Back to Basics

Kirjoitin taannoin siitä, kuinka naisten oikeuksien puolustaminen helposti jää muiden hyvien asioiden ajamisen jalkoihin. Niin kuin kamaa hamstraava tavaraintoilija, feministikin saattaa huomaamattaan kasata kaikenlaisia muita velvoitteita ja vaateita asiansa päälle. Silloin feminismi - siis naisten oikeudenmukaisen kohtelun vaatiminen - ei enää näytäkään niin kriittiselta tai olennaiselta asialta. "Onhan toki muilla asiat paljon huonommin kuin meillä! Homoja sorretaan, köyhiä sorretaan, mustia sorretaan. Miten minä voisin kehdata vaatia vanhempainkustannusten jakamista, kun muualla maailmassa lapset kävelevät miinoihin?"

Ne muut, ne ovat kaikki maailman muut ihmiset.

Violet Socks: Feminism is no longer about sexism at all
(...)
Notice anything else? Like maybe the fact that this isn’t a definition of feminism at all? Feminism is a movement and political philosophy that addresses the systematic oppression of females because they are female. What WisCon is offering up instead is just a general definition of liberal social justice. Sexism isn’t even mentioned.
(...)

Luulen itse, että feminismin vähättely on osa kiltin tytön syndroomaa. Se on halua pysytellä näkymättömänä - kurjassa turvassa mutta kuitenkin turvassa. Puolustamalla naisten sijaan muita huono-osaisia ryhmiä naisen ei tarvitse vaatia mitään itselleen. Hänen ei tarvitse olla se ikävä akka, ilonpilaaja, järjen inha ääni.

(...)
It’s fascinating the extent to which women have been shamed out of even claiming a movement to address sexism. We just aren’t allowed to have that. Too strident. Too pushy.
(...)

On tietysti oikein puolustaa heikommassa asemassa olevia ihmisiä. On syytä tajuta keskenään risteävien sortomekanismien olemassaolo ja omat etuoikeudet (ihminenhän voi samaan aikaan olla sekä sorrettu että etuoikeutettu). Mutta näin niin kuin muistutuksena itselleni ja muille: sitä muiden puolustamista ei tarvitse tehdä itseä tai omaa väkeä dissaten.

---

Samasta aiheesta:

• MM: Ei femakoille hyi!
  
• MM: Veri ja vessanpönttö
  

Syyn ja seurauksen laki

HS 31.10.10: Väitös: Syytökset väkivallasta eivät ratkaise huoltajuusriitoja

Yleinen väite siitä, että äiti voittaa avioeroriidan käräjillä syyttämällä isää väkivallasta tai lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä, ei pidä tuoreen väitöstutkimuksen mukaan paikkansa.

Huoltajuusriitoja tutkinut Teija Hautanen havaitsi, että väkivaltasyytökset eivät ole oikeudessa äitien valttikortteja, joilla he voittavat kiistat.

Hautasen mukaan tuomioistuimissa väkivallasta vaaditaan muutakin näyttöä kuin toisen vanhemman kertomus. Vaikka väkivallasta olisi riittävästi näyttöä, viranomaiset eivät välttämättä anna sille painoarvoa päätöksissään ja suosituksissaan, hän arvioi.

(...)

Tämähän ei oikeastaan ole hyvä uutinen. Tai siinä on hyvää se, että tutkimus ehkä vihdoin panee tutin sen väsyttävän, poliittisesti ylikorrektin vinkunan suulle, että kaikki avioeroa hakevat naiset automaattisesti tehtailisivat perusteettomia hakkaussyytöksiä miesparkojensa päänmenoksi.

Tuo kohta - "Vaikka väkivallasta olisi riittävästi näyttöä, viranomaiset eivät välttämättä anna sille painoarvoa päätöksissään ja suosituksissaan, hän arvioi" - on kuitenkin huonompi homma. Miehen väkivaltaisuuden naistaan (ja tietenkin myös lastaan kohtaan!) pitäisi suoraan vaikuttaa siihen, missä määrin hänellä on oikeus olla osa lapsensa elämää. Ihan yksinkertaisesti: Jos mies hakkaa lapsensa äitiä, mies on väistämättä huono isä.

Perhettään hakkaava mies on pelkkä läheisiään nakertava rutto-orava, syöpäläinen ja elätti. Jos mies hakkaa, hänen pitäisi menettää perheensä. Hakkaajamies on suljettava ulos kylmään, perheen lämmön ulkopuolelle. Hänet on erotettava perheestä, pakotettava olemaan yksin itsensä kanssa. Tai ehkä pikemminkin vielä niin päin, että ketään muuta ei tule pakottaa elämään hänen itsekkyytensä ja heikkoutensa piirissä.


