Miehen äly on kuin nunnan nännit: kiva, mutta pohjimmiltaan tarpeeton jäänne. Naisen, naaraan, taas on pakko olla älykäs, jotta laji selviäisi.
Ihmisperheen perusmuoto on äiti + äidin lapset. Isästähän ei alkukantaisemmissa olosuhteissa aina ole tietoa, eikä biologinen yhteys miehen ja tämän lapsen välillä ole yhtä itsestäänselvästi havaittavissa kuin äidin ja äidin lapsen. Nisäkkäillä uros ei muutenkaan yleensä ole ollenkaan niin kiinnostunut hoivaamaan pentuja kuin naaras, epäilemättä johtuen sukupuolten vähän erilaisesta lisääntymisstrategiasta: Koska naaraan lisääntyminen on urokseen verrattuna niin hidasta ja vaivalloista, sen kannattaa panostaa lapsensa suojelemiseen ihan eri lailla kuin kukasta kukkaan liitelevän uroksen.
Kukaan ei tietenkään tiedä, millaisia olimme aikojen alussa. Mutta jossain vaiheessa, jotenkin, heiveröisen apinalajimme selviytymisstrategiaksi tuli
äly. Meillä ei ole suurta voimaa, ei sarvia eikä hampaita; mutta kehitimme isot ja mutkikkaat aivot.
Mitä älykkäämpiä meistä tuli, sen avuttomammiksi tulivat vauvamme. Useimmat muut nisäkäsvauvathan syntyvät meihin verrattuna varsin valmiina: niilläkin on oppiaikansa, mutta meihin verrattuna ne saavuttavat useimmissa asioissa aikuiseen yksilöön verrattavissa olevan toimintakyvyn hyvin pian.
Älykäs ihminen kuitenkin syntyy raakileena. Ihmisellä on aivan yksinkertaisesti liikaa opeteltavaa ja ohjelmoitavaa, että se työ voitaisiin tehdä jo kohdussa. Ihmisen pentuja on siis niiden syntymän jälkeen suojeltava, hoivattava ja opetettava pitkään.
Ihmisen pentujen ensisijaisen suojelijan, äidin, on siis oltava älykäs. Hänen on oltava nokkela ja nopea. Emon ensimmäinen
työ on suojella pentujaan ja hankkia niille ruokaa. Se on vaativa tehtävä, jossa tarvitaan ongelmanratkaisukykyä ja päättelytaitoa. Emon toinen tehtävä, kunhan penskojen hengen kulkeminen on turvattu, on opettaa lapselleen maailman tavat. Tämä vaatii kommunikaatiokykyä ja (lopulta) kieltä.
Savannin oloissa tyhmä äiti on huono äiti. Nopea, nokkela, juonikas ja ovela naaras pystyy todennäköisesti tarjoamaan pennuilleen paremman suojan kuin taliaivo. Fiksu naaras saa pentunsa todennäköisemmin aikuisiksi ja itse lisääntymään kuin vähemmän fiksu. Älykkyys on siis naisessa hyvä ominaisuus ("hyvä" merkityksessä: sellainen, jota "evoluutio suosii").
Uroksen taas ei välttämättä tarvitse olla yhtä älykäs kuin naaraan. Isä on ihmisperheessä ilman muuta hyvä lisä: hän auttaa vähän ruuanhankinnassa ja suojelee perhettään. Tarvittaessa - esimerkiksi emon menehtyessä - hän voi tietenkin ottaa monet äidin työt harteilleen. Mutta siittämistä lukuunottamatta hän ei ole perheelle välttämätön kapistus. Siksi hänen älynsä ei samalla lailla ole selviytymisemme ehdoton edellytys.
Muinaisten äitiemme kautta meistäkin on siis tullut älykkäitä; miehistämme sitten meidän ohessamme.
(No ei. En tietenkään oikeasti ole tätä mieltä. Ihmislajilla sukupuolet ovat keskenään niin samanlaiset, ettei ole mitään syytä sille, että urosten olisi oltava naaraita tyhmempiä. Mutta tämä osoituksena siitä, että kääntämällä totutut ajatusmallit päälaelleen, voi saada aikamoisia oivalluksen hetkiä:
aivan tasan yhtä hyvin voidaan päätellä näin päin.)
Samasta aiheesta: