Soturin kultti

Tiedättekö mikä on soturi? Soturi on loinen. Ikävä kyllä.


HS 29.7.09: Ville Sarkamo: Väkivallantekojen taustalla on soturiarvoja ihannoiva kulttuuri

Miehistä väkivaltaa, sotaa ja aseita ihannoiva kulttuuri voi nyky-Suomessa hyvin. Sodan tutkijan John Keeganin mukaan soturikulttuuri elää jokaisessa kulttuurissa jossain muodossa – välillä näkyvämpänä, välillä piilevämpänä.

(...)

Soturikulttuurin ydinajatus esiintyy jo Homeroksen Iliaassa: pitkän ja rauhallisen unohduksiin vaipumiseen johtavan elämän sijaan voi elää kiihkeästi ja lyhyesti soturin elämää ja saavuttaa kuolemattoman nimen.

Tämä on aina kiehtonut elämässään epäonnistuneita nuoria. Epäonnistumisesta tunnettu häpeä on kertaheitolla korvattavissa voimakkaalla, monesti oman hengen vievällä teolla. Pelkuruuteen syyllistyneet sotilaatkin ovat kautta aikojen saaneet mahdollisuuden miehisen kunniansa palauttamiseen.

Älkää käsittäkö väärin. On tietenkin sankarillista puolustaa itseään ja perhettään uhkaajilta. Tässä kirjoituksessani puhunkin sen sijaan kulttuuriimme juurtuneesta soturin arkkityypistä. Se soturi on tyhjiöpakattua sotakunniaa! Todellisuudessä soturit ovat kuitenkin hyödyttömiä ihmisiä.


Älkää taaskaan käsittäkö väärin. Minua itseäni soturikultti fantasiana on aina viehättänyt. Olen raivon rakastaja, paljon kiivaampi ja aggressiivisempi kuin useimmat muut ihmiset, naiset tai miehet. Etsin aina keinoja panna vihani hyvään hyötykäyttöön.

Niinpä kulttuuriseen "soturiuteen" liitetään minua suuresti miellyttäviä luonteenpiirteitä: peräänantamattomuus, rohkeus, uhrautuminen, sankarillisuus. Pidän Tähtien sodasta ja Buffystä, rakastan satua hyvästä soturista. Haluaisin olla hyvä soturi.

Mutta tunnen historiaa ja minulla on silmät päässäni.


Enimmäkseen tämän maailman soturit, menneet ritarit, olivat pelkkiä varkaita, murhaajia ja raiskaajia. He olivat yhteiskunnan syöttiläitä, heinäsirkkojen armeija. Täysin hyödyttömiä muille kuin itselleen.

Soturin ammatti on aina ollut mediaseksikkäämpi kuin jyväjemmarin jobi. Ei se ole mikään ihme: kuka nyt jostain nauriinviljelystä jaksaisi mitään ylettömiä kiksejä repiä? Ei kuitenkaan ole mitään epäilystä siitä, ketkä historiassa tekivät oikeat, välttämättömät työt. No naisethan ne. Ja maanviljelijämiehet, ja orjat, kaikki historian tylsät työmuurahaiset. Kuhnurit saivat sillä välin sotaleikissään polttaa valtaamiaan kaupunkeja.


Sota ei ole lajillemme välttämätön toimi toisin kuin vaikka lasten tekeminen. Soturi ei ole hyödyllinen kuten leipuri tai prostituoitu: hän on turha luksushyödyke.

Soturin ammattikunta on itsensä työllistävä. Jos maailmassa ei olisi yhtään soturia, maailmassa ei myöskään tarvittaisi yhtään soturia. Soturit suojelevat meitä toisilta sotureilta.

---

Samasta aiheesta:

• HS 3.9.09: Jyrki Kiiskinen: Isien rakkaudesta lapsiinsa
  
• The Medieval Knight
  
• MM: Saako tästä edes puhua?
  
• MM: Väkivaltaa savannilla!
  

Veri ja vessanpönttö

Feminismissä on kyse sekä vessanpöntön kannen asennosta että verestä.

Arki, vessanpönton kansi, on hyvä koetinkivi. Ainakin minun itseni on usein helpointa lähteä purkamaan suurempaa sortoa juuri jonkin arkipäiväisen epäkohdan kautta: Kuka vie lapset tarhaan? Kuka maksaa tämän viikon ruuat? Sopiiko minun laittaa korkokengät tuohon tilaisuuteen? Onko reilumpaa jättää kansi alas vai ylös? En siis suinkaan ole sitä mieltä, että vain suuret talouden ja politiikan kysymykset olisivat sopivaa ajateltavaa feministille.

