Työn päivä

YLE 14.4.2011: Äitiyslomien kuluja yrityksille liioitellaan

Synnytysikäisten naisten aiheuttamat kulut yrityksille ovat liioiteltuja. Suurimman osan vanhempainvapaista aiheutuvista kuluista maksaa yhteiskunta. Lapsen syntymä maksaa yrityksille vähemmän kuin yrityksen maksamat luontaisedut tai työpaikkakoulutus.

Kelan asiantuntijan mukaan julkinen keskustelu työnantajille kalliiksi tulevista nuorista naisista näkyy määräaikaisten työsuhteiden yleistymisenä.

- Tästä on puhuttu niin kauan aikaa, että määräaikaiset työsuhteet ovat yleistyneet. Nuoria naisia ei palkata kuin määräaikaisiin työsuhteisiin, kyllä se ehdottomasti heijastuu, sanoo johtava tutkija Anita Haataja Kelasta.

Lapsen teko maksaa työnantajalle työvoimakuluista mitattuna noin 0,1 - 0,3 prosenttia. Kustannus on monta kertaa pienempi kuin esimerkiksi yritysten luontaisedut tai työpaikkakoulutus.

Olisiko noin, että lisääntymistyön kustannukset firmoille ovat vain urbaani - joskin naisille tuhoisa - legenda? Päästäisiinkö vähemmillä työpaikkojen pellekoulutuksilla taloudelliseen tasa-arvoon? Enpä ihmettelisi yhtään.


Oli asian laita miten tahansa, näin kansainvälisen työväen päivän kunniaksi taas tällainen hauska, pasmat nurin kääntävä ajatusleikki:

Jos lasten tekemisestä tulee kuluja vanhempien työnantajille, niin oikeudenmukaisinta olisi rokottaa kaikki lisääntymisen kulut kokonaan ja pelkästään isän työnantajalta. Miksikö?

Koska reiluus. Naisethan tekevät jo 99% prosenttia lapsentekemisen työstä. Sille ei kukaan voi mitään, se on biologiaa. Vaikka isän osa lapsentekemisessä tietysti onkin korvaamattoman tärkeä, se miehen homma ei ole kovin pitkä, vaikea tai tuskallinen. Miehellä ei siittämisen jälkeen ole biologiseen lapsentekotyöhön osaa eikä arpaa. Nainen rakentaa, kantaa ja synnyttää lapsen. Kaikki vaiva ja raskaus (sana on tarkoin valittu) on naisen lanteilla. Se, että siitä "lystistä" pitää muijan vielä maksaakin, on hölmöä.

Reiluinta siis olisi, jos ne lapsentekemisen kustannukset rokotettaisiin kokonaan ja vain faijan työnantajalta.


Hauskaa vappua kaikille!

---

Samasta aiheesta:

• MM: Kirjoituksia työstä
  

Hyvä kyttä, paha kyttä

Muistattehan, kun taannoin kirjoitin siitä, kuinka naisiin helposti suhtaudutaan vähemmän myötätuntoisesti kuin miehiin?

MM: "Rasittavakin mies pysyy aika pitkään "periaatteessa kumminkin ihan hyvänä jätkänä", nainen saa hankalan bitchin leiman vaikka ei edes olisi tehnyt mitään sen kummempaa. Naisiin yksinkertaisesti suhtaudutaan epäluuloisemmin ja naisista uskotaan helposti pahinta.

Tuli mieleeni, että tämä ongelma ehkä juontaa ainakin osaksi juurensa siitä, miten lastenhoito tyypillisesti on jaettu. Nykylapsillahan asiat toivottavasti ovat jo toisin, mutta veikkaan, että useimpien nykypäivän miesten ja naisten omassa lapsuudessa hoitovastuun heistä kantoi äiti.

Siis äiti oli se ihminen, joka kielsi, komensi, rajoitti, käski, vaati ja tivasi perusteita. Jos isä puolestaan oli ottanut perinteisen, etäisemmän roolin, hän ehkä näyttäytyi lapselle vain joko kivana juhla-isukkina (laatuaikaa!) tai sitten etäisenä auktoriteettihahmona. Suorittavan tason viranomainen oli monelle kuitenkin äiti.


Pienelle lapselle äiti on aurinko itse. Ei lapsi tunne muuta maailmaa, ei tunne muuta käskijää. Äiti vaikuttaa hänen silmissään kaikkivoivalta ja kaikkiviisaalta - ehkä myös kieltoineen ja rajoitteineen hirveältä tyrannilta. Aikuistuminen on sitten sitä, että tästä äidin vallasta sekä murtaudutaan että opetellaan eroon, kasvetaan omaan aikuiseen elämään.

Sinänsähän tässä ei ole mitään ongelmaa - lasten kuuluu tietyssä iässä kapinoida vanhempiaan vastaan. Paha juttu on kuitenkin se, jos vain toinen vanhemmista on kantanut kasvatusvastuun. Jos lapsuudenperheessä oli se tilanne, että isä ei tehnyt osaansa tylsästä, arkisesta rajojen asettamisesta, äidin asema vinoutuu. Lapselle ehkä jää se kuva, että kaikesta kurjasta ja kurinalaisesta vastaavat nimenomaan naiset - miehet eli isät ovat sitten rentoja ja reiluja. Tällöin aikuistuneelle ihmisellekin ehkä jää se kuva, että kenen tahansa naisen vallassaolo merkitsisi palaamista äidin käskyvaltaan. Tällöin ihminen ehkä kokee tarvetta puolustautua - ikävä kyllä ehkä juuri kaikkia naisia dissaamalla.


(Veikkaanpa myös, että suuri osa siitä irrationaalisesta dissauksesta, jota jotkut kohdistavat naispoliitikkoihin, johtuu ehkä juuri tästä kesken jääneestä äitikapinasta. Vallasnaista katsellessaan näille haukkujille ehkä tulee se kuristava tunne, että lapsuuden taivaanvahvuuden vahvuinen äiti onkin taas palannut lapsuuden unholasta - että dissaajat itse ovat siis vaarassa menettää aikuisen voimansa ja identiteettinsä!)


Mikä siis neuvoksi nykydissareille? Ratkaisu on sama kuin aina: jos olet jonkun faija, pidä huoli siitä, että kasvatat lastasi niin hyvinä kuin pahoinakin hetkinä. Älä ole pelkkä juhla-isä, vaan myös se kurja kieltäjä. Jos olet jonkun mutsi, pidä huoli siitä, että lapsen isä tekee osansa. Hänellä on samanlainen oikeus tehdä kasvatustyötä kuin sinullakin.

