Kun aikakauslehdistä kerran oli puhe (tai puute?), tahdon välittää eteenpäin saamani tiedonannon:
Tulva-lehti kerää kokemuksia feministisestä tai feministien harjoittamasta seksistä. Halutessasi vastata kyselyyn, lähetä viesti toimittaja Jenni Junkalalle, jenni.junkala@POISTATÄMÄmyy.haaga-helia.fi.
Kerro viestissäsi:
1. Nimesi (etunimi mainitaan artikkelissa)
2. Ikäsi (mainitaan artikkelissa)
3. Sukupuolesi
4. Millaista on feministinen seksi?
5. Miten feminismi näkyy makuuhuoneessasi?
6. Oletko valmis vastaamaan mahdollisiin lisäkysymyksiin? Jos olet, kirjoita vastaukseen yhteystietosi, sähköpostiosoite ja puhelinnumero.
Vastauksia voi lähettää 13.3.2009 asti. Halutessasi voit vastata kyselyyn myös nimimerkillä. Juttu julkaistaan Tulvan numerossa 2/09. Lehti ilmestyy 8.5.2009.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste muistelu. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste muistelu. Näytä kaikki tekstit
27. helmikuuta 2009
1. marraskuuta 2008
Kaunis mies
Miehet ovat minusta kauniita. Himoitsen heitä ja heidän suloista, vahvaa ruumistaan. Kaikki miehet eivät ole kauniita, mutta voi niitä jotka ovat! He ovat ihmeellisiä.
Hartioitten ihana kaari, hiki joka on kastellut paidan hänen lapaluittensa välistä. Isot, sievät leukaperät, parransängen kimallus. Se keskittynyt, törrösuinen ilme kun hän miettii jotain. Kädet, kauniit ja vahvat kädet. Miehen hartiat ovat minusta erotiikan huippu. Jopa muuten rumilla miehillä voi olla hyvin kauniit hartiat. Voisin hipelöidä miesten hartioita päiväkausia (ellei se olisi melko outoa). Urheilukentillä kesällä kundit ovat joskus yläosattomissa, hikinorot vatsalihaksilleen valuen. Haluaisin laskea ne shortsit, työntää niihin käteni.
Ajattelen siis miehiä seksiobjekteina. En tarkoita tällä sitä, että alistaisin heitä tyyliin "Siinä säkin huora meet kyrpä heiluen!" (Vaikka olen joskus onnettomimmillani tehnyt sitäkin.) Tarkoitan seksiobjektia sanan oikeassa merkityksessä: sitä, joka kiihottaa, johon haluni on kiintynyt. Heteromiehellähän tämä olisi naishenkilö.
Kuvataide yleensä suututtaa minua sen takia, että siinä kaikki ylevät allegoriset härpäkkeet kuvataan perinteisesti vain naisen ruumiilla: "Isänmaa ojentaa Vapauden Kruunun Geometrialle!" Ja Isänmaa, Vapaus ja Geometria ovat kaikki alastomia tissittäriä. Tai jossain valokuvan vuosikirjassa on läjäpäin mustavalkoisia naisenruumiita Taiteen tunnuksena. Salonkipornoa sivistyneistölle, ei siinä mitään. Minun halulleni (allegoriselle tai muulle) ei vain ole purkautumistietä.
(Ettei tulisi väärinkäsityksiä: En ole seksistisika. Tietenkin haluan jotakuta miestä myös muista syistä kuin vain hänen ruumiinsa takia. Haluan häntä itseään, sitä persoonaa, joka hän on. Mutta kyllä myös miehen ruumista saa haluta.)
Mieskauneutta löytyy helpommin viihteestä. Esimerkiksi supersankarit kiinnostavat ja innostavat minua muutenkin, mutta miessankarien ihonmyötäiset "taisteluasut" eivät ainakaan haittaa. Se vain on kurjaa, ettei näitä teoksia ole rakennettu minua varten: miehet ovat kyllä viihteessä seksikkäitä, mutta he eivät olleet (eivätkä ole nytkään) tyrkyllä samalla tavoin kuin naiset. Heidät on rakennettu sankareiksi/roistoiksi, ei seksiobjekteiksi. Heitä saa palvoa vain kaukaa, mutkan kautta, ei koskaan himoita suoraan.
Mutta etsivä löytää. Lapsena rakastuin sarjakuva-Tarzaniin. Tietenkin rakastuin: komea mies seikkaili viidakossa, eikä pitänyt muita vaatteita kuin leopardikalsareita. Hän joutui jatkuvasti salametsästäjien tai uugabuuga-heimolaisten vangiksi, ja silloin hän vasta komea olikin. Mieleeni on porautunut seuraava kohtaus:
Tarzan ja Jane ovat joutuneet vangeiksi. Janelta on sidottu vain ranteet toisiinsa, mutta hänen miestäänhän eivät tuollaiset pilipalikahleet pidättelisi. Siksi Tarzanin kädet onkin vielä lisäksi sidottu puuparrun ympärille siten, että palkki on hänen selässään. Ei se tietenkään mitään auta. Kun pahojen tyyppien suunnitelmat "yllättäen" murtuvat, Tarzan nousee taistelemaan! Tarzan on niin vahva, että hän saa puupalkin rikki pelkällä lihastyöllä. Hän jännittää isoa selkäänsä ja suuria hauiksiaan – krak! – Tarzan on vapaa! (Sitten hän voittaa pahikset jne.) Tarzanin muhkeat, komeat lihakset tekevät työtä, hänen kauniit kasvonsa ovat keskittymisen ja ponnistuksen juonteilla.