(Nyt varmaan palat halusta huutaa, että hakkaavathan ne naisetkin! Ja että se on Jupiterin kokoinen ongelma, ja että itse asiassa meidän pitäisikin puhua hakkaavista naisista! Koska ne ovat yhteiskunnallisesti suurin epäkohta, tai jotain.

Mutta minä tiedän, että tuollaisesta seuraa vain tylsä katinhännänveto ja huutoäänestys. Silloin naisten ala-arvoisesta kohtelusta puhuminen takuuvarmasti jää yleisen hölinän jalkoihin. Joten, jos olet pakahtumaisillasi, teet näin:

1) Perusta oma blogi. 2) Avaudu siellä asiasta. 3) Linkitä minun blogiini ja/tai 4) Laita minun blogini kommentteihin oman blogisi linkki. Sitten asiasta kiinnostuneet voivat tulla keskustelemaan sinun blogiisi.)


Miesten (tai itse asiassa kenenkään) väkivalta ei ole sellaista kuin elokuvissa. Se ei ole jaloa eikä ylevää. Jos puhutaan täysissä sielun ja ruumiin voimissa olevista ihmisistä eikä syyntakeettomista henkilöistä, väkivallan nolo perustotuus on tämä: se on opportunistista. Väkivallakko aivan yksinkertaisesti hakkaa, koska hänelle ei tule sitä mitään seurauksia. Ei siinä ole mitään sen fiinimpää. Hakkaaja hakkaa, koska voi, koska kukaan ei vedä häntä tilille.

Mutta otapa pois hakkaamisen vapaus, anna tilalle yksinäisyys ja ero läheisistä! Siinä samassa näet, kuinka häpeällisesti, kuinka nopeasti nuo hakkaajamiehet kääntävät kelkkansa. Kun vaarana on oikeasti menettää jotain konkreettista, se nyrkki ei nousekaan, se tyhmäpullo ei mene huulille.

Mies tietää kyllä leipäpuunsa.

Myyttiksen vinkit, osa 7: Uskonpuhdistus

Minulla on sellainen tapa, että arvotan kaikkia vastaantulevia aatteita, uskontoja ja ideologioita yhden mittapuun mukaan: kuinka ne suhtautuvat naisiin. Kyllä vain. Ajattelen siis itseäni ja omaa väkeäni ensin.

Minusta ei oikeastaan ole olemassa "Todella hienoa aatetta/uskontoa/ideologiaa, mutta!" Jos esimerkiksi uskontoon kuuluu naisten pitäminen toisen luokan kansalaisina, tai jos naisten oikeudet katsotaan tietyn aatteen ajajien piirissä vähäpätöiseksi asiaksi, silloin se uskonto tai se aate aivan yksinkertaisesti ovat riittämättömät. Ne eivät ole tarpeeksi hyviä ja niitä on korjattava. Meillä on oikeus kritisoida kehnoja aatteita.

(Minusta on aina ollut liikuttavaa, kuinka monet liikkeet saattavat riidellä keskenään niin monesta muusta asiasta - mutta hyvin harvoin tästä: "Naisen paikka on kotona, palkatonta työtä tekemässä. Naisten oikeudet eivät ole ihmisoikeuksia." Kaiken maailman komeljanttarit - natsit, kommarit, eläinten vapauttajat, demokraatit, luonnonsuojelijat, katoliset, kyrvät kautta maailman, ruskokielet kaponaiset - ovat niin usein olleet liikuttavan yksimielisiä siitä, että naisen paikka on työn ääressä, eikä siitä työstä koskaan saa maksaa sen arvon mukaan. Vielä nykyisinkin monet aatteet lipsuvat tälle tyhmälle tielle.

Tietysti on vilpittömin mielinkin liikkuvia maailmanparantajia! Mutta esimerkiksi ihan arkisessa hyväntekeväisyys- tai ihmisoikeustyössä voi hyvin törmätä muunkinlaiseen joukkoon. Joku henkilö saattaa kyllä tehdä paljon arvokasta työtä vaikkapa rauhan tai ympäristön tai eläinten oikeuksien eteen - ja silti olla sitä mieltä, että naisten oikeudet, no ne eivät ole mikään tärkeä juttu. Että ne on jo saavutettu, älkää tytöt nyt viitsikö riehua!)

