Siskokset kuin ilvekset

Tuleeko sinullekin joskus tällainen tenkkapoo: Olet kyllä feministi, sinusta naisten oikeuksien puolustaminen on tärkeää sekä maailmanlaajuisella että paikallisella tasolla, etkä joudu helposti huijatuksi kun kun törmäät perinteisiin akkainvähättelykeinoihin - mutta silti et voi mitään sille, että sinun mielestäsi Liisa on hirveä tyhjäpää, Kukka-Maaria perkeleellisen julma paskiainen ja Tiinan höpinöitä et jaksa kuunnella puolta minuuttia kauempaa?

Tunnet ehkä mielipiteistäsi syyllisyyttä, ethän suurin surminkaan halua olla huono feministi eli ääliö. Pitäisikö sinun nyt siis feminismin ja jonkinlaisen feministisen sisaruuden nimissä vain purra hampaat irveen ja etsiä inhoamistasi naisista hyviä puolia?


Ei tarvitse. Ihmisryhmän puolustaminen sorrolta ei vaadi sitä, että sen ryhmän jäsenistä täytyisi henkilökohtaisella tasolla pitää. Jos puolustat homojen oikeuksia, sinun ei tarvitse tykätä naapurin Kakesta eikä kutsua häntä teelle. Feminismin päämäärä on naisten oikeuksien toteutuminen. Ne oikeudet ovat naisilla, koska niiden kuuluu olla kaikilla ihmisillä. Naisten asemaa ei suinkaan pyritä parantamaan siksi, että naiset olisivat kaikki tyynni jotenkin aivan ihania ja hienoja ihmisiä, vaan siksi, että naisten aseman parantaminen on oikein.

(Päinvastoin: jos naisia suojeltaisiin vain siksi, että kaikki naiset olisivat niin mukavia ja nastoja tyyppejä, niin eihän sellainen suojelu olisi kovinkaan arvokas asia!)


On erittäin todennäköistä, että monien maailman naisten kanssa sinulla ei ole mitään muuta yhteistä kuin sukupuoli. Et ehkä edes pidä naisista, noin niin kuin persoonina, ehkä juuri naiset ovat elämässäsi kohdelleet sinua pahasti. Joten jos sisaruuden käsite tökkii pahasti sinun kohdallasi, homma kannattaa ajatella niin, että olet maailman kaikkien muiden naisten kanssa samassa veneessä. Mitä muille naisille tehdään, se tehdään sinulle. Jos jotain maailman naista voidaan sukupuoliasemansa takia hakata, se on sinun ongelmasi - vaikka kyseinen akka sitten olisi pahin vihanaisesi. Sinä olet aina naisten joukossa, et koskaan tule kuulumaan mihinkään muuhun yhteiskuntaryhmään.

Mutta sinun ei tarvitse tykätä kenestäkään, josta et tykkää.

Valenti lähtee

Feministing.comin perustaja, Jessica Valenti, lähtee Feministingistä:

(...)
I started Feministing almost seven years ago (wow) to provide a space for younger feminists who didn’t have a platform. I was a 25 year-old who found it profoundly unfair that an elite few in the feminist movement had their voices listened to, and that the work of so many younger women went misrepresented or ignored altogether.

Today, almost 5,000 posts later, I’m a 32 year-old feminist with a voice that is listened to. Largely because of the work I’ve done with Feministing, I have a successful platform for my work – I’ve published books, written articles, and built a career as a speaker. Because I feel Feministing should remain a place for younger feminists to build their careers and platforms, I think it’s appropriate to our mission that I step back.
(...)

Eihän Valenti onneksi ole mihinkään katoamassa, mutta vedenjakaja tämä luopuminen kyllä on.

En muista, milloin ensimmäistä kertaa löysin tieni Feministingin sivuille. Se oli ennen kuin itse aloitin bloggaamisen. Sivustosta tuli minulle joka tapauksessa pian hyvin tärkeä. Vaikka kunnioitan ja ihailen suuresti vanhempien aikojen keskeisiä femakkoja ja oman maamme voimanaisia, niin netin jenkkifeministien - ja erityisesti Valentin - ääni myötävärähteli minussa eniten. Feministing edustaa minulle rohkeutta ja tuoreutta - sellaista älykästä arkifeminismiä, joka ei vajoa liian syvälle aatteellisiin jaaritteluihin eikä toisaalta manaa pelkkää synkkää toivottomuutta. Hyvää stuffia.

Valentin omat kirjat olivat minulle kuin appelsiinimehu autiomaassa. Hänen tyylinsä on hauska mutta no-nonsense, turhia koreilematon ja värikäs. Hän on myötätuntoinen ja sopivan kova. Erityisesti Full Frontal Feminism ja He’s a Stud, She’s a Slut ovat niitä kirjoja, joihin yhä vieläkin palaan, kun vituttaa ja turhauttaa erityisen rankasti. (Ensinnä mainittu tietysti on teinitytöille suunnattu! Ehkä siis olen epäkypsä minäkin. Tai ehkä vain tuore...)

