Homoporno ja minä

Turussa on Tom of Finlandin retrospektiivinen näyttely. Kellontarkasti joku onkin jo ehtinyt paheksua Laaksosen teosten esillepanijoita nuorison turmelemisesta:

Ilta-Sanomat 18.1.2011: Rohkea Tom of Finland -näyttely hämmentää vanhempia: Onko tämä pornoa?

Logomossa on esillä vuonna 1991 kuolleen Touko Laaksosen piirtämiä ja maalaamia, miesten välistä homoerotiikkaa rohkeasti kuvaavia teoksia. "Tomin miehet" ovat inspiroineet lukuisia taiteilijoita vaatesuunnittelija Jean-Paul Gaultierista laulaja Freddie Mercuryyn.

Näyttely on puhuttanut paljon kulttuurikeskuksessa vierailleiden isien ja äitien keskuudessa.

Monet ovat ihmetelleet, miksi pornoa tuodaan lasten silmien eteen. Toiset ovat taas pitäneet näyttelyä taiteena, jolla ei ole pornon kanssa mitään tekemistä.
(...)

Niinpä. Joku aikuinenkin voi vaikka ehtiä katsastaa puoletkin näyttelystä, ennen kun tajuaa, että herranjestas, viimeiset puoli tuntiahan tässä onkin epähuomiossa katseltu sitä kauheen hirveetä pornoa. No, ei nyt ole tarkoitukseni tällä kertaa hihitellä Iltiksen lukijanhankkimistempuille. Rupesin miettimään paljon kauniimpaa aihetta: Tom of Finlandin teoksia ja omaa suhdettani niihin.


Ei ole mikään salaisuus, että sievemmästä sukupuolesta kiinnostunut heteronainen (tai -tyttö) joutuu toisinaan hankkimaan nähtävyytensä jostain ihan muualta kuin sallituista paikoista. Kun omaa materiaalia ei aivan helposti ole tarjolla, on niin sanotusti käytävä lainaamassa sokeria naapurin homomiehiltä.

Ensimmäiset Tomin enkelini taisin nähdä joskus yläasteella, jossain salaa selaamassani lehdessä. Muistan ne kuvat yhä. Olin häikäistynyt siitä, että miehiä saatettiin kuvata näin, ihmeellisen veikeinä ja muodokkaina, yhtä mahdottoman kauniina kuin sarjakuvien naiset. Tom of Finlandin miehet eivät tietenkään teininäkään edustaneet minulle mitään realistista näkemystä miehen ruumiista - eihän se ole pornotaiteen tarkoituskaan. Pikemminkin he olivat miehisyyden ikoni, Paratiisin mies. Tompan pojat ovat ylimaallisen kauniita. Minun makuuni suorastaan liian kauniita: heidän täydelliset kasvonsa, herttaiset silmänsä ja tietenkin kaikkia aineen lakeja uhmaavat, kurvikkaat ihmevartalonsa ovat melkein liikaa, barokkisen ylettömiä kaikessa koristeellisuudessaan. Silti silmä ja mieli lepäävät siinä kauneudessa ja eräät muut ruumiinosat taas eivät lepäile.

(Viiksistä en itse asiassa niin pidä, mutta Kaken kavereille ne sopivat kuin - nyt ei tule mieleeni kuin tuhmia ja mauttomia vertauksia.)

Laaksosen teoksissa ei naisia juuri esiinny. Paradoksaalisesti niitä on juuri siksi hetskutytön helppo tutkia, sillä niihin ei monissa muissa teoksissa (vaikka joissain Ralf Königin sarjakuvissa) pesivä naisviha yksinkertaisesti mahdu. En tarkoita, että Tomin teokset olisivat feministisiä - aihetta ei vain juuri käsitellä. Sekin voi jo riittää helpottavaan hetkeen, pakoretkeen.

Pakoretken tarjosi myös monissa Laaksosen kuvissa mukana oleva huumori. Silloin, kuten nyt, minua tympi erotiikassa ja monissa alakulttuureissa usein läsnä oleva ryppyotsaisuus: että kun tässä nyt kerran tavalla tai toisella käsitellään seksuaalisuutta, niin HYMY PYLLYYN! Vaikka seksi onkin tärkeä elämän osa-alue, ei ihan kaiken erottisen materiaalin silti tarvitse olla tylsää synkistelyä! Välillä voi nauraa ja pitää hauskaakin. Romanttinenkin saa olla.


Ei tämä tietenkään ole mikään ongelmaton rakkaudentunnustus. Laaksosen teoksissa oli ja on minulle aina se ongelma, että niitä ei tietenkään ole tarkoitettu minulle. Ne lähtökohtaisesti sulkevat minut pois, minulle ei tarjoilla tässä baarissa. Silti, samaan aikaan, Laaksosen kuvien katsominen on hyvin vapauttavaa. Seinälle nostetut Tomin kaunokaiset on välähdys maailmasta, jota ei ole: maailmasta, jossa minun seksuaalisuuttani kunnioitettaisiin yhtä paljon kuin miesten seksuaalisuutta, jossa minulla olisi mahdollisuus ihailla ja katsoa, eikä aina vain olla katseen kohde.

