Näytetään tekstit, joissa on tunniste lisääntymisoikeudet. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste lisääntymisoikeudet. Näytä kaikki tekstit

18. kesäkuuta 2011

Hallitusvastuu

HS 17.6.2011: Kristilliset sai hallitusohjelmaan aborttipykälän

Suomen aborttilainsäädäntöä tarkastellaan uudelleen uuden hallituksen kaudella.

Kristillisdemokraattien vaatimuksesta ohjelmassa sanotaan, että hallitus selvittää, onko raskaudenkeskeytyksen myöhäisintä viikkorajaa tarvetta muuttaa.

Lisäksi selvitetään, voisiko terveydenhuollon henkilökunta eettisistä syistä kieltäytyä tekemästä toimenpidettä.

Viidestä hallituskumppanista vain vihreät oli kirjausta vastaan. (...)


Kristillisdemokraatit eivät tässä oikeastaan ole se vitutusta herättävä puolue. Niiden touhujen päivitteleminenhän on vähän niin kuin päivittelisi sitä, että Suomen kesässä hyttyset imevät verta.

Mutta voi teitä, Kokoomus, Sdp, Vasemmistoliitto ja Rkp. Halvalla möitte.



Samasta aiheesta:

2. huhtikuuta 2011

Pikkusormi ja koko käsi

Jos kysyisit minulta, niin sanoisin olevani optimisti. Niinhän olenkin: uskon ihmisen järkevyyten ja hyvyyteen, nautin tämän hyvän, rohkean ja viisaan aikamme hedelmistä.

Samaan aikaan olen kuitenkin aina epäluuloinen. Tiedän hyvin, kuinka ajattelemattomia ja pelokkaita ihmiset ovat. Tiedän, että historia on voimien ja vastavoimien kudelma: mikään saavutettu parannus ei välttämättä ole ikuisesti turvattu parannus. Parhaatkin päätökset ja oikeudenmukaisimmatkin uudistukset yrittää joku onneton aina kumota. Usein nämä pahat kehityskaaret alkavat aivan pienistä asioista.

Nyt, Perussuomalaiset ovat nouseva ja muodissa oleva puolue. Sen johtaja vastustaa aborttia.



Ymmärrä tämä: vapaa aborttioikeuden toteutuminen on koko meidän vapautemme perusta. Jos me naiset emme itse kontrolloi lisääntymistämme, me menetämme kaiken, mitä meillä on. Kaikki muu on sanahelinää: meidän hyvä elämämme, meidän oikeuksiemme toteutuminen on kiinni vain tästä yhdestä asiasta.

Jos sattumalta lasketkin itsesi "hyviin jätkiin kuuluvaksi", älä petä itseäsi. Et sinä ole niin vahvassa asemassa, että oikeuksiesi toteutumista ei voitaisi estää. Naiset yhteiskuntaryhmänä on helppo nujertaa: se onnistuu ihan vain sitomalla meidän synnytyskoneiksi. Se on tehty monta kertaa aiemminkin.

Abortin vastustaminen ei ole mikään mitätön pikku yksityiskohta. Se on tyhmän tuhon tie. En tahdo, että menemme edes sinne päinkään. Joten, rouva hyvä, muista äänestää. Äänestä jotain muuta kuin perussuomalaista.

1. syyskuuta 2010

Omat nimet kirjoissa

HS 31.8.10: Saksalaistutkijat: Harvinaisia sukunimiä suojeltava määräyksillä

Maailman harvinaisia sukunimiä on varjeltava jopa lainsäädännöllä, vaatii kaksi tutkijaa. Saksalaiset tiedemiehet korostavat, että meidän olisi luovuttava tavasta antaa lapselle liki aina isän sukunimi.

"Harvinaiset sukunimet ovat häviämässä, koska liian moni kiinalainen on sukunimeltään Wang, liian moni englanninkielinen Smith ja saksalainen Müller", linjaavat Harald Jockusch ja Alexander Fuhrmann.

