Vittuilun paluu

Minulle on joskus sanottu, että olen vittumainen ämmä. Olenko?

Analysoidaanpa:

Ämmä on sama kuin äijä, mutta nainen. "Äijä" on nykypuhekielessä arvostava ilmaus. Se tarkoittaa suunnilleen aikuista, voimansa hallitsevaa ja itsensä tuntevaa miestä. "Ämmä" tarkoittaa siis samaa (mutta naista). Joten kyllä, toivon olevani ämmä ja käyväni vuosi vuodelta aina vaan ämmemmäksi.

Vittumainen tarkoittaa sellaista asiaa, joka on niin kuin vittu, vitun kaltainen. Ilman muuta olen ja pyrin olemaan vittumainen.

Vittuhan, kuten kaikki tiedämme, on tiukka, pehmeä ja ihana.

Vitusta asiaa

Tällä kertaa Seksualistin päiväkirjassa vittuillaan esimerkillisesti. Kuten vanha kansakin sen niin laittamattomasti sanoi: Miehen suuhunhan se vittu kuuluu!

Vittuilua

Ei vittu ole haukkumasana. Kun sitä huudetaan, huudetaan apuun suurempaa voimaa. Kun ihminen kiroillessaan huutaa "saatana!" tai "jumalauta!", ei hän halveksi jumalaa eikä pirua. Hän kutsuu hätiin taivaan ja helvetin voimia. Samoin on vitun kanssa

Vitussa on suuri väki. Väki on sama kuin voima. Vanhalla kansalla oli sellainen uskomus, että jos nainen metsässä kulkiessaan törmääkin karhuun, hänen kannattaa pyllistää ja nostaa hameet korviin. Silloin vastassa olisivat siis vitun väki ja mahtava metsän kuningas. Se tiedettiin, että tällöin heikompi – karhu – pakeni.

Naiset vittua huutaessaan vetoavat suoraan esiäitiensä katkeamattomaan ketjuun. Itseensä kaikkien naisten, kaikkien äitien, ilmentymänä. Joka äidillä on vittu. Joka naisella on vittu.

Miehiltä vittu puuttuu. Vitun puuttuminen on miehen tunnusmerkki. Kun Suomi on kuitenkin äitivaltainen maa, miehet eivät luota omaan voimaansa, omaan väkeensä.

Kun mies huutaa vittua, hän siis huutaa apuun äitiään.