Sillä lailla lapsesi oppii, että sekä miehet että naiset voivat olla useissa eri rooleissa: sekä kovina käskijöinä että hellinä hoivaajina, rasittavina nalkuttajina että ymmärtäväisinä tukijoina.

---

Samasta aiheesta:

• MM: Reilukerhon tytöt
  

Amatsoni-isät

HS 14.11.10: Moni-isäisyys yleistä Amazonin kulttuureissa

Moni-isäisillä kansoilla naiset voivat pitää monia rakastajia ja kaikkia rakastajia pidetään osittain lapsen isinä.

(...)

Miehiä paheksuttiin, jos he olivat mustasukkaisia vaimojensa suhteista ja toisaalta naisia pidettiin outoina, jos heillä ei ollut ulkopuolisia suhteita.

Walkerin mukaan moni-isäisyys oli järjestelmä, josta kaikki hyötyivät. Kaikki "isät" osallistuivat enemmän tai vähemmän lapsen kasvatukseen. Heimosodat olivat yleisiä, joten jos lapsen oikea isä kuoli, joku muista isistä saattoi ottaa hänen paikkansa.

Mitenköhän hömppäsiiven evobilsailijat tämän selittävät?

---

Samasta aiheesta:

• MM: Keisarin uudet vaatteet
  
• MM: Vuoroin vieraissa
  
• MM: Elämän ruuhkavuodet
  

Keisarin uudet vaatteet

Kauniimpi sukupuoli on nyt näemmä blogissani pinnalla. Lähestyvän isänpäivän kunniaksi tässä vielä kolme erinomaista kirjoitusta: pojista, miehistä ja isistä.

• Aaltopahvia: Kuuntelemisen oppitunti
  

  Oletteko te koskaan miettineet, millainen maailma olisi, jos miehillä olisi samanlainen vapaus ilmaista tunteitaan kuin naisilla? Oletteko te koskaan miettineet, millainen maailma olisi, jos naisilla olisi samanlainan oikeus tulla kuulluiksi kuin miehillä?
  
  Minä mietin sitä päivittäin.
  
  Mietin erityisesti luokkahuonetta, niitä nuoria, joista tulee meidän tulevaisuutemme yhteiskunta. He rakentavat sen. Mutta onko mikään muuttunut?
  
  Luokassa puhuu yhä useimmiten juuri poika, eikä hän tee sitä puheenvuoroa viittaamalla pyytämällä. Se hiljainen viittaava tyttö joutuu pysymään hiljaa, koska hän on kiltisti, eikä häntä tarvitse oikaista. Pojat saavat huomiota lähinnä vaatimalla oikaisemista, tekemällä rikkeitä ja koettelemalla rajoja. Äijätoimilla. Jos kuitenkin syntyy keskustelu, tulevat useimmat puheenvuorot lopulta tytöiltä. Pojilta tuntuu puuttuvan joko kyky tai uskallus ääntää sitä, mitä he ajattelevat. Ei ole lainkaan tavatonta, että erittäin mielenkiintoisia ajatuksia aineeseen kirjoittanut oppilas saattaa pitää ajatuksiaan aivan kelvottomina, jopa typerinä.
  
  

  
  
• Megafoni/Katariina Mäkinen: Miesliike nyt?

  
  Feminismin vastustajista puhuttaessa on heti aluksi huomattava, että heidän käsityksensä feminismistä on usein varsin erikoinen. Feminismi, johon he tekevät eroa, vaikuttaa hyvin erilaiselta kuin tämänhetkinen globaali feministinen liike ja feministisen teorian, tutkimuksen ja poliittisen toiminnan todellisuus. Antifeministeille feminismi tuntuu tarkoittavan esimerkiksi joko a) naisten etujen puolustamista, b) oletusta siitä että naiset ovat miehiä parempia tai c) sukupuolen “todellisen olemassaolon” kieltämistä. Feminismiin sisältyvä koko sukupuolijärjestelmän kritiikki jää usein täysin huomiotta samoin kuin se, että juuri feministit ensimmäisinä esittivät myös miehen olevan sukupuoli ja kyseenalaistivat valmiit oletukset siitä, mitä miehen tulisi olla, samoin kuin sen, että hierarkkinen ero sukupuolten välillä olisi historiallisesti välttämätön maailmaa ja ihmisten välisiä suhteita jäsentävä tekijä.

  (Via Aaltopahvia)
  
  
• Vihreiden isien manifesti: Olen isä, olen olemassa
  

  Isästä puhuttaessa on kyse usein sukupuolesta, miehestä. Isän puuttuessakin puhutaan miehen mallin puuttumisesta. Äidin puuttuminen ei ole naisen mallin puuttumista. Äitiys on olemista lapsen kanssa; hoivaamista, auttamista ja huolenpitoa.
  
  Tervetuloa oikealle vuosituhannelle.
  
  Isät haluavat olla lasten kanssa. Isät haluavat olla lähellä lapsiaan. Ei yhteiskunnan painostuksesta, vaan siksi, että mekin paitsi kasvatamme lapsiamme rakkaudella, olemme iloisia siitä muutoksesta ja kasvusta, jonka lapset saavat meissä aikaan.

  
  

Syyn ja seurauksen laki

HS 31.10.10: Väitös: Syytökset väkivallasta eivät ratkaise huoltajuusriitoja

Yleinen väite siitä, että äiti voittaa avioeroriidan käräjillä syyttämällä isää väkivallasta tai lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä, ei pidä tuoreen väitöstutkimuksen mukaan paikkansa.

Huoltajuusriitoja tutkinut Teija Hautanen havaitsi, että väkivaltasyytökset eivät ole oikeudessa äitien valttikortteja, joilla he voittavat kiistat.

Hautasen mukaan tuomioistuimissa väkivallasta vaaditaan muutakin näyttöä kuin toisen vanhemman kertomus. Vaikka väkivallasta olisi riittävästi näyttöä, viranomaiset eivät välttämättä anna sille painoarvoa päätöksissään ja suosituksissaan, hän arvioi.

(...)

Tämähän ei oikeastaan ole hyvä uutinen. Tai siinä on hyvää se, että tutkimus ehkä vihdoin panee tutin sen väsyttävän, poliittisesti ylikorrektin vinkunan suulle, että kaikki avioeroa hakevat naiset automaattisesti tehtailisivat perusteettomia hakkaussyytöksiä miesparkojensa päänmenoksi.

