Sellainen kevytmielinen heitto vielä tässä presidentinvaalin alla, että toivon ilman muuta Haaviston tulevan valituksi. Jos en muuten, niin viimeistään Nexar Antonio Floresin tähden. Kyllä presidentin sukupuolikin on minulle tärkeä asia - mutta presidentin puolison sukupuoli on vielä olennaisempi. En nimittäin suurin surminkaan halua, että seurapiiritoimittajat edelleenkään pääsevät käyttämään kenestäkään pöhköä ilmausta "Suomen ensimmäinen nainen".
Ensimmäinen nainen on harvinaisen tympeä titteli. Sehän antaa ymmärtää, että nainen pääsee jotenkin maansa "ensimmäiseksi" ja parhaaksi ilman omaa ansiotaan, vain sopivan henkilön ja sopivaa henkilöä naimalla. Tai toisin päin, naisen mahdollisten omien ansioiden ei katsota painavan mitään sen rinnalla, kenet hän sattunut saamaan elämäntoverikseen! Sellainen ajattelutapa on minusta yhtä tunkkainen ameriikanlaina kuin Matti Meikäläisen vaimon kutsuminen "rouva Matti Meikäläiseksi".
Jostain syystä naisen siivellä ei kuitenkaan pääse ekaksi. En nimittäin muista, että Pentti Arajärvestä olisi koskaan vakavissaan käytetty vastaavaa johdonmukaista termiä "Suomen ensimmäinen mies". Muistatteko te?
4. helmikuuta 2012
30. tammikuuta 2012
Homosivari
Iltalehti 25.1.12: HBL: Amiraali pitää Haavistoa pätevänä
Jos nyt ihan suoraan sanon, niin minusta sosiaalisessa mediassa (ja välillä siinä epäsosiaalisessakin) esiintyvä huolehtiminen Haaviston sivariudesta on vähän semmoista silmänlumetta, ulkokultaisuutta. Voihan siinä joidenkin kohdalla olla oikeaakin huolta puolustusvoimien selviytymisesta sivarijohtajan karskeissa kourissa - mutta Haaviston kansainvälisen kokemuksen nyt luulisi pätevöittävän ihan hyvin meikäläiseenkin kriisinhallintaan.
Huolehtijoiden motiivien vilpittömyyttä epäilen siksi, että muistanpa vielä ihan hyvin, kuinka ihan tasalleen samaa sanottiin aikoinaan Halosesta: ei armeijaa käymätön ihminen voi olla Puolustusvoimien ylipäällikkö! Tuntuu, että tuo Haaviston sivariuden kauhistelu onkin vain Halosen kauhistelun päivitetty versio. Kun ei haluta ääneen sanoa, että "hyi mä en halua äänestää naista" tai "hyi mä en halua äänestää homoa", niin sitten vedotaan maagiseen asepalvelukseen.
Ehkä se on hyväkin merkki, että ihmiset ylipäänsä tarvitsevat tekosyyn. Aika harvalla sentään nykyään on pokkaa dissata tyyppiä avoimesti tämän homoudesta.
Samasta aiheesta:
"(...) Kaskeala sanoo Hufvudstadsbladetille, että Haavisto on ollut ansiokkaasti mukana rauhanturvaoperaatioissa. Hän muistuttaa antaneensa Haavistolle sotilasansiomitalin tämän roolista Tshadin operaatiossa.
(...)
Kaskealan mielestä Haaviston pätevyys on täysin riittävä puolustusvoimien ylipäällikölle.
- Hän vieläpä tuntee melko hyvin puolustusvoimien rakenteen, ja olen aina kunnioittanut hänen tietämystään sotilaallisissa asioissa."
Jos nyt ihan suoraan sanon, niin minusta sosiaalisessa mediassa (ja välillä siinä epäsosiaalisessakin) esiintyvä huolehtiminen Haaviston sivariudesta on vähän semmoista silmänlumetta, ulkokultaisuutta. Voihan siinä joidenkin kohdalla olla oikeaakin huolta puolustusvoimien selviytymisesta sivarijohtajan karskeissa kourissa - mutta Haaviston kansainvälisen kokemuksen nyt luulisi pätevöittävän ihan hyvin meikäläiseenkin kriisinhallintaan.
Huolehtijoiden motiivien vilpittömyyttä epäilen siksi, että muistanpa vielä ihan hyvin, kuinka ihan tasalleen samaa sanottiin aikoinaan Halosesta: ei armeijaa käymätön ihminen voi olla Puolustusvoimien ylipäällikkö! Tuntuu, että tuo Haaviston sivariuden kauhistelu onkin vain Halosen kauhistelun päivitetty versio. Kun ei haluta ääneen sanoa, että "hyi mä en halua äänestää naista" tai "hyi mä en halua äänestää homoa", niin sitten vedotaan maagiseen asepalvelukseen.
Ehkä se on hyväkin merkki, että ihmiset ylipäänsä tarvitsevat tekosyyn. Aika harvalla sentään nykyään on pokkaa dissata tyyppiä avoimesti tämän homoudesta.
Samasta aiheesta:
- Rehellisin näkemäni vaalikone
23. tammikuuta 2012
Pikkurouva puuhastelee
MTV3 22.01.12: Sauli Niinistö: Jennin tuki korvaamatonta
Sanotaanko hillitysti näin, että mielestäni tällainen kommentti kertoo ihmisen arvoista, siis siitä, millainen maailman tulisi hänen mielestään olla. Presidentti on arvojohtaja.
On olennaista, että vuonna 2012 ei enää pyritä johtamaan Suomea 50-luvun arvomaailmaan.
(...)
Niinistön mukaan hänen puolisonsa Jenni Haukion tuki on ollut korvaamatonta.
– Jokaiselle meille on tärkeää, että on joku odottamassa kotona, valmistelee ruokaa, silittelee paitoja ja ennen kaikkea hellii, Niinistö tähdentää.
Sanotaanko hillitysti näin, että mielestäni tällainen kommentti kertoo ihmisen arvoista, siis siitä, millainen maailman tulisi hänen mielestään olla. Presidentti on arvojohtaja.
On olennaista, että vuonna 2012 ei enää pyritä johtamaan Suomea 50-luvun arvomaailmaan.
23. lokakuuta 2011
Unelma Sirpa-Leena
Kuule, äiti-ihminen. Vittuillaanko sinulle kelvottomasta äitiydestäsi? Kutsuvatko naapurin tädit (ja sedät) sinua laiskaksi ja huonoksi mutsiksi, kun et vie pikku Pekka-Iivanaa niin usein vauvajumppaan kuin pitäisi, etkä taaskaan saanut Arabellaa ilmoitettua Oopperan satubalettiin? Hengähdä vähän.
Kotrollimotkottajien suut saa tukittua tällä:
HS 23.10.2011: Intialaistytöt luopuivat joukolla nimestä "Ei-toivottu"
Näin voit osoittaa urputtajille, että vaikket ehkä täytäkään heidän kohtuuttomia odotuksiaan, olet kuitenkin saavuttanut hyvältä vanhemmalta vaadittavan perustason. Sillä tuskinpa sentään olet mokannut vanhempana niin pahasti, että olisit nimennyt lapsesi "Ei-toivotuksi".
Kotrollimotkottajien suut saa tukittua tällä:
HS 23.10.2011: Intialaistytöt luopuivat joukolla nimestä "Ei-toivottu"
MUMBAI. Lähes 300 tyttöä Intiassa on luopunut syntymänimestään "Ei-toivottu".
Vanhempien selvän kannan paljastavat hindinkieliset nimet muutettiin viikonvaihteen seremoniassa Sataran alueella Maharashtran osavaltiossa.
Nimenmuutoksella tytöt haluavat uuden, myönteisemmän elämän maassa, jossa tyttöjä ja naisia syrjitään järjestelmällisesti. Jopa siinä määrin, että miljoonia tyttösikiöitä on vuosien mittaan abortoitu ultraäänitutkimuksen jälkeen.
Tytöt olivat pukeutuneet parhaimpiinsa, kun he hyvästelivät rumat hindinkieliset nimet kuten Nakusa tai Nakushi. Tilalle tytöt ottivat Bollywood-elokuvatähtien nimiä, esimerkiksi Aishwaryan. Ja hindujumalatarten nimiä, esimerkiksi Savitrin.
