Vihollisvallat

HS 26.8.2011: Tutkimus: Seksistinen nainen lankeaa pelimiehen ansaan

Kaltaiset vetävät toisiaan puoleensa, ja tämä pätee myös seksistisiin ihmisiin. Tuoreessa tutkimuksessa naiset, jotka tunsivat vetoa pelimiesten naista kiusoittelevaan flirttailustrategiaan, paljastuivat itsekin seksisteiksi.

(...)

Tulokset osoittivat, että aggressiivista strategiaa käyttävät miehet suhtautuivat naisiin seksistisesti ja olivat ensisijaisesti kiinnostuneet irtosuhteista.

Strategia kuitenkin puri pääasiassa naisiin, jotka etsivät yhden yön suhteita ja joilla itsellään oli negatiivisia asenteita muita naisia kohtaan.

Tutkijoiden mukaan suorasukainen ja seksistinen lähestymistapa on yksi keskinäisen samaistumisen muoto, jossa flirttailun osapuolet jakavat arvomaailmansa ja vahvistavat sitä.

"Naiset, jotka suhtautuvat negatiivisesti omaan sukupuoleensa, haluavat dominoivasti käyttäytyviä miehiä, koska se sopii heidän omaan seksistiseen ideologiaansa", kirjoittavat tutkijat Jeffrey Hall ja Melanie Canterbury.
(...)

Nuo tutkitut naiset voivat hyvin olla seksistejä - mutta minä kyllä sanoisin, että he ovat seksistejä ihan yhtä lailla miesten suhteen. Kuten pelimiehetkin.

Ylipäänsä konservatiivisissa sukupuolinäkemyksissä tuntuu minusta vallitsevan voimakas "all men are bastards" -asenne. Naisiakin toki pidetään niissä eri tavoin heikkoina ja kelvottomina - mutta miehet eivät saa mitään armoa. Noissa ajattelumalleissa - pelimiesten puuhissa, the Ruleseissa - lähdetään siitä, että kaikki miehet ovat epäluotettavia ja itsekkäitä horoja, joilta ei vaan voi eikä saa odottaa hyvää (tai edes inhimillistä) käytöstä. Sukupuolet nähdään toistensa luontaisina vihollisina ja siksi kaiken kanssakäymisen miesten ja naisten välillä arvellaan onnistuvan vain pelaamisen ja huijaamisen kautta.

Se jos mikä on negatiivista suhtautumista miessukupuoleen! Se on myös seksismiä, ihan sitä itseään.

Se postaus, jossa tahdon lisää pornoa katukuvaan

Aina välillä kuuluu sellaista huolta, että yhteiskuntamme olisi jotenkin "yliseksualisoitunut". Itsehän vain tuhahdan tällaiselle, sillä valitettavasti pornottoman päivän viettäminen on todella helppoa: täytyy vaan olla semmoinen ihminen, joka seksuaalisesti kiihottuu miehistä. Varsinkin täytyy olla heteronainen. Silloin - sen takaan - katukuvasta tai lehtipisteestä ei hevin löydy mitään pornoon tai seksiin viittaavaakaan.

Mies, joka esittelee sulojaan nimenomaan naisille, on kulttuurimme kestävimpiä ja kummallisimpia tabuja. Miehen fyysinen suorituskyky (niin seksissä, urheilussa kuin töissäkin) on kyllä tärkeä asia, mutta erotiikan saralla miehen vartalon kuuluu olla seksitön - suorastaan neutri. Miesvartalo saa olla eroottinen vain homomiehille tarkoitetussa aineistossa. Heteroiden parissa koko seksikkyys ylipäänsäkin on vain naisiin liitettävä ominaisuus.

Heteronaisen ei oleteta olevan kiinnostunut miesten ulkonäöstä. Hänen kuuluu ikään kuin kierrättää halunsa naisten kuvien kautta: kypsän ja sivistyneen heteronaisen kuuluu ajatella, että naisen vartalo on "kauniimpi" ja "eroottisempi" kuin miehen kroppa. Naisen ei sovi himoita miestä - ei ainakaan tämän ulkoisten avujen vuoksi. Miehessä sopii erotisoida karismaattista persoonaa, ei kaunista persettä.

Koska hetskunaisten ei oleteta piittavan miesten katselemisesta, meille sopivaa pornoaineistoakin on tarjolla varsin vähän. Heteropariskunnillekin tarkoitetussa seksimateriaalissa on yleensä huomattavasti enemmän naiskauneutta kuin mieskauneutta. Ajatuksena on ilmeisesti se, että miehiä ei tarvitse juurikaan näyttää, koska seksifantasioissaan myös se heteroparin nainen samaistuu pornokuvan naiseen. Tämän oudon oletuksen mukaan heteromiehen ja -naisen seksuaalisuus on täsmälleen samanlaista - molemmat ihailevat ja haluavat naisia.

Ja mikäs siinä, jos se jollekulle pelittää. Itse en vaan toimi noin, en ole koskaan toiminut. Minua kiihottavat komeat miehet. Kyllä minustakin on mukavaa katsella kuvia paneskelevista pariskunnista. Ehkä vähän samaistun naiseenkin, jos hän on vähän niin kuin ihannoitu versio minusta (ei kuitenkaan liian kaunis, sehän vaan vituttaisi). Mutta kyllä se kuvan olennaisin asia on kuitenkin se niissä komeileva miehenpuoli. Mitä minä naisen vartalosta piittaan? Jos kuvassa tai videossa ei ole hyvännäköisiä miehiä tositoimissa, joudun istumaan kuivin "suin".


Olen aika visuaalinen ihminen, nautin kauniista kuvista. Minusta on mukavaa, jos minulle myydään jotain seksin varjolla. Olisin mielissäni, jos minulle olisi tarjolla enemmän erotiikkaa ja pornokuvaa. Näin siis minun mielestäni "yhteiskunnan pornoistuminen" ei sinänsä ole mikään ongelma. Ongelma on se, ettei kivoja kuvia tarjoilla tasapuolisesti. Henkkamaukan bikinimainoksissa ei olisi minusta mitään vikaa, jos firmalla olisi aina tarjota vastaavat komeat nuoret kundit katukuvaa piristämään.

