia ominaisuuksia. Mutta nyt hän voi huutaa naama punaisena tai istua vaikka vuoden itsepäisenä tuppisuuna tai ostaa city-maasturin, ja silti häntä kutsutaan "rationaaliseksi." Tai hän voi aina yrittää kastaa melaansa joka lammessa, eikä häntä silti saa sanoa "huoraksi".

Naisolio ei saa käsitellä esimerkiksi arvoja {"looginen", "rohkea" (paitsi esiintyessään vähissä vaatteissa iltapäivälehtien kannessa), "johtamiskykyinen", "reilu"}. Jos joku nainen olisi "rohkea" ja "reilu", hänestä sanottaisiin silti, että hän on "manipuloiva" "selkäänpuukottaja".


Se on kuin korttitemput! Tiedättehän, ne joissa taikuri pyytää sinua valitsemaan yhden kortin, minkä tahansa, hänelle näyttämättä, ja aina hän kuin ihmeen kaupalla tietää, minkä kortin valitsit. Tosiasiassa taikatemput tehdään usein niin, että valinnanvara on vain näennäinen.

Siis jos ajateltaisiin vaikka sellaista kieltämättä vähän laimeaa korttitemppua, jossa taikuri kerskuisi pystyvänsä arvaamaan valitsemasi kortin värin, se voisi mennä vaikka näin: Sinä luulet, että taikurin korttipakassa on normaali määrä mustia ja punaisia kortteja. Mutta todellisuudessa taikuri onkin sinun sitä tietämättäsi yhdistänyt kahden eri korttipakan musta kortit ja jättänyt hertat ja ruudut kokonaan pois! Näin luulet, että sinulla on valinnanvaraa, vaikka todellisuudessa sitä ei ole ollenkaan.

Minkä kortin valitsetkin, se on tietenkin aina musta.

Audin pyörät pyörii näin

Audi-bimbo Esko Kiesi irtisanottiin, ja medialla on juhlat.


HS 3.9.09: Audi-kohusta tuli sosiaalisten medioiden voimannäyte:

STT Audi-johtaja Esko Kiesin eroon johtanut kohu on ollut sosiaalisten medioiden voimannäyte, arvioi Helsingin yliopiston viestinnän professori Pekka Aula. Sosiaalisia medioita ovat muun muassa facebook, irc-galleria ja twitter.

"Jo aiemmin olisi voinut syntyä vastaavassa tapauksessa kohu, mutta se olisi saanut pienemmän yleisön", Aula vertaa.

Hänen mukaansa nykyjulkisuuden piirre on myös se, miten hankalaa on olla edustamatta yhteisöä, josta tulee.

"Joskus olen puhunut maineen suurlähettiläistä. Jos yleisö haluaa tehdä sen linkin, niin me teemme sen, vaikka joku olisi omasta mielestään puhunut yksityishenkilönä."

On arvioitu, että sukupuoleen tai seksuaalisuuteen liittyvät kommentit olisivat erityisen riskialttiita. Aula muotoilee asian toisin.

"Mitä enemmän yhteiskunnallista herkkyyttä ja tunneherkkyyttä on pelissä, sitä myrskyisämmät ovat vedet. Haastattelussaan Kiesi tuli syyllistäneeksi monta asiaa: naissukupuolen, johtamisen ja kyvyt.

(...)

Pekka Aulan kommentti maineen suurlähettiläistä on osuva. Ajat ovat muuttuneet, eikä valkoinen heteromies enää ole julkisuudessa yhtä neutraali hahmo kuin ennen. Aikaisemmin Kiesin kaltaiset miehet olivat kiistattomia perusihmisiä, joihin meitä kaikkia kromosomiensa tai ihonvärinsä puolesta epäonnistuneita ihmisiä voitiin verrata.

Mutta mitä Aulan mainitsemaan "herkkyyteen" tai "tunneherkkyyteen" tulee -

No, Kiesihän siis käytännössä kutsui yli puolta ihmiskunnasta esineiksi. Varsinkin vielä ihmiskunnan sitä puoliskoa, jota on historiamme kuluessa pahimmillaan vainottu ja fyysisesti vahingoitettu juuri tämän oletetun esineellisyyden takia.

Minun hempeälle, hauraalle naisensielulleni on kieltämättä arka asia, jos minua verrataan kotitalouskapineeseen. Niin herkkä ja itsekäs minä olen, johtajaksi sopimaton.


Ennen kaikkea minua kyllä kalvaa ällistynyt vitutus:

Miten nämä hysteeriset sedät voivat kerta toisensa laukoa tällaisia kommentteja, ja silti ollaan sitä mieltä, että miehet noin niin kuin ihmisryhmänä ovat niitä, joiden päätökset sanelee vain kylmä järki ja kolea logiikka?

Automainoksetkin jo ovat niitä tunteikkaimpia mahdollisia mainoksia. Tiedättehän: "Osta tämä kiesi, mies! Niin sinustakin tulee Oikea Mies ja saat elää Oikean Miehen myyttistä elämää, eli murretuin värein kuvattua, samettiseksi erotisoitua 'ajelua' autiomaassa! Juo samalla myös Coke Zeroa, niin lauma strippareita liimautuu sinuun kiinni. Ja ne tytöt kuule kiihtyvät nollasta sataan sekunnissa..."


Esko Kiesi, emo guy.

---

Samasta aiheesta:

• Maailma feministin silmin: Maailma muuttuu, Eskoseni