Joku valitsi perinnenimen, jolla vain on myönteisempi merkitys. Vaishali esimerkiksi tarkoittaa "varakas, kaunis ja hyvä".
"Ystäväni ja koulutoverini alkavat nyt kutsua minua koulussa tällä uudella nimellä. Se tekee minut onnelliseksi", sanoi Ashmita, jonka pettynyt isoisä oli nimittänyt Nakusaksi.
(...)
Näin voit osoittaa urputtajille, että vaikket ehkä täytäkään heidän kohtuuttomia odotuksiaan, olet kuitenkin saavuttanut hyvältä vanhemmalta vaadittavan perustason. Sillä tuskinpa sentään olet mokannut vanhempana niin pahasti, että olisit nimennyt lapsesi "Ei-toivotuksi".
21. syyskuuta 2011
Kukkapipo kireällä
YLE.fi Lahti 20.9.11: Tosikkomaisuus ja tiukkapipoisuus yleistyvät?
Miehet ovat lupsakoita, näin se on nähtävä. Sitä en kyllä ymmärrä, miksi Pikku-Kallen vitsikirja sanoo myös, että
Samasta aiheesta:
Usein ajatellaan, että naisten kanssakäyminen saattaa olla hieman vaikeaa ja naiset ovat tosikkoja. Orimattilan Sanomien päätoimittaja Vesa Näveri näkee, että tosikkomaisuus on maassamme lisääntynyt niin naisten kuin miestenkin parissa.
Vesa Näveri joutuu naisten tosikkomaisuuden kanssa tekemisiin päivittäin. Saman katon alta kun löytyy kolme naista.
- Tiedän miltä tuntuu tulla jyrätyksi kun tosikkomaiset astuvat foorumille. Jokainen mies jonka lähipiirissä on nainen, on varmasti tullut tämän jyräyksen kohteeksi.
(...)
Miehet ovat lupsakoita, näin se on nähtävä. Sitä en kyllä ymmärrä, miksi Pikku-Kallen vitsikirja sanoo myös, että
Mies se tulee räkänokastakin, vaan ei tyhjän naurajasta.
Samasta aiheesta:
18. syyskuuta 2011
Inertia
Tämmöisen piirteen olen huomannut meissä ihmisissä: emme niinkään etsi hyvää kuin ennakoitavuutta. Meillä on taipumus pitäytyä siinä elämässä, jonka tunnemme, ja kaikki uusi on meille raskasta ja vierasta. Siksi on usein helpompaa pysytellä pahassakin tilanteessa kuin pyrkiä muuttamaan sitä.
Miksei hakattu vaimo jätä hakkaajasikaansa? Miksei ahtaan ja tunnekylmän roolinsa vangitsema mies vaadi toisilta miehiltä oikeuksiaan? Miksei huoriteltu teinityttö keksi huoritella takaisin? Koska niin ei ole tapana. Heillä ei ole valmiita toimintatapoja lähtemiseen, vaatimiseen tai vastaan taistelemiseen. Uuden tien raivaaminen on merkittävästi raskaampaa kuin onnettomassa elämässä pitäytyminen.
Häkin rikkominenhan ei vielä riitä, se on vasta ensimmäinen askel. Sen jälkeen on vielä osattava tehdäkin jotain vapaudellaan. Huono elämä huonon ihmisen kanssa on ehkä onnetonta ja kurjaa, mutta ainakin siitä tietää, mitä on edessä: kotityrannin seuraava raivokohtaus tulee yhtä varmasti kuin talvi. Vapaan ihmisen taas on siedettävä epävarmuutta. Hänen on luotava itselleen uusi elämä, mietittävä tarkkaan, kuka on ja mitä oikeastaan elämältään haluaa. Sellainen vaatii hyvin raskasta ajattelua ja usein elämän perusrakenteiden kyseenalaistamista. Harva lähtee uudisraivaajaksi muutoin kuin pakosta!
Näin selittyy näennäinen irrationaalisuutemme: totuttuun pahan uomaan on helpompi solahtaa kuin pyrkiä vieraaseen, epävarmaan hyvään.
Miksei hakattu vaimo jätä hakkaajasikaansa? Miksei ahtaan ja tunnekylmän roolinsa vangitsema mies vaadi toisilta miehiltä oikeuksiaan? Miksei huoriteltu teinityttö keksi huoritella takaisin? Koska niin ei ole tapana. Heillä ei ole valmiita toimintatapoja lähtemiseen, vaatimiseen tai vastaan taistelemiseen. Uuden tien raivaaminen on merkittävästi raskaampaa kuin onnettomassa elämässä pitäytyminen.
Häkin rikkominenhan ei vielä riitä, se on vasta ensimmäinen askel. Sen jälkeen on vielä osattava tehdäkin jotain vapaudellaan. Huono elämä huonon ihmisen kanssa on ehkä onnetonta ja kurjaa, mutta ainakin siitä tietää, mitä on edessä: kotityrannin seuraava raivokohtaus tulee yhtä varmasti kuin talvi. Vapaan ihmisen taas on siedettävä epävarmuutta. Hänen on luotava itselleen uusi elämä, mietittävä tarkkaan, kuka on ja mitä oikeastaan elämältään haluaa. Sellainen vaatii hyvin raskasta ajattelua ja usein elämän perusrakenteiden kyseenalaistamista. Harva lähtee uudisraivaajaksi muutoin kuin pakosta!
Näin selittyy näennäinen irrationaalisuutemme: totuttuun pahan uomaan on helpompi solahtaa kuin pyrkiä vieraaseen, epävarmaan hyvään.
11. syyskuuta 2011
Pitkän päivän ilta
HS 8.9.2011: Veera Luoma-aho: Astu johtoon
Onpa hyvä kirjoitus! En ollut edes ajatellut asiaa noin.
Suoraan sanoen en ole koskaan ollut mikään erityinen downshiftaaja. Varmaan siksi, että olen enemmän energinen ja kunnianhimoinen kuin leppoisa ihminen. Minulla ei ole mitään harhakuvitelmia siitä, että oman luomutomaattiviljelmän hoivaaminen olisi erityisen sopiva kokoaikatoimi minulle. Minulla ja tuttavapiirilläni on sen verran kokemusta tämän maailman kivijalkakahviloissa työskentelemisestä, että en osaa pitää niitä herttaisuuden tyyssijoina. Tyhmä vaatimattomuus ei minusta ole koskaan kaunistanut ketään, eikä tekopyhä nöyryys ole ihmiselle eikä yhteiskunnalle eduksi. Taloudellinen ja yhteiskunnallinen vaikutusvalta on ihan aikuisten oikeasti tavoittelemisen arvoinen asia.
No, ihmiset ovat tietysti erilaisia, enkä minäkään tietenkään halua mitään jatkuvaa, hullua 24/7 -stressiä. Olen kuitenkin vahvasti sitä mieltä, että elämän "leppoistaminen" ei edes kuulu kovin nuorille ihmisille. Downshiftata voi sitten, kun jotain, mistä downshiftata! Siinä vaiheessa, kun on enimmäkseen tehnyt elämäntyönsä, kun alkaa lähestyä eläkeikää, on aika alkaa miettiä työmaailmasta pois kääntymistä. Ei kuitenkaan aikaisemmin, jos pysyy terveenä. Näenkin downshiftaus-liikkeen lähinnä jonkinlaisena romantisoituna eläkekateutena. Siinä ei oteta huomioon sitä, että eläkeläisellä ja parhaassa työiässään olevilla ihmisillä elämäntilanteet ovat ihan erilaiset. Jos olet nuorempi henkilö, kannattaa vakavasti miettiä, jaksatko tosiaan kuorruttaa sitä kuppikakkua vielä neljännesvuosisadankin jälkeen?
Luopumista parempi ratkaisu nuoremman ihmisen elämän helpottamiseen on alkaa tinkiä tyhmistä töistä. En tarkoita rahatöitäsi (vaikka niidenkin määrää ja mielekkyyttä kannattaa miettiä), vaan niitä hommia, joita ehkä teet aikasi täyttämiseksi tai koska et ole opetellut sanomaan ei. Tiedäthän: Se kotisi viikkosiivous, johon varaat aikaa, koska joka viikko nyt vaan kuuluu siivota pitkän kaavan mukan. Se kauhea, Suomen poikki ajamista vaatinut mökkeilyreissu, jolle poikaystäväsi sinut tänä kesänä raahasi, koska et uskaltanut sanoa hänelle, että itse asiassa mieluummin viettäisit lomasi kotosalla. Se tosiseikka, että olet viidettä vuotta Töppökylän Tanssikerhon rahastonhoitajana, koska et halua olla hetkeäkään yksin. Se, että väsäät helvetin kahvikakkua helvetin myyjäisiin, koska ajattelet, ettei pentusi opettaja suvaitse kaupasta ostettua kamaa. Olisiko aika jättää jotain vähemmälle?
