18. helmikuuta 2010

Vaippasulkeiset

SDP:n haluaa myös naiset kansalaispalveluun, ja Muskelotti kirjoittaa aiheesta erinomaisesti:

Muskelotti: Good work sister – and brother!
Kansalaispalvelussa olisi varmasti paljon plussaa, mutta pelkkä automaattinen tasa-arvon voitto se ei aivan ehdottomasti olisi. Kuten Aamulehti pääkirjoituksessaan tänään kirjoitti, "miten kävisi naisten työurien, joita äitiys- ja hoitovapaat muutoinkin lyhentävät?"


Minusta esitys yleisestä kansalaispalvelusta on oikein hyvä - palvelun sisällöstä toki riippuen. Parhaimmillaan koko ikäluokan kattava koulutus olisi oiva tapa reagoida sellaisiin uusiin (tai "uusiin") uhkiin, joita perinteinen armeijalaitos ei välttämättä ole omiaan torjumaan. Esimerkkeinä voisivat olla vaikka terrorismi tai ilmastonmuutoksen myötä tulevat säävaikutukset.

Tärkeää on kuitenkin muistaa, että naiset tekevät nykyisin kohtuuttoman suuren osan lisääntymistyöstä. Asevelvollisuus ei vahingoita miehen työuraa tai heikennä tämän taloudellisia ansioita niin paljon kuin lastentekeminen naisen. Tilanne ei siis nyt ole 50-50.

Joten kansalaispalvelun vastineeksi olisikin kipin kapin syytä velvoittaa miehet suorittamaan se oikeudenmukainen osuutensa kotilieden ääressä.


Muskelotin oma ehdotus kuulostaa minusta erinomaiselta:

Ehdotankin seuraavaa tasa-arvon kehittämiseksi: Kyllä, kaikille samanpituinen kansalaispalvelus ja kyllä, kaikille vanhemmille pakolliset vanhempainvapaat joko puoliksi tai Islannin 3+3+3 -mallin mukaan. Työnantajille asennekasvatusta, naisille rohkeutta pyytää palkankorotusta ja miehille rohkeutta tutustua oman lapsensa arkihoitoon.



Käykää lukemassa ja keskustelemassa!

16. helmikuuta 2010

Kahden kerroksen väkeä

Tuttavalleni, nuorelle naiselle, tehtiin alkusyksystä se tavallinen temppu:

Hän haki oman alansa työpaikkaa. Työhaastattelu meni hyvin, kunnes naispuolinen haastattelija heläytti: "No, Mira-Mari [nimi muutettu], mitenkäs ne perhekuviot?" Vink, vink. Et kai ajatellut, Mira-Mari, paukahtaa paksuksi ja pukata pentua pitäjään? Et kai ajatellut jäädä äitiyslomille? Taisitpa ajatella! Älä soittele meille, Mira-Mari, me soitamme sinulle.


Kaikki työnantajat eivät toki toimi näin, mutta aina silloin tällöin näitä muinaisjäänteitä tulee vastaan. Jos sinulle tehdään törkeät, ei hätää: Juksaaminen on keksitty. Kehotan kaikkia nuoria naisia työhaastateluissa yksinkertaisesti valehtelemaan perheasioistaan. Olen samoilla linjoilla tässä jutussa haastatellun asiantuntijan kanssa:

Taloussanomat 2.10.09: Valehtelu sallittua, jos työnantaja kyselee asiattomia
Työoikeuden asiantuntija Johanna Haltia-Tapio vastaa asiakkaidensa kysymyksiin yhdessä Suomen suurimmista asianajotoimistoista. Hän sanoo, ettei valehteleminen ole työhaastattelussa kiellettyä, mikäli työnantaja kyselee asiattomuuksia.

Valehtelu on tietenkin aina kyseenalaista, mutta jos työnantaja ei lähtökohtaisesti voi sellaisia kysyä, eivät he voi antaa mitään painoarvoa vastauksellekaan.



Valehtele surutta, sumeilematta ja härskisti.


Ei asia tietenkään periaatteiltaan ole näin yksinkertainen. On väärin, että naisen ylipäänsä pitäisi teeskennellä jotain. On väärin, että me joudumme sekä tekemään leijonanosan lisääntymistyöstä, että vielä kärsimään rangaistuksen sen tekemisestä. Vittuilun ja selkäänpuukotuksen sijaan meitä pitäisi kiittää.

Käännetäänpä asia toisin päin: lastentekeminen on palvelus koko Suomelle. Kaikki muodikas hippi-ininä siitä, kuinka "synnytys on jokaisen oma valinta, ei kukaan pakota!" on ajattelematonta. Ellei kannata jotain äärilinkolalaista nihilismiä, jossa maapallo pyritään kokonaan puhdistamaan ihmisistä, lastenteko nyt vaan on yhteiskunnan välttämätön työ. Jonkun on tuotettava lisää ihmisiä.

Vain naiset voivat ruumiissaan rakentaa lapsia. Miehen osuus siinä puuhassa on toki välttämätön, mutta kovin pitkäkestoinen ponnistus se ei ole. Varsinainen lastenrakennuskyky on naisten supervoima.