(Tietysti, paras ratkaisu olisi antaa tässä erotiikan erämaassa ihan oma pornokeidas myös meille heteronaisille. Sitä odotellessa malja Tompalle ja hänen elämäntyölleen.)

---

Samasta aiheesta:

• Emily Hall: Tom of Finland
  
• Turun kulttuuripääkaupunkisivu: Tom of Finland jakaa edelleen mielipiteet
  
• MM: Kaunis mies
  
• MM: Pintaa pitkin
  
• MM: Himon kohde
  

Jouluenkeli

Murisen usein ja mielelläni siitä, että taiteessa ja viihteessä ei ole kylliksi vähäpukeisia mieshahmoja (allegorisia tai muita). Nakuja muijia taas on tunnetusti kasapäin.

Etsivä kuitenkin löytää: Tässä Wes Hempelin kaunis madonna-mukaelma:

(Wes Hempel: Fatherhood)

[Huom! Hempelin gallerian kuvat eivät ole work safe. Mutta jos ne olisivat naisten kuvia, ja taidemuseossa esillä, kukaan ei korvaansa lotkauttaisi.]


Kukakohan kuvan mies on? Ehkä se on Marius, Jumalan isä. Hän näyttää kyllä vähän rasittuneelta. Mutta ei ihmekään, kun on viisi lasta hoidettavana.


Hyvää joulua!

Kova paketti

Jos ette ole vielä tehneet kaikkia joulululahjahankintojanne, tässäpä täytettä pukinkonttiin:

Helsingin palomiesten poikakalenteri vuodelle 2010!

Helsinkiläiset palomiehet kokosivat komeat kroppansa ja tekivät kuumakin kuumemman hyväntekeväisyyskalenterin.

Stadin Brankkarit 2010 -palomieskalenteri julkistetaan lauantaina. Kyse on helsinkiläisten palomiesten hyväntekeväisyysprojektista, jonka lopputuloksensa syntyi veistoksellisen tyylikäs ja tunteita herättävä seinäkalenteri vuodelle 2010.

(...)

- Kalenterin koko tuotto ohjataan Lastenklinikoiden Kummien kautta Helsingin lastenklinikalle välinehankintoihin sekä sairaalaviihtyvyyden parantamiseen, Kottila sanoo.

Hieno tempaus.


(Tampereen pojatkin olivat jo aiemmin liikkeellä samalla idealla. Heidän kalenterinsa on jo loppuunmyyty!)

Valtion varoilla

Näin naapurissa:

IS 13.9.09: Valtio rahoitti pornoleffan

Ruotsissa feminismi otti taas askeleen eteenpäin, kun verovaroilla rahoitettu naisten pornoleffa sai ensi-iltansa Tukholmassa.

Dirty Diaries -niminen leffa koostuu 12 lyhyestä pornokohtauksesta. Elokuva kuvaa naisten seksuaalisia fantasioita.

Sen ohjaaja Mia Engberg sai leffaansa varten puoli miljoonaa kruunua, eli 48 000 euroa valtion tukea Ruotsin elokuvainstituutilta.

- Pornoa ovat aina tehneet miehet miehille, perusteli Engberg naisten oman pornoleffan tarvetta.

- Tätä elokuvaa ei ole tehty miesyleisön miellyttämiseksi, eikä rahan tekemisen vuoksi.

Engbergin mielestä hänen pornoelokuvansa feministisyys tulee siitä, että elokuva näyttää naisen seksuaalisuutta luonnollisella tavalla poisulkien sellaiset perinteisen pornon kaavat, joissa nainen on vain objekti.

Hieno uutinen! Elokuvataiteen säätiö, milloinkas Suomeen saadaan sama? Tai no, taiteen ja taiteen. Enemmän kai tuo menee viihteen tai KELAn piikkiin. Mutta nami nam.


(Muskelotille kiitos linkistä!)

---

Samasta aiheesta:

• MM: Pintaa pitkin
  

Piiskat, ketjut ja vyöt

Kysykääpä minulta: "Myytinmurtaja, voiko nainen olla feministi, jos tykkää seksissä saada mieheltä piiskaa pepulleen?"

Minä vastaan: "Tottakai voi, senkin höpönassu. Älä häiritse minua joutavuuksilla, kun lasken käsirautakokoelmaani."


Masokistiset seksifantasiat eivät ole missään ristiriidassa feminismin kanssa. Miksi olisivat?

Aika omituista olisi, jos naisille seksissä sälytetty kaksinaismoraali (tiivistettynä: jos olet nainen, olet huora ja sinut saa hakata, jos olet mies pääset aina kuin koira vanhasta veräjästä) ei mitenkään vaikuttaisi seksikuvitelmiisi.