Työn järkeistäminen on stressinhallinnan avainsana, sekä yksilön että koko yhteiskunnan kohdalla. Eivät vaihtoehdot oikeasti ole vain ne, että naisen olisi joko pudottauduttava oravanpyörästä kokonaan, tai sitten ryhdyttävä bimbosedäksi bimbosedän paikalle, suurten ikäluokkien johtajasetien management by perkeleeseen ja sadan tunnin työviikkoon. On sinunkin vastuullasi muuttaa Suomen työkulttuuri järkevämmäksi.
Vaikka paimenidylli kuinka houkuttelisi, sinun kannattaa kysyä itsetäsi: Kummalla sinusta on paremmat mahdollisuudet inhimillistää Suuryrityksen työkäytäntöjä: basilikan pienviljelijällä vai Suuryrityksen johtoryhmän jäsenellä?
(...) Nykyään on vaikeaa löytää naistenlehteä, jossa ei olisi juttua entisestä uranaisesta, joka on jättäytynyt pois "oravanpyörästä" ja elää nyt joko surffipummina kaakkoisaasialaisella hiekkarannalla tai kuorruttaa kuppikakkuja kivijalkakahvilassa.
Jutut ovat minulle ongelma. Periaatteessa suhtaudun niiden sanomaan myönteisesti.
On varmasti sekä maapallolle että sielulle hyväksi kapinoida kulutuskeskeistä elämää vastaan ja tyytyä vapaaehtoisesti vähempään.
Silti osa minusta vänkää vastaan. Pelkään jatkuvan downshiftingpuheen tekevän naisille karhunpalveluksen.
Yhtä monella sivulla naisia voisi muistuttaa siitä, että työuralla eteneminen voi olla merkityksellistä, luovaa ja mielekästä. Esimiesasemassa maailmaa voi yleensä muuttaa enemmän kuin yhdessäkään vapaaehtoistyössä. Itsenäisyyttä, vapautta ja riippumattomuutta voi saada myös vaikka perustamalla yrityksen tai pitämällä huolta omista rahoistaan. (...)
Onpa hyvä kirjoitus! En ollut edes ajatellut asiaa noin.
Suoraan sanoen en ole koskaan ollut mikään erityinen downshiftaaja. Varmaan siksi, että olen enemmän energinen ja kunnianhimoinen kuin leppoisa ihminen. Minulla ei ole mitään harhakuvitelmia siitä, että oman luomutomaattiviljelmän hoivaaminen olisi erityisen sopiva kokoaikatoimi minulle. Minulla ja tuttavapiirilläni on sen verran kokemusta tämän maailman kivijalkakahviloissa työskentelemisestä, että en osaa pitää niitä herttaisuuden tyyssijoina. Tyhmä vaatimattomuus ei minusta ole koskaan kaunistanut ketään, eikä tekopyhä nöyryys ole ihmiselle eikä yhteiskunnalle eduksi. Taloudellinen ja yhteiskunnallinen vaikutusvalta on ihan aikuisten oikeasti tavoittelemisen arvoinen asia.
No, ihmiset ovat tietysti erilaisia, enkä minäkään tietenkään halua mitään jatkuvaa, hullua 24/7 -stressiä. Olen kuitenkin vahvasti sitä mieltä, että elämän "leppoistaminen" ei edes kuulu kovin nuorille ihmisille. Downshiftata voi sitten, kun jotain, mistä downshiftata! Siinä vaiheessa, kun on enimmäkseen tehnyt elämäntyönsä, kun alkaa lähestyä eläkeikää, on aika alkaa miettiä työmaailmasta pois kääntymistä. Ei kuitenkaan aikaisemmin, jos pysyy terveenä. Näenkin downshiftaus-liikkeen lähinnä jonkinlaisena romantisoituna eläkekateutena. Siinä ei oteta huomioon sitä, että eläkeläisellä ja parhaassa työiässään olevilla ihmisillä elämäntilanteet ovat ihan erilaiset. Jos olet nuorempi henkilö, kannattaa vakavasti miettiä, jaksatko tosiaan kuorruttaa sitä kuppikakkua vielä neljännesvuosisadankin jälkeen?
Luopumista parempi ratkaisu nuoremman ihmisen elämän helpottamiseen on alkaa tinkiä tyhmistä töistä. En tarkoita rahatöitäsi (vaikka niidenkin määrää ja mielekkyyttä kannattaa miettiä), vaan niitä hommia, joita ehkä teet aikasi täyttämiseksi tai koska et ole opetellut sanomaan ei. Tiedäthän: Se kotisi viikkosiivous, johon varaat aikaa, koska joka viikko nyt vaan kuuluu siivota pitkän kaavan mukan. Se kauhea, Suomen poikki ajamista vaatinut mökkeilyreissu, jolle poikaystäväsi sinut tänä kesänä raahasi, koska et uskaltanut sanoa hänelle, että itse asiassa mieluummin viettäisit lomasi kotosalla. Se tosiseikka, että olet viidettä vuotta Töppökylän Tanssikerhon rahastonhoitajana, koska et halua olla hetkeäkään yksin. Se, että väsäät helvetin kahvikakkua helvetin myyjäisiin, koska ajattelet, ettei pentusi opettaja suvaitse kaupasta ostettua kamaa. Olisiko aika jättää jotain vähemmälle?
Työn järkeistäminen on stressinhallinnan avainsana, sekä yksilön että koko yhteiskunnan kohdalla. Eivät vaihtoehdot oikeasti ole vain ne, että naisen olisi joko pudottauduttava oravanpyörästä kokonaan, tai sitten ryhdyttävä bimbosedäksi bimbosedän paikalle, suurten ikäluokkien johtajasetien management by perkeleeseen ja sadan tunnin työviikkoon. On sinunkin vastuullasi muuttaa Suomen työkulttuuri järkevämmäksi.
Vaikka paimenidylli kuinka houkuttelisi, sinun kannattaa kysyä itsetäsi: Kummalla sinusta on paremmat mahdollisuudet inhimillistää Suuryrityksen työkäytäntöjä: basilikan pienviljelijällä vai Suuryrityksen johtoryhmän jäsenellä?
4. syyskuuta 2011
Siskokset kuin ilvekset
Tuleeko sinullekin joskus tällainen tenkkapoo: Olet kyllä feministi, sinusta naisten oikeuksien puolustaminen on tärkeää sekä maailmanlaajuisella että paikallisella tasolla, etkä joudu helposti huijatuksi kun kun törmäät perinteisiin akkainvähättelykeinoihin - mutta silti et voi mitään sille, että sinun mielestäsi Liisa on hirveä tyhjäpää, Kukka-Maaria perkeleellisen julma paskiainen ja Tiinan höpinöitä et jaksa kuunnella puolta minuuttia kauempaa?
Tunnet ehkä mielipiteistäsi syyllisyyttä, ethän suurin surminkaan halua olla huono feministi eli ääliö. Pitäisikö sinun nyt siis feminismin ja jonkinlaisen feministisen sisaruuden nimissä vain purra hampaat irveen ja etsiä inhoamistasi naisista hyviä puolia?
Ei tarvitse. Ihmisryhmän puolustaminen sorrolta ei vaadi sitä, että sen ryhmän jäsenistä täytyisi henkilökohtaisella tasolla pitää. Jos puolustat homojen oikeuksia, sinun ei tarvitse tykätä naapurin Kakesta eikä kutsua häntä teelle. Feminismin päämäärä on naisten oikeuksien toteutuminen. Ne oikeudet ovat naisilla, koska niiden kuuluu olla kaikilla ihmisillä. Naisten asemaa ei suinkaan pyritä parantamaan siksi, että naiset olisivat kaikki tyynni jotenkin aivan ihania ja hienoja ihmisiä, vaan siksi, että naisten aseman parantaminen on oikein.