Siitä ei pääse mihinkään, että Jessica Valenti teki (ja tekee) suurtyön. Netti on juuri oikea paikka feminismille, ja Feministingin kaltaiset suuret kokoomasivut rakentavat yhteyden feministien välillä. Sitä kautta rakentuu myös muutos.

Thank you, Jessica. You're clever and brave and cool upon cool.

---

Samasta aiheesta:

• Jessica Valenti
  
• Feministing
  

Back to Basics

Kirjoitin taannoin siitä, kuinka naisten oikeuksien puolustaminen helposti jää muiden hyvien asioiden ajamisen jalkoihin. Niin kuin kamaa hamstraava tavaraintoilija, feministikin saattaa huomaamattaan kasata kaikenlaisia muita velvoitteita ja vaateita asiansa päälle. Silloin feminismi - siis naisten oikeudenmukaisen kohtelun vaatiminen - ei enää näytäkään niin kriittiselta tai olennaiselta asialta. "Onhan toki muilla asiat paljon huonommin kuin meillä! Homoja sorretaan, köyhiä sorretaan, mustia sorretaan. Miten minä voisin kehdata vaatia vanhempainkustannusten jakamista, kun muualla maailmassa lapset kävelevät miinoihin?"

Ne muut, ne ovat kaikki maailman muut ihmiset.

Violet Socks: Feminism is no longer about sexism at all
(...)
Notice anything else? Like maybe the fact that this isn’t a definition of feminism at all? Feminism is a movement and political philosophy that addresses the systematic oppression of females because they are female. What WisCon is offering up instead is just a general definition of liberal social justice. Sexism isn’t even mentioned.
(...)

Luulen itse, että feminismin vähättely on osa kiltin tytön syndroomaa. Se on halua pysytellä näkymättömänä - kurjassa turvassa mutta kuitenkin turvassa. Puolustamalla naisten sijaan muita huono-osaisia ryhmiä naisen ei tarvitse vaatia mitään itselleen. Hänen ei tarvitse olla se ikävä akka, ilonpilaaja, järjen inha ääni.

(...)
It’s fascinating the extent to which women have been shamed out of even claiming a movement to address sexism. We just aren’t allowed to have that. Too strident. Too pushy.
(...)

On tietysti oikein puolustaa heikommassa asemassa olevia ihmisiä. On syytä tajuta keskenään risteävien sortomekanismien olemassaolo ja omat etuoikeudet (ihminenhän voi samaan aikaan olla sekä sorrettu että etuoikeutettu). Mutta näin niin kuin muistutuksena itselleni ja muille: sitä muiden puolustamista ei tarvitse tehdä itseä tai omaa väkeä dissaten.

---

Samasta aiheesta:

• MM: Ei femakoille hyi!
  
• MM: Veri ja vessanpönttö
  

Femakkoseksiä

Kun aikakauslehdistä kerran oli puhe (tai puute?), tahdon välittää eteenpäin saamani tiedonannon:

Tulva-lehti kerää kokemuksia feministisestä tai feministien harjoittamasta seksistä. Halutessasi vastata kyselyyn, lähetä viesti toimittaja Jenni Junkalalle, jenni.junkala@POISTATÄMÄmyy.haaga-helia.fi.

Kerro viestissäsi:

1. Nimesi (etunimi mainitaan artikkelissa)
2. Ikäsi (mainitaan artikkelissa)
3. Sukupuolesi
4. Millaista on feministinen seksi?
5. Miten feminismi näkyy makuuhuoneessasi?
6. Oletko valmis vastaamaan mahdollisiin lisäkysymyksiin? Jos olet, kirjoita vastaukseen yhteystietosi, sähköpostiosoite ja puhelinnumero.

Vastauksia voi lähettää 13.3.2009 asti. Halutessasi voit vastata kyselyyn myös nimimerkillä. Juttu julkaistaan Tulvan numerossa 2/09. Lehti ilmestyy 8.5.2009.

Rispektiä Cosmolle

Suomen Cosmopolitanin uusimmassa numerossa on hyvä artikkeli feminismistä. Hienoa työtä, arvon rouvat! En ole samaa mieltä kaikista Cosmon esiin nostamista asioista – esimerkiksi minusta nainen ei suinkaan tarvitse "vähintään kolmea eri meikkivoidetta kotiinsa". Mutta juuri tällaiset artikkelit alleviivaavat sitä hyvää valistustyötä, jota naistenlehdet tekevät. Tässä minun ja naistenlehtien lovestory.