Olin hyvin vaikuttunut.
Mihin tällä merkinnällä pyrin: eikö nyt voisi lopultakin laittaa sExhibition-erotiikkamessujen mainosjulisteisiin jonkun komean miehen sen ainaisen naisihmisen sijaan?
Hartioitten ihana kaari, hiki joka on kastellut paidan hänen lapaluittensa välistä. Isot, sievät leukaperät, parransängen kimallus. Se keskittynyt, törrösuinen ilme kun hän miettii jotain. Kädet, kauniit ja vahvat kädet. Miehen hartiat ovat minusta erotiikan huippu. Jopa muuten rumilla miehillä voi olla hyvin kauniit hartiat. Voisin hipelöidä miesten hartioita päiväkausia (ellei se olisi melko outoa). Urheilukentillä kesällä kundit ovat joskus yläosattomissa, hikinorot vatsalihaksilleen valuen. Haluaisin laskea ne shortsit, työntää niihin käteni.
Ajattelen siis miehiä seksiobjekteina. En tarkoita tällä sitä, että alistaisin heitä tyyliin "Siinä säkin huora meet kyrpä heiluen!" (Vaikka olen joskus onnettomimmillani tehnyt sitäkin.) Tarkoitan seksiobjektia sanan oikeassa merkityksessä: sitä, joka kiihottaa, johon haluni on kiintynyt. Heteromiehellähän tämä olisi naishenkilö.
Kuvataide yleensä suututtaa minua sen takia, että siinä kaikki ylevät allegoriset härpäkkeet kuvataan perinteisesti vain naisen ruumiilla: "Isänmaa ojentaa Vapauden Kruunun Geometrialle!" Ja Isänmaa, Vapaus ja Geometria ovat kaikki alastomia tissittäriä. Tai jossain valokuvan vuosikirjassa on läjäpäin mustavalkoisia naisenruumiita Taiteen tunnuksena. Salonkipornoa sivistyneistölle, ei siinä mitään. Minun halulleni (allegoriselle tai muulle) ei vain ole purkautumistietä.
(Ettei tulisi väärinkäsityksiä: En ole seksistisika. Tietenkin haluan jotakuta miestä myös muista syistä kuin vain hänen ruumiinsa takia. Haluan häntä itseään, sitä persoonaa, joka hän on. Mutta kyllä myös miehen ruumista saa haluta.)
Mieskauneutta löytyy helpommin viihteestä. Esimerkiksi supersankarit kiinnostavat ja innostavat minua muutenkin, mutta miessankarien ihonmyötäiset "taisteluasut" eivät ainakaan haittaa. Se vain on kurjaa, ettei näitä teoksia ole rakennettu minua varten: miehet ovat kyllä viihteessä seksikkäitä, mutta he eivät olleet (eivätkä ole nytkään) tyrkyllä samalla tavoin kuin naiset. Heidät on rakennettu sankareiksi/roistoiksi, ei seksiobjekteiksi. Heitä saa palvoa vain kaukaa, mutkan kautta, ei koskaan himoita suoraan.
Mutta etsivä löytää. Lapsena rakastuin sarjakuva-Tarzaniin. Tietenkin rakastuin: komea mies seikkaili viidakossa, eikä pitänyt muita vaatteita kuin leopardikalsareita. Hän joutui jatkuvasti salametsästäjien tai uugabuuga-heimolaisten vangiksi, ja silloin hän vasta komea olikin. Mieleeni on porautunut seuraava kohtaus:
Tarzan ja Jane ovat joutuneet vangeiksi. Janelta on sidottu vain ranteet toisiinsa, mutta hänen miestäänhän eivät tuollaiset pilipalikahleet pidättelisi. Siksi Tarzanin kädet onkin vielä lisäksi sidottu puuparrun ympärille siten, että palkki on hänen selässään. Ei se tietenkään mitään auta. Kun pahojen tyyppien suunnitelmat "yllättäen" murtuvat, Tarzan nousee taistelemaan! Tarzan on niin vahva, että hän saa puupalkin rikki pelkällä lihastyöllä. Hän jännittää isoa selkäänsä ja suuria hauiksiaan – krak! – Tarzan on vapaa! (Sitten hän voittaa pahikset jne.) Tarzanin muhkeat, komeat lihakset tekevät työtä, hänen kauniit kasvonsa ovat keskittymisen ja ponnistuksen juonteilla.
Olin hyvin vaikuttunut.
Mihin tällä merkinnällä pyrin: eikö nyt voisi lopultakin laittaa sExhibition-erotiikkamessujen mainosjulisteisiin jonkun komean miehen sen ainaisen naisihmisen sijaan?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