(Päinvastoin: jos naisia suojeltaisiin vain siksi, että kaikki naiset olisivat niin mukavia ja nastoja tyyppejä, niin eihän sellainen suojelu olisi kovinkaan arvokas asia!)
On erittäin todennäköistä, että monien maailman naisten kanssa sinulla ei ole mitään muuta yhteistä kuin sukupuoli. Et ehkä edes pidä naisista, noin niin kuin persoonina, ehkä juuri naiset ovat elämässäsi kohdelleet sinua pahasti. Joten jos sisaruuden käsite tökkii pahasti sinun kohdallasi, homma kannattaa ajatella niin, että olet maailman kaikkien muiden naisten kanssa samassa veneessä. Mitä muille naisille tehdään, se tehdään sinulle. Jos jotain maailman naista voidaan sukupuoliasemansa takia hakata, se on sinun ongelmasi - vaikka kyseinen akka sitten olisi pahin vihanaisesi. Sinä olet aina naisten joukossa, et koskaan tule kuulumaan mihinkään muuhun yhteiskuntaryhmään.
Mutta sinun ei tarvitse tykätä kenestäkään, josta et tykkää.
Tunnet ehkä mielipiteistäsi syyllisyyttä, ethän suurin surminkaan halua olla huono feministi eli ääliö. Pitäisikö sinun nyt siis feminismin ja jonkinlaisen feministisen sisaruuden nimissä vain purra hampaat irveen ja etsiä inhoamistasi naisista hyviä puolia?
Ei tarvitse. Ihmisryhmän puolustaminen sorrolta ei vaadi sitä, että sen ryhmän jäsenistä täytyisi henkilökohtaisella tasolla pitää. Jos puolustat homojen oikeuksia, sinun ei tarvitse tykätä naapurin Kakesta eikä kutsua häntä teelle. Feminismin päämäärä on naisten oikeuksien toteutuminen. Ne oikeudet ovat naisilla, koska niiden kuuluu olla kaikilla ihmisillä. Naisten asemaa ei suinkaan pyritä parantamaan siksi, että naiset olisivat kaikki tyynni jotenkin aivan ihania ja hienoja ihmisiä, vaan siksi, että naisten aseman parantaminen on oikein.
(Päinvastoin: jos naisia suojeltaisiin vain siksi, että kaikki naiset olisivat niin mukavia ja nastoja tyyppejä, niin eihän sellainen suojelu olisi kovinkaan arvokas asia!)
On erittäin todennäköistä, että monien maailman naisten kanssa sinulla ei ole mitään muuta yhteistä kuin sukupuoli. Et ehkä edes pidä naisista, noin niin kuin persoonina, ehkä juuri naiset ovat elämässäsi kohdelleet sinua pahasti. Joten jos sisaruuden käsite tökkii pahasti sinun kohdallasi, homma kannattaa ajatella niin, että olet maailman kaikkien muiden naisten kanssa samassa veneessä. Mitä muille naisille tehdään, se tehdään sinulle. Jos jotain maailman naista voidaan sukupuoliasemansa takia hakata, se on sinun ongelmasi - vaikka kyseinen akka sitten olisi pahin vihanaisesi. Sinä olet aina naisten joukossa, et koskaan tule kuulumaan mihinkään muuhun yhteiskuntaryhmään.
Mutta sinun ei tarvitse tykätä kenestäkään, josta et tykkää.
31. elokuuta 2011
Vierastuskausi
HS 25.8.2011: Jemima Repo: Äärioikeiston rasismi kytkeytyy naisvihaan
Erinomainen kirjoitus. Minulle ei tule mieleen yhtäkään rasistia, joka ei samalla olisi myös seksisti. Se ei oikeastaan ole mikään ihme: sekä rasismin että seksismin, noiden molempien virhetoimintojen, juuri on sama.
Kaikenlainen ihmisyrmintä on pohjimmiltaan puutteellista tunteenhallintaa. Vieraan ja erilaisen pelko on toki meillä ihmisapinoilla osaksi lajisyntyinen ominaisuus, eikä se kohtuullisissa määrin ole pahasta. Rasisti kuitenkin jää tunteensa valtaan, antaa sen hallita itseään. Rasisti, naisvihaaja tahi muu syrjijä paitsi vierastaa muukalaista, myös pelkää joutuvansa yhtä huonoon asemaan kuin tämä hänestä poikkeava ihminen on syystä tai toisesta pantu. Hän pelkää menettävänsä oman etuoikeutensa, joutuvansa kurjiin töihin. Siksi rasistimiehelle sekä musta mies että valkea nainen ovat yhtäläinen uhka, toista ei voi pelätä ilman toista.
(Valkoiset rasistimiehet tuntuvat sitä paitsi pelkäävän enemmän jonkinlaisten myyttisten, mustaihoisten, superseksikkäiden karpaasimiesten maahantunkeutumista kuin maahanmuuttoa sinänsä. Tiedättehän: "Ne tulee tänne ja vie meidän työt ja meidän naiset!" Jos olet itsekin nainen, kannattaa ehkä miettiä, kuinka todennäköistä on, että joku ulkomaalainen "vie sinun naisesi" tai "äärimmäisen hyväpalkkaisen ja arvostetun" työsi. Väkivallan uhan alla me naiset taas elämme joka tapauksessa: jos joku miekkonen sattuisikin hyökkäämään öisellä kadulla kimppuusi, niin aika samahan se nyt kai sinulle siinä tilanteessa on, onko kyseinen ukko musta vai valkoinen. Niinpä niin: maahanmuutto ei itse asiassa ole meille naisille mikään kovinkaan olennainen ongelma.)
Kannattaa muistaa sekin, että kun Suomessa keskustellaan maahanmuutosta, keskustellaan samalla siitä, mistä Suomessa saa puhua. Hyvin tyypillisesti voimakkaimmin "maahanmuuttokriittiset" henkilöt pyrkivät huutamalla hukuttamaan kaikki muut keskustelua kaipaavat asiat meuhkaamisensa alle. He yrittävät kääntää keskustelukuvion sellaiseksi, että maahanmuutto muka olisi Suomen ja maailman tämänhetkinen kohtalonkysymys, kaikkein tärkein ja olennaisin asia. Heidän ongelmansa olisi oltava kaikkien muidenkin ongelma.
Siinähän sitten kätevästi unohtuukin keskustelu vaikkapa kotitöiden jakamisesta.
Norjassa heinäkuussa tehtyjen väkivaltaisten iskujen jälkeen Suomessa on keskusteltu paljon rasismista ja muukalaisvihasta. Vähemmän huomiota on kiinnitetty naisvihaan ja anti-feminismiin, jotka ovat rasismin ja anti-islamismin ohella keskeinen osa iskujen toteuttajan Anders Behring Breivikin ajatusmaailmaa.
(...)
Yksi Breivikin siteeraamista ajattelijoista on yhdysvaltalainen oikeustieteilijä Robert Bork. Borkin mielestä feminismi on liberaalin yhteiskunnan tuhoisin ja fanaattisin tekijä.
Breivikin manifestissa on myös useita sivuja norjalaisen äärioikeistolaisen bloggaajan Peder Are Nøstvold Jensenin alias Fjordmanin kirjoituksia. Fjordman katsoo naisten ja feministien toimivan järjenvastaisesti ja olevan herkkätunteisia sekä väittää tämän olevan yksi syy Euroopan "itsetuhoiseen maahanmuuttopolitiikkaan".
Bork ja Jensen pitävät maallistuneen hyvinvointivaltion politiikkaa feministisenä. Tämä politiikka on heidän mielestään johtanut naisten siveettömyyteen, miesten naisellisten piirteiden lisääntymiseen ja avioliiton rappeutumiseen, minkä seurauksena "pohjoismaista rotua uhkaa sukupuuttoon kuoleminen".
(...)
Erinomainen kirjoitus. Minulle ei tule mieleen yhtäkään rasistia, joka ei samalla olisi myös seksisti. Se ei oikeastaan ole mikään ihme: sekä rasismin että seksismin, noiden molempien virhetoimintojen, juuri on sama.
