Alfauros-isämme savannilla

Edellisen savanni-kirjoituksen kommenteissa nimimerkki kip kysyi oivaltavasti (ja retorisesti): Jos kerran naiset välttämättä haluavat parittelukumppanikseen lihaksikkaan ja muutoinkin vetävän "alfauroksen", niin miksi kaikki maailman miehet sitten eivät ole niitä alfauroksia? Luulisi, että evoluutiolla olisi tähän mennessä ollut aikaa muokata joka ukosta Arska-klooni!

kip:

"Mutta miksi ihmeessä sitten kaikki miehet maailmassa ei ole alfauroksia? Jos vain alfaurokset saavat luvan harrastaa seksiä, mistä niitä vinkuäänisiä, pallittomia ja lihaksettomia pikkunörttejä tulee? Jos olet olemassa, se tarkoittaa sitä että olet evoluution tulos ja sinussa elävät piirteet ovat muodostuneet sinulle siksi koska niistä on hyötyä parinvalinnassa. (Alkuperäinen kommentti täällä, tässä lihavointi MM)

Kipin ajatusta jatkaakseni, yksi syy vallitsevaan alfaurospakkomielteeseen voisi olla yksinkertaisesti siinä, että ilmaus "survival of the fittest" on ymmärretty väärin. Se sanontahan ei tarkoita, että "karpaaseimmat selviytyvät" - vaan että soveliaimmat selviytyvät.

Erilaiset elinolosuhteet edellyttävät eliöiltä eri asioita. Pitkän nälänhädän alla ne soveliaimmat yksilöt voivat olla vaikka niitä pienia ja vähäruokaisia. Tai vaikka niitä fiksuja, jotka keksivät uusia keinoja nälän torjumiseen. Isot lihakset kuluttavat paljon polttoainetta, iso koko on haitta kun pitää piiloutua ihmistä suuremmilta ja vahvemmilta pedoilta. Onhan vahvasta varresta toki hyvin usein hyötyäkin - mutta ei mitenkään itsestäänselvästi aina ja kaikissa olosuhteissa!

Sovelias otus on sellainen, joka sattuu soveltumaan vallitseviin oloihin tai kykenee muuttumaan muutoksen myötä. Koska sinä elät nyt, niin esivanhempasi olivat "soveltuvia".

Kommentointia savannilla

Tätä blogia pidemmän aikaa seuranneet tiennevät, että olen kirjoittanut monta evoluutiobiologiaa (tai itse asiassa evoluutiopsykologiaa) dissaavaa kirjoitusta. Tahdon nyt tarkentaa: siis huonoa evoluutiobiologiaa dissaavaa kirjoitusta. Hyvää evoluutiobiologiaahan en suinkaan vastusta.

En missään tapauksessa pidä kaikkea evoluutiotutkimusta roskatieteenä. Ihmiset ovat eläimiä ja ihmisen äidit olivat eläimiä. Me olemme ihmeellisiä, leikkiviä ja kauppakeskuksia rakentavia jättiaivoja, ja me olemme eläimiä. Meidän nykyiset käytösmallimme ovat selitettävissä (vaikkeivät tyhjentävästi redusoitavissa) lajihistoriamme kautta. Se on minusta ilmiselvää.

Hömppä-evotutkimusta kuitenkin vastustan. Se hömppäversiohan on sellaista, jossa sen tutkijat eivät kykene tarpeeksi suureen objektiivisuuteen - jossa he eivät kykene muistamaan sitä, että kuuluvat itsekin tutkimaansa ryhmään. Hömppää on jättää tyystin huomiotta ihmisten historia ja kulttuurikehityksen kautta muokkautuneet tavat. Hömppää on antaa omien seksuaalisten preferenssiensä ja pelkojensa sanella tutkimusaiheensa, hömppää on tulkita tuloksensa ennakkoluulojensa valossa. Puhtaasti tyhmää on jättää konteksti huomiotta.

Oman näkemykseni asiasta on pukenut sanoiksi Feministe-blogin kommentoija Alara Rogers:

Whereas I approach from the perspective that no, evopsych is *not* inherently complete bullshit, and I am quite willing to rationally entertain the notion that there are evolutionary differences between men and women, and when I entertain that notion with an open mind and sense of scientific inquiry and I study multiple cultures, I see that the science doesn’t support it. Not to the extent that current evopsychs try to claim that it does, anyway. And I just keep smashing my head against a wall any time someone does a biological study of humans (like an assay of hormones, say) and then tries to say that what it says about human beings, being biological and all, is hardwired into the human species at the evolutionary level. Shit, yo, if I recruited a pool of people to study from a foot fetish interest group and did galvanic skin responses to determine the biological basis of desire in humans, I would conclude that humans are hardwired to be really turned on by feet. Why is it so hard for so-called scientists to understand that they’re not proving what they think they’re proving? We already know that the brain and body are linked, and that humans’ physiological responses are heavily influenced by what they think, and what they think is heavily influenced by their culture, so doing a study that demonstrates, for example, that women show more galvanic skin response for distress if presented with emotional infidelity and men with sexual infidelity only proves what we already know, which is that in our culture women react worse to emotional and men to sexual infidelity. We didn’t *need* a study to tell us that. But it’s tautological, because it doesn’t even speak to the question of *why* that is. It just demonstrates that a thing we thought exists really does exist, but offers no explanation as to where that thing comes from. And then people say "This scientifically proves that this fact is always true about all humans everywhere! Because it’s SCIENCE!" when, scientifically, it doesn’t do any such thing.