Joten helvetti, antaisitteko vähän sitä kuuluisaa yliseksualisoitumista tännekin päin? Himot ne on hiirelläkin, saati heteronaisilla.

---

Samasta aiheesta:

• MM: Homoporno ja minä
  
• MM: Pintaa pitkin
  
• MM: Himon kohde
  

Vesiraja

HS 3.6.2011: Lökäpöksyt kiellettiin busseissa Texasissa

San Antonio. Nuorten miesten suosimat lökäpöksyt ovat joutuneet pannaan Texasin osavaltiossa. Fort Worthin kaupungin liikennelaitos on kieltänyt haaroissa roikkuvat housut busseissaan.

"Kiskokaa ne ylös, tai vaihtakaa liikennevälinettä", lukee Fort Worthin kaupungin busseissa.

Liikennelaitos kyllästyi kanssamatkustajien valitteluihin ja kielsi alushousut tai takapuolen paljastavat lökäpöksyt joukkoliikenteessä.

"Muut matkustajat eivät halua katsella busseissa lökäpöksyihin pukeutuneita kanssamatkustajia. Asiakkaidemme mielestä ne halventavat muita", sanoo laitoksen edustaja Joan Hunter.

Miten voi kukaan pukeutumisellaan halventaa muita?

Tiedä häntä sitten, minkälaisia asuviritelmiä ja käyttäjiä Fort Worthin liikennelaitos on joutunut kohtaamaan. Mutta sen sanon, että ainakin jos on kyse suhteellisen nuorista ja komeista jätkistä, niin minusta tuo Suomessakin tuttu roikkufarkkumuoti on vaan seksikäs ja soma. Siis se sellainen, jossa nuorukainen roikottaa housujaan niin alhaalla, että alushousujen vyönauha näkyy.

Minä katselen mielelläni sellaisia kanssamatkustajia.

---

Samasta aiheesta:

• CBS DFW: Saggy Pants Banned From Fort Worth Buses
  

Tunneihmiset

Totutun tavan mukaista on ajatella, että miehiin verrattuna naiset ovat kovin tunteikkaita: naiset ovat "irrationaalinen" ja "ylitunteellinen" sukupuoli.

Tätä taustaa vasten onkin mielenkiintoista se, millaista emo-läppää maamme ehkä vanhoillisinta miehisyyttä edustavat tahot ovat viime aikoina heittäneet ja kuinka tunteikkaasti he ovat reagoineet:

• HS 12.5.2011: Soini jättäytyi oppositioon dramaattisissa tunnelmissa
  

  "(...)Jos itsensä pettää, kuka jää jäljelle? Ei kukaan. Tämä ponnin, elämänviisaus, vakaumus, siitä en luovu", Soini aloitti ääni värähdellen.(...)
  

  
  
• Aamulehti 11.5.2011: Jussi Halla-aho suuttui Aamulehden arkistokuvista
  

  (...)Halla-aho ilmoitti tiistai-iltana Aamulehdelle, että lehden on turha kysyä hänen kommenttejaan mihinkään asiaan. Kansanedustaja on ilmeisesti hermostunut hänestä julkaistuihin arkistokuviin.(...)

  
  

Puhumattakaan tietysti kaikkien tunneorgioiden huipentumasta, Suomen lätkäkullasta ja sen juhlinnasta! Harvoin näkee julkisilla paikoilla ja medioissa niin paljon itkeviä ja toisiaan pussaavia miehiä.

Alfauros-isämme savannilla

Edellisen savanni-kirjoituksen kommenteissa nimimerkki kip kysyi oivaltavasti (ja retorisesti): Jos kerran naiset välttämättä haluavat parittelukumppanikseen lihaksikkaan ja muutoinkin vetävän "alfauroksen", niin miksi kaikki maailman miehet sitten eivät ole niitä alfauroksia? Luulisi, että evoluutiolla olisi tähän mennessä ollut aikaa muokata joka ukosta Arska-klooni!

kip:

"Mutta miksi ihmeessä sitten kaikki miehet maailmassa ei ole alfauroksia? Jos vain alfaurokset saavat luvan harrastaa seksiä, mistä niitä vinkuäänisiä, pallittomia ja lihaksettomia pikkunörttejä tulee? Jos olet olemassa, se tarkoittaa sitä että olet evoluution tulos ja sinussa elävät piirteet ovat muodostuneet sinulle siksi koska niistä on hyötyä parinvalinnassa. (Alkuperäinen kommentti täällä, tässä lihavointi MM)

Kipin ajatusta jatkaakseni, yksi syy vallitsevaan alfaurospakkomielteeseen voisi olla yksinkertaisesti siinä, että ilmaus "survival of the fittest" on ymmärretty väärin. Se sanontahan ei tarkoita, että "karpaaseimmat selviytyvät" - vaan että soveliaimmat selviytyvät.

Erilaiset elinolosuhteet edellyttävät eliöiltä eri asioita. Pitkän nälänhädän alla ne soveliaimmat yksilöt voivat olla vaikka niitä pienia ja vähäruokaisia. Tai vaikka niitä fiksuja, jotka keksivät uusia keinoja nälän torjumiseen. Isot lihakset kuluttavat paljon polttoainetta, iso koko on haitta kun pitää piiloutua ihmistä suuremmilta ja vahvemmilta pedoilta. Onhan vahvasta varresta toki hyvin usein hyötyäkin - mutta ei mitenkään itsestäänselvästi aina ja kaikissa olosuhteissa!

Sovelias otus on sellainen, joka sattuu soveltumaan vallitseviin oloihin tai kykenee muuttumaan muutoksen myötä. Koska sinä elät nyt, niin esivanhempasi olivat "soveltuvia".

Tarpeet kohtaavat

Muistatteko tämän taannoisen kirjoitukseni?

Tässä kysymys kaikille itseään "Alemman Tason Miehiksi" kutsuville ja kaikille niille, joiden mielestä jonkun miekkosen "riittävä" seksin"saanti" on ihmiskunnan kriittisimpiä kysymyksiä:

Miksi ette, pojat hyvät, rupea itse prostituoiduiksi?

Sille tulikin uusiokäyttöä pikemmin kuin luulin. Piraattipuolueen Panu Horsmalahti on näet ottanut kantaa yhteiskunta- ja talouspolitiikkaan. Hänellä on lääke maahanmuuttajanaisten työttömyyteen:

Seksityö on sopivaa maahanmuuttajanaisille, koska se ei vaadi juuri lainkaan kielitaitoa tai koulutusta.

Vähän kaukaa haettua. Mitä sitä turhaan näin yksinkertaiseen asiaan välikäsiä sotkemaan? Loogisin ratkaisuhan olisi se, että seksin puutteen tasa-arvo-ongelmaksi katsovat miehet itse ryhtyisivät myymään seksipalveluksiaan. Siinä he saisivat sekä kaipaamaansa ihokontaktia että taloudellista tilannettaan parantavaa rahaa. Jos tällainen mies on hetero eikä tahdo myydä homosekstaamista, ei se mitään. Vaietusta, suuresta ja puutteenalaisesta väestöryhmästä - vähän vanhemmista sekä iäkkäistä naisista - varmasti löytyy kiitollinen asiakaskunta.

Ratkaisu on johdonmukainen. Ainoa keksimäni este on näiden miesten mahdollinen emotionaalinen vastareaktio. Etteivät suinkaan he vaan ole sitä mieltä, että että prostituoidun ammatti ehkä on jotenkin heidän arvonsa alapuolella?

Vakuutusasiamiestenvessa

HS 1.3.2011: EU tuomioistuin: Naisten ja miesten vakuutusmaksuissa ei saa olla eroja

Euroopan unionin tuomioistuin linjasi tiistaina, että naisten ja miesten vakuutusmaksuissa ei saa olla eroja. Nykyään sukupuoli on yksi seikka, joka usein keskeisesti vaikuttaa vakuutusmaksun suuruuteen.
(...)
Totutusti naiset ovat selvinneet halvemmin maksuin henki- ja tapaturmavakuutuksissa, koska heille sattuu vähemmän tapaturmia kuin miehille ja he myös elävät keskimäärin pidempään kuin miehet. Näissä vakuutuslajeissa naisten maksut ovat tuomioistuimen päätöksen vuoksi nyt nousussa.

En tunne vakuutuslaskentaa niin hyvin, että osaisin sanoa, ovatko miehet oikeasti merkittävämpi riskitekijä kuin naiset. Mutta jos (sanoin jos) luotettava ja merkittävä tilastollinen ero on, niin naisten tulisi maksaa vähemmän kuin miesten. Muutoinhan naiset maksaisivat miesten mokista.

Olisi väärin päättää vakuutusmaksujen suuruus ihmisten hiustenvärin perusteella - tai sitten olisi osoitettava, että punatukkaiset ihmiset joutuvat merkittävästi useammin tapaturmiin kuin blondiinit. Mutta jos ero on todennettavissa, se saa ja sen pitää vaikuttaa.

Ei se ole miesten sortoa, että baareissa on enemmän vessakoppeja naisille kuin miehille.

Homoporno ja minä

Turussa on Tom of Finlandin retrospektiivinen näyttely. Kellontarkasti joku onkin jo ehtinyt paheksua Laaksosen teosten esillepanijoita nuorison turmelemisesta:

Ilta-Sanomat 18.1.2011: Rohkea Tom of Finland -näyttely hämmentää vanhempia: Onko tämä pornoa?

Logomossa on esillä vuonna 1991 kuolleen Touko Laaksosen piirtämiä ja maalaamia, miesten välistä homoerotiikkaa rohkeasti kuvaavia teoksia. "Tomin miehet" ovat inspiroineet lukuisia taiteilijoita vaatesuunnittelija Jean-Paul Gaultierista laulaja Freddie Mercuryyn.

Näyttely on puhuttanut paljon kulttuurikeskuksessa vierailleiden isien ja äitien keskuudessa.

Monet ovat ihmetelleet, miksi pornoa tuodaan lasten silmien eteen. Toiset ovat taas pitäneet näyttelyä taiteena, jolla ei ole pornon kanssa mitään tekemistä.
(...)

Niinpä. Joku aikuinenkin voi vaikka ehtiä katsastaa puoletkin näyttelystä, ennen kun tajuaa, että herranjestas, viimeiset puoli tuntiahan tässä onkin epähuomiossa katseltu sitä kauheen hirveetä pornoa. No, ei nyt ole tarkoitukseni tällä kertaa hihitellä Iltiksen lukijanhankkimistempuille. Rupesin miettimään paljon kauniimpaa aihetta: Tom of Finlandin teoksia ja omaa suhdettani niihin.


Ei ole mikään salaisuus, että sievemmästä sukupuolesta kiinnostunut heteronainen (tai -tyttö) joutuu toisinaan hankkimaan nähtävyytensä jostain ihan muualta kuin sallituista paikoista. Kun omaa materiaalia ei aivan helposti ole tarjolla, on niin sanotusti käytävä lainaamassa sokeria naapurin homomiehiltä.

Ensimmäiset Tomin enkelini taisin nähdä joskus yläasteella, jossain salaa selaamassani lehdessä. Muistan ne kuvat yhä. Olin häikäistynyt siitä, että miehiä saatettiin kuvata näin, ihmeellisen veikeinä ja muodokkaina, yhtä mahdottoman kauniina kuin sarjakuvien naiset. Tom of Finlandin miehet eivät tietenkään teininäkään edustaneet minulle mitään realistista näkemystä miehen ruumiista - eihän se ole pornotaiteen tarkoituskaan. Pikemminkin he olivat miehisyyden ikoni, Paratiisin mies. Tompan pojat ovat ylimaallisen kauniita. Minun makuuni suorastaan liian kauniita: heidän täydelliset kasvonsa, herttaiset silmänsä ja tietenkin kaikkia aineen lakeja uhmaavat, kurvikkaat ihmevartalonsa ovat melkein liikaa, barokkisen ylettömiä kaikessa koristeellisuudessaan. Silti silmä ja mieli lepäävät siinä kauneudessa ja eräät muut ruumiinosat taas eivät lepäile.