Kaksikko ilmoittaa keksineensä pulmaan ratkaisun: vauvan vanhemmat on määrättävä arvioimaan, kumman sukunimi on harvinaisempi ja annettava se nimi lapselle.

(...)


Tästä olen kyllä samaa mieltä. Tai siis - harvinaisten sukunimien suojeleminen nyt ei voisi minua vähempää kiinnostaa eikä tuo nimen harvinaisuuden arvailupakkokaan tunnu ihan välkyimmältä idealta. Ei, puhun siitä yleisestä tavasta, että lapsi saa isänsä sukunimen. Se on älytön käytäntö.

(Nyt, rakas lukijani, disclaimeri: Jos satut olemaan avioliitossa miehensä sukunimen ottanut nainen - en missään tapauksessa "vihaa" sinua tai pidä sinua "The Huonona Feministinä". Olen itse kyllä vahvasti sitä mieltä, että naisen on syytä pitää kiinni omasta nimestään. Ymmärrän kuitenkin, että nimet ja niiden vaihtaminen merkitsevät eri ihmisille eri asioita. Tarkoitukseni ei ole hyökätä kimppuusi.)

Minulle oma nimeni on niin olennainen osa identiteettiäni, etten voi kuvitella vaihtavani sitä. Samoin minusta olisi kummallista antaa lapselle isän nimi eikä äidin: äitihän nyt kuitenkin kaikilla mittapuilla tekee huomattavasti suuremman työn lapsen maailmaan saattamisessa. Hän myös tyypillisesti ottaa suuremman vastuun lapsen hoivasta ja kasvatuksesta. Miksi siis antaa lapselle isän nimi?


Olen kuullut patronyymeilylle sellaisen perustelun, että voi olla helpompaa, jos lapsella ja isällä on sama nimi. Silloin ei esimerkiksi tarhantätien kanssa tule ongelmia, sen kerran kun isukki eikä äiti tuleekin noutamaan pienokaista. Mutta tähänkin pulmaan on helppo ratkaisu: Jos mies ei tahdo ottaa vaimonsa nimeä tai vaimo ei tahdo miehensä ottavan omaa nimeään, eikä pari tahdo yhteistä uusionimeä - ottakoon mies kaksoisnimen. Siis mies pitää poikanimensä ja yhdistää siihen vaimonsa nimen:

Pekka Virtasesta tulee Pekka Virtanen-Järvinen.

26. kesäkuuta 2010

Seksin perusongelma

Mietin tässä ystävääni Xynthiaa (nimi muutettu) ja hänen pientä tytärtään, Virmeliinaa (nimi muutettu). Virmeliinan synnytys oli aika vaikea. Xynthialle tuli siinä pusertaessaan eräs komplikaatio, en sano mikä. Nykysairaalassa se onneksi saatiin hoidettua täysin ongelmitta, ja nyt Xynthia tyttärineen on erinomaisessa kunnossa.

Mutta en voi olla ajattelematta, että jos eläisimme sata, kaksisataa, tuhat vuotta sitten, minun ystäväni olisi mitä todennäköisimmin kuollut. Nuori, kaunis, säteilevä ja nerokas ystäväni Xynthia olisi mennyt kaiken lihan tietä. Hänen olisi ollut jätettävä tämän valon maailma vain, koska hän oli ottanut työkseen uuden ihmisen tuomisen maailmaan. Eikä se olisi ollut mikään helppo, siisti kuolema.


Minua ärsyttää nykyinen tapa puhua heteroseksistä ihkukivana viihteenä, jonkinlaisena joogan ja lenkkeilyn välimaastossa olevana hyödyllisenä kuntoilumuotona. Siinä unohtuu kylmä totuus: Seksi on ihanaa ja hienoa, mutta ei se ole vain sitä. Seksi on myös vaarallista. Siihen voi kuolla.

Naisen kuolema seksin takia on ollut se tavallinen tarina, niin monet vuosisadat. Jokainen lisääntymiskykyinen nainen hyvin todennäköisesti joutui monet kerrat painimaan itsensä suuren Kuoleman kanssa.