To me, it doesn’t help to tell guys with evopsych-based arguments that they are choads, and then banninate them from a blog, or make the argument that they’re wrong because evopsychology is bullshit; this only reinforces their belief that wimmenz just can’t handle the SCIENCE. What I want is to totally stomp all over their "science", in a very scientific way, and shred it to pieces because it is crap masquerading as science and should be considered exactly equivalent to Dianetics and crystal therapy and homeopathic medicine (specifically, the kind where they believe that a microscopic amount of active ingredient turns a whole lot of water into a magic potion that will be as effective as an actually effective dose of active ingredient would have been.) There’s no emotion there, except the emotion of indignance that people are passing off utter shit as good science, in a field that I love.

(tl;dr: En vastusta tiedettä, mutta vastustan paskasti tehtyä tiedettä.)

---

Samasta aiheesta:

• MM: Kirjoituksia evoluutiobiologiasta
  

Piru nuotassa

Sillä, onko homoseksuaalisuus ihmisen synnynnäinen ominaisuus vai ei, ei oikeastaan ole merkitystä. Vaikka homous olisikin ihmisen itsensä päätettävissä, vaikka se valinta kunkin yksilön kohdalla hoidettaisiin rasti-ruutuun -lottokupongilla tai suljetulla lippuäänestyksellä - ei sillä siltikään olisi mitään merkitystä. Miksikö?

Koska homoseksuaalisuus on harmitonta. Se ei vahingoita ketään. Siksi sen harjoittaminen, homona oleminen, kaikki vastaava - ei ole eikä mitenkään voi olla "syntiä" tai "väärin". Tämä on itsestään selvä asia.

Jos sattumalta ahdistut siitä, että joku on lesbo, jos sinua vähän jännittää ja hävettää se, että maailmassa on homoja - se on sinun ongelmasi. Sen tuntemuksesi perusteella ei pidä laatia lakeja. Eikä varsinkaan manipuloida ja alistaa herkässä iässä olevia ihmisiä.

---

Samasta aiheesta:

• YLE.fi, 23.3.2011: NÄKÖKULMA: Homokohulla eduskuntaan?
  
• Aaltopahvia: Nyt riitti
  
• Jatulintarha: Biseksuaalisuudesta voi parantua
  
• It Gets Better Project
  

[EDIT 28.3.11: Lisätty linkkejä, kiitos Tsinnialle!]

• Ristinä homous? Kullakin on ristinsä kannettavana
  
• Watchman: Älä alistu! (paitsi meille)
  

Tarkastaja Töttenströmin rikospähkinä

Theodor Tutkija oli pääsemättömissä. Hänen työnsä oli kartoittaa ihmislajin evoluutiohistoriaa ja vielä tarkemmin sanoen sitä, miten vuosimiljoonainen kehityksemme näkyy tämän päivän ihmisten arjessa. Theodoria, kuten useimpia meitä muitakin, kiinnosti erityisesti karvattoman apinalajimme seksikäyttäytyminen. Tämä on tärkeä aihe ja Theodor suhtautui työhänsä hyvin vakavasti.

Theodor oli laatinut mielestään idioottivarman kyselytutkimuksen, jonka hän sitten antoi tilastollisesti luotettavasti valitun ihmisjoukon täytettäväksi. Koe menikin hyvin. Mutta mitä! Tuloksia tarkastellessaan Theodor tunsi epätoivoa. Koejärjestelyt olivat olleet moitteettomat eikä Theodorin ammattitaitoa käynyt kiistäminen. Silti Theodorin saama tulos oli täysin käsittämätön.

Epätoivoissaan Theodor kääntyi vanhan ystävänsä, ovelan tarkastaja Töttenströmin puoleen.

"Katsopa näitä papereita, Töttenström! En voi uskoa tätä tulosta! Siinä ei ole mitään järkeä. Kuuntelehan:

Kyselytutkimuksen tuloksen mukaan heteromiehillä on huomattavasti enemmän seksipartnereita kuin heteronaisilla! Eikä kukaan heteromies kuitenkaan kyselyssä maininnut olleensa yhdynnässä toisen miehen kanssa, eikä naisten joukossa ollut niin kutsuttuja superottajia (siis sellaisia, joilla olisi ollut huomattavan paljon miehiä)."

Theodor puhdisti silmälasinsa nenäliinallaan.

"Voi Töttenström! Miten tämä on mahdollista?"

Tarkastaja Töttenström naurahti ystävällisesti. Hänen silmäkulmiinsa muodostui hyväntahtoisuudesta kertovia ryppyjä. Hän taputti hätääntynyttä ystäväänsä olalle ja sanoi:

"Rauhoitu, Theodor! Minä ymmärsin heti vastauksen tähän pähkinään, ja niin pitäisi sinunkin ymmärtää, kuoma hyvä! Se on aivan yksinkertainen."


Mutta Theodor Tutkija ei voinut kuin pudistella päätään hämmentyneenä. Tarkastaja Töttenström vain myhäili piippuaan poltellen. Hän tiesi, että tähän arvoitukseen oli vain yksi, ilmiselvä vastaus.

Tiedätkö sinä, mikä se on?

Palikkamatikka

Tutkimusten mukaan miesten sanotaan olevan naisia parempia tilanhahmottajia ja 3D-pyörittelijöitä. Siis miehet osaisivat naisia paremmin käännellä kappaletta mielessään ja sielunsa silmin nähdä sen eri kulmista. Voi olla tottakin, mistäs minä tiedän.

Sen kyllä tiedän, missä töissä tuota kolmiulotteista ajattelukykyä nimenomaan tarvitaan: Ainakin sisustussuunnittelijan, vaatesuunnittelijan, ompelijan ja kampaajan.

Kaikki tunnetusti perinteisiä äijäammatteja.

---

Samasta aiheesta:

• Echidne of the Snakes: Three-Dimensional Mental Rotation
  

Nunnan nännit

Miehen äly on kuin nunnan nännit: kiva, mutta pohjimmiltaan tarpeeton jäänne. Naisen, naaraan, taas on pakko olla älykäs, jotta laji selviäisi.


Ihmisperheen perusmuoto on äiti + äidin lapset. Isästähän ei alkukantaisemmissa olosuhteissa aina ole tietoa, eikä biologinen yhteys miehen ja tämän lapsen välillä ole yhtä itsestäänselvästi havaittavissa kuin äidin ja äidin lapsen. Nisäkkäillä uros ei muutenkaan yleensä ole ollenkaan niin kiinnostunut hoivaamaan pentuja kuin naaras, epäilemättä johtuen sukupuolten vähän erilaisesta lisääntymisstrategiasta: Koska naaraan lisääntyminen on urokseen verrattuna niin hidasta ja vaivalloista, sen kannattaa panostaa lapsensa suojelemiseen ihan eri lailla kuin kukasta kukkaan liitelevän uroksen.

Kukaan ei tietenkään tiedä, millaisia olimme aikojen alussa. Mutta jossain vaiheessa, jotenkin, heiveröisen apinalajimme selviytymisstrategiaksi tuli äly. Meillä ei ole suurta voimaa, ei sarvia eikä hampaita; mutta kehitimme isot ja mutkikkaat aivot.

Mitä älykkäämpiä meistä tuli, sen avuttomammiksi tulivat vauvamme. Useimmat muut nisäkäsvauvathan syntyvät meihin verrattuna varsin valmiina: niilläkin on oppiaikansa, mutta meihin verrattuna ne saavuttavat useimmissa asioissa aikuiseen yksilöön verrattavissa olevan toimintakyvyn hyvin pian.
Älykäs ihminen kuitenkin syntyy raakileena. Ihmisellä on aivan yksinkertaisesti liikaa opeteltavaa ja ohjelmoitavaa, että se työ voitaisiin tehdä jo kohdussa. Ihmisen pentuja on siis niiden syntymän jälkeen suojeltava, hoivattava ja opetettava pitkään.


Ihmisen pentujen ensisijaisen suojelijan, äidin, on siis oltava älykäs. Hänen on oltava nokkela ja nopea. Emon ensimmäinen työ on suojella pentujaan ja hankkia niille ruokaa. Se on vaativa tehtävä, jossa tarvitaan ongelmanratkaisukykyä ja päättelytaitoa. Emon toinen tehtävä, kunhan penskojen hengen kulkeminen on turvattu, on opettaa lapselleen maailman tavat. Tämä vaatii kommunikaatiokykyä ja (lopulta) kieltä.

Savannin oloissa tyhmä äiti on huono äiti. Nopea, nokkela, juonikas ja ovela naaras pystyy todennäköisesti tarjoamaan pennuilleen paremman suojan kuin taliaivo. Fiksu naaras saa pentunsa todennäköisemmin aikuisiksi ja itse lisääntymään kuin vähemmän fiksu. Älykkyys on siis naisessa hyvä ominaisuus ("hyvä" merkityksessä: sellainen, jota "evoluutio suosii").

Uroksen taas ei välttämättä tarvitse olla yhtä älykäs kuin naaraan. Isä on ihmisperheessä ilman muuta hyvä lisä: hän auttaa vähän ruuanhankinnassa ja suojelee perhettään. Tarvittaessa - esimerkiksi emon menehtyessä - hän voi tietenkin ottaa monet äidin työt harteilleen. Mutta siittämistä lukuunottamatta hän ei ole perheelle välttämätön kapistus. Siksi hänen älynsä ei samalla lailla ole selviytymisemme ehdoton edellytys.

Muinaisten äitiemme kautta meistäkin on siis tullut älykkäitä; miehistämme sitten meidän ohessamme.


(No ei. En tietenkään oikeasti ole tätä mieltä. Ihmislajilla sukupuolet ovat keskenään niin samanlaiset, ettei ole mitään syytä sille, että urosten olisi oltava naaraita tyhmempiä. Mutta tämä osoituksena siitä, että kääntämällä totutut ajatusmallit päälaelleen, voi saada aikamoisia oivalluksen hetkiä: aivan tasan yhtä hyvin voidaan päätellä näin päin.)

---

Samasta aiheesta:

• MM: Sossubilsan seireeninkutsu
  
• MM: Vuoroin vieraissa
  
• MM: Napakymppiä savannilla
  
  

Amatsoni-isät

HS 14.11.10: Moni-isäisyys yleistä Amazonin kulttuureissa

Moni-isäisillä kansoilla naiset voivat pitää monia rakastajia ja kaikkia rakastajia pidetään osittain lapsen isinä.

(...)

Miehiä paheksuttiin, jos he olivat mustasukkaisia vaimojensa suhteista ja toisaalta naisia pidettiin outoina, jos heillä ei ollut ulkopuolisia suhteita.

Walkerin mukaan moni-isäisyys oli järjestelmä, josta kaikki hyötyivät. Kaikki "isät" osallistuivat enemmän tai vähemmän lapsen kasvatukseen. Heimosodat olivat yleisiä, joten jos lapsen oikea isä kuoli, joku muista isistä saattoi ottaa hänen paikkansa.

Mitenköhän hömppäsiiven evobilsailijat tämän selittävät?