Tuo kohta - "Vaikka väkivallasta olisi riittävästi näyttöä, viranomaiset eivät välttämättä anna sille painoarvoa päätöksissään ja suosituksissaan, hän arvioi" - on kuitenkin huonompi homma. Miehen väkivaltaisuuden naistaan (ja tietenkin myös lastaan kohtaan!) pitäisi suoraan vaikuttaa siihen, missä määrin hänellä on oikeus olla osa lapsensa elämää. Ihan yksinkertaisesti: Jos mies hakkaa lapsensa äitiä, mies on väistämättä huono isä.

Perhettään hakkaava mies on pelkkä läheisiään nakertava rutto-orava, syöpäläinen ja elätti. Jos mies hakkaa, hänen pitäisi menettää perheensä. Hakkaajamies on suljettava ulos kylmään, perheen lämmön ulkopuolelle. Hänet on erotettava perheestä, pakotettava olemaan yksin itsensä kanssa. Tai ehkä pikemminkin vielä niin päin, että ketään muuta ei tule pakottaa elämään hänen itsekkyytensä ja heikkoutensa piirissä.


(Nyt varmaan palat halusta huutaa, että hakkaavathan ne naisetkin! Ja että se on Jupiterin kokoinen ongelma, ja että itse asiassa meidän pitäisikin puhua hakkaavista naisista! Koska ne ovat yhteiskunnallisesti suurin epäkohta, tai jotain.

Mutta minä tiedän, että tuollaisesta seuraa vain tylsä katinhännänveto ja huutoäänestys. Silloin naisten ala-arvoisesta kohtelusta puhuminen takuuvarmasti jää yleisen hölinän jalkoihin. Joten, jos olet pakahtumaisillasi, teet näin:

1) Perusta oma blogi. 2) Avaudu siellä asiasta. 3) Linkitä minun blogiini ja/tai 4) Laita minun blogini kommentteihin oman blogisi linkki. Sitten asiasta kiinnostuneet voivat tulla keskustelemaan sinun blogiisi.)


Miesten (tai itse asiassa kenenkään) väkivalta ei ole sellaista kuin elokuvissa. Se ei ole jaloa eikä ylevää. Jos puhutaan täysissä sielun ja ruumiin voimissa olevista ihmisistä eikä syyntakeettomista henkilöistä, väkivallan nolo perustotuus on tämä: se on opportunistista. Väkivallakko aivan yksinkertaisesti hakkaa, koska hänelle ei tule sitä mitään seurauksia. Ei siinä ole mitään sen fiinimpää. Hakkaaja hakkaa, koska voi, koska kukaan ei vedä häntä tilille.

Mutta otapa pois hakkaamisen vapaus, anna tilalle yksinäisyys ja ero läheisistä! Siinä samassa näet, kuinka häpeällisesti, kuinka nopeasti nuo hakkaajamiehet kääntävät kelkkansa. Kun vaarana on oikeasti menettää jotain konkreettista, se nyrkki ei nousekaan, se tyhmäpullo ei mene huulille.

Mies tietää kyllä leipäpuunsa.

Edusmiehet

HS 21.6.2010: Eduskuntaan perusteilla miesverkosto

Eduskuntaan on perusteilla miesverkosto, jonka avulla halutaan vahvistaa miesten näkökulmaa tasa-arvopolitiikassa.

Puoluerajat ylittävä verkosto pystyisi vaikuttamaan asioihin esimerkiksi nostamalla esiin miehiä haittaavia ongelmia, kuten asevelvollisuuden epätasa-arvoisuus tai miesten syrjiminen huoltajuuskiistoissa, sekä huolehtimalla, että miesten näkökulma huomioidaan erilaisissa lakihankkeissa. Idea olisi siis sama kuin jo pitkään toimineella naisverkostolla.

(...)

Ei huonompi! Ehdotan, että verkosto ensi töikseen nostaa noiden sijaan esiin seuraavat kolme oikeasti kriittistä miesten tasa-arvo -ongelmaa:

1. Miten poistaa miesten miehiin kohdistama väkivalta? Miten murtaa äijien aivoton väkivaltakulttuuri?
   
   
2. Miten lisätä koti-isien määrää? Tai yleensäkin saada miehet hoitamaan kotiaan ja lapsiaan paljon nykyistä enemmän?
   
   
3. Miten saada enemmän miehiä huonosti palkattuihin töihin - kuten sosiaalihuollon työntekijöiksi?
   

(Nokkela oivaltaa, että esittämäni kolmen kohdan korjaaminen tai parantaminen automaattisesti ratkaisisi myös alkutekstissä mainitut ongelmat.)

Elinkeinoelämää

Anna Kontulalta hyvä kirjoitus vanhempainrahojen jakamisen ja varsinkin ns. Islannin mallin ongelmista:

Anna Kontula: Päättääkö meidän perheen asioista isä, äiti vai Suomen eduskunta?

Jos todella haluttaisiin tukea miesten kotiin jäämistä, pitäisi kääntää katse sinne, missä nykyinen sukupuolijako syntyy, siis vanhempainrahaa edeltävään äitiysrahakauteen. Kysehän on sukupuoleen sidotusta avustuksesta, joka takaa, että lapsen ensimmäiset elinkuukaudet äiti kantaa hoivasta päävastuun. Tänä aikana muodostuneet käytänteet toistuvat tutkimusten mukaan koko perheen olemassaolon ajan. Äitiyspäivärahan sitomista sukupuoleen on perusteltu imetyksellä, mutta silti se pätee adoptiolapsiinkin...

Miesten kotiin jäämistä tukeva systeemi olisi sellainen, jossa lapsen ensimmäisinä kuukausina molemmat vanhemmat voisivat olla kotona. Silloin hoivavastuu jakautuisi alusta saakka tasaisemmin, molemmilla olisi yhtäläinen mahdollisuus muodostaa kiinteä suhde lapseen ja vanhempainrahalle siirryttäessä koti-isyys olisi yhtä luontevaa kuin kotiäitiys.

Hyvä, hyvä!