(Viiksistä en itse asiassa niin pidä, mutta Kaken kavereille ne sopivat kuin - nyt ei tule mieleeni kuin tuhmia ja mauttomia vertauksia.)

Laaksosen teoksissa ei naisia juuri esiinny. Paradoksaalisesti niitä on juuri siksi hetskutytön helppo tutkia, sillä niihin ei monissa muissa teoksissa (vaikka joissain Ralf Königin sarjakuvissa) pesivä naisviha yksinkertaisesti mahdu. En tarkoita, että Tomin teokset olisivat feministisiä - aihetta ei vain juuri käsitellä. Sekin voi jo riittää helpottavaan hetkeen, pakoretkeen.

Pakoretken tarjosi myös monissa Laaksosen kuvissa mukana oleva huumori. Silloin, kuten nyt, minua tympi erotiikassa ja monissa alakulttuureissa usein läsnä oleva ryppyotsaisuus: että kun tässä nyt kerran tavalla tai toisella käsitellään seksuaalisuutta, niin HYMY PYLLYYN! Vaikka seksi onkin tärkeä elämän osa-alue, ei ihan kaiken erottisen materiaalin silti tarvitse olla tylsää synkistelyä! Välillä voi nauraa ja pitää hauskaakin. Romanttinenkin saa olla.


Ei tämä tietenkään ole mikään ongelmaton rakkaudentunnustus. Laaksosen teoksissa oli ja on minulle aina se ongelma, että niitä ei tietenkään ole tarkoitettu minulle. Ne lähtökohtaisesti sulkevat minut pois, minulle ei tarjoilla tässä baarissa. Silti, samaan aikaan, Laaksosen kuvien katsominen on hyvin vapauttavaa. Seinälle nostetut Tomin kaunokaiset on välähdys maailmasta, jota ei ole: maailmasta, jossa minun seksuaalisuuttani kunnioitettaisiin yhtä paljon kuin miesten seksuaalisuutta, jossa minulla olisi mahdollisuus ihailla ja katsoa, eikä aina vain olla katseen kohde.

(Tietysti, paras ratkaisu olisi antaa tässä erotiikan erämaassa ihan oma pornokeidas myös meille heteronaisille. Sitä odotellessa malja Tompalle ja hänen elämäntyölleen.)

---

Samasta aiheesta:

• Emily Hall: Tom of Finland
  
• Turun kulttuuripääkaupunkisivu: Tom of Finland jakaa edelleen mielipiteet
  
• MM: Kaunis mies
  
• MM: Pintaa pitkin
  
• MM: Himon kohde
  

YT-neuvottelut

Tässä kysymys kaikille itseään "Alemman Tason Miehiksi" kutsuville ja kaikille niille, joiden mielestä jonkun miekkosen "riittävä" seksin"saanti" on ihmiskunnan kriittisimpiä kysymyksiä:

Miksi ette, pojat hyvät, rupea itse prostituoiduiksi?

Raskasta ja huonosti arvostettua työtähän se on. Mutta siitä ei pääse mihinkään, että jos työskentelisitte prosuina, niin siinä työssä teille maksettaisiin seksin antamisesta. Ei hommaan rupeaminen teiltä vaadi kuin pari salikäyntiä ja mahdollisesti hiukan muutakin ulkonäön ja tapojen petrausta.

Ja ehkä vähän Tyyli Gurun opastusta.

Pallit

Aina välillä joku kehuu, että jollain naisella "on munaa". Silloin minua vituttaa.

Tiedän, että noin sanovat ihmiset yleensä tarkoittavat hyvää: "munathan" tarkoittaa tällaisessa yhteydessä rohkeutta, reippautta, peräänantamattomuutta, reippautta, turhista kaavoista piittaamattomuutta ja muita mainioita asioita. Jos nainen tällaisia ominaisuuksia osoittaa, on tietysti hyvä huomata ja tunnustaa se.

Mutta munittelussa on se ongelma, että se oletusarvoisesti leimaa rohkeuden, reippauden jne. pelkästään miesten ominaisuudeksi. Munathan ovat enimmäkseen vain miehillä. Jos siis rohkeus, reippaus jne. ovat palleissa kiinni olevia ominaisuuksia, niin silloinhan ne samaiset rohkeus, reippaus jne. ovat myös enimmäkseen vain miehillä ilmeneviä ominaisuuksia. Tällaisessa ajattelumallissa törmätään vaikeuksiin, kun olisikin kehuttava jotain naista: Jotta nainen voisi osoittaa näitä hyviä ominaisuuksia, hänet täytyy siis ikään kuin kielen keinoin muuttaa mieheksi. Nainen itsenään, naisena, ei voi tehdä rohkeita asioita...

(Joskus kuulee ihanasti ja nokkelasti väännettyä versiota, että "naisillahan on munasarjaa!" Se on todella oivaltava heitto - mutta kun melkein kaikilla ihmisillä on joko munasarjat tai kivekset, niin eihän se enää sano yhtään mitään kenenkään harvinaislaatuisesta rohkeudesta.)


Minusta on parempi kehua ihmistä ihan yksinkertaisesti sanomalla, että "Kyllä tuo X todella rohkea ja reipas ihminen. X ei turhista valita, X uskaltaa puuttua asioihin". Ei mitään palleja vastaan - mutta ihan kaikkialle ne eivät kuitenkaan kuulu.

---

Samasta aiheesta:

• Lisa Wade: Jessie J’s "Do It Like a Dude"
  
• MM: Sanasta miestä
  
• MM: Binääri
  

Hyvä kyttä, paha kyttä

Muistattehan, kun taannoin kirjoitin siitä, kuinka naisiin helposti suhtaudutaan vähemmän myötätuntoisesti kuin miehiin?