Maailma ei ole oikeudenmukainen paikka, emmekä me kasva tyhjiössä. Me naiset olemme sorrettu yhteiskuntaluokka. Vallassa oleva luokka, miehet, kontrolloivat meitä väkivallalla. Sen väkivallan uhka on ilmassa aina, niin kuin raskas ilmanpaine ukkosmyrskyn alla. Jos olet älykäs ja herkkä, et voi olla tuntematta sitä. Olet tuntenut sen lapsuudestasi saakka. Jotta voisit nauttia seksistä - vittu, elämästä! - niin kuin oikeutesi on, sinun on reagoitava tuohon epäoikeudenmukaisuuteen jollain tavalla.

Alistuvuus seksissä on yksi empaattisen, luovan ja rohkean ihmisen monista tavoista käsitellä tätä seksin turhaa ristiriitaa. Jos olet masokismiin päin kallellasi, voit erotisoida sen, että koko maailman syntitaakka on kasattu sinun sukupuolesi niskoille. Lisäksi voit kuvitelmissasi täysin hallita kiusaajiasi. Voit kuvitella heidät millaisiksi vain. Voit komentaa heitä ruoskimaan sinua oman tahtosi mukaan. Tärkeää on myös se, että kun käytät heitä - niin kuin ruma läski keski-ikäinen setä thaimaalaista teiniä - sinun ei tarvitse myöntää, että käytät. Naisen on oltava hyvä, ja virallisestihan vain pahat hirviöpsykopaatit käyttävät muita ihmisiä (vaikka vain kuviteltujakin) omien mielihalujensa tyydyttämiseen. Sankari alistuu, sankaria kidutetaan. Hyvä ihminen häpäistään.

(Merkittävin ero naisten ja miesten välillä tässä yhteiskunnassa on tosin se, että kun nainen uhrautuu, kärsii ja joutuu kidutetuksi, häntä ei kukaan kutsu Jeesukseksi. Jeesus oli subeista suurin. Jos hänellä olisi ollut seksifantasioita, ne olisivat koostuneet siitä, että ylipappi Kaifas ja parit raamikkaat legioonalaiset piiskavat hänen piukkaa pyllyään roskaväen naureskellessa.)


En tiedä, olisiko masokismi täydellisessä maailmassakin joillekin ihmisille tyypillistä. En tunne bdsm:n teoriaa (jos sitä on), eikä se suuremmin kiinnosta minua. Mutta luulen, että alistuvaisuus voi hyvinkin olla yksi ihmisen luontaisista seksireaktioista.

Jokainen meistä kaipaa joskus paluuta äidin helmoihin. ("Äiti" voi tässä tietenkin olla lihaksekas, kaksimetrinen nahkanatsi/amatsoni.) Joskus tekee hyvää olla jonkun itseään vahvemman käsissä komennettavana, käskettävänä, hoivattavana. Jos sinut kuvitelmissasi esimerkiksi piestään nöyryyttävästi koko hovin katsellessa, sinä olet huomion päätähti. Kaikki pahikset näkevät hirveästi vaivaa vuoksesi, vain sinun nujertamiseksesi. Se tekee egolle eetvarttia. Yleensähän kiltti, hyvin kasvatettu aikuinen osaa antaa muillekin tilaa loistaa. Kuvitelmissa ei tarvitse, tärkeä olet vain sinä.

(Siksi monet naiset käyvät mielellään kampaajien luona pesettämässä hiuksensa. Kun kampaaja kontrolloi tilannetta täysin, asiakas voi vain keskittyä nauttimaan. Asiakas voi tietenkin milloin tahansa katkaista tilanteen.)



Jos naisten vuosituhantisen sorron pahan jännitteen pystyy ottamaan sellaisenaan hyötykäyttöön, on voittanut. Se on luovuutta. Sitähän kaikki taide on, tunteen – myös voiman ja pelon - kanavoimista. Maailma yleensä ja miesten ja naisten suhde erityisesti on niin rikki ja paskaiseksi pilattu, että jos nainen vaan saa jostain kuvitelmastaan hyvän seksityydytyksen, niin se kaikki on feminististä voittoa. Jos et oikeasti vahingoita ketään tai kiusaa lapsia, niin kaikki on kotiinpäin.


Paskassa voi kasvattaa ruusuja.

---

Lähetä liippaavia:

• Bitchy Jones: My Hero
  
• Anna Kontula: Rakkaustarina (skrollaa alimpaan arkistoituun merkintään)
  
• Feministing: Ask Professor Foxy: Submissive Feminists?
  