Kaikenlainen ihmisyrmintä on pohjimmiltaan puutteellista tunteenhallintaa. Vieraan ja erilaisen pelko on toki meillä ihmisapinoilla osaksi lajisyntyinen ominaisuus, eikä se kohtuullisissa määrin ole pahasta. Rasisti kuitenkin jää tunteensa valtaan, antaa sen hallita itseään. Rasisti, naisvihaaja tahi muu syrjijä paitsi vierastaa muukalaista, myös pelkää joutuvansa yhtä huonoon asemaan kuin tämä hänestä poikkeava ihminen on syystä tai toisesta pantu. Hän pelkää menettävänsä oman etuoikeutensa, joutuvansa kurjiin töihin. Siksi rasistimiehelle sekä musta mies että valkea nainen ovat yhtäläinen uhka, toista ei voi pelätä ilman toista.
(Valkoiset rasistimiehet tuntuvat sitä paitsi pelkäävän enemmän jonkinlaisten myyttisten, mustaihoisten, superseksikkäiden karpaasimiesten maahantunkeutumista kuin maahanmuuttoa sinänsä. Tiedättehän: "Ne tulee tänne ja vie meidän työt ja meidän naiset!" Jos olet itsekin nainen, kannattaa ehkä miettiä, kuinka todennäköistä on, että joku ulkomaalainen "vie sinun naisesi" tai "äärimmäisen hyväpalkkaisen ja arvostetun" työsi. Väkivallan uhan alla me naiset taas elämme joka tapauksessa: jos joku miekkonen sattuisikin hyökkäämään öisellä kadulla kimppuusi, niin aika samahan se nyt kai sinulle siinä tilanteessa on, onko kyseinen ukko musta vai valkoinen. Niinpä niin: maahanmuutto ei itse asiassa ole meille naisille mikään kovinkaan olennainen ongelma.)
Kannattaa muistaa sekin, että kun Suomessa keskustellaan maahanmuutosta, keskustellaan samalla siitä, mistä Suomessa saa puhua. Hyvin tyypillisesti voimakkaimmin "maahanmuuttokriittiset" henkilöt pyrkivät huutamalla hukuttamaan kaikki muut keskustelua kaipaavat asiat meuhkaamisensa alle. He yrittävät kääntää keskustelukuvion sellaiseksi, että maahanmuutto muka olisi Suomen ja maailman tämänhetkinen kohtalonkysymys, kaikkein tärkein ja olennaisin asia. Heidän ongelmansa olisi oltava kaikkien muidenkin ongelma.
Siinähän sitten kätevästi unohtuukin keskustelu vaikkapa kotitöiden jakamisesta.
26. elokuuta 2011
Vihollisvallat
HS 26.8.2011: Tutkimus: Seksistinen nainen lankeaa pelimiehen ansaan
Nuo tutkitut naiset voivat hyvin olla seksistejä - mutta minä kyllä sanoisin, että he ovat seksistejä ihan yhtä lailla miesten suhteen. Kuten pelimiehetkin.
Ylipäänsä konservatiivisissa sukupuolinäkemyksissä tuntuu minusta vallitsevan voimakas "all men are bastards" -asenne. Naisiakin toki pidetään niissä eri tavoin heikkoina ja kelvottomina - mutta miehet eivät saa mitään armoa. Noissa ajattelumalleissa - pelimiesten puuhissa, the Ruleseissa - lähdetään siitä, että kaikki miehet ovat epäluotettavia ja itsekkäitä horoja, joilta ei vaan voi eikä saa odottaa hyvää (tai edes inhimillistä) käytöstä. Sukupuolet nähdään toistensa luontaisina vihollisina ja siksi kaiken kanssakäymisen miesten ja naisten välillä arvellaan onnistuvan vain pelaamisen ja huijaamisen kautta.
Se jos mikä on negatiivista suhtautumista miessukupuoleen! Se on myös seksismiä, ihan sitä itseään.
Kaltaiset vetävät toisiaan puoleensa, ja tämä pätee myös seksistisiin ihmisiin. Tuoreessa tutkimuksessa naiset, jotka tunsivat vetoa pelimiesten naista kiusoittelevaan flirttailustrategiaan, paljastuivat itsekin seksisteiksi.
(...)
Tulokset osoittivat, että aggressiivista strategiaa käyttävät miehet suhtautuivat naisiin seksistisesti ja olivat ensisijaisesti kiinnostuneet irtosuhteista.
Strategia kuitenkin puri pääasiassa naisiin, jotka etsivät yhden yön suhteita ja joilla itsellään oli negatiivisia asenteita muita naisia kohtaan.
Tutkijoiden mukaan suorasukainen ja seksistinen lähestymistapa on yksi keskinäisen samaistumisen muoto, jossa flirttailun osapuolet jakavat arvomaailmansa ja vahvistavat sitä.
"Naiset, jotka suhtautuvat negatiivisesti omaan sukupuoleensa, haluavat dominoivasti käyttäytyviä miehiä, koska se sopii heidän omaan seksistiseen ideologiaansa", kirjoittavat tutkijat Jeffrey Hall ja Melanie Canterbury.
(...)
Nuo tutkitut naiset voivat hyvin olla seksistejä - mutta minä kyllä sanoisin, että he ovat seksistejä ihan yhtä lailla miesten suhteen. Kuten pelimiehetkin.
Ylipäänsä konservatiivisissa sukupuolinäkemyksissä tuntuu minusta vallitsevan voimakas "all men are bastards" -asenne. Naisiakin toki pidetään niissä eri tavoin heikkoina ja kelvottomina - mutta miehet eivät saa mitään armoa. Noissa ajattelumalleissa - pelimiesten puuhissa, the Ruleseissa - lähdetään siitä, että kaikki miehet ovat epäluotettavia ja itsekkäitä horoja, joilta ei vaan voi eikä saa odottaa hyvää (tai edes inhimillistä) käytöstä. Sukupuolet nähdään toistensa luontaisina vihollisina ja siksi kaiken kanssakäymisen miesten ja naisten välillä arvellaan onnistuvan vain pelaamisen ja huijaamisen kautta.
Se jos mikä on negatiivista suhtautumista miessukupuoleen! Se on myös seksismiä, ihan sitä itseään.
24. heinäkuuta 2011
Muistutus
Muistutus itselleni ja muille: Myös sankareita on olemassa. Myös rohkeus on totta.
HS 24.7.2011: Sankaripariskunta pelasti kymmeniä leiriläisiä
HS 24.7.2011: Sankaripariskunta pelasti kymmeniä leiriläisiä
(...) Dalen ja Hansen ajoivat veneellä saarelle, poimivat vedestä sokissa olevia ja haavoittuneita nuoria ja kuljettivat heidät vastarannalle mantereelle. Välillä luoteja osui aivan veneen viereen.
Koska kaikki eivät mahtuneet kerralla kyytiin, he palasivat neljä kertaa saaren edustalle.
He saattoivat pelastaa tappajan kynsistä 40 nuorta. (...)
15. heinäkuuta 2011
Vielä on kesää jäljellä...
Blogi ja blogisti lähtevät jälleen kesätauolle. Ellei ihmeempiä tapahdu, en kirjoita ennen elokuuta. Palataan asiaan lopukesästä!
Ihanaa kesän jatkoa teillekin!
Ihanaa kesän jatkoa teillekin!
12. heinäkuuta 2011
Jännästi voi vaikuttaa
HS: 11.7.2011: Murharyhmän Elomaa: Seksuaalirikoksen riskiin voi itse vaikuttaa
Jos ihminen ei totalitäärisessä valtiossa ole toisinajattelija, niin hänen riskinsä joutua vangituksi ja kidutetuksi on tosiaan pienempi kuin toisinajattelijalla. Ei tämä ole mitään syyllistämistä, vaan fakta.
Silti olen sitä mieltä, että jos tosiaan halutaan maailman paranevan ja kaikenlaisen kiduttelemisen vähenevän, niin ehkä kumminkin se dissaus pitäisi kohdistaa roistovaltioon - ei toisinajattelijaan.
Samasta aiheesta:
(...) Elomaa ei lähtisi antamaan naisille kehotuksia pukeutumisen suhteen. Hän kuitenkin sanoo, että ihmiset voivat myös itse vaikuttaa riskiinsä joutua seksuaalirikoksen uhriksi.
"Lapsia varoitetaan, että tuntemattomien matkaan ei saa lähteä. Neuvolle ei ole ikärajaa. Kyllä aikuisille ihmisille pitää pystyä sanomaan, että ovat varovaisia, kenen mukaan lähtevät."