Mieti. Millaista oli olla nainen joskus vuosisatoja sitten, aikoina ennen toimivaa ehkäisyä? Silloin jokainen nussinta oli riski. Se paljon kritisoitu juutalaiskristillinen seksikielteisyys on osaltaan johtunut tästä: naiselle seksi ja kuolema ovat tosi yhtälö. Raskaaksi tulemisella saattoi olla hirvittävät seuraukset. (Vai mitä luulit? Että seksikielteisyys, tyhmät tabut, olisivat jotenkin itsestään syntynyt ilmiö? Että jotkut ihmiset vain eivät satu pitämään kivasta?)

Tietysti naiset ovat aina myös halunneet tulla raskaaksi! Tietysti lisääntyminen on alun perinkin seksin peruspointti. Tietysti lasten tekeminen on elävä ihme. Tietysti hedelmällisyyteen vaikuttavat monet asiat, ei se ole niin yksi yhteen, ei nainen voi joka hetki tulla raskaaksi. Jotkut eivät voi ollenkaan, ja sekin voi olla tragedia. Mutta silti, seksin pohjalla on aina tämä ongelma: miehille yhdynnästä koituu vähemmän seurauksia kuin naiselle.

Uskon, että hyvin suuri osa naisten nykyisestäkin seksihaluttomuudesta lähtee juuri tästä, siitä, ettei naisten ja miesten työn luontaista epäsuhtaa tunnusteta. Empaattisimmallekin miehelle hetskuyhdyntä on helpompi keissi kuin naiselle: (cis-)miehelle ei voi ikinä käydä niin, että hänen ruumiissaan alkaisi seksin seurauksena kasvaa uusi ihminen. Hän ei koskaan joudu käymään sitä taistelua. Hän on turvassa, vapaa.

(Eihän synnytyskuolleisuus tietenkään ole miehillekään ollut mikään helppo asia! On hirveää katsoa vierestä toisen koettelemusta. Ehkä siksi miesväki on ollut taipuvaista sytyttämään turhia sotia: Jos naisesi kuolee synnyttäessään sinun siittämääsi lasta, se ei sinänsä ole sinun vikasi, mutta survivor's guiltisi täytyy olla mittava.

Ei se ole miesten vika - ei se ole kenenkään vika. Mutta se on tosiasia. Ihmiskunnalla on aina tämä sama perusjako: ne, jotka synnyttävät, ja ne, jotka ovat siitä vapaat. Tämä on toki sama jako kuin tämä, kolikon toinen puoli: on olemassa ne jotka saavat tehdä lapset, ja ne, jotka eivät milloinkaan voi saada tehdä lapsia. Mutta puhutaan siitä toiste.)


Kyllä, seksi on myös iloinen asia. Minusta naisten todellakin on otettava seksuaalisuutensa haltuunsa. Naisille tarvitaan parempaa pornoa ja aika helvetin nopeasti. Alastomia, paljaita miehiä, suloista miehen komeutta, lihaa kuvitelmille. Tarvitsemme parempia ehkäisyvälineitä, oikeudenmukaisempaa työnjakoa silläkin saralla.

Mutta kuoleman varjo, tämä seksin perustotuus, tämä pohjimmainen epäsuhta, on myös muistettava. Se on otettava huomioon.

Siksi helposti saatavilla olevat ehkäisyvälineet ja abortti ovat meidän modernin vapautemme kulmakivet, vielä nytkin. Seksin suhteen on sama kuin ruuan: Vaikka me elämme täällä supermarkettien maassa, älä luule, että me ihmiskunta olisimme jotenkin lopullisesti voittaneet nälän tai janon. Olemme vain parin askeleen päässä nälästä ja kivusta.

EDIT 27.6.10, sanamuotoja muutettu


Samasta aiheesta:

19. kesäkuuta 2010

Anenkefalian monet muodot

[Mahdollinen TRIGGER WARNING: Aborttilainsäädäntöä kehnoimmillaan.]