Pintaa pitkin

Seuraa kaksi järisyttävää henkilökohtaista paljastusta. Yksi, pidän pornosta ja vielä tarkemmin eroottisista kuvista. Kaksi - tiedättekö, en ihan oikeasti ole biseksuaali. Alastomien naisten näkeminen esimerkiksi elokuvissa ei ole minusta erityisen seksikästä. Katselisin paljon mieluummin komeita miehiä kelteisillään. Eikä vain mitä tahansa alastomia miehiä. Haluan nimenomaan näteiksi bodattuja, pornoistettuja miehiä.

Mutta he ovat harvinaisempia kuin yksisarvinen.

Aaltopahvia kirjoitti taannoin:

Kun siis katson homo-ohjaajan elokuvaa, saan vain aavistuksen siitä, millainen maailma on miehille koko ajan. Nyt ymmärrän, miksi monet naiset suhtautuvat pornoon lähinnä vastentahtoisesti ja miksi monet miehet eivät ymmärrä heitä. Jos maailma olisi molemmille samanlainen, voitaisiin asiasta puhua vähemmän tunteellisesti. Mutta on vaikea tuntea oloaan täysin kotoisaksi, jos nelikymmenkiloisten silikonilla buustattujen 18-vuotiaiden katseleminen on aviomiehen pääasiallinen iltojen ratto. Kuka taas ei paheksu sitä kolmikymppistä konttorineitiä, joka etsii netistä barely legal beach boyseja? Tikkuinen on tie kauniin miehen luokse, sen vaan sanon.

(...)

Minä luulisin, että opitun häveliäisyyden ja nautinnon ilon kieltämisen lisäksi syy sille, miksi moni nainen ei hyväksy pornoa, ei johdu itse seksiaktin esittämisestä muodossa tai toisessa. Luulen, että syy on siinä, ettei pornoa ole suunnattu naisille. Olen joskus törmännyt naisille suunnattuun pornoon, ja suoraan sanottuna, pitkästyin kuoliaaksi. Sukkahousujen läpi kuvattu kevyt koskettelu luonnon keskellä ei vain kerta kaikkiaan ole sitä, mitä pornon pitäisi tarjota.

Kyllä!

Porno aiheuttaa parisuhdeongelmia, koska sitä ei tehdä naisille. Mies ei ole naisen seksiesine.


Heteromiesten pornossa tai muussa erotiikassa tyypillinen kuvio on Hugh Hefner –fantasia. Se menee niin, että hillittömän ruma tai vanha äijä nai kauniin nuoren tytön kanssa. Ymmärrän kyllä tuon kuvitelman alkujuuren. Sen on tarkoitus lohduttaa katsojaansa. Sellaista kohtausta katsoessaan tavallinen, ei erityisen hottis heteromies voi ajatella:

"No jos tuo vanha rumilus saa noin kaunista naista, sitten minullakin on mahiksia."

Korostan, ettei tuossa ruma mies/nätti nainen –fantasiassa sinänsä ole mitään vikaa. Mutta minulle, heteronaiselle, se on antiseksi itse. En kerta kaikkiaan tahdo nähdä jotain vanhaa setää naimassa kauniin nuoren naisblondin kanssa. En kiihotu siitä. Minusta on mukava katsoa komeita miehiä, heidän liikkeitään, ilmeitään ja vartaloitaan. Mutta miehet on kuin verhottu burkaan: heitä saa kuvata alasti vain taiteellisissa yhteydessä tai vitsiksi, ei koskaan naisen silmäkarkiksi.



Sillä on väliä, kuka on alasti ja kenelle. Jos olet heteromies, ajattele asia näin: Mitä, jos kaikki tarjolla oleva porno olisi sellaista, jossa joku vanha täti nussisi komeita nuoria miehiä? Kamera nuolisi miesten ihoa, keskittyisi heidän ilmeisiinsä ja urahduksiinsa. Jos mukana joskus olisikin nuorempia naisia, kamera olisi kuitenkin kohdistettu vain paneviin uroihin? Naisista näkyisi ehkä joku tissinkärki joskus.

Jos olisitkin enemmän hienostuneemman materiaalin perään, voisit mennä museoon tai kirjastoon. Mutta siitäkään ei olisi sinulle suurta iloa, sillä "erotiikan klassikot" koostuisivat vain miesten kropista. Ainoa ero pornoon olisi se, että "eroottisessa materiaalissa" miehet olisi piirretty taiteellisin liituviivoin.


Tekisikö gutaa?

---

Samasta aiheesta:

• MM: Himon kohde
  
• MM: Heteropornoa, toivon mukaan
  
• The Female Gaze: Filament-lehden Livejournal-blogi (Huom. NotWorkSafe: Ei silmille hyppäävää kuvamateriaalia, mutta ei aiheensa puolesta ehkä sovellu työpaikoilla surffaamiseen. Tosin eipä taida tämä postaus muutenkaan.)
  

Saat / minut kukkaan puhkeamaan

Tämä varmaan kiinnostaa teitä: Aaltopahvia kirjoittaa seksistä!