---

Samasta aiheesta:

• MM: Keisarin uudet vaatteet
  
• MM: Vuoroin vieraissa
  
• MM: Elämän ruuhkavuodet
  

Puuroaineita savannilla

HS 19.10.2010: Kivikauden ihmiset söivät hiilihydraatteja

(...)
Tämä tarkoittaa, että kivikauden ihmiset keräsivät ja kuivasivat kasveja ja jauhoivat niitä ravinnoksi jo 30 000 vuotta sitten. Löytö muuttaa käsityksiä, joiden mukaan kivikauden ihmisten ruokavalio olisi koostunut vain lihasta ja satunnaisista marjoista ja hedelmistä.

Jauhinkivien löytyminen näin laajalta alueelta viittaa siihen, että tapa on ollut vakiintunut kivikautisissa ihmisyhteisöissä ja säännöllinen osa ihmisten ravitsemusta.

Tutkijat eivät osaa sanoa miten jauhetta on käytetty. Ihmiset ovat mahdollisesti sekoittaneet sitä veteen puuromaiseksi mössöksi tai paistaneet siitä ohuita "leipiä". Tutkijoiden mukaan jauheen hiilihydraattipitoisuus on vastannut suunnilleen alkeellisesta emmervehnästä tehdyn jauhon hiilihydraattipitoisuutta.

Tutkijat uskovat myös, että löytö kertoo jotakin kivikautisten ihmisyhteisöjen työnjaosta. Kasvien kerääminen ja kasviravinnon valmistaminen on metsästäjä-keräilijäkulttuureissa pääsääntöisesti naisten tehtävä, ja näin on luultavasti ollut myös kivikautisissa yhteisöissä.
(...)

Wired-lehti pohtii uutisen merkitystä laajemmin:

(...)
"Freed from immediate pressures, people could do other things — such as, eventually, leaving the Stone Age behind. And underlying it all, if ethnographic research on remaining Stone Age tribes is a reliable guide, would be the work of women, gathering and processing plants while men went hunting.

“The paradigm of ‘Man the hunter!’” dies hard, but “our research demonstrates how women’s work was definitely crucial for nomadic Paleolithic groups,” said Revedin.
(...)

Se kivikautisen (ja nykyisen) perheenelättäjämiehen sitkeästä myytistä! (Tiedättehän, siitä 50-luvun leffojen näkemyksestä, että muinainen luolamies nuiji joutessaan mammutin ja ruokki sillä nöyränä luolassa odottelevan pikkuvaimonsa.)


Mitä muuten tulee tieteen objektiivisuuteen ja tutkimuksen laatuun, Hesarin jutun loppukaneetissa vielä ajattelemisen aihetta meille kaikille:

Tutkimusta johtaneen Anna Revedinin mukaan tärkkelysjyväsiä ei ole aikaisemmin löytynyt teknisistä syistä. Monilla arkeologeilla on ollut tapana puhdistaa löydetyt esineet ennen analyysia, jolloin tärkkelysjyväset ovat huuhtoutuneet pois. Revedinin mukaan heidän tutkimuksensa on ensimmäinen kerta, kun työkaluista edes yritetään etsiä kasvimateriaalia.

Ihminen on erehtyväinen. Tiede on yhtä altista muodeille ja mokille kuin mikä tahansa muukin asia. Poliittinen valinta tehdään jo siinä vaiheessa, kun päätetään, mitä aletaan tutkia.

Maailman vanhin ammatti

Tiedättekö, mikä on maailman vanhin ammatti? No sehän on tietysti se, josta levätään vasta seitsemäntenä päivänä.

Seuraavaksi vanhimmat ammatit ovat nämä (listattuna todennäköisessä keksimisjärjestyksessä):

1. keräilijä (tietenkin ihmisen ja apinaserkkujemmekin perusammatti)
   
2. äiti (eihän siitä sinänsä syötävää saa, mutta saapa jälkeläisiä)
   
3. lastenhoitaja (tyyppi, joka muiden keräilyn tuloksia vastaan hoitaa toisten lapsia)
   
4. varas (tyyppi, joka pöllii muiden keräilyn tuloksia)
   
5. roisto (tyyppi, joka väkivalloin tai väkivallalla uhkaamalla pöllii toisten keräilyn tuloksia)
   
6. kauppias (tyyppi, joka diilaa muut tekemään jotain tahtomaansa, esimerkiksi antamalla näille keräilynsä tuloksia)
   
7. kätilö (maailman napanuora, aikojen aamusta tähän päivään saakka)
   
8. sairaanhoitaja/lääkäri (tahi muu parantamiseen erikoistunut henkilö, äidin erään toimen spesialisaatio)
   
9. metsästäjä (tyyppi, joka pyydystää muita eläimiä omaksi tai toisten ruuaksi)
   
10. palkkatappaja/sotilas/varas (tyyppi, joka käyttää väkivaltaa ruokaa vastaan, ehkä kauppiaan maksamana; roiston järjestelmällisempi muoto)
    
11. prostituoitu
    
12. papit, shamaanit ja muut sadunkertojat
    
13. maanviljelijätär (mitä todennäköisimmin maanviljelys oli naisten keksintö)
    

Kun joku tärkeilevä pölvästi seuravan kerran puhuu "huoran" työstä "maailman vanhimpana ammattina", saat hetken hupia hänen kustannuksellaan, kun alat naama peruslukemilla analysoida keräilijän työn merkitystä alkukantaisessa laumayhteisössä.