Naisten oikeudet ovat tyypillisesti se asia, jonka maailman uudistusmieliset ensimmäisenä myyvät. Usein takana ovat aivan raa'at käytännön syyt: ukkelin on helpompi laatia teorioitaan, kun joku muu hoitaa ruuanlaiton ja lastenhoidon. Siksi hänen kannaltaan on helpompi julistaa oikeuksiaan vaativat naiset kevytmielisiksi ja prioriteetteja ymmärtämättömiksi. Mutta no: meitä on puolet ihmiskunnasta, ja meidän historiamme on hirveä. Meidän oikeutemme eivät ole mikään valinnanvarainen pikku juttu emmekä me ole mikään pieni kranttu erityisryhmä.

Joten jos esimerkiksi emmit aatteiden välillä, jos tietty uskonto epäilyttää sinua - tässäpä sinulle helppo ja nopea lakmustesti.

---

Samasta aiheesta:

• Womanist Musings: PETA'S Favourite Animal Is Pussy
  
• MM: Toisten lippujen alla
  

Kommentin kommentti

Blogger näyttää nykyisin tekevän niin, että se antaa liian pitkinä pitämistään kommenteista virheilmoituksen - mutta tuo ko. kommentin kuitenkin minulle hyväksymisjonoon. Joten ehdotan, että jos tahdotte kommentoida kovin pitkästi (pitkä = useampi kuin pari, kolme kappaletta), laittakaa yhden ison sijaan monta pientä kommenttia.

Seksuaalinen "valta"

Päivän sitaatti kaikille naisten "seksuaalisesta vallasta" vaahtoaville:

"If women can sleep their way to the top, how come they aren't there? – There must be an epidemic of insomnia out there."
- Ellen Goodman

Yksittäisen ukkelin melan nostattaminen (kauneuden voimalla!) ei nyt vaan ole kovin kummoista "valtaa". Ainakaan verrattuna lainsäädäntövaltaan, rikkauteen tai sotilaalliseen mahtiin.

---

Samasta aiheesta:

• Kumous: Naisten seksuaalinen valta
  

Puuroaineita savannilla

HS 19.10.2010: Kivikauden ihmiset söivät hiilihydraatteja

(...)
Tämä tarkoittaa, että kivikauden ihmiset keräsivät ja kuivasivat kasveja ja jauhoivat niitä ravinnoksi jo 30 000 vuotta sitten. Löytö muuttaa käsityksiä, joiden mukaan kivikauden ihmisten ruokavalio olisi koostunut vain lihasta ja satunnaisista marjoista ja hedelmistä.

Jauhinkivien löytyminen näin laajalta alueelta viittaa siihen, että tapa on ollut vakiintunut kivikautisissa ihmisyhteisöissä ja säännöllinen osa ihmisten ravitsemusta.

Tutkijat eivät osaa sanoa miten jauhetta on käytetty. Ihmiset ovat mahdollisesti sekoittaneet sitä veteen puuromaiseksi mössöksi tai paistaneet siitä ohuita "leipiä". Tutkijoiden mukaan jauheen hiilihydraattipitoisuus on vastannut suunnilleen alkeellisesta emmervehnästä tehdyn jauhon hiilihydraattipitoisuutta.

Tutkijat uskovat myös, että löytö kertoo jotakin kivikautisten ihmisyhteisöjen työnjaosta. Kasvien kerääminen ja kasviravinnon valmistaminen on metsästäjä-keräilijäkulttuureissa pääsääntöisesti naisten tehtävä, ja näin on luultavasti ollut myös kivikautisissa yhteisöissä.
(...)

Wired-lehti pohtii uutisen merkitystä laajemmin:

(...)
"Freed from immediate pressures, people could do other things — such as, eventually, leaving the Stone Age behind. And underlying it all, if ethnographic research on remaining Stone Age tribes is a reliable guide, would be the work of women, gathering and processing plants while men went hunting.

“The paradigm of ‘Man the hunter!’” dies hard, but “our research demonstrates how women’s work was definitely crucial for nomadic Paleolithic groups,” said Revedin.
(...)

Se kivikautisen (ja nykyisen) perheenelättäjämiehen sitkeästä myytistä! (Tiedättehän, siitä 50-luvun leffojen näkemyksestä, että muinainen luolamies nuiji joutessaan mammutin ja ruokki sillä nöyränä luolassa odottelevan pikkuvaimonsa.)