Eikä vain siitä itsestään, vaan myös Timo Hännikäisestä, Abby Leestä ja Ylva Franzénista. (Lainaukset jutusta.)

Minä luin Hännikäisen kirjan jo sen ilmestymisen aikoihin, ja päällimmäiseksi sen lukemisesta jäi rosoreunainen ymmärrys ihmisen toivon ja siitä kumpuavan epätoivon edessä. Tiedän, miltä sinusta tuntuu. Itse asiassa uskon, että me kaikki tiedämme. Ihmisten kanssa oleminen on välillä luvattoman vaikeaa.

(...)

Miksi Abby Lee sitten on niin poikkeuksellinen? Sen ei pitäisi olla uutinen, että naiset haluavat sitä ihan yhtä paljon kuin miehetkin. Mutta se on. Siinä missä naiset syyllistävät itseään seksin puutteesta parisuhteessa ja sinkkumarkkinoilla, myös miehet syyllistävät naisia. Naiset eivät halua.

(...)

Nyt pääsenkin siihen todelliseen kovaan kamaan, seksin ytimeen. Seksuaaliterapeutti Ylva Franzéniin. Joku saattaa älähtää siitä, että Lisää orgasmeja -kirjan alaotsikko on Tie naisen nautintoon. (Miksei miehen?) No, hyvät ystävät. Tässä se pointti juuri piileekin.

Punainen lanka on naisen halu. Saako sitä olla? Mitä tapahtuu, kun tapahtuu se kauhein: kun naisen tekee mieli miestä? Ja mitäs, jos muija vielä kehtaa sanoa sen ääneen?

Himon kohde

(Minun piti kirjoittaa tänään väkivallasta, mutta tilaisuus on liian hyvä missattavaksi. Jatkan siis seksistä, voi tylsyys!)


Edellisen postaukseni herättämiin kommentteihin liittyen feministimies Hugo Schwyzerin uusin kirjoitus tuli kuin tilauksesta:

Hugo Schwyzer: Of never feeling hot: the missing narrative of desire in the lives of straight men (lainaukset tekstistä):

But we don’t have a culture in which many young men grow up with the experience of being seen and wanted, in which young men grow up with the sense that their bodies are desirable and beautiful as well as functional.

Schwyzer kirjoittaa siitä, kuinka heteromiesten saattaa usein olla vaikea nähdä itseään ja omaa ruumistaan naisen himon tai halun kohteena. Himoittuna oleminen on tabu, sillä heteromiehen sopii olla vain tekijänä, hän ei saa koskaan olla teon kohde.

The missing element, of course, is the idea that female desire can be directed towards men in general, and towards their bodies in particular.

(...)

Even many men who are wise in the world and in relationships, who know that their wives or girlfriends love them, do not know what it is to be admired and longed for for their bodies and their looks.

Mitä mieltä olette, miehet ja naiset?

Heteropornoa, toivon mukaan

Wow! Muistatteko, kuinka aikoinani ruikutin heteronaisille tarkoitetun kunnollisen pornon vähäisyydestä? Rukouksiini on – ainakin osittain, ehkä - vastattu.

Mathilde Madden Erotica Cover Watch –blogista kertoo uudesta naisille suunnatusta Filament-lehdestä. Filamentin ensimmäinen numero ilmestynee kesäkuussa. Lehden sivujen mukaan sen on tarkoitus sisältää eroottisia ja/tai pornokuvia miehistä, nimenomaan heteronaisten makuun.

Toisin kuin yleensä naisille suunnatussa materiaalissa, tarkoitus on jopa olla seksikäs:

The assumption that women and men are chalk and cheese is perhaps what led erotic image aimed at women to be so unappealing to women in the past. Erotic images for men are almost always shot in colour and in recognisable locations, and the models are usually looking at the camera. Meanwhile, supposedly erotic images for women are usually in black and white, shot on a plain studio backgrounds and often, the model’s whole head is out of frame. There was never any evidence to suggest women liked that kind of thing; it arose from the assumption that male and female erotic tastes were oppositional, which is wrong.
(Filament-FAQ)

Toisaalta kyllä lehden yleinen linjaus siitä, millaisia sen valokuvamallien on tarkoitus olla, ei ihan sytytä minua:

From research we’ve learnt that what most women find erotic does not at all match what is typically thought of as an erotic image of a man designed for women. For example, on average, women prefer:

• men who are not muscle-bound
  
• men with more feminine face shapes
  
• men with attractive faces
  
• images that show the subject’s character and the environment he is in.
  

We also know that women’s tastes vary quite a lot, and we aim to cater to that variety too.
(Filament-Female Gaze)

Ihan henkilökohtaisesti pidän pornommastakin – siis nimenomaan lihaksekkaammista ukkeleista ja aktikuvauksista. Lehden nettisivujen perusteella vaikuttaisi siltä, että sitä lajia ei Filamentistä ehkä hirveästi löydy. Sääli minun kannaltani, mutta en kehtaa sen kummemmin ruikuttaa, kun lehti kokonaisuutena lehti kuulostaa hyvältä.