(Klikkaa varsinainen teksti auki tuosta alta, kohdasta "Lisätietoja":)

17. toukokuuta 2010

Mies ja ääni

Taannoiseen ehkäisyvälinekirjoitukseeni liittyen:

BBC News: Scientists to test ultrasound as a male contraceptive

Based on early work, University of North Carolina experts believe a blast of ultrasound to the testes can safely stop sperm production for six months.

With a grant of $100,000 from the Bill & Melinda Gates Foundation they will push ahead with more clinical trials.

The researchers ultimately hope it could offer a new birth control option to couples throughout the world.

(...)



Minulla ei ole mitään oikeaa tietoa siitä, kuinka todennäköisesti ultraäänestä voitaisiin saada toimiva ehkäisyväline miehille. Mutta ainakin tuossa tutkimuksessa on mietitty vaihtoehtoja usein hankalalle hormonipohjaiselle ehkäisylle.

Hyvältä siis kuulostaa (niin sanoakseni).



(Via Feministing.)

9. toukokuuta 2010

Pi-pi-pilleri

Ihmiskunnan tärkeimmät keksinnöt ovat:

  • tuli
  • maanviljelys
  • e-pilleri

Kaikki muu pronssista puskutraktoriin on kivaa lisähupia, mukavaa luksusta.


Tänään on e-pillerin keksimisen 50. vuosipäivä! E-pilleri on siunaus ihmiskunnalle. Luulen, että joskus tuhannen vuoden päästä (jos ihmisen sivilisaatio vielä silloin on pystyssä) tulevaisuuden arkeologit jakavat ihmiskunnan historian kahteen pääjaksoon: aikaan ennen e-pilleriä ja aikaan e-pillerin jälkeen.

Seksin - ei, vaan ihmiskunnan! - perusongelma on nykyisin sama kuin se on aina ollut: vain naiset (tai laajemmin: ihmiset, joilla on toimiva naaraan synnytyselimistö) voivat tulla raskaaksi. Jokainen yhdyntäkerta merkitsee naiselle riskiä (tai mahdollisuutta) tulla raskaaksi. Raskaus, lapsen synnyttäminen ja perushoitaminen ovat tietenkin maailman tärkein työ, mutta samalla ne ovat todellinen taakka naiselle. Lapsentekeminen on vaarallista ja sitoo naisen voimat. On siis ensiarvoisen tärkeää, että naisella on kaikki valta päättää, koska ja miten mahdolliset lapsensa tekee. Tehokas ehkäisy, yhdessä vapaan aborttioikeuden toteutumisen kanssa, on sosiaalisen oikeudenmukaisuuden kulmakivi.

Näin siis tehokas ehkäisy antaa naisille samat vapaudet ja mahdollisuudet kuin miehillekin. Ehkäisykeinoja on toki muitakin, mutta pilleri on erityisen helppo, halpa ja tehokas. Joten en siis missään tapauksessa tahdo halventaa tätä päivänsankaria.


Mutta sen sanon, että eikö niistä napeista nyt vittu vähitellen voitaisi kehitellä turvallisempia versioita? Ei se pillerien napsiminen, hyödyllisyydestään huolimatta, mitään ratkihauskaa puuhaa ole. On myös väärin, että kaiken muun lisääntymistyön ohessa myös ehkäisy on melkein kokonaan naisten vastuulla.

Feministe: Thinking Critically About the Pill


Miten olisi juhlapäivän kunniaksi näinkin radikaali idea: kehittäkää vaihteeksi hormoniehkäisy miehille.



Samasta aiheesta:


EDIT 13.5.2010

31. maaliskuuta 2010

Raiskausmyyttejä

Murranpa joutessani pari raiskausmyyttiä:


Myytti 1: "Nainen halusi tulla raiskatuksi."

Raiskaus merkitsee sitä, että joku pakottaa toisen ihmisen sukupuoliyhteyteen vastoin tämän tahtoa. Näin nainen (tai mies) ei siis voi "tahtoa", että hänet raiskataan. Se on looginen mahdottomuus.