Luen mielelläni naistenlehtiä. Aikaisemmin minulle tuli niitä kotiin tilattuna. Lehden ilmestymisviikon kohokohta oli usein se iltapäivä, kun luin lehden läpi. Naistenlehdet kuvaavat maailman värikkäänä, rationaalisena ja selkeänä. Kun naisten elämä ja kokemukset ovat yleensä väheksyttyjä ja marginaaliin asetettuja (meitähän on vain yli puolet maapallon väestöstä), pelkkien naisten asioihin keskittyvien lehtien olemassaolo on kapinaa. Kun naiseus cosmossa ja sen sisarissa vielä kuvataan pohjimmiltaan myönteisenä, värikkäänä, monipuolisena ja toimivana, niin ilohan siihen maailmaan on sukeltaa.

Naistenlehdissä samat artikkelit tietysti toistuvat (vähän niin kuin elämässäkin), joten nyt - öh - kypsemmällä iällä luen glossy-lehtiä satunnaisemmin. Usein näen jo kannen otsikkojen perusteella, että uusi numero on oleva puuduttavaa, tuhat kertaa jo näkemääni huttua. Kuitenkin jos kansikuvassa on minua kiinnostava henkilö (kuten Drew Barrymore tai Sarah Michelle Gellar), ostan nykyisinkin heti. Omia suosikkejani ovat olleet UK-Cosmopolitan, Glamour ja Marie Claire. Suomalainen Trendi oli minusta vuosi pari sitten hyvin mielenkiintoinen. Mutta nyttemmin siinä on vain tylsiä design-friikki-häkkyrä –suunnittelijoiden haastatteluja ja ihmisten ylistailattuja koteja esittelyissä. Nykyinen muoti on minusta myös varsin rumaa, joten en tahdo lukea "nerokkaista muodinluojista".

Naistenlehdillä on tärkeä funktio kansansivistäjinä. Ne iskevät perheisiin äidin, tavallisimman perheenpään, kautta. Naisten terveys- ja kuntoilulehdet toki pösilöivät ja liioittelevat usein, mutta massavalistukseen esimerkiksi liian suolankäytön tai stressin vaaroista ne ovat aivan omiaan. Hyvä, värikäs juttu kauniine kuvineen on tehokkaampi kuin mikään pamfletti. Terveyslehdet pystyvät mahdottomaan: ne saavat terveellisen elämän näyttämään seksikkäältä, haluttavalta ja värikäältä.

Ei kaikki naistenlehtien sisältö tietenkään ole jaloa valistusta. Syytteet älyvapaitten kauneusihanteitten ylläpitämisestä ja vahingollisten seksimyyttien toistamisesta ovat erittäin perusteltuja. Lisäksi lehdissä on myös häpeilemätöntä hömppää: horoskooppeja ja kiviterapioita, huulipunasävyjen hyvin, hyvin teknisiä arvosteluita. Hömppä kuitenkin tekee silloin tällöin hyvää kaikille sukupuolille.

Miehille on myynnissä aivan vastaavaa hömppäisää tajunnantäytettä ja lohtua. Hyvä niin, tietenkin. Mutta niitä pitääkin kutsua "asialehdiksi". Tekniikan maailmaa ei koskaan kutsutä hömppälehdeksi, vaikka se tietenkin on aivan vilpitön hömppälehti. Myöskään Mikrobittiä tai Hustleria ei kutsuta hömpäksi. Juku, miksiköhän?

Se, mikä vielä puuttuu, olisi hyvä naisten pornolehti. Luin yhteen aikaan Playgirliä, mutta se muuttui varsin nopeasti tylsäksi. Kuvien ukkelit olivat vähän liian sliipattuja minulle, ja miksi hitossa ne poseerasivat aina samoissa asennoissa? Myös naisille suunnattu värikäs tiedelehti olisi ihana. Nämänhän voisi yhdistää yhdeksi täydelliseksi seksiä, tiedettä ja meikkivinkkejä sisältäväksi lehdeksi! Niin tilaisin.


Mistä lehdistä te tykkäätte?

Yllättävä käänne!

Helsingin Sanomat uutisoi:

"Alma Median rekrytöintipäivä Helsingin yliopiston Porthanian luentosalissa keskeytyi keskiviikkona äkisti. Parikymmentä opiskelijaa vetäisi päähänsä Johanna Korhosta esittävät naamarit ja alkoi tulittaa kysymyksin paikalla olleita Alman johtajia."

"Protestin järjesti naistutkimuksen opiskelijoiden ja feministien perustama Reagointiryhmä. Sen jäsenet ovat yhä vihaisia siitä, että Johanna Korhonen erotettiin heti valintansa jälkeen Lapin Kansan päätoimittajan paikalta. Korhosen mukaan syynä oli hänen lesboutensa. Alma Media kiisti väitteet ja vetosi luottamuspulaan. Asiasta käydään parhaillaan oikeutta. "

Hahaa! Poweria, siskot. Olette rohkeita ja hauskoja.