Representations of women’s bodies far outnumber representations of men’s bodies everywhere: from advertising to art. In erotic image in particular, representations of the male body specifically designed for women are almost non-existent.

Oli lehti sitten lopulta millainen tahansa, ainakin sen perusteesi on kunnioitettava. Mukava, että joku on – anteeksi jo etukäteen seuraava huono vitsi – ymmärtänyt iskeä tähän markkinarakoon.

---

(Mutta eikö tämä olekin älytön maailma? Että naikkosten pornolehdet ovat niin harvinaista herkkua, että niistä pitää erikseen vaivautua bloggaamaan? Minulle ei suomalaisista lehdistä tule mieleen mitään muita kuin iki-ihana Regina ja aika kökkö ja nyttemmin ilmeisesti kuopattu Exit-lehti. Onko muita?)

Seksilelujen symmetria

Miksi apteekkiin on otettu seksileluja vain naisille?

Seksileluja valikoimiinsa ottaneesta Ruotsin apteekista on kanneltu maan tasa-arvovirastolle. Kaksi miestä syyttää valtion omistamaa apteekkiketjua syrjinnästä, koska apteekeista ei löydy yhtään miehille suunnattua seksilelua.
(Helsingin Sanomat, 13.8.2008)

Tämähän sortaa miehiä, eikö sorrakin?

Ehei. Miesten ja naisten oikeuksista keskusteltaessa kompastutaan usein tähän symmetriaharhaan: että jonkin vanhan epäkohdan (linkin tapauksessa seksin perinteisen "paheellisuuden" ja sen takia julkikuvasta piilottamisen) ratkaisu olisi automaattisesti sama sekä naisille että miehille.

Useimmissa sukupuolioikeuden kysymyksissä "Miltä itsestäs tuntuis, jos..?" on tietenkin erittäin hyvä ohjenuora kaikille sukupuolille. Vaikka niin, että nainen, joka pitää pukeutumisesta kiinnostunutta miestä vähän osaamattomana, voisi kysyä itseltään: "Nainen, miltä itsestäsi tuntuisi, jos sut pahimmillaan hakattaisiin, jos pidät vaaleanpunaista paitaa? Onko siis ihmekään, ettei Masa ole oppinut vielä kovin taitavaksi pukeutujaksi? Eihän se ole koskaan saanut harjoitella sitä taitoa!" Kun asettuu toisen asemaan, näkee helpommin seksisorron tyhmimmät puolet.

Aina tämä taikatemppu ei kuitenkaan toimi. On nimittäin otettava huomioon, että naiset ja miehet eivät lähde samasta tilanteesta: meillä ei ole samoissa asioissa yhtäläistä valtaa tai mahdollisuuksia. Siksi huonojen rakenteitten korjaaminenkin tapahtuu eri sukupuolilla usein eri lailla.

Siis:

• Mies, joka rupeaa insinööriksi, valitsee hyödyllisen ja hyvän ammatin, mutta hän ei ole ainakaan tässä asiassa rajoja rikkova kapinallinen. Sen sijaan koti-isäksi jäävä mies on uljas uranuurtaja.
  
  
• Sairaanhoitajan ammatti ansaitsee kaiken arvostuksen ja kunnioituksen, kuten siihen kouluttautuvat henkilötkin. Mutta naiselle sairaanhoitajan ammatin valitseminen ei sinällään ole rajojen rikkomista. Miehelle taas on. Sen sijaan insinöörinainen – oli hän muuten millainen tahansa – tekee rohkean ammattipäätöksen.
  

Ei siis voi sanoa, että esimerkiksi insinööriksi rupeaminen olisi aina kaikille ihmisille automaattisesti tasa-arvoistava teko.


Toinen esimerkki:

• Eduskunnassa on liian vähän naisia. On siis ihan oikeutettua äänestää kahdesta yhtä pätevästä eduskuntavaaliehdokkaasta sitä naispuolista, vain siksi koska hän on nainen. (Vastaava pätee ministereihin, yliopiston professoreihin, ylilääkäreihin, korkeimman oikeuden tuomareihin, upseereihin yms.)
  
  
• Alakoulun opettajina on liian vähän miehiä. Siksi sellaisessa valintatilanteessa, jossa nais- ja mieshakijan pätevyydet, taipumuksen yms. muuten olisivat samanlaiset alakoulun maikan virkaan, on aivan oikeutettua valita se mies, koska hän on mies.
  

Ei siis kannata henkäillä sitä vanhaa uskontunnustusta, että "Mä äänestän ehdokkaan perusteella, en sukupuolen!"