  • Jos X tahtoo Y:n nussivan häntä tilanteessa ja olosuhteissa Z, tavalla T, silloin Y ei, nussiessaan X:ää tämän tahdosta ja sanottujen ehtojen Z ja T täyttyessä, voi raiskata X:ää. Se on mahdotonta.
  • Jos X haluaa seksiä Y:n kanssa, ja Y nussii häntä, silloin Y ei raiskaa X:ää.
  • Jos X ei halua seksiä Y:n kanssa, mutta Y nussii häntä, silloin Y raiskaa X:n.


Myytti 2: "Mies raiskasi naisen, mutta mies teki sen vahingossa/pikaistuksissaan/provokaation alla. Miestä ei siis voi syyttää raiskauksesta."

Raiskausta ei voi tehdä vahingossa tai pikaistuksissa. Ihminen voi yleensäkin "pikaistuksissaan" tehdä noin yhden liikeen, eleen tai yksinkertaisen teon. Esimerkki: "Jari-Mari vittuuntui äkisti. Hän iski salamana nyrkkinsä pöytään". Enempää Jari-Mari ei yksinkertaisesti ehdi tehdä: jos hän ryhtyy suorittamaan pahoinpitelyn tai raiskauksen tai huoneen kaluston hajottamisen kaltaista monimutkaista, useita eri tekoja vaativaa toimenpiteiden sarjaa, hän ei enää toimi "pikaistuksissaan". Hän tekee valinnan.

Raiskaus on yksinkertaisesti liian monimutkainen teko, jotta sitä voisi tehdä "vahingossa".

("Provokaatio", katso Myytti 1.)


Todistus ohitetaan triviaalina.




Samasta aiheesta:

15. maaliskuuta 2010

Elinkeinoelämää

Anna Kontulalta hyvä kirjoitus vanhempainrahojen jakamisen ja varsinkin ns. Islannin mallin ongelmista:

Anna Kontula: Päättääkö meidän perheen asioista isä, äiti vai Suomen eduskunta?

Jos todella haluttaisiin tukea miesten kotiin jäämistä, pitäisi kääntää katse sinne, missä nykyinen sukupuolijako syntyy, siis vanhempainrahaa edeltävään äitiysrahakauteen. Kysehän on sukupuoleen sidotusta avustuksesta, joka takaa, että lapsen ensimmäiset elinkuukaudet äiti kantaa hoivasta päävastuun. Tänä aikana muodostuneet käytänteet toistuvat tutkimusten mukaan koko perheen olemassaolon ajan. Äitiyspäivärahan sitomista sukupuoleen on perusteltu imetyksellä, mutta silti se pätee adoptiolapsiinkin...

Miesten kotiin jäämistä tukeva systeemi olisi sellainen, jossa lapsen ensimmäisinä kuukausina molemmat vanhemmat voisivat olla kotona. Silloin hoivavastuu jakautuisi alusta saakka tasaisemmin, molemmilla olisi yhtäläinen mahdollisuus muodostaa kiinteä suhde lapseen ja vanhempainrahalle siirryttäessä koti-isyys olisi yhtä luontevaa kuin kotiäitiys.

Hyvä, hyvä!


Ihan yleisenä kommenttina vanhemmuuden kustannusten jakamiseen (ei siis niinkään Kontulan oivaan kirjoitukseen):

Suoraan sanoen minusta koko tämä känääminen vanhempainrahoista ja siitä, kuinka "mahdotonta" niitä kustannuksia olisi sälyttää isienkin niskoille, on yksinkertaisesti pelleilyä. Työnantajapuolen lausunnot aiheesta ovat liian usein olleet tasoa "talvi yllätti VR:n": "Ai hitsi, ei me tajuttu, että talvella voi tulla niinku lunta raiteille! Ei me tajuttu, että lastentekemiseen menee niinku aikaa!"

Haloo, bimbot. Lapsia on synnytetty aina. Naiset ovat tehneet työtä aina. Ei se voi nyt olla niin vaikeaa saada tämä kustannusten jakaminen kuntoon.