MM: "Rasittavakin mies pysyy aika pitkään "periaatteessa kumminkin ihan hyvänä jätkänä", nainen saa hankalan bitchin leiman vaikka ei edes olisi tehnyt mitään sen kummempaa. Naisiin yksinkertaisesti suhtaudutaan epäluuloisemmin ja naisista uskotaan helposti pahinta.

Tuli mieleeni, että tämä ongelma ehkä juontaa ainakin osaksi juurensa siitä, miten lastenhoito tyypillisesti on jaettu. Nykylapsillahan asiat toivottavasti ovat jo toisin, mutta veikkaan, että useimpien nykypäivän miesten ja naisten omassa lapsuudessa hoitovastuun heistä kantoi äiti.

Siis äiti oli se ihminen, joka kielsi, komensi, rajoitti, käski, vaati ja tivasi perusteita. Jos isä puolestaan oli ottanut perinteisen, etäisemmän roolin, hän ehkä näyttäytyi lapselle vain joko kivana juhla-isukkina (laatuaikaa!) tai sitten etäisenä auktoriteettihahmona. Suorittavan tason viranomainen oli monelle kuitenkin äiti.


Pienelle lapselle äiti on aurinko itse. Ei lapsi tunne muuta maailmaa, ei tunne muuta käskijää. Äiti vaikuttaa hänen silmissään kaikkivoivalta ja kaikkiviisaalta - ehkä myös kieltoineen ja rajoitteineen hirveältä tyrannilta. Aikuistuminen on sitten sitä, että tästä äidin vallasta sekä murtaudutaan että opetellaan eroon, kasvetaan omaan aikuiseen elämään.

Sinänsähän tässä ei ole mitään ongelmaa - lasten kuuluu tietyssä iässä kapinoida vanhempiaan vastaan. Paha juttu on kuitenkin se, jos vain toinen vanhemmista on kantanut kasvatusvastuun. Jos lapsuudenperheessä oli se tilanne, että isä ei tehnyt osaansa tylsästä, arkisesta rajojen asettamisesta, äidin asema vinoutuu. Lapselle ehkä jää se kuva, että kaikesta kurjasta ja kurinalaisesta vastaavat nimenomaan naiset - miehet eli isät ovat sitten rentoja ja reiluja. Tällöin aikuistuneelle ihmisellekin ehkä jää se kuva, että kenen tahansa naisen vallassaolo merkitsisi palaamista äidin käskyvaltaan. Tällöin ihminen ehkä kokee tarvetta puolustautua - ikävä kyllä ehkä juuri kaikkia naisia dissaamalla.


(Veikkaanpa myös, että suuri osa siitä irrationaalisesta dissauksesta, jota jotkut kohdistavat naispoliitikkoihin, johtuu ehkä juuri tästä kesken jääneestä äitikapinasta. Vallasnaista katsellessaan näille haukkujille ehkä tulee se kuristava tunne, että lapsuuden taivaanvahvuuden vahvuinen äiti onkin taas palannut lapsuuden unholasta - että dissaajat itse ovat siis vaarassa menettää aikuisen voimansa ja identiteettinsä!)


Mikä siis neuvoksi nykydissareille? Ratkaisu on sama kuin aina: jos olet jonkun faija, pidä huoli siitä, että kasvatat lastasi niin hyvinä kuin pahoinakin hetkinä. Älä ole pelkkä juhla-isä, vaan myös se kurja kieltäjä. Jos olet jonkun mutsi, pidä huoli siitä, että lapsen isä tekee osansa. Hänellä on samanlainen oikeus tehdä kasvatustyötä kuin sinullakin.

Sillä lailla lapsesi oppii, että sekä miehet että naiset voivat olla useissa eri rooleissa: sekä kovina käskijöinä että hellinä hoivaajina, rasittavina nalkuttajina että ymmärtäväisinä tukijoina.

---

Samasta aiheesta:

• MM: Reilukerhon tytöt
  

Palikkamatikka

Tutkimusten mukaan miesten sanotaan olevan naisia parempia tilanhahmottajia ja 3D-pyörittelijöitä. Siis miehet osaisivat naisia paremmin käännellä kappaletta mielessään ja sielunsa silmin nähdä sen eri kulmista. Voi olla tottakin, mistäs minä tiedän.

Sen kyllä tiedän, missä töissä tuota kolmiulotteista ajattelukykyä nimenomaan tarvitaan: Ainakin sisustussuunnittelijan, vaatesuunnittelijan, ompelijan ja kampaajan.

Kaikki tunnetusti perinteisiä äijäammatteja.

---

Samasta aiheesta:

• Echidne of the Snakes: Three-Dimensional Mental Rotation
  

Reilukerhon tytöt

Ihmiset suhtautuvat usein naisiin vähemmän myötätuntoisesti kuin miehiin. Rasittavakin mies pysyy aika pitkään "periaatteessa kumminkin ihan hyvänä jätkänä", nainen saa hankalan bitchin leiman vaikka ei edes olisi tehnyt mitään sen kummempaa. Naisiin yksinkertaisesti suhtaudutaan epäluuloisemmin ja naisista uskotaan helposti pahinta.

Tämä asennevamma voi siis olla ihan naisillakin: tiedättehän nämä sankarit, joiden mielestä "naisvaltaisilla aloilla on niin huono ilmapiiri", ja "kyllä se on niin että mies nyt vaan soveltuu paremmin pomoksi" ja "miehet ei puukota selkään toisin kuin akat". Näiden naisten mielestä naiset ovat juoruilevia, kurjia märehtijöitä ja pikkusieluisia tanttoja. Mutta miehet ovat suoria ja mutkattomia, kelpo kavereita.

Minusta se on tosiaan nimenomaan asenneongelma - ihan siksi, että rasittavuus tai vaikeilu ei tietenkään oikeasti ole sukupuolisidonnainen ominaisuus. Tämän voi jokainen helposti testata vaikka omaa tuttavapiiriään havainnoimalla. Katso - ja katso oikeasti, arkisimmat ennakkoluulosi ohittaen - ystäviäsi, tuttujasi ja vihollisiasi: ketkä heistä todella ottavat muut huomioon, antavat toisille tilaa, ovat kohtuullisia ja joustavia? Ketkä vänisevät, prinsseilevät ja tuuppivat? Väitän, että näitä hyviä tyyppejä sinulla on yhtä paljon niin naisina kun miehinäkin. Samalla lailla urvokkeja löytyy niin naisten- kuin miestenhuoneestakin.