Kolmas esimerkki:

• Totta kai pyritään siihen lopputulokseen, että molemmilla (kaikilla?) sukupuolilla olisi yhtäläiset mahdollisuudet toteuttaa seksuaalisuuttaan. Mutta ihan viime vuosikymmeniin asti miehillä on ollut aivan toisen kertaluokan mahdollisuudet kaikkeen julkisesti hyväksyttyyn sekstaamiseen kuin naisilla. Naiset ovat tehneet huimasti töitä vapautumisensa eteen.
  
  
• --> Siksi naisten itsetyydytys on tällä hetkellä coolia ja miesten vähän säälittävää. Tämä ei siis ole vielä se ideaali lopputilanne, mutta historian huomioon ottaen ihan ymmärrettävä ja kohtuullinen käänne.
  

Näin.

Femakkoseksiä

Kun aikakauslehdistä kerran oli puhe (tai puute?), tahdon välittää eteenpäin saamani tiedonannon:

Tulva-lehti kerää kokemuksia feministisestä tai feministien harjoittamasta seksistä. Halutessasi vastata kyselyyn, lähetä viesti toimittaja Jenni Junkalalle, jenni.junkala@POISTATÄMÄmyy.haaga-helia.fi.

Kerro viestissäsi:

1. Nimesi (etunimi mainitaan artikkelissa)
2. Ikäsi (mainitaan artikkelissa)
3. Sukupuolesi
4. Millaista on feministinen seksi?
5. Miten feminismi näkyy makuuhuoneessasi?
6. Oletko valmis vastaamaan mahdollisiin lisäkysymyksiin? Jos olet, kirjoita vastaukseen yhteystietosi, sähköpostiosoite ja puhelinnumero.

Vastauksia voi lähettää 13.3.2009 asti. Halutessasi voit vastata kyselyyn myös nimimerkillä. Juttu julkaistaan Tulvan numerossa 2/09. Lehti ilmestyy 8.5.2009.

Selluloidibabet

Meitsi sai haasteen! Tarkoitus on listata tv-sarjojen ja elokuvien ihastuksia. Tammikuun tiedeteemaanhan tämä selkeästi liittyy, joten teen työtä käskettyä. Alkuperäinen haaste on peräisin Sireniltä.

(Haastan itse mukaan Feeniksin, Seksualistin, Sanaterapian, Tawantinsuyn, Aaltopahvin ja Akan.)

Ihastun usein ja kovaa. Heitukan lailla olen kuitenkin häilyvä: jo pian seuraavan leffan uros vie minulta jalat alta. Tässä muutamia kuvitteellisen elämäni kuvitteellisia miehiä.

Spike (James Marsters)



Buffy the Vampire Slayer on suosikkisarjani. Se on kuin minun elämästäni tehty (pl. tietty esim. vampyyrit). Varmaankin juuri tuo vampyyrien so. pahojen miesten metsästämisen ja heihin ihastumisen jännite koskettaa minua eniten. Sankarillisen Buffyn muutkin miehet ovat hyvin komeita – Angel ja Riley Finn eritoten – mutta Spikeen rakastuin. Sarjaa ensi kerran katsoessani olin jo hyvä aikaa sitten ylittänyt säällisen fänityttöiän. Mutta noin vain roikuin netissä etsimässä ficcejä ja rasitin ystäviäni pitkillä analyyseilla siitä, kuinka juuri Spike on Buffylle oikein mies ("Koska se niinku ymmärtää Buffyn sisäisen väkivaltaisenkin puolen, niinku.")


Snape (Alan Rickman)



Koska älykkäät miehet ovat mielenkiintoisia. Ja mahdollisia kuolonsyöjiä.


Batista & Kumppanit




Tämä kertoo minusta kaiken olennaisen: tykkään katsella amerikkalaisia vapaapainjoita. Joitain vuosia sitten en muuta tehnytkään, vaikka nyttemmin paha tapani on korvautunut muilla paheilla. Voin sanoa vapaapainista sen, etten katsellut sitä vain puolialastomien miesten takia. Katselin sitä myös älykk- kröh, teknisesti mielenkiintoisten juonten takia. Mutta olennaisin syy intooni oli se, että missään muussa urhe- no, missään muussa lajissa uimahyppyjen lisäksi ei näe niin paljon vähäpukeisia miehiä. Ainoa laji, jossa kundeilla on vähemän päällään kuin naisilla. Ja naisvapaapainijoilla ei tunnetusti ole yllään juuri mitään.


Luke Danes (Scott Patterson)


Gilmoren tytöt on toinen hieno televisiosarja. Sarjan toisen päätähden, yksinhuoltajaäiti Lorelain ja paikallisen yrmyn Luken rakkaussuhde on toinen sarjan kantavista voimista. Sen toteutumista pantataan tosin aivan törkeästi. Parin välinen intohimo saa täyttymyksensä vasta joskus miljoonannella tuotantokaudella. Luke on ihana yhdistelmä perinteistä ruutupaitaurostelua ja feminiinistä hoivaa. Ja hänellä on ihanat silmäripset.