Totta kai työntekijöiden äitiyslomat ovat ongelmallisia varsinkin pienille yrittäjille. Mutta helvetti: lastentekemisen kaltaisesta elintärkeästä työstä nyt vaan väistämättä koituu kustannuksia. Se on elämän tosiasia. Lyhytnäköisyys siis hiiteen. Lastentekemisen hyödyt ovat pitkällä aikavälillä paljon kustannuksia suuremmat. Kestävä, järkevä ratkaisu on rokottaa rahaa myös lapsen isän työnantajalta.


Mitä te oikein luulette, työnantajat? Että haikara tuo lapset? Ja päälle päätteeksi ilmaiseksi?





Samasta aiheesta:

11. helmikuuta 2010

Arkipäivän teologiaa

HS 10.2.10: Vanhemmille rikossyyte rabbin tekemästä ympärileikkauksesta

Helsingin käräjäoikeudessa puitiin tänään tapausta, joka liittyy kahdeksanpäiväisen poikavauvan ympärileikkaukseen. Vanhemmat kutsuivat Englannista rabbin ympärileikkaamaan kahdeksanpäiväisen poikansa. Operaatio tehtiin toissa keväänä juutalaisen seurakunnan tiloissa Helsingissä. Lapsi sai komplikaationa verenvuotoa ja joutui pariksi päiväksi sairaalaan.

Tapaus päätyi poliisitutkintaan, ja keskiviikkona vanhemmille luettiin käräjäoikeudessa syytteet törkeästä pahoinpitelystä tai yllytyksestä sellaiseen.



En ole erityisen uskonnonvastainen ihminen. Itse olen ateisti, tai ehkä pikemminkin agnostikko. En ole koskaan kokenut minkäänlaista jumalallista ilmestystä tai läsnäolon tunnetta. En tiedä, voiko sellaista kokea vai ei. Minusta asialla ei oikeastaan ole merkitystä: uskokoon kukin niin kuin parhaaksi kokee, noudattakoon niitä rituaaleja jotka katsoo oikeiksi.

Mutta sen sanon, että järkeä ja myötätuntoa pitää myös käyttää. Muita ei saa vahingoittaa uskonnon nimissä. Lasten kimppuun ei käydä. Piste.

Eiköhän se Jumala, kuka onkin, jaksa armahtavaisessa hyvyydessään odottaa sen kahdeksantoista vuotta: kun lapsi on kasvanut aikuiseksi, hän voi sitten niin halutessaan käydä itse, omasta tahdostaan, leikkauttamassa itsensä, jos kokee sen tarpeelliseksi. Mutta ympärileikkaus ei todellakaan ole päätös, jonka vanhemmat voivat tehdä suojastaan ja hoivastaan täysin riippuvaisen lapsen puolesta.


Jos vanhempi tosiaan vilpittömästi uskoo, että Jumala mistään syystä vaatii lapsen vahingoittamista, uskovan ihmisen moraalinen velvollisuus olisi nousta kapinaan sellaista Jumalaa vastaan. Seurauksista piittaamatta.

8. helmikuuta 2010

"Trigger Warning"

Feministiblogeissa ilmaisua trigger warning! käytetään silloin, kun blogimerkintä tai muun vastaava saattaa sisältää poikkeukselisen vastenmielistä ja rankkaa materiaalia. Sen sanoma on: "Älä lue tätä varoituksella varustettua blogimerkintää, jos et tahdo raivostua tai masentua tai pelätä."

Käytän itse trigger warningia esimerkiksi silloin, kun viittaan johonkin tavallistakin törkeämpään naisia vastaan tehtyyn väkivallantekoon. Mittapuuna ovat siis puhtaasti omat reaktioni - merkkaan triggereiksi ne jutut, jotka saivat minut itseni kieriskelemään raivosta. YMMV.

Triggerimerkintäni eivät valitettavasti ole niin kattavia kuin esimerkiksi suurimmissa yhdysvaltalaisissa feministiblogeissa. En varmasti kykene ottamaan kaikkien muiden kokemuksia huomioon. Blogitekstini ovat kuitenkin yleensä aika karuja ja ne käsittelevät usein vääryyksiä ja sortoa. Jos olet seurannut blogiani pidempään, sen tyyli lienee sinulle jo tuttu.


Tiivistän: Jos olet herkässä mielentilassa, etkä juuri tänään kaipaisi sitä ihmiskunnan paskinta paskaa tietoisuuteesi, älä lue triggeröityä kirjoitustani.

2. helmikuuta 2010

Erisuuret

Miehen euro on Suomessa euron. Maahanmuuttajanaisen euro on kaksikymmentä senttiä:

HS 1.2.10: Maahanmuuttajanaisen euro on 20 senttiä


Olen huomannut, että joka kerran kun puhutaan joko maahanmuuttajanaisten tai esimerkiksi jonkun sodan jaloissa olevan maan naisen asioista, niitä verrataan aina suomalaisen naisen olosuhteisiin. Ei siis suomalaisen miehen.

Siis tyyliin: "Suomalaiset naiset käyttävät lautasliinoihin ja kynsilakkaan n euroa vuodessa! Vaikka samaan aikaan köyhässä X-maassa naisen tuntipalkka on vain muutaman sentin."

Ei koskaan: "Suomalaiset miehet käyttävät parranajotuotteisiin ja kodinelektroniikkaan n euroa vuodessa! Vaikka samaan aikaan köyhässä X-maassa naisen tuntipalkka on vain muutaman sentin."