Tämähän on nollatutkimus! Tietysti naiset voivat olla hyvinkin rasittavia ja vaikeita ihmisiä. Ihan niin kuin miehetkin. Aikamoista valikoivaa näköä vaatii tämän arkisen todistusaineiston ohittaminen. Moni niin kuitenkin tekee, ja vannoo akat ala-arvoisiksi ihmisiksi.


Joka tapauksessa naisdissaajanaisten kummallinen asenne kiehtoo ja hämmentää minua. Luulen, että se on osaksi halua kieltää oma, yhteiskunnallisesti miestä huonompi asema ja sen herättämä raivo - osaksi taas inhimillistä (mutta ei kovin jaloa) halua samaistua voittajaan. Haukkumalla muita naisia nainen ikään kuin kohottaa itsensä meistä muista erilliseksi olennoksi: hän ei kuulu alhaisten kanojen joukkoon, vaan (ilmeisesti) hänetkin voi lukea miesväkeen.

---

Samasta aiheesta:

• MM: Binääri
  

Puhu siitä!

Jotain hyvääkin kaikesta tästä assangeerauksesta sentään koituu. Ruotsissa on alettu keskustella seksin ja epäseksin rajoista:

HS 21.12.10: Assange-epäilyt nostattivat Ruotsissa keskustelun seksin rajoista

(...)
Koljonen naputteli kysymyksen, joka liittyi Wikileaksin perustajaan Julian Assangeen. Sen ydin oli siinä, mitä oikein pitäisi ajatella loanheitosta, jota Assangea raiskauksesta syyttävät ruotsalaisnaiset ovat saaneet internetissä niskaansa.

Että miten tuntuikin niin mahdottomalta saada otetta Assange-jupakasta? Ja miksi esimerkiksi Englannissa näyttäisi olevan itsestään selvää, että kyse on jonkinlaisesta salaliitosta?

"Ruotsissa tapausta sentään pidetään sellaisena, että sille kuuluisi normaali oikeuskäsittely", Koljonen sanoo työhuoneellaan Tukholman Södermalmilla.

Koljonen ja kaverit pohdiskelivat twiiteissään, että Assangen tapauksessa mitä ilmeisimmin liikuttiin syvällä seksin harmaalla alueella. Jossain, mistä vaietaan – ja juuri vaikeneminen on yksi suurimmista ongelmista.
(...)

Loistava aloite!

---

Samasta aiheesta:

• Prata om det
  
• Jessica Valenti: Swedish feminists defend Assange accuser with #talkaboutit campaign
  
• Feministe: Swedish feminists start a Twitter campaign to talk about sexual assault
  

Väkivallan puntari

Väkivallan pahuus määrittyy kudosvaurion perusteella. Vaikka sekä nipistäminen että päähän potkiminen ovat väärin, on aina parempi nipistää kuin potkia päähän. Missään tapauksessa ei ole sama asia, nipistääkö joku vai potkiiko päähän.

Erityisesti lähisuhdeväkivallasta puhuttaessa tämä väkivallan eri lajien ero tuntuu monen mielessä hämärtyvän. Raavaan 120-kiloisen miehen suoraa tupiinvetolyöntiä pidetään samanveroisena asiana kuin 50-kiloisen naisen läimäytystä. Tämä on täysin älytöntä.

Nyt: on väärin käydä fyysisesti toisen ihmisen kimppuun, paitsi itsepuolustukseksi. (Itsepuolustustilanne on se ja vain se tilanne, jossa kimppuusi fyysisesti käydään eikä sinulla ole mahdollisuutta vahingoittumatta tai ollenkaan lähteä tilanteesta.) Jos ihminen fyysisesti käy toisen kimppuun eikä se ole itsepuolustustilanne, hän tekee aina väärin. Siis sekä edellisen esimerkin läimäyttävä nainen että hakkurimies tekivät molemmat väärin. Mutta on ensiarvoinen tärkeää tajuta, että mies teki enemmän väärin. Läimäyttäminen on todella pelkurimaista ja paskaa käytöstä. Mutta aikuisen miehen lyönti voi tappaa. Se voi aiheuttaa aivovaurion. Joka tapauksessa lyötäessä kudosvauriota syntyy merkittävästi enemmän kuin läimäytettäessä. Siksi on enemmän väärin lyödä kuin läimäyttää.

Huomaa, että tässä ei ole kyse sukupuolesta. Tässä on kyse käytetystä voimasta. Jos 50-kiloinen nainen täysillä tallaa maassa makaavan miehen naamaa, hän tekee pahemman teon kuin naisensa käsivarren nahkaa nipistävä 120-kiloinen mies. Molemmat toimivat väärin, mutta tässä tilanteessa nainen tekee suuremman rikoksen.

Vastaavasta syystä fyysinen väkivalta on pahempaa kuin henkinen. Ensinnäkin, kaikki fyysinen väkivalta on aina samalla myös henkistä väkivaltaa. Se on paitsi kudosvaurion tuottamista, myös uhrin kontrollointia pelolla. Toisekseen, "pelkässä" henkisessä väkivallassa uhrin fyysinen ruumis - elämän jatkumisen konkreettinen elinehto - ei suoraan vahingoitu. Lisäksi henkiseltä väkivallakolta uhrilla on aina mahdollisuus paeta - ehkä pieni, mutta kuitenkin oikea mahdollisuus. Fyysisessä väkivallassa tekijä saattaa riistää uhrinsa hengen - siis lopettaa tämän ainokaisen elämän. Väkivaltojen pahuuserot ovat siis tyystin eri kertaluokkaa. Siis pahakaan vittuilu ei oikeuta vetämään ketään turpiin.