Warlock, paholaisen poika (Julian Sands)




Teininäkään en pitänyt Warlock-elokuvia varsinaisesti hyviä. En uskalla katsoa niitä uudestaan, mutta muistan, kuinka suuren vaikutuksen Antikristuksena (tmv.) elämöivä Julian Sands minuun teki. Silloisen parhaan ystäväni kanssa pausetimme VHS:ää ahkerasti, kun kakkoselokuvassa tuli se kohtaus, että Warlock syntyy jostain limasta tai jotain. Komea blondi kulki alasti ja siltähän näkyi kaikki!!! (Todella teiniä, tiedän. Tosin nykyään käyttäytyisin ihan samoin.)

Hellboy (Ron Perlman)



Tutkimustenkin mukaan miesten iho punertaa.


James Bond (vain Daniel Craig)




"Voi, se on niin herkkä!" Bondiin ihastuminen on kyllä osoitus siitä, että liskonaivoni toimivat hyvin. Jos asiaa miettii oikeasti, Bondhan on täysi hirviö: heebo, joka työkseen kylmäverisesti listii ihmisiä, ei voi olla hyvää isäainesta. Mutta veren tyhmä ääni puhuu, kun Dansku nousee turkooseissa uikkareissa turkoosista merestä. Silloin jokaisen hetskunaisen sydän (ja muutkin ruumiinosat) sykähtävät. Työkaveriani lainatakseni: "Siinä teatterissa ei yksikään istuin ollut kuiva."

Casino Royale oli minusta hyvä esimerkki siitä, että Hollywood ainakin välillä hoksaa myös naisten ostopotentiaalin. Nykyisissä action-pariskuntaleffoissa on usein tämä kuvio, että miehille tarjotaan räjähtäviä autoja samalla kun naiset saavat ihan tietoisesti laskelmoitua silmäkarkkia.

Mace Windu (Samuel L. Jackson)



Vaikka haloo, violetti valosapeli? Haloo.


Spock (Leonard Nimoy)



Jos haluat tietää, oletko nörtti vai et, katso Star Trekin Mr. Spockia. Jos ihastut heti häneen, olet nörtti. (Tämä siis pätee myös heteromiehiin.) Tämän maailman ja minkä tahansa pop-fandomin ihanin mies. Tästä ei voi neuvotella.


Wolverine (Hugh Jackman)



X-men leffat tavoittivat erittäin hyvin Christopher Claremontin 80-luvulla julkaistujen upeitten sarjakuvien hengen. Erityisesti Jackman oli Claremontin Wolverine, vaistojaan seuraava eroottinen mies. Tämä on sitäkin merkittävämpää, kun uudemmissa X-sarjakuvissa Wolvie-parka on ryöstöviljelty pelkäksi tylsäksi kakebiitiksi.


Jack Sparrow (Johnny Depp)



Ne on ne kajalit. Toivon, että pian ruvetaan semmoiseen muotiin, että miehet alkaisivat pitää kajaleita. Ne tekevät heidän katseestaan niin ihanan intensiivisen.


Bubbling under: Megatron, Tarzan, Michael Praedin Robin Hood ja Jim Carrey elokuvassa Tahraton mieli. Lisäksi kerran vahingossa tunsin eroottista värinää katsellessani Van Dammea. Älkää kuitenkaan kysykö minulta koskaan yhtään enempää tästä.

Holy Heartbreak, Batman!

Timmeistä bodyistä voisin puhua vaikka kuinka.

Living Between Wednesdays on supersankarisarjakuvia käsittelevä blogi. Sen kirjoittajalla, Rachelle Goguenilla, on toistuva aihe, Rating the Super Hunks. Siinä hän rankkaa supersankarimiehia heidän seksikkyytensä perusteella. Viimeksi käsittelyssä oli Kapteeni Amerikan kilvenperijä Winter Soldier (joka menestyi hyvin).

Arvostellut miehet ovat kaikki kuvitteellisia ja aikamoinen marginaali-ilmiö muutenkin. Mutta minusta nämä arvostelut ovat lystikkäitä, seksikkäitä ja esimerkillistä vallankäyttöä. Goguen ottaa haltuunsa perinteisen poikien genren ja seksualisoi sen sankarit. (Kuten me kaikki sarjiksia lukeneet tytöt olemme tehneet.) Hän kuitenkin arvostelee ukkeleita genren mukaisesti, näiden luonteet ja ammatit huomioonottaen. Hän ei ränkkää vain persposkia tai isoa habaa. Goguenin asenne on kunnioittava ja rakastava. Juuri näin pitää naisen halusta puhua!

(Hyvä on, ehkä supersankareita ei ole pakko mainita. Mutta jos olette niitä ihmisiä, joiden mielestä tämä kaikki on aivan liian nördeä ollakseen totta, en voi sanoa muuta kuin että - olette oikeassa. )