Mutta niinä väistämättöminä hetkinä, kun tuo hyvä arkipohdinta vesittyy iltapäivälehtimoskaksi ("On ihmisoikeusrikos, ettei X saa pillua!", "Se on ihan peruskohteliaisuutta muita kohtaan, että meikkaa!"), tekee hyvää muistaa myös veri.

Naisten sorto on ihan oikea, maailmanlaajuinen ihmisoikeusrikos. Tai pikemminkin rikosten vyyhti.





The Independent: Malalai Joya: The woman who will not be silenced

The warlords who make up the new "democratic" government in Afghanistan have been sending bullets and bombs to kill this tiny 30-year-old from the refugee camps for years – and they seem to be getting closer with every attempt. Her enemies call her a "dead woman walking". "But I don't fear death, I fear remaining silent in the face of injustice," she says plainly. "I am young and I want to live. But I say to those who would eliminate my voice: 'I am ready, wherever and whenever you might strike. You can cut down the flower, but nothing can stop the coming of the spring.'"

(...)

When her turn came, she stood, looked around at the blood-soaked warlords on every side, and began to speak. "Why are we allowing criminals to be present here? They are responsible for our situation now... It is they who turned our country into the centre of national and international wars. They are the most anti-women elements in our society who have brought our country to this state and they intend to do the same again... They should instead be prosecuted in the national and international courts."

---

Samasta aiheesta:

• Wikipedia: Malalai Joya
  
• Global Finland: Malalai Joya, Afganistanin naisten ääni
  
• http://www.unifem.fi/ajankohtaista.php
  
• Guardian: Afghanistan passes 'barbaric' law diminishing women's rights
  
• HS: Häkämies omaisille: Afganistanissa eletään kriittisiä aikoja
  

Huora!

En hyväksy sitä, että naisia huoritellaan. Minusta meidän on otettava sana huora! haltuumme ja ryhdyttävä huorittelemaan miehiä.

Naiselle ei ole mitään muuta haukkumasanaa kuin huora! ja sen johdannaiset. Nainen ei voi olla idiootti, pelkuri, pelle, eikä edes murhaaja tai sotarikollinen. Vaikka hän tekisi miten hirveitä tekoja, hän on vain huora!. Tämä ei ole viisasta.

Huora! on pahin haukkumasana. Se on täysin epäloogista: Oli prostituoiduista mitä mieltä tahansa, heidän työnsä on viatonta. Miesten historiallinen vastinammatti taas on kaikkea muuta. Jos ihmisen pitäisi valita, rupeaako työkseen a.) ottamaan peniksen sisäänsä vai b.) tappamaan ihmisiä palkkasoturina, kohta a. on se sankarin valinta. Historiassa prostituoituja on kuitenkin aina halveksittu enemmän kuin palkkasotureita. Prostituoituja on pidetty niin kelvottomina henkilöinä, että pelkkä heidän joukkoonsa lukeutuminen on merkinnyt suuren väkivallan uhkaa.

Kun mies huorittelee naista, se on tappouhkaus. Mies muistuttaa naista yhteisöllisesti ylemmästä asemastaan, siitä, että hän itse on koskematon. Huorittelemalla haukkuja (joka tietysti voi olla nainenkin) yrittää sanoa, että huoritellun ei pitäisi olla yhteisön osa. Jos huoriteltu ei pidä varaansa, häntä voidaan kohdella niin kuin lauman ulkopuolelle jätettyä. (So. hänet voidaan pahimmillaan ottaa hengiltä. Se on lajimme perinteinen tapa kohdella vieraita.)

Miehelle ei ole mitään vastaavaa haukkumasanaa. Kuuluisa homo! on toki huoran partneri. Mutta sen leiman voivat miehelle antaa vain miehet. Kun naiset haluavat iskeä miestä vyön alle, he voivat haukkua miestä tuhkamunaksi tai sanoa, että mies on kyvytön. Mutta huoran! kaltaista yksittäistä pahaa taikasanaa ei miehelle ole olemassa. Mies on vapaa ja turvassa. Hän ei koskaan voi osoittautua täysin kelvottomaksi, yhdellä sanalla tuhottavaksi. Tämä on epäviisasta.

Jos siis olet nainen ja sinua huoritellaan, huorittele takaisin. Huuda aivan pokkana: Itse olet huora! Isäs oli huora kun sua teki! Sanat merkitsevät sitä, mitä niiden sanotan merkitsevän. Kun jotain sanaa käytetään tarpeeksi, se menettää pahan hohtonsa.

Jos olet mies, huorittele kundeja. Se antaa heille ajattelemisen aihetta.

Hyvin käyttäytyvä ihminen ei tietenkään hauku ketään, ellei syytä ole. Mutta jos syytä haukkumiseen on, tasapainottakaa haukkujanne. Haukkukaa naisia heidän tekojensa mukaan: "Pelkuri! Roisto! Hölmö!"

Vastapainoksi huoritelkaa miehiänne.