Ihan yleisenä kommenttina vanhemmuuden kustannusten jakamiseen (ei siis niinkään Kontulan oivaan kirjoitukseen):

Suoraan sanoen minusta koko tämä känääminen vanhempainrahoista ja siitä, kuinka "mahdotonta" niitä kustannuksia olisi sälyttää isienkin niskoille, on yksinkertaisesti pelleilyä. Työnantajapuolen lausunnot aiheesta ovat liian usein olleet tasoa "talvi yllätti VR:n": "Ai hitsi, ei me tajuttu, että talvella voi tulla niinku lunta raiteille! Ei me tajuttu, että lastentekemiseen menee niinku aikaa!"

Haloo, bimbot. Lapsia on synnytetty aina. Naiset ovat tehneet työtä aina. Ei se voi nyt olla niin vaikeaa saada tämä kustannusten jakaminen kuntoon.

---

Samasta aiheesta:

• MM: Kirjoituksia lisääntymistyöstä
  

Vuoroin vieraissa

Populaarin evoluutiopsykologian (tv:stä tuttu!) teeseissä on sellainen ominaisuus, että ne voi useimmiten aivan yhtä hyvin kääntää toisin päin. Esimerkiksi usein toitotettu "Miehen kannattaa naida mahdollisimman monen eri naisen kanssa, mutta naisen kannattaa sitoutua vain yhteen mieheen!" ei yksinkertaisesti pidä paikkaansa. Tai ainakaan asia ei ole noin simppeli.

Yleinen virhe maallikoiden evopsyka-ajattelussa on se, että henkilö olisi geneettisesti sitä "menestyneempi", mitä enemmän lapsia hän saisi hankittua. Mutta eihän meidän evolutionäärinen tehtävämme ole hankkia lapsia. Meidän tehtävämme on hankkia lastenlapsia. Siis meidän on hankittava lapsia ja sitten hoivattava ne niin vahvoiksi ja fiksuiksi, että ne pystyvät aikanaan itse omien lastensa vanhemmiksi. Vimmattu ympäriinsä kuksiminen ei edesauta jälkikasvun selviämistä. Resursseja tehokkaaseen kasvuun ei yksinkertaisesti ole tarpeeksi.


Näin siis miehen kannattaisi pettää, mutta vain vähän. Hänen kannattaisi sitoutua esimerkiksi kahteen vaimoon ja sen lisäksi pitää kahta satunnaista hoitoa: Vaimot tekisivät hänen kanssaan lapsia ja hän vaimoinen suojelisi ja hoitaisi nämä lapset aikuisiksi. Satunnainen huoraaminen taas olisi miehen jokerikortti: Liiton ulkopuoliset lapset syntyisivät, mutta mies ei tekisi omaa osaansa niiden hoidosta (siis miehen hoitoresurssit koituisivat liiton lasten eduksi). Liiton ulkopuolisten lasten kasvu aikuisuuteen olisi kyllä epätodennäköisempää, mutta kun horottelu ei sinänsä maksa miehelle mitään, kaikki aikuisiksi kasvaneet lapset olisivat vain bonusta.

Sen sijaan jos mies tekisi vaikka sata lasta sadan eri naisen kanssa, miehen olisi ensinnäkin oltava liikkuvaista sorttia. Muutoinhan ne sata lasta yhdellä paikkakunnalla vain kilpaisivat toistensa kanssa resursseista ja harvempi pääsisi jatkamaan sukuaan. Siis kaikki häviäisivät. Toisekseen, kellään miehellä, ehkä mahtavimpia lukuunottamatta, ei olisi mitään mahdollisuutta osallistua tai muuten järjestää kaikkien jälkeläistensä tehokasta hoivaa. (Useimmat historian miehet eivät tietenkään olleet mitään raharuhtinaita.)

Siis miehen kannattaa jakaa mulkkuaan, mutta vain vähän.


Nainen taas tekee lapsen hitaasti. Otollisimmissakin olosuhteissa yksi nainen voisi tehdä ehkä kymmenen sellaista lasta, joista myöhemmin olisi suvun jatkajiksi. Käytännössä menestyneitä lapsia on vain muutama. Näin siis naisen kannattaa pääsääntöisesti olla yhden miehen kanssa kerrallaan, ja pettää miestään korkeintaan kolmen muun miehen kanssa.

Näin siksi, että naisella ei ole varaa olla pettämättä. Hänelle lapsentekeminen on niin suuri kustannus, ettei nainen voi (niin sanotusti) panna kaikkia munia samaan koriin. Jos hyviä geenejä tulee vastaan, ne kannattaa heti panna hyötykäyttöön. Optimaalista siis olisi tehdä pari lasta hyvägeenisen vakimiehen kanssa, ja tehdä kaksi-kolme muuta ihan toisen miehen kanssa (mutta jatkaa silti samaan aikaan liittoa sen puolison kanssa). Näin nainen saa geenivaihtelun edut ja vakisuhteen resurssienjaon.

Siis naisen kannattaa ottaa mulkkua, mutta valikoiden.


(Ja ei: en oikeasti kehota ketään pettämään. En ole mikään Leelian lepotuoli, mutta sen sataprosenttisen varman vinkin voin antaa, että pettäminen tuhoaa suhteesi. Kuten itsekin hyvin tiedät. Älä nussi vieraita. Jos haluat avoimen suhteen, sovi partnerisi kanssa avoimesta suhteesta.)

---

Samasta aiheesta:

• CPP: "Framing" Science
  
• HS 28.2.10: Jaakko Lyytinen: Oy Perhe Ab
  
• Elizabeth Landau: Liberalism, atheism, male sexual exclusivity linked to IQ
  

Omia kirjoituksiani:

• MM: Luonnonlaki 2.0
  
• MM: Sossubilsan seireeninkutsu
  
• MM: Väkivaltaa savannilla!
  

Kampaamoyrittäjän kustannustaakka

Osmo Soininvaara kirjoittaa blogissaan muun muassa synnytysikäisten naisten syrjinnästä työmarkkinoilla:

Osmo Soininvaara: Työnantajan vastuuttaminen ja syrjintä työhönotossa

Aivan pienistä rahoista ei ole kyse. Jos lapsia syntyy työssä oleville vaikkapa 40 000 vuodessa, kustannukset tästä olisivat 400 miljoonaa euroa. Tämä on iso raha, mikä vain osoittaa, että kyse on isosta ongelmasta nuorten naisten työnantajille. Se, että kustannus tasataan, ei tee siitä kalliimpaa. Kalliimmaksi itse asiassa tulee nykykäytäntö, joka pitää tuhansia nuoria naisia työttöminä tai keikkahommissa, koska työnantajat eivät uskalla heitä palkata.