Napakymppiä savannilla

Lisää populaarista evoteemasta! Käärmeiden Echidne ruotii kirjoituksessaan sitä ikuisuusaihetta, että miehet valitsisivat kumppaninsa vain "kauneuden" perusteella, naiset taas miehensä vain tämän "resurssien", so. rikkauden, perusteella:

Echidne of the Snakes: Echidne reads Wikipedia. On what makes us hawt

Yet the actual state of evolutionary psychology research (and that in related fields) is much more complicated. The things that make men attractive to women, on average, certainly include things such as good health, but they also include kindness, hands-on help with children and the willingness to stick around. These are resources in one sense of the word, true, but they are not what the anonymous writer refers to when he/she talks about "accruing resources and protecting." He has in mind the usual idea of Man The Dominant Benefactor And Protector.

Yet, as Buller's book discusses**, that is not at all the only theory that could be forwarded. Since women, on average, still have less access to resources on their own they may choose men with resources today (if they do which is a big if) simply because of the unequal income distribution. As our distant ancestors lived in small nomadic groups it's not unlikely that the distribution of resources was more egalitarian. After all, what can you carry with you?

It seems to me that a person's resources in those days would have been almost totally embodied in that person. Thus, a man would have chosen a healthy and strong woman not only because such a woman is more likely to have children but also because she is more likely to survive the births and more likely to work hard for many years. That increases the chances that the children will survive to grow up and pass on his genes, because it will increase the resources available for him.

Likewise, a prehistoric woman would have preferred men who are healthy, strong and fertile. Such men were more likely to be able to work harder and stay around to help with the children and that protection business.

Minusta Echidnen oivallus on erinomainen: eihän ihmiskunnalla jollain hiibaisella muinaissavannilla ollut mitään erityisiä "resursseja". Suuret, perittävät omaisuudet tulivat vasta paljon myöhemmin, maanviljelyksen keksimisen myötä. Esiäitiemme ja -isiemme selviytymispotentiaali oli siis ensisijaisesti heidän ruumiissaan ja älyssään.

Toki ulkonäölläkin on ollut väliä, sillä kyllähän sekin omalta osaltaan heijastelee kantajansa selviytymis- ja lisääntymiskykyä. Voimakkuus ja terveys on yksinkertaisesti kaunista. Kyllä hauras heroiiniprinsessa tai -prinssikin voi olla kaunis ja haluttava, mutta tosiasia on, että jäntevät jäsenet ja terveyttä hohtava iho eivät koskaan ole menneet pois muodista, ei naisilta eikä miehiltä.


Näin siis Muinaisina Aikoina™ naisen kannatti pyrkiä hankkimaan puolisokseen (Huom! Havainnollisuuden vuoksi nykyihmisten ikiin suhteutettuna, ei kirjaimellisesti otettavaksi. Ihmisen elinaikahan on joinain ajanjaksoina ollut huomattavasti lyhempi kuin nyt.) esimerkiksi 25-45 -vuotias mies: Sen verran vanha, että hänellä on jo aivot päässä, mutta kuitenkin yhä sen verran vahva ja skarppi, että hän voi suojella perhettään ja auttaa naista ruuanhankinnassa. Miehessä komeus ja hyvä ulkonäköhän on nimenomaan lihasten vahvuutta. Se on säilynyt tähän päivään asti.

Miehen taas kannatti pyrkiä liittoon ehkä 16-36 -vuotiaan vahvarakenteisen naisen kanssa. Hyvä ratkaisu saattoi olla kosiskella sellaista naista, jolla jo oli lapsi tai pari: sellainen nainen oli todennäköisesti hedelmällinen, ja ilmeisesti kyllin voimakas kestääkseen synnytyksen rasitukset.


Miehessä erityisen seksikästä on myös hyvä luonne (ainakin naista kohtaan) ja auttamisalttius. Tiedättekö, mikä on heteronaiselle seksikkyyden huippu? Se on nuori, komea isä, joka kantaa vauvaa kantoliinassa. Kun sellainen mies kulkee kadulla, hetskunainen kuin hetskunainen tuijottaa.

Ainakin joillekin hetskumiehille sen kantoliinakundin vastine taitaa muuten olla kaunis nainen, joka hipelöi isoja aseita. Paitsi että siinä on varmaan tätä tämmöistä fallista henkeä, ehkä miestä sykähdyttää myös se, että nainen (ainakin kuvassa) on nimenomaan toimintasankari - selkeästi loistava pentujensa suojelija.


Ruumis tietää. Ruumis muistaa.

---

Samasta aiheesta:

• MM: Kirjoituksia evoluutiobiologiasta
  

Vuoroin vieraissa

Populaarin evoluutiopsykologian (tv:stä tuttu!) teeseissä on sellainen ominaisuus, että ne voi useimmiten aivan yhtä hyvin kääntää toisin päin. Esimerkiksi usein toitotettu "Miehen kannattaa naida mahdollisimman monen eri naisen kanssa, mutta naisen kannattaa sitoutua vain yhteen mieheen!" ei yksinkertaisesti pidä paikkaansa. Tai ainakaan asia ei ole noin simppeli.

Yleinen virhe maallikoiden evopsyka-ajattelussa on se, että henkilö olisi geneettisesti sitä "menestyneempi", mitä enemmän lapsia hän saisi hankittua. Mutta eihän meidän evolutionäärinen tehtävämme ole hankkia lapsia. Meidän tehtävämme on hankkia lastenlapsia. Siis meidän on hankittava lapsia ja sitten hoivattava ne niin vahvoiksi ja fiksuiksi, että ne pystyvät aikanaan itse omien lastensa vanhemmiksi. Vimmattu ympäriinsä kuksiminen ei edesauta jälkikasvun selviämistä. Resursseja tehokkaaseen kasvuun ei yksinkertaisesti ole tarpeeksi.