Lapsille tosiaan opetetaan, että kaikki toisten kimppuun käyminen on yhtä pahaa. Mutta aikuisen on jo tajuttava, että toisiaan tukistaville ja nipistäville taaperoille asiat onkin syytä esittää hiukan rajoitetummin kuin aikuisille.

Lisävaloa

Tänäänkin on erityisen hyvä päivä olla hakkaamatta rakkaitaan.

Valoa, ei väkivaltaa: 25.11. on naisiin kohdistetun väkivallan vastainen päivä.

---

Samasta aiheesta:

• Suomenmaa: Keskustanaiset haluaa väkivallan vastaista valistusta myös armeijaan
  
• Tietysti.fi: Miesten puhe väkivallasta ei ole pelkkää retoriikkaa
  
• MM: Kaatuneiden muistopäivä
  

Amatsoni-isät

HS 14.11.10: Moni-isäisyys yleistä Amazonin kulttuureissa

Moni-isäisillä kansoilla naiset voivat pitää monia rakastajia ja kaikkia rakastajia pidetään osittain lapsen isinä.

(...)

Miehiä paheksuttiin, jos he olivat mustasukkaisia vaimojensa suhteista ja toisaalta naisia pidettiin outoina, jos heillä ei ollut ulkopuolisia suhteita.

Walkerin mukaan moni-isäisyys oli järjestelmä, josta kaikki hyötyivät. Kaikki "isät" osallistuivat enemmän tai vähemmän lapsen kasvatukseen. Heimosodat olivat yleisiä, joten jos lapsen oikea isä kuoli, joku muista isistä saattoi ottaa hänen paikkansa.

Mitenköhän hömppäsiiven evobilsailijat tämän selittävät?

---

Samasta aiheesta:

• MM: Keisarin uudet vaatteet
  
• MM: Vuoroin vieraissa
  
• MM: Elämän ruuhkavuodet
  

Keisarin uudet vaatteet

Kauniimpi sukupuoli on nyt näemmä blogissani pinnalla. Lähestyvän isänpäivän kunniaksi tässä vielä kolme erinomaista kirjoitusta: pojista, miehistä ja isistä.

• Aaltopahvia: Kuuntelemisen oppitunti
  

  Oletteko te koskaan miettineet, millainen maailma olisi, jos miehillä olisi samanlainen vapaus ilmaista tunteitaan kuin naisilla? Oletteko te koskaan miettineet, millainen maailma olisi, jos naisilla olisi samanlainan oikeus tulla kuulluiksi kuin miehillä?
  
  Minä mietin sitä päivittäin.
  
  Mietin erityisesti luokkahuonetta, niitä nuoria, joista tulee meidän tulevaisuutemme yhteiskunta. He rakentavat sen. Mutta onko mikään muuttunut?
  
  Luokassa puhuu yhä useimmiten juuri poika, eikä hän tee sitä puheenvuoroa viittaamalla pyytämällä. Se hiljainen viittaava tyttö joutuu pysymään hiljaa, koska hän on kiltisti, eikä häntä tarvitse oikaista. Pojat saavat huomiota lähinnä vaatimalla oikaisemista, tekemällä rikkeitä ja koettelemalla rajoja. Äijätoimilla. Jos kuitenkin syntyy keskustelu, tulevat useimmat puheenvuorot lopulta tytöiltä. Pojilta tuntuu puuttuvan joko kyky tai uskallus ääntää sitä, mitä he ajattelevat. Ei ole lainkaan tavatonta, että erittäin mielenkiintoisia ajatuksia aineeseen kirjoittanut oppilas saattaa pitää ajatuksiaan aivan kelvottomina, jopa typerinä.
  
  

  
  
• Megafoni/Katariina Mäkinen: Miesliike nyt?

  
  Feminismin vastustajista puhuttaessa on heti aluksi huomattava, että heidän käsityksensä feminismistä on usein varsin erikoinen. Feminismi, johon he tekevät eroa, vaikuttaa hyvin erilaiselta kuin tämänhetkinen globaali feministinen liike ja feministisen teorian, tutkimuksen ja poliittisen toiminnan todellisuus. Antifeministeille feminismi tuntuu tarkoittavan esimerkiksi joko a) naisten etujen puolustamista, b) oletusta siitä että naiset ovat miehiä parempia tai c) sukupuolen “todellisen olemassaolon” kieltämistä. Feminismiin sisältyvä koko sukupuolijärjestelmän kritiikki jää usein täysin huomiotta samoin kuin se, että juuri feministit ensimmäisinä esittivät myös miehen olevan sukupuoli ja kyseenalaistivat valmiit oletukset siitä, mitä miehen tulisi olla, samoin kuin sen, että hierarkkinen ero sukupuolten välillä olisi historiallisesti välttämätön maailmaa ja ihmisten välisiä suhteita jäsentävä tekijä.

  (Via Aaltopahvia)
  
  
• Vihreiden isien manifesti: Olen isä, olen olemassa
  

  Isästä puhuttaessa on kyse usein sukupuolesta, miehestä. Isän puuttuessakin puhutaan miehen mallin puuttumisesta. Äidin puuttuminen ei ole naisen mallin puuttumista. Äitiys on olemista lapsen kanssa; hoivaamista, auttamista ja huolenpitoa.
  
  Tervetuloa oikealle vuosituhannelle.
  
  Isät haluavat olla lasten kanssa. Isät haluavat olla lähellä lapsiaan. Ei yhteiskunnan painostuksesta, vaan siksi, että mekin paitsi kasvatamme lapsiamme rakkaudella, olemme iloisia siitä muutoksesta ja kasvusta, jonka lapset saavat meissä aikaan.

  
  

Miehen mitalla

Tiedättekö, mitä Suomi tarvitsee? Suomi tarvitsee miesasiamiehiä. Siis - kunnollisia sellaisia. Esimerkiksi lehtori Timo Marttala puhuu hyvää asiaa:

YLE 13.10.10: Miehisyyden mallia pitäisi monipuolistaa

Kemi-Tornion ammattikorkeakoulun yhteiskuntatieteiden lehtorin Timo Marttalan mukaan moni mies voi kokea vallitsevan mieskulttuurin rajoittavaksi, jos esimerkiksi ammatinvalintaa ei voi tehdä vapaasti ilman yhteiskunnan paineita.