Samasta aiheesta:

28. helmikuuta 2010

Kampaamoyrittäjän kustannustaakka

Osmo Soininvaara kirjoittaa blogissaan muun muassa synnytysikäisten naisten syrjinnästä työmarkkinoilla:

Osmo Soininvaara: Työnantajan vastuuttaminen ja syrjintä työhönotossa

Aivan pienistä rahoista ei ole kyse. Jos lapsia syntyy työssä oleville vaikkapa 40 000 vuodessa, kustannukset tästä olisivat 400 miljoonaa euroa. Tämä on iso raha, mikä vain osoittaa, että kyse on isosta ongelmasta nuorten naisten työnantajille. Se, että kustannus tasataan, ei tee siitä kalliimpaa. Kalliimmaksi itse asiassa tulee nykykäytäntö, joka pitää tuhansia nuoria naisia työttöminä tai keikkahommissa, koska työnantajat eivät uskalla heitä palkata.

Miesvaltaiset alat kuitenkin vastustavat kustannusten tasaamista yleisesti ja teollisuus erityisesti. Teollisissa ammateissa ikäjakauma on sellainen, että niin isyyden kuin äitiydenkin riski on paljon vähäisempi kuin vaikkapa kampaamoyrityksissä.


Soininvaaran mukaan työntekijän lapsentekeminen saattaa olla esimerkiksi pienelle kampaamoyrittäjälle kohtuuttoman suuri kustannus. Ratkaisu olisikin kustantaa lastentekotyö nimenomaan vaikka verovaroista. Hyvä!


Mitä tuohon miesvaltaisten alojen pihtarileikkiin tulee, aikaisemmissa työelämän oikeudenmukaisuutta sivuavien kirjoitusteni kommenttiosioissa tuli esiin tämä ajatus: miesvaltaisten alojen haluttomuus tasapainottaa lastenteon kustannusten kuormaa saattaa johtua siitä, että miehet eivät halua menettää asemaansa.

Nimittäin jos lastenhoidon kustannukset jaettaisiin oikeudenmukaisesti, se saattaisi huonontaa paitsi nuorten, myös vähän iäkkäämpien miestyöntekijöiden asemaa. Naisen lapsentekoikähän tyypillisesti ulottuu korkeintaan 40 vuoteen (poikkeuksia toki on, mutta keskimäärin noin). Sen sijaan miehen on täysin mahdollista siittää lapsi vielä myöhemminkin.

Jos isän lapsentekeminen maksaisi työnantajalle saman verran kuin äidin, silloinhan nelikymppinen miehen palkkaaminen olisi suurempi riski kuin nelikymppisen naisen.


(Kiitos F:lle linkkivinkistä ja tuosta kommenteissa esitetystä ideasta!)



Samasta aiheesta:


MM: Vaippasulkeiset
MM: Kodin valtias
MM: Äitiystyö
MM: Kahden kerroksen väkeä
MM: Elämän ruuhkavuodet

21. helmikuuta 2010

Äitiystyö

Tuli vielä lisääntymisoikeuksista mieleeni, että ehkä lastentekemisen arvostus työmarkkinoilla lisääntyisi (hehe!), jos terminologiaa muutettaisiin. Ajatellaan nyt vaikka sanaa "äitiysloma". Siitä tulee mielleyhtymä lomailusta, lötköttelystä: Että siinä tuleva äiti sievästi ja siististi puuhastelee jotain pinkkiä unelmakodissaan, sitten ehkä hiukkasen piukkasen käväisee synnyttämässä - söpösti ja yhteiskunnan resursseja tuhlaten, tietenkin. Että äitönen itsekkäästi vaatii muuta yhteiskuntaa rahoittamaan pumpuliunelmansa. Mutta mitä lomaa se lastenteko muka oikeasti on?

Lastentekeminen ja hoitaminen on työtä. Se on the työtä, aikuisten oikeaa duunia. Siihen pitäisi suhtautua työnä muiden töiden joukossa. Sehän on yhdyskuntapalvelua. Siitä voisi siis käyttää vaikka ilmausta äitiystyö:


Sari: Hei Mari! Mitenkäs teillä voidaan? Tuota, luuletko, että ehtisit vielä ulkotyöaikanasi viimeistelemään sen raportin?