Näin siis miehen kannattaisi pettää, mutta vain vähän. Hänen kannattaisi sitoutua esimerkiksi kahteen vaimoon ja sen lisäksi pitää kahta satunnaista hoitoa: Vaimot tekisivät hänen kanssaan lapsia ja hän vaimoinen suojelisi ja hoitaisi nämä lapset aikuisiksi. Satunnainen huoraaminen taas olisi miehen jokerikortti: Liiton ulkopuoliset lapset syntyisivät, mutta mies ei tekisi omaa osaansa niiden hoidosta (siis miehen hoitoresurssit koituisivat liiton lasten eduksi). Liiton ulkopuolisten lasten kasvu aikuisuuteen olisi kyllä epätodennäköisempää, mutta kun horottelu ei sinänsä maksa miehelle mitään, kaikki aikuisiksi kasvaneet lapset olisivat vain bonusta.

Sen sijaan jos mies tekisi vaikka sata lasta sadan eri naisen kanssa, miehen olisi ensinnäkin oltava liikkuvaista sorttia. Muutoinhan ne sata lasta yhdellä paikkakunnalla vain kilpaisivat toistensa kanssa resursseista ja harvempi pääsisi jatkamaan sukuaan. Siis kaikki häviäisivät. Toisekseen, kellään miehellä, ehkä mahtavimpia lukuunottamatta, ei olisi mitään mahdollisuutta osallistua tai muuten järjestää kaikkien jälkeläistensä tehokasta hoivaa. (Useimmat historian miehet eivät tietenkään olleet mitään raharuhtinaita.)

Siis miehen kannattaa jakaa mulkkuaan, mutta vain vähän.


Nainen taas tekee lapsen hitaasti. Otollisimmissakin olosuhteissa yksi nainen voisi tehdä ehkä kymmenen sellaista lasta, joista myöhemmin olisi suvun jatkajiksi. Käytännössä menestyneitä lapsia on vain muutama. Näin siis naisen kannattaa pääsääntöisesti olla yhden miehen kanssa kerrallaan, ja pettää miestään korkeintaan kolmen muun miehen kanssa.

Näin siksi, että naisella ei ole varaa olla pettämättä. Hänelle lapsentekeminen on niin suuri kustannus, ettei nainen voi (niin sanotusti) panna kaikkia munia samaan koriin. Jos hyviä geenejä tulee vastaan, ne kannattaa heti panna hyötykäyttöön. Optimaalista siis olisi tehdä pari lasta hyvägeenisen vakimiehen kanssa, ja tehdä kaksi-kolme muuta ihan toisen miehen kanssa (mutta jatkaa silti samaan aikaan liittoa sen puolison kanssa). Näin nainen saa geenivaihtelun edut ja vakisuhteen resurssienjaon.

Siis naisen kannattaa ottaa mulkkua, mutta valikoiden.


(Ja ei: en oikeasti kehota ketään pettämään. En ole mikään Leelian lepotuoli, mutta sen sataprosenttisen varman vinkin voin antaa, että pettäminen tuhoaa suhteesi. Kuten itsekin hyvin tiedät. Älä nussi vieraita. Jos haluat avoimen suhteen, sovi partnerisi kanssa avoimesta suhteesta.)

---

Samasta aiheesta:

• CPP: "Framing" Science
  
• HS 28.2.10: Jaakko Lyytinen: Oy Perhe Ab
  
• Elizabeth Landau: Liberalism, atheism, male sexual exclusivity linked to IQ
  

Omia kirjoituksiani:

• MM: Luonnonlaki 2.0
  
• MM: Sossubilsan seireeninkutsu
  
• MM: Väkivaltaa savannilla!
  

Munakello

Naisten biologinen kellohan on tuttu juttu. Mutta tiesittekö, että isänkin iällä saattaa olla vaikutusta lapsen hyvinvointiin? Spermankin laatu nimittäin huononee vuosien myötä, kertoo New York Timesin Lisa Belkinin artikkeli Your Old Man:

Read between the lines of a recent study out of Australia and you can see hints of a coming shift in the gender conversation. Researchers at the University of Queensland found that children born to older fathers have, on average, lower scores on tests of intelligence than those born to younger dads. Data they analyzed from more than 33,000 American children showed that the older the man when a child is conceived, the lower a child’s score is likely to be on tests of concentration, memory, reasoning and reading skills, at least through age 7.

It was a small difference — just a few I.Q. points separated a child born to a 20-year-old and a child born to a 50-year-old. But it adds weight to a new consensus-in-the-making: there is no fountain of youth for sperm, no “get out of aging free” card. The little swimmers, scientists are finding, one study at a time, get older and less dependable along with every other cell in the male body.

Nyt tosiaan jäitä hattuun: Noissa uutisoiduissa tutkimuksissa on siis oikeasti kyse aika vähäisestä korrelaatiosta. Noin suunnilleen kyse on siitä, että ziljoonavuotiaiden isien lapsilla on eräässä tutkimuksessa keskimäärin ollut paria pistettä alhaisempi älykkyysosamäärä kuin miljoonavuotiaitten isien lapsilla. Ja mitä vanhempi isä on lapsensa siittäessään, sen suurempi riski jälkeläisellä on sairastua skitsofreniaan. Yhteys on siis todennäköinen, mutta ei suuri.

Belkiniä kiehtovatkin ennen kaikkea se maailmankuvan ja käytösmallien muutos, johon nuo ja (mahdolliset) vastaavat tutkimustulokset saattavat johtaa:

What if 30-year-old women started looking at 50-year-old men as damaged goods, what with their washed-up sperm, meaning those 50-year-olds might actually have to date (gasp!) women their own age? What if men, as the years passed, began to look with new eyes at Ms. Almost Right? Would men of all ages come to understand — firsthand, not just from the sidelines — the fear that the very passage of time will put your not-yet-conceived baby at risk?