Miesvaltaiset alat kuitenkin vastustavat kustannusten tasaamista yleisesti ja teollisuus erityisesti. Teollisissa ammateissa ikäjakauma on sellainen, että niin isyyden kuin äitiydenkin riski on paljon vähäisempi kuin vaikkapa kampaamoyrityksissä.

Soininvaaran mukaan työntekijän lapsentekeminen saattaa olla esimerkiksi pienelle kampaamoyrittäjälle kohtuuttoman suuri kustannus. Ratkaisu olisikin kustantaa lastentekotyö nimenomaan vaikka verovaroista. Hyvä!


Mitä tuohon miesvaltaisten alojen pihtarileikkiin tulee, aikaisemmissa työelämän oikeudenmukaisuutta sivuavien kirjoitusteni kommenttiosioissa tuli esiin tämä ajatus: miesvaltaisten alojen haluttomuus tasapainottaa lastenteon kustannusten kuormaa saattaa johtua siitä, että miehet eivät halua menettää asemaansa.

Nimittäin jos lastenhoidon kustannukset jaettaisiin oikeudenmukaisesti, se saattaisi huonontaa paitsi nuorten, myös vähän iäkkäämpien miestyöntekijöiden asemaa. Naisen lapsentekoikähän tyypillisesti ulottuu korkeintaan 40 vuoteen (poikkeuksia toki on, mutta keskimäärin noin). Sen sijaan miehen on täysin mahdollista siittää lapsi vielä myöhemminkin.

Jos isän lapsentekeminen maksaisi työnantajalle saman verran kuin äidin, silloinhan nelikymppinen miehen palkkaaminen olisi suurempi riski kuin nelikymppisen naisen.


(Kiitos F:lle linkkivinkistä ja tuosta kommenteissa esitetystä ideasta!)

---

Samasta aiheesta:


MM: Vaippasulkeiset
MM: Kodin valtias
MM: Äitiystyö
MM: Kahden kerroksen väkeä
MM: Elämän ruuhkavuodet

Arkipäivän teologiaa

HS 10.2.10: Vanhemmille rikossyyte rabbin tekemästä ympärileikkauksesta

Helsingin käräjäoikeudessa puitiin tänään tapausta, joka liittyy kahdeksanpäiväisen poikavauvan ympärileikkaukseen. Vanhemmat kutsuivat Englannista rabbin ympärileikkaamaan kahdeksanpäiväisen poikansa. Operaatio tehtiin toissa keväänä juutalaisen seurakunnan tiloissa Helsingissä. Lapsi sai komplikaationa verenvuotoa ja joutui pariksi päiväksi sairaalaan.

Tapaus päätyi poliisitutkintaan, ja keskiviikkona vanhemmille luettiin käräjäoikeudessa syytteet törkeästä pahoinpitelystä tai yllytyksestä sellaiseen.

En ole erityisen uskonnonvastainen ihminen. Itse olen ateisti, tai ehkä pikemminkin agnostikko. En ole koskaan kokenut minkäänlaista jumalallista ilmestystä tai läsnäolon tunnetta. En tiedä, voiko sellaista kokea vai ei. Minusta asialla ei oikeastaan ole merkitystä: uskokoon kukin niin kuin parhaaksi kokee, noudattakoon niitä rituaaleja jotka katsoo oikeiksi.

Mutta sen sanon, että järkeä ja myötätuntoa pitää myös käyttää. Muita ei saa vahingoittaa uskonnon nimissä. Lasten kimppuun ei käydä. Piste.

Eiköhän se Jumala, kuka onkin, jaksa armahtavaisessa hyvyydessään odottaa sen kahdeksantoista vuotta: kun lapsi on kasvanut aikuiseksi, hän voi sitten niin halutessaan käydä itse, omasta tahdostaan, leikkauttamassa itsensä, jos kokee sen tarpeelliseksi. Mutta ympärileikkaus ei todellakaan ole päätös, jonka vanhemmat voivat tehdä suojastaan ja hoivastaan täysin riippuvaisen lapsen puolesta.


Jos vanhempi tosiaan vilpittömästi uskoo, että Jumala mistään syystä vaatii lapsen vahingoittamista, uskovan ihmisen moraalinen velvollisuus olisi nousta kapinaan sellaista Jumalaa vastaan. Seurauksista piittaamatta.

Myyttiksen vinkit, osa 5: Kotilieden valtias

Vaihteeksi vinkki söpömmälle sukupuolelle:

Mies! Oletko pienen lapsen isä? Sitten sinun kannattaa koettaa järjestää asiasi niin, että rupeat vähintään vuodeksi lapsesi tai lastesi koti-isäksi. (Sillä aikaa eukkosi menee rahatöihin). Nimittäin jos käy niin onnettomasti, että sinulle ja puolisollesi tulee riitaisa ero, et jää tyhjän päälle: Kun olet ollut koti-isänä, sinulla on paljon vahvempi asema lasten huoltajuutta selvittelevien viranomaisten silmissä.

(Lisäbonuksena tietysti saat joka tapauksessa paljon onnellisemman ja täysipainoisemman elämän. Siis - muun muassa sinä saat.)

---

Samasta aiheesta:

• Tiina Kaarela: Sinkkumies isän ja puolison oikeuksin
  
• Shakesville: Today in FAIL
  
• HS 15.8.09: Isäkin haluaa jakaa tuntemuksiaan vanhemmuudesta
  
• MM: Elämän ruuhkavuodet
  

Elämän ruuhkavuodet

"Ministeri Jari-Kari Virtakari! Te olette nyt ilmoittanut luopuvanne Härpäkeministerikisasta. Ratkaisunne on suoraan sanoen aika yllättävä. Teistähän pedattiin Höskystäpuolueen vaalivalttia. Olitte suorastaan ennakkosuosikki! Nyt yllättävä luopumisenne kisasta on sekoittanut puolueenne koko pakan."

"Niin. Tiedän, etten ratkaisullani saavuta kaikkien hyväksyntää. Mutta – mutta tässä oli tärkeämmät asiat pelissä."

"Tärkeämmät asiat. Sanoitte - lainaan teitä - että 'haluatte viettää enemmän aikaa lastenne kanssa'. Kuinka vanhoja he nyt ovat?"

"Pirpana on viisivuotias, Tom kaksi vuotta."

"Ministeri Virtakari. Oletteko todella vakavissanne? Entä vastuunne äänestäjillenne?"