"On tietysti kuuma aihe pyytää ihmisiä pitämään huolta itsestään ja kavereistaan ja katsomaan alkoholinkäyttöään, mutta kyse ei ole syyllistämisestä." (...)
Jos ihminen ei totalitäärisessä valtiossa ole toisinajattelija, niin hänen riskinsä joutua vangituksi ja kidutetuksi on tosiaan pienempi kuin toisinajattelijalla. Ei tämä ole mitään syyllistämistä, vaan fakta.
Silti olen sitä mieltä, että jos tosiaan halutaan maailman paranevan ja kaikenlaisen kiduttelemisen vähenevän, niin ehkä kumminkin se dissaus pitäisi kohdistaa roistovaltioon - ei toisinajattelijaan.
Samasta aiheesta:
5. heinäkuuta 2011
Avioliiton esteiden tutkinta
Masinoija todistaa voimallisesti sukupuolineutraalin avioliiton puolesta, kannattaa lukea:
Eikö ketään edes hävetä: Avoin kirje sukupuolineutraalin avioliiton vastustajille
Olen Masinoijan kanssa aivan samaa mieltä. Itsehän tosin suhtaudun ylipäänsä kaikkeen avioliittoon vähän nihkeästi - siis myös miehen ja naisen väliseen avioliittoon - koska sen historiallinen painolasti on aika musertava. Minusta on kuitenkin selvää, että se nykymalli, jossa naimisiin haluavalle homoparille annetaan ainoaksi mahdollisuudeksi kökkö ja riisuttu avioliitto-light, on perusteeton ja typerä.
Turha tässä asiassa on junnata ja jannata: ei ole mitään järkevää syytä siihen, että homopareille ei voitaisi antaa samaa mahdollisuutta naimisiinmenoon kuin heteropareillekin. Mieluiten saman tien.
Eiköhän se olisi loppujen lopuksi vanhoillisempienkin kristillisdemokraattien mieleen, että myös homoparit lopulta purjehtisivat ihan kunniallisesti avioliiton satamaan, eivätkä vain elelisi susipareina...
Samasta aiheesta:
Eikö ketään edes hävetä: Avoin kirje sukupuolineutraalin avioliiton vastustajille
(...) Lapsi tarvitsee turvallisen kodin ja rakastavat vanhemmat, eivätkä homoparien lapset voi nykytiedon valossa sen huonommin tai paremmin kuin heteroparien. Jos olet eri mieltä, antaa tulla sellaisia riippumattomia tutkimustuloksia, joiden taustalla ei ole amerikkalainen kristillinen tutkimuslaitos tai katolinen perinteisiä perhearvoja kunnioittava järjestö (pliis lainatkaa George A. Rekersiä...) – tai tietenkään päin vastoin sukupuolivähemmistöjen etujärjestö. Vihje: tämä ei ole matematiikkaa, eikä yksi poikkeava tulos yhteiskunnallisessa tutkimuksessa kumoa koko ajatusta. Tulosten pitää olla johdonmukaisia ja toistuvia.
Sitäpaitsi, jatketaanpa tätä logiikkaa – olet siis myös sitä mieltä, että eronneilta yksinhuoltajilta, leskiltä ja vaikkapa niiltä, joiden puoliso on puolet vuodesta työmatkoilla, pitää ottaa lapsi pois? Eikö? Miksi ei? Eikö se lapsi tarvinnutkaan isää ja äitiä? (...)
Olen Masinoijan kanssa aivan samaa mieltä. Itsehän tosin suhtaudun ylipäänsä kaikkeen avioliittoon vähän nihkeästi - siis myös miehen ja naisen väliseen avioliittoon - koska sen historiallinen painolasti on aika musertava. Minusta on kuitenkin selvää, että se nykymalli, jossa naimisiin haluavalle homoparille annetaan ainoaksi mahdollisuudeksi kökkö ja riisuttu avioliitto-light, on perusteeton ja typerä.
Turha tässä asiassa on junnata ja jannata: ei ole mitään järkevää syytä siihen, että homopareille ei voitaisi antaa samaa mahdollisuutta naimisiinmenoon kuin heteropareillekin. Mieluiten saman tien.
Eiköhän se olisi loppujen lopuksi vanhoillisempienkin kristillisdemokraattien mieleen, että myös homoparit lopulta purjehtisivat ihan kunniallisesti avioliiton satamaan, eivätkä vain elelisi susipareina...
Samasta aiheesta:
29. kesäkuuta 2011
Se postaus, jossa tahdon lisää pornoa katukuvaan
Aina välillä kuuluu sellaista huolta, että yhteiskuntamme olisi jotenkin "yliseksualisoitunut". Itsehän vain tuhahdan tällaiselle, sillä valitettavasti pornottoman päivän viettäminen on todella helppoa: täytyy vaan olla semmoinen ihminen, joka seksuaalisesti kiihottuu miehistä. Varsinkin täytyy olla heteronainen. Silloin - sen takaan - katukuvasta tai lehtipisteestä ei hevin löydy mitään pornoon tai seksiin viittaavaakaan.
Mies, joka esittelee sulojaan nimenomaan naisille, on kulttuurimme kestävimpiä ja kummallisimpia tabuja. Miehen fyysinen suorituskyky (niin seksissä, urheilussa kuin töissäkin) on kyllä tärkeä asia, mutta erotiikan saralla miehen vartalon kuuluu olla seksitön - suorastaan neutri. Miesvartalo saa olla eroottinen vain homomiehille tarkoitetussa aineistossa. Heteroiden parissa koko seksikkyys ylipäänsäkin on vain naisiin liitettävä ominaisuus.
Heteronaisen ei oleteta olevan kiinnostunut miesten ulkonäöstä. Hänen kuuluu ikään kuin kierrättää halunsa naisten kuvien kautta: kypsän ja sivistyneen heteronaisen kuuluu ajatella, että naisen vartalo on "kauniimpi" ja "eroottisempi" kuin miehen kroppa. Naisen ei sovi himoita miestä - ei ainakaan tämän ulkoisten avujen vuoksi. Miehessä sopii erotisoida karismaattista persoonaa, ei kaunista persettä.
Koska hetskunaisten ei oleteta piittavan miesten katselemisesta, meille sopivaa pornoaineistoakin on tarjolla varsin vähän. Heteropariskunnillekin tarkoitetussa seksimateriaalissa on yleensä huomattavasti enemmän naiskauneutta kuin mieskauneutta. Ajatuksena on ilmeisesti se, että miehiä ei tarvitse juurikaan näyttää, koska seksifantasioissaan myös se heteroparin nainen samaistuu pornokuvan naiseen. Tämän oudon oletuksen mukaan heteromiehen ja -naisen seksuaalisuus on täsmälleen samanlaista - molemmat ihailevat ja haluavat naisia.
Ja mikäs siinä, jos se jollekulle pelittää. Itse en vaan toimi noin, en ole koskaan toiminut. Minua kiihottavat komeat miehet. Kyllä minustakin on mukavaa katsella kuvia paneskelevista pariskunnista. Ehkä vähän samaistun naiseenkin, jos hän on vähän niin kuin ihannoitu versio minusta (ei kuitenkaan liian kaunis, sehän vaan vituttaisi). Mutta kyllä se kuvan olennaisin asia on kuitenkin se niissä komeileva miehenpuoli. Mitä minä naisen vartalosta piittaan? Jos kuvassa tai videossa ei ole hyvännäköisiä miehiä tositoimissa, joudun istumaan kuivin "suin".
Olen aika visuaalinen ihminen, nautin kauniista kuvista. Minusta on mukavaa, jos minulle myydään jotain seksin varjolla. Olisin mielissäni, jos minulle olisi tarjolla enemmän erotiikkaa ja pornokuvaa. Näin siis minun mielestäni "yhteiskunnan pornoistuminen" ei sinänsä ole mikään ongelma. Ongelma on se, ettei kivoja kuvia tarjoilla tasapuolisesti. Henkkamaukan bikinimainoksissa ei olisi minusta mitään vikaa, jos firmalla olisi aina tarjota vastaavat komeat nuoret kundit katukuvaa piristämään.
Joten helvetti, antaisitteko vähän sitä kuuluisaa yliseksualisoitumista tännekin päin? Himot ne on hiirelläkin, saati heteronaisilla.