Mitä muuten tulee tieteen objektiivisuuteen ja tutkimuksen laatuun, Hesarin jutun loppukaneetissa vielä ajattelemisen aihetta meille kaikille:

Tutkimusta johtaneen Anna Revedinin mukaan tärkkelysjyväsiä ei ole aikaisemmin löytynyt teknisistä syistä. Monilla arkeologeilla on ollut tapana puhdistaa löydetyt esineet ennen analyysia, jolloin tärkkelysjyväset ovat huuhtoutuneet pois. Revedinin mukaan heidän tutkimuksensa on ensimmäinen kerta, kun työkaluista edes yritetään etsiä kasvimateriaalia.

Ihminen on erehtyväinen. Tiede on yhtä altista muodeille ja mokille kuin mikä tahansa muukin asia. Poliittinen valinta tehdään jo siinä vaiheessa, kun päätetään, mitä aletaan tutkia.

Unelmahäät

Samalla kun pyörittelin silmiäni ja kiristelin hampaitani eilisen YLEn Homoillalle, rupesin ajattelemaan avioliittoa ylipäänsäkin.

Ei minulla ole mitään heterohäitä vastaan. Jos toisensa tahtova heteropariskunta menee naimisiin, mikäpä siinä - tietysti sillä edellytyksellä, että he ovat miettineet asian läpi ja ihan oikeasti uskovat, että naimisiinmeno on heidän kohdallaan se oikea ratkaisu.

Heteroavioliiton historia on minusta suoraan sanoen raadollinen ja tympeä. Naimisiinmeno on aina ollut enemmän miehen ja suvun edun mukainen liiketoimi kuin minkään valtakunnan romanttinen satu. Vanhoina pahoina aikoina naisten oli pääsääntöisesti pakko mennä naimisiin, tai kohdata silmitöntä riistoa ja syrjintää. Talouskin oli usein siten painotettu, että naisten muut työmahdollisuudet oli torpedoitu. Ainoa "kunniallinen" tapa hankkia leipänsä oli mennä naimisiin ja ruveta kotityöläiseksi.

Nykymuodossaankin naisten harteille sälytetty häähulluilu on minusta vain naisten voimien haaskausta, ahtaisiin ulkonäkövaatimuksiin verrattavissa olevaa dissausta: Miksi se hääpäivä yhä on "naisen elämän tärkein päivä", mutta ei miehen? Miksi liitto rakkaan ihmisen kanssa yhä olisi se naisen - mutta ei miehen - elämän tähtihetki, suurin päämäärä? Suurempi kuin työ tai edes lapsen syntymä? Minä ymmärrän tietenkin rakkauden ja halun juhlistaa rakkautta, ymmärrän ja tunnen sitoutumisen ja valinnan. Mutta noin yleisesti ottaen "hääperinteet" tai "avioliittoinstituutio" eivät minusta ole mikään suojelemisen arvoinen asia.

Mutta onhan nykyajan hääparin toisaalta myös täysin mahdollista ottaa vanhat seremoniat ja tuunata ne uusiksi, omaan sydämeen ja omaan moraaliin sopiviksi, oikeasti hyviksi! Olen nähnyt niin tapahtuvan. Joten en ole heterohääkielteinen. Jos, heteroystäväni, rakastatte toisianne ja tahdotte seremonian sen näyttämiseen, menkää ihmeessä naimisiin! (Kunhan, huom, kunhan ainakin se heterohääparin nainen sitten pitää sen oman sukunimensä.) Tulen nyyhkimään häihinne, minusta onnelliset rakkaustarinat ovat ihania.

Kirkkovihkimisen suhteen olen sitten vähän kiikun-kaakun-linjoilla. Minusta itse avioliiton tulee olla maallinen sopimus. Jo maistraatissa vihityn avioparin voi toki kirkon edustaja siunata, jos pari näin tahtoo. Mutta muutoin minusta avioliiton tulee yhteiskunnan silmissä olla juridinen sopimus, ei sen enempää eikä vähempää. Turha siihen solmimiseen ainakaan on Jeesusta (tai muita jumaluuksia) sotkea.


Entä pitäisikö minusta homojen "päästä" naimisiin? No tietenkin pitäisi. Totta vitussa (ja munassa). Jos se minusta riippuisi, niin saman tien. Minusta avioliitossa ei kerta kaikkiaan ole mitään sellaista ulottuvuutta tai seikkaa, joka vaatisi rajaamaan sen eri sukupuolta olevien henkilöiden väliseksi asiaksi. En suoraan sanoen ymmärrä, miksi muka edelleen tarvitaan "rekisteröidyn parisuhteen" kaltainen sanahirviö, kun kuitenkin tarkoitetaan avioliittoa.

Homoavioliitot pitää sallia. On meidän kaikkien etu, että avioliittoinstituutiota oikeudenmukaistetaan ja tasapuolistetaan kaikin tavoin.