"...Kuulkaa, tajuan kyllä, että päätökseni vaikuttaa teistä hullulta. Ehkä vastuuttomaltakin. Mutta tässä on kyse elämän keskeisimmästä asiasta.

"Rakastan lapsiani. Tajusin, että nyt on oikeasti aika näyttääkin se. Lapseni tarvitsevat isäänsä. Haluan hoitaa heitä ja olla heidän kanssaan. Haluan oppia tuntemaan heidät. Ettei minua sitten kuusikymppisenä kylmää elämätön elämä. En halua tähän maahan enää uutta kylmien isien kasvattamaa kouluampujien sukupolvea.


"Päätin sen jo kauan sitten, jo ennen kuin lapsistani oli mitään kuulunutkaan: minä teen asiat toisin kuin oma isäni.

"Minun oma isäni – no. Jääköön sanomatta.


"Minä en halua olla huono isä."

Pidätysvaikeuksia?

HS 10.10.09: Turvakodeissa entistä enemmän pikkuvauvojen äitejä

Sutelan mukaan miesten väkivallan luonne muuttuu usein naisen raskausaikana.

"Olemme huomanneet, että etenkin raskausaikana ja varhaisessa vauvavaiheessa miesten väkivalta raaistuu. Miehen kontrolloiva käyttäytyminen muuttuu suoranaiseksi väkivallaksi tai sillä uhkaamiseksi. Raskausaikana väkivalta kohdistuu erityisesti syntymättömään lapseen", Sutela kertoo.

Ällistää päästä. Ei puolison kimppuun hyökkääminen ole muutenkaan oikein, mutta raskaana olevan hakkaaminen on jotain aivan käsittämätöntä. Mitä näiden tyyppien päässä liikuu?

Ilmeisesti näissä suhteissa on sellainen kuvio, että mies tahtoo elää vaimonsa lapsena. Kun nainen tulee raskaaksi, näissä miehissä herää sisaruskateus. He eivät kestä sitä, että taloon on heidän lisäkseen tulossa toinenkin lapsi. Siksi nämä miehet reagoivat kuten uhmaikäinen pentu, äiti(ään) hakkamalla. Ikävä vain, että aikuisen miehen nyrkit tekevät aika lailla tuhoisampaa jälkeä kuin alle kymmenen vanhan lapsen.


Mutta mitä hakkaajien passivointia ja vastuunsiirtoa tuossa Hesarin jutussa! Eihän väkivalta itsestään "raaistu". Ei se ole mikään luonnonilmiö kuten raesade tai ukkonen. Jos mies lyö vaimoaan, se mies tekee niin omasta pyhästä vapaasta tahdostaan. Hän päättää lyödä. Jos hän ei päättäisi lyödä, mitään lyöntiä ei tapahtuisi.

Niinpä väkivallan loppuminenkin on maailman yksinkertaisin asia. Se loppuu sillä, että juuri sinä jätät lyömättä. Kyllä vain, sinulla on yliluonnollinen ihmevoima. Voit milloin tahansa vihastuessasi päättää, että et lyökään. Aikuinen pystyy tähän. Lapsi ei pysty.

Siispä, huora, jos hakkaat lasta tekevää vaimoasi - lopeta heti. Pidätä sitä kättäsi. Jätä se lyönti lyömättä, potku potkimatta.

Se on tasan juuri niin yksinkertaista.

---

• Femi!n*ally: Sexual Assault Tips Guaranteed to Work
  Edistyneemmille: 100% varma keino hävittää kaikki raiskaukset maailmasta
  

Munakello

Naisten biologinen kellohan on tuttu juttu. Mutta tiesittekö, että isänkin iällä saattaa olla vaikutusta lapsen hyvinvointiin? Spermankin laatu nimittäin huononee vuosien myötä, kertoo New York Timesin Lisa Belkinin artikkeli Your Old Man:

Read between the lines of a recent study out of Australia and you can see hints of a coming shift in the gender conversation. Researchers at the University of Queensland found that children born to older fathers have, on average, lower scores on tests of intelligence than those born to younger dads. Data they analyzed from more than 33,000 American children showed that the older the man when a child is conceived, the lower a child’s score is likely to be on tests of concentration, memory, reasoning and reading skills, at least through age 7.

It was a small difference — just a few I.Q. points separated a child born to a 20-year-old and a child born to a 50-year-old. But it adds weight to a new consensus-in-the-making: there is no fountain of youth for sperm, no “get out of aging free” card. The little swimmers, scientists are finding, one study at a time, get older and less dependable along with every other cell in the male body.

Nyt tosiaan jäitä hattuun: Noissa uutisoiduissa tutkimuksissa on siis oikeasti kyse aika vähäisestä korrelaatiosta. Noin suunnilleen kyse on siitä, että ziljoonavuotiaiden isien lapsilla on eräässä tutkimuksessa keskimäärin ollut paria pistettä alhaisempi älykkyysosamäärä kuin miljoonavuotiaitten isien lapsilla. Ja mitä vanhempi isä on lapsensa siittäessään, sen suurempi riski jälkeläisellä on sairastua skitsofreniaan. Yhteys on siis todennäköinen, mutta ei suuri.

Belkiniä kiehtovatkin ennen kaikkea se maailmankuvan ja käytösmallien muutos, johon nuo ja (mahdolliset) vastaavat tutkimustulokset saattavat johtaa:

What if 30-year-old women started looking at 50-year-old men as damaged goods, what with their washed-up sperm, meaning those 50-year-olds might actually have to date (gasp!) women their own age? What if men, as the years passed, began to look with new eyes at Ms. Almost Right? Would men of all ages come to understand — firsthand, not just from the sidelines — the fear that the very passage of time will put your not-yet-conceived baby at risk?

Tässä on ilman muuta kaikki ainekset iltapäivälehtien harkitsemattomasti johtopäätöksiin hyppäävään hömppätieteeseen.

Mutta olivat nuo tutkimustulokset yhtään merkityksellisiä tai eivät, pelkkä miehisen superisyyden epäileminen kertoo paradigmanmuutoksesta. Tämä vain osoituksena siitä, että uuden ihmistutkimuksen ei todellakaan tarvitse olla pelkkä vanhan vallan pönkityspaalu.

Se, mitä tutkitaan, on jo valinta.

---

(Via Fairer Science)

Spei suae patria dedit

Me olemme vapaita sinä päivänä, kun ylioppilasjuhlissa juhlakalun isä sanoo, ääni ylpeydestä väristen:

"Meidän Ville-Eemelistapä tuleekin isona huora!"