Samasta aiheesta:
Mies, joka esittelee sulojaan nimenomaan naisille, on kulttuurimme kestävimpiä ja kummallisimpia tabuja. Miehen fyysinen suorituskyky (niin seksissä, urheilussa kuin töissäkin) on kyllä tärkeä asia, mutta erotiikan saralla miehen vartalon kuuluu olla seksitön - suorastaan neutri. Miesvartalo saa olla eroottinen vain homomiehille tarkoitetussa aineistossa. Heteroiden parissa koko seksikkyys ylipäänsäkin on vain naisiin liitettävä ominaisuus.
Heteronaisen ei oleteta olevan kiinnostunut miesten ulkonäöstä. Hänen kuuluu ikään kuin kierrättää halunsa naisten kuvien kautta: kypsän ja sivistyneen heteronaisen kuuluu ajatella, että naisen vartalo on "kauniimpi" ja "eroottisempi" kuin miehen kroppa. Naisen ei sovi himoita miestä - ei ainakaan tämän ulkoisten avujen vuoksi. Miehessä sopii erotisoida karismaattista persoonaa, ei kaunista persettä.
Koska hetskunaisten ei oleteta piittavan miesten katselemisesta, meille sopivaa pornoaineistoakin on tarjolla varsin vähän. Heteropariskunnillekin tarkoitetussa seksimateriaalissa on yleensä huomattavasti enemmän naiskauneutta kuin mieskauneutta. Ajatuksena on ilmeisesti se, että miehiä ei tarvitse juurikaan näyttää, koska seksifantasioissaan myös se heteroparin nainen samaistuu pornokuvan naiseen. Tämän oudon oletuksen mukaan heteromiehen ja -naisen seksuaalisuus on täsmälleen samanlaista - molemmat ihailevat ja haluavat naisia.
Ja mikäs siinä, jos se jollekulle pelittää. Itse en vaan toimi noin, en ole koskaan toiminut. Minua kiihottavat komeat miehet. Kyllä minustakin on mukavaa katsella kuvia paneskelevista pariskunnista. Ehkä vähän samaistun naiseenkin, jos hän on vähän niin kuin ihannoitu versio minusta (ei kuitenkaan liian kaunis, sehän vaan vituttaisi). Mutta kyllä se kuvan olennaisin asia on kuitenkin se niissä komeileva miehenpuoli. Mitä minä naisen vartalosta piittaan? Jos kuvassa tai videossa ei ole hyvännäköisiä miehiä tositoimissa, joudun istumaan kuivin "suin".
Olen aika visuaalinen ihminen, nautin kauniista kuvista. Minusta on mukavaa, jos minulle myydään jotain seksin varjolla. Olisin mielissäni, jos minulle olisi tarjolla enemmän erotiikkaa ja pornokuvaa. Näin siis minun mielestäni "yhteiskunnan pornoistuminen" ei sinänsä ole mikään ongelma. Ongelma on se, ettei kivoja kuvia tarjoilla tasapuolisesti. Henkkamaukan bikinimainoksissa ei olisi minusta mitään vikaa, jos firmalla olisi aina tarjota vastaavat komeat nuoret kundit katukuvaa piristämään.
Joten helvetti, antaisitteko vähän sitä kuuluisaa yliseksualisoitumista tännekin päin? Himot ne on hiirelläkin, saati heteronaisilla.
Samasta aiheesta:
20. kesäkuuta 2011
Siskonsa vartijat
Olen pitkään ihmetellyt niitä heteronaisia, jotka käyttävät aikaansa toisten naisten ulkonäön ja pukeutumisen arvostelemiseen. (Tiedättehän, "Siis mikä hirve-ee huorahtava roiskeläppä Lissulla on päällä!") En tajua heitä.
Kuulkaas tädit, mitä ihmeen väliä toisten naisten ulkonäöllä voi olla teille? Heteroina olette seksuaalisesti kiinnostuneita miehistä, vai mitä? Miksette siis pane energiaanne äijien ulkonäön dissaamiseen? Ja jos olettekin jotenkin kyltymättömän kilpahenkisiä ja tunnette syvää tarvetta "voittaa" muut naiset, niin silloinkaan toisten arvosteleminen ei käy järkeen. Olisitte vaan iloisia, että kuviteltu kilpasiskonne "pukeutuu huonosti" - sittenhän hän ei "kilpaile teidän miehistänne".
Samasta aiheesta:
Kuulkaas tädit, mitä ihmeen väliä toisten naisten ulkonäöllä voi olla teille? Heteroina olette seksuaalisesti kiinnostuneita miehistä, vai mitä? Miksette siis pane energiaanne äijien ulkonäön dissaamiseen? Ja jos olettekin jotenkin kyltymättömän kilpahenkisiä ja tunnette syvää tarvetta "voittaa" muut naiset, niin silloinkaan toisten arvosteleminen ei käy järkeen. Olisitte vaan iloisia, että kuviteltu kilpasiskonne "pukeutuu huonosti" - sittenhän hän ei "kilpaile teidän miehistänne".
Samasta aiheesta:
18. kesäkuuta 2011
Hallitusvastuu
HS 17.6.2011: Kristilliset sai hallitusohjelmaan aborttipykälän
Kristillisdemokraatit eivät tässä oikeastaan ole se vitutusta herättävä puolue. Niiden touhujen päivitteleminenhän on vähän niin kuin päivittelisi sitä, että Suomen kesässä hyttyset imevät verta.
Mutta voi teitä, Kokoomus, Sdp, Vasemmistoliitto ja Rkp. Halvalla möitte.
Samasta aiheesta:
Suomen aborttilainsäädäntöä tarkastellaan uudelleen uuden hallituksen kaudella.
Kristillisdemokraattien vaatimuksesta ohjelmassa sanotaan, että hallitus selvittää, onko raskaudenkeskeytyksen myöhäisintä viikkorajaa tarvetta muuttaa.
Lisäksi selvitetään, voisiko terveydenhuollon henkilökunta eettisistä syistä kieltäytyä tekemästä toimenpidettä.
Viidestä hallituskumppanista vain vihreät oli kirjausta vastaan. (...)
Kristillisdemokraatit eivät tässä oikeastaan ole se vitutusta herättävä puolue. Niiden touhujen päivitteleminenhän on vähän niin kuin päivittelisi sitä, että Suomen kesässä hyttyset imevät verta.
Mutta voi teitä, Kokoomus, Sdp, Vasemmistoliitto ja Rkp. Halvalla möitte.
Samasta aiheesta:
13. kesäkuuta 2011
Tikapuita pitkin taivaaseen
Kiintiöasiaa sivuten, Niklas Herlin kirjoitti aiheesta oivaltavasti Uudessa Suomessa:
Niklas Herlin: Positiivinen syrjintä - ihanat mustat naiset
"Hinnan" miettimistäkin olennaisempaa on tajuta se, että ilman affirmative actionia, positiivistä syrjintää, Herlinin mainitsema Joceleyn ei luultavasti olisi saanut työtarjouksia, tai työtarjoukset olisivat olleen huomattavasti paskempia ja vähäisempiä kuin valkomiesten saamat tarjoukset. Se on väärin, vai mitä?
Ajattelepa, jos sinun nykyisen työpaikkasi olisikin aikoinaan vienyt joku aatelissukuun kuluva ihminen. Siis hänet olisi valittu työhaastattelussa ihan vaan siksi, että hänen esivanhempansa sattuivat satoja vuosia sitten olemaan jotain kreivejä. Työpaikkasi viejä ei olisi millään lailla sinua taitavampi tai työhön soveltuvampi. Hän kuitenkin saisi paikkasi, koska olisi kreivin sukua ja siksi häntä automaattisesti pidettäisiin hienompana ja osaavampana ihmisenä kuin sinua.
Aivan tolkutonta! Sinun ja kreivin sukulaisen pitää tietenkin olla työnhaussa samalla viivalla. Nykyään onneksi olettekin, kiitos erilaisten yhteiskunnalista tasa-arvoa ajaneitten toimien.
"Positiivinen syrjintä" onkin siis itse asiassa etujen tasajakoa. Siinä joku vähemmistön edustaja yksinkertaisesti autetaan sille tasolle, jolla valtaryhmään kuuluvat ihmiset jo ilman omaa ansiotaan ovat.