Mari: Moi Sari. Puuh. Kyllähän tää jo painaa. Sori, mä luulen, että se raportti jää vähäksi aikaa. Mulla nimittäin alkaa äitiystyökausi ihan tossa just. Hoh hoijaa. Lepo on sitä kun vaihtaa työtä, vai miten se vanha kansa sanoi. Mut minkäs teet. Jonkunhan se tämä äitiysduunikin pitää hoitaa.



Ainoa ongelma äitiystyö-sanassa on sen tulenarkuus: Aina, kun näistä naisten töistä puhutaan "oikeina" töinä, väistämättä joku antifemakko heittää: "Niinpä! Kyllä äitiys on se naisen tärkein työ! Naisen paikka on kotona. Naisen pitäisi luopua urastaan ja omistaa elämänsä lastensa hoitamiselle!"

Tai sitten joku fanaatikko alkaa vonkunansa: "Kyllä naisen erityisosaamisalue on lastenhoito! Siksi minua äitinä on kuunneltava myös sellaisissa yhteiskunnallisisssa asioissa, joista en tiedä yhtään mitään! Kuten Internetin lapsipornonpoistomenetelmistä keskusteltaessa."

Tai sitten aletaan taas puisevasti saarnata naisten "erityisestä herkkyydestä" ja "luontaisesta mistälie", jonka nojalla vain äiti, eikä koskaan isä, on pätevä hoitamaan lastaan ja vaihtamaan tämän kakkavaipat ja tiskaamaan kaikki talon astiat.

Mutta no: Harva ratkaisu on kerralla täydellinen. Noihin pöhköilyihin pitää vain varautua.




Samasta aiheesta:

18. helmikuuta 2010

Vaippasulkeiset

SDP:n haluaa myös naiset kansalaispalveluun, ja Muskelotti kirjoittaa aiheesta erinomaisesti:

Muskelotti: Good work sister – and brother!
Kansalaispalvelussa olisi varmasti paljon plussaa, mutta pelkkä automaattinen tasa-arvon voitto se ei aivan ehdottomasti olisi. Kuten Aamulehti pääkirjoituksessaan tänään kirjoitti, "miten kävisi naisten työurien, joita äitiys- ja hoitovapaat muutoinkin lyhentävät?"


Minusta esitys yleisestä kansalaispalvelusta on oikein hyvä - palvelun sisällöstä toki riippuen. Parhaimmillaan koko ikäluokan kattava koulutus olisi oiva tapa reagoida sellaisiin uusiin (tai "uusiin") uhkiin, joita perinteinen armeijalaitos ei välttämättä ole omiaan torjumaan. Esimerkkeinä voisivat olla vaikka terrorismi tai ilmastonmuutoksen myötä tulevat säävaikutukset.

Tärkeää on kuitenkin muistaa, että naiset tekevät nykyisin kohtuuttoman suuren osan lisääntymistyöstä. Asevelvollisuus ei vahingoita miehen työuraa tai heikennä tämän taloudellisia ansioita niin paljon kuin lastentekeminen naisen. Tilanne ei siis nyt ole 50-50.

Joten kansalaispalvelun vastineeksi olisikin kipin kapin syytä velvoittaa miehet suorittamaan se oikeudenmukainen osuutensa kotilieden ääressä.


Muskelotin oma ehdotus kuulostaa minusta erinomaiselta:

Ehdotankin seuraavaa tasa-arvon kehittämiseksi: Kyllä, kaikille samanpituinen kansalaispalvelus ja kyllä, kaikille vanhemmille pakolliset vanhempainvapaat joko puoliksi tai Islannin 3+3+3 -mallin mukaan. Työnantajille asennekasvatusta, naisille rohkeutta pyytää palkankorotusta ja miehille rohkeutta tutustua oman lapsensa arkihoitoon.



Käykää lukemassa ja keskustelemassa!