Ja Ville-Eemeli elämäntyönään myy munaansa ja kieltään.

Seksilelujen symmetria

Miksi apteekkiin on otettu seksileluja vain naisille?

Seksileluja valikoimiinsa ottaneesta Ruotsin apteekista on kanneltu maan tasa-arvovirastolle. Kaksi miestä syyttää valtion omistamaa apteekkiketjua syrjinnästä, koska apteekeista ei löydy yhtään miehille suunnattua seksilelua.
(Helsingin Sanomat, 13.8.2008)

Tämähän sortaa miehiä, eikö sorrakin?

Ehei. Miesten ja naisten oikeuksista keskusteltaessa kompastutaan usein tähän symmetriaharhaan: että jonkin vanhan epäkohdan (linkin tapauksessa seksin perinteisen "paheellisuuden" ja sen takia julkikuvasta piilottamisen) ratkaisu olisi automaattisesti sama sekä naisille että miehille.

Useimmissa sukupuolioikeuden kysymyksissä "Miltä itsestäs tuntuis, jos..?" on tietenkin erittäin hyvä ohjenuora kaikille sukupuolille. Vaikka niin, että nainen, joka pitää pukeutumisesta kiinnostunutta miestä vähän osaamattomana, voisi kysyä itseltään: "Nainen, miltä itsestäsi tuntuisi, jos sut pahimmillaan hakattaisiin, jos pidät vaaleanpunaista paitaa? Onko siis ihmekään, ettei Masa ole oppinut vielä kovin taitavaksi pukeutujaksi? Eihän se ole koskaan saanut harjoitella sitä taitoa!" Kun asettuu toisen asemaan, näkee helpommin seksisorron tyhmimmät puolet.

Aina tämä taikatemppu ei kuitenkaan toimi. On nimittäin otettava huomioon, että naiset ja miehet eivät lähde samasta tilanteesta: meillä ei ole samoissa asioissa yhtäläistä valtaa tai mahdollisuuksia. Siksi huonojen rakenteitten korjaaminenkin tapahtuu eri sukupuolilla usein eri lailla.

Siis:

• Mies, joka rupeaa insinööriksi, valitsee hyödyllisen ja hyvän ammatin, mutta hän ei ole ainakaan tässä asiassa rajoja rikkova kapinallinen. Sen sijaan koti-isäksi jäävä mies on uljas uranuurtaja.
  
  
• Sairaanhoitajan ammatti ansaitsee kaiken arvostuksen ja kunnioituksen, kuten siihen kouluttautuvat henkilötkin. Mutta naiselle sairaanhoitajan ammatin valitseminen ei sinällään ole rajojen rikkomista. Miehelle taas on. Sen sijaan insinöörinainen – oli hän muuten millainen tahansa – tekee rohkean ammattipäätöksen.
  

Ei siis voi sanoa, että esimerkiksi insinööriksi rupeaminen olisi aina kaikille ihmisille automaattisesti tasa-arvoistava teko.


Toinen esimerkki:

• Eduskunnassa on liian vähän naisia. On siis ihan oikeutettua äänestää kahdesta yhtä pätevästä eduskuntavaaliehdokkaasta sitä naispuolista, vain siksi koska hän on nainen. (Vastaava pätee ministereihin, yliopiston professoreihin, ylilääkäreihin, korkeimman oikeuden tuomareihin, upseereihin yms.)
  
  
• Alakoulun opettajina on liian vähän miehiä. Siksi sellaisessa valintatilanteessa, jossa nais- ja mieshakijan pätevyydet, taipumuksen yms. muuten olisivat samanlaiset alakoulun maikan virkaan, on aivan oikeutettua valita se mies, koska hän on mies.
  

Ei siis kannata henkäillä sitä vanhaa uskontunnustusta, että "Mä äänestän ehdokkaan perusteella, en sukupuolen!"


Kolmas esimerkki:

• Totta kai pyritään siihen lopputulokseen, että molemmilla (kaikilla?) sukupuolilla olisi yhtäläiset mahdollisuudet toteuttaa seksuaalisuuttaan. Mutta ihan viime vuosikymmeniin asti miehillä on ollut aivan toisen kertaluokan mahdollisuudet kaikkeen julkisesti hyväksyttyyn sekstaamiseen kuin naisilla. Naiset ovat tehneet huimasti töitä vapautumisensa eteen.
  
  
• --> Siksi naisten itsetyydytys on tällä hetkellä coolia ja miesten vähän säälittävää. Tämä ei siis ole vielä se ideaali lopputilanne, mutta historian huomioon ottaen ihan ymmärrettävä ja kohtuullinen käänne.
  

Näin.

Evoluutiobiologiaa

- Jos naiset kerran haluavat ensisijaisesti rakastavan ihmissuhteen, miten juuri naiset ovat se sukupuoli, joka perinteisesti on nainut rahasta? Siis sanan molemmissä merkityksissä nainut.

- Jos miehet kerran haluavat ensisijaisesti seksiä ja vain seksiä, ja ovat valmiita tekemään sen eteen mitä vain, niin miten he sitten voisivat olla hyviä johtajia?

- Jos naiset ovat kielellisesti lahjakkaampia kuin miehet, miksi maailmankirjallisuuden kaanonin kuuluisimmat kirjailijat ovat kaikki miehiä?

- Jos miehet ovat parempia järjestelmäasiantuntijoita kuin naiset, miksi sitten perheissä logistiikan mobilisaattori ja organisaattori on ainakin Suomessa yleensä äiti?

- Kun lapsentekeminen kerran on naiselle huomattavasti suurempi investointi kuin miehelle (yhdeksän kuukautta, raskausajan vaikeudet, synnytyksen vaarat), niin silloinhan nimenomaan naisen kannattaa vakisuhteessa ollessaan käydä hakemassa kerran, pari vierasta siementä naapuriluolan urokselta. Geneettisesti naaraan ei kannata panna kaikkia munia (sori) samaan koriin.

Discuss.

Päihdeäidit pakkohoitoon

Voi vittu! Tämä on paha. Työryhmä puuhaa pakkohoitoa päihdeäideille.