Tässä on ilman muuta kaikki ainekset iltapäivälehtien harkitsemattomasti johtopäätöksiin hyppäävään hömppätieteeseen.

Mutta olivat nuo tutkimustulokset yhtään merkityksellisiä tai eivät, pelkkä miehisen superisyyden epäileminen kertoo paradigmanmuutoksesta. Tämä vain osoituksena siitä, että uuden ihmistutkimuksen ei todellakaan tarvitse olla pelkkä vanhan vallan pönkityspaalu.

Se, mitä tutkitaan, on jo valinta.

---

(Via Fairer Science)

Murra se

Raiskaus – ja muu miesten naisiin kohdistama väkivalta - on yhteiskunnan suojelukohde. Väkivaltaa käytetään pönkittämään miesten etuoikeutettua asemaa: miehet ovat turvassa ja vallassa, väkivallan rakenne uhkaa vain naisia.

Raiskauksen uhka on paha satu, jota käytetään naisten kontrollointiin. Tarina menee näin: "Jos olet nainen ja liikut ulkona liian myöhään, iso paha raiskaaja käy kimppuusi! Hän raiskaa sinut ja sitten elämäsi on ohi." Siis me naiset emme voi mennä tietyille alueille, koska meidän on pelättävä oman lajimme uroksia.

Sadun toinen puoli on se, että "oikein toimimalla" nainen voisi jotenkin välttää raiskauksen ja pahoinpitelyn. Jos pysyttelet poissa pimeiltä kujilta, ja jos tottelet auliisti aviomiestäsi etkä koskaan itse pyri mihinkään, saat elää. Se on tietysti fiktiota, koska väkivallalta sinua ei suojele mikään. Joku saattaa hyökätä kimppuusi, mutta se ei riipu sinusta eikä sinun henkilökohtaisista ominaisuuksistasi. Väkivalta on luokkataistelukysymys. Sinut halutaan pitää lisääntymisluokan töissäsi.

Naiset taas eivät kohdista miehiin mitään samanlaista systemaattista ruumillisen väkivallan uhkaa. (Vanhemmat– äidit ja isät – kyllä saattavat kohdistaa sitä lapsiinsa, vanhoina pahoina aikoina varsinkin). Ainakaan Euroopassa poikia ei rutiininomaisesti ympärisilvota. Sota taas on jo itsessään miesten vika. Se on vanhojen miesten kateutta nuorempien miesten verevyydestä ja kyvykkyydestä, tyhmää ahneutta ja pelkurimaista lyhytnäköisyyttä. Sodasta on turha syyttää naisia.

Miehillä on väkivallan monopoli.


Voihan tietysti olla, että raiskaaminen yksinkertaisesti on yksi ihmislajin urosten häiriökäytöksen muoto, siis samaan tapaan kun tuoreet äidit voivat joskus joutua synnytyspsykoosiin ja surmata vastasyntyneen lapsensa. Ehkä raiskaus on eräs miesten aggression, naispelon ja –vihan ilmentymä. Ehkä se voi jopa olla jonkun luuseriyksilön loisiva lisääntymisstrategia. Mutta hyvässä yhteiskunnassa siihen suhtauduttaisiin juuri niin kuin kuuluukin: häiriökäytöksenä. Ei minään pyhänä, muuttumattomana yhteiskunnallisena lakina, van nolona mokana. Hormonihysteriana.

Maailman muuttamiseksi teoille on annettava uudet merkitykset. Raiskauksen pitäisi merkitä miehellä häpeällisintä mahdollista kontrollin menetystä: hän on antanut pelkonsa sanella tekonsa. Siis tarpeeksi hyvässä maailmassa, jos mies ajattelisikin raiskaamista (siis ei raiskatuksi tulemista, vaan sitä, että hän itse raiskaisi), hän yrjöäisi häpeästä.

Luonnonlaki 2.0

Vielä evoluutiopsykologian tutkimukseen liittyen:

Evoluutiobiologia pesii aikakauslehdissä siksi, että sen yksi tärkeä tehtävä on maadoittaa miesten tuntemaa syyllisyyttä. Miesten sossubilsan varjolla hyysäämät pelot ja aggressiotkin ovat vastareaktio siihen, että naiset ovat viime vuosisatana parantaneet omaa asemaansa. Miehiä (nyt dissaan kieltämättä törkeästi yleistäen, luethan siis myös disclaimerini?) pelottaa sen tajuaminen, että heidän tuntemansa selkeä, valmis maailma olikin vain haavekuva, tyhjä saippuakupla. Vallassa olevat miehet eivät mielellään kuule olevansa etuoikeutettuja, varsinkin kuin heillä itselläänkin on usein vaikeaa.

Siksi jotkut miehet tahtovat pitää kynsin hampain kiinni totutusta. He toivoisivat, että vanhalla miesvallalla olisi ollut jokin oikea peruste. Mitään ylevää perustetta ei ole, joten se täytyy luoda.

Miehet ovat teoretisoineet naisten, orjien ja palvelusväen alemmasta luonnosta jo vuosisadat. Pääasiallinen ajatus on ollut se, että miehet hallitsevat, koska ovat siihen sopivimpia. Samalla lailla menneen maailman aatelisylimykset halusivat uskoa verensä pyhyyteen. Eivät he olleet asemassaan vain, koska joku heidän esi-isänsä oli murhannut, raiskannut ja ryöstänyt julmemmin kuin aikalaisensa. Heidän verensä se oli sinistä ja pyhää! Jumala itse (kuka jumala milloinkin) oli antanut heille heidän asemansa.