Niklas Herlin: Positiivinen syrjintä - ihanat mustat naiset
Positiivinen syrjintä, affirmative action, oli opiskeluaikoinani todella tapetilla Jenkeissä. Kaverini olivat kaltaisiani 1960-luvulla syntyneitä valkoisia kundeja. Jumalauta, mutta ne kundit inhosivat ”positiivista syrjintää”. Ja syystäkin: jokainen tiesi häviävänsä työhaastattelussa naiselle tai mustalle, jos muuten ollaan yhtä hyviä. ”To get a job, you should be a green cirippled woman”, duunia saadaksesi pitäisi olla raajarikko vihreä nainen.
Mutta olipa minulla siellä naisystävä, tai kai niitä nuorena tyttöystäviksi sanottiin. Eikä mikä tahansa: yönmusta mamu Joceleyn, ”Jocee” USA:n kansalaisuuden saanut Trinidadilla syntynyt nainen. Jocee suhtautui kaksijakoisesti positiiviseen syrjintään. Hän piti vähän kornina sitä, että sai mustana ja naisena monin verroin enemmän työtarjouksia kuin mitä valkoiset kundit saivat. Mutta toisaalta, ja aivan oikeutetusti, tyttöystävä muistutti siitä, että mustia ja naisia on syrjitty paljon ja pitkään. Jonkun valkoisten miesten sukupolven on maksettava siitä hinta, ja se on meidän sukupolvemme.(...)
"Hinnan" miettimistäkin olennaisempaa on tajuta se, että ilman affirmative actionia, positiivistä syrjintää, Herlinin mainitsema Joceleyn ei luultavasti olisi saanut työtarjouksia, tai työtarjoukset olisivat olleen huomattavasti paskempia ja vähäisempiä kuin valkomiesten saamat tarjoukset. Se on väärin, vai mitä?
Ajattelepa, jos sinun nykyisen työpaikkasi olisikin aikoinaan vienyt joku aatelissukuun kuluva ihminen. Siis hänet olisi valittu työhaastattelussa ihan vaan siksi, että hänen esivanhempansa sattuivat satoja vuosia sitten olemaan jotain kreivejä. Työpaikkasi viejä ei olisi millään lailla sinua taitavampi tai työhön soveltuvampi. Hän kuitenkin saisi paikkasi, koska olisi kreivin sukua ja siksi häntä automaattisesti pidettäisiin hienompana ja osaavampana ihmisenä kuin sinua.
Aivan tolkutonta! Sinun ja kreivin sukulaisen pitää tietenkin olla työnhaussa samalla viivalla. Nykyään onneksi olettekin, kiitos erilaisten yhteiskunnalista tasa-arvoa ajaneitten toimien.
"Positiivinen syrjintä" onkin siis itse asiassa etujen tasajakoa. Siinä joku vähemmistön edustaja yksinkertaisesti autetaan sille tasolle, jolla valtaryhmään kuuluvat ihmiset jo ilman omaa ansiotaan ovat.
7. kesäkuuta 2011
Ylpeys ja ennakkoluulo
Guardian 2.6.2011: VS Naipaul finds no woman writer his literary match – not even Jane Austen
Muistatteko tämän kirjoitukseni?
Naipaulin tapaus on kaunis (no, ruma ja ikävä, mutta osuva) esimerkki juuri tuollaisesta purkkiruoka-ajattelusta: Guardianin jutun perusteella vaikuttaa siltä, että Naipaulin maailmassa erilaiset ominaisuudet on sukupuolikoodattu niin voimakkaasti, että kirjailija jäsentää koko maailman niiden mukaan. Todistusaineistosta riippumatta, siis.
Purkkiruokka-ajattelussa esimerkiksi kirjan varsinaiseen sisältöön ei kiinnitetä huomiota, vaan vain kirjailijan sukupuoleen. Koska Jane Austen oli nainen ja kirjoitti naisten elämästä ja koska tässä ajattelussa uskotaan vakaasti kaikkien naisten aina olevan "sentimentaalisia", niin silloin jutun sisällöstä riippumatta naiskirjailijan teoksen "täytyy" olla sentimentaalinen.
Mikä tietysti sattuneesta syystä huvittaa kaikkia Austenia lukeneita.
VS Naipaul, no stranger to literary spats and rows, has done it again. This time, the winner of the Nobel prize for literature has lashed out at female authors, saying there is no woman writer whom he considers his equal – and singling out Jane Austen for particular criticism.
In an interview at the Royal Geographic Society on Tuesday about his career, Naipaul, who has been described as the "greatest living writer of English prose", was asked if he considered any woman writer his literary match. He replied: "I don't think so." Of Austen he said he "couldn't possibly share her sentimental ambitions, her sentimental sense of the world". (...)
Muistatteko tämän kirjoitukseni?
MM: (...)Ihmistenkin kielissä on samantyyppisiä asioita. Ne kertovat paljon siitä, miten ajattelemme ja miten saamme ajatella. Mies-olio ei voi esimerkiksi koskaan saada arvoja {"nätti", "hysteerikko", "kälättäjä", "seksikäs", "nalkuttaja", "oikkupussi", "rasittava komentelija", "huora"}.(...)
Naipaulin tapaus on kaunis (no, ruma ja ikävä, mutta osuva) esimerkki juuri tuollaisesta purkkiruoka-ajattelusta: Guardianin jutun perusteella vaikuttaa siltä, että Naipaulin maailmassa erilaiset ominaisuudet on sukupuolikoodattu niin voimakkaasti, että kirjailija jäsentää koko maailman niiden mukaan. Todistusaineistosta riippumatta, siis.
Purkkiruokka-ajattelussa esimerkiksi kirjan varsinaiseen sisältöön ei kiinnitetä huomiota, vaan vain kirjailijan sukupuoleen. Koska Jane Austen oli nainen ja kirjoitti naisten elämästä ja koska tässä ajattelussa uskotaan vakaasti kaikkien naisten aina olevan "sentimentaalisia", niin silloin jutun sisällöstä riippumatta naiskirjailijan teoksen "täytyy" olla sentimentaalinen.
Mikä tietysti sattuneesta syystä huvittaa kaikkia Austenia lukeneita.
3. kesäkuuta 2011
Vesiraja
HS 3.6.2011: Lökäpöksyt kiellettiin busseissa Texasissa
Miten voi kukaan pukeutumisellaan halventaa muita?
Tiedä häntä sitten, minkälaisia asuviritelmiä ja käyttäjiä Fort Worthin liikennelaitos on joutunut kohtaamaan. Mutta sen sanon, että ainakin jos on kyse suhteellisen nuorista ja komeista jätkistä, niin minusta tuo Suomessakin tuttu roikkufarkkumuoti on vaan seksikäs ja soma. Siis se sellainen, jossa nuorukainen roikottaa housujaan niin alhaalla, että alushousujen vyönauha näkyy.
Minä katselen mielelläni sellaisia kanssamatkustajia.
Samasta aiheesta:
San Antonio. Nuorten miesten suosimat lökäpöksyt ovat joutuneet pannaan Texasin osavaltiossa. Fort Worthin kaupungin liikennelaitos on kieltänyt haaroissa roikkuvat housut busseissaan.
"Kiskokaa ne ylös, tai vaihtakaa liikennevälinettä", lukee Fort Worthin kaupungin busseissa.
Liikennelaitos kyllästyi kanssamatkustajien valitteluihin ja kielsi alushousut tai takapuolen paljastavat lökäpöksyt joukkoliikenteessä.
"Muut matkustajat eivät halua katsella busseissa lökäpöksyihin pukeutuneita kanssamatkustajia. Asiakkaidemme mielestä ne halventavat muita", sanoo laitoksen edustaja Joan Hunter.
Miten voi kukaan pukeutumisellaan halventaa muita?
Tiedä häntä sitten, minkälaisia asuviritelmiä ja käyttäjiä Fort Worthin liikennelaitos on joutunut kohtaamaan. Mutta sen sanon, että ainakin jos on kyse suhteellisen nuorista ja komeista jätkistä, niin minusta tuo Suomessakin tuttu roikkufarkkumuoti on vaan seksikäs ja soma. Siis se sellainen, jossa nuorukainen roikottaa housujaan niin alhaalla, että alushousujen vyönauha näkyy.
Minä katselen mielelläni sellaisia kanssamatkustajia.
Samasta aiheesta:
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