Minusta on epäoikeudenmukaista ja hirvittävää, että jonkun elämä pilataan äidin lyhytnäköisen itsekkyyden takia. Tietenkin! Mutta jos nainen voidaan ottaa pakkohoitoon vain koska hän on raskaana, sen tien päässä on paluu naisten orjuuteen. Ketkä seuraavaksi? Raskaana olevat naiset, jotka liikkuvat liikaa? Lisääntymisikäiset naiset, jotka vielä eivät ole raskaana? Etteivät he vahingossakaan tekisi mitään sellaista omalle ruumiilleen, mikä ehkä heikentäisi mahdollisen tulevan sikiön kasvumahdollisuuksia?

Ajatus päihdehoidon autuudesta on mieletön. Siinä vaiheessa kun päihdeäiti raijataan hoitoon, hän on jo ehtinyt pämpätä niin paljon, että sikiö on jo vaurioitunut. Ajatus siitä, että pahassa elinkautisessa juomaputkessa oleva nainen lähtisi raskaustestiä ostamaan heti kuukautisten jäätyä pois on naiivi. Mitä olisi tarkoitus tehdä lapsen synnyttyä? Muuttuisiko deekumutsi äkkiä helläksi, huomaavaiseksi hoivaajaksi?

Jokaisella lapsella on oikeus syntyä toivottuna. Jos nainen ei tahdo lastaan, eikä syntyneelle lapselle ole tarjolla muuta hoitajaa, äidillä ei ole oikeutta kantaa sikiötä täysaikaiseksi. Syntynyttä elämää (äitiä) on aina suojeltava enemmän kuin syntymätöntä (sikiötä).

Jos pakkokeinoihin on mentävä, silloinkin pakkoabortti on parempi ratkaisu. Sitäkin parempi olisi pakolla asennettu ehkäisykapseli.

(Optimaalinen ratkaisu reaalimaailman olosuhteisiin: Riskiryhmässä oleville äideille tarjotaan aktiivisesti päihdehoitoa ja aborttimahdollisuutta. Heille tarjotaan mahdollisuutta ottaa ehkäisykapseli, esimerkiksi silkan lahjomisen turvin. "Saat tätä ja tätä, jos suostut ottamaan tän kapselin. Se on omakin etusi. Haluutko todella noissa olosuhteissas tulla raskaaksi?")

Valtio ei saa takavarikoida autoa moneen kertaa kännissä ajaneelta edes rattijuopolta. Mutta auto ei olekaan pelkkä esine, toisin kuin naisen ruumis.

Kuin lapsiaan puolustava urosleijona

Opetusministeri Sarkomaa jätti hallituksen. Hän tahtoo omistautua perheelleen.


Pienten lasten isät jäävät paljon, paljon harvemmin kotiin kuin naiset. Miehet eivät hevin käytä heille kuuluvia hoitovapaita, vaan menevät kuuliaisesti firmojensa talutusnuorassa. Harva mies panee pomonsa kanssa kovan kovaa vastaan, jotta saisi jäädä kotiin lapsiaan hoitamaan.

On kuitenkin yksi asia, joka välittömästi saa suomalaisen miehen verissä päin, tuomioistuimissa asti, taistelemaan oikeudestaan hoitaa itse lastaan:

Avioero.

Sananen tyyligurulta

Juu suomalaisia saa aina hävetä


*Tyyliguru Wladimir von Hepsan-Geikka, 46, ei säästele sanojaan. Kun keskustellaan suomalaisten miesten tyylistä, muotimestarin karvat nousevat pystyyn. Erityisesti näin pikkujouluaikaan suomalaisen miehen ulkonäkö saa von Hepsan-Geikan ampumaan tuelta.

Miten on tämän ikuisuuskysymyksen laita, Wladimir? Ovatko suomalaiset tyylitöntä kanssa?

No, jos vertaa vaikka Viron miesten pukeutumiseen, niin pakkohan tämä johtopäätös on tehdä. Minusta on todella valitettavaa, etteivät suomalaiset miehet ole valmiita tekemään hartiavoimin työtä tyylinsä eteen. Aina vaan sitä samaa harmaata pomppaa ja ulsteria. Milloinkahan on viimeksi käyty parturissa, entä koska on tehty naamankuorinta? Mahakin pömpöttää monella siihen malliin, että on tainnut vatsalihasliikkeet sekä rasvaimut jäädä tekemättä. Kyllä se on niin, että ulkonäöstään mies tunnetaan! En voi ymmärtää, miksi nyky-Suomessa miehet eivät uskalla tuoda komeuttaan esille.

Mihin tulisi erityisesti panostaa?

Kyllä istumatyötäkin tekevän miehen täytyy näyttää siltä, kuin olisi juuri elokuvien 300 tai Troija kuvauksista tulossa. Öljyttyjen lihasten pitää näkyä ja hiusten hulmuta tuuheina! Minusta on tärkeää, että miehet uskaltavat näyttää miehiltä.

Monet sanovat, että tällainen täysi komeusrutiini vie kohtuuttoman paljon aikaa varsinkin pienten lasten isiltä. Mitä mieltä olet?

Kyllähän meillä on kaikilla saman verran tunteja viikossa. Jos joku uros kokee, että hänellä on tärkeämpääkin tekemistä kuin kaunistautua naisensa iloksi, no! Minusta meidän miesten tulee kaunistautua ensisijaisesti itseämme varten. Mutta onhan se toisaalta miehen velvollisuus olla naisensa silmissä haluttava. Ei siitä mihinkään pääse.

Pidät tyylikoulua muotimessuilla. Mitä mieltä olet suomalaisten miesten kenkäkulttuurista?

(Syvä huokaus.) Kyllä minua järkyttää katsella, minkälaisissa lantsareissa sitä taaskin viihteelle kiidetään! Tai että ehdottomasti pitää käyttää sitä ainaista umpinaista nahkakenkää.Vanhoina hyvinä aikoina miehet sentään uskalsivat laittautua näyttävästi! Minä määrään kaikille suomalaisille miehille kunnon gladiaattorisandaalikuurin! On se vaan niin, ettei mikään muu jalkine huou sellaista miehekästä vetovoimaa, kuin avoin nahkajalkine.



Voihan sitä tietenkin joku ruikuttaa, että Suomen räntätalvessa varpaat paleltuvat avoimissa kengissä. Näille natisijoille minä sanon vain pyh! Ei kaiken aina tarvitse olla niin mukavaa. Kyllä komeuden vuoksi on kärsittävä.

Teksti: Lissu Lissula, Ilta=Roska
Kuva: Valo Kuvaaja

-------------------------------------------------------------------------------------
(Idean tähän sain Ta-Miitin Raapimapölkky-blogista.)