Selittelyn tarve on hyvä merkki! Se kertoo miesten empatiakyvystä ja kunniallisuudesta. He olisivat vallassa mieluummin ansaitusti. Joku täysi psykopaattijulmurifriikkihirviöhän olisi vain hyvillään siitä, että jotkut toiset joutuvat raatamaan samalla kuin hän köllöttelee tyytyväisenä divaanillaan (kärjistetty esimerkki naisten ja miesten historiallisista suhteista). Jos ihmisessä sen sijaan on kunnollisuuden säie tallessa, hän ei tahdo liian suurta ansaitsematonta etuoikeutta.

Sossubilsan seireeninkutsu

Sosiobiologia ja evoluutiopsykologia ovat nykyajan muotitieteet. Niissä ihmistä ja ihmiskuntaa tutkitaan eläintieteen näkökulmasta: kuinka vaistomme ja ruumiimme sanelevat käytöksemme. Tämä on oikein osuva tapa toimia, sillä ihmisethän ovat myös eläimiä. Me olemme lauma alastomia apinoita, ihmeellisiä, vielä aikuisenakin leikkiviä (ja bloggaavia) nisäkkäitä.

Sosiobiologia kumppaneineen on kuitenkin maailman tarkoitushakuisin tiede. Ainakin sellaisena, kuin se populäärilähteissä esitetään. Aito tiede lipsahtaa helposti sellaisen nojatuolitutkimuksen puolelle, jossa miestutkijat yrittävät oikeuttaa vallitsevan yhteiskunnallisen tilanteen hataralla biologismilla:

Miehet ovat vallassa ja naiset eivät, koska miehillä on valta-asemaan sopivammat aivot. Miehet haluavat seksiä, naiset tunnesiteitä. Miehet luovat taidetta, sotivat ja johtavat suuryrityksiä saadakseen nuorta pillua sadalta eri naiselta. Naiset haluavat vain söpön kodin. Miehet eivät ikinä kuunaan koskaan kysy neuvoja autolla ajaessaan. Naiset eivät ikinä kuunaan koskaan osaa matematiikkaa. Jnejnejne.

Olen kirjoittanut näistä aikaisemmin:

Evoluutiobiologiaa
Aivoero
Aristot ja prolet


En kiellä sitä, etteivätkö naiset ja miehet olisi erilaisia. Evotutkijat eivät aina vain ota huomioon sitä, että vallitseva maailmantilanne ei ole neutraali. Sukupuolten välillä olevista eroista ei voida tämänhetkisessä yhteiskunnassamme luotettavasti sanoa, mikä kaikki on luontaista ja mikä on voimakkaan, vuosisataisen ehdollistamisen tulosta. Tutkijat itsekään eivät ole neutraaleja. Siksi sossubilsa venyy ja paukkuu. Jos tutkijamiehet eivät näe omaa asemaansa, omaa etuoikeuttaan, tai tutkijanaiset yhteiskunnallisen asemansa heille asettamia rajoituksia, tutkimus vääristyy pahasti.

En tahdo kokonaan tuomita evoluutiopsykologiaa tai sosiobiologiaa. Noiden alojen tutkimus voi olla hyvinkin pätevää ja vilpitöntä, vain ilmiöiden kuvaamiseen pyrkivää. Minusta on myös hyvä, että ihmiskuntaa pyritään selittämään tieteen eikä esimerkiksi uskonnon kautta.

Ongelmat astuvat kuvaan vasta, kun annetuista faktoista aletaan muodostaa liian pikaisia johtopäätöksiä. Tai kun tutkimuksen pohjamotiivit eivät ole selvillä.

Kun tieteen perusteet eivät kestä päivänvaloa, puhutaan horoskoopeista:

"Mä petän mun vaimoo, koska oon oinas."
"Mä petän mun vaimoo, koska oon pohjimmiltani kivikauden uros."

---

Linkkejä:

• Amanda Marcotte tarkastelee evoluutiopsykologiaa
  
  
• Amanda Marcotte analysoi naisten seksihaluttomuuden syitä
  
  
• Evopsykabingo! (Kiitokset Feministille linkistä.)
  
  
• Räyhäisänä bonuksena: Pahasuinen femakko Physioprof kiteyttää saman niin kauniisti. (Varoitus, sisältää todella rumaa kieltä, englanniksi kyllä. Kiroilu on tyypin trademark.)
  

Evoluutiobiologiaa

- Jos naiset kerran haluavat ensisijaisesti rakastavan ihmissuhteen, miten juuri naiset ovat se sukupuoli, joka perinteisesti on nainut rahasta? Siis sanan molemmissä merkityksissä nainut.

- Jos miehet kerran haluavat ensisijaisesti seksiä ja vain seksiä, ja ovat valmiita tekemään sen eteen mitä vain, niin miten he sitten voisivat olla hyviä johtajia?

- Jos naiset ovat kielellisesti lahjakkaampia kuin miehet, miksi maailmankirjallisuuden kaanonin kuuluisimmat kirjailijat ovat kaikki miehiä?

- Jos miehet ovat parempia järjestelmäasiantuntijoita kuin naiset, miksi sitten perheissä logistiikan mobilisaattori ja organisaattori on ainakin Suomessa yleensä äiti?

- Kun lapsentekeminen kerran on naiselle huomattavasti suurempi investointi kuin miehelle (yhdeksän kuukautta, raskausajan vaikeudet, synnytyksen vaarat), niin silloinhan nimenomaan naisen kannattaa vakisuhteessa ollessaan käydä hakemassa kerran, pari vierasta siementä naapuriluolan urokselta. Geneettisesti naaraan ei kannata panna kaikkia munia (sori) samaan koriin.

Discuss.