- Meillä on "miesten ja naisten" ammatteja ja koulutusaloja, eikä siinä sinänsä ole mitään pahaa, että naiset kiinnostuvat useammin hoitoalasta ja miehet teknisistä aloista. Siinä vaiheessa siitä tulee ongelma, jos mies ei uskalla hakea hoitoalalle siksi, että kokee, ettei oma suuntautuminen tai valinta sovi vallitseviin odotuksiin miehenä olemisesta, Marttala sanoo.

(...)

- Jos mies omii kritiikittömästi sen mieskuvan, mikä yhteiskunnassa on vallalla tai mitä mieskulttuuri ylläpitää, niin elämä voi käydä ahtaaksi. Ylipäätään ei ole kovin rakentavaa elää elämää rajoitusten ja negaatioiden kautta, pohtimalla mitä en voi tehdä, koska olen mies.

Tasa-arvokeskustelussa unohdetaan helposti se, että miesten kiistämättömät ongelmat (kuten lyhempi eliniänodote, miesten miehiin kohdistama väkivalta) eivät ole naisten vika. Ne ovat onneton ja kauhea asia, mutta ne eivät johdu mistään, mitä naiset tekisivät. Tietenkään kukaan ei ole mies tyhjiössä, mutta esimerkiksi elinajanodotteeseen vaikuttaa ensisijaisesti se miestenkeskinen äijäkulttuuri, jossa rehujen pureskelu ja terve jumppaaminen ovat akkain kotkotuksia.

Jos mies on hyvä sydämelleen, ne jotka hänet vaativat siitä tylyimmin tilille, ovat toiset miehet.

Syyn ja seurauksen laki

HS 31.10.10: Väitös: Syytökset väkivallasta eivät ratkaise huoltajuusriitoja

Yleinen väite siitä, että äiti voittaa avioeroriidan käräjillä syyttämällä isää väkivallasta tai lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä, ei pidä tuoreen väitöstutkimuksen mukaan paikkansa.

Huoltajuusriitoja tutkinut Teija Hautanen havaitsi, että väkivaltasyytökset eivät ole oikeudessa äitien valttikortteja, joilla he voittavat kiistat.

Hautasen mukaan tuomioistuimissa väkivallasta vaaditaan muutakin näyttöä kuin toisen vanhemman kertomus. Vaikka väkivallasta olisi riittävästi näyttöä, viranomaiset eivät välttämättä anna sille painoarvoa päätöksissään ja suosituksissaan, hän arvioi.

(...)

Tämähän ei oikeastaan ole hyvä uutinen. Tai siinä on hyvää se, että tutkimus ehkä vihdoin panee tutin sen väsyttävän, poliittisesti ylikorrektin vinkunan suulle, että kaikki avioeroa hakevat naiset automaattisesti tehtailisivat perusteettomia hakkaussyytöksiä miesparkojensa päänmenoksi.

Tuo kohta - "Vaikka väkivallasta olisi riittävästi näyttöä, viranomaiset eivät välttämättä anna sille painoarvoa päätöksissään ja suosituksissaan, hän arvioi" - on kuitenkin huonompi homma. Miehen väkivaltaisuuden naistaan (ja tietenkin myös lastaan kohtaan!) pitäisi suoraan vaikuttaa siihen, missä määrin hänellä on oikeus olla osa lapsensa elämää. Ihan yksinkertaisesti: Jos mies hakkaa lapsensa äitiä, mies on väistämättä huono isä.

Perhettään hakkaava mies on pelkkä läheisiään nakertava rutto-orava, syöpäläinen ja elätti. Jos mies hakkaa, hänen pitäisi menettää perheensä. Hakkaajamies on suljettava ulos kylmään, perheen lämmön ulkopuolelle. Hänet on erotettava perheestä, pakotettava olemaan yksin itsensä kanssa. Tai ehkä pikemminkin vielä niin päin, että ketään muuta ei tule pakottaa elämään hänen itsekkyytensä ja heikkoutensa piirissä.


(Nyt varmaan palat halusta huutaa, että hakkaavathan ne naisetkin! Ja että se on Jupiterin kokoinen ongelma, ja että itse asiassa meidän pitäisikin puhua hakkaavista naisista! Koska ne ovat yhteiskunnallisesti suurin epäkohta, tai jotain.

Mutta minä tiedän, että tuollaisesta seuraa vain tylsä katinhännänveto ja huutoäänestys. Silloin naisten ala-arvoisesta kohtelusta puhuminen takuuvarmasti jää yleisen hölinän jalkoihin. Joten, jos olet pakahtumaisillasi, teet näin:

1) Perusta oma blogi. 2) Avaudu siellä asiasta. 3) Linkitä minun blogiini ja/tai 4) Laita minun blogini kommentteihin oman blogisi linkki. Sitten asiasta kiinnostuneet voivat tulla keskustelemaan sinun blogiisi.)


Miesten (tai itse asiassa kenenkään) väkivalta ei ole sellaista kuin elokuvissa. Se ei ole jaloa eikä ylevää. Jos puhutaan täysissä sielun ja ruumiin voimissa olevista ihmisistä eikä syyntakeettomista henkilöistä, väkivallan nolo perustotuus on tämä: se on opportunistista. Väkivallakko aivan yksinkertaisesti hakkaa, koska hänelle ei tule sitä mitään seurauksia. Ei siinä ole mitään sen fiinimpää. Hakkaaja hakkaa, koska voi, koska kukaan ei vedä häntä tilille.

Mutta otapa pois hakkaamisen vapaus, anna tilalle yksinäisyys ja ero läheisistä! Siinä samassa näet, kuinka häpeällisesti, kuinka nopeasti nuo hakkaajamiehet kääntävät kelkkansa. Kun vaarana on oikeasti menettää jotain konkreettista, se nyrkki ei nousekaan, se tyhmäpullo ei mene huulille.

Mies tietää kyllä leipäpuunsa.