16. helmikuuta 2010

Kahden kerroksen väkeä

Tuttavalleni, nuorelle naiselle, tehtiin alkusyksystä se tavallinen temppu:

Hän haki oman alansa työpaikkaa. Työhaastattelu meni hyvin, kunnes naispuolinen haastattelija heläytti: "No, Mira-Mari [nimi muutettu], mitenkäs ne perhekuviot?" Vink, vink. Et kai ajatellut, Mira-Mari, paukahtaa paksuksi ja pukata pentua pitäjään? Et kai ajatellut jäädä äitiyslomille? Taisitpa ajatella! Älä soittele meille, Mira-Mari, me soitamme sinulle.


Kaikki työnantajat eivät toki toimi näin, mutta aina silloin tällöin näitä muinaisjäänteitä tulee vastaan. Jos sinulle tehdään törkeät, ei hätää: Juksaaminen on keksitty. Kehotan kaikkia nuoria naisia työhaastateluissa yksinkertaisesti valehtelemaan perheasioistaan. Olen samoilla linjoilla tässä jutussa haastatellun asiantuntijan kanssa:

Taloussanomat 2.10.09: Valehtelu sallittua, jos työnantaja kyselee asiattomia
Työoikeuden asiantuntija Johanna Haltia-Tapio vastaa asiakkaidensa kysymyksiin yhdessä Suomen suurimmista asianajotoimistoista. Hän sanoo, ettei valehteleminen ole työhaastattelussa kiellettyä, mikäli työnantaja kyselee asiattomuuksia.

Valehtelu on tietenkin aina kyseenalaista, mutta jos työnantaja ei lähtökohtaisesti voi sellaisia kysyä, eivät he voi antaa mitään painoarvoa vastauksellekaan.



Valehtele surutta, sumeilematta ja härskisti.


Ei asia tietenkään periaatteiltaan ole näin yksinkertainen. On väärin, että naisen ylipäänsä pitäisi teeskennellä jotain. On väärin, että me joudumme sekä tekemään leijonanosan lisääntymistyöstä, että vielä kärsimään rangaistuksen sen tekemisestä. Vittuilun ja selkäänpuukotuksen sijaan meitä pitäisi kiittää.

Käännetäänpä asia toisin päin: lastentekeminen on palvelus koko Suomelle. Kaikki muodikas hippi-ininä siitä, kuinka "synnytys on jokaisen oma valinta, ei kukaan pakota!" on ajattelematonta. Ellei kannata jotain äärilinkolalaista nihilismiä, jossa maapallo pyritään kokonaan puhdistamaan ihmisistä, lastenteko nyt vaan on yhteiskunnan välttämätön työ. Jonkun on tuotettava lisää ihmisiä.

Vain naiset voivat ruumiissaan rakentaa lapsia. Miehen osuus siinä puuhassa on toki välttämätön, mutta kovin pitkäkestoinen ponnistus se ei ole. Varsinainen lastenrakennuskyky on naisten supervoima.

Totta kai työntekijöiden äitiyslomat ovat ongelmallisia varsinkin pienille yrittäjille. Mutta helvetti: lastentekemisen kaltaisesta elintärkeästä työstä nyt vaan väistämättä koituu kustannuksia. Se on elämän tosiasia. Lyhytnäköisyys siis hiiteen. Lastentekemisen hyödyt ovat pitkällä aikavälillä paljon kustannuksia suuremmat. Kestävä, järkevä ratkaisu on rokottaa rahaa myös lapsen isän työnantajalta.


Mitä te oikein luulette, työnantajat? Että haikara tuo lapset? Ja päälle päätteeksi ilmaiseksi?





Samasta aiheesta:

13. tammikuuta 2010

Sikiönuket

Nyt olen nähnyt kaiken.


Feministing: Sarah Palin lands gig with Fox News, gets new action figure:
Looks like the Sarah Palin schoolgirl action figure has been trumped, big time. After all, who needs some silly doll when you can have your very own Sarah Palin embryo ornament?




Nukkesarjassa mukana Palinin lisäksi mm. Twilightin Edward Cullen.

Feti is just for fun, no political statements being made here.